Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu

09.02.2013

Me suunniteltiin Oton kanssa jo heti mun ensimmäisen raskauden alusta lähtien, että meidän lapsista tulee kaksikielisiä. Suomenkielisestä perhetaustastaan huolimatta Otto on asunut Ruotsissa ja käynyt sekä päiväkotia, eskarin että kaikki koulunsa ruotsin kielellä. Mä oon itsekin aloittanut ruotsin kielen opinnot suhteellisen nuorena suomalaiseen keskiarvoon verrattuna, jo 8-vuotiaana, ja käynyt myös jonkin aikaa ruotsinkielistä koulua joten ruotsin kieli tuntui meistä molemmista luontevalta ja tärkeältä opettaa myös lapsille. Vaikka mä itsekin puhun suhteellisen hyvää ruotsia, on Otolla silti reippaasti enemmän kielentuntemusta kuin mulla ja Otolle ruotsi on oikeasti kuin toinen äidinkieli. Siksi tuntui loogiselta että Otto on se joka ruotsia myös opettaa.

IMG_4159x

Vaikka me kummatkin oltiin sitä mieltä että ruotsin kielen opettaminen on tärkeää, tuntui sen toteuttaminen arjessa silti varsinkin aluksi todella hankalalta. Me ollaan aina puhuttu Oton kanssa keskenämme vain suomea ja siksi tuntui hurjan vieraalta tuoda täysin uusi kieli jokapäiväiseen käyttöön. Monta kertaa Tiaran syntymästä asti me päätettiin että Otto puhuu nyt tästä lähtien Tiaralle vain ruotsia ja hienosti Otto puhuikin meidän pienelle Bebikselle, yhden illan ajan. Tai yhden tunnin. Muutaman kerran Otto onnistui pienellä muistuttelulla puhumaan Tiaralle ruotsia jopa useamman päivän putkeen, kunnes tuli vieraita tai joku Oulun reissu tai jotain muuta, joka herpaannutti meidän molempien keskittymisen asiaan ja se ruotsi vain taas jäi.

Tiaran ehdittyä jo yhden vuoden ikään, me sovittiin että nyt otetaan itseämme niskasta kiinni ja lopetetaan tämän kieliasian kanssa jahkailu. Että joko sitä ruotsia oikeasti puhutaan tai sitten unohdetaan koko juttu. Tultiin yhdessä siihen tulokseen että vaikka se tuntuu oudolta ja hankalalta, me halutaan todella että Tiara oppii ruotsin kielen jo kotona. Nyt Tiara on vuoden ja neljä kuukautta vanha ja ruotsi on viimeinkin solahtanut meidän arkipäiviin. Ei se lopulta niin vaikeaa ollutkaan! Koska mä ymmärrän ruotsia yhtä hyvin kuin suomeakin, me koettiin helpoimmaksi se että Tiaran ollessa hereillä Otto puhuu pelkkää ruotsia, siis myös mulle. Silloin Otto ei joudu kokoajan kikkailemaan vaan voi keskittyä puhumaan yhtä kieltä kerrallaan.

IMG_4169

Ruotsin opettaminen Tiaralle on tuntunut paljon helpommalta nyt kun Tiara on muutenkin jo sen ikäinen että vuorovaikutus on helpompaa ja puheenkehitys nopeaa. Otosta tuntuu paljon palkitsevammalta ja helpommalta opettaa Tiaralle ruotsia nyt kun neiti jo saattaa napatakin sanoja ruotsista puheeseensa, kuin silloin kun Tiaralta ei saanut vielä mitään vastakaikua millään kielellä. Suomen kieli on Tiaralla ainakin toistaiseksi paljon vahvempi, onhan se loogista sillä suomea Tiara on kuullut koko ikänsä. Mutta yllättävän nopeasti Tiara on alkanut ymmärtämään ruotsin kieltä kun Otto on sitä ahkerasti käyttänyt ja nykyään Tiara osaa myös jo sanoja ruotsiksi ja oppii kokoajan lisää.

Otto lukee Tiaralle ruotsinkielisiä kirjoja joita meiltä löytyy jonkinverran ja niistä Tiara tykkää tosi paljon koska lukeminen kuuluu muutenkin neidin lempipuuhiin. Tiara tunnistaakin jo hienosti eläimiä ruotsinkielisestä Bondgården -eläinkirjasta jonka hän sai joululahjaksi ja ruotsiksi kysyttäessä ”Vad säger lammet/hästen/åsnan/yms?” osaa myös matkia eri eläinten ääntelyä. Kuten yleensäkin puheenkehityksessä, myös ruotsin kielessä Tiara ymmärtää jo todella paljon erilaisia asioita kun hänelle puhutaan, ja omat sanat tulevat sitten perässä. Samahan Tiaralla on suomeksikin että hän on ymmärtänyt puhetta ihan hurjasti jo pitkän aikaa, mutta vasta 1v -synttäreiden jälkeen neiti on alkanut itsekin tuottamaan runsaasti puhetta muutaman sanan sijaan.

IMG_4158

Tällä hetkellä Tiaran itse sanomia ruotsinkielisiä sanoja ovat mm. pappa (=isi), bebis (=vauva), näsa (=nenä), mun (=suu), dansa (=tanssia), häst (=hevonen), åsna (=aasi), lamm (=lammas), smink (=meikki), bygga (=rakentaa, tarkoittaa sillä legoilla rakentamista), mat (=ruoka), sitt/sitta (=istua), bad (=kylpy), tack (=kiitos) ja titta (=katso). Näiden lisäksi Tiara osaa sanoa myös sellaisia sanoja jotka ovat suomeksi melkein samanlaisia kuin ruotsiksi. Kuten tässä iässä on tyypillistä, uusia ruotsinkielisiä sanoja tulee neidin sanavarastoon lisää ainakin melkeinpä päivittäin (vrt. suomenkieleen jossa sanoja tulee lisää varmaan kymmenen minuutin välein).

Mä en usko että siitä on pidemmän päälle haittaa että me aloitettiin ruotsin kieli lopulta niin myöhään, Tiara on kuitenkin oppinut sitä ainakin mun mielestä tosi äkkiä. Ja jos miettii Ottoa itseään niin herra on kuullut ensimmäiset ruotsinkieliset sanansa vasta 3-vuotiaana Ruotsissa ja silti puhuu  sitä toisena äidinkielenään. Koska nyt ruotsin kieli on käytössä joka päivä, on sen puhumaan aloittaminen tulevalle vauvalle myös varmasti paljon helpompaa kuin aikoinaan Tiaralle. Uskon että ruotsin kielen oppiminen helpottuu Tiaralla entisestään kun pikkutyyppikin vähän kasvaa ja Tiara saa Oton lisäksi ruotsia puhuvan leikkikaverin itselleen.

