Rakas masu

31.12.2012
Se on pallo. Pyöreä, pinkeä ja ihana. Viikkoja on tänään kasassa jo 22+1 ja vihdoin voin vähän hengähtää ja hellittää sitä hurjaa pelkoa joka mulla on koko tämän ajan ollut. Voidaanko meitä  todella siunata niin suurella onnella että saataisiin kaksi tervettä lasta? Tämä kysymys on varjostanut mun ajatuksia ja koko raskausaikaa ihan alusta asti. Perus suomalaista pessimistisyyttä vaiko silkkaa realismia, en tiedä mutta jokatapauksessa mä en ole uskaltanut nauttia ja olla onnellinen täysillä. Tiaraa odottaessa olo oli niin varma, vaikka toki välillä pelottikin, mutta oli mulla silti kova luotto siihen että kaikki sujuu ihan ongelmitta. Ensikertalaisena en montaakaan asiaa edes osannut vielä pelätä ja niin vain alusta asti olin varma että kyllä meille vauva tulee.
             Tällä kertaa en edes uskonut koko raskautta kunnolla todeksi ennen kuin näin terveen tyypin np-ultrassa vaikka sitäkin ennen oltiin jo varhaisultralla varmistettu raskaus. Rakenneultra ja edelleen terveeksi todetun vauvan näkeminen helpottivat pelkoa ehkä vähän, mutta toisaalta se miten paljon todentuntuisemmaksi raskaus ja vauva sen myötä muuttuivat on ollut pelottavaa, alussa kun pystyin vain sulkemaan koko asian mielestäni ja keskittymään muuttokiireisiin ja Tiaraan. Menettämisen pelko vain kasvaa päivä päivältä ja rakkaus pientä masutyyppiä kohtaan on niin suurta ja vahvaa että sydäntä raastaa. 22 viikkoa on raskaudessa tärkeä merkkipaalu; tästä eteenpäin meidän lapsella on mahdollisuus selvitä vaikka synnytys käynnistyisikin. Mä olen nyt vihdoin antanut itselleni luvan rakastaa ja luvan nauttia, luvan olla onnellinen siitä mitä meille on annettu. Mitä tahansa voi aina tapahtua, mutta enemmän mua sattuisi jos en uskaltaisi elää täysillä niitä hetkiä jotka me ollaan saatu ja saadaan viettää yhdessä tulevaisuudessa.
                 Tänään meillä oli aamulla neuvola ja saatiin jo kaikki Kelan lippulappuset täytettäviksi. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, vastahan mä plussasin ja nyt on vain 18 viikkoa jäljellä. Kokemuksesta tiedän että vaikka odottavan aika tuntuu pitkältä niin oikeasti päivät ja viikot juoksevat eteenpäin vähintäänkin valon nopeudella ja pian iso masu on pelkkä muisto vain. Siksi mä aion ottaa näistä edessä olevista viikoista kaiken irti, paijailla masua sydämeni kyllyydestä, nauttia pikkutyypin ihanista liikkeistä ja kaiken hempeän ja vauvantuoksuisen hypistelystä. Aion aloittaa vuoden 2012 (EDIT 2013 olisko!! :D) positiivisen odottavalla mielellä! Tästä piti alunperin tulla tavallinen neuvolakuulumispostaus kun aikaisin aamulla aloitin kirjoittamaan, mutta tyypin liikkeitä tunnustellessani ja masua tuijotellessani äidinrakkaus otti vallan ja sai mut kirjoittamaan sen sijaan tämän.  Teki hyvää saada purkaa ajatuksia, jotka jo viikkoja ovat mua vaivanneet. Ehkä joku muukin äiti tunnistaa samoja pelkoja ja ajatuksia itsestään?
Me suunnataan tänään ystävien luo Espooseen juhlimaan uutta vuotta, äsken nautittiin herkullinen ateria yhdessä koko perheen kesken ja Tiaran mentyä nukkumaan me hipsitään Oton kanssa juhlimaan ja mun äiti jää tänne valvomaan neidin unta. Hirvittää lähteä ja jättää Tiara ”hoitoon”, ollut tässä taas niin monen kuukauden tauko missään käymisestä että tuntuu suorastaan ylitsepääsemättömän vaikealta ajatella ovesta ulos lähtemistä ilman pikkuneitiä, mutta ehkä mä onnistun! Huomenna mä tulen kertomaan sitten kaiken oleellisen mitä tarvitsee tietää But I’m a human not a sandwichin siirtymisestä Kideblogeihin ja 2.2. keskiviikkona sitten löydättekin kuulumisia jo uudesta osoitteesta! Mielettömän mahtavaa Uudenvuodenaattoa kaikille, pitäkää hauskaa ja olkaa varovaisia rakettien kanssa!

