Äidinrakkaus, mitä se on?

16.12.2011
Anonyymi kirjoitti…
    Miltä äidinrakkaus tuntuu? 😀 ja siis, millasta on olla äiti?
    14. joulukuuta 2011 23.13
    

    Mä sain tällaisen kommentin tuossa toissapäivänä ja ensin ajattelin vaan kirjottaa ylipitkän vastauskommentin mutta tulin sitten ajatelleeksi et ainakin mun mielestä tää ois ihana postausaihe! Kiitos todella paljon kommentin lähettäjälle ideasta, koska mä oon kaivannu hirveesti jotain aihetta mihin saisin kunnolla paneutua ja miettiä ja kirjottaa sydämeni kyllyydestä. Tällaset syvällisemmät jutut on niin mukavaa vaihtelua tavallisten kuulumispostausten lisäksi ja hyvää ajanvietettä Tirriskän päikkäreiden ajaksi. Mut jos vaikka menisin ihan asiaan (ja vähän sen vierestä)!

 Miltä äidinrakkaus tuntuu? Mulle henkilökohtasesti se on voimakkain tunne mitä oon koskaan mun elämässä kokenu. Se on niin absoluuttista, ehdotonta rakkautta jota mikään muu ei voi korvata. Sillä samalla punasella sekunnilla kun Tiara nostettiin synnytyssalissa mun rinnalle mä rakastin sitä enemmän kun mitään muuta koskaan ennen. Ja kyllä mä toki rakastin sitä jo silloin kun se oli pieni masuvauva ja halusin pitää parhaani mukaan huolta että neidillä on masussa kaikki hyvin, mutta onhan se ihan eri asia pitää vauvaa sylissä, käsin kosketeltavana kun tuntea epämääräistä vellontaa navan alla.
                       Ja en nyt tarkoita sitä etteikö sekin olisi tuntunut ihanalta kun vauva liikkui masussa, päinvastoin: vauvan liikkeet oli se ainoa varmistus mulle siitä että kaikki on hyvin ja niden liikkeiden kautta mä kovasti yritin jo muodostaa käsitystä siitä kuka mun masussa oikein hengailee. Niinä päivinä kun Tiara liikuskeli paljon niin leikittelin ajatuksella että masussa asustelee touhukas tuleva naisten jalkapallon mm-mestari, hiljaisempina päivinä taas mietin asustaako masussa hiljainen pohediskelija, ehkä kirjailija tai tuleva huipputaiteilija. Varmasti nää pohdinnat on monelle muullekin äidille tuttuja ja ne auttaa luomaan vahvaa sidettä tulevaan pieneen jo raskausaikana. Ja vaikka arvaukset menisivät ihan mönkään niin sillä ei ole mitään merkitystä, silti ne konkretisoi  ajatusta tulevasta vauvasta ainakin mulle paljon paremmin kun vaikkapa tuttipullojen ostaminen.

En koskaan uskonu että voisin rakastaa näin paljon, mä en tiedä mistä tää rakkaus tulee mutta sitä on pelottavan suuri, oikeastaan rajaton määrä. Jokaikinen päivä mä rakastan Tiaraa miljoona kertaa enemmän, jokainen pieni hymy ja naurahdus, itku, tuhina, ähinä ja märkä kuolapusu jonka tolta neidiltä saan lisää sitä rakkautta. Iso korvasta korvaan -hymy, mikä voisi olla sen parempaa kun tietää että oma lapsi on iloinen ja onnellinen. Itku, ja se kun itkun saa loppumaan. Lapsen itku on ehkä se hetki jolloin tunnen äidinrakkauden suurimpana, sillä hetkellä kun kuulen että Tiara itkee ja sillä on paha olla mä unohdan kaiken muun mitä maailmassa tapahtuu, ainoa asia mikä mulle sillä hetkellä merkitsee on se että haluan saada Tiaralle hyvän olon takaisin. Tuhina, se ihana ääni joka neidistä lähtee kun se nukkuu tyytyväisenä x-asennossa omassa sängyssään. Siitä mä tiedän että kaikki on hyvin ja uskallan ehkä ummistaa itsekin silmät yön ajaksi. Ähinä, se on se mistä kuulen kuinka kovasti Tiara yrittää jotain, ähinää olen kuullut kun neiti opetteli kannattelemaan päätä itse, kun norsu alkoi kiinnostaa ekaa kertaa ja sitä piti yrittää heilutella, kun neiti ekaa kertaa löysi nyrkin ja yritti saada sitä suuhunsa. Ähinä on uuden oppimista ja on ihan mielettömän ihanaa nähdä kuinka paljon lapsi nauttii uuden oivaltamisesta. Ja ne märät kuolapusut, eihän ne oikeita pusuja oo vielä mutta onhan se kiva ajatella niin! Ja jos toi neiti tohon tahtiin pussailee ja ähisee nii eiköhän se pian osaa jo antaa ihan oikean, tarkoituksellisen pusunkin.

                              Äidinrakkaus on pelottavaa. Koskaan ennen en ole pelännyt menettämistä näin paljon. Jo raskausaikana mä jokaikinen päivä pelkäsin mun pienen puolesta ja tökin sitä jotta saisin sen liikkumaan tietääkseni että sillä on kaikki kunnossa. Parin tunnin liikkumattomuus sai hormonien kourissa kärvistelevän meikäläisen itkemään hysteeristä itkua ja pelkäämään että vauva ei liiku enää ikinä. Mä ajattelin etten enää ikinä halua tulla raskaaksi koska pelkäsin sitä pelkoa niin paljon. Mua pelotti välillä niin paljon etten voinu tehdä mitään, olin  tosi ahdistunut. Synnytyksessä mä sain voimaa siitä kun ajattelin että mun pelko vähenee heti kun nään vauvan. Musta tuntuu että sen ajatuksen voimalla mä jaksoin ponnistaa ja se auttoi synnytystä edistymään. Ahdistus helpotti kun kuulin Tiaran ensimmäisen kiljaisun ja sain tuntea kun se painautui mun rintaa vasten.

                             Jo heti synnytyksen jälkeen sain tutustua uuteen pelkoon: ”Hengittääkö se? Onhan sillä kaikki hyvin?” Kun nuo vauvat on niin järkyttävän pieniä ja hauraita. Meidän 46-senttinen tirriäinen joka makasi liikkumattomana ja hiljaisena nukkuen sängyssä. Ei se tökkiminen synnytykseen loppunut koska sen jälkeen alkoi pelko kätkytkuolemasta. Mä en vaan kestä epätietosuutta ja mun on ihan oikeasti pakko aina käydä katsomassa että neiti hengittää. Alkuun yöt oli kamalia koska en ois halunnu nukkua ettei vaan mitään pahaa tapahdu sillä aikaa kun mä nukun enkä huomaa.
                             Sitten pelko helpotti hetkeksi, ajattelin että vauva vahvistuu päivä päivältä enemmän. ”Kato nyt kuin iso tyttö se jo on, osaa hymyillä ja kääntyä selälleen. Ei sille mitään käy”. Mutta sain kokea pelon tunteen ihan hirveän voimakkaana taas pari viikkoa sitten kun luin Vauva-lehdestä kahdesta aiemmin täysin terveen lapsensa menettäneestä isästä (lapset olivat alle vuoden ikäisiä, mutta reilusti Tiaraa vanhempia). Salkkareissa tapahtunut Alexanderin kuolema ei ollenkaan helpottanut mun tuskaa, niin naurettavalta kun se kuulostaakin että suomalainen saippuasarja voi vaikuttaa muhun niin paljon että itken parin viikon ajan päivittäin.

                            Heräsin taas siihen todellisuuteen että vajaa 3kk vanha vauva ei ole kovin voimakas vaan yhä edelleen haavoittuvainen ja hauras ja mä en todellakaan voi lakata pelkäämästä. Se mikä pelottaa eniten on oma voimatt
omuus tämän asian suhteen, mä en vaan kertakaikkiaan voi tehdä mitään muuta kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin. Pelko oman lapsensa menettämisestä on aivan hirveää, suorastaan halvaannuttavaa. Välillä tuntuu että pelkästään tän pelon takia mä en tiedä miten selviän tästä vauvavuodesta. Uskon että se mitä mun äidille on tapahtunut on suurin tekijä siihen että mä pelkään niin paljon. Meille on tapahtunut niin paljon pahoja asioita etten voi uskoa että yhtäkkiä kaikki vaan menis hyvin. Ansaitsenko mä muka oikeasti kaiken tän onnellisuuden mitä meillä on? Siihen on pakko vaan yrittää uskoa että kyllä mä ansaitsen, koska muuten en selviä. Ja samalla mä oon päättäny elää jokaikisen päivän täysillä, nauttien ja rakastaen, rakkautta vastaanottaen ja iloisena siitä kuinka ihanaa meillä on.

