Meillä oli taas siihen malliin kiireinen viikonloppu ettei siinä paljoa nokka tuhissut. On juhlittu, syöty hyvin, leivottu, shoppailtu, nähty kavereita, leikitty ja tehty vähän töitäkin. Perjantaina tein tosiaan ne wanhojen meikit Lillille ja illalla mun vanhat tarhakaverit Yasmin ja Taru tuli meille kylään. Kiitos muuten kaikista ihanista leipomusvinkeistä! Perjantaina mä en millään kerennyt leipomaan joten turvauduttiin kotiuunin pakaste mustikka-tuorejuustoviinereihin, hyviä ne olivat nekin! Lauantaina sen sijaan kerkesin vihdoin leipomaan ja Oton ja äidin avustuksella saatiin aikaiseksi ihan mielettömän hyvänmakuinen porkkanakakku! Kiitos siis sulle joka laitoit sen ohjeen! Tuli kyllä niin monta muutakin herkullisen kuuloista vinkkiä että musta tuntuu et lihon kohta ainakin 20 kiloa kun pitää niitä kaikkia päästä kokeilemaan.

                    Lauantaina oltiin sovittu että meidän kaverit Jonsu, Karo, Kaisla ja Simo tulee meille syömään ja istumaan iltaa. Kokkailin sitten hyväksi havaittua Meksikolaista salaattia ja sen kaveriksi katkarapu-caesaria. Jälkkäriksi tietenkin oli sitä porkkanakakkua ja hyvin näytti maistuvan kaikki. Pelattiin Aliasta ja leikittiin Tirriäisen kanssa, joka muuten vierasti taas ihan hulluna. Kaikkia piti mulkoilla epäluuloisesti ja aina välillä ilmaista vähän painavaa asiaa kitinän muodossa. Mutta me keksittiin ihan loistava ratkaisu Tiaran vierastamiseen, ollaan huomattu että se on tyytyväinen aina kun se saa olla ilman vaatteita karvapeitolla. Oli sitten nälkä, väsy, vieraita ihmisiä tai ihan mikä tahansa huonosti niin jos neiti saa olla ilkosillaan karvapeiton päällä niin sillä ei ole huolen häivää ja hymy on mitä levein. Aamuisin aina kun ollaan vasta herätty ja mä meen laittamaan maitoa Tiaralle niin riisun siltä vaatteet pois ja nostan sen vaan karvapeiton päälle niin se jaksaa hetken odotella maitoa ihan tyytyväisenä vaikkei olekaan syönyt koko yönä.

 Meidän oli tarkoitus olla ihan vaan kotona, mutta siinä illan lomassa heräsi ajatus että pakko päästä tanssimaan! Viime viikonloppuna kun ei mentykään sinne baariin vaan tultiin vaan kotiin ja äitikin oikeen painosti että ”No menkää nyt kun kerrankin pääsette!”. Tiara oli jo nukahtanut yöunille joten tiesin että se nukkuu aamuun asti ja ei ole mitään hätää ja niin me sitten lähdettiin piipahtamaan Tivolissa ja neiti jäi mummun kanssa kotiin nukkumaan. Oli ihan mielettömän hauska vaan tanssia, vaikkei kauaa kerettykään olemaan. Mä oon onnellinen siitä että nykyään mä en tarvi todellakaan mitään alkoholia siihen että mulla ois hauskaa, baarissakaan ei juotu kuin yhdet siiderit koska tanssiminen oli pääosassa (ja Otolla ja Simolla kosiskelijoiden hätistely meidän ympäriltä ;D). Sitten kömmittiin rättiväsyneinä kotiin Oton kanssa ja aamulla herättiin neidin kanssa pirteänä uuteen päivään.