IMG_4131

Me aiotaan laittaa molemmat lapset ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun sitten aikanaan. Tämä siksi, että ruotsin kieli pysyisi vahvasti mukana tytöillä koko elämän koska siitä on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa. Suomen kieli on helpompi oppia ilman että sitä kuuntelee myös koulussa jatkuvasti, koska suomea kuulee ja joutuu käyttämään muutenkin ihan kokoajan. Lisäksi se että olen itse käynyt sekä ruotsinkielistä että suomenkielistä koulua on antanut mulle mahdollisuuden nähdä miten eri kieliset koulut eroavat toisistaan. Ikävää sanoa, mutta kyllä se vain niin on ainakin mulla ollut että ruotsinkielisessä koulussa kaikki koulun tiloista, ruuasta ja luokkaretkistä esimerkiksi koulun tietokoneisiin on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin suomenkielisissä kouluissa ikinä. Ja suomenkielisistäkin kouluista mulla on kokemusta aika laajasti kun olen käynyt useaa eri koulua sekä Oulussa että Helsingissä.

Mä uskon että ruotsin kielen opettamisesta on paljon hyötyä meidän neideille tulevaisuudessa. Luulen että myös englannin ja mahdollisten muiden vieraiden kielten oppiminen sujuu tytöiltä helpommin, kun on jo ruotsin kieli siinä pohjalla (joka muistuttaa huomattavasti enemmän englantia, saksaa ja ranskaakin kuin suomen kieli). Ja ei kaksikielisyys varmasti näytä kenenkään työnantajan mielestä ainakaan huonolta CV:ssä.

CV:stä puheenollen, itsekkäästi ajateltuna myös minä hyödyn tästä meidän perheen kaksikielisyydestä todella paljon. Se että kuulen kotona ruotsia jatkuvasti päivittäin ja Otto puhuu sitä mullekin parantaa myös mun ruotsinkielentaitoa, joka muuten olisi saattanut painua ihan unholaan tässä äitiyslomien aikana kun en sitä olisi tarvinnut. Nyt myös minä uskallan kirjoittaa varmalla fiiliksellä sen ruotsinkielentaidon kohdalle ”erinomainen” omassa CV:ssäni kun tulevaisuudessa haen töitä.

IMG_4128

Löytyykö mun lukijoista paljon kaksi- ta monikielisiä tai sellaisiksi lapsiaan opettavia? Mitä kieltä puhutte perheen yhteisenä kielenä? Miten lapsenne ovat suhtautuneet kahden eri kielen oppimiseen, onko jompi kumpi kieli vahvempi? Miten kaksikielisyys vaikuttaa teidän arkeenne? Aiotteko laittaa lapsenne suomen- vai vieraskieliseen kouluun? Miksi?


96 Responses to “Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu”

  1. Amanda sanoo:

    Moi! Olis kiva, jos joskus kuvaisitte videon ruotsiksi! 🙂

    Oon kans samaa kuullut, että ruotsinkieliset koulut on parempia. Ja ylipäätään, onhan se tilastollisesti todettu, että suomenruotsalaiset kokee itsensä onnellisemmaksi kuin suomensuomalaiset.

    Meillä ei ole perheessä kaksikielisyyttä ja voi että oon kateellinen niille, jotka on pienestä pitäen olleet kaksikielisiä! Kuten sanoit, jostakin ruotsistakin tulee hyötymään niiiin paljon. Että jos joskus sellainen onni potkaisee, että löytää miehen, jonka äidinkieli ei ole suomi tai on kaksi äidinkieltä, niin ehdottomasti haluan omista lapsistani kaksikielisiä. Vaikka tämä nyt ei olekaan ollenkaan ajankohtainen asia, mutta aina saa haaveilla. ;=)

    (Mulla on ylihuomenna ruotsin YO-kuuntelu ja voi itku. Harmittaa niin, että meillä oli tosi ärsyttävä ruotsinopettaja yläasteella, niin vasta lukiossa oikeasti halusi alkaa oppimaan ja nyt sitten on nämä vuodet ollut niin jäljessä, että en ole kerta kaikkiaan pystynyt millään kiriä. Hyvä jos pääsen ruotsista läpi.)

    • Iina sanoo:

      Moikka!

      Mä en usko että toi ruotsinkielinen video onnistuu ainakaan lähiaikoina, Otto kun ei halua kameralle puhua ruotsia. Mutta ehkä sitten kun Tiara on vähän isompi ja osaa puhua ruotsia ilman isiäänkin 🙂

      Mä oon kans kateellinen niille jotka on pienestä asti saaneet mahdollisuuden kuulla toistakin kieltä ihan kotona, vaikka siitä oon onnellinen että äiti tajusi ottaa mulle ensimmäiseksi kieleksi ruotsin ja aloitin sen opiskelun niin aikaisin :). Englanti on helppo oppia myöhemminkin! Ja aina saa haaveilla joo, toivotaan että löydät kaksikielisen miehen ;D

      Tosi paljon tsemppiä ruotsin kuunteluun ja kirjoituksiin, oon varma että ne sujuu hyvin sulla ja tärkeintä on että yrittää parhaansa :)!

      • Rose sanoo:

        Täällä kans yks ruotsin kanssa tuskaileva, huomenna kuuntelut ja maaliskuussa sitten yo koe….ehkä armosta pääsen läpi, oon maailman onnellisin jos saan yo lakin!

        Ihana perhe teillä, Iina, ja maailman kaunein tytär 🙂
        Ihanaa & rakkaudentäytteistä vuotta !

  2. Nea sanoo:

    Meillä puhutaan Englantia ja suomea,koska miehen äidinkieli on Englanti. Hän on asunut suomessa nyt 4 vuotta mutta on suomalainen,kun muutti suomesta Aasiaan 8 vuotiaana ja nyt asunut suomessa 4 vuotta. Tuleva vaavi me opetetaan kummallekkin kielelle,koska se tuntuu luontevalta ja se on osa meitä,miks sitä muuttamaan 🙂 Meillä englannin kieli näkyy kaikessa ja puheessakin. Mutta pidetään huolta,että myös kotimaankieli eli suomi pysyy hyvänä ja kaksikielisyys on mun mielestä rikkaus 🙂

  3. Ssyvi sanoo:

    Me puhuttiin jo odotusaikana miehekkeen kanssa, että opetetaan Tomakselle englantia. Mä itse olen puhunut ihan synnäriltä saakka Tomakselle muutamin sanoin englantia ja nyt sitten vaan lisätään höpötystä myös englanniksi. Tokihan se meinaa unohtua välillä, mutta on hyvä jos poika oppisi jo nuorena ymmärtämään toistakin kieltä. Tomas on nyt vasta 6kk, joten onhan tässä aikaa opetella. 🙂
    Suomea meillä kuitenkin siis suurimmaksia osaksi puhutaan, välillä huvikseen englantia, molemmat kuitenkin ollaan umpi suomalaisista perheistä. Ruotsiakin haluaisin opettaa jo nuorena, mutta ehkä sitten myöhemmin.

