Vaihteeksi videokuulumisia

30.11.2012
En tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö mulle tänään aamupäivällä tuli kun yhtäkkiä ihan vapaaehtoisesti koin mukavaksi ajatukseksi tehdä pitkästä aikaa videopostauksen Tiaran kanssa, mutta tässäpä tämä tärisevien käsien tuotos nyt sitten olisi!
Jos ette vielä huomanneet, niin käykääs ihmeessä lukaisemassa myös eiliset kuulumiset *tästä* edellisestä postauksesta! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Edit// Pakko lisätä tähän loppuun että kun sitten jälkeenpäin näytin tätä videota Tiaralle niin joka kerta kun videolla pyysin Tiaraa sanomaan oman nimensä niin se sitä katsoessaan kirkkaasti kajautti ”Tiiaala”, mutta ei vaan videolle viitsinyt nähtävästi todistaa tätä. Ehkä vielä joku päivä? ;)


Äiti vaihtoi vapaalle

29.11.2012
Eilen vietin tervetulleen hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa kun suuntasin keskustaan ravintola Iguanaan syömään ja juhlistamaan ystäväni Nonan synttäreitä. Viimeksi olen tosiaan käynyt ”yksin” jossain viime elokuussa kun kävin elokuvissa, että oli ihan kivakin lähteä jonnekin ja jättää Tiara isin hellään huomaan! Tai no nyt kyllä huijasin, kävin viime viikolla ihan ypöyksin Siwassa hakemassa Jotexin paketin missä oli ne jouluverhot ja kello oli lähemmäs puoli yhdeksän illalla, voin kertoa että olin ihan paniikissa kun niin myöhään yksin liikuin ulkona! Piti soittaa äidille ja jutella sen kanssa koko matka vaikka me asutaan varmaan maailman turvallisimmalla hissukka-alueella jossa ei liiku iltaisin muita kun satunnaisia sauvakävelijöitä. Mä en jotenkin kaipaa sitä omaa aikaa kovinkaan paljoa, en tiedä johtuuko raskaudesta vai olenko muuttunut muuten vaan tälläiseksi lämpimiä villasukkia ja läheisyyttä joka ilta kaipaavaksi kotihiireksi mutta mä vaan tällä hetkellä nautin kaikkein eniten siitä kun saan oleilla rauhassa kotona. Anyway, vaikka kotihiiri olenkin niin silloin harvoin kun jaksan jonnekin itseni raahata niin yleensä viihdyn oikein hyvin, että kiitoksia vain Nona & Co. eilisestä mahtavasta seurasta!
                   Mua nauratti eilen kun tilasin itselleni alkoholittoman glögin alkupalaksi niin kassakoneeseen tuli teksti ”Lasten glögi”! Ei tää näin kirjotettuna ehkä kuulosta enää niin hauskalta mutta eilen se oli aika hassua! Ruuaksi otin Chicken burritoa ja se oli kyllä tosi hyvää, vaikkakin annos oli niin iso että söin sitä varmaan ainakin tunnin enkä silti saanut lautasta ihan tyhjäksi.  Lauantaina onkin vuorossa texmexin jälkeen kreikkalaista ruokaa jos vaan päästään luvatussa lumimyrskyssä ja samalle viikonlopulle osuvassa metrolakossa liikkumaan ravintolaan asti. Kreikkalaista en ookaan ravintolassa syönyt sitten Kreikan reissun joka tehtiin äidin kanssa silloin kuin olin 10-vuotias että taitaapa olla aikakin jo päästä maistelemaan! Fetajuustoa en vaan taida voida syödä, harmi! Mutta eiköhän sieltä kreikkalaisesta menusta löydy kaikkea muutakin hyvää syötävää sitten, ainakin tsatsikia on pakko saada. Nyt voisin kuitenkin pitäytyä vielä tässä edellisessä ravintolareissussa ja laittaa pari kuvaa!
