Juhannusfiiliksissä vieläkin

26.06.2012
Me ei juhannusta ehditty juhlimaan kuin muutama tunti, mutta meillä oli sitäkin hauskempaa. Juhannusaatto alkoi tukkajutuilla siellä Neean luona ja sieltä sitten suunnattiin mun tädin mökille juhannusaterialle. Mulla oli jo siinä vaiheessa kuumetta ja flunssaoireitakin ollut parin päivän ajan mutta sinnikkäästi mä halusin päästä jussin viettoon. Istuskeltiin mökillä patiolla, Otto kävi mun tädin miehen kanssa pelleilemässä jotain niiden uudella veneellä ja Tiara kiskaisi kunnon päikkärit. Perinteiseen mökkityyliin hyttyset iskivät rivissä kiinni mun jalkaan ja siihen kasvoi huikeat paukamat, mutta se ei kyllä menoa hidastanut, toisinkuin alati vuotava nenä.
           Tiarasta huomasi kuinka se oikein nautti kun sai olla ulkona ja köllötellä viltin päällä leikkien. Neiti ei kitissyt kertaakaan ja ihanan grilliaterian jälkeen me hengailtiin vielä hetki jonka jälkeen lähdettiin Oton kanssa piipahtamaan Netan luona juhannuspippaloissa. Äidin oli tarkoitus laittaa Tiara nukkumaan ja meidän tulla sitten omin avuin yöllä takaisin äidin luo, mutta piipahdukseksi se meidän reissu tosiaankin vain jäi sillä meidän oli pakko soittaa äiti hakemaan tunnin jälkeen (joskus ysin aikaan illalla) kun mulla oli niin kova kuume ja nuha että oli pakko päästä nukkumaan. 
            Lauantaina mä olin niin huonossa kunnossa että päätettiin sunnuntain lennon sijaan napata Mummulta ja papalta auto lainaan ja hurauttaa Oton, äidin ja Tiaran kanssa Helsinkiin. En mä olis mitenkään voinut lentää sillä nuhalla, korvathan siinä olis huutaneet hoosiannaa ja Tiarallakin oli kyllä pientä nuhanpoikasta joten auto oli oikea vaihtoehto. Matka sujui onneksi suhteellisen sutjakkaasti vaikka mä yritinkin nukkua mahdollisimman paljon kun kuumekin paukkui melkein neljässä kympissä. Sunnuntai ja eilinen on kuluneet lähinnä sängynpohjalla makoillen, vaikka eilen piipahdinkin lääkärissä todeten taas kerran että siitä ei ole mitään hyötyä. Paitsi sain mä ehkä hikoiltua kuumetta vähän pois kun puhisin raivosta odottaessani kolmatta 15 minuutin pituista kertaa hissiä Tiaran kanssa. Vikalla kerralla sitten hissi pysähtyi kerrosten välille ja mun ah niin ihanaa flunssapäänsärkyä säesti mukava hälytysäänen piipaus sen faktan lisäksi että tosiaan oltiin jumissa hississä. No päästiin onneksi nopeasti pois mutta ei kyllä tee taas vähään aikaan mieli mennä testailemaan terveyskeskuksen superhissejä.
           Tänään äiti suuntaa (multa flunssan saaneena) takaisin Ouluun että mummu ja pappa saa auton taas käyttöönsä. Hirmuinen ikävä tulee kyllä äitiä, mutta oon ikionnellinen siitä että äiti sai olla läsnä kun Tiara oppi paljon uusia asioita! Samantien kun astuttiin Oulussa ulos lentokentältä ja äiti otti Tirriskän syliinsä niin alkoi sellanen papatus ja naureskelu että! Tiara on kyllä ihan mummun tyttö, ja on mahtavaa huomata että Tiara muistaa ja tunnistaa jo oman mummunsa vaikka välillä onkin kuukausien taukoja näkemisessä.  Olisihan se ihanaa asua lähempänä, mutta ehkä vielä joskus! Ja onneksi äiti tulee pian uudestaan mun serkun kanssa kylään meille! Mutta nyt on vuoro kuvien:

