Asioita, jotka aion saavuttaa ennen kuin olen 30

18.07.2019

Mun mieheni täytti reilu kuukausi sitten 29 vuotta, mikä havahdutti mutkin ajattelemaan, että ne omat pyöreät kolkuttelevat jo jossain ei-ihan-niin-kaukana. Tarkalleen ottaen omiin kolmekymppisiini on vielä reilut kaksi vuotta aikaa, minä kun juhlin synttäreitäni syyskuussa. Mulla ei ole ikäkriisiä. Mulla ei ole sellaista fiilistä, että ”apua, en ole saanut vielä mitään järkevää aikaiseksi ja täytän kohta 30”. Olen ylpeä niistä asioista, joita olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä. Osaan nauttia siitä, mitä meillä on.

Tavoitteita on kuitenkin hyvä olla ja niin mulla onkin. Kun kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, miten olen löytänyt taas motivaation tavoitella unelmiani, sain muutamia kysymyksiä siitä, mitä tavoitteita mulla on. Mä en kokenut niitä relevanteiksi siinä pohdiskelevassa postauksessa, koska siinä halusin keskittyä niihin fiiliksiin, joita kävin läpi ja joiden takia junnasin paikoillani. Mutta erillinen postaus tavoitteista? Okei, voin hyvinkin tehdä.

Tässä niitä siis tulee, mun tavoitteita seuraavien parin vuoden ajalle. Ja kun mä nyt sanon ne ääneen, saan siitä boostia itselleni – joku muukin tietää näistä, haluan siis entistä kovemmin saada tulosta aikaan. Tässä ei ole kaikkia mun tavoitteita, on myös sellaisia juttuja, jotka haluan pitää vielä itselläni. Mutta tässä on muutama tavoite, joiden eteen tälläkin hetkellä teen kovasti töitä.

1. Aion omistaa oman asunnon Oton kanssa.

Se vaatii paljon ajatustyötä edelleen, koska ei vieläkään olla 100% varmoja mitä me halutaan. Jos jossittelussa olisi jotain järkeä, toteaisin tähän vaan, että jos oltaisiin voitu ostaa kämppä mun vuokra-asunnon kulmilta silloin 19- ja 20-vuotiaana ennen vauvan syntymää, kaikki olisi ollut asumisen suhteen niin paljon helpompaa. Tai jos meillä olisi ollut edes varaa vuokrata siltä alueelta perheasunto ja alkaa rakentaa elämää sinne. Ei tarvitsisi tässä vaiheessa enää miettiä, mihin halutaan asettua ja halutaanko lähteä rakentamaan elämä ihan toiseen paikkaan, kuin mihin nyt ollaan se rakennettu. Tulevan kodin sijainti on varmaan vaikein päätös, mitä koskaan olen elämässäni joutunut tekemään. Mutta jos ei sitä ole tehty siihenkään mennessä kun mä olen 30, niin muutan jonnekin yksinäiselle saarelle.

2. Aion omistaa sijoitusasunnon Oton kanssa.

Tämä kohta naurattaa mua tuon edellisen jälkeen. Miten me voidaan ikinä saada aikaiseksi hankkia sijoitusasunto, kun ei osata päättää edes oman asunnon kanssa. Mutta koen, että tämä on noin 47466439 kertaa helpompi ostopäätös, kun ei tarvitse miettiä minne itse asettuu. Mä pidän tämän toteuttamista paljon todennäköisempänä ennen 30v ikää kuin tuon edellisen. Mutta ensiasunnon ostajina meille on vaan järkevämpää ostaa ensin oma asunto ja sitten vasta ryhtyä asuntosijoittamaan, joten ykkösen on pakko toteutua ennen kakkosta.

3. Aion sijoittaa suoriin osakkeisiin.

Tähän mennessä olen sijoittanut erilaisiin rahastoihin jo vuosien ajan, mutta seuraavaksi mua kiinnostaisi sijoittaa myös osakkeisiin. Olen perehtynyt asiaan parin viime vuoden aikana paljon, mutta en ole ostanut vielä. Mä olen rahan suhteen vieläkin liian safe player, en uskalla ottaa riskejä. Pystyn ottamaan elämässä isojakin riskejä, mutta sitten kun ne rahat on tilillä – mun rohkeus katoaa jonnekin taivaan tuuliin ja tekee mieli pitää joka pennosesta kiinni kynsin hampain. Mutta niin kuin elämässä, myös rahankäytössä tarvitaan riskejä, jotta voi tehdä isompia tuloksia.

4. Aion löytää liikuntamuodon, joka mua oikeasti kiinnostaa ja innostaa niin paljon, että saan siitä itselleni pysyvän osan elämää, josta en halua tai tarvitse taukoja, ainakaan pitkiä.

