Juhannus 2017

24.06.2017

Hyvää juhannusta kaikille! Me ollaan täällä mun tädillä ja eilen oli aivan ihana juhannusaatto mukavalla porukalla. Laitettiin yhdessä ruokaa ja istuttiin porisemassa myöhään yöhön. Mun pappakin oli täällä meidän kanssa ja moni muu sukulainen myös, sekä mun äiti ja Armas. Tosi kiva ilta, ja ihanaa kun saatiin vähän aurinkoakin vaikka aika kylmä ilma oli. Grillailtiin ulkona ihan uskomattoman hyvät pöperöt joiden kanssa syötiin erilaisia salaatteja ja vesimelonia ja juustoja.

Tein tytöille kukkaseppeleet, mua naurattaa kun lähdettiin vielä iltapäivällä Ideaparkkin etsimään sellaista paksumpaa rautalankaa että saisin helpot kehikot seppeleille, mutta sitä ei löytynyt mistään. Ostin sitten kasviensidontanarua Tigerista, ja kun tultiin takaisin mun tädille niin hän totesi että heillä olisi ollut sitä juuri samaa narua. Nooo, tulipahan päivän kuntoilut kun hiihdin hullua vauhtia Ideaparkin päästä päähän, hah.

*Novan Mini Rodini Pre AW17 -haalari ja Tiaran vaatteet saatu Lilla Companysta

Seppeleistä tuli aika kivat vaikka itse sanonkin, ja oli ihana kun tästä ihan läheltä löytyi vaikka kuinka paljon kukkia. Me käytiin Zeldan kanssa kahdestaan retkellä keräämässä niitä ja oli niin mukavaa höpötellä kaikkea, miten pienistä asioista lapset ilahtuvatkaan. Seppeleiden teko oli muuten huomattavasti helpompaa kun käytti tuota rautalankakehikkoa, tai siis nelinkertaisesta kasviensidontanarusta pyöriteltyä kehikkoa. Viime vuonna käytin seppeleisiin pelkkiä kukkia ja siinä kesti huomattavasti kauemmin, tämä oli ihanan yksinkertaista.

Eilen illalla katsottiin Hula Hula Suomea ja tanssittiin täällä, porukan seniorit kun olivat laittaneet oikein puhelimeen muistutuksen että 22.00 pitää tanssia. Lapset olivat innoissaan kun aikuisetkin intoutuivat tanssiin.

Tänään ohjelmassa on ainakin vierailua mummun luona hoitokodissa, ja sitten varmaan vaan ulkoilua kun näyttää olevan niin mukava ilma. Ehkä tuolla on tänään vähän lämpimämpää kuin eilen, pitäisiköhän laittaa vaikka krokettipeli pystyyn? Jos ei tuule pahasti niin ajellaan ehkä illalla Oton kanssa asukuvailemaan johonkin lähelle. Pitäähän se nyt käyttää hyödyksi, kun pääsee kerrankin ihan rauhassa kuvaamaan. Pieni ajelu autolla kahdestaan käy myös ihan treffeistä, ainakin meille kun harvoin päästään olemaan kahdestaan.

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana juhannus hyvässä seurassa <3


Rentoja päiviä Oulussa

22.06.2017

Ollaan oltu täällä nyt reilun viikon verran, ja fiilis on ihanan rentoutunut. Vaikka kotonakin on tietysti rentoa niin täällä sitä voi rentoutua vielä aavistuksen enemmän, kun on koko iso suku ympärillä ja sellainen koko kylä kasvattaa -meininki. Täällä voi vaan poiketa nopeasti käymään kaupassa ja huikata lapsille että ”äiti ja isi käy Novan kanssa kaupassa”, ja lapset jatkavat tyytyväisinä leikkejään mun serkkujen kanssa. Ja illalla kun lapset jo nukkuvat, voi hyvin mennä Oton kanssa kahdestaan saunaan ilman itkuhälytintä ja istua löylyissä vaikka tunnin, kun tietää että mun täti kyllä hoitaa jos joku sattuu heräämään kesken unien.

