Raskausaika ei ole kohdellut mun ihoa niin hellästi kuin olisin toivonut, ei todellakaan. Nyt jo hieman hellittänyt raskauden aiheuttama kokovartalonäppyläisyys ei näissä hormonihuuruissa ole todellakaan ollut se kaikkein paras itsetunnonkohottaja. Mä oon koko viikon miettinyt uskaltaisinko ottaa osaa Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran aloittamaan Naked truth -haasteeseen, nimenomaan näiden iho-ongelmien vuoksi. Ensimmäisen raskauden jälkeen olin onnesta soikeana kun ihoni oli paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja jos tämä haaste olisi tullut puoli vuotta sitten olisin iloisen itsevarmana lisännyt kuvana ensimmäisten joukossa, mutta nyt oli pakko kerätä rohkaisua ensin. Mun kasvoilta ei ehkä paista raskauden hehku, enkä tällä hetkellä ole tyytyväinen kroppani jokaiseen millimetriin,  mutta mä voin iloita ja olla itsevarma muistakin asioista. Siitä että mun hiukset on paksummat kuin koskaan ennen ja siitä että raskaus on tuonut mun tikkuolemukseen edes vähän sitä naisellista pehmeyttä josta olen haaveillutkin. Iloinen ja ylpeä mä olen myös kaikista haasteeseen osaaottaneista bloggaajista, sillä tiedän omasta kokemuksesta että ei välttämättä ole helppoa näyttäytyä kaikessa luonnollisuudessaan. Kyllä Suomesta vaan löytyy ihan mielettömän upeita ja rohkeita naisia!

Huomasin juuri tässä ettei mun blogissa ole ollut yhtään (!!!) päivän asua tai mitään muutakaan vaate-, tyyli- tai kauneus -aiheista kirjoitusta aikapäiviin ja ajattelin korjata tämän vääryyden! Mä kovasti toivon ettei mun tyyli kovin pahasti häviäisi tässä raskauden myötä, mutta tuossa muuton tuoksinassa ja pahimpien päänsärky/väsy -viikkojen aikana eivät ne vaatteet kyllä olleet ihan ekana mielessä ja voinkin ihan rehdisti myöntää kulkeneeni aika pitkälti leggingseissä, löysässä villatakissa ja perustopissa useamman viikon. Nyt kun olo on alkanut helpottaa ja mahakumpukin alkanut tulemaan kunnolla esille on vaatekaapin sisältökin taas kummasti alkanut kiinnostaa. Kasvavaa masua on ihana korostaa empire-leikkauksilla ja tiukoilla paidoilla, mutta omat haasteensa pukeutumiseen tuo sopivan vaatekoon löytymättömyys, varsinkin farkuissa. Mun omat farkut menevät vielä ihan helposti jalkaan, mutta kaikki mahdolliset kiinnitysviritelmät puristavat alavatsaa jo aika ikävästi. Äitiysfarkuissa taas ei vielä koko 34 ole mulle sopiva koska en ole kasvanut tarpeeksi takamuksesta enkä kyllä mahastakaan. Äitiystoppien/-paitojen koko 34 ton myöskin liian iso vielä, jopa trikoopaidat pussittavat löysinä mahan kohdalta. Kaikki normaalit paidat pitkiä perustoppeja lukuunottamatta taas ovat jo liian lyhyitä! Tällä hetkellä siis mun pukeutumisen kulmakiviä ovat alaspäin levenevähelmaiset mekot, ne miljoonaan kertaan mainitut pitkät perustopit ja löysät tunikat. Mekot ovat mukavimpia, niiden kanssa kun alaosaksi riittävät superpehmeät ja lämpimät mustat villasukkahousut. Tämänkin päivän asuna oli mekko, viimeisillään Tiaraa odottaessani tilasin sen peittämään raskaudenjälkeistä löllömahaa mutta sopii se mun mielestä raskauspukeutumiseenkin mukavasti!

