Tänään on kyllä ollut tämän vuoden ehdottomasti syksyisin päivä! Mun kantoreppu-kauppareissu jäi vain aikeeksi kun salamat en kirjoittanut ensin vahingossa salamit vilistivät taivaalla ja rankkasateen ropinaa säesti tasainen ukkosen pauke, mutta korvasin sen harjoittelemalla repun oikeaa asentoa/asennustapaa/jotain useampaan otteeseen päivän aikana teidän edelliseen postaukseen antamianne vinkkejä hyödyntäen ja nyt voin sanoa että reppu tuntuu selässä (ja käytössä) jos mahdollista, vieläkin käytännöllisemmältä ja mukavammalta. Mun asentoni oli aivan liian kumara, ja vaikkei se lyhyessä kokeilukäytössä mitään vaurioita saanut mun selälle aikaiseksi niin jatkoa ajatellen asentoa oli hyvä korjata. Tirriskä myöskin viihtyy nyt repussa varmaankin paremmin kunhan päästään taas testailemaan kun neiti näkeekin jotain eikä ole piilossa äidin lapaluita vasten! Huomenna saa luvan olla kauniimpi ja aurinkoisempi päivä jos päästäisiin vaikka tekemään neidin kanssa reppuretki meidän tulevaa ihanaa kotitaloa katselemaan (n. miljoonatta kertaa).

              Tänään on meillä sisällä möllöttelystä huolimatta ollut oikein tapahtumarikas päivä, aamulla oli muuttotarkistusta ja iltapäivällä kämpän esittelyä mahdollisille uusille asukkaille. Otto ihana toi Tiaralle mun himoitsemani Lindexin neonpinkin sydänpipon ja mulle syyskuun Kaksplussan jota se päätyikin itse selailemaan meidän olkkarin lattialle todella epämukavan näköisessä asennossa. Kuvasaldokin on päivän harmaasta värityksestä johtuen erittäin niukka, mutta muutaman kuvan koitin keltaisessa energiansäästölamppuvalaistuksessa saada napatuksi ihanasta piposta ja mun ylisöpöstä taustakuvasta!

 Sää ei oikein houkuttanut ulkoilemaan, vaikka salaa mielessäni haaveilin keltaisista Rukan kurahousuista ja maailman isoimmasta lätäköstä johon saisin mun pinkeillä hai-saappailla mennä läiskyttelemään ja pyydystää sadepisaroita kielellä. Se vaan oli maailman parasta pienenä!

 Tirriskän uusi semilämmin (ei talvipipo eikä oikein syksypipokaan) neonpinkki pipo – Lindex

Otto♥Kaksplus

Mun jarrupohjaiset ihanat tupsuvillasukat♥ 

Tirriskä ja ikisuosikki BRIOn palikkalaatikko♥ 

Mun ihan paras taustakuva, toi on sopivan pönttö ja pinkki mulle♥

Salkkarit♥, Suomen huippumallihaussa♥ ja BB♥

Huomenna sitten ihan oikeaa kantoreppuasiaa jota keksin sitten vaikka tikusta jos sää ei (taaskaan) ole Tulan ja meidän puolella. Mä muuten ajattelin tähän loppukevennykseksi laittaa tälläisen tismalleen vuosi sitten otetun kuvan ihan hauskana muistona, muistuttaen itseäni siitä että enää 2,5 viikkoa siihen että Tirriskän syntymästä on vuosi! MÄ. EN. EHKÄ. KESTÄ. 

Siellä se mun masussa hengaili, pieni Tirriäinen♥ Masuikävä on valtava, samoin kuin ylpeys meidän taitavasta ja maailman rakkaimmasta ihanasta tyttärestä. Ylpeä olen myös Otosta, meillä nimittäin vihdoin on tullut ruotsinkieli mukaan normaaliin arkeen. Otto puhuu ruotsia ja mä puhun suomea ja näin on jatkunut jo sen verran kauan että nyt uskallan hehkuttaakin enkä pelkää tämän olevan vain ohimenevää hetken huumaa. Isoin kiitos kuuluu Oton parhaalle kaverille, joka miehekkään yksinkertaisesti totesi ruotsinkielen opettamisen jo pienestä pitäen olevan enemmän kuin fiksu ratkaisu. (Kiitos, enhän MÄ hokenutkaan tuota kuin 1,5 vuotta Otolle!!) No ei mutta ihan mahtavaa, mä oon niin tyytyväinen. Ja Tiarakin tykkää selkeästi ruotsinkielestä, eikä ainakaan toistaiseksi ole vaikuttanut ollenkaan hämmentyneeltä yhtäkkisestä isin kielenvaihdoksesta. Mutta nyt loppuu jaarittelu ja mä siirryn murun viereen katsomaan BB:tä kuuman kaakaon kanssa ja sytytän pari ihanaa tuoksukynttilää palamaan. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥ 🙂