Ollaan käyty katsomassa mun mummua hoitokodissa ja ajeltu Haaparannalle ja käyty Kemissä moikkaamassa Oton sukulaisia. Paljon ollaan vietetty aikaa sukulaisten kanssa ja se on ihan parasta. Onneksi ollaan molemmat niin perhekeskeisiä ihmisiä että väenpaljous ja yhdessäolo ei meitä ahdista, vaan nimenomaan on ihanaa. Huomenna on jo juhannusaatto, hirveää vauhtia taas mennyt tämä aika täällä. Me pidetään isolla porukalla juhannusjuhlia täällä mun tädin luona ja saadaan tänne serkkuja ja mun äiti ja pappa, ja isotäti perheineenkin illanviettoon, tulee varmasti mukavaa. Saa vain nähdä että miltä tuo sää näyttää huomenna, että onko perinteiset juhannuksen räntäsateet vai jopa ihan aurinkoa. Jos vain sää sallii niin päivällä piipahdetaan torilla, ja illalla sitten grillaillaan porukalla.

Jonkinlaiset juhannusseppeleetkin pitäisi tytöille vielä värkätä jos vain löydän tarpeeksi sopivia kukkia. Ehkä he lähtevät niitä etsimään yhdessä mun kanssa tänään? Viime vuonna tein seppeleet heille ekaa kertaa ja eihän se edes ollut kovin hankalaa, vaan aika hauskaa. Ja tytöt näyttävät niin ihanan söpösiltä kauniit seppeleet päässään.

Musta tuntuu että Nova on kasvanut taas ainakin kilometrin sinä aikana kun ollaan oltu täällä, ja muutenkin on alkanut matkimaan ja tekemään vaikka mitä hassuja juttuja. Hän matkii päristelyä ja huulten paukauttamista ja yskii herrasmiesyskää kun haluaa huomiota. Ja ne naurunkiljahdukset mitä hän päästelee kun nuuskuttaa hänen masua tai hyppyyttää, on niin suloisia.

Ja jos on meidän kuopus kasvanut niin ai että on kyllä nuo isommatkin. Puolitoista viikkoa isompien lasten seurassa ja he ovat muka itsekin niin isoja ja itsenäisiä. Yleensä heitä saa halia sohvalla vaikka koko illan jos haluaa mutta nyt he touhuavat kokoajan mun pari vuotta vanhemman kummipojan kanssa ja käyttävät mun teini-ikäisen serkun kanssa koiraa lenkillä ja menevät ja tulevat pihalle ja sisälle aivan omia aikojaan. Hyvä että ruokapöydässä kerkeää istua hetken paikoillaan. Käytiin ostamassa esikoiselle oma kruisailulauta (tämä on nyt korjattu että ei ole skeittilauta ei), ja hän sillä kovasti harjoittele etenemistä. Apua! Missä mun pienet vauvat on<3

Mä päivittelen kyllä juhannuskuulumisiakin tänne mutta haluan jo nyt etukäteen toivottaa aivan ihanaa juhannusaattoa kaikille, toivottavasti säät suosivat <3


Kimppakuvaukset & Alevinkki

22.06.2017

Lyöttäydyttiin tuossa jokin aika sitten Oi Mutsi Mutsi -blogin Elsan kanssa yhteen ja käytiin kuvaamassa Melli Ecodesignin tämän kevään kauniita aikuisten ja lasten vaatteita. Elsa teki meille mielettömät glitterposket ja kun mä kuvausten jälkeen liihottelin glittereissäni ja vaaleanpunaisessa hupparissani Itiksessä, niin sain kyllä aika monta hymyä osakseni. Melkein pitäisi glitteröidä itsensä joka päivä!

Me haluttiin kuvata vaatteet yhdessä, jotta saatiin molempien postauksiin myös vähän erilaisia malleja. Mun blogissa ei koskaan tule esiteltyä poikien vaatteita kun ei mulla poikaa ole, ja Elsalla taas ei ole yleensä tyttömalleja, eli tilanne oli win-win. Hauskaa saada vähän erilaisia kuvia, nämä postauksen ihanat kuvat on ottanut Tämän kylän Homopoika -blogin Eino Nurmisto.