Viimeisiä viedään 2012!

31.12.2012
Mä olen käynyt koko päivän läpi kuluneen vuoden kuvia ja tapahtumia ja saanut viimeinkin jonkinasteista koostetta aikaiseksi! Viime tammikuussa en vielä pahemmin kollaaseja osannut tehdä, mutta *täältä* voi käydä lukemassa samantyylisen koostepostauksen vuodesta 2011! Mä olen koonnut jokaiselta kuukaudelta kuvakollaasin ja tärkeimmät tapahtumat sekä linkin mun mielestä sen kuukauden kivoimpaan/mieleenpainuneimpaan/itselleni tärkeimpään postaukseen jos joku muukin haluaa käydä lukemassa vanhempia juttuja vielä! Mutta sen pidemmittä puheitta voisinkin käydä itse asiaan.
Tammikuussa alkoi tietysti uusi vuosi, jota me juhlittiin ihan perheen kesken kotona hyvää ruokaa syöden ja käytiin ampumassa muutama pikku raketti. Lunta ei ollut uutenavuotena vielä ollenkaan, vähän toista kuin 2013 tammikuussa tulee olemaan! Tiaralla oli ikää nelisen kuukautta tammikuun tienoilla ja silloin meillä oli sujuneet yöunet kivasti jo pidemmän aikaa ja neiti maisteli jonkinverran jo kiinteitäkin. Tammikuussa myös neidin kummitäti Netta vieraili meillä ja taidettiinpa me muitakin kavereita morjenstaa aika ahkeraan. Tammikuulta mun lempparipostaus on *tämä* Oton omin kätösin värkkäämä postaus kun se oli niin ihana!
Helmikuussa me alettiin käymään vauvakerhossa ja tutustuttiin muihinkin vauvaperheisiin. Helmikuussa oli myös satanut jo viimeinkin lunta ja me ulkoiltiin ahkeraan mm. vaunulenkkien muodossa kun Tiara ei vielä aivan ollut puistoiluiässä. Äiti tuli myöskin meille Mörkön kanssa, Mörkö oli silloin pahasti loukkaantunut kun toinen koira hyökkäsi sen kimppuun ja koiraherran henki oli ihan hiuskarvan varassa. Mua itkettää kun vain ajattelenkin sitä miten surkeana meidän pikku-Mörkö oli. Onneksi puolentoista kuukauden supertehohoito ja lähemmäs kymmenen lääkärikäyntiä ja leikkausta auttoivat ja nykyään Mörkö on taas oma terve ja pirteä itsensä! Tiara myös kasvoi hurjaa tahtia ja me uskaltauduttiin jopa Oton kanssa lähtemään uloskin kun käytiin Kaislan ja Simon kanssa baarissa vähän tanssimassa. Ainiin, ja olihan meillä se vuosipäiväkin murun kanssa! En ikinä unohda tuota Oton tekemää ihanaa korttia joka kuvassakin näkyy, mitähän se keksii seuravaaksi vuosipäiväksi joka pian jo häämöttää? Helmikuun lempipostauksena mulla on *tämä* koska oli niin hauska katsoa postauksen lopussa olevaa videota missä Tipa-neiti on vielä ihan pikkuinen!
Maaliskuussa me käytiin edelleen tiuhaan vauvakerhossa ja Mörkö ja äiti olivat meillä koska Mörkön hoito oli vielä kesken. Eipä me taidettu kauheasti tehdä mitään helmikuun jutuista poikkeavaa, ulkoiltiin,  käytiin syömässä ja ihmeteltiin Tiaran uusia taitoja. Maaliskuussa muistan myös olleen naistenpäivän jolloin Otto jopa toi mulle kukkia (mutta unohdin tietenkin kukkakuvan pois tuosta kollaasista, hmph!). Maaliskuulta haluan nostaa esille *tämän* ruokapostauksen, nuo reseptit on nimittäin edelleen meillä luottoresepteinä ja pitäisikin pitkästä aikaa kokeilla taas vaikkapa sitruunaista makkarapaellaa. Namskis!
Huhtikuussa Tiaran kummitäti Emmis tuli meille kyläilemään Rovaniemeltä ja me vietettiin Emmiksen kanssa tyttöjen iltaa ulkona. Emmiksen ja Tiaran kanssa matkattiin myös Ouluun junalla ja mua jännitti junamatkan sujuminen tosi paljon! Onneksi Tiara jaksoi hyvin koko matkan ja vietettiin mukava viikko Oulussa kavereita, sukulaisia ja blogin kautta tutuksi tulleita äitejä moikkaillen. Huhtikuussa ilmat alkoivat jo lämmetä todenteolla ja kerkesin nauttia ensimmäisen ihanan suklaisen irtojäätelönkin jo ennen Vappua kun oltiin vaunulenkillä Aurinkolahden rannassa. Tiara myös oppi istumaan Oulun reissun aikana ilman tukea ja sekös oli neidistä (ja isistä ja äidistä) maailman mahtavin taito! Huhtikuun tunnelmat tiivistettynä kivasti *tähän*  huvittavalla otsikolla varustettuun postaukseen joka suorastaan huokuu ainakin mun mielestä kevätfiilistä!