  Vaikka tuossa aiemmin kerroin että ajattelin etten kykene pelon takia enää koskaan olemaan raskaana niin kyllä mä aion kyetä. Senkin uhalla että Otto joutuu todennäköisesti kestämään raskausaikana kamalia pelonsekaisia hormonimyrskyjä hysteeriseltä avovaimoltaan. Mä tiedän että mussa on niin paljon rakkautta että mä haluun jakaa sitä useammalle kun vain yhdelle pienelle, sitten tulevaisuudessa. Raskausaikana pohdin sitäkin että riittääkö rakkaus joskus useammallekin lapselle, vai onko musta vaan yhden vauvan äidiksi. Tässä vanhemmuuten tutustuessani mä oon todennut että mulla riittää kyllä rakkautta vaikka sadalle lapselle jos keho vaan kestää. Ja ei, ei me aiota hankkia 17:ta lasta, mutta on huojentavaa huomata että monen lapsen äidiksi tuleminen ole ainakaan siitä kiinni etteikö rakkautta riittäisi kaikille.
                              Millasta on olla äiti? Se on palkitsevaa, ihanaa, rakkauden ja ilontäyteistä. Toisinaan äitiys on myös rankkaa, mutta ei kovin usein. Ehkä enemmänkin väsyttävää kuin rankkaa, koska ei musta ole rankkaa käyttää joskus kahta tuntia mun illasta Tiaran nukuttamiseen jos se ei meinaa nukahtaa, se on vaan vähän väsyttävää. Rankkaa olis jos meillä oikeasti olis asiat huonosti. Ennen mä valitin usein kaikesta; oli huono sää, kamala nälkä, huono aamu, metro myöhässä jne. Nykyisin mä huomaan lähinnä hehkuttavani asioita. Äitiys tekee mut positiiviseksi ja vahvemmaksi ihmiseksi. Mä huomaan kasvavani henkisesti jokapäivä mun lapsen rinnalla.

Mä nautin suunnattomasti siitä kun me aamuisin puetaan Tiaran kanssa ja se naureskelee iloisen vastaheränneenä. On kiva pöristä sen masuun ja antaa pusu pienelle otsalle ja kuulla se ihana kikatus minkä pusu saa aikaan. Musta on ihanaa syöttää Tiaraa, se on niin mahtava tunne kun huomaa kuinka täydellisen keskittynyt lapsi voi olla. Syöttöhetkellä neiti ei huomaa mitään muuta kun maitopullon ja mun silmät joita se kiinteästi tuijottaa. Musta on ihanaa makoilla lattialla Tiaran kanssa ja kannustaa sitä heiluttelemaan leluja leikkimatolla. On myös huvittavaa huomata kuinka ääliöltä kuulostan kun hehkutan Tiaralle kuinka ihana tyttö se on ja kuinka hienosti se juuri kääntyi selälleen. Mutta aivan sama miltä mun puhe mun omaan korvaan kuulostaa, kun huomaan että se on juuri sitä mitä Tirriskä juuri sillä hetkellä kaipaakin ja lepertelyn jälkeen loistaa iloisuutta.
                                 Vanhemman ylpeys on mieletön tunne. Oon mä ollut Mörköstäkin super ylpeä kun se oppi antamaan tassua, mut ei se silti mitenkään oo verrattavissa siihen kuinka suurta ylpeyttä mä tunnen ku Tiara tekee jotain uutta. Neuvolassa hykertelen tyytyväisenä kun neuvolatäti kehuu mun lasta. Jokainen positiivinen kommentti Tiaran suurista silmistä saa mut tuntemaan suurta mielihyvää. Jokainen kehu ja jokainen asia mitä mun lapsesta sanotaan tai mitä se oppii tekee mut ihan hirveän paljon ylpeämmäksi ja iloisemmaksi kuin mitä oon koskaan ollut itsestäni. Ja mulla ei oo mitenkään huono itsetunto, päinvastoin, että siitä ei oo kysymys. Voi kuulostaa hullulta että oon ylpeempi Tiaran hymystä kun siitä että sain haluamani opiskelupaikan joskus mutta niin se vaan menee ainakin mulla. Kaikkein ylpein oon kyllä itsessäni siitä että toteutin mun suurimman unelman ja nyt oon maailman ihanimman pienen äiti.

Kaikesta pelosta huolimatta äidinrakkaus on mahtavin tunne tässä universumissa. Mä koen äitiyden ennen kaikkea positiivisena ja ihanana asiana. Meillä on aurinkoinen, fiksu ja rakas pieni tytär jonka kanssa elämä on monin verroin rikkaampaa kun koskaan ennen. Mä oon päättäny että kaikki sujuu hyvin niinku tähänkin asti ja yritän olla pelkäämättä niin paljoa. Tällaisena mä koen äidinrakkauden, tää on mun näkökulma tähän asiaan. Mitä te muut äidit ootte mieltä? Ja te joilla ei ole lapsia, onnistuinko teidän mielestä kuvailemaan äidinrakkautta ja äitinä oloa ymmärrettävästi?


76 Responses to “Äidinrakkaus, mitä se on?”

  1. Anonymous sanoo:

    Ihanasti kirjotettu, varsinki mitä noi asiat merkkaa sulle esim itku ja näin! ♥ Kyllä Tiara on niin sulonen!

  2. stapler sanoo:

    Ihan mieletön postaus! Itselläni ei ole lapsia eikä varmaan tule olemaan vielä moniin vuosiin, mutta luin kaiken, koska tiedän, että oot hyvä kirjottamaan! Oon kuitenkin ihan häkeltynyt, miten upeasti osasit kertoa omista tähänastisista kokemuksista ja tunteistasi! 🙂 Ihana. Haluan vielä vilpittömästi toivoa kaikkea hyvää teille 🙂

  3. Sarah sanoo:

    Oon aivan samaa mieltä sun kanssa! Välillä en ees osaa kuvailla miltä tuntuu olla äiti kun joku kysyy, ei sitä oikeestaan sanoiks voi pukee se on vaan jotain niin ihanaa♥

  4. Essi sanoo:

    ihana postaus iina!:) mäkin haluun kyllä joskus lapsia kun no niiden aika, mut muakin pelottaa jo nyt, että entäs jos en osaa vaikka pukee lasta oikein ulos talvella tai jotain:D

  5. Anonymous sanoo:

    Ihanaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! ♥oOo

  6. maija sanoo:

    Kuvaat tosi hyvin kyllä tuntojas, ihana postaus! 🙂

  7. -Satu- sanoo:

    Oon jo pidemmän aikaa lueskellut blogiasi, mutta kommenttia en ole ennen jättänyt. Nyt kuitenkaan en voi olla kommentoimatta. Niin ihanasti kirjoitit äidinrakkaudesta ♥Sain 20-vuotiaana ensimmäisen lapseni, joka on nyt kaksi vuotias. Tällä hetkellä odottelen viimeisilläni meidän toista lastamme.Kuvittelin osaavani ottaa toisella kerralla raskauden hieman rennommin, mutta en osaa. Ne samat pelot jylläävät edelleen. Ensin pelko keskenmenosta, nyt kohtukuolemasta jne.Pelottaa myös onko lapsi terve. Olenko niin onnekas, että saisin toisenkin terveen lapsen.Kaikki nuo pelot taitavat kuulua tähän äitiyteen enemmän tai vähemmän. Itse kuulun melko hysteeristen äitien joukkoon varsinkin näin raskaana ollessa 😀

  8. tinpe sanoo:

    Aivan ihana kirjoitus! 🙂

  9. Laura sanoo:

    Ihana teksti! Onnistuis mun mielestä kuvailemaan tota tunnetta tosi hyvin, paremmin ku hyvin koska en itse osaa kirjottaa oikeen tunteista mitään. Mutta mussa on varmaan joku vika koska en osaa vielä ainakaan tuntea äidinrakkautta, vaikka oonki raskaana ja laskettuun aikaan on jälkellä vaan pari kuukautta. Ehkä se on ihan yksilöllistä mitä kukin ihminen tuntee ja milloin, ja uskon että sitte siinä vaiheessa ku meidän lapsi syntyy osaan ymmärtää sun tekstiä paremmin :)http://thelittlenotebook2.blogspot.com/

  10. Nona sanoo:

    Ihana Iina <3Oot maailman vahvin ja ihanin ihminen oikeesti, rakastan teitä kaikkia ihan ylipaljon enkä ees osaa kuvailla miten onnellinen oon sun ja Oton puolesta <3Se tuottaa mullekki iloo aina nähä Tiaraa ku voin (ja tietty sua ;D) ja luin tän tekstin ihan hymy perseessä asti ku nään kui onnellinen sä oot :DD Mä oon tosi ylpee olla pikkusen kummitäti ja lupaan olla teijän tukena aina ja haluun ehdottomasti olla mukana Tiaran kasvussa ja kaikessa mitä teille tapahtuu =) Hiih tää teki mut nii iloseks tää teksti ;D Jalka alkaa olee jo parempi, pääsen varmaan jo alkuviikosta käymää teil!♥: Nona-kummi