Talviraskauden pukeutumisessa mun mielestä (näin hermoheikko tunari kun olen) ovat tärkeintä hyvät talvikengät joissa on kunnolliset, liukkailla keleilläkin pitävät pohjat. Siksi olenkin ottanut käyttööni mummoni vanhat viininpunaiset (kuva vääristää väriä hurjasti!) saappaat joista kuvailemani tukevat pohjat löytyvät. Saappaissa on lämmin vuori ja mun mielestä ne ainakin ovat ajattoman tyylikkäät. Ja eikös se viininpunainen kuulu tämän syksyn väreihinkin? Mä ainakin tykkään todella paljon! Kiitos mummolle loistavista talvikengistä jotka muuten korkeasta iästään huolimatta ovat edelleen kuin uudet. Kengistä onkin hyvä siirtyä toiseen mun sydäntä lähellä olevaan asiaan; nimittäin hiuksiin! Mä oon niin onnellinen että katkaisin sen lähes viiden vuoden hiustenpidennyskierteen viime tammikuussa ja aloin kasvattaa vihdoin omaa lyhyttä, kärsinyttä pehkoani takaisin. Tällä hetkellä mun hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja voin ylpeänä ilmoittaa pitäneeni taukoa myös hiustenvärjäämisestä elokuun alusta asti eli pian neljä kuukautta! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin silloin valitsemaan sellaisen värin tukkaani, että mulla ei näy viiden sentin juurikasvussa kuin ehkä yhden asteen sävyero jos oikein tuijottaa  hartaasti luonnonvalossa/tukka märkänä ja ajattelinkin välttää nyt myös hiusten värjäämistä ainakin raskauden loppuun asti. Se on hassua miten siitä omasta hiustenväristä pyrkii eroon koko teini-iän ja oikeasti se onkin se kaikkein omin juttu joka sopii parhaiten ainakin mun mielestä. Mutta en kyllä ottanut tätä aihetta kehuakseni omaa kuontaloani, vaan kehuakseni n. kuukauden käytössä olleita uusia tuttavuuksiani; Tigi Bed Headin Totally baked meringue styling prep -hiusmarenkia ja Tangle Teezeriä, takkujenkesyttäjää jonka ihmeellisen tehon kaikki muut ovat varmaan huomanneet jo aikoja sitten!

Tuo hiusmarenki on tuuheuttavaa hurmaavantuoksuista vaahtoa, jota laitetaan reilusti koko päähän pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönausta. Voin kertoa että mulla ei todellakaan ole mikään maailman tuuhein kuontalo, joten mä oon aivan häkeltynyt siitä mitä tuolla vaahdolla saa aikaan ja todellakin suosittelen! Ainoa miinus on se liian herkullinen tuoksu, tekis mieli syödä tuo koko purkillinen vaikka se ei varmaankaan tekisi kovin hyvää! Noissa ylläolevissa kuvissa en ole tehnyt hiuksilleni muuta kuin hieronut Totally bakedia hiusten koko pituuksiin ja kuivannut föönillä normaalisti ja kuvienottohetkellä tuosta käsittelystä on jo muutama tunti, eli ainakin mun hiirenhännässä toi tuote pitää mun mielestä sen tuuheuden aika hyvin monenkin tunnin ajan. 

               Pidennysten käytön aikaan totuin aina käyttämään pehmeää luonnonharjaksista harjaa ja hämmennys olikin suuri kun ilman pidennyksiä ei niitä olisi enää tarvinnutkaan käyttää, mutta ”normaalit” markettihiusharjat tuntuivat siltä että kaikki hiukset katkeavat ja harjaaminen sattui. Mä käytin uskollisesti omaa Hairmail -kampaamotukusta aikoinaan ostettua harjaani myös ilman pidennyksiä vaikka se veteli jo ihan viimeisiään, kunnes sitten kuukausi sitten uutta shampoota ostaessani en voinut olla nappaamatta pirteän oranssia Tangle Teezeriä mukaani. Se on aivan loistava, ei revi tukkaa yhtään ja on myös helppo puhdistaa. Harja istuu kivasti käteen ja sen löytää jättilaukustakin helposti pirteän värin perusteella. 14 euron hintakaan (ainakin Hairlekiinista ostin tuotteen tuohon hintaan) ei mitenkään päätä huimaa ja uskoisin että tuo harja kestää kyllä vuosia. Koska olen äiti, on mun pinnallisuuspläjäyksen lopuksi vielä pakko hehkuttaa vähän meidän söpöä pikku keinujaa, vai voiko joku teistä muka vastustaa tuota super iloista kuusihampaista hymyä?

Mä en ainakaan voi! Tiaran lempipuuhaa keinussa on aina alkuhuuman ja riemunkilj
ahdusten jälkeen nojata reilusti taaksepäin ja tuijotella taivaalle hämmentyneenä. Joka kerta sama juttu, voin kyllä uskoa että yksivuotiaalle sellainen asia kun taivas on aika harvinaisen jännittävä! Onhan se ihan erilainen kuin katto kotona tai vaikka bussissa, siellä on pilviä ja kaikki liikkuu kokoajan. Äidin ihana pieni ihmettelijä!

