5 Faktaa minusta

20.03.2019

Instagramissa ja blogeissa on viime aikoina kiertänyt 5 faktaa haaste ja päätin tarttua aiheeseen itsekin. En ole tehnyt itse nyt pariin vuoteen faktapostausta, Otto sen sijaan jakoi musta faktoja myös viime vuoden helmikuussa. Mun mielestä näitä faktapostauksia on ihan super hauskaa tehdä ja ennen kaikkea lukea jälkeenpäin. Olen lukenut pari kertaa mun vanhat faktapostaukset, ja monet faktoista on muuttuneet vuosien saatossa aivan toisinpäin. En esimerkiksi enää kärsi emetofobiasta ainakaan pahasti, enkä nykyään enää kerää kuitteja lompakkoon kuten ennen. Nykyisin mulla on korttikotelo ja kuitit heitän suoraan roskikseen (paitsi ne mitä tarvitsen työn puolesta). Mutta outoahan se olisi, jos ihminen ei muuttuisi ollenkaan missään asiassa kahdeksan vuoden aikana.

1. Herään nykyään aina itse ennen herätyskelloa n. klo 7 aamulla.

Joka aamu, oli arki tai viikonloppu, menin sitten nukkumaan kymmeneltä illalla tai yhdeltä yöllä. Heräsin seitsemältä meidän yön yli -hotellitreffeillä, herään seitsemältä joka maanantai ja herään seitsemältä silloinkin kun on mun vuoro ”nukkua aamulla pitkään”. Joskus jos on ollut tosi huono yö, esim. lapset kipeänä ja on ollut muutama herätys, saatan pyytää, että saisin nukkua pitkään. Silloinkin on todella arpapeliä, että nukahdanko vai enkö ja saatan yrittää nukkua puolikin tuntia, eikä uni vaan tule. Sitten nousen ylös, ja ärsyttää, että ollaan sitten molemmat aikuiset väsyneitä. En siis enää torkuta joka aamu 15 minuuttia, niin kuin tein vielä vuonna 2015. Nykyään mulla on varmuuden vuoksi herätyskello 7.30 soimassa ja joka aamu herään ennen sitä.

2. Pelkäsin lapsena hämähäkkejä ja mulla on kerran murtunut jalka hämähäkin takia

Me oltiin äidin ja ystäväperheen kanssa mökillä, ja mökin yläkerrassa mun kaveri huomasi, että mun niskassa on hämähäkki. Lähdin juoksemaan portaita täysillä alas ja kiljuin, kun halusin, että äiti ottaa hämähäkin pois. Putosin kuuden portaan ja niiden edessä olleen portin yli lattialle, mutta nousin ylös ja jatkoin vaan juoksemista äidin luo, että äiti ottaisi sen hämähäkin pois. Hämähäkkiä ei enää löytynyt, mutta äidin luo päästyäni huomasin, että se jalka, jolla olin vielä hetki sitten juossut, olikin ihan hirveän kipeä. En muista olinko silloin 8- vai 9-vuotias, mutta jotain sellaista kuitenkin. Lääkärissä sitten selvisi, että mulla oli tosiaankin murtunut jalka, en vaan heti tajunnut sitä kipua kun mua edelleen ahdisti se hämähäkki niin paljon. Enää mä en pelkää hämähäkkejä, vaikka vähän ällöjä ne kyllä on.

3. En käytä enää ollenkaan hajustettua kosmetiikkaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen luopunut kaikista muista tuoksullisista kosmetiikkatuotteista, paitsi yhdestä käsisaippuasta, jossa on tosi mieto tuoksu. Tämä muutos on ollut mulle tosi iso, enkä tehnyt sitä omasta halustani vaan pakon edessä. Samalla olen kuitenkin huomannut vain positiivisia muutoksia omassa ihossani ja hiuksissani. Mun oma tukka on tällä hetkellä pidempi ja tuuheampi kuin viiteen vuoteen ja iho voi todella hyvin. Vaikka mulla on ikävä monia vanhoja tuoksullisia suosikkituotteita, olen löytänyt paljon myös uusia kivoja tuotteita ilman tuoksua. Toki kaipaan silti niitä suosikkeja, joitain on tosi vaikea korvata.