 Toukokuussa oli ihan paras sää ja ihanan lämmintä. Vappua juhlittiin piknikillä Tiaran, Oton ja neidin kummitädin Nonan kanssa Esplanadin puistossa ja syötiin ihania piknik-sapuskoita. Jarnokin vieraili toukokuussa meillä pariin otteeseen ja kahviteltiin Kampissa kera pinkkien cupcakejen. Toukokuussa sain viettää myös mun ihan ensimmäistä oikeaa äitienpäivää joka sujui aivan ihanissa merkeissä. Käytiin Oton ja Tiaran kanssa Amarillossa syömässä ja sain murulta lahjaksi tuon ihanan pinkin Guessin laukun kesä-asuja piristämään. But I’m a human not a sandwich vietti 1-vuotissynttäreitään myöskin pian Vapun jälkeen ja blogissa oli toivepostausviikko, jonka postauksista valitsinkin yhden toukokuun lemppariksi; nimittäin *tämän* päiväni videoina -postauksen joka on tuona ihanana äitienpäivänä kuvattu!
Kesäkuussa me juhlittiin Oton 22-vuotissynttäreitä, jotka mä järkkäsin yllärinä muruselle. Vietettiin kyllä superhauska ilta mahtavassa seurassa ja mun tekemä (vähän rumanpuoleinen) vadelma-daim-lime-juustokakkukin kelpasi kaikille. Kesäkuussa ei pahemmin tainnut hellepäiviä olla yhtä lukuunottamatta jolloin pinkaistiinkin heti ulos ottamaan aurinkoa! Otolla oli kesäkuussa parin viikon kesäloma ja suunnattiinkin pian synttäreiden jälkeen juhannuksenviettoon Ouluun yhdessä koko perhe. Tiarakin pääsi ekaa kertaa lentokoneen kyytiin ja matka sujui todella mukavasti ilman ongelmia vaikka etukäteen jännittikin! Oulussa ihana blogikollegani Neea toteutti mulle kokonaisvaltaisen tukkaremontin ja Neean aikaansaamassa värissä olenkin viihtynyt siitä asti erittäin hyvin. Juhannuksena oltiin ensin mun tädin mökillä grillailemassa yhdessä ja sieltä mentiin piipahtamaan Tiaran kummitädin Netan luona. Muuten niin mukavaa juhannusta ja reissua varjosti mun sitkeääkin sitkeämpi flunssa ja siihen liittynyt kamala nuha. Miten voikin sairastua keskellä kesää niin ärhäkkään flunssaan? Kesäkuun lempparipostaukseksi valitsin *tämän* hiuspostauksen, koska oon vaan vieläkin niin hurjan tyytyväinen näihin hiuksiin! Kiitos Neea!
Heinäkuussa me ulkoiltiin, ulkoiltiin ja ulkoiltiin. Oltiin rannalla, puistossa, parvekkeella, pihalla ja piipahdettiinpa me perheen kesken Skideillä Festareillakin kuuntelemassa vähän Kengurumeininkiä. Tiara seisoi jo hienosti tukea vasten kun oli taidon juhannuksen tienoilla oppinut. Käytiin Espoossa Tipan kummisedän luona grillailemassa eräänä sateisena lauantaina yhdessä koko perhe ja syötiin muistaakseni super nameja maisseja, pihvejä, makkaroita ja itsetehtyjä Hampurilaisia. Tulipa ikävä kesää ja grillaamista! Tiara sai kastaa varpaansa ekaa kertaa meriveteen eikä diggaillut ollenkaan. Pitää kokeilla ensi kesänä uudelleen, tosin silloin saatan itse verhoutua hieman peittävämpään uima-asuun (jos uskaltaudun ollenkaan riisumaan kokovartalotelttaa) kuin viime kesänä kun ensi vuonna samaan aikaan mulla on tulokkaan synnytyksestä vasta muutama hassu kuukausi! Heinäkuun tunnelmat tiivistyi kivasti mun mielestä *tähän* postaukseen joka on nimeltään Kesän kivoin päivä.
