Lapsille lukeminen osana arkea

20.10.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sandviksin kanssa.

Yksi mun lempiaiheista kirjoittaa kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen on lapsille lukeminen. Olen kirjoittanut siitä useampaan kertaan, ja olen aiemminkin kiertonut siitä, kuinka tykätään paljon Vaukirjan kirjoista. Ne ovat olleet esillä täällä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti esikoisen raskausajasta lähtien, jolloin liityin kirjakerhoon.

Varhaisen lukemisen hyödyt ovat kiistattomia: oppimiskyvyn, ilmaisukyvyn ja sanavaraston kehittyminen, yhteinen aika ja lasten kanssa heräävät keskustelut monista eri aiheista. Puhumaan oppimisen ajankohtaan lukeminen ei vaikuta, mutta sanavarastoon sillä voi olla mahtavia vaikutuksia. Esimerkiksi meidän taapero bongaa aina lukiessa uusia fraaseja ja lauserakenteita, ja olen varma, että lukemisella on ollut huikean positiivisia vaikutuksia siihen, miten hyvin ja monipuolisesti hän ilmaisee itseään nyt 1v8kk iässä. Hän oppi ensimmäiset sanansa ”äiti”, ”hei” ja ”mummu” reilu vuosi sitten, ja siitä lähtien puheen kehitys on ollut huimaa seurattavaa.

Me luetaan yhdessä joka päivä sekä isojen että pienimmän kanssa. Iltasatu luetaan joka ilta. Joskus se on päivän ainoa lukuhetki, useimmiten ei. Me kaikki nautitaan lukemisesta, ja mä rakastan sitä, että meillä lapset tarttuvat itsekseenkin mielellään kirjaan ja käpertyvät sohvan nurkkaan lukemaan. Meidän ei ole koskaan tarvinnut patistaa kirjojen pariin, eikä lukeminen ole ikinä ollut kenellekään meistä pakkopullaa. Paitsi ehkä juuri tässä taaperovaiheessa meille vanhemmille, kun taapero ihastuu johonkin tiettyyn kirjaan, ja se on sitten luettava n. 350 kertaa päivässä, se yksi ja sama kirja. Se on kuitenkin todellakin sen arvoista, sillä jo nyt meidän lukiessa niitä samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, taaperolle kehittyy positiivinen suhde kirjoihin ja lukemiseen. Toivottavasti se kantaa läpi elämän.

Meidän 7v aloitti ekaluokalla tänä syksynä, ja koulussa on painotettu lukemisen tärkeyttä meille vanhemmille. Joka päivä pitäisi lukea ainakin 15 minuuttia yhdessä, ja meillä se täyttyy kyllä helposti. 7v oppi lukemaan itse 4-vuotiaana, ja meidän keskimmäinenkin oppi itse lukemaan 4-vuotiaana viime keväänä, mutta silti me luetaan joka päivä myös yhdessä ääneen. Nykyisin usein niinkin, että 7v lukee meille iltasadun ääneen, koska hän tykkää niin paljon lukea. Keskimmäinen vielä harjoittelee lukemista omassa tahdissaan. Me ei koskaan painosteta lukemaan, mutta kannustetaan ja kehutaan aina kun lapset osoittavat kiinnostusta kirjoja kohtaan.

Yksi tärkeä juttu, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi arjessa, on kirjojen oleminen helposti saatavilla kotona. Silloin kun kirjat olivat meillä  olohuoneessa suljettujen ovien takana kaapissa, lapset tarttuivat niihin oma-aloitteisesti paljon harvemmin kuin nykyään. N. vuosi sitten siirryttiin siihen, että kirjat ovat olohuoneessa esillä isossa korissa, josta kaikkien on helppo ottaa niitä, ja helppo laittaa takaisin. Tämä toimii loistavasti. Kun kirjat on aina esillä, niihin muistaa tarttua useammin. Ja kun ne on helppoa laittaa takaisin, ei tule niin paljon sotkuakaan, ja lapset oppivat itse laittamaan tavaroita oikeille paikoilleen.

Mä olen saanut kiinnostuksen kirjoja kohtaan perintönä omalta äidiltäni, ja niin myös Otto omilta vanhemmiltaan. Uskonkin, että vanhemman esimerkillä on suuri voima. Me luetaan Oton kanssa molemmat kirjoja paljon myös itse, ja lapsetkin näkevät sen. Mulla liittyy paljon lämpimiä muistoja niihin hetkiin, kun luettiin äidin kanssa yhdessä. Yhtä lämmöllä muistelen myös niitä hitaita viikonloppuaamuja, kun molemmat istuimme keittiön pöydän ääressä, söimme aamupalaa ja luimme omia kirjojamme. Äiti dekkaria, ja mä jotain nuortenkirjaa.

Vaukirjan kirjoja meillä on ollut niin kauan kuin olemme olleet vanhempia, ja yhä edelleen ne pitävät pintansa suosikkeina. Huomaan, että meidän taaperon suosikkeja on tismalleen samat kirjat kuin isosiskoillaan oli samassa iässä. Tällä hetkellä hittejä ovat kaikki kirjat, joissa käsitellään erilaisia tunteita ja niiden ilmaisua. Nyt saatiin vanhojen suosikkien seuraksi Vaukirjalta paketissa ihana Lohdutan sinua -kirja, joka ollaan luettu jo niin monta kertaa, että taapero osaa sen ulkoa. Hän höpötteleekin usein leikeissään, että ”Islalle tuli pipi, isä lukee kirjaa, islalle tulee hyvä mieli”.