En usko, että esim. hiusten tuuheus ja pituus johtuu tuoksun puutteesta, vaan siitä, että olen siirtynyt pelkästään kosteuttaviin ja mahd. yksinkertaisiin tuotteisiin rakennepaikkaavien tuoksullisten tuotteiden sijaan. Rakennepaikkaavat tuotteet ei kertakaikkiaan sovi mun ohuelle suomalaistukalle, vaan ne jättävät hiuksen pinnan liian auki, ja siksi tukka katkeilee pahasti.

4. En juo kahvia klo 16.00 jälkeen

Mulla on ollut tämä ”sääntö” teinistä asti. Jos juon kahvia neljän jälkeen iltapäivällä, en saa unta, vaikka menisin tosi myöhään nukkumaan. Uskon, että unettomuus on täysin psykosomaattista, eikä sillä oikeasti ole mitään väliä unen kannalta, jos juon kahvia vaikka vielä klo 17. Mutta joka tapauksessa, aina kun joustan tästä omasta ikivanhasta tavastani, mä kärsin seuraavana yönä unen saamisen vaikeudesta. Siksi siis kieltäydyn kohteliaasti kahvista, jos kello näyttää 16.00 tai enemmän.

5. Otan blogiin suuren osan kuvista itse.

Esimerkiksi tämän postauksen kuvat olen ottanut itse, vaikka itse niissä esiinnynkin. Se onnistuu siten, että asetan kameran jalustalle ja liitän mun kameran wi-fillä mun puhelimessa olevaan sovellukseen, jolloin voin käyttää puhelinta kaukolaukaisimena. Näen puhelimen näytöltä saman, mitä kameran näytöllä näkyy. Multa on joskus kysyttykin, että kuka ottaa esim. koko meidän perheen tai mun ja Oton yhteiskuvat. Se olen lähes aina minä, ellei toisin mainita. Otto ottaa mun asukuvat, mutta mä laitan aina kaikki asetukset valmiiksi ja neuvon Oton asettumaan niihin kohtiin seisomaan, mistä haluan, että hän ottaa kuvan. Otto kuvaa myös paljon arkikuvia kotona ja jos ollaan yhdessä liikkeellä jossain ilman jalustaa, hän yleensä ottaa ne kuvat missä mäkin olen mukana. Tämä toimii mulle itselleni parhaiten ja helpoiten.

Sellaisia faktoja tällä kertaa. Tuon kahvinjuonnin aikataulun en kyllä usko muuttuvan ikinä, kun jostain 15-vuotiaasta asti on tällä menty. Mutta ei sitä tietty ikinä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Löytyykö teiltä samoja juttuja? Jakakaa tekin joku hauska fakta itsestänne, jos haluatte! Niitä olisi tosi hauskaa lukea! 


Rauhallinen mielenmaisema arjen keskellä

19.03.2019

 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Panda Lumous kanssa.

Panda Lumous haastoi mut tässä kaupallisessa yhteistyössä miettimään mun omaa mielenmaisemaa, sellaista happy placea, johon mieli vaeltaa välillä arjen kiireissä tai silloin kun kaipaa rauhaa.

Arki ja elämä kolmen lapsen kanssa on ihanaa. Se on intensiivistä, täynnä rakkautta ja meininkiä. Me ollaan pyritty rakentamaan meidän arjesta sellaista, joka tekee meidät onnelliseksi. Fakta on kuitenkin se, että kolmen lapsen kanssa arki on välillä myös toiminnan ja aikataulujen täyteistä. Meidän viikoissa on varsinkin ne kaksi arkipäivää, jolloin isommilla lapsilla on peräkkäisinä päivinä omat rakkaat harrastukset illalla (ja toisella toinen harrastus koululla vielä oppituntien jälkeen, jonka takia häntä ei voi hakea aiemmin). Vaikka yritetään aina laittaa kaikki valmiiksi hyvissä ajoin, jotta harrastukseen ei tule kiire kummallakaan kumpanakaan päivänä, aika usein meillä kuitenkin tulee vähän hoppu. Usein myös meillä vanhemmilla sattuu jotain omia koulu- tai työtapaamisia samalle päivälle, ja nähdään Oton kanssa toisiamme niinä päivinä usein vaan sellaisella läpsystä vaihto -meiningillä.