Loppuun vielä vähän numerofaktaa, nimittäin teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 1500!! Aivan huikea juttu, puolitoista tuhatta! Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte meidän juttuja seurailla! Tänään myös Kideblogien facebook-sivuilla meni rikki 400 tykkäystä! Käykää siis ihmeessä muutkin tykkäämässä Kideblogeista facebookissa täällä vielä kun ehditte ennen uuden upean äitiblogiportaalin julkaisua, luvassa nimittäin niitä yhteistyökumppaneiden huikeita palkintoja jotka arvotaan kaikkien ennen julkaisua tykänneiden kesken. Ja jos jollakin on mennyt But I’m a human not a sandwichin siirtyminen blogiportaaliin ohitse, voi siitä käydä lukemassa lisää täällä!

Mä alan nyt kokkailemaan tonnikalasalaattia itselleni, olen sitä tässä kaksi päivää himoinnut vaikka normaalisti inhoan tonnikalaa. Kummallisia lieveilmiöitä aiheuttaa kyllä tämä raskaana oleminen! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä!

Ajattelin lähteä tuota Toivepostaukset -listaa purkamaan taas pitkän tauon jälkeen ja helpoksi aloituskohteeksi valitsin ”Meidän perheen aakkoset”. En nyt tiedä onko tämä sittenkään niin helppoa, kun pitää keksiä niin monta kohtaa, mutta ihan hauskaa tämä ainakin on! Mutta sen pidemmittä puheitta, voisin aloittaa!

A = Aamut. Rauhalliset, ihanat viikonloppuaamut on niitä joiden avulla jaksaa taas koko viikon. Viikonloppuaamuisin levitetään sohva ja köllitään siinä koko perhe, tehdään kunnon aamupalaa ja löhöillään yökkäreissä.

B = Banaanit. Banaani on Tiaran lempihedelmä ja banaanilla saa kyllä neidin tyytyväiseksi tiukemmankin paikan tullen. Banaanin varjopuolena ovat banaaniklöntit niin lattiassa kuin neidin hiuksissakin, sitä banaania kun on kiva itse ”pilkkoa” ja puristella sormissa syömisen lomassa ja levitellä joka paikkaan!

C = Coffee eli kahvi! C-kirjaimesta oli vaikea keksiä mitään mutta aikalailla kahvin voimalla selviää talvella kun muuten olisi aivan naatti.

D = Dataaminen. Me ollaan molemmat Oton kanssa aikamoisia datiksia ja jos ei nyhjätä Tiaran mentyä nukkumaan toistemme kanssa niin ollaan kyllä usein koneella ennemmin kuin katsotaan esim. telkkaria.

E = Elokuvat. Silloin kun meillä on kahdenkeskistä aikaa niin aika usein tulee katsottua leffoja sohvalla nyhväten. Onneksi meillä on suht samanlainen leffamaku!

F = Facebook on ainoa edes etäisesti ”tärkeä” asia joka F-kirjaimesta tulee mieleen joten vaikka sitten se. Eiköhän se ole aika iso osa aika monen ihmisen elämää nykyään!

G = Games eli pelit. Vaikka mä en ole niistä aivan (lue: en ollenkaan) niin innoissaan kuin Otto niin olen varma että ne tulevat vielä olemaan suuressa osassa meidän perhettä kun Otto aikoo opettaa molemmat lapsetkin pelaamaan kanssaan konsolipelejä heti kun ohjaimet pysyy kädessä. Kyllä mäkin Super Mariosta tykkään!

H = Huumori. Ilman huumoria ei kyllä mistään tulisi mitään! Onneksi meillä on Oton kanssa aika samanlainen (=yhtä huono) huumorintaju ja nauru raikaakin meillä suhteellisen usein. Myös Tiara on onnistunut aikamoiseksi huumoriveikoksi ja tykkää kovasti naurattaa kaikkia.

I = Iloisuus. Ollaan koko perhe aika sellaisia peruspositiivisia tyyppejä ja suurimmaksi osaksi siis aika iloisia yleensä. Otto oli ehkä ennen vähän pessimisti mutta oon onnistunut tartuttamaan mun positiivista asennetta siihen! Ja Tiara nyt on aina ollut muutenkin sellainen ilopilleri että.

J = Joulu. Joulu on oikeasti parasta aikaa vuodesta ja mulle tosi tärkeä. Jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja nautitaan yhdessäolosta, levosta ja hyvästä ruuasta.

K = Koti. Me tykätään olla kotona ja ollaankin välillä aikamoisia kotihiiriä. Koti on ainakin meidän perheelle se kaikkein tärkein paikka ja me ollaan myös yritetty panostaa siihen että meillä on koti jossa me todella viihdytään!