  4. heidi sanoo:

    Me opetetaan myös M:stä kaksikielinen. Mun äidinkieli on suomi, mutta oon käynyt kielikylpyluokkaa 4vuotiaasta 9lk loppuun, eli tarhan ja peruskoulun ja lisäksi asuttiin vajaa vuosi Malmössä, joten osaan hyvin ruotsinkielen. Èmile on suomenruotsalainen, mutta hänellä taas vastaavasti on vahva suomenkieli (mitä nyt joskus puhutaan kuivausrumpalista, tiamanteista ja nasisteista ;)), mutta suurin osa Èmilen sukua on täysin ruotsinkielisiä, osa asuu Ruotsissa ja osa muuallapäin maailmaa. Meille olis siis aivan ehdoton että molemmat kielet opetetaan pojalle. Keskenämme puhutaan enemmän suomea, välillä lauseeseen lentää muutama ruotsinkielinen sana kun ei muista mikä joku sana oli suomeksi, mutta pääasiassa ainoastaan suomea meillä kuulee kotona. Me koettiin myös todella vaikeaksi se, että Èmile olisi puhunut M:lle ruotsia ja mä suomea, koska toisillemme tosiaan puhutaan suomea, mutta ehkä meidänkin olisi pitänyt vaan yrittää kovempaa… 😀

    Hyvään saumaan kuitenkin tuli se, että M aloitti päivähoidossa 11kk ikäsenä, jolloin valittiin täysin ruotsinkielinen päiväkoti. Näin pysyy meilläkin selkeänä se että tietyt ihmiset (päiväkodin tädit + Èmilen äiti) puhuvat pojalle aina ruotsia, mutta kotona puhutaan suomea. Tulevaisuudessa M jatkaa ruotsinkieliseen kouluun. M ei vielä paljoakaan puhu, mutta hoidon alotuksen jälkeen on huomannut kuinka yritys on alkanut olemaan kovaa! Tack tack sanotaan aina ruuan jälkeen, ja kesken ruokailun hoetaan ”kakka” joka meidän perheessä tarkoittaa ”lampa”, ja mammaa ja pappaa hoetaan tottakai kokoajan! :DD

    Mun mielestä kieli on rikkaus, ja täälä missä me asutaan, ruotsinkieli on aikalailla pakollinen ammatissa kuin ammatissa. 🙂

    • Iina sanoo:

      Mä oonkin aina miettiny miten teillä menee noi kielijutut, tai lähinnä miettinyt että ootteko molemmat ruotsinkielisiä vai suomenkielisiä vai miten kun se on kuitenkin ollut selvää että ruotsi jollain tapaa kuuluu teidän arkeen kuitenkin 😀 Oli kiva lukea! Hahah ja kuivausrumpalista tuli mieleen kun Oton mielestä ”motivoida” tarkoittaa perustella ja sitten se aina kesken kiihkeän väittelyn totetaa mulle että ”et sä voi motivoida tota asiaa noin!” :—D

      Teillä on tosi hyvä toi että M on ruotsinkielisessä päiväkodissa niin siellä just oppii sitä kieltä, Ottokaan ei oo koskaan kuullut ruotsin kieltä kotona tai sukulaisiltaan muuten kuin sitten pikkuveljensä kanssa puhunut joka myös on käynyt koulut ym ruotsiksi. Eli varmasti teidän M oppii tosi hyvin ruotsin kielen kun on vielä paljon sukulaisiakin jotkja sitä kieltä puhuu tarhantätien lisäksi! 🙂

      Hahaa ja meilläkin Tack tack oli eka ruotsinkielinen sana Tiaralla, se tosin sanoi ”kakkak” :DD Mikä siinä kakassa viehättää noita lapsia :DD!

      Kieli todellakin on rikkaus! Ja vaikka täällä ruotsinkieli ei ehkä ole ihan niin pakollista kuin siellä niin on täälläkin paljon esim vanhempia ihmisiä jotka haluaa saada asiakaspalvelunsa ruotsiksi :).

  5. Jeltsu sanoo:

    Voi olla, että luin epätarkasti, mutta en huomannut, että tätä olisi postauksessa sanottu.. Mut nii, puhutko sä Tiaralle ruotsia myös silloin kun Otto on töissä? Vai onko silloin kielenä suomi? 🙂
    Ihan siis vaan mielenkiinnosta kyselen, ei ollu mitää taka-ajatuksia siitä, että tää teidän tapa opettaa lapset puhumaan ruotsia olis huono. Enhän mä itekää oo kakskielinen tai ylipäätään mitään kokemusta aiheesta ei ole, eli en edes voi tulla arvostelemaan! 😀

  6. jep sanoo:

    meillä on pojalla kaveri, joka puhuu neljää kieltä täydellisesti, opettelee nyt viidettä ja ikää pojalta löytyy 9v … Äiti ymmärtääkseni suomenruotsalainen, isä jostain länsimaasta, eli puhuu suomea, ruotsia, isänsä äidinkieltä (en valitettavasti muista mitä..) englantia ja oli itse pyytänyt vanhempiaan opettamaan saksaa.

  7. ida sanoo:

    ihan mahtava juttu mun mielestä toi kaksikielisyys! mun iskä on asunu myös pienenä ruotsissa ja käyny siellä kouluja, ja sen äiti on ruotsinsuomalainen, et niillä kotona puhuttiin ruotsia. kuinka mua ärsyttääkään, miksei isi opettanu meitä pienenä puhumaan ruotsia jos niillä kotona sitä käytettiin. ois ihan mahtavaa olla kaksikielinen ja varsinkin just puhua molempia kotimaisia kieliä 🙂 on mulle ruotsi kyllä helpompaa ku enkku, mut kuitenkin, oishan se ihan eri asia jos olis tullu kunnon pohja jo kotoa.

    • Iina sanoo:

      No niin on munkin mielestä! 🙂 Muakin harmittaa se etten ole oikeasti kaksikielinen, se ois niin mieletöntä! Mutta on ihanaa että voi tarjota omille lapsille kuitenkin sellaista mitä ei itse saanut! 🙂

