Toivepostaus: Vanhemmuus

22.03.2012
Mä vastaanotin postaustoiveen vanhemmuudesta tuossa oisko ollut viikko, kaks sitten. Hukkasin tietystikin sen alkuperäisen kommentin jossa oli eritelty mitä multa toivottais mutta koitan nyt parhaani mukaan kertoa miltä musta tuntuu olla vanhempi, iloineen ja suruineen (joita en tosin tiedä keksinkö kovinkaan paljoa?).
Koen olevani vielä suhteellisen tuore äiti, vaikka Tiara onkin jo puolivuotias. Mutta silti mä oon saanut jo reilusti kokemusta siitä millaista on olla äiti ja musta tuntuu että äitinä oon kehittynyt ihan huikean paljon tämän puolen vuoden aikana. Alussa mulla oli todella epävarma olo, mua pelotti ihan yksinkertaisetkin asiat kuten vaipanvaihto tai vaikka sukkien laittaminen Tiaran jalkaan kun ne oli niin hauraat ja pienet että tuntui et ne menee rikki kun ottaa jalan käteen. Nykyään 8-kiloisen palleron äitinä on jo tosi vaikea käsittää sitä miten pieni toi neiti joskus olikaan. Mulla oli alussa hirveän kova tarve varmistella sitä että toimin oikein äitinä ja kysyin pienen pieniinkin juttuihin neuvoja. Musta se on vaan hyvä että kyselin ja varmistelin, enpähän ainakaan jäänyt huuli pyöreenä miettimään että mitäs mä nyt tekisin. 
Tiaran ensimmäisinä viikkoina oli aivan loistavaa että mun äiti oli meillä apuna ja tukena. Äiti oli tukena just oikein mun mielestä, ei tyrkyttänyt apuaan mutta auttoi jos pyysin. Itse me hoidettiin Tiaraa kokoajan mutta äiti oli siinä taustalla ja oli kokoajan semomnen turvallinen olo että ei oltu ihan ypöyksin uudessa tilanteessa. Kysyin äidiltä alussa paljon neuvoja, koska me ei oltu vielä niin selkästi löydetty kaikkia omia tapoja miten toimia Tiaran kanssa, eihän me oltu neidin kanssa tunnettukaan kuin pari hassua viikkoa. Mutta seuraavalla kerralla kun äiti tuli käymään, Tiaran ollessa kaksi kuukautta, mä huomasin että neuvoin ja ohjasin itse äitiä kokoajan että miten juuri Tiaran kanssa toimitaan. Siitä tuli ihan uskomattoman hyvä fiilis ja se kohotti mun itsevarmuutta äitinä tosi paljon.
                  Äkkiä meille muodostui rutiinit ja päivärytmi, tavat miten toimitaan missäkin tilanteissa. Onhan ne rytmit toki menneet uusiksikin useaan otteeseen näinä kuukausina, mutta aina on ollut jotkin tietyt jutut mistä tietää miten päivä kulkee. Alusta asti me ollaan totutettu Tiaraa tiettyyn rytmiin ja hyvin siinä mun mielestä onnistuttukin. Tiara on nukkunut kokonaisia yöunia 2,5kk iästä asti ja muutenkin mä tykkään meidän päivistä enkä koe että meillä olisi rankkaa tai että Tiara olis mitenkään haastava vauva. Juuri ennen kuin Tiara alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, meillä oli ehkä rankin vaihe. Silloin ne viikot tuntui ikuisuudelta, vaikka todellisuudessa tämä ”rankka” vaihe kesti ehkä kolme-neljä viikkoa. Tiara ei meinannut iltaisin millään nukahtaa omaan sänkyyn, vaan nukuttamisen kanssa sai taistella joinakin iltoina jopa pari tuntia. Mutta ei meillä silloinkaan oikeastaan ollut kovin rankkaa, sen jälkeen kun saatiin aina vihdoin Tiara nukutettua niin yöt sujuivat mallikkaasti ja aamuisin neiti nukkui pitkään. 
 Välillä musta tuntuu että me ollaan päästy ihan hävettävän helpolla tässä vanhemmuudessa, kun Tiaralla on kaikki sujunut niin helposti. Mutta toisaalta sekä mulla että Otolla on aiemmin ollut omat vaikeutemme ja mä uskon ja luotan siihen että me ollaan omat paskamme kärsitty ja nyt meillä on oikeus elää tätä kivaa elämää. Usein kuulee toisten äitien suusta sanonnan että ”Kenellekään ei anneta enempää painolastia kuin hän jaksaa kantaa”. Tai ainakin useissa kommenttibokseissa ja vauvalehdissä oon siihen törmännyt kun on ollut kyse ns. haastavempien vauvojen vanhemmista. Mussa se aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä; toisaalta tulee tunne että mä oon kyllä nuorempana jo omia lasteja kantanut sen verran että ihan kiva ettei nyt just tarvi. Toisaalta taas tuntuu siltä että oonko mä jotenkin huonompi tai huonommin jaksava äitinä, että mä en muka pärjäis haastavamman lapsen kanssa kun me ollaan saatu perustyytyväinen vauva. En tiedä, ehkä tää on nyt vaan mun ihan omaa turhan syväluotaavaa mielipiteiden analysointia, mutta tämmösiäkin asioita mä täällä mun pienessä pääkopassa pyörittelen. 
Mutta millainen äiti mä sitten koen olevani? Tai millainen enemmänkin yritän olla. No ennenkaikkea läsnäoleva ja rakastava. Mä ihan oikeesti haluan viettää aikaa mun lapsen kanssa, enkä vaan koita keksiä sille tekemistä että ”se nyt viihtyis yksinäänkin”. Tottakai Tiara välillä leikkii ihan itsekseenkin, silloin kun se haluaa ja musta tuntuu että ainakin meidän neiti on alkanut jopa kaipaamaan semmosta omaa rauhallista leikkihetkeä välillä ja viihtymään tosi hyvin vaikka lattialla ihmettelemässä jotain lelua ihan itsekseenkin. Pointti oli se että mä haluan ja tykkään leikkiä Tiaran kanssa ja höpsöttää ja pussailla ja ties mitä kaikkea hömppää me aina puuhaillaankaan. Meidän lukuhetket on myös ihan parhaita! Mutta nyt poikkesin kyllä aiheesta..
Mä haluan ja yritän olla rento äiti joka ei turhista stressaa. Mä en oo turhantarkka Tiaran vaatteista kun ollaan kotosalla, enkä myöskään siitä onko naamassa sose -tai maitotahroja. Ihmisten ilmoille kun mennään niin haluan että kaikki on suhteellisen tiptop. Mä koen oikeestaan olevani aika huoletonkin äitinä; usein kun me lähdetään vaikka kauppaan niin mulla ei välttämättä ole edes hoitolaukkua mukana, joku varavaippa kumminkin yleensä on. Meillä on niin tarkat rutiinit ja Tiara muutenkin yleensä tekee samat jutut samaan aikaan joten mä tiiän että en vaikka tunnin reissulla tartte yleensä mitään jos neiti on syönyt alle pari tuntia sitten. Mutta en silti oo liian huoleton, mä pidän tarkasti kiinni meidän ruoka -ja uniajoista ja siitä että Tiaralla on hyvä olla kokoajan.
”Anonyymi
klo 17:36
vaikutat aika täydellisyydenhakuiselta…….? ”Meidän Tirriäinen osaakin jo” Mitäs jos hän ei vaikka koskaan opi kävelemään… Vaikutat juuri sellaiselta pinnalliselta äidiltä, että jos lapsi ei ole täydellinen, se on noloa..”