Elokuussa äiti, Mörkö ja mun serkku tulivat Oulusta meille ja me kierrettiin Helsingin nähtävyyksiä yhdessä. Tai no käytiin ainakin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa pyörimässä. Tiaralle katseltiin jo välikausivaatteita ja voi että se oli suloinen tuossa haalarissa. Elokuussa muistan kärsineeni kolmen päivän järkyttävästä migreenistä, joka onneksi meni sitten ohi. Oisinpa vaan tiennyt mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan (ei ainakaan helpotusta migreeneihin nimittäin)! Saatiin ihan maailman parhaita uutisia juuri ennen kuunvaihdetta, meille tuli nimittäin puhelu että tämä nykyinen asunto on meidän! Käytiin laittamassa nimet papereihin ja aloitettiin marraskuisen muuton odottelu oikein iloisella ja malttamattomalla mielellä. Vanha kämppä alkoi tuntua surkealta ja pieneltä loukolta kun tiesi mitä oli luvassa, vaikka oikeastihan sekin oli ihan kiva ja hyvä asunto. Isopieni neiti Tirriäinen täytti elokuun aikana 11 kuukautta ja kirjoittelin lukijan toiveesta kuukausipostauksen ”Tiaran näkökulmasta”, valitsin sen elokuun postaukseksi koska mun mielestä se oli kivan erilainen! Tiaran kerrontaa luettavissa siis *täällä*!
Syyskuu olikin sitten mullistuksien kuukausi, kuten varmaan tuosta keskimmäisestä kuvasta kollaasissa huomaa. Raskaustestinähän mulla toimi tosiaan tuollainen superhalpa liuskatesti Citymarketista, mä nimittäin olin aivan varma että rahojani tuhlaan turhaan kun testiä ostin mutta suureksi ilokseni testi olikin positiivinen! Mä soitin hysteerisen iloisen puhelun Otolle kesken sen työpäivän ja me hihitettiin varmaan kymmenen minuuttia putkeen puhelimessa. Tuntui että olen niin onnellinen että halkean! Raskausoireet ilmaantuivat mulle vasta syyskuun loppupuolella onneksi, joten ennen sitä saatiin rauhassa juhlia Tiaran 1-vuotissynttärit ja mun omat synttärit ennen kuin järjetön väsymys, pahoinvointi ja päänsärky alkoivat. Syyskuussa käytiin myös ensimmäisessä neuvolassa ja varhaisultrassa kurkkimassa masutyyppiä jolla silloin oli kokoa 1cm! Mun mielestäni syyskuun kohokohtiin kuului myös osallistuminen kantokiertueelle ja Tula-kantorepun testaileminen erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Tuon viikon ansiosta päätin että uutta tulokasta varten meillekin hommataan oma Tula (ja päätöksestä mainitsin täälläkin, vaikken vielä silloin paljastanutkaan plussanneeni juuri samana päivänä)! Syyskuun kohokohta oli kyllä plussatestin lisäksi tietysti Tiaran syntymäpäivät joista kertovan postauksen valitsin lemppariksi, sen voi lukea *täällä*!
 Lokakuussa mä kärsin migreenistä, väsymyksestä ja ällöttävästä olosta lähestulkoon 24/7 joten sen takia jäi postailukin aivan hävettävän vähälle. Äiti oli onneksi mulla apuna täällä Helsingissä pahimman väsyvaiheen ajan, muuten ei varmasti olisi muutostakaan tullut yhtään mitään! Pakkailtiin, siivottiin, ostettiin uusi sohva ja käytiin katsomassa vihdoin tätä asuntoa joka valmistui viikkoa ennen muuttoa. Lokakuussa kasvattelin masua jo kovaa vauhtia, vasemman yläkulman masukuva on ensimmäinen jonka otin ja se on muistaakseni otettu ihan lokakuun ekalla viikolla (en yhtään nyt osaa hahmottaa mikä rv mulla on silloin ollut) ja tuo toinen masukollaasi on otettu sitten np-ultran jälkeen eli 12:lla viikolla. Aika huima ero masujen koossa?! Lokakuun postauksia oli niin vähän ettei valinnanvaraa kauheasti ollut mutta mä koin itselleni tärkeimmäksi tuon lyhyen ja ytimekkään paljastuspostauksen jossa kerroin että meille tulee toinen vauva. Sen voi lukea *täällä*!