L = Laulut eli musiikki. Kuunnellaan paljon musiikkia kotona ja kyllä on siivouskin paljon kivempaa kun kuuntelee samalla toplistaa tai lastenlauluja Spotifysta. Tällä hetkellä kovinta huutoa ovat tietenkin joululaulut joista mun ehdoton lemppari on Joulumaa!

M = Masunkasvatus. Se on nyt aika isossa osassa perhearkea tällä hetkellä arvatenkin!

N = Naimisiinmeno eli häät! No eikai me oltaisi kihloissa jos aikeissa ei olisi mennä naimisiin. Vaikka hääpäivää ei ole vielä tarkasti päätettykään niin lähivuosien kuluessa ne häät olisi tarkoitus pitää´kuitenkin.

O = Omat jutut. Vaikka tykätäänkin olla yhdessä niin on tärkeää että on myös niitä omia juttuja, kuten mulla blogi ja Otolla pelaaminen.

P = Puhelin. Tiaran lempileluja on tällä hetkellä puhelimet ja mullakin kyllä on se puhelin aika tärkeässä osassa. Otto taitaa puhelintaan käyttää kaikkeen muuhun kuin siihen puhelimessa puhumiseen, mutta on se sillekin tärkeä. Puhelimella saa yhteyden kauempana asuviin kavereihin ja sukulaisiin mikä on enemmän kuin tärkeää!

Q = Q on kirjain joka ei tuo mun mieleen oikeasti mitään, antakaa se mulle anteeksi mä oikeasti yritin!

R = Rakkaus. Ilman rakkautta tässä hommassa ei vain olisi edes mitään järkeä. Meillä rakkautta osoitetaan toisille usein ja niin sanoin kuin teoinkin. Musta on tärkeää opettaa rakastamista Tiaralle ja pyrinkin sille mahdollisimman usein kertomaan että ”äiti ja isi rakastaa sinua tosi paljon” ja Tiara on ”äidin ja isin rakas”. Mulle on äiti sanonut pienestä asti vähintään kerran päivässä rakastavansa ja mullekin on luontevaa sitä usein toistella. Ei ne sanat siitä sanomisesta kulu!

S = Syöminen. Syöminen on ihan parasta ja meidän kodissa ruoka on tärkeässä roolissa! Mä käytän suuren osan Tiaran päiväunista uusien reseptien miettimiseen ja ruokaostokset taitavat nielaista sen suurimman osan meidän kuukausibudjetista. Ruoka on vaan asia jossa en osaa enkä halua pihistellä ja onneksi Otto on samaa mieltä. Hyvä ruoka, parempi mieli!

T = Toverit, Kaverit, Kaiffarit, Frendit, ne tärkeät tyypit! Kaverit piristävät vierailuillaan usein ja tuovat sitä kaivattua vaihtelua arkeen. On mieletöntä miten meidän ihanat ystävät on pysyneet tukena vaikka meidän elämäntilanne on muuttunutkin totaalisesti parin vuoden takaisesta. Ja on vanhemmuus tuonut lisääkin kavereita, muita äitejä, isejä ja vauvakavereita Tiaralle. Ilman kavereita olisi elämä kyllä aika tylsää!

U = Ulkoilu. Lapsen myötä ulkonaoleminen on kyllä saanut aivan uuden merkityksen ja kyllä voin rehellisesti sanoa että ne päivät jotka tulee sisällä vietettyä kokonaan ei ole pelkästään jo sen ulkoilun puutteen vuoksi yhtään niin mukavia kun ne päivät jolloin saa ulkoilla. Onneksi niitä päiviä on aika harvoin, lähinnä silloin jos on kipeänä!

V = Vapiano. En tiedä miksi mutta yllättäen V-kirjaimella alkava sana oli melkein se kaikkein vaikein keksiä! Mutta Vapiano on meidän perheen lemppariravintola ja siellä käydään kaikkein useimmin joten ehkä se sopii tähän.

W = Whatsapp. Siellä me vaihdetaan Oton kanssa kuulumisia pitkin päivää ja heti jos Tiara tekee jotain hauskaa niin otan kuvan ja lähetän Otolle ettei se jää mistään paitsi ollessaan töissä!

X = X-factor, ainut asia joka tuosta kirjaimesta tuli mieleen ja ainut ohjelma mitä ollaan yhdessä Oton kanssa seurailtu Salkkareiden lisäksi!

