Ihana blogikollegani Neea suostui laittamaan mun hiukseni uuteen uskoon Oulun reissun aikana ja tuloksesta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin! Neea  on siis parturi-kampaaja ammatiltaan ja ykkösluokan ammattilainen kyllä jos multa kysytään. Mun 5-tummuusasteiseen sekaväriseen kuontalooni tehtiin ensin värinpurku, joka on kuulemma hiuksille hellävaraisempi kuin perinteinen värinpoisto. Värinpurun jälkeen mun hiukset värjättiin vaaleanruskealla värillä ja laitettiin vaaleita raitoja pää täyteen. Pesun jälkeen laitettiin tukkaan vielä hopeashampoo ja hopeanaamio jotta saatiin keltaisuutta taitettua pois ja viileämpi sävy ja nyt mulla on mun unelmatukka!
          Me kuvattiin koko värjäyssessio ja äsken otin vielä kuvan hopeashampoosta jonka ostin ja jolla aion saada viimeisetkin vaalennuksenjälkeiset keltaisuuden rippeet häviämään. Mä oon tosi tyytyväinen siihen kuinka vaalea tästä tuli vaikka mulla ei ollut kuin yksi vaalennus mustasta väristä takana ennen tätä kertaa.  Mutta antaa kuvien kertoa enemmän (mm. mun ihana kulmakarvoja vaille meikitön nassukkani)!

Lähtötilanne:

Värinpurku ja sen tulos:

Pohjavärin + vaaleiden raitojen jälkeen lopullinen tukka:

Hopeashampoo:

Jos on nyt tarvetta hopeashampoolle niin kantsii hakea tota Lorealin shampoota Hairstoresta, siellä oli tarjouksessa toi iso pönikkä!

Noissa lopputuloskuvissa toi valaistus vähän huijaa, eli oikeasti on kyllä hieman vielä tummemmat kutrit kuin niissä. Mutta ehkäpä ne tässä kesän edetessä vielä vähän vaalenee? Nyt mulla on suunnilleen samanväriset hiukset kuin mitä mun oma luonnollinen värikin on ja sitten ne vaaleat raidat tietysti. Mutta luulisin että nyt ei ainakaan juurikasvun ilmaantuessa ole niin kiire värjäämään sitä piiloon kuin mitä mustien hiusten kanssa oli. Sellainen tukkaepisodi! Mitäs tykkäätte mun uusista hiuksista? Mä itse oon tosi tyytyväinen, näistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin! Iso kiitos ihanalle Neealle kivasta juttuseurasta ja hiuksista!

Perjantaina vietettiin siis Oton synttäreitä meillä kotona sellasella kivalla vajaan parinkymmenen tyypin porukalla. Mä järkkäsin Otolle yllärisynttärit ja kutsuin kaikki sen lähimmät ystävät meille, herran kasvoilta paistoi kyllä hienoinen hämmennys kun se tuli kotiin ja täällä olikin kaikki! Meillä oli ihan mielettömän hauska ilta ja loppuillasta lähdettiin vielä pyörähtämään baarikärpäsessä vähän tanssimassakin. Kotiin päästiin suhteellisen myöhään, siinä neljän holleilla kun aurinko nousi, mutta aamulla olin jo yhdeksän aikaan pirteänä kuin peipponen hakemassa Tiaraa kotiin kun oli niin ikävä! 

        Tiara oli siis tuossa naapuritalossa Saralla ja Eliaksella yötä, eli ekaa kertaa elämässään yökylässä! Voin kertoa että jännitin ja stressasin ja panikoin ja tirautin kyyneleitäkin ennen Tiaran hoitoon menoa vaikka tiesinkin että hoitopaikka on tuttu ja turvallinen, luotettava ja että varmasti neidillä ei ole siellä mitään hätää. Loppujen lopuksi me tehtiin niin että Otto kävi viemässä Tirriskän, en ois varmaan nimittäin pystynyt lähtemään pois ja jättämään Tiaraa. Ja samalla sitten saatiin sopivasti Otto pois kotoa siksi aikaa että vieraat tuli tänne. 