  11. Tanja sanoo:

    pystyn yhtymään JOKA IKISEEN sanaan! Niin noista peloista tohon äärettömään rakkauteen asti. Itse en vain osaisi noin osuvasti pukea sanoiksi tuota tunnetta 🙂 Äitiys on parasta ja samalla myös pelottavinta maailmassa. Äitiys on ihaninta, mitä mulle on tapahtunut, mutta tuo hirveä menettämisen pelko varjostaa sitä inhottavasti. Osuvasti sanoit että pelot on vain työnnettävä taka-alalle ja nautittava jokaisesta hetkestä lapsen kanssa, mikä itselle on suotu 🙂

  12. Nora sanoo:

    Tajuttoman ihana teksti ♥ sä kirjotat tosi hyvin, niinku oon sanonutkin, ja vaikka en oo kirjaihminen niin sun tekstit jaksaa aina lukea ihan hetkessä 🙂

  13. Karo sanoo:

    Apua, noi sun ajatukset oli ihan 100% niinku mun omasta päästä, oikeesti ihan pelästyin! 😀 <3Mut ihana postaus, tääl luettiin tätä tippa (tai kaks) linssis <3

  14. Ansku sanoo:

    Ihana teksti 😀 melkein itkin kun luin, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkotat joka sanalla! Äidin rakkaus on kyllä vaan jotain niin käsittämättömän suurta ja tosiaan se huoli mikä siitä pienestä on koko ajan niin ihan mahoton, ootappas vaan kun Tiara oppii liikkumaan 😀 Koko ajan saa pelätä koska se kattuu ja lyö päänsä ettie vaan käy pahasti. Ja mullakin tullu nyt monta tilannetta mitä en ees tajunnu että niin vois käydä ja siinä voi myös käydä pahasti. Nimittäin eilen oli yks sellanen, onneks säikähdyksellä selvittiin. Nostin tuolit pöydälle kun aloin siivoomaan niin Iida meni ja vetäs yhen tuolin alas ;OO Ois toi pitäny tajuta, mutta jotenkin ei vaan ollu ajatellut kun niin on aina tehny, mutta enpä tee enään 😀

  15. Anonymous sanoo:

    Upea kirjoitus! Ja jotenkin voin ymmärtää tuntojasi vaikkei mulla itellä vielä omia lapsia olekkaan:) Juuri tuolta se varmasti sitten joskus tuntuu!Pelot kuuluu elämään, mutta haluan sanoa että yritä sen pelon sijasta vain nauttia jokaisesta päivästä! Voi käydä niin, että kun joskus huomaat että Tiara on terve aikuinen ihminen, tajuat kuinka paljon oletkaan pelännyt turhaan. Pelkoon ei kannata tuhlata voimavarojaan, vaan keskittää kaikken energiansa rakastamiseen.:)Kannattaa kuunnella tää ihana biisi:http://www.youtube.com/watch?v=rTGNiKD4bqI

  16. sanskud44 sanoo:

    Mulla ei oo lapsia, mut osasit tosi hyvin kuvailla sitä miltä tuntuu olla äiti! Ja koska oon twiikku-fani, pakko sanoo et muistuttaa vähä leimautumista xd 😀 Tiara on kyllä tositosi sulonen, ja en oo kelläänikinä nähny sulosempia nukkumisasenotoja ja ilmeitä:)♥

  17. Aino sanoo:

    Huhhuh Iina…Mä oon oikeesti ihan sanaton! Susta vois tulla vaikka kirjottaja,ainaki mun sydämen sä veit(siis ei semmosseel ihastumisen tavalla!:D:D) täysin tolla sun kirjotuksellas!Ja joo,tiedän,ehkä oon liian tunteikas ja pyydän siitäki anteeks,mut mulla tuli itku ku luin tota! Siis todellaki hyvällä tavalla!Mä niin tykkään ku sä aina välillä kirjottelet näitä mielipidekirjotuksii ihan koko sydämmelläs etkä vaa ”Joo,onha tää ihan kiva tunne, moro!” Jos ymmärrät!♥ Ja sä TODELLAKIN,siis kyllä(!!!), onnistuit kuvailemaan tota tunnetta ihanasti ja tunteella! Oot aivan upee! Jatka samaan malliin! Ja sori jos jonku mielestä täs oli liikaa ylistystä,mut mä vaan sanon mielipiteeni ja tosiasian 🙂 ♥Tää mun tunteikkaisuus voi myös johtuu siitä et oon (taas) kipee koska kipeenä oon yleensä tosi tunteikas,vaikka mä oonki tarpeeks tunteikas ihan terveenäki 😀

  18. sonia sanoo:

    ihana teksti! itselläni ei ole lapsia, mutta lapsenkaipuu on todella kova. tuli ihan itku ku tätä luki! onnea kovasti teidän perheelle, ootte saanu aivan ihanan ja todella kauniin tytön!

  19. Anonymous sanoo:

    Aivan uskomatonta tekstiä! Ja varmasti jokainen sana totta… Itselläkin lapsihaaveita, ja halua kokea tuo kaikki joskus. <3 Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää teidän pikkuperheeseen.

  20. Essi sanoo:

    Aivan ihana kirjoitus! mMlla ei oo lapsia mut tää sai samalla odottamaan ja pelkäämään tulevaisuutta jos joskus mahdollisesti saan lapsia :)Ihanaa joulunodotusta sulle ja koko perheellesi :)) ♥

  21. Anonymous sanoo:

    En oo ennen kommenttia jättänyt, vaikka oonki lukenu sun blogia jo jonku aikaa. Mutta nyt oli aivan pakko kirjottaa! Siis niin mahtavasti osaat kuvata tuota suurta tunnetta!! Mulla tuli ihan itku kun luin tätä! 🙂 Minusta on kans tulossa äiti vähän ajan päästä ja omalla kohdallani tuo äidin rakkaus tätä syntymätöntä lasta kohtaa on jo jotain aivan käsittämätöntä! Ymmärrän sinua täysin ja sinun ajatukset ja tunteet kuvasi todella paljon omia tunteitani 🙂 Jatka samaa rataa, oot aivan mieletön äiti!!

  22. Anonymous sanoo:

    Aivan ihanasti kirjotit! <3 =)

  23. Anonymous sanoo:

    en voi uskoa kuinka samalla tavalla oon aatellu jotain asioita sun kanssa:Dhuomasin, että olin tehny pienen mokan sun vanhempaan postaukseen kommentoidessani. kirjoitin olevani Emilia, mutta lopussa mainitsin kuitenkin olevani Aleksandra. no, sä voit ite päättää kumpana mua todellisuudessa pidät, mutta jatkan kuitenkin kommentoimista tolla Aleksandra-nimellä:)rupeen aina melkein itkeen kun näen kuvia Tiarasta. se on niin suloinen ja ihana<3 ihanku siitä näkis, kuinka ihania sille ollaan:D ehkäpä vauvasta sen näkeekin, kun se noin ihanan onnelliselta näyttää…´Aleksandra

  24. chemicalle sanoo:

    tosi ihana postaus 🙂 tulee aina niin hyvä mieli. mun pitäis lopettaa tää blogin lukeminen! syytän sua jos kävelen kohta masu pystyssä! 😀 aina pitää linkittää jokainen söpö kuva tiarasta poikaystävällä facebookissa… ehkä se vielä joku päivä lämpee 😀

  25. Anonymous sanoo:

    Hei jee toi oli mun kysymys! 😀 mut joo niinku muutki jo sano nii osaat MAHTAVASTI kirjottaa! Ja joo tästä sain kyllä hyvän vastauksen mun kysymykselle 🙂 Hyvää joulua sinne teille kolmelle ♥♥

  26. miuksmauks sanoo:

    ihana teksti ! (:

  27. Anonymous sanoo:

    voi yli-ihanasti kirjoitettu, ja ihania kuvia<3 Tiara on niin ihana pikkunen (: itelläni ei oo vielä lapsia mutta oon miettiny et miten tuun koskaan kestämään just tota pelkoa ! koska mäki pelkäisin ihan sairaasti et mun rakkaalle tapahtuis jotain.. mut hyvää jatkoa teille kaikille 🙂 <3 ja vaikka en ookkaa mikää erityisen uskovainen niin kyllä jumala suojelee pientä Tiaraa :)!