Y = Yhdessäolo. Se on oikeasti tärkeää että on aikaa tehdä asioita yhdessä koko perhe ja en kyllä tiedä mitään kivempaa kuin sen että saan olla mun murusten kanssa.

Z = ZZZZZZ eli nukkuminen. Ilman unta ei jaksa, nukkuminen on ihanaa!

Å = Å:sta tulee mieleen lähinnä se ruotsinkieli, jota kovasti yritetään Tiaralle opettaa. Tai no Otto yrittää. ”Tack” ja ”titta” löytyvät tällä hetkellä neidin sanavarastosta!

Ä = Äiti. Tällä tarkoitan mun äitiä, se on kyllä rakas ja tärkeä osa meidän perhettä vaikka Oulussa asti asuukin. Huomaahan sen jo siitäkin että päälle 1-vuotias pikkuneitikin on viimeiset kuukaudet halunnut vähintään kolme kertaa päivässä soittaa mummulle ellei mummu ole ollut täällä.

Ö = Öllöttäminen. Välillä saa ja pitää laiskotella että jaksaa, siksi ne heti ensimmäisenä mainitsemani löysät viikonloppuaamut on niitä tärkeitä arjen piristäjiä!

Moi! Mä uskallan nyt viimeinkin todeta sen seesteisen keskiraskauden alkaneen, vaikkakin viikkoja myöhässä mutta kuitenkin! Voi että tuntuu hyvältä kun jaksaa taas oikeasti iltaisinkin tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa samantien. Voimien palattua ja uuden kodin myötä mua on myös puraissut oikea siivouskärpänen ja päivät kuluvatkin iloisesti siivoillen ja taaperon banaanimössötahroja lattiasta hinkaten, joululaulut raikaavat taustalla.

Joulufiilistä mulla on muutenkin ilmassa, jotenkin se joulu (varsinkin tälläiselle jouluhullulle) tuntuu niin huikealta senkin takia kun tänä vuonna esikoinenkin ehkä ymmärtää edes jotain joululahjoista ja joulukoristeista ja voi syödä jouluruokaakin, vaikka varmasti se joulun merkitys tulee seuraavina vuosina olemaan sitten vieläkin suurempi kun ikää  tulee neidille lisää. Mutta tämä postaus on nyt tästä eteenpäin ihan jouluvapaa, sillä takaan että tulette saamaan jouluähkyn mun postauksista jatkossakin aivan varmasti niin päätin nyt että voisin nyt vielä vähän ajatella niitäkin jotka eivät joulusta ehkä ole aivan niin innoissaan kuin minä.

Tänään mulla oli neuvola, pitkästä aikaa ja voin kertoa että oli kyllä ihanaa kuulla pikkuiset sydänäänet ja tietää että kaikki on hyvin. Kuten facebookissa kerroinkin niin kauan ei sydänääniä ehtinyt fiilistelemään kun tuo isompi rakas vetäisi sellaisen paniikkikohtauksen dopplerin äänestä että huhhuh! Mutta tärkein tuli selväksi eli se että ne kuuluu ja ovat tasaiset. Neuvolassa kuunneltujen sydänäänien lisäksi tyyppi kyllä on ilmoitellut olemassaolostaan jo muutaman viikon ajan voimakkaalla völläyksellä, myllerryksellä ja uusimpana juttuna pyllyä työntelemällä navan vierestä ylös. Kakkonen on siis aivan eri maata kuin isosiskonsa, Tiaran ensimmäiset liikkeet joita tunsin muistaakseni vasta 17+ viikolta eteenpäin olivat sellaisia pieniä hipaisuja ja töytäisyjä ensimmäisten viikkojen ajan ja voimistuivat vasta puolivälin jälkeen reippaasti. Pyllyäkään neiti ei puskenut mahan läpi ennenkuin vasta viimeisellä kolmanneksella, joten tällä kertaa on temperamenttinen tapaus ilmeisesti tulossa siis!

Taidetaan olla helisemässä Oton kanssa sitten kun tulokas syntyy kun ollaan totuttu seesteisen rauhalliseen ilopilleri-Tiaraan ja yhtäkkiä meillä onkin temperamenttinen vastasyntynyt ja uhmaikäinen Tiara! Mutta sitäpä on ihan turha etukäteen kauhistella, sen näkee sitten kesällä miten kaikki sujuu ja ainakin voi lohduttautua sillä että jos joutuu paljon valvomaan niin se on ainakin mukavampaa kesällä kun on kokoajan lämminta ja valoisaa!

