KUTSU Blogin ensimmäiseen lukijailtaan

29.08.2016

Mulla on ilo ilmoittaa että yli viiden vuoden blogin pitämisen jälkeen mä järjestän viimeinkin ensimmäisen oman lukijailtani! Ihan huikeaa päästä viimeinkin järkkäämään ja vielä huikeampaa on päästä tapaamaan teitä, mua jännittää jo nyt tosin aivan hulluna. Tästä on puhuttu ja haaveiltu jo useampi vuosi, ja pientä maistiaista sain jo kolme vuotta sitten kun me osallistuttiin bloggaajaporukalla kilpailuun ja päästiin vierailemaan BB-talossa omien lukijoidemme kanssa. Silloin sain teitä mukaan vain ihan muutaman vaikka kaikki olisin halunnut ottaa, mutta nyt saan kutsua mukaan 15 teistä huipputyypeistä. Silloin me tutustuttiin, juteltiin ja edelleen olen jokaisen teistä kanssa jossain tekemisissä. Tutustuin silloin myös muiden bloggaajien lukijoihin, ja osan kanssa heistäkin ollaan yhä edelleen yhteydessä, mm. Essi on mun luottokampaaja!

Teitä tulee usein tavattua metrossa, kauppakeskuksessa, tapahtumissa tai jossain missä on muuten vaan hirveä härdelli. Silloin ei kerkeä yleensä vaihtaa kuin nopeat kuulumiset ja kiitokset ja kehut, ja se jää aina harmittamaan vaikka tuleekin hyvä mieli siitä että tapaa ylipäätään. Olisi vaan niin kiva jutella enemmänkin, tutustua tuttuihin nimiin ja nimimerkkeihin kommenttien takana, ja nähdä teitä ihan kunnolla. Ja nyt siihen on vihdoin oikeasti mahdollisuus.

Teidän lisäksi mä pääsen tapaamaan teidän mukuloita jos niin itse haluatte, sillä lukijailtaan saa myös ottaa lapset mukaan! Paikalla on myös heille tekemistä bObles-leikkinurkkauksen & tumbling timen merkeissä. Viimeksi mua jäi sekin harmittamaan että monella ei ollut lapsille hoitajaa, ja siksi ei edes hakenut mukaan. Nyt tosiaan lapset saa ottaa mukaan jos itse haluaa, saa tulla yksinkin. Meillä on muutama tunti aikaa seurustella, tutustua, vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia ja nauttia tarjoiluista. Jokaiselle on myös luvassa lahjakassi mukaan ja siellä on vaikka ja mitä kivaa.

Lukijailta järjestetään yhdessä Lasten PR:n kanssa AT-Lastenturvan liikkeessä Vantaalla 6.9. klo 18.30 alkaen ja liike on silloin auki vain meille. Paikalle mahtuu 15 lukijaa, ja jokainen osallistuja saa mukaan goodiebagin joka sisältää 44€ arvoisen bObles-kanan ja muita ylläreitä. Virvoitusjuomat meille tarjoaa Raikastamo. Illan lopuksi osallistujien kesken arvotaan myös design-palkittu ja 145 euron arvoinen bObles-elefantti.

Kuva: AT-Lastenturva

Illan aikana on tarjolla pientä suolaista ja makeaa syötävää ja juotavaa sekä erityistarjouksia. Lapset ovat todellakin tervetulleita mukaan iltaan ja heille on paikalla siis oma bObles-leikkinurkkaus jossa järjestetään bObles tumbling time leikkituokio. Illan aikana on myös luvassa erikoistarjouksia, ja mäkin ajattelin katsella jos meidän maha-asukkaalle löytyisi jotain kivaa sieltä mukaan.

Paikalle AT-Lastenturvan liikkeeseen pääsee helposti esimerkiksi Rautatieasemalta bussilla numero 332 (reilun puolen kilsan kävely päälle) ja tietenkin myös autolla. Liike on tapahtuman ajan auki ainoastaan meille, joten siellä saa ihan rauhassa olla ja jutella. Mitään ei tarvitse ostaa, eikä tarkoituksena ole järjestääkään mitään myyntitapahtumaa tai esittelyitä, vaan ainoastaan tarjota mahdollisuus ostoksiin lukijaillan lomassa, jos niin itse haluaa. AT-Lastenturva on suuri lastentarvikkeiden erikoisliike, jonne on muuten mahdollista varata Personal Shopper-aika jopa aukioloaikojen ulkopuolella. Eli jos sitten joskus haluatte ostaa paikalta vaikka Stokken päheät vaunut tai muuta hauskaa, niin yksilöllistä ja henkilökohtaista palvelua on mahdollista saada ihan itselle sopivaan aikaan.