           En olis ikinä uskonut että voi olla niin vaikeaa viedä lapsi yhdeksi yöksi hoitoon, mutta kyllä se vain oli. Pystyin onneksi illalla vähän rentoutumaan, vaikka kyllä sitä tuli vähän soiteltua ja laitettua parit viestit että miten sujuu. Onneksi kaikki oli sujunut hienosti pientä ikävää lukuunottamatta ja Tiara nukkunut nätisti koko yön.Varmasti se auttoi kun oli Elias leikkikaverina niin ei sitä kerennyt paljoa ikävää siinä miettimään ja sitten väsähtikin sopivasti niin unikin tuli nopeaa. Sara kirjoittelikin jo oman versionsa Tiaran ja Eliaksen illasta, joten nyt loppui mun löpinät siitä ja on aika antaa kuvien kertoa meidän illasta!

Päivän asu:

Neonkeltainen pitsiunelma – Gina Tricot

Mustat platformit – Spirit Store

Sellaset pippalot, oli kyllä ihan törkeen hauskaa! Nyt on kyllä juhlimiset juhlittu taas, ei tee yhtään mieli mennä mihinkään meluisaan baariin! Mä palailen toivottavasti (jos vaan kerkeän) huomenna postailemaan Tirriäisestä enemmän, se on nimittäin oppinut taas kaikenlaista uutta ja ihanaa. Tänään meillä on chillipäivä ja huomenna sitten pakkaillaankin jo tiistaina häämöttävää Oulunreissua varten! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Tiistaina vierailtiin Oton duunissa moikkailemassa Oton työkavereita (Otto tunnollinen työntekijä ei lomallakaan voi pysyä pois töistä). Oli hauska reissu ja Tirriskä viihdytteli kaikkia mm. rikkomalla aurinkolasinsa ja yrittämällä väkisin saada Oton energiajuomatölkkiä. Aurinkolasit saatiin korjattua ja sitten me tultiinkin kotiin kokkailemaan ja löhöilemään. Oton töissä oli tosi mukavaa mutta metromatkoista jäi kyllä vähän paha maku suuhun. Metrossa Tiara leikki tapansa mukaan mun juomapullolla ja joku nainen sitten koki tämän hirveänä vääryytenä ja vähintäänkin järjettömänä laiminlyöntinä. Onhan se nyt aivan hirveää että lapsi leikkii tyhjällä, muovisella limupullolla! Kuulemma on todella vaarallista sillä leikkiä ja saatiin sitten englanninkielinen saarna osaksemme. Kuunneltiin oikein kiltisti koko saarna ja parin minuutin jälkeen nainen lopetti onneksi. Sitten Tiara alkoi kujertelemaan ja hymyilemään sille ja se ei kehdannut sanoa enää mitään. Ois kyllä mun puolesta neiti saanut vähän päristellä tai ainakin näyttää kieltä mutta onneksi Tiara on mua älykkäämpi!

              Noustiin Vuosaaressa sitten metrosta pois ja mentiin hissiin johon sitten änkeytyi vielä mummo meidän kanssa yhtäaikaa. No mummopa sitten päätti osoittaa sormella Tiaraa ja täräyttää meille että ”Onko tuo teidän?”. Kun me ylpeästi kerrottiin että onhan se meidän (ois pitänyt vastata että ei kun naapurin Erkin mutta oltiin taas kohteliaita) niin tämä samainen ikääntynyt naisihminen sitten totesi että ei me voida olla vanhempia, että meistä tulee Tiaralle vain kavereita sitten kun Tiara on 15 -vuotias. Mä en oikeesti ymmärrä että miksi on niin vaikeaa suvaita parikymppisia vanhempia kun tämänkin varmasti yli 70 -vuotiaan naisihmisen nuoruudessa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus pyöräyttää mukulat nuorella iällä. Ja mikä saa kuvittelemaan että mä en voisi olla aivan yhtä pätevä auktoriteetti sitten joskus teini-ikäiselle tyttärelleni kuin vaikkapa yli 30-vuotias ensisynnyttäjä omalleen? 