Päivän asu
Farkkupaita – Gina Tricot
Musta toppi – H&M
Mustat farkut – Cubus
Sukat – Lindex
Vyö – Kappahl
Oli pakko vanhojen aikojen muistoksi ottaa kunnon poseerauskuva! Ja onpa kyllä pakko myös sanoa että näyttää niin paljon kivemmalta kun vaan hymyilee luonnollisesti eikä luimistele tuolla tavalla niinkuin vasemmanpuoleisessa kuvassa. Miksi mä koskaan teini-ikäisenä kuvittelin että poseeraaminen on hot, rock & pop eikä kuvissa voi olla luonnollinen saatika sitten hymyillä?! Ainiin, ja välissä kiharsin parit laineet tukkaan suoristusraudalla pitkästä aikaa. Musta tuntuu että näytän kiltimmältä laineikkaissa hiuksissa, mutta toki varmaan tuo suhteellisen järkyttävä poseerauskin vaikuttaa näissä vierekkäin asetetuissa kuvissa. Hei muuten, multa pyydettiin sitä hiuspostausta, onko teillä mahdollisesti toiveita sen sisällöstä jos sellaisen toteuttelisin tässä piakkoin?

Synttärisankari ei tykännyt kun yritin ottaa kuvaa, siitä tuo äärimmäisen tyylikäs keskimmäinen kuva! No okei ehkä halusin vähän esitellä Nonan ihanaa ristisormustakin, mullekin tuollainen! Tämän päivän jutuista vähän lisää sitten seuraavassa postauksessa joka on varmaankin ihan mukava ylläri ainakin joidenkin mielestä! Se on nimittäin jotain sellaista mitä ei myöskään ole vähään aikaan mun blogissa nähty, ehkä joku jo arvaakin.. ;)
Kuinka usein te muut äidit tykkäätte ottaa omaa aikaa? Mitä tykkäätte silloin tehdä? Löytyykö ketään joka olisi yhtä kotihiirien kotihiiri kuin minä?

Viimepäivien kuulumisia

27.11.2012
Eilistä postausintoa häiritsi kovasti taas sitkeä päänsärky kuten Facebookissa kerroinkin, joten postaus jäi tälle päivälle sitten! Tänään on sitten vaivaksi ryhtynyt ah-niin-hehkeä närästys, näitä raskausajan ihanuuksia! Mä en kuitenkaan aio nyt pienistä lannistua vaan sitkeästä polttelusta huolimatta ajattelin nyt kirjoitella niitä kuulumisia. Me ollaan vihdoinkin saatu taulujakin seinille, kiitos meidän ihanien naapureiden joilla nämä remonttireiskan taidot on vähän paremmin hallussa kuin meillä! Koti alkaa näyttää päivä päivältä kotoisammalta, postausta ajattelin kodista tehdä seuraavan kerran ensi viikolla kunhan ollaan itsenäisyyspäivänä koristeltu koko asunto jouluisiin tunnelmiin. Hurjaa että itsenäsyyspäivä on jo ensi viikolla! Vastahan me juhlittiin mun ja Tiaran synttäreitä ja oli syyskuu ja nyt tässä odotellaankin jo huomenna toivottavasti alkavaa talven ensimmäistä kunnon lumisadetta. Mä odotan jo kovasti viikonloppua ja sitä että päästään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen koko perhe! Paitsi itse taidan tyytyä katsomaan Oton ja Tiaran pulkkailua ja nautiskella kuumaa kaakaota termospullosta, jos vaikka ensi talvena olisi sitten mun vuoro ottaa osaa hurjaan mäenlaskuun ja Otto saa pitää sitten meidän perheen pienemmälle mukulalle seuraa.