Meillä oli Elsan kanssa tismalleen samanlaiset Mellin vaaleanpunaiset pitkät hupparit päällä, ja se huppari on kyllä yksi mun viileämpien päivien ehdoton lempparivaate. Peittää pyllyn ja näyttää kivalta esim. kuviollisten tai mustien leggingsien kanssa. Vaaleanpunainen hupparihan on yksi tän kevään trendivaatteista, mahtavaa että suomalainen Melli on näin aallonharjalla! Kevään aikana vaaleanpunainen huppari pääsi jopa loppumaan ainakin XS-koossa kun se oli niin haluttu, mutta nyt sitä on taas saatavilla.

Lasten vaatteissa Mellillä oli tänä keväänä paljon keltaista ja petroolia, jotka näyttivät tosi raikkaalta yhdessä. Tyttöjen frillamekot ovat samanlaiset, eri kokoiset vaan, ja ne ovat olleet kovasa käytössä. Tiaralla on 110/116 ja Zeldalla 98/104. Tätä ihanaa frillamekkoa saa muuten myös haalean vaaleanpunaisena, sekä bodyna. Novalla on keltainen frillahelmabody, niin kaikki tytöt voivat mätsätä keltaisissaan.

Elsan pojalla Kaamoksella on päällään petroolin värisenä Mellin klassikkohuppari, meiltä löytyy tätä hupparia mustana ja se on yksi suosikkivaatteista kuvioleggareiden kanssa, kun se on niin ihanan yksinkertainen. Tähän sopivat hyvin niin petroolit pallot, kuin vaikka sitten nuo keltaiset hortensialeggarit jotka Tiaralla on.

Mellin 100% Suomessa valmistetut vaatteet ovat materiaaliltaan ihanan pehmeitä ja kestävät hyvin pesua. Meillä on ollut Mellejä jo monta kautta käytössä, ja olen ollut laatuun tosi tyytyväinen. Keltaisten kukkien ja petroolien pallojen jälkeen kevätmallistossa ilmestyivät myös ihanat simpukat mintunvihreällä ja korallisella pohjalla, kauniita pastellivärejä siis. Muhun iskee kyllä molemmat, sekä kirkkaat murretut värit että vaaleat pastelliset.

ALEKOODI: Koodilla summersale17 saatte nyt huikeat 30% alennusta Melli Ecodesignin valikoimasta, sieltä voi siis ostaa myös näitä postauksen suosikkeja mukavin alehinnoin! Käykää ihmeessä kurkkaamassa, petrooli ja murrettu keltainen sopivat täydellisesti syksyyn myös ;) Alekoodi on voimassa 4.7. asti!

Kuvat: Eino Nurmisto / Tämän kylän homopoika

Vaatteet saatu Melli Ecodesignilta.


Sä et ansainnut sitä

20.06.2017

Naputtelin alunperin tässä tekstiä siitä miten rentoa ja kivaa meillä on Oulussa, ja todellakin onkin. Mutta säästän sen tekstin toiselle päivälle, koska nyt mua alkoi liikaa mietityttämään asia johon törmäsin jälleen kerran FB-ryhmien ihmeellisessä maailmassa. Nimittäin kurittaminen, ja se miten lapsena kurittamista, toisinsanoen perheväkivaltaa, kokeneet itse kirjoittavat siitä näin aikuisena.

Kaikenlainen kurittaminen, niin piiskaaminen, tukistaminen kuin luunapitkin, on ollut kiellettyä lailla Suomessa jo vuodesta 1984 asti, eli 33 vuotta. Silti mm. moni oman ikäluokkani tyyppi on sitä vielä kokenut omassa lapsuudessaan, ja siksi tämä on edelleen pöydällä oleva puheenaihe. Vaikka lähes kaikki sanovatkin (onneksi) että eivät ikinä kurittaisi omia lapsiaan, mua huolestuttaa enemmänkin se ajatusmaailma joka monella tuntuu olevan itse kokemaansa kuritukseen. Nimittäin se, että piiskan saaminen, avokämmenellä läppäisy, luunappi tai tukkapölly olisi ollut jotenkin ”ihan oikein” ja ”ansaittua”.