Liike sijaitsee osoitteessa Martinkyläntie 54, 01720 Vantaa.

Jos haluat mukaan tapahtumaan, laita sähköpostia osoitteeseen iina.hyttinen@indiedays.com jossa ilmoitat yhteystietosi sekä osallistuvien lasten määrän, ja ilmoittaudut sitovasti. Valitsen mukaan 15 ensimmäistä sähköpostia lähettänyttä. Lisätietoa tapahtumasta saat sähköpostitse minulta myös. 

IIK en malta odottaa että pääsen näkemään teitä!

EDIT MA 29.8. KLO 14.28 Tapahtuma on TÄYNNÄ. Jos haluat ilmoittautua siitä huolimatta varasijalle kun näin koulujen ja päiväkotien alettua varmasti jotain flunssia tulee, niin otan vielä varasijalle muutaman! 


Palasia meidän lauantaista

27.08.2016

Meidän päivä on kulunut ihan kotikulmilla rennosti ottaen. Ollaan siivottu ja pesty pyykkiä, ja katsottu uudelleen eilen vuokrattu Risto Räppääjä ja Yöhaukka heti aamulla. Käytiin ulkona leikkipuistossa ja mä katselin kauhistuneena miten Otto ja tytöt tekivät kaiken maailman temppuja kiipeilytelineellä. Aikamoisia akrobaatteja, mä en ikimaailmassa uskaltaisi. Ollaan myös leikitty mun vanhoilla pikkulegoilla ja siivottu lastenhuone. Alkuillasta käytiin katsomassa Helsingin Venetsialaisten meininkiä ja siellä oli hulluna porukkaa. Pomppulinnaan ei jaksettu jonotella, mutta lapset kävivät kiertämässä temppuradan ja ostettiin muutama metrilaku.

Nyt jännätään jaksaisko meidän tytöt valvoa vielä hetken verran ja käytäisiin eka kertaa katsomassa heidän kanssa oikein kunnon isot ilotulitukset jotka alkavat varttia vaille kymmeneltä ja ovat siis ihan tässä lähellä. Yleensä neidit ovat viimeistään ysiltä jo unten mailla mutta ainakin toistaiseksi leikit sujuvat vielä ihan hyvin ja molemmat ovat ilotulituksista tosi tosi innoissaan. Muistan kun itsestä oli aina hurjan jännää kun pääsi katsomaan ilotulituksia tai juhannuskokkoa ja sai valvoa myöhään. Mä taisin valvoa myöhään jo paljon pienempänä kuin meidän tytöt, kun oltiin usein sukulaisilla ja mun serkut oli vähän mua vanhempia.

Me mennään huomenna katsomaan tyttöjen uutta pikkupikkuserkkua joka on ehtinyt jo huimaan yhden viikon ikään, en jaksa odottaa että pääsee nuuskuttelemaan pientä ihanuutta joka vaikuttaa niin suloiselta ja rauhalliselta tyypiltä. Melkoinen vauvakuume on vaivannut mua jo pitkään mutta nyt hormoneissa se tuntuu pahenevan vielä tuhatkertaiseksi. Onneksi on lähipiirissä näitä ihanuuksia joita pääsee hoivaamaan aina välillä ennen kuin oma tyyppi on saapunut maailmaan.

Ihana ihana viikonloppu, nyt mä menen kutittamaan noita neitokaisia että ne jaksavat vielä hetken odottaa. Mahtavaa lauantai-iltaa kaikille <3

PS: Mä oon nyt käyttänyt tota instan uutta Stories-toimintoa, insta on muutenkin enemmän käytössä niin on tullut kuvattua sillä aika monta pätkää jo eilen ja tänään. Snappia käytän kyllä myös edelleen, en oikein osaa päättää kumpi olis parempi. Kumpi teistä tuntuu helpommalta?


Oton ajatuksia tästä kaikesta

25.08.2016

Enhän minä oikeasti edes heti alkuun ymmärtänyt mistä oli kyse. Muistan vain kuinka vaimoni seisoi makuuhuoneemme ovella, hymyillen into pinkeänä kusinen tikku käsissään. Kello oli jotain sianpieremän ja aivan vitusti liian aikaisen välillä, varsinkin ottaen huomioon että olin juuri edellisenä iltana palannut työmatkalta. Vaikka ymmärtäähän sen, totta kai. Kaksi viivaa raskaustestissä on ehkä pienin suurin syy herättää toinen vaikka keskellä yötä. Unenpöpperöisenä viitoin vaimoni vierelleni pieneksi lusikaksi ja koitin kuitenkin jatkaa nukkumista. Mutta eihän se uni enää tullut, hymyilytti liikaa. Jo kolmatta kertaa samasta syystä.