  28. Neea sanoo:

    Ennen kuin minusta tuli äiti.Tein ja söin lämpimiä aterioita.Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.Ennen kuin minusta tuli äiti.Nukuin niin myöhään kuin halusin,enkä kantanut huolta siitä,kuinka myöhään menin nukkumaan.Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.Ennen kuin minusta tuli äiti.En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.Ennen kuin minusta tuli äiti,en tullut ajatelleeksi,olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.En miettinyt koskaan rokotuksia.Ennen kuin minusta tuli äiti.Minun päälleni ei oltu koskaanoksennettu,kakattu,syljetty,pureskeltu,pissittyeikä nipistelty pienillä sormilla.Ennen kuin minusta tuli äiti.Minulla oli täydellinen mielenhallinta,-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.Nukuin koko yön.En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,jotta lääkärit voisivat tehdäkokeita tai antaa rokotuksia.En ollut koskaan katsonut itkuisiinsilmiin ja itkenyt.En ollut koskaan ollut äärettömänonnellinen yksinkertaisesta hymystä.En ollut koskaan istunut myöhään yölläkatsellen nukkuvaa lasta.Ennen kuin minusta tuli äiti.En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,vain sen vuoksi,etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.En koskaan ollut tuntenut sydämenimurskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,kun en voinut lopettaa kipua.En koskaan ollut tiennyt,että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.En koskaan ollut tiennyt,että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.Ennen kuin minusta tuli äiti.En tiennyt miltä tuntuu,kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,kun syöttää nälkäistä vauvaa.En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.En tiennyt, että jokin niin pienivoisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.Ennen kuin minusta tuli äiti.En ollut koskaan noussut ylösyöllä kymmenen minuutin väleintarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.En ollut koskaan tuntenut sitälämpöä,iloa,rakkautta,sydänsärkyä,ihmetystätai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…Ennen kuin minusta tuli äiti.~~Oot varmaankin lukenu, mutta mun fiilikset tiivistettynä. <3

  29. Anne sanoo:

    Rakas Iina ! Kuvasit tosi kauniisti ja todenmukaisesti äidinrakkautta, tuollaista minäkin olen aina tuntenut sinua kohtaan. Ja voin kokemuksesta sanoa, että tuon pelon kanssa oppii elämään juuri niin, että työntää sen syrjään ja nauttii kaikista päivistä mahdollisimman paljon. Itse voi tehdä sen, että tekee ympäristöstä turvallisen lapselle ja ennakoi vaaratilanteet, mutta missään nimessä ei saa olla ylivarovainen, silloin lapsi kokee tukehtuvansa äidin huolehtimiseen. Pahimmat pelkoni sinun kohdalla minä tuntin silloin kun elit rajua teiniangstia, koska silloin en enää kyennyt olemaan sua suojelemassa, vaan mun piti päästää sut yksin kylmään maailmaan ja luottaa siihen, että sä osaat huolehtia itsestäs. Aina et ihan onnistunu, mutta kuitenkin tiesit, että kotiin voi tulla aina, oli kunto mikä hyvänäsä. Ja onneksi meillä on aina ollut luottamukselliset välit, se helpottaa sekä äitiä että lasta, kun tietää että lapsi voi kertoa äidilleen mitä vaan, eikä äiti nouse kuin limpputaikina.Mummona oleminen on ihanaa myös, mutta siitä puuttuu jatkuvan hoivaamisen puoli. Minä saan olla Tiaran kanssa niin kauan ja paljon kuin jaksan, mutta sitten kun väsyn, voin sanoa sulle tai Otolle, että ottakaapa Tiara. Mutta voin sanoa, että mummonrakkaus on ihan yhtä voimakasta ja huolehtivaa kuin äidinrakkauskin, nyt saa oman lapsen rakastamisen lisäksi rakastaa ihanaa lapsenlasta ja vävypoikaa, ja samalla olla huolissaan siitä että kaikki menee hyvin. Ihanat rakkaat ! <3

  30. Laura sanoo:

    Sä osaat kirjottaa niiin ihanasti näitä ”syvällisempii” postauksia! 🙂 Näit on tosi kiva aina lukee ja kuvailit nytki selvästi aihetta vaikka itelläni lapsia ei ole (:

  31. Anonymous sanoo:

    Ihana teksti! Tässä tiivisty kaikki omatkin ajatukset, meillä reilu viikon nuorempi tytär ja ei ole kyllä yhtään lausetta lisättäväksi tähän postaukseen 🙂 Mielenkiinnolla oon lueskellu tätä blogia jo pitkään! Ois mahtava jos jaksaisit toteuttaa postauksen Tiaran vaatteista, sommitella erilaisia asukokonaisuuksia 🙂 Itsestä nimittäin välillä tuntuu että aina saman tyyppinen asu lapsella vaikka vaatteita hirveästi löytyykin!

  32. Anonymous sanoo:

    Pakko vielä lisätä että niin rakas tuo teijän pikkunen 🙂 Tulee kaunis neiti! Kaikkea hyvää teille.

  33. Anonymous sanoo:

    Hui että ku alko oikee itkettään ku nii ihanasti kerroit ja esitit oman mielipitees 🙂 Ihailen sua tosi paljon ku osaat olla aidosti ilonen muitten puolesta ja kaikesta kokemastas huolimatta jaksat kannustaa muita ja olla ilonen pienistäkin asioista. Tää blogi on aivan ihana ja pistää aina miettimään asioita ja omaa elämää ja sitä miten ite elän täällä. Näistä teksteistä tulee aina nii hyvälle mielelle ja vaikeinakin päivinä piristää ihan suunnattomasti 🙂 Kiitos tosi paljon että kirjotat ja jaat kokemuksiasi ja elämääsi meidän lukijoiden kesken. Arvostan sitä tosi paljon. Kaikkea hyvää sulle ja Otolle ja Tiaralle 🙂 Viettäkää ihana ja ikimuistonen joulu!Terveisin Nina

  34. amanda sanoo:

    hui ei kuka tahansa osaa kuvailla noin hienosti omia tunteita 😮 sairaan kaunista tekstiä. ja härregyyd ku tiara on sulonen ja oikeesti hirrveesti kaikkee hyvää teille ♥

  35. Anonymous sanoo:

    Liikutuin kyyneliin, kiitos tästä ihana Iina! <3

  36. minna sanoo:

    ihana iina <3 osuit aivan asian ytimeen, hieno kirjoitus ja todella upeasti kirjoitit 🙂 itse tunnen samoin, äidinrakkautta ei vain pysty oikein kuvailemaan, se on todella lujaa rakkautta mitä ei edes omaa miestänsä kohtaa koe, sitä tekisi vaikka mitä oman lapsensa puolesta, mahakivut, hampaantulot mitkä vaan ottaisin mielummin itselleni kuin lapseni tarvitsisi kärsiä! itselläni oli samoja pelkoja alussa mutta ne ajan kanssa häviävät, tottakai koen pelkoa välillä lapseni puolesta kuten nyt kun nico on oppinut kävelemään tukea vasten ja usein kolauttaa kovastikkin päänsä, niin pelko nousee tällä äidillä pintaan :/ jos sattuukin jotai pahemmin! äidinrakkaus täytyy vain kokea itse ja toivon että jokaisella olisin mahdollisuus siihen <3 ihanaa perjantai iltaa teille <3 ps. pikkukakkosta odotellessa

  37. Anonymous sanoo:

    http://www.youtube.com/watch?v=IVvkjuEAwgU oli pakko tulla laittaa tää ihana biisi sulle ku tää jotenki sopi tähän postaukseen ja muutenki satuin just kuuntelemaan tätä mielettömän kaunista kappaletta 🙂 toivottavasti tykkäät biisistä!

  38. Neea sanoo:

    Pakko kommentoija ku luin äitis kommentin, sulla on ihana äiti ja Tiaralla ihana mummu <3 Ihanasti sanottu tuo nousee ku limpputaikina 🙂

  39. Anonymous sanoo:

    voi että mää tykkään sun äitistä! luen aina sen kaikki kommentit 😀 mummut, jotka välittää lapsenlapsistaan, on parhaita!

  40. Minna sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu. :)Olen äiti ja pakko myöntää että en nauttinut ensimmäisistä 3-4 kuukaudesta vauvan kanssa. Vauva vaan itki ja itki.. Nyt kun Wili on kohta puoli vuotta nautin päivä päivältä enemmän äitiydestä, niistä ihanista hetkistä, tuijotuksista, kakan punnertamisesta, nauru kohtauksista ja ihan vaan oleilusta. :)Äitiys on ihanaa <3

  41. Anonymous sanoo:

    no huh, en ookkaa ennen kommentoinu mitää sun tekstejä, vaikka oonki jo jonkin aikaa sun juttujas lueskellu, mut täst äidinrakkaus-tekstistä tuli ihan itku, niin kauniisti olit kirjottanu! ite odotan ensimmäistä ja olen just niin paniikis koko ajan kaikesta mm. vauvan liikkumisesta ja stressaan siitä et se olis terve ku syntyis jnejne. ja miten paljon sitä pientä jo täs vaihees rakastaa niin en osaa vielä edes ajatella, miltä tuntuu ku se syntyy… hih, ihana teksti 🙂

  42. Anonymous sanoo:

    Haluisitko miten pian toisen lapsen? 🙂 Aiotteko mennä naimisiin millon kun kirjotit et oisit avovaimo vielä seuraavallakin kerralla kun oot raskaana. :DIhania noi kuvat Tiarasta. ♥ On se niin sulonen pieni.