               En kyllä voi käsittää, savu nousi korvista suunnilleen mutta hymyilin kohteliaasti vain. Tuli kyllä niin ärsyttävä fiilis, miksi yhtäkkiä samana päivänä kaksi idioottia aukaisee suunsa kun normaalisti ihmiset joko eivät kiinnitä mitään huomiota tai tyytyvät katsomaan vain paheksuvasti. Ja kaikki tämä vain siksi, että me ollaan nuoria. Pahoittelut negatiivissävytteisestä aloituksesta postaukselle, mutta mulla vain pistää niin vihaksi se miten nuoria vanhempia saa muka kohdella aivan miten sattuu. Pitäiskö munkin tasa-arvon nimissä aina hississä alkaa kyselemään vaikkapa mua reilusti vanhemmilta äideiltä että ovatko he lapsenlapsensa kanssa liikenteessä? Ja ei, mä sitä aio tehdä, mulla ei todellakaan ole mitään minkään ikäisiä äitejä vastaan, enkä tosiaankaan aio alentua samalle tasolle tuollaisten ajattelemattomien ihmisten kanssa, mutta välillä on mukava leikitellä sillä ajatuksella että sanoisi jotakin takaisin eikä aina olisi vain kohtelias. Mutta nyt loppui angstaus ja kerron teille meidän ihanasta keskiviikkopäivästä!

               Eilen oli aivan mahtava ilma (tänään on kyllä vielä ihanampi!) ja me suunnattiin koko perhe kävelylle ja ottamaan aurinkoa Saran perheen kanssa. Käveleskeltiin Aurinkolahteen ja lopulta päädyttiin Uutelan kanavanrantaan kallioille istuskelemaan. Mä taisin olla ainoa auringonotosta kiinnostunut koska yksin mä bikineissä hengailin, mutta onneksi kauempana oli muitakin bikini-ihmisiä niin ei tullut niin tyhmä olo! Otto kerkesi jo polttamaan olkapäänsä n. kahden tunnin  ulkonaolon aikana ja mulla taas ei tapahtunut edes mainittavaa muutosta rusketuksessa siinä kahdessa tunnissa. Toivotaan että Tiara perii mun ihotyypin auringon suhteen, on varmasti todella inhottavaa lapselle jos on tosi vaalea ja palaa herkästi! Ainakaan toistaiseksi Tiara ei ole ruskettunut ollenkaan, eikä myöskään palanut vaan Sebamedin Baby -aurinkorasva ja vaatteet ovat tehneet tehtävänsä, hyvä! Tässäpä vähän kuvia eiliseltä! Niin ja kuvissa Tiaralla ei ole aurinkolaseja, koska neiti on oppinut ottamaan ne pois itse, suurimman osan ajasta me kyllä laitettiin niitä kärsivällisesti takaisin päähän mutta kuvien ottohetkellä keskityttiin niihin kuviin eikä aurinkolaseihin ja vasta sitten laitettiin ne tarmokkaasti taas kerran takaisin.

Ihana hymy neidillä!<3

Tiaraakin selkeesti häiritsi toi lanka ku on noin tommonen ”hupsis” -ilme :—-D

Tossa vasemmalla on mun päivänasu :–D

Tomera rakas<3

Mun kulta<3

Miten sulonen voi toinen olla<3

<3

Mun muru<3

Meil oli hauskaa Tirriskän kaa :DD

Sit vähä energiaa isille ja maissinaksuu tytsylle<3

Siis mikä toi Tiaran ilme on XD Tommonen saalistajakatse, ihan varppina katto kameraa sillä silmällä et kohta se nappaa sen ittelleen 😀

Äitin pikkupallero<3

Ja siinä iso pallero kasvonaamion kaa XD

Illalla Tiaran mentyä nukkumaan me syötiin lättyjä ja katottiin leffoja Oton kanssa. Tänään vuorossa on kunnon siivouspäivä ja sitten mennään varmaan puistoon Tirriskän ja Oton kanssa vähän keinumaan. Huomenna Otto täyttää 22v! Mutta siitä lisää myöhemmin, tuun lauantaina postailemaan lisää koska nyt kutsuu imuri ja pyykkivuori kylppärissä! Ihanaa viikonloppua kaikille jo näin etukäteen!