  8. Laura sanoo:

    Nicce on ihan suomenruotsalainen ja puhunu Liamille melkeimpä kokoajan ruotsia. Vielä Liam ei oo yhtä ainuttakaan sanaa sanonu, mutta tavuja tulee jo ja veikkaan että ekat sanat on ruotsin kielellä (mamma ja pappa) 😀 Mä oon ite käyny kielikylpy koulun, joten mun ruotsin osaaminen on myös erinomaista, sen puhuminen tuottaa mulle vaan kauheen ramppikuumeen varsinki jos siinä on joku suomenruotsalinen vieressä. Mut se on helpottanu mun elämää tosi paljon ja kun täällä Porvoossa on ehkä enemmän niitä jotka ei osaa ollenkaa puhua suomea niin mun on helppo silti keskustella niidenkin kanssa, vastaan vaan suomeksi 😀 Me ei olla vielä oikee päätetty että meneekö kokonaan suomenkieliseen kouluun vai kielikylpyyn (porvoon ruotsinkielisistä kouluista ei oo oikeen mitään hyvää sanottavaa). Kielikylpy saattaa aiheuttaasen ettei ehkä mahdollisiin oppimisvaikeuksiin puututa tarpeeksi tehokkaasti (kuten mun kouluaikana) ja mä ja mun veli unohdettiin/ei opittu suomenkieltä kunnolla vaikka kavereiden kanssa ja kotona sitä puhuttiin. Me ei esim osattu vuodenaikoja suomeksi, ja opin pilkun ja pisteen eron vasta kuudennella luokalla, sitä ennen ne oli mulle aina vaan punkt ja kommatekken, myöskään en tiennyt mikä on kertotaulut tai jakolaskut suomeksi 😀 ja meillä molemmilla nicen kanssa on oppimisvaikeuksia, niin meijän täytyy tosi tarkasti miettiä tätä kouluasiaa 🙂

    • Iina sanoo:

      Mulla on ihan sama toi että osaan ja ymmärrän ruotsia tosi hyvin mutta puhuminen pelottaa ihan hirveesti 😀 Siksi olikin tosi hyvää harjotusta kun opiskelin siellä ruotsinkielisessä koulussa parturi-kampaajaksi, asiakaspalvelualalla kun on pakko myös puhua :—D ja moni mun luokkalainen oli kans sellanen et ei ymmärtänyt suomea ollenkaan melkeinpä. 🙂

      Hahaa hei mut tossahan on teille syy muuttaa tänne, täällä Liam vois mennä ruotsinkieliseen kouluun ;DD! Ja sit mä saisin äitikaverin ja Tiara ja pikkuneiti sais vauvakaverin 😀 Ei yhtään oma lehmä ojassa taas 😉 Mut ois just kiva :DD!

      Ja toi on kuitenkin tosi hyvä että ootte jo nyt ajatellu tota oppimisvaikeusasiaa, kun sen osaa ottaa huomioon niin tuskin semmosia ees tulee. Moni ei välittäis koko hommasta ja sillon vois mennä pipariksi mut en usko et teille käy niin todellakaan :)!

  9. minnis sanoo:

    Hyvä idea opettaa Tipalle ruotsia! itse oon katkera vanhemmilleni ( 😀 niiku se niiden syy on) että en ole mitään kieliä vielä 20-vuoteen mennessä oppinut 😀

    Englanti sujuu sillein kouluarvosanalla 6 luokkaan ja muut ei sitten ollenkaan 😀 mutta hyvin on tähänkin asti pärjännyt! Mun tuttava on täysin suomenkielisestä perheestä, mutta hän on käynyt tarhasta yläasteeseen asti ruotsinkielisissä kouluissa ja puhuu nyt sujuvaa ruotsia.

    Koska en ole ite yhtään kielellisesti lahjakas, olen päättänyt että lapseni (sitten kun niitä saan) laitan englannin kieliseen päiväkotiin jotta ei joudu kokemaan samaa kohtaloa ku mä 😀 Mutta ehtiihän tässä vielä opetella, nuoria kun ollaan 🙂

    • Iina sanoo:

      Se on kyllä hyvä päätös että panostaa lapsen kielten opetukseen, varmasti lapsi kiittää myöhemmin :D! Mäkin oon kiitollinen mun äidille siitä että se ei menny sieltä missä aita on matalin vaan otti mulle ruotsinkielen ensimmäiseksi kieleksi vaikka moni sitä ihmetteli 🙂

  10. Elena sanoo:

    Meillä kielet ovat suomi (minä) ja venäjä (mies). Vielä ei ole lapsia tulossa mutta kyllä se kovasti mietityttää miten lapsi oppii sekä venäjän että suomen ja kun miehellä on toinenkin äidinkieli venäjän lisäksi niin miten opetamme lapselle kolme kieltä kerralla. Ainakin venäjänkieliseen päiväkotiin ja kouluun laitamme lapsen muuten saa nähdä miten kielten opetus tapahtuu 🙂

  11. Karo sanoo:

    Topiaksesta olisi pitänyt tulla myös kaksikielinen, mutta Topiasta ei pienenä opetettu puhumaan ruotsia (Topias on siis periaatteessa myös suomenruotsalainen), ja se harmittaa mua tosi paljon! Mekin oltaisiin muuten kaksikielisiä!

  12. miiaau sanoo:

    tosi hienoa että kasvatatte lapset kaksikielisiksi 🙂 siitä on varmasti tosi paljon hyötyä! ois tosi kiva jos sais videoo kun te ja tiara puhutte ruotsia ! 🙂

    • Iina sanoo:

      Mäkin uskon siitä olevan paljon hyötyä :)! Mä en usko että videota tulee ainakaan lähiaikoina, kun Otto ei halua puhua ruotsia mitenkään julkisesti. Ehkä sitten kun Tiara on vanhempi ja juttelee ruotsiksi ihan muutenvaan 🙂

  13. Lindu sanoo:

    Koko teksti oli täyttä asiaa:) Täällä kirjoitteleee yks 21 vee tyttö, joka muuten olisi nytkin suomenruotsalainen jos vaan mulle ois pienempänä puhuttu ruotsia suomen lisäks. Kuitenkin puheenkehitys oli sen verran hidasta ja vaikeaa, että puheterapeutti suositteli vain toisen kielen käyttämistä. Vanhempani valitsivat suomenkielen ja onkin näin jälkikäteen manailtu äidin kanssa, kun eivät käyttäneet ruotsinkieltä enempää hitaasta oppimisesta huolimatta,.Isän puolelta koko suku onkin suomenruotsalainen ja itseäni nuoremmat serkkunikin puhuvat sujuvaa ruotsia.. Harmittaa todella paljon nykyään ja aionkin lähteä Ruotsiin tai aloittaa ruotsinopinnot, että saisin ruotsinkielen taitoni paljon paremmaksi niin voisin sukulaistenkin kanssa keskustella ruotsinkielellä.

    Olisi myös unelma, jos saisin jälkikasvunikin sitten aikanaan kasvatettua kaksikieliseksi.

    • Iina sanoo:

      Kiva että tykkäsit! 🙂

      Vanhempasi on olleet vaikean valinnan edessä varmasti silloin :/ Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella uutta kieltä, varmasti muutto Ruotsiin tai muunlaiset kieliopinnotkin auttavat paljon 🙂 Mukavaa kevättä!