              Mä oon niin valmis jättämään tämän marraskuun taakseni ja siirtymään ihanaan joulukuuhun! Joulukuu on vuoden paras kuukausi, jokainen päivä tuntuu erityiseltä – ovathan ne päivät aina yhden askeleen lähempänä perheen yhteistä lomaa, herkkuruokia ja perinteistä Lumiukko -animaatiota. On adventtia, itsenäisyyspäivää, piparitalonleivontabuukkausta kalenterissa ja tietenkin sellainen täysin jouluun liittymätön mielettömän ihana asia joka myöskin joulukuun puolelle osuu; nimittäin rakenneultra parin viikon päästä jota jo malttamattomana odottelen! Tyyppi kyllä masussa onneksi ilmoittelee itsestään oikein reippain ottein harva se ilta, sain nimittäin eilen jopa kuvattua liikehdintää videollekin kun sen verran hurja kaveri on kyseessä. Ottokin on jo pian parin viikon ajan masun muljahteluita tunnustellut ja yhdessä ollaan naurettu vellovalle pötsille. Nyt kaveri on alkanut liikehtimään jo muutenkin kuin silloin kun makoilen paikoillaan, kaupassakäydessä on esimerkiksi välillä vähän hassu fiilis kun toinen niin kovasti muljuu menemään mahassa ja pitäisi koittaa näyttää edes suht normaalilta naamasta kun ei musta takki päällä edes raskautta vielä huomaa. Ilman takkia sen sitävastoin huomaa jo oikein selvästi: katsokaa vaikka!
Sunnuntaiselta Joulukulkueelta oli kamera täynnä kuvia mutta laatu ei kuvissa ollut mitenkään kovin mairitteleva, olisiko johtunut sitten siitä että satoi kaatamalla vettä ja mun kädet tärisi kylmästä kun ääliönä laitoin villakangastakin päälle (seliseli). Kulkueen hauskimmaksi jutuksi osoittautuivat hevosten meidän eteen jättämät höyryävät terveiset joita kulkueen koirat pysähtyivät haistelemaan iloisesti ja kaikki muut tyytyivät kiljahtelemaan ”hyi” ja ”yäk”  aina ohi (tai päälle) kävellessään. Kuten kuvistakin varmaan huomaa, suunnilleen koko Helsinki oli paikalla ja siitä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jonottamaan, että pääsin metroasemalle sisälle kun asema oli niin täynnä että sinne ei mahtunut! Ja kyseessä sattui vielä olemaan Kaisaniemen asema joka ei tosiaan ole siitä ihan pienimmästä päästä joten voitte vaan kuvitella miten hurja tungos kaupungilla oli.
Tiara on muuten oppinut ensimmäisen lauseensa! ”Memmää/mennää/meimää kiikkaa!!!”. Aamulla ensimmäinen asia suunnilleen mitä Tiara tekee on se että hän suuntaa suoraan olohuoneen ikkunaan osoittamaan pihan keinuja sormella ja huutaa nuo kaksi sanaa innostuneella äänellä. Aika ihana pikku prinsessa,  eihän tollasta voi vastustaa ja niinpä me ollaankin käyty ahkeraan keinumassa viimepäivinä. Tiara on myös lopettanut yllättäen aikaiset aamuheräilyt ja alkanut nukkua aamuisin paljon pidempään. Mä nautin ilomielin näistä myöhäisemmistä aamuista, varsinkin kun Otto on iltavuorossa töissä ja tulee aina tavallista myöhemmin kotiin. Huomenna mulla olisi tarkoitus pitkästä aikaa ottaa pieni hetki omaa aikaa, suuntana olisi nimittäin Helsingin keskusta ja suunnitelmana käydä illallisella juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää. Synttäri-illalliselta siis mahdollisesti kuvamateriaaliakin luvassa lähipäivinä jos ruokaähkyssäni muistan kameraa ottaa esille! Ihanaa viikkoa kaikille!