Mä tykkään siitä, miten Vaukirjalla valitaan kirjapaketit aina juuri lapsen ikään sopivasti, ja niitä voi myös itse muokata. Varsinkin esikoisen vanhempana olisin saattanut esimerkiksi olla ihan pihalla siitä, millaisia kirjoja luetaan minkäkin ikäiselle lapselle. Usein vanhemmat aliarvioivat lapsen keskittymiskykyä ja taitoja, ja olisin saattanut vaikka lukea jotain pehmokirjaa puolitoistavuotiaalle, joka halusi jo kuunnella vähän pidempää satua. Onneksi oli Vaukirja, joka lähetti meille aina sopivia kirjoja sopivassa iässä, ja näin tajusin opettaa esikoiselle numeroita jo 1v3kk iässä, ja lukea tunteista silloin kun pikkusisko syntyi ja hän oli puolitoistavuotias.

Vaukirja on helppo ja vaivaton kirjakerho, jossa tilaaja ei sitoudu mihinkään, vaan voi erota kerhosta milloin tahansa. Vaukirjalla ei ole vähimmäisostopakkoa tai minimiaikarajoituksia. Mekin ollaan joskus erottu, kun kirjoja on kertynyt jo niin paljon ettei ole ollut tilaa. Sitten ollaan myöhemmin liitytty takaisin.

LUKIJATARJOUS:

Nyt saatte Vaukirjan tutustumispaketin vain postikulujen hinnalla (4,90 — 6,90 €). Kirjapakettien hinta on 14,95 – 17,95 € (+ pakkaus- ja postituskulut 4,95 €). Tilaaminen ja peruuttaminen käy helposti Vaukirjan Omat sivut -palvelussa netissä, ja jäsenyyden voi perua siis vaikka heti tutustumispaketin jälkeen, jos ei ole tyytyväinen. Lisää tarjouksesta voi lukea Vaukirjan sivuilta, ja kannattaa vilkaista myös Vaukirjan blogia, jossa lukemisen hyödyistä ja vinkeistä kirjoittavat ammattilaiset. 

Tykkäättekö te lukea lasten kanssa? Mikä on teidän lapsen/lasten lempikirja tällä hetkellä?


Syysterkut Oulusta

19.10.2018

Ollaan oltu nyt pari päivää täällä syyslomalla mun tädin perheen luona, ja täällä on ihanaa! Kyllä tuli taas niin kotoisa ja ihana fiilis kun puin kotona tutun Oulu-paidan päälle, lastasin Oton kanssa tavarat ja lapset autoon, ja otettiin nokka kohti Oulua. Täällä on niin helppo rentoutua ja levätä ja irtautua kaikesta. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, lapset leikkivät kaikki kolme tuolla mun kummipojan ja hänen kaverinsa kanssa, ja naurun kiljahdukset vaan raikaavat tänne jatkuvasti.  Oulussa mustakin aina tuntuu kuin olisin lomalla, vaikka tekisinkin täällä välillä töitä. Ympäristöllä ja rakkailla ihmisillä on vaan niin rentouttava vaikutus.

Ihanaa ottaa tällainen pieni hengähdystauko tähän väliin, sillä lokakuu on ollut tavallista enemmän täynnä töitä ja tapahtumia, ja vuoden työntäyteisimmät kuukaudet ovat vasta edessä: marras- ja joulukuu. Uskon, että tämän ihanan akkuja lataavan reissun ansiosta saan hurjasti lisää energiaa tuleviin viikkoihin. Odotan innolla kaikkea ihanaa, mitä lähestyvä joulu tuo tullessaan. Ollaan kyllä onnekkaita, kun meillä on tällainen ihana paikka johon ollaan aina tervetulleita, ja jossa meillä on aina hyvä olla tärkeiden ihmisten kanssa.

Näiden päivien aikana ollaan käyty mun mummun haudalla, herkuteltu donitseilla, nähty mun äitiä ja Armasta ja ulkoiltu. Sellaista ihan perus Oulu-puuhaa, mitä nyt täällä aina tehdään. Huomenna mennään moikkaamaan mun pappaa, kun hän on kotiutunut reissusta. Onkin jo ehtinyt tulla hurja ikävä! Pitää yrittää nähdä taas niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun vain ehditään tämän loman aikana.

Täällä on ollut uskomattoman kaunista, aurinko on paistanut ja ruskaakin on vielä jäljellä, vaikka pelkäsin, että täällä olisi jo ihan kaikki lehdet pudonneet puista. Upeaa väriloistoa on onneksi edelleen näkyvissä. Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan täysillä, kun on koko ajan leikkikavereita paikalla, ja iso piha jossa juosta ja touhuta. Huomenna mun tädilläkin alkaa loma, niin voidaan touhuta sitten koko porukalla jotain hauskaa.

Käytiin tänään aamulla Ainolan puistossa Hupisaarten leikkipuistossa leikkimässä, ja meillä oli niin hauskaa. Siellä on paljon tekemistä sekä isoille että pienille, ja koko perhe viihtyi siellä super hyvin. Ainolan puisto oli ihan lemppari jo lapsuudessa, ja edelleen siellä on käytävä aina kun tänne tullaan. Taapero ihmetteli vesisuihkuja, ja halusi mennä kuulemma ”vähän uimaan”. Ihan ei päästetty enää uimaan lokakuun hyiseen veteen, mutta ihasteltiin kyllä vesisuihkuja kauempaa yhdessä.

Mä toivottelen kaikille upeaa syksyistä viikonloppua <3