  14. Neea sanoo:

    Meillä käytössä suomi tietty, Otto on siinä englanninkielisessä päiväkotiryhmässä (ymmärtää käsittämättömän paljon jo, pitää nykyään espanjaksi sanoa salaiset asiat :D) ja Jasu siirtyy nyt syksyllä sinne myös. Numerot ja muutamat jutut molemmat sanoo vielä espanjaksi ja ite käytän arjessa muutamia perusjuttuja espanjaksi, että jäis niillekkin ne päähän 🙂 (nrot, kyllä, ei, en tiedä, katso, näkemiin, kiitos, pliis jne) enempi osasivat Valenciassa asuessa.. Mutta hauska että edelleen Otto laskee numerot esp 0-50, suomeksi 0-20 ja englanniksi 0-20 😀 ensiksi laskee numerot aina espanjaksi, eli melkonen sillisalaatti 🙂 Jasu meni espanjassa sen verta sekasin, että samassa lauseessa oli espanjan ja suomenkielisiä sanoja sekasin, Otto osas eritellä suomea suomalaiselle ja espanjaa espanjalaiselle, se oli tosi kiva huomata.

    Mutta ihana että opetatte Tiaralle ruotsinkielen! 🙂 Kielet on rikkaus, ehdottomasti on hyvä hyödyntää tuo! Ikävä muuten teitä<3

    • Iina sanoo:

      Haha ihana toi et pitää sanoa salaset asiat espanjaksi :DD!! Kiva kuulla miten nopeesti sitä kieltä oppii päiväkodissa, eli ei tarvi niin paljoa stressata jos se suomi on kuitenkin vahvempi Tiarallakin nyt kotonaollessa jos sitten laittaa just ruotsinkieliseen päikkäriin 🙂 Ja hahah hauska tuo miten teidän Otto laskee :D! Meilläki on ikävä teitä!<3 Nyt on kyllä teidän vuoro tulla moikkaan meitä tänne ;D!!

  15. kiki sanoo:

    Laitoinkin viime postaukseenkin jo viestiä, mutta ajattelin tännekkin vielä kirjottaa lisää meidän perheen kaksikielisyydestä. 🙂
    Mieheni on siis britti ja asumme tällä hetkellä Englannissa.
    Avalle on syntymästä saakka puhuttu kahta kieltä, englantia ja suomea. Mies puhuu mun ja tytön kanssa englantia ja minä aina ehdottomasti suomea tytölle.
    Lisäksi käydään joka toinen lauantai Suomi-koulussa, jossa käy muitakin ulkosuomalaisia lapsineen. Ava ja minä käydään muskarissa ja laulellaan suomalaisia lastenlauluja samalla, kun mieheni käy suomen kielen tunneilla. Tää on kyllä ihana tuki suomen kieleä ajatellen!
    Mies on viimeisen 15kk aikana oppinut upeasti suomea, vaikkakin sanasto ehkä tällä hetkellä onkin aika vauva tasoa (maito, vaippa, vauva, puuro jne.) Haha
    Ava selkeästi ymmärtää kumpaakin kieltä yhtä hyvin ja tottelee käskyjä kummalakin kielellä. Sanoja on yhteensä n. 6, joista 4 on suomeksi.
    Suunnitelmissa on muutaman vuoden päästä muutto Suomeen ja kun on koulutaipaleen aika Ava laitetaan englanninkieliseen kouluun, jolloin tuetaan taas sit sitä toista vähemmistö kieltä, kun kerran Suomessa asutaan.

    Tosiaan kaikki oppii taidot niin eri aikaan. Ava on ollut aina enemmänkin tekijä kun puhuja (kävellyt mm.9kk saakka..) joten en ota paineita vielä vaikka ei sitä puhetta vielä pahemmin tulekkaan. 🙂

    Tosi kiva että päätitte alkaa opettaa Tiaraa kaksikieliseksi, on se kuitenkin rikkaus. 🙂
    Kauhee romaani tästäkin tuli haha hups 😀
    Haha hyvää viikonloppua! ♡

    • Iina sanoo:

      Päällimmäisenä tunteena jäi sun tekstistä mieleen että voi hitsi kun saisi itsekin asua Englannissa tai Ruotsissa tai jossain ja saisi kielen lisäksi myös sitä toista kulttuuriakin opetettua lapsille :)! Kuulostaa ihanilta teidän harrastukset ja kaikki! Ja meillä just Tiara on ollut enemmän puhuja kuin tekijä, kävelemään oppi ilman tukea vasta 13kk iässä ja ei selkeästikään kiipeile tai remua niin paljon kuin moni muu ikätoveri vaan enemmän leikkii paikoillaan ja höpöttää taukoamatta 😀 Jännä nähdä kumpi sitten Tiaran pikkusiskolla on vahvempi, puhe vai liikkuminen 🙂

      Kiva että kirjoitit lisää teidän kokemuksista, oli mukava lukea! 🙂 Ja Hyvää sunnuntaipäivää sinne :)♥

  16. PikkuMy sanoo:

    Mulla samat lähtökohdat kun Otolla ja tarkoitus oli opettaa ruotsi lapsille mutta kun mies ei osaa eikä ymmärrä niin ei vaan ole onnistunut. Ei tuu luontevasti multa täällä kotona kun mies ei ymmärrä… Tulee just sitä kikkailua… Mut mikään ei ole koskaan myöhäistä, itse opin ruotsin Ruotsissa 7vuotiaana ja se on ollut melkein kuin äidinkieli suuren osan mun elämää.

    • Iina sanoo:

      Toi on kyllä varmasti hankalaa jos toinen ei ymmärrä, en usko et meillä ois vieläkään tää onnistunut yhtään jos mä en ymmärtäisi ruotsia, Ja ihan totta, koskaan ei ole myöhäistä, voisihan teidänkin lapset mennä vaikka ruotsinkieliseen päiväkotiin tai kouluun :).

  17. Iita sanoo:

    Mä en osaa sanoa mitään tuohon kaksikielisyyteen, mutta Tiara on valloittava ponnarinsa kanssa <3
    Niin iso tyttö jo!
    Terkkujaaa! 🙂

  18. Emily sanoo:

    Meillä mies turkin kurdi, minä suomen-
    ruotsalainen. Mies puhuu lapsille (2,5v&4kk) turkkia, minä ruotsia.
    Ollessamme kaikki kotona, puhumme suomea. 2,5vuotias poikamme puhuu täyden turkin-ja suomenkielen,ruotsin
    kielen puhuu hyvin, mutta useimmiten
    puhuttaessani häntä ruotsiksi, vastaa
    hän suomeksi. Poikamme käy kielikylpypäiväkotia kolmenä päivänä viikossa, mutta olemme ajatelleet siirtää hänet kokonaan suomenkieliseen päivähoitoon.

  19. st. brigitten sanoo:

    mä en oo kaksikielinen…vaan kolmikielinen 😀 lapsille puhun kuitenkin vain kahta kieltä: suomea ja espanjaa. tuota kolmattakin kieltä (heprea) opetan kyllä esikoiselle (3v) jonkin verran, koska Israelissa kuitenkin lomaillaan ahkeraan…kuopuksellekin alan myös sitä opettaa siinä kolmen ikävuoden huitteilla.

    monikielisyys on ehottomasti rikkaus. itekki sain työpaikkoja pelkästään kielitaidon perusteella, vaikka kokemusta ja koulutusta alalta oli nolla 😀

    • Iina sanoo:

      Ompa mahtava kielitaito sinulla! 🙂 Ja erikoinen, ei mikään perus suomi-ruotsi–englantikombo 😀 Voin todella uskoa että auttaa työnhaussa tuollaiset taidot 🙂 Ihan huikeaa!