Kun joulupukki ei enää riittänyt

25.11.2012
Siitä taitaakin jo olla aikaa kun viimeksi mitään mielipidejuttuja blogissani kirjoittelin, mutta nyt kasvoi ärsytys niin suureksi että on ihan pakko vähän purkaa ajatuksia tänne! En tiedä johtuuko mun suuri ärtymykseni raskaushormoneista vai kiivastunko nyt aivan oikeastikin näin paljon tälläisestä asiasta mutta samapa tuo, nyt annan tulla tuutin täydeltä! Me oltiin siis tänään koko perhe keskustassa Aleksin joulukadun avajaisissa, tapahtumassa joka pienenä ja vähän isompanakin oli mulle todella tärkeä. Siitä alkoi jokavuotinen joulunodotus ja oli upeaa käydä morjenstamassa joulupukkia ja tonttuja. Ihmisvilinässä oli oma viehätyksensä, Joulukadun avajaiset oli (ja on edelleen) kyllä tapahtuma joka todella kerää kaikki helsinkiläiset samalle kadulle yhtä aikaa. Mun suuri järkytys tämänpäiväisestä tapahtumasta johtuu varmasti osittain siitä, että avajaisissa olen viimeksi ollut 2000-luvun alussa ollessani noin 10-vuotias ja silloin tapahtuma vielä tuntui odottamisen arvoiselta ja taianomaiselta. Ehkä latasin liian suuria odotuksia lapsuuden muistojen pohjalta, mutta totuus on se että avajaisista puuttui kaikki se joulun riemu ja tunnelma, mitä odotin ja minkä takia innoissani paikalle raahauduimme vaikka säätiedoite sadetta lupailikin.
                  Raflaava otsikko juontaa siitä, että mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä Angry Birdsit tekevät Joulupukin kulkueessa! Ihan oikeasti, kenen idea oli tuoda  nuo muutenkin jo totaalisen ylimarkkinoidut tuotteet joulukulkueeseen mukaan? Tapahtumassa oli toki paljon ulkomaalaisia turistejakin katsomassa joille linnut varmasti olivat ihan kiva lisänähtävyys, mutta eikö Joulupukissa ole jo tarpeeksi viehätystä turisteillekin? Angry Birdsit ovat oikein kattavasti edustettuina suunnilleen Suomen jokaisessa vähänkin suuremmassa kaupungissa ja  turistit kyllä varmasti löytävät lintuinnostukselleen Suomen reissulla vastinetta vaikkei niitä siihen kulkueeseen olisikaan otettu mukaan! Mun mielestä on vaan aivan järjetöntä liittää kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa yhteen ja tehdä siitä mm. markkinointivideo. Niin, se video, katsokaapa tämä pätkä:
Kenen järjettömän typerä idea on, että ”Porot ovat karanneet ja Angry Birdsit pelastavat joulun jakamalla lahjat Joulupukin kanssa!”? Mun mielestä on ihan hirveää, että tuollaista soopaa tehdään ja videokin on selkeästi tehty lapset mielessä pitäen, mikä tekee siitä vielä kahta kauheamman. En mä ainakaan halua lapsilleni opettaa että Angry Birdsit ne pelastavat joulun vaan kertoa sitä oikeaa Joulun tarinaa tontuista, poroista ja Joulupukista joka reellä matkaa maailman halki. Mun mielestä tämä on suunnilleen Joulun raiskaus näin suoraan sanottuna! Joku voisi nyt tulla sanomaan, että ei oikeaan Joulusanomaan kuulu joulupukki vaan Luukkaan evankeliumin jakeet 1-20, mutta eiköhän me kaikki tiedetä että nykyisin Joulu suurimmalle osalle ihmisistä tarkoittaa nimenomaan tätä punavalkoista, tonttujenkirjavaa juhlaa ja se uskonnollinen puoli on useimmille vain sivuseikka. Näin ei varmasti aina ole ollut ja nyt mulla herääkin kysymys että tämänpäiväinen Joulukulkueko oli sitten suunnannäyttäjä sille miltä Joulu seuraavien vuosien saatossa alkaa näyttää? Joulun klassikkolaulut on uudelleensanoitettu jo Smurffien toimesta ja poroja ei enää tarvita kun lahjat jakavatkin Vihaiset linnut. Muutaman vuoden päästä Joulupukin pajassa työskentelee varmaankin Bakugan seuranaan Hello Kitty ja Joulupukki kyllästyy Joulumuorin pehmeän pullavaan olemukseen ja vaihtaa nuorempaan, olisiko joku Bratz-hahmoista kenties sopiva? Ihan oikeasti, eikö Joulu voisi olla se yksi asia maailmassa, jota ei tarvitsisi markkinoida piirroshahmojen avulla, vaan se kelpaisi ihan omana itsenään kuten aina ennenkin.