Marraskuu kului uutta kotia sisustellessa ja valmistautuessa jo kovaa vauhtia joulun tuloon torttujen, pipareiden, joulukoristeiden ja  joulukulkueen merkeissä. Värkkäsin joululahjatoivelistaa ja valikoin joulukoristeita Stockmannilla. Marraskuussa huono olokin alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja alkoi tuntua siltä että ehkä raskaudesta voi jopa nauttiakin taas pikkuisen! Vauva alkoi liikkumaan hurjaa vauhtia ja  marraskuu menikin odotellessa että myös Otto tuntee pikkuisen liikkeet. Vauva on niin kova vellomaan että ei sitä kauaa tarvinnut odotella ja ennen kuun loppua oli tyyppi monottanut tulevaa isiäänkin moneen otteeseen! Marraskuussa kävin juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää ravintola Iguanassa ja kirjoitin kärkkään mielipidekirjoituksen vihaisten lintujen tuomisesta perinteikkääseen joulukulkueeseen. Kaikin puolin tapahtumarikas kuukausi! Marraskuun postaukseksi valitsin *tämän* postauksen jossa uskalsin vähän enemmänkin kertoilla uudesta raskaudesta.
Joulukuussa mun olo on ollut ehdottomasti parempi kuin moneen kuukauteen, mikä on tehnyt kaikesta paljon helpompaa. Olen jaksanut laittaa kotia joulua varten, leikkiä ja ulkoilla Tiaran kanssa ja kirjoitella tännekin enemmän. Saatiin viettää aivan ihana joulu perheen kesken, syödä herkullista jouluruokaa ja pisteenä i:n päälle ollaan vietetty yhteistä lomaa viimeiset yhdeksän päivää. Joulukuu on ollut kyllä aivan ihana, kuten koko kulunut vuosikin. Parasta tässä vuodessa on ollut seurata tuon maailman ihanimman pienen neidin kasvua ja kehitystä, ei sitä voi edes aavistaakaan etukäteen miten ihanaa on kun on oma lapsi. Ja upeaa on tietysti myös kasvatella masua toistamiseen ja valmistautua pikkusisaruksen syntymään. Mä olen onnellinen, kiitollinen ja iloinen kaikesta mitä tänä vuonna ollaan saatu kokea. Toivottavasti ensi vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä ja onnellinen kuin tästäkin! Ensi vuodelta mä odotan tietenkin tulevan vauvan syntymää, mutta myös rutkasti uusia haasteita, mahdollisuuksia ja tuttavuuksia blogimaailmassa ja sen lisäksi esitän varovaisen toiveen että ensi kesänä säät olisivat tämän vuotisia paremmat!
Mitä teillä on jäänyt mieleen tästä vuodesta? Mikä oli parasta, mikä ei niin mukavaa? Mitä odotatte ensi vuodelta?

Kipakassa pakkasessa

28.12.2012
Hui mikä hulinapäivä meillä on ollutkaan! Lähdettiin jo heti aamusella Ottomurun kanssa keskustaan ja tultiin vasta neljän aikoihin kotiin. Tiara oli tyytyväisenä ulkoillut ja leikkinyt mummunsa ja Mörkön kanssa täällä ja iloisen tyytyväisenä esitteli meille Lidlin mainosta kun tultiin kassien ja pussien kanssa kotiin. Leikittiin Tipan kanssa koko ilta kaikilla joululahjaleluilla ja neidin mentyä nukkumaan mä olen hääräillyt säätäen blogin ulkoasuasetuksia uudella kirjoitusalustalla. Ensi viikollahan But I’m a human not a sandwich siirtyy siis Kideblogit -sivustolle kun sivuston julkaisu tapahtuu 2.1.2013! Hirmuisesti jo jännittää blogin tuleva muutto, mutta täytyy sanoa että uusi sivusto on todella helppokäyttöinen ja ainakin uskon saavani oikein selkeän ja tyylikkään ulkoasun blogilleni aikaiseksi. Mutta tämän päivän aiheena olivat meidän eiliset ulkoilut, eli jos vaikka jutustelisin siitä enemmän! Tämän päivän kuulumisia kerron huomenna, kunhan saan uudet ostokset kuvailtua päivänvalossa surkean salamavalon tai keltaisen keinovalon sijaan (Tiaran uudet maailman makeimmat kengät tosin ovat olleet ja ovat edelleen bongattavissa etukäteen blogin Facebook-sivuilla *täällä*).