  20. iloinenlukijasi sanoo:

    moi! voi että, jos saisin päättää omasta tulevasta miehestä jne, niin minulla olisi mies, jolla olisi toisena kielenä ruotsi! mutta tällä hetkellä en omista poikaystävää, joten tämä jääköön haaveiluksi 😀 ja sitä myöten ehdottomasti opettaisin lapseni kaksikieliseksi, jos vain mieheni olisi itse kaksikielinen(ruotsi&suomi).

    tosi hieno juttu, että teillä on tollaiseen mahdollisuus! olen aina pienestä astikin haaveillut osaavani toisena kielenä ruotsia,mutta olen itse umpisuomalainen ja ruotsin kieli rajoittuu vain seisaluokalta tähän lukioikään asti… mutta mahtava postaus tämä oli,kiitos,oli mukava lukea!!

  21. Elisa sanoo:

    Tää ei liity nyt tämän postauksen kaksikielisyyteen milläänlailla.. oon pitemmän aikaa miettiny että kenenkä näkönen se Tiara on, siinä on siun ja Oton näkköö, mut äskön se miule tuli mieleen että kuka siitä mieleen tulloo; siun äiti! Jotenkin tosi paljon sammaa näköä ku hänessä. Tää nyt tälleen täysin ulkopuolisen silmin kuka on vaan kuvia teistä nähny.. 🙂 Mutta erittäin suloinen tyttö on Tiara! Mie oon lukenu siun blogia siitä asti kun vauvakuumeilin ja sittemmin raskaaksi tulin, elikkä vuoden 2011 maaliskuusta lähtien.. ja tytär syntyi joulukuussa 2011, eli pikkase nuorempi teiän Tiaraa. 🙂 Ihana blogi siulla, oikein hyvän mielen blogi! 🙂

    • Iina sanoo:

      Haha kaikki yleensä aina sanoo että se on Oton näköinen :D! Mut on siinä varmaan äitiäkin, ainakin vaalea tukka 🙂 Tiara on kyllä maailman söpösin<3 Kiitoksia hurjan paljon, ihana kuulla että täältä saa hyvää mieltä 🙂 Mukavaa kevättä teille!

  22. minni sanoo:

    Kiva päätös opettaa tytölle kaksi kieltä! Joittenkin kohdalle en oikein ymmärrä/pidä järkevänä tätä valintaa, siis kun puhutaan perheistä joissa molemmat vanhemmat 100% suomalaisia ja alkavat esim. opettaa englantia lapselleen toisena kielenä, vaikka se on heillä ihan koulupohjalta opittu kieli. Eihän tällöin tästä lapsen oppimasta kielestä ei tule puhdasta ja ”oikeaoppista” äidinkieltä!

    • Nora sanoo:

      Mäkin just tossa yks päivä uhkasin (mitään tietämättä), että kun saan lapsia, puhun niille englantia että oppii senkin siinä samalla. Äitini ja lastentarhanopettajaksi yliopistosta (koin tarpeelliseksi kertoa haha) valmistuva siskoni sanoi jyrkän ein tälle uhkaukselle. Luin asiasta vähän lisää ja tajusin ettei oikeesti oo hyvä lapsen kannalta, kun pitäisi just olla niin että toinen vanhempi puhuu sitten toista ja toinen toista kieltä. Ja oishan se kamalaa kun omalla ei ehkä niin hyvällä suomalaisaksentilla lähtis opettamaan lapselle englantia ja se oppis sen lausumisen silleen kökkösenä 😀

    • Iina sanoo:

      Olen aivan samaa mieltä sun kanssa, silloin se ei toimi jos ei oikeasti ole joko äidinkieleltään vieraskielinen tai omakohtaista kokemusta sen vieraan kielen aktiivisesta käytöstä joko niin että on sillä kielellä opiskellut tai vaikka asunut maassa jota kyseistä kieltä käytetään. Kielet ovat rikkaus ja mun mielestä on tärkeää hyödyntää olemassaolevaa kielitaitoa ja jakaa sitä lapsillekin :)!

  23. Catherine sanoo:

    Oon puoliks suomalainen puoliks englantilainen ja sen takia puhunut pienestä asti molempia. Kaikki on kirjottanut miten hyvä asia kakskielisyys on ja niinhän se onkin, mutta ite oon kokenut miinuksena sen, että kun koulussa aloin opiskeleen englanti oli kirjottaminen todella vaikeaa koska sitä oli oppinut lausumaan niin oli vaikea opetella kirjoittamaan eri tavalla kuin lausutaan. Kaksikielisyys myös vaikeutti puheeni kehittymistä pienenä. Mutta onhan se plussaa kun ymmärtää kahtakieltä täysin.

    • Iina sanoo:

      Mulla on omakohtaista kokemusta kielten opiskelusta myös ja oli se kyllä mun mielestä vaikeaa ylipäätään oppia lausumaan & kirjoittamaan eri tavalla, vaikkei sitä englantia tai ruotsia etukäteen osannutkaan puhua :).

    • r sanoo:

      mulla on myös useita kavereita kansainvälisestä lukiostani, joilla oli periaatteessa hanskassa 4-5 kieltä, usein siis vähintään kaksi kotoa ja kaksi koulussa opittua. joskus heidän kanssa tuli puhuttua, etteivät välttämättä osaa täydellisesti mitään näistä kielistä, vaikka esim. vanhempien äidinkielet olikin vahvalla pohjalla. kirjoittaminen taisi olla aika hankalaa monille ja sanat/kieliopit saattoi sekoittua keskenään. yksikin mun kaveri on kielellisesti englanti-hollanti, muttei oikein tunne kuuluvansa kumpaankaan porukkaan kunnolla. että välillä näitä nurjiakin puolia monikielisyydessä tosiaan on, eikä mitään ihan helppoja juttuja.

  24. xxxx sanoo:

    Koulu ja päiväkotivalintoja tehdessä on syytä muistaa, että kieli vaikuttaa vahvasti myös identiteettiin Varsinkin suomenkielisille vanhemmille voi tulla yllätyksenä, että ruotsinkielisen päiväkoti ja kouluputken jälkeen lapsi ei koe olevansa täysin valtaväestöön kuuluva.

    Itse laittaisin lapsen englanninkieliseen päiväkotiin ja hyppäisin ruotsin ohi, sehän ei tule olemaan edes pakollinen 10 vuoden päästä millään kouluasteella eikä valtion viroissa mikä vähentää realitarvetta melkoisesti.

    Tunnen henkilön joka muutti Iranista joskus 12 vuotiaana Suomeen ja puhuu nyt täydellistä suomea. Kieliä voi oppia myöhemminkin kuin vauvelina.