                Nyt ehkä poikkean hieman alkuperäisestä aiheesta, mutta mua on jo pidempään ärsyttänyt se kuinka ihan pienille lapsille tungetaan kaupallisia hahmoja joka tuutista ja siksi olen koittanut kyseistä tapaa itse välttää. Tiaralle Hello Kitty -pehmolelu on vain kissa ja Angry Birdsit kaupan hyllyllä lintuja siinä missä muutkin ja näin saa ollakin siihen asti että Tiara itse kiinnostuu jostakin hahmosta. Mä ymmärrän vanhemmilla lapsilla piirroshahmoinnostuksen, olinhan itsekin pienenä Marsupilamin ja Barbien perään eikä mulle kelvannut mikä tahansa nukke kun se oli oltava Baby Born, mutta juttu onkin siinä että löysin ne itse sitten kun olin sen ikäinen että aloin tarkkailla ympäristöä, telkkarin mainoksia ja Amon lelukuvastoa joulun alla. Kukaan ei niitä minulle tyrkyttänyt ellei sitten lähdetä isompien lasten suosikkilelujen takana vaikuttavaan markkinointikoneistoon. Nykyisin sensijaan monien vanhempien mielestä se tuntuu olevan tärkeää että jo pienellä taaperolla on oma suosikkihahmonsa ja mä en ymmärrä että miksi! Uskokaa tai älkää, Tiara oli puolivuotias kun sain blogiini ensimmäisen ”Mikä Tiaran suosikkipiirroshahmo on?” -kysymyksen. Puolivuotias! Tiara on nyt vuoden ja kaksi kuukautta, eikä sitä suosikkia onneksi ole vieläkään ja jos se musta on kiinni niin ei tule olemaan vielä vuosiin. 
                 Mä en ole mikään kaupallisuuden vastustaja todellakaan, näkeehän sen siitäkin miten innoissani osallistun vuoden pahimpaan kulutusjuhlaan joulukoristehankinnoillani ja joululahjainnostuksellani, mutta joku raja sentään mullakin on. Nykymaailma on kaupallinen ja se on mulle ihan okei, mutta jo maalaisjärkikin sanoo ainakin mulla sen että ei se kaupallisuus kuulu vauvoille tai taaperoille. Vauvojen ja taaperoiden kuuluu oppia liikkumaan ja ymmärtämään yksinkertaisia asioita, tietää mitä lehmä sanoo ja mikä on lusikka. Ei sitä mikä on tämän hetken IT-hahmo lelumarkkinoilla. Ymmärrän että Joulukulkueen kohderyhmään kuuluvat ennenkaikkea vähän isommat lapset kuin Tiara, sekä ne jo kertaalleen mainitut turistit, enkä nyt kokenutkaan Angry Birdsien mukanaoloa kulkueessa henkilökohtaisena loukkauksena pientä lastani kohtaan joka ei pahemmin koko kulkueesta vielä mitään ymmärtänyt, mutta Jouluperinnettä ne mun mielestä loukkasivat. Voipa olla, että ensi vuonna jää Joulukadun avajaiset käymättä ja me viritellään ihan omat joulukauden avajaiset kotosalla perinnejoulutunnelmineen. 
Mitä mieltä te olette tästä ilmiöstä? Oliko joku muukin kenties avajaisia katsomassa ja huomasi saman asian? Herättikö tuo video teissä samanlaista ärsytystä kuin minussa vai olenko kenties kiihko-jouluihminen? :D Nyt on muuten sitten hetken aikaa myös anonyymikommentointi käytössä, ihan vain siksi että olisi hauskaa herättää keskustelua tästä aiheesta ja anonyymikommentoinnin salliminen madaltaa kynnystä tulla sanomaan oma mielipiteensä. Mutta heti jos anonyymiyden salliminen aiheuttaa  aiheeseen liittymättömiä asiattomia kommentteja niin se ominaisuus on täysin epäröimättä oikein helppoa ottaa myös heti pois käytöstä.
Mä kirjoittelen myöhemmin niitä kuulumisia lisää ja vähän kuviakin kulkueelta, varmaankin viimeistään huomenna, mutta siihen asti toivottelen ihanaa iltaa kaikille!