Mutta joo, jos vaikka nyt pysyttelisin ensin vaikka talvessa ja näissä tämän hetken kuulumisissa kun joulukaan ei ole vielä ohi (ainiin se joulu, jota mun ei pitänyt mainita!). Tällä kertaa (vaiko joka kerta?) kuvitus on aika surkeaa, meillä on nimittäin kamerasta akku loppu ja arvatkaas kuka supermuuttaja ei ole sitä onnistunut löytämään laajoista etsinnöistä huolimatta?! Vime viikolla sentään otin muutaman kuvan kameralla ja lisäksi ajattelin laittaa teille mahakuvavertailun ykkösmasu vs. Kakkosmasu! Mahakuva on otettu jo aikoja sitten eli maha on nyt jo paljon isompi (miten niitä kuvia tuleekin kakkosraskaudessa otettua niin paljon harvemmin?!) mutta siitä näkee miten paljon nopeammin tällä kertaa se maha on lähtenyt kasvamaan.

Mitäs meidän Tirriäiselle kuuluu? No hyväähän sille, tänään neiti jopa jossain tilapäisessä mielenhäiriössä antoi mun nukkua yhdeksään vaikka normaalisti herätään jo reippaasti ennen kahdeksaa! Oli aika mukavaa, tosin miten musta tuntuu että nämä takuuvarmojen herätyskellojen mukavat nukkumis-yllärit sattuu aina sellaisille aamuille kun olisi kiire jonnekin, esimerkiksi tänään meillä neuvolaan! En sitten ehtinyt käydä suihkussa, mutta onneksi ei kuitenkaan myöhästytty neuvolasta vaan oltiin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Neuvolatäti aivan innoissaan kehui koko käynnin ajan taaperon sanavarastoa joka kuulemma on loistavan laaja 1v2kk ikäiselle! Musta on ihan kiva ottaa hänetkin aina omille neuvolakäynneille mukaan kun saa samalla vähän seurata vielä senkin kehitystä tarkemmin kun neidin oma seuraava neuvola on vasta neljän kuukauden päästä kun neiti saavuttaa puolentoista vuoden iän!

Tällä hetkellä taaperon aktiiviseen sanavarastoon kuuluu mm. seuraavat sanat: kuua = kuuma, kiikki = kiitti (kiitos), oma nimi, kiikka = keinumaan, isi, mummu, äiti, kakka, möökö/köökö = Mörkö-koira, ankka, ekkä/pekka = vettä/jano, vauva, nam/mam = ruoka on hyvää, keksi, kukka, kakku, kiija = kirja, joo, brrr = auto, haoo/hawoo = haloo (laittaa puhelimen/ipodin/kameran/käden korvalle ja sanoo haloo ja puhuu muka puhelimeen).

Passiivinen sanavarastohan on tietenkin paljon suurempi, kuin ne sanat joita hän osaa itse sanoa ääneen ja nykyään tuntuu että hän ymmärtää melkeinpä kaiken mitä sille sanon kunhan kysymys on konkreettisista, yksinkertaisista lapselle tutuista asioista. Ja en kyllä näe syytä miksi taaperolle alkaisin mitään toisen maailmansodan käänteistä tai EU:n eurokriisistä selittämäänkään vielä toistaiseksi. Myös vauva masussa on tuollaiselle päälle 1-vuotiaalle aika abstrakti asia käsitettäväksi, joten sitä hän ei vielä oikein hahmota vaan ennemmin rapsuttelee mun napakorua tai läpsyttää mun pallopötsiä kädellä.

Mutta siis aika hyvin neiti ymmärtää kaiken muun mitä pitääkin kuten vaikka ”Mennään ulos!”, ”Laita pipo päähän!”, ”Näytä missä banaani on?” (kirjasta), ”Älä sotke vaan laita leipä suuhun”, ”Otatko lisää ruokaa?”, ”Soitetaanko mummulle?” etc. Kysymyksiin taapero osaa halutessaan vastata pudistamalla päätään tai nyökkäämällä, usein hän tosin pelleilee ja tekee molempia vuorotellen. Sormella osoittaminen on epäkohteliasta, mutta se on kyllä tämänikäisen kanssa oikein hyödyllinen taito koska hän osaa näyttää mitä hän haluaa vaikkei sitä vielä osaisikaan sanoa ääneen, eli siinä mielessä olen kyllä kiitollinen äidilleni joka tämän jalon taidon hänelle vahingossa opetti.