Eilen oli tähän päivään verrattuna vielä aika kirpsakka pakkasilma joten ei hirveän montaa tuntia ulkoiltu, mutta saatiin kuitenkin hyvä puna poskille ja pieni hikikin pintaan kun hyörittiin ja pyörittiin ympäri ämpäri Tiaran perässä. Oli muuten pakko laittaa ”asukuvat” talvitakki päällä, että tekin näette saman kuin minä! Tai siis ette näe, takki päällä musta ei huomaa edelleenkään ollenkaan että olen raskaana vaikka ilman takkia maha on jo tosi komean kokoinen! Mua ehkä vähän harmittaa se miten hyvin takki piilottaa masun, kun oikeasti haluaisin kulkea ylpeänä masua kantaen joka paikassa. Noh, tänään sään ollessa lauhempi valitsinkin pitkästä aikaa päälleni vanhan vihreän parkatakkini joka on huomattavasti vähemmän massiivinen ja esittelin masuani auliisti keskustassa. En mä tiedä huomasiko kukaan muu, mutta mulla oli hyvä mieli! Tuntuu muuten että olen tällä kertaa raskaana ollessani paljon liikkuvaisempi kuin viimeksi, ulkoillessakaan en edes ikinä muista olevani raskaana kun leikin Tiaran kanssa ja kykin lumikasoissa, viime raskaudessa taas näillä viikoilla olin jo aikamoinen sohvaperuna ja masu tuntui jotenkin isolta ja tiellä olevalta vaikkei oltu vielä lähelläkään laskettua aikaa. Mutta ihan mukavaa että tämä menee näin päin koska yksin ollessani sohvaperunana hengailu ei haitannut mitään mutta Tiaran kanssa sellainen peli ei kyllä vetelisi!
                       Tiara liikkuu ulkona jo oikein ketterästi, niin pienissä kuin isommissakin lumikasoissa. Välillä saattaa vähän muksahtaa mutta onneksi Tipa ei pienistä lannistu. Pulkkailu on Tiaran lempihommaa lumessa tarpomisen lisäksi ja isin kanssa mäen laskeminen kirvoittaa neidistä ihanan heleän naurun! Parasta pihalla on nykyisin kuitenkin kaiken tutkiminen, on ihanaa kertoa Tiaralle mikä on mikäkin kun neiti innoissaan osoittelee kaikkia ja kaikkea ja kysyy aina ”tuoo??”. Usein Tiara jo toistelee kerrottuja sanoja ihan itsekin, en enää edes kykene laskemaan montako sanaa Tiara osaa kun niitä on niin paljon ja tulee joka päivä lisää, useita kymmeniä ainakin ja lauseita on edelleen se ”mennään kiikkaa” ja pikkuhiljaa on tullut muitakin ”mennään” -alkuisia kahden sanan lauseita esim. ”mennään syömään”. Viime viikolla joulutohinoissa unohdin mainita neidin kk-päivästäkin, Tiara täytti jo 15kk. Äkkiä se aika vaan kuluu, ei sitä voi kuin hämmästellä päivästä ja kuukaudesta toiseen mutta ainakaan en taida olla yksin tämän ainaisen aikahämmästelyni kanssa kun se tuntuu olevan meidän äitien suosikkipuheenaiheita aina vain!
Nyt mä käperryn Oton viereen katsomaan leffaa (kuten joka ilta näin lomalla) ja valvon varmasti taas vähän liian myöhään ja syön vähän liian monta coctailpiirakkaa. Mutta ei se haittaa, nyt on loma ja siitä pitää nauttia! Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille ja mä palailen mahdollisimman pian!

Kuusen alta paljastui

26.12.2012
…Vaikka mitä! Oltiin ilmeisesti oltu aika kilttejä koko vuosi kun niin kivoja lahjoja saatiin koko perhe! Tiara nyt ei vielä niin paljoa joulusta ymmärtänyt, mutta lahjojen päälle Tiarakin jo ymmärsi. Duplo Iso Eläintarha on ollut todella kovassa käytössä heti paketin aukaisun jälkeen kuten eilen jo kerroinkin ja niin ovat kyllä Netta-kummitädiltä saadut nukenrattaat ja Rovaniemen kummeilta tullut ihana Puppe-kirjakin. Kiitoksia vielä tätäkin kautta ihanista lahjoista meitä isompia ja Tiaraa muistaneille! Mä esittelen tässä postauksessa suurimman osan lahjoista mitä meidän perhe sai (jotain saattoi unohtua vahingossa!), päätin ottaa Otonkin lahjat mukaan kun sitä varsinkin pyydettiin erikseen! Ensimmäisenä vuorossa mun ja Oton yhteiset paketit:
Pätkiksiä, Pandan juhlapöydän konvehteja ja Lindtin luksusherkkukonvehteja, kirjainkuvoiset pussilakanat, valkoisia Iittalan Teema-astioita, Beige saunatonttukuvioinen laudeliina, Benettonin pinkit käsipyyhkeet
Äidiltä saatiin ihana Ivanahelsingin Indian Summer -kankaasta itsetehty koristetyynynpäällinen, toi on maailman hienoin!
 Benettonin pinkkejä käsipyyhkeitä lisää, näitä meillä oli pari jo entuudestaan ja nyt on kokoelma täysi!
 Kaksi isoa syvää ja kaksi isoa matalaa valkoista Teema -lautasta. Pikkuhiljaa täydentyy myös Teema-astiasto, seuraavana kotona vietettävänä jouluna tarjoilun voikin toteuttaa kokonaan niillä kun lautasia on sen verran että riittää isommallekin porukalle!