  43. Anonymous sanoo:

    sun äites on ihan sika ihana, kun se aina kommaa sun juttuja<333

  44. Anonymous sanoo:

    AIVAN IHANA POSTAUS ♥ rehellisesti voin sanoo että vähän itkasin, ja yritän nyt kommentoida jotain josta saa selvää :Doon tosi onnellinen teidän puolesta, ja vaikka oon toki ennenki niin aatellut, nii tän ku luin nii olin ihan täysin varma että oot aivan mahtava äiti ja parasta mitä Tiara tarvitsee ja voi edes toivoa, ja vielä PALJON enemmän :)ja kyllä, sä ansaitset ton kaiken onnen mitä oot Oton ja Tiaran ja kaikkien muiden sun läheisten kanssa saanut, oot todellakin sen arvonen !♥tässäpä tää mun mielipiteeni tästä, en osaa muuta sanoa 😀

  45. Jade sanoo:

    joo-o, täällä kanssa tuli melkein itku, ei ollut kaukana…jotenkin tähän olis niin helppo sanoa vaan, että elä hetkessä (piste), tai olisin varmasti sanonutkin näin kun luin postauksen alkua mutta koko postauksen luettuani tajusin, että ei, niin ei vaan voi sanoa vaikka kuinka haluaisikin, niin ei voi ajatella vaikka kovasti haluaisikin, tottakai hetkessä eläminen olisi se helpoin tapa…ei tarvis jatkuvasti pelätä, mutta voiko sitä pelkoa noin vaan sysätä, EI, ei jos on kyseessä oma läpsi. Itsehän en voi tietää todellakaan mitä sä tasan tarkkaan tunnet ja käyt läpi sisälläsi, (koska omaa lasta ei vielä ole) mutta voin _vaan_ kuvitella. Jollain tapaa varmaan jokainen haluaa kokea ton tunteen, koska se on niin hallitseva, mutta sit taas jokaista varmaan jollain tapaa myös pelottaa just se menetys ja oma kyvyttömyytensä sitä menetystä ja pelkoa hallitsemaan, tai se että kun sä et voi vaan vaikuttaa asioihin ja ne menee miten menee…mitä mä tässä selitän mutta siis pointtina oli se, että postaus sai ajattelemaan, ja aivan varmasti oot ansainnu kaiken ton onnen ja rakkauden ! Kaikkea hyvää hei teille, keep going =)

  46. kape sanoo:

    Tämmöset postaukset tekee sun blogista PARHAAN ja niin ainutlaatusen. Välillä tuntuu että joissaki blogeissa vaan kopioidaan muita ja pistetään kuvia samanlaisista vaatteista yms. Mutta sun blogi on niin sulle tyypillinen ja ihanan aito. Oot tosi hyvä välittämään tunteita ja fiiliksiä(ja nostamaan vauvakuumetta;)) lukijoilles. Jatka samaan malliin! Roiku mukana ku peräpukama vaikka en usein saa aikaseks kirjotettua mitään kommenttia:) niin ja vielä se että annat itestäs niin lämpimän ja ihanan ihmisen kuvan vaikka en tunnekkaa sua!<3 kaikkea hyvää teille!

  47. kape sanoo:

    Ps. Piti vielä munki kehua että ihanan olonen äiti sulla! Ei oo vaikee arvata minkälainen ihminen Tiara-söpöliinistä tulee ku on tommoset geenit!!:))

  48. CIA sanoo:

    Tuli tippalinssiin!Itselleni äidinrakkaus on juuri sitä, mitä juuri tässä postauksessa sanoit.Meille syntyi pieni enkelipoika 2.9.2011. (rv,39)Ja kun luin tätä postausta kohdasta”Pelko oman lapsensa menettämisestä on aivan hirveää, suorastaan halvaannuttavaa”Tosi toiset kyyneleet poskelle.Lapsen menettäminen on kamalinta mitä kukaan äiti voi kokea. Itse mietin, miksi meille kävi näin? Mitä tein väärin, että anseitsen tämän tuskan?!Itselleni äidinrakkaus on suurinta rakkautta mitä voi vaan olla.Ja jokapäivä mietin, kuinka onnelliseksi olisin tehnyt pienen pojan, jos vain olisin hänet kotiin asti saanut. Tämä tuska ei lähde ikinä, en usko edes silloinkaan jos saan tietää odottavani uutta pientä rakkautta. Tuo tunne raskausaikana, että Onko kaikki hyvin? Oletko vielä siellä? hengitätkö? on aivan tuskallista, koska raskausaikana vain nua asiat olivat mielessäni kellonympäri. Kun meille kävi näin, en tiedä miten suhtaudun seuraavaan raskauteen.. tietenkin odotan sitä kuin kuuta nousevaa, mutta se tunne että jos joudun kokemaan tämän kamalan menetyksen uudestaan.. siihen en pysty. :'( Olen ollut katkera muille äideille jotka ovat jälkeeni saaneet lapsen. Miksi he saavat sen onnen mikä minulta vietiin?Mutta nyt kun luin tämän sun postauksen, tuli kamala itkupuuska, mutta kuitenkin ihana tunne- kuinka kauniisti olit tässä kirjottanut, ja kuinka äidinrakkaus voi olla meille molemmille yhtä tärkeä! <3-Cia

  49. Anonymous sanoo:

    Voi että, sulla on kyllä verbaalisia lahjoja ja osaat pukea aivan sairaan hienosti ajatukset sanoiksi! Ja aivan mielettömän hienosti osasit kuvata äitiyttä, tuohon voi kyllä yhtyä.. Itselläni 8kk vauva ja on todella ollut samanlaisia tuntemuksia. Ja jotenkin aina kun luen tätä blogiasi ja on kuvia Tiarasta, tulee mieleen oma lapseni. Heissä on paljon samaa näköä mielestäni, isot leveät simmut :)<3Mutta hyvää joulua sinne teille kaikille kolmelle ja ihanaa alkavaa vuotta! Ps. sun blogisi on ihana, ja olet varmasti todella lämmin ja sydämellinen ihminen.

  50. Anonymous sanoo:

    Lol oot läppä.

  51. Anonymous sanoo:

    tää postaus sai mut itkemään! tosi hyvin kirjoitettu!

  52. Anonymous sanoo:

    Mitä ehkäisyä käytät/käytätte nyt?

  53. Anonymous sanoo:

    i got chills from this<3

  54. Anonymous sanoo:

    Moikka, ajattelin neuloa ystäväni lapselle (4kk) villasukat. Minkä kokoiset Tiaran käytössä olevat villasukat ovat? Se jalkapohjan pituus sentteinä siis. Tarvitsisin vähän suuntaa antavaa tietoa siitä minkä kokoiset tehdä, kun mulla ei oikein ole kokemusta lapsista 😀

  55. Anonymous sanoo:

    Oot tosi ihana kun avoimesti jaat näitä sun kokemuksia ja tuntemuksia! Kirjoitat tosi hyvin ja rehellisesti. Tykkään lukea tätä sun blogia kun et yritä olla mikään superäiti, vaan oot luonnollisesti oma itses ja se tekee susta niin hyvän äidin! Oon lukenu tätä sun blogia melkein alkuajoista lähtien, ja nyt uskaltauduin sitten komentoimaankin :)Minua kuitenkin kiinnostaisi että, oisitko kertoa (tai vaikka tehdä kokonaisen postauksen ^__^) miten ootte saanu Tiaran ja sen kaikki tarvikkeet (sängyt, vaatekaapit, lelut, jumppamatto yms) mahtumaan teidän kämppään. Onko teillä ahdasta, vai mahtuuko pikkuinen oheistarvikkeineen pieneenkin kotiin? Minkä kokoinen kämppä teillä on? Miten ootte sijotaanu Tiaran nukkumapaikan ja muut tarvikkeet?

  56. Anonymous sanoo:

    mä rakastan sun blogia!

  57. Jenna sanoo:

    Tää postaus oli tosi koskettava! Itselläni ei lasta ole, ja itse olen miettinyt juuri tuota menettämistä.. entä JOS.. Koskaan ei voi tietää, kummitätini 5kk täysin terve vauva koki kätkyt kuoleman eräs yö.. Ihan tuosta vain.. Silloin kun sain tietää ne faktat siitä, niin itse en uskaltanut nukkumaan, vapisin vaan sängyssä miettien omaa lasta jossain tulevaisuudessa. mietin vaa etten koskaan uskalla tehä lasta, en vain uskalla. Mutta ehkä se tulee jos on tullakseen.. Mut tiiän, että musta tulee semmonen hysteerinen äiti, jonka pitää tietää joka liikkeestä ja hengenvedosta 😀

  58. Henna sanoo:

    voi ei tuli iha itku oikeesti ! mite sulone vauva (: !http://keepitsimply.blogspot.com/tossa ois mun blogi käy tsekkaas ja liity ihmees lukijaks jos tykkäsit !(:

  59. Leppis sanoo:

    Tosi kiinnostava postaus! Ihanaa, et uskallat jakaa elämääsi meidän lukijoiden kanssa!Olen miettinyt, haluaisitko postata imettämisestä. Kun siis olen ymmärtänyt, ettet imetä Tiaraa, mikä nykyisen imetyshehkutuksen keskellä on aika poikkeuksellista. Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi niin on tapahtunut, eikö imettäminen lähtenyt sujumaan vai koitko sen muuten hankalaksi. Jos uskallat kirjoittaa aiheesta, se olisi tosi rohkeaa ja rohkaisevaa, olisi kiva lukea välillä muutakin kuin imetysylistystä, kuulla toisenlainenkin malli (sillä ihan yhtä hyviä lapsia niistä pulloruokituistakin kasvaa).Ihanaa joulunaikaa!