    • Iina sanoo:

      Nojaa, ainakin Otto kyllä kokee kuuluvansa ihan valtaväestöön ja on tyytyväinen koulutustaustaansa :). Ja tuskinpa englanninkielisessä koulussakaan opiskeleva sitten sen enempää tällä sinun logiikallasi tuntisi olevansa valtaväestöön kuuluva, kuin ruotsinkielisessä? 😀

      Mun mielestä ruotsinkielen mukana siirtyy myös osa kulttuuria perintönä lapselle ja se on se tärkein osa jonka haluan Tiaralle siirtää. Suomenruotsalainen kulttuuri on ollut aina iso osa Oton arkea ja haluan että se siirtyy myös Tiaralle.

      Niin ja tosiaan kirjoitin tekstissä Oton oppineen ruotsinkielen 3-vuotiaana ja itse opetelleeni sen ala-asteella että enköhän mä tiedä itsekin sen että kyllä kieliä voi oppia myöhemminkin. En vain näe mitään syytä miksi sitä pitäisi lykätä kun sen voi opettaa nytkin 😀

  25. Kata sanoo:

    Hei, me törmättiinkin Kampissa perjantaina 😉
    Meidän perhe on kaksikielinen myös plus me vanhemmat puhutaan keskenämme englantia joten lapset 2v9kk ja 9kk saa siinä samassa vähän kielikylpyäkin 🙂
    Jännitettiin esikoisen kanssa että koska alkaa puhumaan, viivästyykö tms mutta oltiin miehen kotimaassa lomalla kun tyttö oli 1v7kk ja sen matkan jälkeen alkoi isän äidinkieli tulla sujuvasti. Tyttö osaa molempia kieliä sujuvasti, mutta hakee suomesta sanoja toiseen kieleen jos ei jotain tiedä <3

  26. Mä olen syntynyt Ruotsissa (asun vieläkin tällä) ja äidinkieleni on suomi. Vähän reilu kuukausi sittrn synnytin pikku tytön. Ollaan avomieheni kanssa päätetty puhua lapsellemme kaksi eri kieltä. Minä opetan tyttärellemme suomea (niin hyvin ku osaan) ja avomieheni ruotsia (ehk minäkin).
    Silloinku olin koulu isässä kävin suomenkielisestä luokkaa (ala-aste). Sen jälkeen piti mennä ruotsalaiseen kouluun. Tänä päivänä ei ole oppilaita jotta suomalaisia luokkia voisi pitää. Onneksi oppilaat saavat äidinkielen tunteja. Tämän takia haluaisin että muutettais eri kaupunkiin missä on suomenkielisiä kouluja. Mutta avomieheni ei halua muuttaa perhemme luolta pois.. :/

    Pitää jotenki selvetä ja opettaa tyttärellemme suomea. Onneksi vanhempani ja veljeni puhuu lapselle suomea (ja pari ystävää). Muuten lapsi varmaan oppii täällä ruotsinkielen liian helposti.

    Kaksikielisyys on tosi arvokasta! Sen takia olen saanut vanhainkodista töitäkin useat kesät! Minulle se on tosi tärkeää että lapsemme oppii suomea. Silloin hänellä on helpompi kommunikoida minun sukulaisten kanssa, samoin osa avomiehen suvusta. Hänen isän vanhemmat ovat suomalaisia. Rakkaani ei ole äitinsä takia oppinut suomea 🙁

    • Iina sanoo:

      Ompa ikävää ettei suomenkielisiä kouluja ole tarjolla teidän nykyisessä asuinpaikassanne! Toivottavasti tilanne ratkeaisi jotenkin siihen mennessä kun tyttärenne menee kouluun, onneksi tässä on paljon aikaa 🙂 Kaksikielisyys on todella arvokasta kuten sanoitkin ja oma kielitaito kannattaa siirtää lapsellekin 🙂

  27. Tin sanoo:

    Ite oon perheestä jossa äiti on venäläinen ja isä suomalainen. Kovasti äiti puhu venäjää ku oltiin alle kouluikäsiä siskon kanssa, mutta sitten koulussa mua alettiin ryssittelemään ja pyysin että äiti ei enää puhuis venäjää. Asuttiin pienessä kylässä jossa erinlaisuus ei todellakaan ollu rikkaus, ja olin ainoa puoliksi ulkomaalainen koulussa (jos ei lasketa yhtä vuotta nuorempaa poikaa joka oli tummaihonen, ja sai kaikkien vihat päälle ja joka välitunti sitä kiusattiin :/). Nykyään 21vuotiaana ymmärrän venäjää lähes täydellisesti mutta osaan puhua huonommin ku tyydyttävästi. Harmittaa hirveesti. Mutta onneksi mulla on hyvät lähtökohdat lähtä opiskelee kieltä ku en ihan nollasta alota!:)

    • Iina sanoo:

      Voiei, kuulostaa todella ikäviltä sun kokemukset. Rasismi on kyllä ihan hirveä asia, ja niin turhaa. Venäjänkieli on tänä päivänä todellinen valttikortti kyllä työmarkkinoilla ja hienoa että sullakin on kuitenkin taito ymmärtää sitä hyvin – sillä pääsee varmasti jo pitkälle ja tosiaan sulla on hyvä pohja myös lisäopintoja ajatellen :).

  28. Linkku sanoo:

    Siis tuo kaksikielisyys on aivan upea juttu! Uskon että vanhempana lapset tulee arvostamaan sitä tosi paljon 🙂

  29. Nimetön sanoo:

    Ette oo alottanu ollenkaan myöhän tuota ruotsin puhumista. Opin psykologiassa että lapsi on kaikista herkin oppimaan vieraan kielen just kahden vuoden iässä eli Tiaranki oppiminen paranee varmasti entisestään viimestään siinä kahden vuoden ikäsenä 🙂

  30. Sacco sanoo:

    Meillä myös tytöt kaksikielisiä. Itse puhun ruotsia ja eukko suomea. Vanhempi tyttö myös eskarista asti kielikylvyssä, nyt kielikylvyssä 1 luokalla (: Hyvin mennyt, ainoa vaan että meiän mamma ei aina pysy mukana, mitä höpistään 😀

  31. Hannele sanoo:

    Hei,tosi hienoa kaksikielisyyden opettaminen 🙂 Tuli mieleen,että joudutko usein tarkistamaan otolta mitä hän tiaralle puhuu? :)Kivoja sanoja tiara oppinut.Kohta neiti kutsuu sinua ja ottoa ”mammaksi och papaksi” 🙂

    • Iina sanoo:

      En joudu, siis kuten tekstissäkin kirjoitin niin mä oon käynyt itsekin ruotsinkielistä koulua ja ymmärrän kyllä ruotsia ihan yhtä hyvin kuin Otto :)! Mutta täytyy katsoa tuleeko musta mamma, Otto on jo pappa silloin kun Tiara ja Otto puhuu keskenään 🙂

  32. Mm sanoo:

    Mielenkiintoinen postaus. Toivottavasti kerrot jatkossakin, miten tytön/tyttöjen kielten kehitys sujuu.