Tässä vielä video tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvältä perjantaiselta puistoreissulta. Taapero on ihanasti alkanut ulkonakin jo tepastelemaan täysissä talvitamineissa ja ihan sujuvasti vielä. Välillä tietysti saattaa vielä muksahtaa mutta aika hyvin se pysyy pystyssä ja näkee kuinka neiti nauttii kun saa itse mennä minne huvittaa! Videolla hän muuten sanoo ”vauva” koska juuri ennen kuin mä aloin kuvaamaan videota niin sellainen suloinen pikku vauva äiteineen lähti kotiin ja hän oli aivan haltioissaan siitä vauvasta. Että ehkäpä (toivon mukaan) siitä ja meidän kakkosesta tulee vielä ihan hyviä kavereita!

Nojoo, jospa tässä olisi taas vähän sillisalaattia! Mulla olis vaikka mitä asiaa mutta ehkä jätän vähän toisiinkin postauksiin sitä kerrottavaa enkä änge kaikkea tähän. Tällä hetkellä en muuten voi jakaa facebookissa blogini sisältöä, koska linkit blogiini on toistaiseksi estetty perättömän ilmiannon vuoksi. Tästä asiasta kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää jos jaksan, luultavasti en koska alan olla aika kyllästynyt tähän jo useasti esillä olleeseen ilkivaltaan joka vain ei ota loppuakseen, mutta jokatapauksessa selvittelen asiaa facebookin ylläpidon kanssa ja tämän sekaannuksen ajan sitten vain mainitsen facebookissa uusista postauksista ilman linkkiä! Ja fb:ssä kannattaa siis kuitenkin seurailla tästä huolimatta, päivittelen sinne usein kuvia/videoita/pieniä kuulumisia jo reippaasti ennen kuin blogiin. Nyt toivottelen ihanat illanjatkot kaikille, sekä mukavaa alkanutta viikkoa! 3>

Tänä vuonna olen yrittänyt olla mahdollisimman kiltti ja reipas. Olen yrittänyt olla hyvä äiti, tytär ja avovaimo, sekä hyvä ystävä ja toivottavasti onnistunut kaikissa pyrkimyksissäni. Aina en välttämättä ole ollut parhaimmalla tuulella ja olen joskus saattanut olla vähän tuhmakin, mutta aina olen vähintäänkin pyytänyt anteeksi! Olen oppinut kärsivällisyyttä ja  pitkäjänteisyyttä toimissani ja niiden lisäksi erään tärkeän taidon: iloitsemisen myös pienistä asioista. Mutta koska nyt on joulun aika ja olen iloinnut pienistä asioista koko vuoden, olisi nyt kiva saada vähän lahjasäkkiinkin täytettä! Tänä vuonna toivoisin itselleni ja perheelleni seuraavia lahjoja:

Teema-astiat olisivat oikein mukava lahja! Olen niitä vuosikausia kerännyt mutta olisi mukavaa päästä viimeisistäkin Ikean starttipakettiastioista eroon ja korvata ne uusilla valkoisilla Teemoilla. Isoille matalille lautasille ja muutamalle isolle syvälle lautaselle olisi vielä tarvetta. Olen myös monta vuotta ollut ihastunut Iittalan Essence -lasisarjaan ja niitä olisi mukava alkaa keräilemään vaikken viiniä toistaiseksi voikaan juoda enkä kyllä tiedä maistuuko se raskauden jälkeenkään, mutta näyttäisi ne lasit ainakin kivalta joulupöydässä vuonna 2013! Uudelle sauvasekoittimelle olisi myös tarvetta, sillä aion tehdä meidän uudelle tulokkaalle ahkerasti soseita itse ja meidän vanha rupusekoitin vie mun hermot ja siksi sillä ei tule niitä soseitakaan luultavasti värkättyä. Koska me ollaan aika noviiseja saunanomistpajia, on meillä todella huonot laudeliinavalikoimat toistaiseksi, liinan virkaa kun tälläkin hetkellä toimittaa aivan tuikitavallinen froteepyyhe. Olen jo muutaman viikon ajan haaveillut Lapuan Kankureiden tyylikkäistä pellavaisista saunatekstiileistä ja enemmän kuin mielelläni avaisin aketin jossa niitä olisi sisällä! Ja kuten aiemmin kerroinkin, meidän koti huutaa mattoja joten viimeinen kodin lahjatoiveeni on siis muutama iso valkoinen nukkamatto!