Sain tuon ylläolevan kommentin tänään, kuinkas muutenkaan kuin anonyymiltä. Mä en koe olevani täydellisyydenhakuinen jos hehkutan täällä uusia taitoja joita meidän neiti on oppinut. Mulle henkilökohtaisesti on aivan sama oppiiko Tiara ikinä kävelemään, olemaan kuolaamatta tai puhumaan, aivan yhtä rakas se on silti. Mutta toki mä saan iloita ihan niin paljon kuin haluan siitä jos Tiara oppii uusia juttuja ja kyllä mä saan Tiaran itsensä kannalta hartaasti toivoa että kehitys jatkuu aivan yhtä normaalina kuin tähänkin asti koska helpottaahan vaikkapa kävelyn taito aika paljon elämää. Mun mielestä ei ole millään tasolla noloa, jos lapsi on jollain tapaa erityislapsi ja jotkut asiat ovat hänelle haastavampia. Miten joku voi edes sanoa että se ois noloa? Ja mulle mun lapsi on täydellinen, niin Tiara kuin toivottavasti joskus tulevat pikkusisaruksetkin, riippumatta siitä ovatko he terveitä vai eivät.
             Mä koin että toi kommentti liittyi tarpeeksi läheisesti tähän vanhemmuus -aiheeseen ja päätin sen takia ottaa sen esille tässä postauksessa. Niin monet tekee oletuksia siitä millaisia vanhemmat ovat ja millaista vanhemmuus on, mutta ei sitä voi tietää ennen kuin sen on itse kokenut. Jokainen vanhempi, jokainen lapsi ja jokainen perhe on erilainen. Tärkeintä mun mielestä vanhemmuudessa on se että löytää omalle perheelle sopivat toimintatavat, rytmit ja muut jutut. Silloin kun vanhempi on itse tyytyväinen niin on helpompaa olla lapselle se vanhempi jonka lapsi ansaitsee.

Toinen tärkeä juttu vanhemmuudessamun mielestä on se että tunnistaa sen hetken kun oikeasti on liian väsynyt, jos sellainen tulee. Vaikka meillä onkin ollut helppoa niin kyllä mäkin joskus tarvitsen superpitkät yöunet (yöunien lyhyys on mun oma moka, ei johdu siitä että Tiara ei nukkuisi yöllä vaan siitä että en osaa mennä itse ajoissa nukkumaan). Sen takia meillä on viikonloppuisin niin että mä saan nukkua lauantaiaamuna niin pitkään kuin huvittaa ja Otto nousee Tiaran kanssa 7-8 aikaan ja sunnuntaiaamuisin Otto taas vuorostaan nukkuu pitkään. Tää on osoittautunut tosi toimivaksi järjestelyksi ja sen avulla me molemmat jaksetaan oikein hyvin.
                    Tiara on tuonu mun elämään niin paljon hyvää etten olis ikinä voinut kuvitellakaan. Ne pienet ja isot hymyt, kiljaisut ja jokellukset neidiltä on parasta mitä voi olla. Ja silloin kun Tiara illalla väsyneenä kiertää kätensä mun kaulan ympärille ja samalla nuolee mun kaulaa tai kenties hiuksia (XD) nii mä vaa oon maailman onnellisin. Ja voi sitä tunnetta kun huomaa onnistumisen ilon lapsen kasvoilla kun hän on onnistunut kaivamaan pyllypyyhepaketin hoitolaukusta tai kun hän saa laulun soimaan leikkikaaresta. Viimeksi puoli tuntia sitten olin haljeta ylpeydestä, Tiara nimittäin eka kertaa toisteli jotain tavua, se sanoi ”Tätätätätää”! Ennen aina on tullut vaan ihania kujerruksia ja kurlutuksia mutta nyt tuli jo tommonen!

Yhden lieve-ilmiön mä oon vielä huomannut jonka vanhemmuus on tuonut mukanaan mun elämään. Kunnianhimon nimittäin. Mulla on halu kehittyä paremmaksi ja tarjota Tiaralle parempaa. Mä haluan opiskella itselleni hyvän ammatin ja löytää vakituisen työpaikan jotta me voidaan muuttaa meidän unelma-asuntoon ja matkustella vähintään kerran vuodessa ja ostaa vaikka oma kesämökki. Ei meillä nytkään mitenkään tiukkaa ole mutta ei nyt mitään mökkirahastojakaan ole missään piilossa. Mä tiedän kyllä että me pystytään jo nyt tarjoamaan Tiaralle kaikki mitä se tarvitsee ja enemmänkin, mutta jotenkin mä haluan silti pyrkiä parempaan. Mulla pitää olla tavoitteita elämässä, muuten mistään ei tule mitään.

Mä en tiedä oliko tässä tekstissä nyt ollenkaan päätä tai häntää, mutta toivottavasti. Ainakin mä pyrin tuomaan esille omia näkökulmiani vanhemmuuteen ja siihen liittyviin juttuihin. Tärkein juttu jonka tällä tekstillä haluan välittää on se että musta on maailman ihaninta olla äiti <3


Millasia mietteitä tää herätti? Vai tuliko minkäänlaista mielipidettä :D Ja millaista vanhemmuus teidän mielestänne on, muut vanhemmat? Millainen on hyvä vanhempi?