Musta-puna-valkoiset pussilakanat! Ihanaa saada uusia pussilakanoita, meillä ei nimittäin ole kuin ehkä neljät tai viidet samaa kuosia olevat pussilakanat kahdelle ja muuten on kaikkia eripari koirapussilakanoita lapsuusvuosilta kun ei niitä jotenkin koskaan sisustus-shoppaillessa tule ajatelleeksi!
Pikkuneiti-kakkoselle vähän vaatetusta, tosin neutraaleissa väreissä kun löytyi niin söpöjä!
 Lindexin Hello Baby ihana unelmanpehmeä neuletakki ja mustat leggingsit suloisella printillä
Polarn O. Pyretin supersöpölit tähtikuvioiset housut!
Tipan paketit:
 Lego Duplo iso eläintarha (enemmän kuvia edellisessä postauksessa), Mieletön paketti nukelle (paketin tarvikkeista saa rattaat, turvaistuimen, keinun, syöttötuolin ja vaikka mitä muuta) noi rattaat on ainakin paljastuneet kestäviksi, Tiara yrittää kokoajan itsekin istua niissä ja eivät ainakaan toistaiseksi ole kärsineet! Lisäksi vaatteita, kirjoja, pyyhe ja se pahamaineinen koira!
 Skip Hopin super ihana apinapyyhe!
 Ruotsinkielinen kirja maatilan eläimistä jossa on ihania pehmopintoja paijattavaksi!
 Puppe ja Maatalon eläimet -kirja
 Fisher Price Learning Puppy, ihana opettavainen koiralelu. Ja vaikka kaikki mua kovasti varoittelivat kammottavasta melulelusta niin ei tuo ainakaan toistaiseksi ole mua ärsyttänyt. Siinä on muuten äänenvoimakkuuden säädin, kannattaa käyttää sitä!
Tummanharmaat farkkuleggingsit ja mustat leggingsit hopeilla pilkkukuvioilla
Eilen jo kuvissa nähty punainen paljettipaita
Ihanat harmaat tumput ja violetit villasukat
Mun paketit:
 Maailman ihanimmat nahkasaappaat, villasukat, muutama lahjakortti, kirja ja The Body Shopin kaakaovoi
 100 euron lahjakortti mun lempikauppaan, eli ZARAan! Muru kyllä tosiaan tietää mistä mä tykkään!
 The Body Shopin kaakao vartalovoita, tuoksuu huumaavalle ja kuulemma ehkäisee raskausarpia!
Steve Maddenin Reggime -nahkasaappaat. Maailman ihanimmat! Mä oon jo pitkään etsinyt täydellisiä talvisaappaita enkä mistään löytänyt paitsi tänä jouluna kuusen alta. Kiitos murulle! *täällä* parempia kuvia saappaista kun omat kuvat ei kovasta yrityksestä huolimatta tee tarpeeksi oikeutta ihanuuksille!
Ripsipidennyslahjakortti joka oli ihan mun ykköslahjatoive! Nyt vain täytyy toivoa että löytyy aikoja ennen Kideblogien julkaisupirskeitä 12.1. kun haluaisin kovasti olla siellä edustuskunnossa. Lisäksi ihana murunen oli itse omin kätösin tehnyt mulle toisen lahjakortin; mä toivoin kovasti mun puhelimelle pinkkiä suojakoteloa, mutta koska pinkin väriset kotelot olivat loppu joka kaupasta niin kulta kirjoitti lahjakorttiin näin: ”Tämä erittäin tärkeän ja virallisen näköinen lahjakortti  oikeuttaa vastaanottajan Iina Laura Amanda —– yhteen (1) pinkkiin* Samsung Galaxy S3 Flip Coveriin tuotteen ollessa saatavilla Verkkokaupassa tai muussa tuotetta myyvässä liikkeessä. Tuotteen Iina Laura Amandalle noutaa tai tilaa tämän komea ja karismaattinen avomies Otto —— ——–. *= Pinkki siitä syystä että vaikka vastaanottaja mitä väittäisi, on tämä kuitenkin mieluisin väri.” Niin ja toi loppu siksi että sanoin vielä Otolle että jos ei ole pinkkiä niin joku muukin on ihan okei, vaikka oikeasti kyllä haluaisin eniten pinkin! Ihana Otto!
Oton lahjat:
 Musta neuletakki, Jack & Jonesin boxeripaketti, kuusi paria sukkia + toalettilaukku, kahdet villasukat, Tommy Hilfigerin rannekello ja Urbanearsin Plattan -kuulokkeet.