Seuraavista näennäisesti iloisen juhlavista kuvista voitte lähemmin tarkastelemalla bongata mm. mun tulipunaisen nuhanenän (josta btw tällä hetkellä irtoaa nätisti nahkaa!), mun nuhan takia ylirohtuneet huulet, pilalle menneen rusketuksen (kannattaa siis tottakai levittää itseruskettavaa juuri ennen kun on menossa kolmen tunnin hiustenvärjäysoperaatioon jossa tietenkään ei kastella ihoa ;)) ja mun ainokaiseksi jääneen juhannussiiderin jonka olis kyllä voinut jättää senkin juomatta kun oli niin hirveä olo. Nyt alkaa onneksi jo elämä voittaa, rusketus on kuorittu pois ja uusi on  jo tulossa tilalle, nenään on laitettu rasvaa ja huuliin myös ja olokin on jo hieman helpompi. Vaikkakin se täytyy sanoa että väsyttää aivan pirusti kun mulla on nukahtaminen yskän takia monen tunnin työn ja tuskan takia, viime yön nukuin puoli-istuvassa asennossa (sen jälkeen kun olin herättänyt Tiaran kolme kertaa mun räkäisellä yskälläni joka kuului myös tyynyn läpi oikein kiitettävästi).

Kaikenkaikkiaan meillä oli tosi kiva juhannus, vaikka tää tyhmä flunssa sitä vähän pilasikin. Flunssa on tarttunut jo Otolle ja äidille, toivotaan että Tiara säästyis tältä koska jos tää on jo aikuisellekin näin kauheeta niin entäs sitten tuollaiselle pikkupallerolle! Lääkäri onneksi eilen tarkisti Tiarankin korvat samalla kun tutki mut ja siellä ei näkynyt mitään. Mulla on vielä muutama juttu takataskussa ja ne toivon mukaan ilmestyy julkiseksi tänne vielä tämän päivän mittaan! Adios ja hauskaa päivää kaikille<3

PS: Muistakaas käydä kurkkimassa kaksi aiempaa postausta jos ette ole ehtineet/huomanneet!


The Hair

26.06.2012
Ihana blogikollegani Neea suostui laittamaan mun hiukseni uuteen uskoon Oulun reissun aikana ja tuloksesta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin! Neea  on siis parturi-kampaaja ammatiltaan ja ykkösluokan ammattilainen kyllä jos multa kysytään. Mun 5-tummuusasteiseen sekaväriseen kuontalooni tehtiin ensin värinpurku, joka on kuulemma hiuksille hellävaraisempi kuin perinteinen värinpoisto. Värinpurun jälkeen mun hiukset värjättiin vaaleanruskealla värillä ja laitettiin vaaleita raitoja pää täyteen. Pesun jälkeen laitettiin tukkaan vielä hopeashampoo ja hopeanaamio jotta saatiin keltaisuutta taitettua pois ja viileämpi sävy ja nyt mulla on mun unelmatukka!
          Me kuvattiin koko värjäyssessio ja äsken otin vielä kuvan hopeashampoosta jonka ostin ja jolla aion saada viimeisetkin vaalennuksenjälkeiset keltaisuuden rippeet häviämään. Mä oon tosi tyytyväinen siihen kuinka vaalea tästä tuli vaikka mulla ei ollut kuin yksi vaalennus mustasta väristä takana ennen tätä kertaa.  Mutta antaa kuvien kertoa enemmän (mm. mun ihana kulmakarvoja vaille meikitön nassukkani)!
Lähtötilanne:

Värinpurku ja sen tulos:

Pohjavärin + vaaleiden raitojen jälkeen lopullinen tukka:

Hopeashampoo:

Jos on nyt tarvetta hopeashampoolle niin kantsii hakea tota Lorealin shampoota Hairstoresta, siellä oli tarjouksessa toi iso pönikkä!

Noissa lopputuloskuvissa toi valaistus vähän huijaa, eli oikeasti on kyllä hieman vielä tummemmat kutrit kuin niissä. Mutta ehkäpä ne tässä kesän edetessä vielä vähän vaalenee? Nyt mulla on suunnilleen samanväriset hiukset kuin mitä mun oma luonnollinen värikin on ja sitten ne vaaleat raidat tietysti. Mutta luulisin että nyt ei ainakaan juurikasvun ilmaantuessa ole niin kiire värjäämään sitä piiloon kuin mitä mustien hiusten kanssa oli. Sellainen tukkaepisodi! Mitäs tykkäätte mun uusista hiuksista? Mä itse oon tosi tyytyväinen, näistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin! Iso kiitos ihanalle Neealle kivasta juttuseurasta ja hiuksista!