80 Responses to “Toivepostaus: Vanhemmuus”

  1. Anonymous sanoo:

    No voihan huhhuijjaa tuota anonyymiä kommentoijaa!Mun mielestä sää olet just sellanen sopivan rento äiti, joka ei turhia stressaa asioista, just niinkun oot sanonut että sua ei haittaa vaikka Tiaralla olis muutama likatahra paidan nurkassa jne. Mää oon sulle kade just tässä mielessä, kun osaat ottaa vähän rennommin äitiyden. (Siis tämmöisen käsityksen oon saanut, kun oon lukenut sun juttuja…)Itse pitäs opetella vähän hölläämään monessakin asiassa tässä äitiydessä. Meillä kyllä ollut ihan mielettömän vaativa ja tempperamenttinen vauva, että liekkö sekin on tehny musta sitten tällasen pikkutarkan ja kireän mutsin! :DNooh, osaan mä ottaa rennostikkin ;)Mutta ei voi muuta sanoa, kuin että Tiaralla on kyllä hyvät oltavat! :)

    • Iina sanoo:

      Hahhah no äläpä! Selkeästi kyllä ei sillä kommentoijalla ole kokemusta omista lapsista, muuten se ei todellakaan olis sanonu mitään tollasta :DJa kyllä mä osaan ottaa rennosti, en oo kyllä yhtään turhan tarkka mistään vaatteista yms. jos ollaan kotona siis :D Ja kyllä se on aika pitkälti Tiaran itsensä ansiota että meillä on rentoa kun neiti on tehny niin helpoksi kaiken :) Ja onhan se ihan ymmärrettävää että jos on vaativa vauva niin äidinkin täytyy olla paljon tarkempi että tekee kaiken vauvan mielestä ”oikein” :D Olikohan tossa nyt mitään pointtia :D Mutta toivottavasti ymmärsit :) Ja hienoa että osaat rentoutuakin, se on tärkeetä et itellä on hyvä olla! Kiitoksia aivan hirveästi ja on kyllä varmana teidänkin vaavilla hyvät oltavat :))<3 Ihanaa kevättä teidän perheelle!

  2. Kurojaki5 sanoo:

    ”Anonyymiklo 17:36vaikutat aika täydellisyydenhakuiselta…….? ”Meidän Tirriäinen osaakin jo” Mitäs jos hän ei vaikka koskaan opi kävelemään… Vaikutat juuri sellaiselta pinnalliselta äidiltä, että jos lapsi ei ole täydellinen, se on noloa..”<– Luin kyseisen kommentin muutamaan otteeseen ja mietin että mitäs ihmettä. Mun mielestä vaikutat äidiltä, joka on ylpeä tyttärensä kehityksestä ja uusista taidoista! Niinku me kaikki äidit :)Oma lapsi on aina tärkeä, osasi hän kävellä tms. tai ei..

    • jini sanoo:

      niinpä!! oon samaa mieltä sun kanssa!!:) Mun mielestä on itseasiasssa kunnioittettavaa ja ihanaa että haluaa olla hyvä äiti..EIKÄ siinä ole mitään pahaa jos on ylpeä omasta lapsesta!!! APUAA!! Naurettavan tyhmä toi anonyymin kommentti!! XD

    • Iina sanoo:

      No sitä mäkin koen olevani, ylpeä mun lapsen uusista taidoista niinkuin kaikki äidit, enkä mikään täydellisyyden tavoittelija :D Ja nimenomaan, on kunnioitettavaa ja ihanaa että haluaa olla hyvä äiti :) Kiitoksia teille molemmille kommenteista!

  3. enni sanoo:

    toi viimeinen teistä on ihanin ikinä! <3 ja ihan loistava postaus muutenkin, oot niin paras :) ja älä välitä (no et välitäkään et turha edes sanoa sinäänsä!) tommosista tyhmistä anonyymeistä, tottakai sä oot innoissas kun sun lapsi oppii kaikkea uutta, ei se susta pinnallista tai mitään muutakaan tee, normaalin ja rakastavan äidin vain! huoh…. jatka samaan malliin, oot niin täydellisen ihana <3

    • Iina sanoo:

      Aww kiitoksia Enni<3 Tulipas hyvä mieli!Ja joo no toi anonyymin kommentti oli jo niin hupaisa että siitä ei kyllä muuta saanu irti ku hyvät naurut :D Mut on sekin jotain! Ihanaa kevättä sulle!

  4. Anne sanoo:

    Moi kulta ! Hyvä vanhempi rakastaa, välittää ja huolehtii lapsen tarpeista, auttaa silloin kun lapsi apua tarvii ja lapsi tietää, että vanhempien luokse voi aina mennä, oli sitten tapahtunut mitä hyvänsä.Sellaiset vanhemmat te Oton kanssa varmasti olette ja olen teistä hyvin ylpeä !Toivon, että osaan mummuna olla teille apuna ja tukena silloin kun tarvitsette, mutta en tunkeile liikaa. Mummun pitää osata olla vähän syrjässä, ja tarvittaessa apuna, sitä minä yritän nyt opetella.Rakkaita terveisiä ja haleja ja pusuja ! <3

    • Iina sanoo:

      Mooi! Voi äiti oot ihana :) Just tommonen äiti sä oot ollu niinku kuvailit hyvää vanhempaa, ja tommonen äiti mäki haluun olla :) Oot ihan paras mummu <3 Terkkuja ja halipusuja sinnekin<3

  5. Sara sanoo:

    Ihan tosi hyvä postaus! :)

  6. Anonymous sanoo:

    Mä asun kanssa itiksen tälläpuolella, oon saman ikänen ja mulla on saman ikänen vaaveli ja on kiva seurailla sun vaavelin kehitystä, mutta mites oot ajatellu kauan aiot olla kotona? Meetkö töihin vanhempainloman loputtua vai vai vai?