 Koska olen raskaana ja muhkustun tässä oikein hyvää tahtia, en tänä vuonna toivo itselleni vaatelahjoja ollenkaan vaan kestäviä sijoituksia kuten uuden tyylikkään arkilaukun ja jonkin ihanan Ted Bakerin hopeisen kaulakorun. Lisäksi olen nyt tullut siihen tulokseen, että vaikka ripsipidennykset vahingoittavatkin omia ripsiä, ovat mun ripseni jo valmiiksi niin surkeat suorat tyngät että olen valmis ottamaan riskin että ne siitä vielä vähän harvenevat lisää. Eli toivoisin ripsipidennyslahjakorttia! Kauneusasioihin haluaisin vielä panostaa tuoksumalla hyvälle, joten mukava lahja olisi myös Marc Jacobsin herkullisen näköisessä pullossa tuleva Dot -tuoksu. Koska olen itsekin hömppä, tykkään lukea hömppäkirjoja, varsinkin talviaikaan peiton alla villasukat jalassa ja glögimuki kädessä. Joten toivoisin lahjaksi myös paria ihanaa hömppäkirjaa! Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä toiveena mulla olisi suojakotelo mun puhelimeen, koska olen niin tunari että pelkään joka päivä mun puhelimen puolesta! Suojakotelo olisi ihana jossain kirkkaassa värissä kuten keltaisena tai pinkkinä.

 Koska meidän rakas Tiara -tyttäremme on tänä vuonna ollut myös tosi kiltti, olisi minulla muutama lahjatoive esitettävänä hänenkin puolestaan! Tiara tykkää kovasti rakennella palikoilla, joten ajattelin että myös Legon duplot voisivat olla hänen mieleensä. Erityisesti minua ihastuttavat eläintarhaduplot ja toivoisinkin isoa eläintarhaduplopakkausta Tiaralle. Tiedän että lapset tykkäävät kovasti ärsyttävistä äänileluista, joten toiveissa siintää myös Fisher pricen opettavainen äänikoira! Eikä tuo koira nyt ole ärsyttävimmästä päästä, kummipojallani on samanlainen ja se on ainakin ihan hellyyttävä. Tiaralla on herännyt kova hoivavietti ja lempilelun virkaa toimittaakin tällä hetkellä synttärilahjaksi saatu nukke. Tiaralla ei kuitenkaan vielä ole nukelle rattaita, joten neiti työntelee nukkeaan aina pinkeissä ostoskärryissä vihannesten kaverina. Nuken rattaille olisi siis todellista tarvetta! Lukemista rakastavana tyyppinä toivon ihania lukukokemuksia myös lapselleni ja siksi haluaisin neidin hyllyyn muutamia omasta lapsuudestanikin tuttuja kirjahahmoja hengailemaan, kuten Maisan ja Tompan. Puppe-, Babar- ja Minttu -kirjat olivat myös kovaa huutoa mun lapsuudessani, joten nekin olisivat kivoja vaikka eivät kuvaan päätyneetkään. Olen myös aivan ihastunut Wheely bug -potkuautoihin (vai mitä ne ovatkaan nimeltään) ja olen varma että Tiarakin tykkäisi potkutella menemään omalla pikku possulla tai jollakin muulla hellyyttävällä eläinhahmolla. Käytännöllisyyden nimissä toivoisin neidille vielä omaa Skiphopin huppupyyhettä, sillä meillä on kohta kaksi huppupyyhkeiden käyttäjää joten niille on oikeasti tarvettakin.

Meidän perheen uusimmalle tulokkaallekin mulla on kertynyt jo muutama lahjatoive.  Pienelle vauvalle lahjoja mietittäessä tärkeintä on se että kaikki tuntuu mukavalta ja pehmeältä ihoa vasten. Siksi haaveilenkin unelmanpehmeästä valkoisesta neulepeitosta, johon vauvan voisi kääräistä sairaalasta kotiin lähtiessä ensi keväänä! Lisäksi haaveilen laadukkaista luomupuuvillaisista bodyista, kuten vaikkapa tuosta Mini Rodinin Tigerista joka sopii niin tytölle kuin pojallekin. Tiara oli talvivauva, joten meillä jäi aikalailla minikokoiset tennarit ja Vansit käyttämättä, mutta t
ulevalle vauvalle olisi ihana saada tuollaiset pikku Converset jenkkikuosissa tai jossain muussakin kuosissa, kun niitä pääsisi jopa käyttämäänkin! Vastasyntynyt tarvitsee lisäksi pipoja ja lakkeja pikkuruista päätään suojaamaan, varsinkin kesäkuumalla ja olisi ihanaa saada lahjaksi suloinen vastasyntyneen pipo. Ja ettei tämä lista nyt kuulostaisi liian fiksulta niin yksi hömppäjuttu oli lisättävä mukaan; nimittäin Armani Juniorin ylihinnoiteltu mutta söpö tuttipullo. Tai tutti. Tai jokin muu luksushömppäjuttu!