Tiara 9kk

25.06.2012
Tirriskä täräytti ja oppi nousemaan tukea vasten seisomaan 9kk-päivänään viime viikolla. Samaan syssyyn on opittu ihan oikeastikin sanomaan ”äiti” ja sitä kuulee usein kun neiti haluaa syliin tai on innoissaan. Vilkuttaminenkin on uusi juttu, se on ollut Tirriäisen temppuvarastossa parisen viikkoa ja Oulussa vilkuteltiinkin ihan kaikille ja kaikelle. Nyt viimeistään alkaa tuntua että vauva-aika taitaa olla ohi. Tiedän hokeneeni tuota samaa jo useaan otteeseen, mutta en usko olevani ainoa äiti joka ei voi lakata hämmästelemästä sitä kuinka nopeasti vauvat kehittyvät. Nukkuminen on meillä saanut aivan uusia ulottuvuuksia, tai pikemminkin nukahtaminen; ennen riitti että länttäsi neidin selälleen sänkyyn ja pisti valot pois. Nykyään saa käydä muutaman kerran siirtämässä pinnoja vasten seisoskelevan ja serenadeja esittävän palleroisen takaisin makuuasentoon. Mutta liikkuvuuden lisääntyvyydessä on sekin hyvä puoli että jatkuvat seisomaharjoitukset väsyttävät aivan tavattoman paljon ja ainakin toistaiseksi Tiara on tuhissut rauhallisesti joka yö klo 21-9.00 entisten aamu seitsemän herätysten sijaan. 
       Hiljaista meillä ei ole melkeinpä koskaan päivisin ellei päikkäriaikoja lasketa kun ”Pappappappappappa”, ”Mammammammmammmamma”, ”Vauvauvauvauvauvau”, ”eeijeeijeeijeii” ja ”Äitiäitiäitiäiiiiiti” soljuvat kirkkaina korvakäytäviin. Ollaan päästy naureskelemaan porukalla neidin oivalluksille, Tiara nimittäin suoltaa välillä aivan aidon kuuloista puhetta vaikkei varmasti mitään sillä vielä tarkoitakaan. Tiaran huvittavimpia laukauksia ovat mm. ”ihan höpö”, ”homovamma” ja ”Vaauva! Vaauva! EIIII!”.Viimeiseksi mainittuun heräsin eräänä aamuna ja ensimmäinen ajatus oli että mitäköhän ilkeyksia se nyt kieltää itseään tekemästä. Mutta onneksi vastassa oli tuttu iloinen kaksihampainen hymy ja suloinen pieni vilkutus. Taputukset ovat hieman harventuneet vilkutusten astuttua kuvaan, mutta kyllä meikkaava tai suihkussa käyvä äiti edelleen on neidin mielestä aplodien arvoinen.
             Konttaaminen on melkeinpä täysin syrjäyttänyt ryömimisen, vaikka hieman huteran näköistä onkin vielä. Mutta eipä Tiaralla tunnu olevan kiire mihinkään, tytsy aina konttaa pari askelta, menee karhukävelyasentoon ja sen jälkeen pysähtyy kiipeilemään tai tutkimaan jotakin ennen kuin matka jatkuu taas. Taaperokärry oli hankintalistalla ykkösenä, sitä vasten varmaankin on hieman turvallisempaa harjoitella seisoskelua kuin IKEAn teräväreunaista nahkarahia. Taaperokärryn valinta vain oli huisin hankalaa, BRIO vai Plasto, Musta vai punainen, Hello Kitty vai vihreävalkoinen? BRIOon me päädyttiin, tässäkin asiassa, koska aiemmatkin BRIO -ostokset ovat kokemuksen perusteella osoittautuneet laadukkaiksi. Väriksi valikoitui tyylikkään musta menopeli ja mukaan tarttui vielä tarjouksessa olleet leikkiostoskärrytkin. Nyt on neidillä kärryä kerrakseen! 
            Ostettiin Tirriskälle myös räikeän pinkki selkänojallinen potta jossa on irroitettava kakkakuppi, vai mikä sen osan nimi onkaan? Potta oli tarjouksessa ja vaikutti aivan yhtä hyvältä kuin 20 euroa kalliimmat ja tylsemmän väriset Baby Björnitkin joten otettiin sitten se. Pottaharjoitukset eivät tosin varmaan ala ihan vielä, on ollut nimittäin sen verran tapahtumarikasta viimeaikoina että en usko että nyt on sopiva hetki alkaa pottailemaan. Mutta kunhan elämä palautuu reissun, sairastelun ja uusien taitojen jäljiltä normaalirytmiin taas niin sitten sitä voisi vaikka kokeillakin. Tuntuu tosin tosi hassulta ajatella miten iso juttu potalle opettelu nykyisin onkaan, silloin kun itse olin pieni niin muistan että mun potassa oli vakiovarusteena vyö jolla mut köytettiin siihen ja siinä sitten istuttiin kuin tatti kunnes pottaan tuli jotain. Ja ei mulle mitään traumoja ole jäänyt, siellä mä lueskelin parivuotiaana kirjan jos toisenkin ja höpöttelin minkä kerkesin. Mutta joo, nyt riittää löpinät ja on vuoro kuvien!