    • Iina sanoo:

      Aijaa ompa hauska sattuma :) Mä aion mennä töihin sitten kun sopiva duuni löytyy vanhempainloman loputtua, eli varmaankin siinä Tiaran 1v synttäreiden holleilla :)

  7. Helluw sanoo:

    Ihana postaus! :) Vaikutat niin hyvältä äidiltä! Parempaa äitiä lapsi ei vois itelleen toivoo!! :)

  8. fanni sanoo:

    Hehe, tuli ekaksi mieleen tuosta siteeratusta anonyymistä, että hänellä ei taida olla lasta :D Mielikuva siksi, että JOKAINEN äiti, jonka tunnen, kertoo ylpeästi ja suurella halulla vauvansa kehityksestä – olipa se suuri tai vähän pienempi. Eikä sillä oo mitään tekemistä sen kanssa, et olis äitinä joku täydellisyydentavoittelija. No, tuohduin puolestasi mokoman kommentin johdosta! :D Nimittäin ite oon äitinä juuri sellainen, että kerron (joskus kysymättäkin), että nyt se meidän poika kääntyi selältä mahalleen ja nyt hänelle puhkesi hammas. Mä oon ylpeä äiti ja mulle äitiys ja oma lapsi on maailman tärkeimpiä asioita!Joo.. Hyvä vanhempi on läsnä. Eikä se läsnäolo ole verrannollinen siihen aikaan, jonka vietät lapsen kanssa. Maalaisjärkeä saa käyttää mutta ei pidä olla liian suuripiirteinen. Lapsi on number one mut itsestäänkin pitää muistaa huolehtia. Ja parisuhteesta :) Enpä keksi oikein muuta :D

    • Iina sanoo:

      Joo, niin tuli mullekin :D En kyllä osaa kuvitella yhtään äitiä joka ei ois vilpittömästi ylpeä oman lapsensa saavutuksista :D Ja mä oon just samanlainen että tykkään kertoa ja hehkuttaa uusia juttuja :D!Ja nimenomaan, hyvä vanhempi on läsnä ja enemmän kuin sillä ajalla on merkitystä sillä että miten sen ajan lapsen kanssa viettää :) Hyviä juttuja toit esille ja oon samaa mieltä!

  9. Jonna sanoo:

    Tämä oli jotenkin tosi positiivisella tavalla liikuttava ja koskettava <3 itselläni on kamala vauvakuume ja toivon joskus kokevani samanlaista onnea kuin te juuri nyt :) halit teille kaikille :)

    • Iina sanoo:

      Aww, voi kiitos paljon<3 Halit sullekin ja toivottavasti saat kokea ihanaa perheonnea vielä joskus :))

  10. Anonymous sanoo:

    <3

  11. Anonymous sanoo:

    voi että miten kiva postaus! itse olen 18-vuotias ja on ihan kauhee vauvakuume (heh) ja sit ku näitä lukee niin tulee sellanen olo että ois niin ihana olla äiti, mutta ajan kanssa sitten :)Ja niin tosiaan oon 18-vuotias lukiolainen Oulusta. En muista miten löysin sun blogin, mutta kokonaan tämän olen selannut, ja ihanaa että tämän löysin, paras blogi ikinä! :) kivaa tulevaa viikonloppua teille =)

    • Iina sanoo:

      Aww, voi kiitos<3 No äitiys on kyllä maailman ihaninta, mut kannattaa odottaa semmosta hetkeä että on itse valmis ja tuntuu siltä että siihen kykenee varmasti, mun mielestä sillä on enemmän merkitystä kuin sillä että mitä ikä näyttää numeroissa :DIhanaa että oot löytänyt tiesi tänne ja mahtavaa viikonloppua sullekin!

  12. Anonymous sanoo:

    Aivan ihana kirjoitus. Ihan mahtavaa. :)”Millainen on hyvä vanhempi?”Tämän blogin perusteella ja sinun tarinointiasi kauan seuranneena olen sitä mieltä, että hyvä vanhempi on juurikin tuollainen, kuin te Oton kanssa olette. Piste. :DAurinkoista viikonloppua teille kaikille, haleja.♥-K

    • Iina sanoo:

      Voi mikä kommentti! Kiitos ihan hirveesti, et voi uskoakaan kuinka hyvän mielen mulle juuri tuotit :)<3 Olet ihana! Aurinkoista viikonloppua myös sulle ja haleja myöskin sekä kuolaisia pusuja Tiaralta :D!

  13. Anonymous sanoo:

    Tosi ihana postaus jälleen (: oot varmasti ihan huippu äiti ! On upeeta, kun saat netin välityksellä välittymään näin aidon ja todella positiivisen kuvan itsestäs.Tuntuu, että oon hehkuttanu sun kommettiboksissa sua jo niin paljon, kun vaan voi, mutta silti aina tuun kommentoimaan uudestaan ja uudestaan (: Tätä blogia lukiessa tulee aina vaan niin hyvälle tuulelle ja oon linkittäny monille kavereillekki tätä blogia ja kuulemma tykkäävät (: että kiitos superisti !

    • Iina sanoo:

      Voii, kiitos ihan hirveesti<3 Ihana kuulla että mun teksteistä välittyy positiivinen kuva musta :) Ja ei huolta, saat kyllä hehkuttaa mulle vaikka kuinka paljon (jos vaan jaksat), kehuihin ei ikinä kyllästy :DDD Kiitos oikeesti vielä ihan itsellesi ja aivan mahtavaa kevättä sekä viikonloppua!

  14. Anonymous sanoo:

    Kerrot niin ihanasti ja rehellisesti juttuja omasta elämästäs ja ajatuksistas ettei siitä voi tai pitäs olla kellään mitää pahaa sanottavaa. Mitä nyt oon tätä sun blogias jo jonkun aikaa lukenu innolla nii vaikutat niin hyvältä ja rakastavalta äidiltä minkälainen itsekkin haluisin olla sitten kun lapsia hankin. Ihmetyttää nuo jotkut ihmiset jotka eivät tajua sitä lapsen arvoa ja sitä että vaikka ei tulisikaan ihan terve ja ns. ”normaalikehitteinen” lapsi niin yhtä rakas se olisi vanhemmalle silloinkin…tai pitäisi olla. Erityislapset ovat lapsia siinä missä muutkin ja vaikka tarvitsevatkin enemmän tukea kehityksen yms kanssa niin lapsi on aina yhtä arvokas.Perheet ovat automaattisesti erilaisia ja uskon että te olette parhaat mahdolliset vanhemmat tiaralle. Tuo anonyymin kommentti tuosta täydellisyydenhausta ihmetyttää mua myöskin sillä tottakai vanhemmat saavat iloita oman lapsen oppimista asioista ja haluaa tarjota lapselleen parhaan mahdollisen ympäristön missä kasvaa. Mun mielestä se ei ole mitenkään täydellisyyden tavoittelua vaan aivan normaalia ja kuuluu vanhemmuuteen. Porukka tai lähinnä nuo anonyymit voisivat miettiä kaksi kertaa ennekuin alkavat pistelemään ikävänsävyisiä kommentteja tänne, suurin osa heistä ei edes ole vanhempia joten miten voi tuomita toisen ihmisen jos ei ole itse kokenut samaa? En tiedä oliko tässä viestissä mitään tolkkua mutta toivottavasti ymmärsit :) Terkkuja sinne teille kaikille ja voikaahan hyvin! :)-Nina