  60. Anonymous sanoo:

    Ihana kirjotus! <3

  61. Laura sanoo:

    Voi Iina, ihana postaus <3! Mun mielestä äitiys on kyllä kans ihanaa, todella ihanaa 🙂 Vaikkakin aika rankkaa se on ollu, tai no, ei nykyään enää niin rankkaa, mut alussa, ku Henrillä oli niin paljo masuvaivoja ja se vaan huusi ja huusi. Nykyään ei huuda enää masuvaivoja, väsymystä kylläkin mut sehän on nyt normaalia 😀 Väsyttävää on kyllä edelleen koska Henri valvoskelee joitain öitä edelleenkin, mut sen epäilen taas johtuvan nuhasta ja hampaiden tulosta. Mut siis en kadu todellakaan sitä että Henri pidettiin sillon vaikka oiski ollu kui rankkaa, ja mä oon ihan samaa mieltä tossa, että kyllä tässä äitiydessä vallitsee pelko. Entä jos kaikki ei meekkään hyvin, entä jos lapsi sairastuu johonki vakavaan sairauteen jne.. Sillon mut valtas oikeen kunnolla pelko ku katoin elämä lapselle konsertin, ku siellä oli pikkupotilaita. Niin mä aloin aattelee, että toivottavasti me ei olla koskaan Henrin kanssa siellä osastolla, ei koskaan. Sitä mä en kestäis 🙁 Mutta pakko nauttia jokaisesta päivästä, eipä se auta pelkääkkään koska se ei mitään auta ja se vaan huonontaa mieltä entisestään. :)Mutta siis kyllä voin yhtyä suhun 🙂 Ja hei mäki haluaisin imetyspostauksen! Jonkunlaisen 🙂

  62. Anonymous sanoo:

    älyttömän kaunis teksti ♥ vaikka omat lapset ei oo ajankohtanen asia vielä kymmeneen vuoteen nii tää kosketti ! kaikkee hyvää teidän perheelle, oot varmasti upee äiti (:

  63. amf8 sanoo:

    Voi rakkautta <3Muistathan tallentaa näitä tekstejäsi johonkin, oon ihan varma että Tiara lukis näitä mielellään olleessaan iso tyttö 🙂

  64. Mirka sanoo:

    ihan pakko kysyä? Miksei tää sun blogi pysy bloggerissa? Saan sen aina sinne lisättyä mutta seuraavalla kerralla ei sitä sielä enää olekkaan 🙁

  65. Iina sanoo:

    Anonyymi 13.56: Voi kiitos, ihanaa että pidit postauksesta! :)Stapler: Aww, kiitos paljon♥ Ihana että jaksoit lukea silti vaikkei aihe sua viel sinänsä kosketakaan 🙂 Mielettömän ihana kuulla että tykkäät mun kirjoitustyylistä, tuli kyl nii hyvä mieli! Kaikkee hyvää myös sinnepäin♥Atia: Kiitos♥♥Sarah: Ihan totta, äitiys on niin mahtava asia että vaikka kuinka yrittää kuvailla niin koskaan ei saa välitettyä täysin kuinka mielettömän upeaa se on!! :)♥Essi: Voi kiitos! 🙂 Ja kyllä sen oppii sen pukemisenki hyvin nopeaa, itellä tosin tulee tungettua sitä vaatetta välillä liikaakin ku pelkää et pienelle tulee kylmä :D!oOo: Kiitos♥ :))Maija: Aww, kiitos paljon! Kiva että mun tunteet välittyi tekstistä! :)-Satu-: No ihana että nyt tulit kommentoimaan! 🙂 Kiitos ihan hirmuisesti♥ Ja niinhän se on, raskaana ollessa pelottaa ihan hirveesti nuo asiat ja uskon kyllä että ei se pelko helpota toisella tai kolmannellakaan kerralla, niin ikävää kun se onkin :S Mäki kuulun kyllä pelkojen suhteen hysteeristen äitien joukkoon, mut yritän olla välittämättä sitä pelkoa Tiaralle kumminkaan ja välttää ylihuolehtivaisuutta 😀 Mä toivotan kaikkea hyvää teille ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin♥ Tulehan useemminkin kommentoimaan jos jaksat! :)Tinpe: Voi kiitos♥Laura: Oi että, kiitos ihan hirveesti♥ Ei sussa mitään vikaa ole, kaikki tuntee äitiyden eritavalla ja joillain ne tunteet herää aiemmin ja joillain myöhemmin 🙂 Kyllä se lapsen syntymä herkistää ihan mielettömällä tavalla tuntemaan äidinrakkautta! Ihanaa loppuodotusta ja joulunaikaa sulle!♥ :)Nona: Mulla tuli itku ku luin sun kommentin, nytki itkettää melkeen ku luen sitä uudestaan! Sä oot ihan mielettömän rakas mulle ja tiiän et oot ihan loistava kummitäti Tiaralle♥ Sä oot pysyny kokoajan meidän tukena ja mä tiiän et voin luottaa suhun ihan täysillä 🙂 Oot kaikkea sitä ja miljoona kertaa enemmän mitä kummilta ja ystävältä voi toivoa♥ 🙂 Ihan alusta asti oot ollu mukana tässä, teidän vessassa ne punaset viivat näky ekaa kertaa! Ja tiiän et pysty meiän mukana aina ja mäki haluun olla sulle aina yhtä hyvä tuki ku sä oot ollu meille♥ Nähään nin pian ku mahdollista, oot paras♥Tanja: Voi että, kiitos todella paljon! :)♥ Et uskokaan kuinka hyvä mieli tulee kun toiselta äidiltä kuulee että on kuvaillut äitiyttä osuvasti! Ja niin se on, pelko ja äitiys kulkee valitettvan käsi kädessä mutta pitää vaan yrittää nauttia kaikesta pelosta huolimatta! Kaikkea hyvää teille♥Nora: Voi kiitos ihan hirveesti♥ Ihanaa että jaksat lukee mun tekstejä vaikkei lukeminen sun lempipuuhiin kuulukaan! 🙂 Hyvää joulunodotusta♥Karo: Hahah, eiköhän se oo ennenki tullu todistettuu et meil kahdel on suht samanlainen ajatusmaailma ;D♥ Olet ihana♥ Terkkuja pikkuselleki♥