Tukkakin vain kasvaa ja kasvaa <3
Melkeen samanlainen keesi jo kun isillä<3

 Tämän postauksen jälkeen ilmaantuneet uudet taidot ovat siis:
-tukea vasten seisomaan nouseminen
-vilkuttaminen
-nokkamukista juominen
-konttaaminen?
-äiti-sana(en ollut viimeksi satavarma siitä, mutta nyt olen!)?

Kiipeilijä<3
Maailman ihanin nauru<3
Ja noi silmät on mun rakkaus<3
”Oho!”
”Mä nyt vähän kiipeilen!”
”Ja näin noustaan seisomaan!”
”JES! Mä tein sen!”
Kuka on maailman sulosin?<3
Peukku pystyssä<3
”Äiti! Enhän mä nyt voi nukkua kun on näin  valoisaa!”
Tiara on taitava mutta ei niin taitava, eka pikku kolhu tuli kun neiti harjoitteli kiipeämistä nahkaista rahia vasten äidin luona ja päätti sitten laskeutua hellästi naamallaan lattialle sekunnin murto-osassa. Onneksi toi Angelina Jolie ylähuuli kumminkin hävisi parissa tunnissa eikä vaikuttanut kovinkaan kipeältä!
Vähän taaperovaaperovarusteita :D
Ihana neiti<3
”Ja näin mä isi irrotan käden ja sit mä kohta kaadun!”
”Noin! Nyt on käsi irti!” Niin mikä itsesuojeluvaisto, missä? Miten mä saisin ton ipanaisen uskomaan että hän ei ole vielä valmis irroittamaan toista kättään silloin kun hän harjoittelee seisomaan :DD
Nyt on kärryjä!
Pikku sotkija!<3
Ihana vaavi<3
Ja potta!

Mulla on kuvia vaille valmiina tuolla vielä kolme postausta huomiselle ja koitan saada ne julkaistua jos vaan olo sallii! Mä oon tosi pahoillani siitä että kommentteihin vastaus on viivästynyt näin paljon ja postaustaukokin venynyt vain mutta toivottavasti ymmärrätte että flunssa on ihan pyllystä! Mä vastailen mahdollisimman pian kaikkiin kommentteihin ja kiitos teille kaikille ihanille siitä että jaksatte seurailla vaikka välillä tuleekin taukoja. Ootte parhaita! Ihanaa alkanutta viikkoa teille <3


Missä iässä teillä on aloitettu pottaharjoitukset? Miten on sujuneet ja millaisella potalla?


Oulussa

21.06.2012
Helsinki-Vantaan lentokenttä tiistai-aamuna klo 6.30 :D

Me ollaan nyt täällä Oulussa äidin luona ja blogihiljaisuus johtuu siitä! Mulla on ollu hirmunen kiire kokoajan ja nytkin ollaan lähdössä syömään ja moikkailemaan blogikollegaani Neeaa! Mä päivittelen ensi viikolla sitten kuulumisia kunnolla ja vastailen kommentteihin koska nyt nautitaan vain Oton viimeisistä lomapäivistä ja sukulaisten seurasta. Tiara täytti eilen 9 kuukautta ja ”synttäreiden” kunniaksi oppi sitten nousemaan tukea vasten seisomaan, maailman suloisin neiti! Mä palailen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina hieman runsaampien kuvien ja kuulumisten kera ja nyt toivotan kaikille ihanaa juhannusta!