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hirveen paljon <3 Sanoit niin nätisti et tuli suunnilleen tippa linssiin<3 Oon niin samaa mieltä sun kanssa, kaikki lapset on ihan yhtä arvokkaita ja rakkaita, harmi ettei kaikki tajua sitä :( Ja nimenomaan se on ihan normaalia että iloitsee lapsensa uusista taidoista ja muista jutuista, se ei oo täydellisyydentavoittelua vaan normaalia onnellisuutta ja vanhemman ylpeyttä :D Ilkeät anonyymit ei koskaan mieti ennen kun ne kirjottaa koska niiden ei mielestään tartte :/ Ihanan pitkä kommentti, kiitokset vielä ja terkut ja hyvät voinnit myös sulle Nina!<3

  15. my life sanoo:

    Ihana postaus! Mun mielestä toi anon kommentti on aika tyhmä.. Tää blogihan kertoo sun, Oton ja Tiaran arjesta ja Tiaran uudet taidothan on teiän arkea. :)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos, kiva että tykkäsit :)<3 Ja nimenomaan, ne on meidän arkea :D Tai no oikeestaan juhlaa arjen keskellä, mut kumminkin :DD

  16. Iina sanoo:

    Täälläkin tuli ensimmäisenä mieleen, että onko kyseisellä anonyymillä lapsia, kun noin kärkkäästi kommentoi. Itelläni on semmonen ajatus, että jokainen (ainakin melkein ;)) äiti on ylpeä omasta lapsestaan teki lapsi sitten mitä hyvänsä! :) Itestäni tuntuu, että oon jo nyt todella ylpeä omasta masussa olevasta yntystäni, kun sain ensimmäiset potkut häneltä pari päivää sitten. :D <3Ja olipa taas huippu postaus! Lisää tämmösiä. :) Näitä on ilo lukea. :)

    • Iina sanoo:

      Joo no ei varmaan oo lapsia, kyllä ei tulis tommosta mieleenkään jos olis omia lapsia :DD Jja voi onnea hirmusesti ekoista potkuista, ne on ihania<3 Mulla on nii ikävä mun masuu, haluun sen takas :D! Hyviä vointeja sulle ja ihanaa raskausaikaa<3 Ja kiitoksia kovasti<3

  17. Anonymous sanoo:

    Sä oot ihana! Ja niin on Tiarakin! Ihana lukea tällaista tekstiä. Kiva lukea sun ajatuksia ja kokemuksia nyt kun itsellä on laskettuun aikaan reilu kuukausi, ja näin 19-vuotiaalle esikoista odottavalle kaikki on uutta ja jännittävää. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja toivottavasti jaksat kirjoittaa ja ylläpitää blogia vielä pitkään! =)

    • Iina sanoo:

      Aww, voi kiitos! Mukava että oot löytäny mun blogista luettavaa! Onnea tulevasta pienokaisesta ja aivan ihanaa odotusaikaa jota ei ookaan enää paljoa ees jäljellä! Ja kaikkea hyvää myös teidän perheelle :) Mä kirjottelen kyllä niin pitkään kun mussa henki pihisee :D!

  18. Anonymous sanoo:

    poltatko?:)

    • Iina sanoo:

      Mun tupakoiminen tai tupakoimattomuus on mun oma asia jonka haluan pitää täältä erillään :)

  19. Anonymous sanoo:

    ootko enää Deryan kaveri?

    • Iina sanoo:

      Mä oon nykyään vaan sellasten ihmisten kaveri jotka ei tuo draamaa tai negatiivista energiaa mun elämään :) Mulle on myös tärkeää se että mun kaverit hyväksyy sen että mulla on lapsi ja erilainen elämäntilanne ja että ne välittää myös Tiarasta :)

  20. Anonymous sanoo:

    Tykkään sun blogista kun kirjoitat asioista niin aidosti. Ja blogitekstien perusteella olet kehittynyt äitiyden myötä paljon ja vaikutat todella hyvältä äidiltä. Tiara on aina niin söpönä kuvissa, etenkin viimeinen kuva teistä on tosi ihana. <3

    • Iina sanoo:

      Voi kiitoksia paljon<3 Parhaani mä yritän kehittyä joka päivä Tiaran tarpeiden mukaan :) Ja Tiara on kyllä maailman söpölein vauva, ei siitä saa huonoa kuvaa :DD<3

  21. Sirkku sanoo:

    Ihania olette! En malta oottaa että me päästäis moikkaamaan teitä. ;) Huippu postaus!

  22. Karo sanoo:

    Tosi kiva ja erillainen postaus :)

  23. Janika sanoo:

    Ihana postaus Iina! :) Olette Oton kanssa juuri ne parhaat vanhemmat Tiaralle. Tuli tuosta ”pyllypyyhepaketista” mieleen kysyä, että miten käytännössä tapahtuu? Mitä tuotteita käytät tähän hommaan, kosteuspyyhkeitä/paperia/vanulappuja? Pesetkö pepun joka vaipanvaihdolla? Tälläset ihanat käytännön jutut mietityttää tässä viimeisinä kuukausina :DD

    • Iina sanoo:

      Aww, kiitos paljon<3 Ja siis no aamusin pestään pylly vedellä ja sit jos tulee kakka nii ihan vedellä normaalisti, mut jos on pelkkii pissoja niin pyllypyyhkeellä (Liberon) vaan putsataan ennen ku laitetaan uus vaippa :) Mut se riippuu kans ihan siitä mimmonen iho vauvalla on et miten kannattaa hoitaa, Tiaralla ei oo koskaan ollu vaippaihottumaa tai kuivaa ihoo yms nii on ollu aika helppoa kun ei tartte ees mitään rasvoja tai muita :D Ja joo muakin mietitytti kyl kaikki tommoset sillon ennen ku Tiara synty!