Vaimoni pyysi minua hieman avaamaan fiiliksiäni asian suhteen, mutta jos totta puhutaan en oikein tiedä mistä aloittaa. Vaikka odotammekin kolmatta mukulaamme vähintään samalla innolla kuin kahta aikaisempaakin, on vaikea sanoa mitään kuulostamatta jossain määrin rikkinäiseltä levyltä. Totuttuun tapaan on pienikokoinen vaimoni kasvattanut tissit, me molemmat olemme kasvattaneet pömppikset ja jatkuvasta poraamisestani päätellen minä olen enemmän raskaana kuin Iina. Täysin normaali raskaus siis. Ainakin meidän perheessä.

Suurimmat muutokset viimeisestä ovat kuitenkin todennäköisesti oma auto jolla ajaa tutkaan matkalla synnärille, sekä normaalistikin ylikierroksilla pyörivän suojeluvaistoni uusi turboahdin. Iinan jouduttua vuodelepoon edellisen raskauden yhteydessä, olen minä valehtelematta tehnyt kaiken mahdollisen ettei tämä toistuisi. Siihen pisteeseen asti että olen yllättynyt vaimoni jaksavan minua kun hermostun tälle siitä että tämä tyhjentää astianpesukoneen tai edes harkitsee ottavansa juoksuaskeleen. Ja lapset, totta kai. Kuopuksemme Zelda on onnesta soikeana siitä että hänestäkin tulee nyt isosisko. Niin soikeana ettei meinaa päähän jäädä että vauva tulee vasta vuodenvaihteen jälkeen, ja että hän silti tulee edelleen olemaan pikkusiskokin.

Tahtoisin omasta puolestani kiittää teitä kaikkia onnitteluista ja voimantoivotuksista, joilla olette vaimoni blogia pommittaneet. Elämme jänniä aikoja, ja on mahtava nähdä kuinka tekin elätte täysillä mukana tilanteessamme. Melkein tulee jo ikävä omia blogiaikojakin. Melkein.

Rakkain terveisin, Otto

P.S. Mitä tulee sukupuolen suhteen niin tilanne on täysin sama kuin toisen mukulamme kohdalla, ei mitään valtakunnan väliä, kunhan lapsi on terve.


Kun raskaustesti näytti positiivista

24.08.2016

Kesäkuun 18. päivä mä tein aamulla tärisevin käsin raskaustestin. Mä heräsin ihan superaikaisin, koska en meinannut saada nukuttua kun olin niin kovasti odottanut että voin tehdä testin. En halunnut tehdä sitä liian aikaisin etten pettyisi turhaan negatiivisesta testituloksesta, mutta toisaalta olin jo hurjan malttamaton ja halusin vaan tietää. Aiemmat kaksi raskautta olivat molemmat alkaneet ensimmäisestä kierrosta, joten nyt kun yritystä oli jo hetki takana niin alkoi tuntua että tapahtuuko sitä ikinä. Pelkäsin joutuvani pettymään taas ja olin jo valmistautunut yhteen viivaan.

Seitsemän aikaan lauantaiaamuna olin yksin hereillä ja kastoin tikun pissaan. Ja odotin. Ja odotin. Näytti siltä että testiin jää vain yksi viiva, kun tuijotin sitä ensimmäisen minuutin ajan. Sitten masentuneena tuijotin hetken muualle, ja käänsin katseeni varmistuakseni pettymyksestä. Ja kun mä katsoin tikkua uudelleen: mitä ihmettä, siinä olikin kaksi viivaa ihan selvästi eikä edes mitään haamua! Mä tuijotin testiä vaikka kuinka kauan yksin siellä vessassa, ja sitten menin herättämään Ottoa, lauantaiaamuna ennen kello kahdeksaa. Herra oli juuri edellisiltana palannut jälleen rankalta työmatkalta Tukholmasta, ja oli kovasti unen tarpeessa. Mutta kun en vaan voinut odottaa ja pysyä nahoissani.

”Otto katso, siinä on kaksi viivaa! Meille tulee vauva!”. Unenpöpperöinen mieheni oli maailman suloisin kaapatessaan mut kainaloonsa. Siinä me myhäiltiin tyytyväisenä ja mietittiin että voiko se oikeasti olla totta. Ja halattiin ja pussailtiin ja se oli maailman parasta ikinä. Otto oli ihan uninen mutta ei tullut uni kuitenkaan enää mun uutisen jälkeen. Se fiilis, ”me tiedetään jotain mitä te ette ja se on aika iso juttu” on ekaksi ihan maailman kutkuttavin ja ihanin. Toki viikkojen jälkeen salailu muuttuu hankalammaksi ja raskaammaksi, mutta silloin ihan alussa se on vaan parasta. Siitä se raskaanaolevan hehku varmasti tulee, kun hymyilyttää kokoajan se oma ihana pieni salaisuus mitä kukaan muu ei tiedä. (Eikä raskausoireet ole vielä alkaneet).