 Tommy Hilfigerin Windsurf -rannekello, Oton ainoa lahjatoive oli kello ja onneksi muru näytti olevan oikein tyytyväinen lahjaansa! On toi kyllä mun mielestä ainakin aika tyylikkään miehekäs.
 Urbanearsin Plattan -kuulokkeet pirteän punaisina! Mä en kyllä kuulokkeista ymmärrä mitään (paitsi niiden ulkonäöstä, ehkä) mutta nämäkin onneksi olivat Oton mieleen niin ulkoiselta kuin teknisiltäkin ominaisuuksiltaan. On se muru aika söpö noi päässä!
H&M:n musta neuletakki. Mä oon yrittänyt saada hupparimies-Ottoa lämpenemään neuleille siitä asti kun me tutustuttiin mutta se on aina ollut niitä vastaan! Tänä syksynä se kuitenkin kerran sanoi muistaakseni jossakin sivulauseessa kerran että neule voisi olla ihan kätevä ja niin mä heti onnesta hihkuen hommasin herralle vihdoin ekan neuleen. Kuulemma oli mieleinen!
Mun ihana äiti halusi vielä esitellä teille omista lahjoistaan kaikkein lemppareimpansa, mustan Benettonin laukun ja Fazerin sinisen suklaaboxin.
Huh, olipa tässä urakka! Mun mielestä oli ihan hauska tehdä tälläinen joululahjapostaus, vaikka ensin mietinkin että onkohan se ihan hyvä idea. Mutta kiitos siis tätä toivoneille, en mä ainakaan keksi miksi tää ei ois ollut hyvä idea! Onpahan hauskaa tulevaisuudessa muistella tätä joulua vielä yhdestä postauksesta. Mä taidan nyt mennä (taas) jatkamaan legoleikkejä Oton ja Tipan kanssa, tänään ollaan kyllä ulkoiltukin kunnolla kun lumisade vihdoin taukosi ja aurinko pilkisteli esiin. Tässä oli mun viimeinen Joulu-aiheinen postaus tältä vuodelta, kyllä niitä taisikin tulla aika liuta! Mun pitää laitella teille tämän päivän ulkoilukuvia vaikka huomenna ja huomenna on myös tiedossa shoppailureissu alennusmyynteihin ihan kahdestaan Oton kanssa ja ajateltiin käydä myös kahdestaan Vapianossa syömässä pitkästä aikaa.  Ihanaa viettää vähän kahdenkeskistä aikaa, viimeksi taidettiin olla kaksin kun käytiin lokakuussa syömässä ravintolassa että on jo aikakin! Tällä viikolla tekeillä myös kooste meidän vuodesta 2012 uuden vuoden kunniaksi! Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Mitä teidän paketeista paljastui? Löytyikö keneltäkään samoja juttuja kuin meiltä? Tuo Lego Duplo Iso Eläintarha ainakin tuntuu olleen oikea hittituote tänä jouluna, onko muiden muksut tykänneet yhtä paljon kuin meidän Tipa?

Jouluaatto kuvina

25.12.2012
Masu täynnä kinkkua ja konvehteja, iloisen levännyt fiilis, mukavaa yhdessäoloa, leffoja, pehmeitä villasukkia, Duploilla leikkimistä, siinäpä meidän tärkeimmät joulutunnelmat! Mua etukäteen pelotti se että saanko mä tänävuonna itselleni samanlaista joulufiilistä kehitettyä kuin yleensä kun jäädäänkin Helsinkiin eikä olekaan koko sukua ympärillä kuten aina ennen, mutta kyllä voin kertoa että mulla oli aivan ihanan jouluinen jouluaatto vaikka oltiinkin vain perheen kesken kotona. Itsetehdyt jouluruuat maistuivat aivan super hyvälle ja on tässä tullut varmaan muutama joulukilo jo kerättyä kun kinkustakin on alle puolet enää jäljellä! Mutta jouluna kuuluukin nauttia ruuasta, tammikuussa voi sitten taas aloittaa muka-terveellisen uuden vuoden raejuuston ja vihannesten merkeissä. Nyt on vuoro kuvien, niitä kun kerrankin on koko päivän ajalta!
Mä sain aivan mielettömän ihania lahjoja, mm. sen toivomani ripsipidennyslahjakortin ja esittelen niitä sitten siinä erillisessä lahjapostauksessa johon olen jo kaikki lahjat kuvannutkin etukäteen. Nyt siirryn takaisin legoleikkien pariin kun Tipa heräsi päikkäreiltään ja toivotan ihanaa joulupäivää teille kaikille! Ja kiitos teille kaikille ihanuuksille hyvän jouluntoivotuksista ja toivottavasti teillä on ollut upea jouluaatto ja -päivä!