Voi lokakuun viimeinen päivä, miksi et ole jo täällä!! Jos ei Tiaran laskettua aikaa lasketa niin en varmaan ikinä ole kyllä odottanut mitään päivää näin kovasti kun meidän muuttopäivää! Mua turhauttaa se kun nurkissa pyörii jo pakattuja tavaroita ja uuteen kotiin tulevia juttuja ja koko kämppä näyttää epäsiistiltä vaikka kuinka hinkkaisi rätillä ja imuroisi. On ärsyttävää nähdä kokoajan paketeissaan kivoja sisustusjuttuja ja tietää että menee vielä viikkoja että niitä voi käyttää! Kiirekin olisi kokoajan tehdä vaikka ja mitä ja miksi se pakkaaminenkin tuntuu niin vaikealta puuhalta aloittaa? Vaatehuone ollaan jo suursiivottu mutta häkkivarastossa riittäisi työsarkaa isommallekin porukalle ja onpa täällä vähän turhan monta ”laitetaan noi nyt tonne kun ei niille oo muutakaan paikkaa” -tyylillä täytettyä komeroakin jotka pitäisi käydä läpi. Huomenna alkaisi hullut päivät mutta en tiedä kehtaanko mennä sinne, Otto kun ei ole kovin innoissaan siitä että haalin kokoajan lisää pakattavaa tavaraa vaikka sitä pitäisi vähentää. Ehkä mä suosiolla piipahdan vain Stockan herkussa niin saan kaikki hullujenpäivien saaliit äkkiä tuhottua syömällä niin niitä ei tarvitse pakata sitten!
Ja voi J-O-U-L-U! Mulla on kauhea joulukuume kokoajan ja sitä ei yhtään helpota se että puolet seuraamieni blogien kirjoittajista on samanlaisia jouluhulluja kuin minä, toisinsanoen asettelevat jo ensimmäisiä jouluvaloja koteihinsa ja mä täällä katkerana odottelen vain sitä muuttopäivää. Heti kun pääsen uuteen kotiin niin ekana laitan kyllä jouluvalot partsille tai jotain! Mä vaan haaveilen täällä adventtikynttilöistä ja ihanasta joulukuusesta ja bataattivuoasta ja kinkusta ja graavilohesta, oijoi! No, onneksi jouluunkaan ei ole enää kovin kauaa, jos vaikka ostaisin purkillisen glögiä ja polttaisin parit kynttilät pois (helpottaen samalla pakkaustaakkaa tietysti) niin auttaisikohan se tähän jouluhulluuteen edes hetkeksi?
Eilen meille saapui vihdoinkin meidän uusi sohva joka on kyllä aivan ihana! Me käytiin pari viikkoa sitten Lanternassa pyörimässä ja yllättäen Sotkasta löytyikin sitten ihana Juno -kulmavuodedivaani joka me sitten päätettiin kotiuttaa. Yritin ottaa kuvia, mutta väri näyttää todella paljon tummemmalta kuvissa mitä luonnossa! Yhteen kuvaan sain ikuistettua oikean värisävyn sentään kun kuvasin vain sohvan käsinojaa. Me luultiin Oton kanssa että tää sohva säästyisi Tiaran banaanitahroilta ja kiipeilyiltä vielä hetken kun on sen verran korkeampi kuin edellinen, mutta ei, tänään neiti hurjapää jo kapusi ihan ongelmitta sohvalle. Mutta tässäpä meidän uusi sohva siis!
Mä tykkään hirmuisesti tuosta kankaasta kun se on niin ihanan eläväpintainen ja pehmeä! Noi sohvatyynyt saa kyllä vähintäänkin uudet päälliset, mulle on iskenyt totaalikyllästyminen limenvihreään ja nyt pitäisi olla vain harmaata, mustaa, valkoista ja pinkkiä. Onneksi ei olla ehditty kovin paljoa hankkimaan näitä vihreitä juttuja, niin ei joudu kaikki sentään vaihtoon! Tälläiset jutut mm. odottaa pääsyä uuteen kotiin:
Vallilan Kamera-verhot olohuoneeseen ja tuo ihana valkoinen tekoturkistorkkupeitto myöskin. Meillähän oli jo yksi tuollainen torkkupeitto, mutta koska luovutin sen Tiaralle kun se niin kovin siihen rakastui pikkuvaavina niin peitto on vähän sen näköinenkin että on toiminut vauvan parhaana kaverina, toisinsanoen täynnä jos jonkinnäköistä tahraa. Ja se peittohan ei tietenkään ollut vesipestävä! Eipä ole tuokaan mutta se ainakin alustavasti saa toimia meidän aikuisten peittona kun on meillä noita muitakin torkkupeittoja vaikka kuinka jotka kyllä kelpaa Tirriäiselle (kumminkin kun nyt hienosti viittasin itseenikin siistinä aikuisena niin sotken peiton peruuttamattomasti heti paketin avattuani).
Tirriskän huoneeseen on tulossa tämä ihana keinutuoli jota jo surkeilla kännykkäkuvilla esittelinkin aikaisemmin mutta ajattelin nyt ottaa vähän tarkempia kuvia kun se on ainakin mun mielestä niin ihana! Lisäksi ollaan hommattu neidin huoneeseen jo valkoinen Expedit -hyllykkö kun yksi teistä minun ihanista lukijoistani otti muhun sähköpostitse yhteyttä ja tarjosi hyllyä meille! Iso kiitos vielä! Vielä on neidille tekstiilit sekä pöytä ja tuolit hakusessa. Pöytä ja tuolit on katsottu valmiiksi Ikeasta mutta tekstiilien kanssa olen vielä aivan hakoteillä. Ehkä pitäisi suunnata Eurokankaaseen ja teetättää verhot jostain kankaasta kun ainakaan nättejä valmisverhoja en ole onnistunut kattavista etsinnöistä huolimatta löytämään. Tässäpä vielä pari pärstäkuvaa musta eiliseltä ja pari kuvaa ihanasta neitokaisesta omassa prinsessahameessaan! Tirriskän kuvissa en muuten ole yrittänyt lavastaa ”hienoa vihreää taustaa”, Tiara vaan istahti tuon peiton helman päälle kun se roikkui sängyltä ja räpsin vain äkkiä kuvia kun neiti pysyi edes hetken paikallaan!
Sellaista tällä kertaa! Viikonloppuna käytiin Oton kanssa juhlistamassa meidän kihlauksen 1-vuotispäivää (tosin hieman myöhässä kun päivä oli oikeasti jo mun synttäripäivänä) ravintola Don Corleonen upeilla ruoka-annoksilla. Oli ihanaa viettää hetki aikaa ihan kahden ja keskittyä vain toisiimme, vaikka oltiinkin molemmat aika hiljaista seuraa sen jälkeen kun ruoka tuotiin nenän eteen kun keskityttiin vaan siihen syömiseen kun ruoka oli niin ylihyvää! Mutta on mulla vain ihana mies, ei voi muuta sanoa. Kuinka monella muulla pariskunnalla muuten menee ravintolassa niin että nainen tilaa tuoremakkarapastaa ja mies salaattia?
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
PS: Mun kaltaisille telkkarin orjille ihan mahtava TV-viikko tulossa, tänään alkaa AVA:lla erilaiset äidit ja torstaina Ylellä Teiniäidit!