    • Janika sanoo:

      Hehee, kiitos vain kun viitsit vastata! Kaikkea sitä tuleekin mietittyä ;)

  24. Anonymous sanoo:

    Hyvä vanhempi on läsnäoleva ja rakastava, juuri niinkuin te :)

  25. Anonymous sanoo:

    Aivan ihana pikkuinen tehopakkaus tua teidän Tiara! Seuraan mielenkiinnolla teidän blogia! Kaikkee hyvää teille! :) Seuraavaa postausta odotelles! :)

    • Iina sanoo:

      Se on kyllä semmonen tehopakkaus että oksat pois! :D Kiitos paljon ja kaikkea hyvää myös sulle<3

  26. Lily sanoo:

    Kiva postaus jälleen kerran. Oikein säteilee se onnellisuus ja huomaa iteki täällä hymyilevänsä ihan dorkana. Kyl sen huomaa et onnelliset ihmiset ja onnellinen ajatusmaailma levittää sitä onnellisuutta. Facebook esim on täynnä sellasta ”elämä on paskaa” -statuspäivittelyä joka kyllä masentaa itsenikin. Sitten on yks sellanen joka on kertonutkin löytäneensä tän positiivisuuden voiman ja jakaa sitä siellä. Niistä statuksista tulee aina hyvä mieli :)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos :) Ja joo mä oon ihan samaa mieltä että positiiviset ihmiset levittää sitä positiivisuutta ympärilleenkin, siksi oon koittanut karsia pois mun facebookista ja muutenkin sellaset joilla ei koskaan oo mitään mukavaa sanottavaa :DD Ihanaa alkavaa viikkoa sulle!<3

  27. Mirabella sanoo:

    Huhhhei! Sun ikäistä äitiä, joka noinkin tunnollisesti jaksaa ja haluaa hoitaa lastansa on turha tulla arvostelemaan. Varsinkaan noin typerästä asiasta! En ole ikinä tavannut vielä äitiä, joka ei kertoisi mitä oma lapsi jo osaa. Ja vaikka minullakin on kaksi lasta kerroin viimeksi tällä viikolla kahvilassa, että ”Meidän Leo osaa nyrkkeillä ja ampua tikulla autoja, vaikka ei ole sellaisia asioita missään nähnyt ja Ariel tykkää antaa eskimopusuja”. Eli kyllä jokainen on varmasti ylpeä ja saa ollakin noinkin viattomista asioista, kuin lapset ja heidän kehitys! Olisi aika kamalaa tavata vanhempi, joka ei ollenkaan noteeraa lapsensa kehitystä :( Tekstisi sopisi jollekin viralliselle palstalle, koska osaat erittäin viisaasti ajatella asioita ja melkein joka kantilta. Ei tossa oikein jää mitään arvosteltavaakaan, koska olet rento, mutta kuitenkin osaat täyttää lapsesi perustarpeet ja vielä vähän enemmän :D Toivottavasti teidän elämä Tiaran kanssa jatkuu hyvänä, eikä tulisi mitään suurempia ikäviä yllätyksiä. Itsekin ku Leoa odotin ajattelin, että kaikki menee hyvin, mutta kun Arielin sain ja pääsin huoneeseen sairaalassa, vierustoveri sai puhelun, että hänen ystävänsä joka meni synnyttämään samaan aikaan, ku minä synnytti kuolleen lapsen. Sen jälkeen mietin koko ajan mitä, jos minun vauvani ei tuhisisi tuossa, missä minä nyt olisin, miltä tuntuisi.. Koko ajan lukee ja kuulee ikäviä asioita, niin ei pysty enää niin rennosti omalla kohdalla ajattelemaan raskautta ja lasten kehitystä. Eli kyllä saa olla iloinen terveistä lapsista! Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, koska ei se ole oma syy, jos muille tapahtuu elämässä jotain kamalaa. Oppisi vaan saamaan sen mielen samalle tasolle järjen kanssa.. Mutta nyt lopetan, etten täytä kokonaista sivua höpötyksilläni :D

    • Iina sanoo:

      Moi! Joo no mäkin oon kyllä ihan sitä mieltä että se on meidän äitien etuoikeus että saadaan nauttia lasten uusista taidoista ja tottakai niistä tekee mieli kertoa kaikille muillekin, ei se kertominen tee kyllä kenestäkään täydellisyyden tavoittelijaa :D Ja ois kyllä kamalaa jos jotain ei kiinnostais ollenkaan oman lapsen kehitys :/Ja voitko uskoa kuinka hyvän mielen mulle sait aikaiseksi kun kehuit mun kirjoitustaitoja, tai en tiiä oon tässä bloggaillessa alkanu haaveilemaan ehkä jostain kirjottamiseen liittyvästä ammatistakin :D Kiitos ihan hirveen paljon<3Ja voi hirveetä toi mitä sun vieruskaverin ystävälle tapahtui :/ Kyllä mäkin pelkäsin ihan hirveesti että jotain tuollasta tapahtuu ja pelkään vieläkin että jotain ikävää sattuu, mut pitää vain toivoa että kaikki menee hyvin ja olla iloinen siitä mitä on jo saanut :) Ja niinpä, vielä kun sais ajatukset samalle tasolle järjen kanssa :D!Ihana kun jaksat aina laittaa pitkiä kommentteja, kiitosta vain ja mukavaa alkavaa viikkoa!<3

  28. Mootsartti sanoo:

    Tosi kiva postaus!Jotenkin ollut tosi ihana lukea sun blogia ja seurata miten teidän arki on vauvan kanssa lähtenyt käyntiin.Hyvinhän teillä menee!Kristittynä en voinut olla huomaamatta jännää Raamatun lainausta, ettei kenellekään anneta enemmän kuormaa, kuin jaksaa kantaa. Musta on tosi hienoa miten saat olla rohkaisemassa nuoria vanhempia ja vanhemmuudesta haaveilevia! Mä kans toivon, että jaksat jaksaa kirjoittelua vielä pitkään. :)Huippua viikonloppua! Keep it up!