  66. Iina sanoo:

    Ansku: Voi kun kiva et tykkäsit, kiitos Ansku!♥ Ja joo voin vaan kuvitella sit ku Tiara oppii kunnolla liikkumaan! Toivottavasti en muutu semmoseks ylisuojelevaks äidiks joka ei anna toisen raukan tehdä mitään! 😀 Mut toisaalta se helpottaa ku lapsi oppii liikkumaan, koska mahdollisia tapaturmia voi jotenkin edes yrittää ehkästä, mut kätkytkuolemaa ei :SS Mä vaan pelkään niin paljon tätä ku ei voi koskaan vaan tietää mitä tapahtuu :S Sit ku Tiara ois yhtä iso ja vahva ja osaava ku Iida nii mua ei pelottais se enää niin paljoa :S Mut hei, ihanaa joulunalusviikkoa sulle ja Iidalle ja Kartsulle!♥Anonyymi 15.07: Voi kiitos♥ Ihan totta, en halua koko Tiaran lapsuutta käyttää pelkäämiseen vaan nauttia ja tutkia maailmaa yhdessä mun rakkaan tyttären kanssa♥ Hieno neuvo vaikkei sulla lapsia vielä olekaan! Kaikkea hyvää sulle ja kiitos biisilinkistä!sanskud44: Awww, ihana, kiitos♥ 😀 Tiara on kyl meidän maailman sulosin pieni pulla♥Aino: Voi apua, kiitos ihan hirveen paljon♥ Mulle tuli ihan sanoinkuvailemattoman hyvä mieli sun kommentista! Mä rakastan kyl kirjottamista ihan hirveesti, ois ihanaa olla vaikka kolumnisti tai kirjailija 🙂 Kiitos viel ihan hirveesti, pikaista paranemista ja ihanaa joulunodotusta!Sonia: Voi kiitos paljon♥ Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti tärppää ja saat oman pienen jota rakastaa♥♥ :)Anonyymi 15.48: Voi kiitos ihan hirveesti♥ Toivottavasti säkin saat kokea äitiyden ihanuuden♥ Ihanaa joulua ja kaikkea hyvää myös sulle♥Essi: Kiitos ihanasta kommentista♥ Mukavaa joulunodostusta sinnekinpäin♥ :)Anonyymi 16.15: Ihana että jaksoit kommentoida♥ Kiitos ihan hirveesti, kommenttisi oli ihana 🙂 Äidinrakkaus on kyllä niin mieletön tunne, mahtavaa loppuodotusta ja susta tulee varmasti ihana äiti♥ :)Anonyymi 16.17: Voi kiitos♥Aleksandra: No mä kutsun sua edelleen Aleksandraksi kun siihen oon tottunut! 🙂 Tiara on kyllä maailman sulosin vauva ja ihanaa jos sun mielestä siitä näkee et se on onnellinen ja tyytyväinen vauva, tulipa kyl nii hyvä mieli♥ Kiitos pljon ja ihanaa joulunalusviikkoa sulle! :)Chemicalle: Voi kiitos 🙂 Apua älä mua syytä! 😀 Toivottavasti sun poikaystävä lämpee nii saadaan lisää ihania pikkuipanoita tähänki maahan :D♥♥ Ihanaa joulunodotusta sinne♥Anonyymi 17.12: kiitos sulle vielä! 🙂 Ihanaa jos tää vastaus oli tyydyttävä 😀 Ja hyvää joulua sinnekinpäin♥♥miuksmauks: Kiitos paljon! :)Anonyymi 17.26: Kiitos hirmuisesti♥ Se pelko on kyllä ihan hirveää, mut on tää kaikki silti sen arvosta♥ En mäkää oo maailman uskovaisin mutta noin mäki uskon 🙂 Ihanaa joulunodotusta sinne!♥Neea: Oon lukenu mut toi on aina yhtä totta ja yhtä ihana♥ :)Anne: Voi äiti, ihana kommentti♥ Oot aina ollu mulle maailman paras äiti ja sulle on aina voinu kertoa ihan mitä vaan♥ Uskon että sun ansiosta mä voin olla Tiaralle hyvä äiti koska oot opettanu mulle rakastamisen ja toisista välittämisen♥ Oot ihanin mummu Tiaralle ja meillä on sua nii ikävä♥ Nähdään pian, oot paras ja rakkain äiti ja mummu ja anoppi Otolle♥ :DDLaura: Voi kiitos♥ Mukava et tykkäät ja ihanaa joulunodotusta!Anonyymi 19.07: Vooi ihana että oon sun mielestä osannu kuvailla tuntojani hyvin ja voit samaistua tekstiin 🙂 Ja joo voisinhan mä tehdä, meillä on vaan niin hullu määrä noita vaatteita että siinä menis kyllä hetki aikaa 😀 Mut voin tehdä juu! 🙂 Hyvää joulunodotusta teidän pienelle perheelle♥ :)Nina: Apua ihan oikeesti, mulla kyllä tuli itku tästä sun kommentista! Voiko kukaan sanoa noin ihanasti toiselle ihmiselle kun sä just teit?! Näköjään voi, kiitos ihan hirvittävän paljon♥♥ Mulle tuli niin hyvä mieli vaikka itkeä tirautinkin! Mä arvostan sun sanoja todella paljon ja ihanaa että tykkäät blogista ja koet että tää laittaa ajattelemaan 🙂 Kaikkea hyvää sullekin Nina ja ihanat joulut sinnekinpäin! Kiitos vielä ihan mielettömästi♥Amanda: Aww, kiitos♥ Ihana et tykkäsit tekstistä! Tiara on meidän ihana pieni pulla♥ Kaikkee hyvää sullekin ja ihanaa joulua! :)♥

  67. Iina sanoo:

    Anonyymi 19.40:♥♥Anonyymi 20.21: Voi että, kiitos itsellesi♥♥ :)Minna: Ihana Minna!♥ Kiitos ihan hirmuisesti♥ Oon kyllä tismalleen samaa mieltä noista asioista joista puhuit! Äidinrakkaus on ihan mielettömän kaunis ja ihana asia, kaikesta pelosta huolimatta! Ihanaa joulunodotusta koko teidän perheelle!♥ Ja apua ai meidän pikkukakkosta? Vai ootatko sä pikkukakkosta?!!! 😀 Meidän pikkukakkosta saa ainaki viel jonkin aikaa odotella, ainaki vuoden ;DAnonyymi 21.00: Vooi toi on kyllä ihana biisi♥ Kiitos kun linkitit sen :)♥Neea: Äiti on kyllä aivan paras äiti ja ihana mummu Tiaralle! :)♥Anonyymi 21.22: Äiti on kyllä ihan paras nii äitinä kun mummunakin ja musta on kiva et se jaksaa aina kommentoida mulle tännekki ihania kommentteja♥♥Minna: Voi kiitos paljon! 🙂 Ja niin se menee, äitiys on erilaista, riippuen vauvasta ja äidistä itsestään 🙂 Varmasti silloin on vaikeampaa tuntea mieletöntä onnea ja iloa jos toisella on kokoajan paha olla :/ Mutta onneksi teilläkin on helpottanut ja voit nauttia äitiydestä♥ Kaikkea hyvää teidän perheelle! :)♥Anonyymi 21.44: Voi kun kiva että nyt jaksoit kommentoida! 🙂 Kiitos ihan hirveän paljon♥ Mä kyllä niin osaan samaistua tuohon raskaudenaikaiseen pelon tunteeseen, mut pitää vaan yrittää luottaa siihen että kaikki menee hyvin 🙂 Äidinrakkaus on kyllä maailman mahtavin tunne :)♥ Kaikkea hyvää sulle ja onnea loppuraskauteen :)♥Anonyymi 21.50: No tässä vuoden-parin päästä ois kiva saada Tiaralle pikkukaveri 🙂 Ja me ollaan alustavasti mietitty et kesällä 2013 mentäis ehkä mutta ei sitä vielä tiedä miten asiat menee ja suodaanko meille lapsia niin pian kuin me haluttaisiin 🙂 Tiara on kyllä maailman ihanin äitin murunen♥ Kaikkea hyvää sulle! :)Anonyymi 22.35: Äiti on kyl maailman paras♥Anonyymi 22.45: Voi kiitos paljon♥ Aivan ihana kommentti, tuli ihan super hyvä mieli :))♥ Mä tosiaan toivon että ansaitsen tän kaiken ja meillä menee kaikki hyvin 🙂 Hyvä mielipide sulla ;DD Kiitos viel ihan mielettömästi ja kaikkea hyvää sulle♥♥ :)Jade: Niinhän se olis helppoa sanoa ja ajatella, mutta käytännössä se ei vaan onnistu 🙁 Kiitos ihanasta kommentista ja kannustuksesta♥ Ihanaa että tää postaus herätti ajatuksia, kiitos vielä tosi paljon ja kaikkea hyvää myös sulle♥ 🙂

  68. Iina sanoo:

    Kape: Voi apua Kape nyt ihan oikeesti! Miten voitki olla niin ihana! 🙂 Kiitos aivan hirveen paljon ja niin ihana kuulla että mun blogi on aito ja mun näköinen, sellainen mä sen haluan olevankin enkä mikään tusinablogi ginan pinkeistä topeista! 😀 Mä ilahdun aina kun sä jaksat kommentoida koska sun kommentit on aina niin ihanan lämpimiä, oivaltavia ja ennen kaikkea hauskoja! Kaikkea hyvää sinne PERÄPUKAMALLE vaan XD Eiku♥ Olet ihana ja ihan parasta jos jaksat pysyä meidän matkassa! Kaikkee hyvää sullekin ja kiitos viel♥ PS: Äiti on maailman ihanin♥CIA: Mä puhkesin ihan kauheaan itkuun sun kommentista, mä en ees tiedä mitä mä voin sanoa sulle muuta kuin että sä oot aivan käsittämättömän vahva ihminen. Mä en voi edes kuvitella kuinka kauheaa on oikeasti kokea se mitä mä tässä vaan pelkään kokoajan. Mä en usko että mä ikinä voisin edes selvitä jos Tiaralle kävisi jotain… Äidinrakkaus on niin pelottavan voimakasta ja äitinä oleminen niin kamalan arvaamatonta, mutta silti se tunne on maailman voimakkain kaunein ja varmasti ihan yhtä voimakas meillä molemmilla. Mä toivon ihan mielettömän paljon kaikkea hyvää teidän elämään! Uskon ettei se tuska koskaan lopu mutta ajan kanssa helpottaa vähän. Kiitos ihan hirveästi siitä että sä kommentoit mulle, mä todella toivon että te saatte vielä terveen ihanan pienokaisen jonka kasvua saat seurata ja jolle saat näyttää rakkauttasi jokapäivä. Sä olet varmasti aivan mielettömän ihana äiti! Voimia♥♥Anonyymi 0.51: Kiitos ihan mielettömän paljon♥ Mukavaa että tekstiin oli helppo samaistua ja hauskaa että meidän tytsyissä on samaa näköä! 🙂 Kiva että tykkäät blogista ja voi miten kauniisti sanottu, kiitos vielä♥ Ihanaa joulunaikaa teidänkin perheelle ja mahtavaa uutta vuotta! 🙂 Toivottavasti pysyt meidän matkassa vielä pitkään!Anonyymi 1.58: Olipa kyllä harvinaisen fiksu, tilanteeseen sopiva ja loistavasti argumentoitu kommentti! Upeat kirjoittajan lahjat sulla!!!Anonyymi 3.44: Voi kiitos♥ Mukavaa että postaus herätti tunteita :)Anonyymi 4.23: Mä en koe että meidän ehkäisyasiat tänne kauheesti kuuluis, niin henkilökohtaisesta jutusta kumminkin kyse mutta sen verran voin sanoa et ainaki käytetään ehkäsyä :DD!Anonyymi 12.01: Aww<3 Ihana kuulla että teksti herätti tunteita :)Anonyymi 12.38: No siis Tiara täyttää pian 3kk mutta on ikäisiään jonkin verran pienikokoisempi edelleen sen takia että syntyi kuukauden etuajassa, joten en usko että Tiaran villasukankoko kauheesti auttaa 🙁 Tiaran kengänkoko on edelleen 13, sama mikä useimmilla vastasyntyneillä :DD Mutta mieluummin liian isot kuin liian pienet! Kantsii käydä vaikka jossain H&M vauvaosastolla kattelemassa minkä kokosia 68-kokoset (4-6kk ikäisen lapsen koko) sukat on koska juurikin tuo koko on se mitä yleensä 4kk vanhat käyttää 🙂 Tulipa nyt nii sekava vastaus kyllä :DD Mut toivottavasti oli apua! Ihana idea neuloa villasukat! Hyvää joulua sulle♥Anonyymi 14.40: Voi kiitos, olipa kauniisti sanottu♥♥ Ja voisin kyllä tehdä postauksen ja lisäsinkin sen jo tuonne tulevat postaukset -osioon 🙂 Meillä ei kyllä oo ahdasta, hyvin mahdutaan tänne 60m2 kaksioon :)Tiara nukkuu makkarissa pinniksessä meidän sängyn vieressä, hoitotaso on vessassa ja kaikki lelut ym on olkkarissa 🙂 Vaatteet on yhdessä lipastossa, parilla hyllyllä vaatehhuoneessa ja sit on yks oma vaatetanko tiaran hengarivaatteille vaatehuoneessa + ulkovaatteet eteisen naulakossa 🙂 Vessassa on kans pari hyllyä kaikille rasvoille ja öljyille ja pyllypyyhkeille ym. 🙂 Mut teen sit kunnollisen postauksenkin noista :)Anonyymi 15.25: Aww, ihana kuulla, kiitospaljon♥