Pidän tätä ehkä vieläkin haasteellisempana kuin kohtaa yksi, mutta yritän olla tsemppiasenteella ja kokeilla kaikkea erilaista. Otto on löytänyt itselleen sellaisen liikuntamuodon tämän vuoden aikana, ja hän on mua vanhempi ja lähempänä jo kolmeakymppiä. Ehkä mullakin käy siis hyvä harrastusflaksi vielä ennen kolmattakymmentä ikävuotta. On mieletöntä seurata toisen intoa ja hyvää fiilistä, mäkin haluun!

5. Aion kasvattaa mun yrityksen tulosta ainakin 50% siihen mennessä kuin olen 30.

Se on kova tavoite, mutta uskon, että kovalla työllä se voi vaikka onnistuakin. Mitään en ainakaan menetä jos pyrin siihen.

6. Aion matkustaa toiselle mantereelle.

Mä en ole koskaan ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta haluan ehdottomasti käydä. Ajattelen myös, että jos ei lähiaikoina, niin milloin sitten? Just nyt meidän elämä on työ- ja opintoaikataulujen puolesta niin joustavaa, että ei tule äkkiseltään mieleen tulevaisuudesta elämänvaihetta, jolloin reissu 12h lennon päähän onnistuisi helpommin kuin seuraavien parin vuoden aikana. Tämä matka on vain järjestelykysymys. Lisäksi täytyy myös vakuuttaa mun pihi omatunto siitä, että mä haluan tätä matkaa niin paljon, että olen valmis käyttämään siihen merkittävän suuren summan rahaa. Mun pihiys ja syyllisyydentunne on ainoa este tämän reissun tiellä. Pitäisi keksiä tarpeeksi hyvät perustelut, kun se ei tunnu riittävän itselleni, että olen haaveillut tästä lapsesta asti.

7. Aion ryhtyä kouluttamaan ja mentoroimaan enemmän somen ja vaikuttajamarkkinoinnin saralla.

Olen tehnyt sitä jo satunnaisesti ja tiedän, että se on jotain sellaista, mistä mä todella nautin. Toivon, että ennen kuin mä olen 30, mun kalenterissa siintää mun pitämiä koulutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Tämä vaatii kuitenkin itseltäni priorisointia. Mun täytyy pistää tämän asian eteen ensin paljon tunteja ennen kuin tulosta alkaa syntyä. Tähän mennessä mahdollisuudet päästä kouluttamaan ovat olleet sellaisia low hanging fruiteja, joihin olen vaan tarttunut. Koska haluan tehdä sitä säännöllisesti ja tuloksellisesti, mun täytyy panostaa siihen enemmän.

8. Aion omistaa ajokortin.

Ehkä kaikkein pelottavin mun tavoitteista? Mutta näin on päässyt käymään, että siitä on tullut mulle tavoite pahimman pelon sijaan (tai lisäksi). Olen sekä innoissani että kauhuissani. Mutta hyvä siitä tulee. Aloitan opettelun tämän vuoden puolella, enkä ole liian kunnianhimoinen tämän suhteen, vaan armollisesti tavoitteena on päästä inssistä läpi siihen mennessä, kun olen 30, hah.

Sellaisia tavoitteita mulla just nyt. Nämä eivät suinkaan ole mun ainoita tavoitteita, mulla on paljon muitakin haaveita ja sellaisia pienempiä asioita, joita aion saavuttaa. Osa jutuista on vielä niin epävarmoja, että en voi listata niitä tavoitteiksi seuraavalle parille vuodelle ennen kuin tiedän, miten kaikki muut asiat elämässä menevät. Nämä kaikki ovat kuitenkin niitä asioita, jotka mulla on kristallinkirkkana mielessä silloin, kun muuten kyseenalaistaisin itseäni.

Multa kysyttiin myös, mitä tavoitteita olen saavuttanut tänä vuonna, joita mulla on ollut. Ainakin oma podcast on yksi iso tavoite, josta haaveilin pitkään ja joka on nyt toteutunut. Toinen iso juttu on kävijämäärien kasvattaminen, sekä ne koulutukset, joita olen tänä vuonna päässyt pitämään. Lisäksi olen halunnut olla vieläkin enemmän mukana vaikuttajamarkkinoinnin toisella puolella, osallistua ja päättää enemmän. Sitä olen päässyt myös tekemään.

Tänä vuonna saavutetut asiat ovat niitä pienempiä välietappeja matkalla kohti suurempia päämääriä. Mä nautin tästä matkasta, nautin siitä, että tiedän mitä haluan. Musta on myös aika hiton siistiä, että en ole vielä saavuttanut näitä juttuja. On ihanaa, kun on jotain, mitä kohti pyrkiä ja jonka aikana voi oppia ja löytää myös uusia tavoitteita ja puolia itsestään.