Lapset eivät sitä hoppua onneksi edes huomaa, kun he keskittyvät vaan omaan osuuteensa. Heillä on aina harrastuksissa hauskaa ja harrastusten jälkeen kotiin tulee aina innostuneita ja iloisesti pulputtavia tyyppejä. Meille vanhemmille ne harrastus-illat on kuitenkin juuri niitä, jolloin välillä tulee tsempattua itseä fiilistelemällä niitä vähemmän hektisiä iltoja, jotka loppuviikosta taas odottavat.

Mä haluan elää täysillä hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä, enkä halua paeta arkea tai odota, että olisipa joku hetki vaan ohi jo. En myöskään näinä harrastuspäivinä ajattele niin. Mä näen lapsista, miten älyttömän paljon he nauttivat harrastuksistaan ja sitä on ihana katsoa. Siinä on kaikki syyt pyörittää sitä harrastusrumbaa, joka niin monille muillekin vanhemmille on tuttua. En halua missata harrastuspäivinä yhtään tärkeää oivallusta tai taitoa tai iloista hymyä siksi, että olisin keskittynyt ennemmin ahdistumaan arjen kiireestä.

Välillä on kuitenkin ihanaa karata ajatuksissa sekunnin sadasosaksi sinne, missä on aina rauhallista: Oman rakkaan luo, missä ei ole ikinä kiire mihinkään. Niinpä silloin, kun odotan pukuhuoneessa muiden vanhempien kanssa lasta harrastustunnilta, matkustan välillä ajatuksissani Oton kainaloon meidän omalle vaaleanpunaiselle sohvalle. Siinä mieli rauhoittuu ja tulee aina hyvä fiilis. Se on maailman paras paikka. Se on mun mielenmaisema.

Panda Lumous on ihana herkku, jota voi nautiskella välillä sen arjen keskellä. Kotimainen, vegaaninen ja gluteeniton Panda Lumous Tummasuklaavadelma on vadelmasoseesta ja tummasta suklaasta tehty makeinen. Tumma suklaa on ihanan täyteläistä ja vadelma taas tosi raikasta. Ne on ihan loistava yhdistelmä, johon jää vähän tuhan iisisti koukkuun! Mä valitsen näitä itselleni välillä viikonloppunameiksi ja lapsetkin ovat valinneet joskus nämä omiksi viikonloppunameikseen, kun ne on niin hyviä. Täytyy tunnustaa, että välillä näillä tulee herkuteltua ihan arkipäivänäkin, mutta ei tietenkään liian usein.

Mä en itse ole niin paljoa sellaisen perinteisen karkin ystävä, vaan tykkään enemmän ihan muista herkuista, tai sitten suklaasta. Panda Lumous Tummasuklaavadelma on siksikin yksi mun tän hetken lemppariherkuista, kun se ei maistu sellaiselta keinotekoiselta ”karkilta”. Se maistuu oikeasti tummalta suklaalta ja oikeasti vadelmalta. Sellaiselta aidolta ja hyvältä. NAM!

Mun mielestä oli ihanaa pohdiskella tätä aihetta, siitä tuli niin hyvä fiilis. Kuinka onnekas sitä onkaan, kun on olemassa sellainen paikka maailmassa, jossa voi aina tuntea olevansa turvassa ja olla täysillä oma itsensä.

Tekstin kuvat on otettu jo ylläoleva teksti on kirjoitettu jo ennen viime viikonlopun tapaturmaa. Voin sanoa, että sen jälkeen olen vielä tuhat kertaa kiitollisempi siitä, että on ylipäänsä lapsilla mahdollisuus harrastaa ja tehdä asioita, jotka heitä kiinnostavat. Ei todellakaan haittaa rumba-illat, paljon ikävämpi vaihtoehto on se, kun ei voikaan tehdä mitään. Ja kätensä murtanut 5v sai piristykseksi maistella vähän näitä herkkuja!

LUKIJAKILPAILU: VOITA PANDA LUMOUS TUOTEPAKETTI

Mikä on sinun mielenmaisemasi? Minkä paikan ajattelu tuo sulle onnellisen ja rauhallisen fiiliksen? Kommentoi oma vastauksesi ja olet mukana Panda Lumous -tuotepaketin arvonnassa. Arvonta-aikaa on 26.3.2019 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea arvontaan kaikille!