Lapset olivat erittäin tyytyväisiä kun sekä isi että äiti olivat jo aikaisin aamusta hereillä ennen heitä ja vielä viikonloppuna. Siitä me sitten lähdettiin ihan casuaalisti Ikeaan ostoksille heti sen auettua aamulla. Lapset menivät lapsiparkkiin ensimmäistä kertaa, kun olivat sitä miljoona kertaa pyytäneet ja me ei oltu raaskittu aiemmin jättää. Me mentiin kahdestaan ostoksille pyörimään, ja olo oli sellainen vastarakastunut perhoset liihottelee mahanpohjassa ja elämä on ihanaa ja vaaleanpunaista. En varmaan lakannut hymyilemästä kertaakaan sen päivän aikana. Eikä Ottokaan.

Jotenkin tämä kerta tuntui niin eriltä kuin aiemmat. Ehkä se johtui siitä että Ottokin oli kotona kun tein testin, ja eniten siitä että me oltiin odotettu ja mietitty ja haaveiltu niin pitkään. Vaikka loppujenlopuksi ei ehditty yrittää muutamaa kuukautta pidempään, oltiin kuitenkin sitä ennen jo haaveiltu ja pohdittu vuoden verran. Ne muutamat kuukaudet tuntuivat elämääkin pidemmiltä ja turhauttavammilta, ja helpotus oli suuri kun vihdoin jotain tapahtui. Se ensimmäinen päivä meni pelkässä onnellisuuskuplassa. Ostettiin vielä Clearblue-testi varmistuaksemme tuloksesta, mua kun jäi häiritsemään että viiva oli selkeydestään huolimatta aavistuksen haaleampi kuin Tipan tai Zeldan raskausaikana.

Onneksi myös kuvissa näkyvä Clearblue näytti, 2-3 viikkoa raskaana, ja saatoin vihdoin uskoa sen olevan totta ihan oikeasti. Kuten sanottua, eka päivä meni silkassa onnellisuuskuplassa. Sen jälkeen alkoi pelottaa ja jännittää että pysyykö se pieni matkassa vai ei, mutta eka päivänä mä soin itselleni sen ajatuksen ”meille tulee vauva”. Vasta sen jälkeen aloin jarruttelemaan itseäni ja päätin että en ajattele vielä yhtään mitään vaan odotan rauhassa eteenpäin. Otto oli ainakin omien kokemusteni mukaan samalla linjalla. Ensimmäisenä päivänä me fiilisteltiin, suunniteltiin yhteistä perhevapaata, haaveiltiin siitä miten vauva nukkuisi jomman kumman mahan päällä ja tuhisisi ja mietittiin lasten mentyä nukkumaan, että miten me oikein kerrotaan heille ja mitähän he sanovat.

Alusta asti oli selvää että lapsille ei sanota mitään ennenkuin pahin riskiaika on ohitse, ja siksi ensimmäiset pari viikkoa tämä oli tosiaankin ihan vain meidän kahden salaisuus. Ensimmäisenä kerrottiin molempien vanhemmille jo reilusti ennen ultraa, ja sekin jännitti mutta onneksi meidän uutiset saivat iloisen ja meidän puolesta onnellisen vastaanoton, ja jälkikäteen ajateltuna en edes tiedä miksi jännitin. Kaikki ovat olleet meidän puolesta hurjan onnellisia, ja se on tietenkin aivan ihanaa.

Mä halusin ottaa nämä kuvat, jotta muistettaisiin ikuisesti tuo ihana päivä ja miltä me näytettiin ja miten onnellisia me oltiin. Ainakin mä näen näissä kuvissa sen kaiken onnen jota me sinä päivänä koettiin ja koetaan vieläkin. Se oli ihan mieletön päivä ja mieletön alku tälle ihanalle matkalle kohti ensi kevättä. Pelkäsin otettuani nämä kuvat, että en koskaan pääse näyttämään niitä kenellekään, että joskus ne ovat liian kipeitä katsottavaksi, että kaikki ei menisikään hyvin. Mutta otin sen riskin, sillä halusin sen ihanan muiston. Ja tässä mä nyt jaan ne teidän kanssa, edelleen kutkuttavan jännittyneesti odottavana. Parasta on kuitenkin jakaa tämä raskaus Oton kanssa jo kolmatta kertaa, hän on maailman paras tuki ja turva mulle.