Mitä tavoitteita teillä on juuri nyt?


Kettuja syöttämässä lasten kanssa

17.07.2019

Käytiin viime kesänä ekan kerran Lomamäen lemmikkipuistossa Inkoossa, kun Oton pikkuserkku perheineen pyysi meidät mukaan sinne. Tänä kesänä lähdettiin samalla porukalla samaan paikkaan uudelleen, koska ihastuttiin siihen viime kesänä niin kovin. Lomamäen lemmikkipuistossa kaikkiin eläimiin saa rohkeasti tutustua, niitä saa paijata ja syöttää. Henkilökunta opastaa tosi ihanasti ja rohkaisee ottamaan kontaktia eläimiin. Tälläkin kerralla otettiin puistoon perhelippu, joka maksaa (max 6hlö) perheeltä 50€, 1 lippu maksaa 15€. Puistoon saa ottaa omat eväät tai ostaa paikan päältä ruokaa tai herkkuja. Siellä voi myös grillata omia eväitä.

Me kierrettiin ensin kaikki aitauksissa olevat eläimet läpi, syötettiin vähän siemeniä vuohille ja linnuille ja ihasteltiin upean värisiä papukaijoja. Sitten käveltiin pesukarhujen ja frettien ohi kohti poroja, laamoja ja lopulta kettuja. Ihanat ketut olivat siellä edelleen ja meidän lapset iloitsivat, kun he muistivat ne niin hyvin vielä viime kesältä.

Kierroksen jälkeen mentiin puiston leikkipaikalle ja lapset pomppivat pomppulinnassa, leikkivät autoilla ja kävivät trampalla hyppimässä. Leikkipaikan lähettyvillä hengaili myös ihan mahtava piikkisika, jota me ei viime kesänä nähtykään kun se taisi olla päivänokosilla. Se oli ihan mahtava näky. Piikkisiat näyttää enemmän kyllä joltain marsun ja papukaijan risteytykseltä kuin possulta, mutta mieletön eläin se kyllä oli. Oli niin hauskaa nähdä sekin.

12.30 oli kettujen herkkuhetki, eli päästiin aitaukseen syöttämään kettuja. Se oli ehdottomasti jälleen puistovierailun kohokohta! Ketut on niin älyttömän veikeitä ja jotenkin niin hienoa päästä paijaamaan ja syöttämään niitä. Lomamäen lemmikkipuistossa elävistä ketuista  toinen on pelastettu ojasta ihan pienenä vauvana siskonsa kanssa, ja sisko oli saatu hoidettua ja kuntoutettua niin hyvin, että sen pystyi palauttamaan luontoon, mutta se toinen kettu oli jäänyt lemmikkipuiston asukkaaksi. Valkoinen kettu on pelastettu turkistarhalta.

Molemmat on tosi kesyjä ja mulle tuli niistä ihan koirat mieleen, kun molemmat heiluttivat häntää ja tekivät pyörähdyksiä, että saivat herkkuja. Meidän eläinrakas taapero oli etenkin ketuista aivan haltioissaan, viime kesänä hän ei päässyt itse vielä 1-vuotiaana syöttämään niitä, niin tämä oli hänelle aivan uusi ja jännittävä kokemus. 

Käytiin vielä kettujen herkkuhetken ja meidän oman lounastuokion jälkeen sisällä katsomassa liskoja, lintuja, käärmeitä, kaloja ja yli 20-vuotiaita chinchilloja. Meidän lapset saivat antaa papukaijalle siemenen ja papukaija tervehti heitä sanomalla ”Hello!”. Isot lapset saivat myös pitää pieniä lintuja omalla kädellä ja olivat siitä ihan fiiliksissä. Puiston omistajat ja eläinten hoitajat neuvoivat niin ihanan kärsivällisesti kaiken ikäisiä eläinten kohtaamisessa ja kertoivat eläimistä kaikkea mahdollista.

Mä rakastan tätä lämminhenkistä eläinpuistoa, siellä on jotenkin niin ihana fiilis! Huomasi, että puiston on tänä kesänä löytänyt yhä useampi ihminen, sillä paikalla oli paljon enemmän porukkaa kuin viime vuonna. Silti siellä oli sama hyvä tunnelma ja kaikille oli kyllä hyvin tilaa ja eläimiä pääsi koskemaan ja syöttämään.

Jäi kyllä taas niin hyvä mieli tästä kesäreissusta ja en voisi olla enemmän fiiliksissä siitä, että vihdoinkin lämpöä ja aurinkoa on saatu edes vähän! Huominen sää näyttää hyvältä ja mä en malta odottaa, että päästään taas lasten kanssa uimaan. Loppuviikosta ollaan menossa ainakin veneilemään, mitä odotan myös niin innolla.