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos, ihana kuulla että tykkäät lueskella mun höpinöitä täältä :) Ja joo hyvin meillä menee, en mä koskaan ajatellukaan että meillä menis huonosti mut silti menee paremmin kun koskaan uskalsin toivoa ja oon kyllä siitä niin kiitollinen ja onnellinen :)Hienoa että sun mielestä on hyvä asia että mä rohkaisen vanhemmuudesta haaveilevia ja nuoria vanhempia, joskus kun oon saanut valitustakin siitä että ”kuvailen nuoren perheen vauva-arkea niin auvoiseksi että kannustan teinejäkin hankkimaan lapsia” mut itse en kyllä koe olevani vastuussa jos alaikäiset haluavat lapsia, kyllä teineilläkin on jo sen verran järkeä päässä (tai ainakin pitäisi olla) etteivät tee noin suuria päätöksiä pelkästään sen perusteella että joku kertoo blogissa vauva-arjen ihanuudesta :)Mahtavaa viikon alkua sulle ja kiva että kommentoit! Mä kyllä aion kirjottaa niin kauan kun mussa henki pihisee :D

  29. Anonymous sanoo:

    joo ei taida olla tolla kyseisellä kommentoijalla omia lapsia! jos meinaan olisi niin tietäisi tasan tarkkaan, miten hienolta tuntuu kun oma pikkunen oppii uutta ja kaikki mitä se tekee on niin söpöä ja ihanaa ja sitä haluu kertoo kaikille miten ylpeä siitä on! eli täällä ollaan täysin sun puolella! jatka samaan malliin vaan, must on ainaki kiva lukee toistenkin vauvoista ja niitten tekemisistä :)

    • Iina sanoo:

      No niin mäkin kyllä ajattelin heti ensimmäisenä että kommentin kirjoittaja ei kyllä voi olla vanhempi :D Se on äitiyden etuoikeuksia että saa nähdä läheltä kun pieni ihminen kehittyy ja kertoa siitä kaikille :D Kiitos paljon ja ihanaa alkavaa viikkoa :)

  30. Neea sanoo:

    Ihana postaus<3 Hyvin oot ajatellu äitiydestä :) mää ajattelen kans noin, että ihimiselle ei anneta enempää kun se jaksaa kantaa. Huonoina hetkenä sen ajattelu autto. Meijän vauva-aika oli rankka, kaikkien erityistarpeiden ja sairauden takia, vaikka ei munkaan elo ennen lapsia mitään helppoa ollu. Koitan ajatella (sillon ku sitä pitää ajatella) että oon varmaan sitte toooosi vahava ihiminen, tai jotain :D jostaki sen hullun pohojalaisen on sisunsa repästävä, hahhah :'DD Mää oon saanu sen kuvan että oot innostunu ja jaksavainen äiti ja se ei oo ku positiivinen asia :) Kaikki lapset on erinlaisia ja suurinosa äiteistäki. Jos ensimmäinen lapsi on helppo, se on plussaa ja siitä tulee nauttia! :) ei missään nimesä ajatella ettei ois sitä ansainnu tai jotenki häpeilis. Äitiyden alkeetki on huomattavasti helpompi oppia, ja uskon että osaat olla kiitollinen kiltistä vauvasta. Jasuki oli Oton perään niin suuuperiisi vauva, ettei mitään järkiä<3 Mutta nyt isompana roolit on päällään, otto on mun pikku apuri ja varapäre, jasu jaksaa kummastuttaa toiminnallaan ja luonteellaan.. :D mutta rakkaitapa kaikki<3 :) Muksut on niin huippuja, ihania, rakkaita, omaa lihaa ja verta<3

    • Iina sanoo:

      Voi kiitoksia paljon<3 Varmasti toi sanonta auttaa huonoina hetkinä ja tuntee itsensä vahvemmaksi :) Mut sitä mä just mietin siinä sen sanomassa että tekeekö se musta sitten vähemmän vahvan äidin jos mulla ei oo huonoja hetkiä :D Mutta en kyllä usko, musta tuntuu että pitää vaan iloita siitä mitä itsellä on eikä miettiä tommosia epäolennaisuuksia :D Ja sä vaikutat kyllä tosi vahvalta ja rohkealta ihmiseltä!Niinhän se on että kaikki me ihmiset ollaan erilaisia, iästä riippumatta. Mä oon kyllä kiitollinen kiltistä vauvasta ja se on ihan totta että on varmasti ollut helpompaa opetella äitiyttä kiltin vauvan kanssa :D Mutta toisaalta sitten taas on semmonen olo että seuraava vauva varmasti valvottaa 24/7 ja saa koliikit ja kaikki muut inhottavat jutut, että eikai meitä vois toista kertaa onni potkasta niin kovaa että saatais taas tyytyväinen lapsi :D Vaikka oli se vauva-aika kuinka rankka tahansa niin on se silti maailman suurin onni ja lahja saada lapsi :) Ja tietenkin roolit voi kääntyä ihan päälaelleen niinkun kerroitkin teidän pojista, ties vaika Tiaralle tulis ihan hullu uhma-ikä ja sitten joskus kun saadaan toinen vauva niin sillä ei ois vaikka uhmista ollenkaan, mistäs sitä tietää :D Mutta ihania ja rakkaita ja parhaita muksut on kyllä<3 Ihanaa alkavaa viikkoa teille<3

  31. Anonymous sanoo:

    voi kun ihana postaus :) koska aiot muuten hakea kouluun ja mitä alaa haluaisit opiskella? ::)ootte aivan ihania <3<3

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos<3 Mä meen kouluun sitten kun oon ensin ollut vähän aikaa töissä ja aion opiskella parturikampaajaopinnot loppuun :) Ihanaa viikkoa!

  32. Anonymous sanoo:

    ”Mulle henkilökohtaisesti on aivan sama oppiiko Tiara ikinä kävelemään, olemaan kuolaamatta tai puhumaan” <– aha! eli sua ei niinku kiinnosta kehittyykö sun lapses? mulle ei ainakaan olis mikään aivan sama jos mun lapsi ei pystyisi puhua tai kävellä vielä kouluikäisenä!

    • Iina sanoo:

      Tai sitten olet vaan irrottanut lauseen asiayhteydestään vittuillaksesi koska olet lapsellinen idiootti joka yrittää mustamaalata mua :)

    • Anonymous sanoo:

      Minä ainakin laitoin viestiä, että tekisit vanhemmuudesta postauksen,kiitos siitä!Tämä oli aivan täydellinen(: Osaat kertoa niin aidosti. Tiarasta saat olla ylpeä ja älä välitä ilkeistä viesteistä. T.Sofie

    • Iina sanoo:

      Nonni no kiitoksia sulle ihanasta postausideasta siis Sofie! Ja mukavaa että tää miellytti ja oli semmonen kun toivoit :) Ihanaa viikkoa sulle<3

  33. Anonymous sanoo:

    En ole kauaa lukenut blogiasi joten en tiedä taustojanne juurikaan. Kysymys toimeentulosta että pärjäättekö ihan miehesi palkalla ja sun äippärahalla? Mietin vaan omalle kohdalleni että aika tiukkaa teki vauva-aikana kun piti ostaa jos jonkinlaista kamaa :) Ja nyt hoitovapaalla talous on ihan kaaos :(