  69. Iina sanoo:

    Jenna: Kätkytkuolema on niin kamalan arvaamaton, se kun voi tulla ihan kelle vaan. Sun kommentti sai mut itkemään ja pelkäämään taas vaikka se hetkeksi olikin helpottanut, pienen elämän menetys vaan on maailman hirvein asia :S Voimia sun kummitädille! Ja toivottavasti uskallat tulla äidiksi joskus elämässä pelosta huolimatta, äitiys on niin upea asia että toivon että kaikki halukkaat sen saavat joskus kokea :)) Kaikkea hyvää :)Henna: Vooi kiitti 🙂 Pitää käydä tsekkailee!Leppis: Mukavaa että tykkäsit postauksesta! 🙂 Kyllä mä voisin imetyspostauksenkin tehdä, se on tosiaan asia joka herättää ihan kauheasti mielipiteitä puolesta ja vastaan että pitää tarkkaan miettiä mitä kirjottaa ja mitä ei ettei supermutsit tuu pätemään mutta kyl mä voin tehdä 🙂 Kiitos ideasta! Ja ihanaa joulunaikaa sinnekin! :)Anonyymi 0.16: Kiitos paljon♥Laura: Aww kiitoksia Laura♥♥ Varmasti on ollu rankkaa kun Henrillä oli alussa niin paha olla! Mut hienosti ootte selvinny ja Henriki jo iso poika, hampaatki tulossa! Henri on vaan sen vajaan kuukauden Tiaraa edellä, aina kiva ku kirjotat että ”Nyt Henri oppi blaablaa…” Nii aina ajattelen et jee kuukauden päästä Tiaraki suunnilleen oppii tekemään saman jutun :D! Ja joo itelläki Elämä Lapselle -konsertti itketti kyl iha eri tavalla tänä vuonna :S Noi on niin rakkaita noi pienet ettei niille ikinä haluais tapahtuvan mitään pientä pahaa ees tikkua sormessa, saati sit vakavaa sairautta :S Mut pitää vaan uskoa ja toivoa et kaikki menee hyvin 🙂 Kaikkee hyvää teille ihanille ja hyvää jouluviikkoa♥ Ja voisin mä jonkunlaisen imetyspostauksen väsätä! :)Anonyymi 1.04: Voi kiitos ihan hirveesti!♥ Kaikkea hyvää sullekin :)♥Amf8: Muistan tallentaa ja kiitos paljon♥♥ :)Mirka: Mullaki käy joidenki blogien kanssa noin, itehän siihen ei bloggaaja pysty vaikuttaan 🙁 Blogger on tyhmä 🙁

  70. Anonymous sanoo:

    Tää oli siitä ihana postaus että itse oon pelännyt että saatan olla raskaana, ja että mun elämä ’loppuu’ siihen, en selviä ja palan loppuun. Vaikka toisaalta pelkkä ajatus siitä että saatan odottaa pientä, saa hymyn huulille ja niin onnellisen olon. Eiköhän me vauvan kanssa selvitä jos niin päätetään! Ja kun luin tän postauksen niin tuli sellanen olo, että tiedän mitä nyt teen jos todella oon raskaana. Kiitos <3

  71. Anonymous sanoo:

    Moikka! itselläni ei ole lapsia, mutta siskoni on yh-mamma ja poitsu käy usein meillä hoidossa. (eli isovanhemmillaan). Muista hyvin sen vauva-ajan, kun ne asu siskon kanssa meillä vuoden päivät. Syötin, vaihoin vaipat ja leikin usein pikkusen kanssa. Nyt poika on neljän vanha, eikä multakaan puutu pelkoa häntä kohtaan. Näin tätinä olen ylpeä kun se oivaltaa uusia juttuja ja kehittyy. Kun siskoni on nuori ja asunut laspen kanssa kotona vanhempien ja sisarusten luona,niin kyllä siinä väkisinkin tulee todella vahva side lapseen. En tiedä tarkalleen, mitä on äidinrakkaus, mutta voin kuvitella, kun tädinkin rakkaus on näinkin suuri!

  72. Anonymous sanoo:

    Iina voitsitko tehä minkäälaista kysymyspostausta? olis tosi kiva lukee =)

  73. Anonymous sanoo:

    ihana♥ itkin kun luin tätä ! puhut niin kauniisti lapsestas:) Tiara on ihana tyttö suurine ihaninee silminee, vallottava tyttö♥

  74. Maria sanoo:

    Hei Ihanat:)
    Äitiys… niin paljon… se pieni ihminen on niin suuri ihme. Rakkaus joka on ”ensi oksennuksesta” tai tuleeko viiveellää…koskaan. Ei ole päivänselvää. Kohdalleni lapsiani kohtaan osui eka vaihtoehto. Rakastin sitä ensialkua ja siitä se kasvoi…eikä lopu. Helppoa se ei aina ole…onneksi sitä ei missään luvata.
    Lapsi kasvaa…”murkkuntuu”…ja vihdoin jossainkohtaa ”muodostuu” . Se vaihe on myös nuorelle vaikeaa…joka on hyvä muistaa. Mehän emme omista heitä…ovat opettamassa meitä. Niinkuin me vanhempiamme jne. Tuo tie jatkuu läpi elämän.
    Se kaikki ihana haave perheestä…yhdessällosta… ym, kun ”karisi” ja jäljelle jäi aito yhteys…olen kiitollinen. Eron jälkeen toivoin,että saan lapseni ”suht täyspäisinä” maailmaan. Niin kävi ja olen iloinen. Sain kaksi upeaa miestä maailmaa,jotka kunnioittaa muita ja itseään. Muu röyhelö on jokaisen oma valinta.
    Arvostan ja tuen valintojaan…vaikkei toki aina ole ”omia” …mutta olemmehan yksilöitä. Tokihan sanon neuvoja,mikäli on tueksi. Tuomitseminen ja raaka arvostelu tekee haavoja. Sen tiedän itsestäni.
    En ole ollut unelmaäiti…en kyennyt siihen. Tein sen minkä pystyin ja olen avoin vastaanottamaan kritiikin ja keskustelut miksi niin ja näin.
    Itse olen ”isän,veljen ja monen muun raiskaama” jonka äiti tietää ja hyväksyy… teki haavoja ja kuoren,jonka alla äärmmäisen herkkä sydän.
    Jäätävää katsoa kuinka maailma potkii …en sittenkään ”kärsinyt lasteni puolesta”.
    Elämä on mieletön kokemus ja mahd oppia.
    Jokainen halaus ja hymy lapselta on arvokkaampi kuin mikään muu.
    Poijat kysyi pienenä… äiti,jos saisit kaikki maailman aarteet ja rikkaudet.(hih) niin antaisitko meidät pois? NEWER!!!! EN EDES MIRKKUIKÄISENÄ.
    Äitiys ei lopu koskaan…se muuttaa muotoaan ja on hyvä muistaa myös itsensä,Joka vaiheessa.
    Rakkaita hetkiä kaikille!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.