Hei muut nuoret äidit, oletteko tekin törmänneet tuollaisiin ”mukaviin” kanssamatkustajiin? Saa mielellään jakaa kokemuksia jos sellaisia löytyy!

Aijaijai kyllä elämä on ihanaa! Voi miten oikeesti saa ihan uutta puhtia päiviin kun saa viettää rauhassa aikaa Oton ja Tiaran kanssa yhdessä koko perhe ja tietää että niin tulee olemaan seuraavat kaksi viikkoa. Oon jo tänään saanut enemmän aikaiseksi kun varmaan koko viime viikolla! Mutta siitä lisää myöhemmin, ensin kertoilen vähän kuluneista päivistä. Eilen Otolla alkoi siis loma ja me juhlittiin sitä ulkoilemalla ja hakemalla Ciao! Caffesta ihanat smoothiet ja sitten ruuaksi vielä subit. Otettiin vaan rennosti, eikä jaksettu laittaa ruokaa. Subissa heittäydyin villiksi ja otin ensimmäistä kertaa elämässäni eri kastiketta kuin yleensä, ja kyllä kannatti. En tajua miten oon Subissa ollut noin kaavoihin kangistunut kun muuten oon yleensä ruokien suhteen niin kokeileva! Aika hassua että toi uuden kastikkeen hyväksi havaitseminen oli varmaan jännittävin asia mitä mulle on tapahtunut vähään aikaan, mut nyt mulla on tekeillä ainakin yksi jänskä juttu, mutta siitäkin lisää myöhemmin koska en halua paljastaa mitään ennen aikojaan ;)! 

                 Mutta mitäs Tirriskälle kuuluu? No meidän pikkuneidistä on kehkeytynyt kunnon naispuolinen Veikka Gustafsson, jokapaikkaan on pakko kiivetä. Jos ollaan vaikka lattialla niin Tiara kiipeilee kokoajan mun päälle ja mun yli, kirjahyllyssäkään ei pysy tavarat enää keskihyllyllä kun reviiri on laajentunut alahyllyltä korkeammalle. Tiara tuntuu nauttivan kovasti siitä että kiipeää esteiden yli, lelukaarenkin neiti kaataa lattialle ja sitten kömpii yli ja jokapaikkaa vasten on pakko nousta karhukävelyasentoon/polvilleen seisomaan. Kai sekin on jonkinnäköistä tukea vasten seisomaan nousua, vaikka Tiara onkin vielä kumarassa mutta jos pylly kumminkin on ylhäällä lattiasta? Istumaan neiti myös nousee kokoajan eikä makuullaan oikeastaan enää viihdykään, mutta miksi pitäisikään, johan se on makoillut yli kahdeksan kuukautta! Hauskaa Tiaralla tuntuu olevan ainakin ja se on hyvä jos mikä! Tässäpä vähän kuvia eiliseltä:

Murunen jonka pipo vissiin hieman noussut ylös?

Ja siinä isi korjaa tilanteen!

Aurinkolahti on rakkautta<3 Ja purjeveneiden kattelu, purjehtia en haluis koska tulisin merisairaaksi!

Mun rakkaat<3

”HAHAAA!”

Mä tilasin smoothieita ja noi kaks höpötteli sen aikaa<3

Mango magic ja Bananaberry <3

”Haaaaaaa!”