    • Iina sanoo:

      Mä en yleensä tykkää kauheesti vastailla meidän raha-asioita koskeviin kysymyksiin koska koen ne aika henkilökohtaiseksi jutuksi mutta voin nyt tehdä poikkeuksen :DIhan hyvin pärjätään, Otto saa hyvää palkkaa ja mä äitiyspäivärahaa ja ne riittää kyllä meidän ja Tiaran tarpeisiin ihan hyvin :) Ainiin ja tietty lapsilisä! Mut siis mitään sossun rahoja tai kelan muita etuuksia ei kyllä saada eikä tarvitakaan :)

  34. Miila sanoo:

    haha voi näitä anonyymejä:D oot ihan huippu kun jaksat vastailla noille, ja aika nasevasti vielä! sitten kun on omaa kokemusta lapsiasioista niin voi varmaan tulla tollasia heittelemään, ja kun ei ole niin kannattaa pitää ajatukset omana tietonaan.. ja hei sitä paitsi, kuka äiti EI kertoisi mitä lapsi on oppinut??:D sehän on lapsen kehittymistä ja perusajatus ensimmäiselle elinvuodelle, että hän oppii kokoajan uutta ja niistä pienistä uusista asioista iloitaan. miten joku VOI ajatella, että on täydellisyydenhakuista iloita lapsensa edistymisestä ja hyvässä tapauksessa vielä poikkeavan nopeasti opitusta asiasta? iina meitä on täällä monta, jotka on sataprosenttisesti sun tukena :) joten muista aina, että yhtä moittijaa vastaan sulla on 500 kehujaa! olet ihan super!! <3

    • Iina sanoo:

      Hahaa no en mä kaikille jaksa vastata kun välillä tulee niin ala-arvosta settiä että ne ei pääse julkasuun ollenkaan :D Mut tommosile naurettaville piipittäjille pitää kyllä sanoa suorat sanat :DJa nimenomaan, en kyllä tiiä yhtäkään äitiä joka ei iloitsis ja hehkuttais kun lapsi oppii uusia taitoja :D Kiitos paljon ja ihana kuulla että mulla on paljon tukijoita<3 Itse olet super ja mahtavaa viikkoa!<3

  35. tinsu sanoo:

    Hei ! Oon lukenu sun blogia säännöllisesti jo paria kuukautta ennen Tiaran syntymää(ennen anona ja nyt lukijana) ja tykkään tosi paljon sun tyylistä kirjottaa! :) Teet aina älyttömän kivoja ja ihania postauksia ja niistä tulee hyvälle fiilikselle. Oot muutenki aina ihanan positiivinen. Anyhoo en voinu olla kommentoimatta enää sitä, että kuinka sulonen Tiara on! Aina ku näkee jonku kuvan nii Tiara hymyilee ja on niin onnellisen näkönen. Ootte Oton kans parhaat mahdolliset vanhemmat Tiaralle :)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos :) Ihana että mun blogi tuottaa hyvää mieltä, se on tarkoituskin :) Mä haluun kylvää positiivisuutta mun ympärille :DD! Ja Toi Tiara-neiti on kyllä maailman sulosin kun se on niin ilonen pikku ipana :) Kiitokset vielä ja ihanaa kevättä sulle, mukava että kommentoit!

  36. Anonymous sanoo:

    Tuli mieleen, että ootteko miettiny et menisitte joskus studioon kuvauttamaan Tiaran (ja teidät)? Mun vanhemmat kuvautti mut ja mun sisarukset useempana eri ikävaiheena ja musta on ihana kattoa niitä kuvia jälkikäteen. Ja saisitte laadukkaan perhekuvan vaikka seinille kehyksiin (ja mummille)! Kannattaa oikeesti harkita, mun mielestä on hintasa arvosta.

    • Iina sanoo:

      Ollaan me mietitty sitä, se ois aika jees :) Mut mä ehkä haluaisin ne kuvat sit kun Tiara on 1v koska ois kiva saada sitten just 1v kuvat :D Ja mustakin on otettu studiokuvat ja on kyllä kiva että on niin hyvälaatusia vauvakuvia :))

  37. Piipero sanoo:

    Tosi ihana postaus :) Kyllä minäkin hehkutan aina facebookissa kun tuo meidän poika oppii jotakin uutta :) Ja ihan vaan siksi ku oon niin ylpeä siitä<3 Ihme kommentit oli kyllä saanu tuohon liittyen :O Ainahan lapsi on rakas vanhemmilleen oli hän minkalainen tahansa..Ja sit vielä siitä et ku Tiara on ollu helppo lapsi, niin sehän on vaan hyvä asia :) Nauti vaan sitä, ilman ”huonoa omaatuntoa” :) Oon varman et pärjäisit ”vaativammanki” lapsen kans jos niiksen tulis, oot jotenki asenoitunu niin hyvin äitinä :) Ja jaksatpahan paremmin uhma-ja murrosiän ku Tiara on ollu vauvana ”helppo” :) Vaikka voihan olla et ei sillonkaan tuu mitään isompaa :) Aurinkoista viikonloppua teille :)Ps. Ethän säikähtäny sitä mun sähköpostia :D

    • Iina sanoo:

      Voi kiitoos<3 Ja niin mäkin hehkutan! Nimenomaan, aina lapsi on rakas vanhemmilleen oli hän millainen tahansa :) Ja KIITOS, sä sanoit taikasanat :D Mulle tuli heti parempi mieli kun luin että pärjäisin vaativammankin lapsen kanssa, tai jotenkin kun oon oikeesti tuntenu huonoa omaatuntoa välillä siitä että jos oonkin jotenkin huono äiti ja siks me saatiin näin ihana vauva (joo en itekkään ymmärrä mun ajatuksenjuoksua) mutta ehkä mä nyt lopetan tän märehtimisen ja nautin vaan :D Aurinkoista viikkoa ja käyppäs kurkkimassa sun s-postia! :)

  38. Anonymous sanoo:

    ootte tosi sulonen pikku perhe!! oon jotenki tosi onnellinen teidän puolesta, tätä blogia oon niin ihana seurata <3 kaikkee hyvää teille<3

    • Iina sanoo:

      Vooi kiitos paljon<3 Ihana kuulla että tykkäät seurailla ja ihanaa kevättä myöskin sulle :)<3

Kommentoi