                   Nyt on kyllä taas tanssit vähäksi aikaa tanssittu, vaikka kivaa olikin niin nyt kyllä ei oo mitään tarvetta lähteä minnekään. Kotona on hyvä olla ja päristellä pikkuneidin pömppistä. Sen verran sanon baarireissusta kumminkin, että vaikka mulla onkin maailman ihanin mies niin kyllä se on itsetuntoa kohottavaa että vielä näin synnyttäneenä naisenakin saa hätistellä miehiä pois ympäriltä! Ainakaan en siis ole ihan rupsahtanut, jos näin voi sanoa. Kylläpä se tais Oton ja Simonkin mieltä lämmittää ettei oltu Kaislan kanssa mitään seinäruusuja. Kuvat on lainattu Kaislan puhelimesta 😀

Torstaina shoppailtiin vähän Oton kanssa Tiaralle uusia vaatteita mun lipastoinventaarion jälkeen ja tehtiinkin kivoja löytöjä niin kirppikseltä kuin Lindexiltäkin. Mä odotan jo niin innolla että pääsen kunnolla ostamaan neidille kesävaatteita, ihania mekkoja ja toppeja ja pienenpieniä farkkushortseja! Tämmöisiä eksyi neidin lipastoon:

Eilinen sunnuntai meni ihan kotona löhöillessä ja neidin kanssa leikiessä. Ainut mikä tässä nyt varjostaa sekä leikkimistä että postailua on mun käteen taas kerran ilmestynyt rasitusvamma. Mulla on jostain 15-vuotiaasta asti aina tasasin väliajoin tullu ranne tosi kipeeksi, niin ettei sitä voi taittaa tai liikuttaa. Tää kipu kestää jonkun vajaan viikon ja sen jälkeen menee taas ohi ja tulee muutaman kuukauden päästä takasin. Mä oon käyny lääkärissäkin monta kertaa mutta mun kädestä ei oo löytyny mitään vikaa. Mulla ei koko raskausaikana ollu kertaakaan käsi kipeenä ja aattelin jo päässeeni eroon tästä hommasta, mutta mitä vielä; eilen se kipu sitten alkoi taas ja nyt ku oon tässä naputellu koko neidin päikkäriajan niin voin kertoa että tällä hetkellä en ollenkaan rakasta mun kättä. Mä en voi käsittää mistä toi johtuu, esimerkiksi viime viikolla mä en ollu koneella paljoa ollenkaan joten se ei voinut tulla siitäkään ja silloin kun vielä opiskelin parturi-kampaajaksi niin se käsillä tekeminen ei mitenkään edesauttanut tota kipua, tai et mulla ei tullu käsi mitenkään useemmin kipeeksi sen takia tai mitään. Tää on vaan tosi kummallista ja ärsyttävää mutta onneksi tiedän että tän pitäis mennä muutamassa päivässä ohi, ellei raskaushormonit sit oo muuttanu tätä joksikin aggressiiviseksi kädensyöjätaudiksi, who knows. Mutta tässä kuvia vielä mun eilisen löhöilyasusta, kipeestä kädestä ja parista ihan o
masta ostoksesta joihin oon enemmän kuin tyytyväinen!

 Sunnuntain päivänasu

Lörtsäpaita – Kappahl

”mokka”leggingsit – H&M

Sukat – Lindex

Nää sukat on ihan rakkautta! Mä en muista edes milloin olisin viimeksi ostanu uusia sukkia itelleni, varmaan vuosia sitten. Siitä johtuen mä oon käyttänyt vaikka kuinka kauan jo eriparisia sukkia jotka on ties minkä värisiä ja nyt sitten päätin kerrankin repästä kun löysin noin suloset sukat ja oon maailman tyytyväisin! Sukat on vaan yleensä sellanen asia jota mä en edes ajattele, pakollinen paha, mut näitä mä voisin käyttää vaikka perkele sandaalien kanssa! No en sentään, mut on nää aika söpöt.

Ihan parasta huulirasvaa! Mun huuliin ei auta ees bepanthen, mutta yllättäen halpa ja ihanan tuoksuinen Carmex oli vastaus mun huulien hätähuutoon, tää auttaa! Ei halkeile enää huulet ja toi on niin namin tuoksusta että nuuhkin sitä vaan kokoajan.

Tässä on mun käsi-raukka! Ihan tyhmää pitää tommosta rumaa sidettä! No, jospa se siitä taas paranis..

Tästä tuli nyt harvinaisen Tiaraton postaus, ihan vaan sen takia että toi neitokainen ansaitsee ihan oman kokonaisen postauksen kun tänään tuli jo viisi kuukautta täyteen! Joten sellainenkin on tässä tekeillä siis, sekä yksi toinen postaus josta mainitsin aikaisemmin. Palailen siis myöhemmin, moikkamoi!