Kaks hoooboooo<3

Miten kellään voi olla noin ihanan velmu ilme ku Tirriskäl?<3

Mä innostuin eilen elvyttelemään mun vanhaa piirtämisharrastusta hetken aikaa kun löysin mun kuivapastelliliidut yhtäkkiä! Tää on siis vaan ihan hatusta vedetty luonnos (vuosien tauon jälkeen) ja täysin kesken mutta sain idean et voisin taiteilla vaikka jonkin Disney -tai muun aiheisen taulun Tirriskälle 😀

 Tänään mun ja Tiaran aamu alkoi ihanalla aurinkoisella hetkellä, istuttiin parvekkeella puoli tuntia kun aurinko paistoi täydeltä tolalta ja badenbaden -tuolit olivat hehkuvan kuumat. Tiara lueskeli kirjaa iloisena kiljuen ja mä nautin mun kahvikupista kaikessa rauhassa. Puolen tunnin jälkeen pilvet tuli auringon tielle ja me siirryttiin sisälle hengailemaan, mutta voi että se piristi kun sai hetken nauttia ihanasta lämmöstä ennen kui
n harmaus valtasi taivaan. Aamulla mä myös siivoilin ja Tiara sotki parhaansa mukaan, näin se nykyään menee jos siivoan silloin kun Tiara on hereillä. Mutta se on oikeastaan ainakin toistaiseksi aika hauskaa, lelut kun on niin helppo vielä kerätä koriin ja kirjat järjestää vain hyllyyn. Hyvä että neiti viihtyy! Mutta kauhulla odottelen niitä (ainakin omasta lapsuudestani tuttuja) usean barbitalon kaupunkeja jotka rakennettiin keskelle olkkarin lattiaa ja raahattiin lipastollinen tavaraa, barbinvaatetta ja pikkusälää mukaan. Siinäpä sitä siivottavaa vasta riittääkin, tosin barbi-iässä Tiara saa kyllä jo kerätä sotkunsa aivan itse.
                    Siivouksen jälkeen Kaisla ja Simo tulivat meille, Kaisla pienentämään sitä mun mekkoa ja Simo mulle hiustenleikkuuasiakkaaksi. Aika hyvä vaihtokauppa mun mielestä, mä sain sopivan mekon ja Kaisla sai siistityn poikaystävän! Ruuaksi valmistin elämäni ensimmäistä kertaa lohikeittoa ihan itse, ja täytyy vähän kehaista että oli aika hyvää! Mä en ole keittänyt perunoita sitten yläasteen köksäntuntien, mutta kyllä mä Kaislan avustuksella sain ne juuri sopivan kypsiksi ja keitto oli ihanan kermaista ja sipulista kuten pitääkin. Mutta ihan ensiksi kuvasarja erään pikkuihmisen ensikosketuksesta mansikkaan! Kaisla ja Simo toi meille ihania tuoreita mansikoita ja annettiin sitten Tirriskällekin yksi. Nämä kuvissa näkyvät ilmeet toistui niin kauan että jäljellä oli epämääräinen peukalonkynnen kokoinen mössö, Tiara siis haukkasi innoissaan, irvisteli, mussutti, pureskeli, nieli ja sen jälkeen sama homma uusiksi. Taisi se tykätä vaikka mansikka taisikin olla vähän kirpakkaa kun ei tosiaan mitään sokeria laitettu.

”Ei vitsi, mitä tää on!!!

”Hmmmmm….”

”EIkä, siis MITÄ tää on!!!”

”Niin kirpeetä et tukkaki nousee pystyyn!”

Kauhistuneen näköinen Simo ja kädet täristen saksiva meitsi

Tiara tyytyväisenä kiskottuaan keskihyllyltä uusia kirjoja alas!

Simo ja Kaisla on parhaita ja ne tykkäsi lohikeitosta!<3 Ja Simon uus tukka ennen värjäystä ja muotoilua!

Ja siinä Tirriskä just ennen nukkumaanmenoa, tää jäi tän päivän vikaksi kuvaksi kamerassa<3

Sellaset ekat lomapäivät meillä! Mitäs teille kuuluu? Millaisia lomasuunnitelmia teillä on? Oletteko enemmän sellaisia ihmisiä jotka tykkää suunnitella loman ihan tiptop alusta loppuun ja joka päivälle jotain vai tykkäättekö enemmän mennä fiiliksen mukaan ja öllötellä vain? Itse tunnustan kuuluvani ehkä vähän molempiin, Oulun reissulle on buukattu jo joka päivälle jotain mut tää eka viikko kotona me vaan möllötellään ja tehdään asioita jos jaksetaan! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ootte parhaita<3