Musta se on tosi surullista, että lapsuudesta on jäänyt sellainen fiilis että se että vanhempi (jonka pitäisi olla se tuki ja turva ja rakkaus johon turvautua kaikissa tilanteissa) ratkaisi asioita satuttamalla lasta, olisi ollut oikein. Sehän on aivan nurinkurista! Väkivalta ei missään tilanteessa ole oikein, ja vaikka siitä ei ehkä jää kaikille traumaa ja sen voi antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, ei missään tilanteessa saa ajatella että sen olisi itse ansainnut, tai vielä pahempaa ”musta olisi varmaan tullut ihan kauhea jos en olisi saanut piiskaa ja luunappeja”.

Ymmärrettäväähän se on että vielä 80- ja 90-luvulla on näihin keinoihin turvauduttu. Silloin laadukasta ja oikeaa tietoa kasvatuksesta ei ollut yhtä helppoa saada kuin nykyään. Ei ollut miljoonaa vanhemmille suunnattua nettisivua yhden klikkauksen päässä puhelimessa, eikä näistä asioista puhuttu yhtä laajasti kuin nykyään. Perhetyö ei ollut kovin yleistä, eikä työkaluja ja tukea ristiriitatilanteiden ratkaisuun saanut niin helposti yhteiskunnan toimesta silloin kun sitä olisi tarvittu.

Oli vain omilta vanhemmilta periytyneet tavat ja arvot, ja muistikuva siitä että jos lapsi käyttäytyi oikein huonosti niin sille näytettiin ”koivuniemen herraa”. Joku lehtinen neuvolasta annettiin vauvaa odottaessa mutta ei sitä kaikki lukeneet. Ei silloin opetettu aikuisille miten käydään lapsen kanssa ristiriitatilanteita läpi, vaan uskottiin että rankaiseminen on hyvä tapa ratkaista asioita. ”Eihän ne muuten opi”. En siis halua syyttää sen ajan vanhempia tällä tekstilläni, eihän tiedon puutteesta voi suuttua kenellekään jos ei tieto ole tarpeeksi helposti ollut saatavilla.

Monia tuntuu naurattavan lapsena saadut luunapit ja tukkapöllyt, tai esimerkiksi väkivallalla uhkailu. ”Aina meitä risulla uhkailtiin ja itse saatiin valita remmi vaatekaapista, mutta ei sitä koskaan käytetty”. Vaikka varsinaista fyysistä väkivaltaa ei olisi käytetty, on sillä uhkailu jo itsessään väkivaltaa. Eikä se ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin fyysinenkään väkivalta.

Mä en voi ymmärtää, miten kukaan voi suhtautua näihin asioihin kevyesti naureskellen. Se on ihan mahtavaa jos ei ole traumoja jäänyt ja jos pystyy ymmärtämään miksi vanhemmat on näin toimineet ja suhteet heihin on kunnossa. Mutta mä toivon että jokainen joka on kokenut kurittamista, väkivaltaa, ymmärtäisi että ei mitenkään ole sitä omalla käytöksellään ansainnut. Vaikka lapsi tekisi mitä tahansa ikinä, ei siihen oikea vastaus ole väkivalta. Ei vanhemman eikä kenenkään muunkaan toimesta. Ei suuri väkivalta, ei pieni väkivalta, ei sillä uhkailu, eikä mikään muukaan pelottelu. Lapsi ei koskaan ansaitse väkivaltaa.

Väkivalta ja uhkailu ei opeta lapselle mitään muuta kuin että hän ei saa näyttää todellisia tunteitaan tai suuttua tai tehdä virheitä koska vanhempi ei kestä sitä ja satuttaa. Rakkaus, tunteiden sanoittaminen, kielteistenkin tunteiden vastaanottaminen, keskustelu ja näiden keinojen ollessa riittämättömiä – ulkopuolinen apu – auttavat paljon enemmän, rakentavasti ja turvallisesti.

Mä toivon että jokainen joka ajattelee niin että olisi itse ansainnut satuttamisen tai jopa kokee saaneensa siitä jotain hyvää, tarkistaisi omaa ajatusmaailmaansa ja arvostaisi itseään vähän enemmän.

Oletko sinä kokenut kurittamista tai väkivaltaa lapsuudessasi? Miten suhtaudut siihen nykyään?