  33. Tuuliina sanoo:

    Hienoa, että teidän kaksikielisyysjutut sujuu! Toi teidän päätös siitä, että toinen vanhemmista puhuu johdonmukaisesti suomea ja toinen ruotsia, on tosi järkevä. Olen ymmärtänyt, että juuri sitä suositellaan nykyään eikä kaksikielisyyttä pidetä lapselle taakkana (siis esim. oppimisongelmien suhteen). Tokihan se saattaa jossain vaiheessa vähän hidastaa kielellistä kehitystä (esim. kielet sekoittuvat), mutta eiköhän se korjaannu harppauksella hetkessä sit myöhemmin. Pikkusiskostahan voit sitten vähän seurata, eroaako kahden kielen oppiminen Tiaran oppimisesta, jos Otto puhuu pikkuiselle ruotsia syntymästä asti.

    Olen ymmärtänyt, että ensiarvoisen tärkeää on, että lapsi oppii nimen omaan vanhempansa tai vanhempiensa äidinkielen, tunnekielen. Täysin vierasta kieltä kun tuskin pystyy opettamaan lapselleen kaikkine vivahteineen yms. ja siksi on riski että lapsesta tulee puolikielinen. Tästä syystä esimerkiksi maahanmuuttajalasten äidinkielen opetukseen koulussa kannattaa panostaa yhteiskunnallisella tasolla.

    Jos tuohon kaksikielisyyteen liittyy jotain pohdittavaa, niin käsittääkseni aiheesta on tehty varsin paljon tutkimusta. Ehkä neuvolassa osaisivat suositella jotain hyviä kirjoja asian suhteen, jos kaipaat vinkkejä ja tukea päätöksillesi. Itse en valitettavasti muista nyt yhtään tutkijaa tai hyvää teosta nimeltä.

    • Iina sanoo:

      Mäkin oon ymmärtänyt että se on lapsen kannalta helpoin ratkaisu että kummallakin vanhemmalla on selkeästi se oma kielensä ja siksi ollaan haluttu sitä aika orjallisesti noudattaa ettei tahallaan hankaloiteta Tiaran kielten oppimista 🙂

      Musta on kans jännä sitten nähdä kun vauva kasvaa että onko neitien kielellisen kehityksen tahdissa eroavaisuuksia kun toiselle on puhuttu alusta asti molempia ja toiselle ei 🙂 Toivotaan että molemmat oppivat yhtä hyvin puhumaan!

      Ja tuo on aivan totta, ei sellaista kieltä pysty aidosti opettamaan johon itsellä ei liity minkäänlaista tunnesidettä. Itsekään en ole ihan sen kannalla mikä ainakin joskus tuntui olevan trendi että vanhemmat päättivät opettaa jotain ”yleisenglantia” lapsilleen, siis täysin suomenkieliset vanhemmat. Uskon että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta toisaalta en kyllä ole mikään asiantuntija että turha mun on arvostella toisten valintoja 😀

  34. Nanda sanoo:

    Olipas kiinnostava postaus. En ole niin kauaa vielä bogiasi lukenut, että olisin tätä koko teidän ruotsin kielen kytköstä havainnut, että tuli ihan yllätyksenä.

    Monesti sitä lukee ja kuulee, että kaksikielisillä lapsilla puheen kehitys on hitaampaa kuin yksikielisillä. Tulee vaan aina mieleen, että onko sillä sitten niin väliä, jos sen pienen hitauden välityksellä kuitenkin oppii kaksi eri kieltä? Tosi hienoa, että opetatte lapsillenne kahta kieltä, taatusti ovat kiitollisia aikuisina.

    Tsemppiä vaan kieliruodussa pysymiseen, ja kirjoittelehan myöhemminkin miten tämä kielijuttu etenee teidän perheessä!

    p.s. maailman söpöin mekko Tiaralla g:)

    • Iina sanoo:

      Kiitos! Kivaa että tykkäsit ja kiitoksia siis muutenkin ihanasta kommentista :)!!

      Tiaralla on ainakin mun käsittääkseni puheenkehitys ollut todella todella nopeaa, mutta jännä nyt sitten nähdä kun vauva syntyy ja hänelle puhutaan syntymästä asti ruotsin kieltä, että hidastaako se sitä puheenkehitystä sitten. Mutta niin, ei munkaan mielestä se haittaa jos puhetaito kehittyy hitaammin tai kielet välillä sekoittuvat, aikuisiällä siitä kielitaidosta hyötyy kuitenkin ihan huikean paljon 🙂

      Mä päivittelen jatkossakin kuulumisia kielirintamalta! Kivaa kevättä ja tervetuloa tänne lueskelemaan!

  35. kape sanoo:

    Hei ja terkkuja merentakaa:)
    Mielenkiintonen postaus! Tykkään näistä kakskielisyyskokemuksista, kun se tulee olemaan meilläkin ajankohtanen
    lähitulevaisuudessa(rv 11) 🙂
    Meillä siis kielet tulee olemaan englanti ja suomi, koska mies on kanadalainen ja minä suomalainen. Koen plussana, että kumpiki osataan toistemme äidinkieli niin kukaan ei jää ulkopuolelle, sitten ku lasten kans
    höpötellään omilla kielillämme. Harmi vaan,
    että se vanhempien yhteinen salakieli puuttuu, sillä mies ei osaa mun opiskelemia ruotsia Ja saksaa

    • Iina sanoo:

      Hei ja ONNEA ihan hurjasti raskaudesta!! Ihan huikea juttu, onnea onnea paljon 🙂 Muistan kyllä kun olit vauvakuumeiluvaiheessa jo ensimmäisiä kommentteja mulle laitellessasi ja sä oot kuitenkin ollut mun lukijana tosi pitkään 🙂 Oi ihanaa, tuli tippa linssiin!

      Mahtavaa että miehesi osaa myös suomenkielen vaikka on kanadalainen! Teidän pitää kehitellä joku oma salakieli sitten ;D hahah! Oi hitsit, en oikeesti osaa sanoa mitään järkevää kun tulin vain niin onnelliseksi teidän puolesta 🙂

  36. kape sanoo:

    Taas kännykkä temppuilee…
    Jatkan. Ja minä en osaa yhtään ranskaa. 😀 Täytyy kai kehitellä joku oma kieli;)
    Linkkaan vielä yhen postauksen tästä aiheesta, jos sua kiinnostaa käyä kurkkaamassa! Hyvin kirjotettu mun mielestä.
    http://epataydellinennainen.blogspot.ca/2013/01/kaksikielinen.html?m=1

  37. Olivia sanoo:

    Kurkkaa Iina sähköpostiin! 🙂

  38. ac sanoo:

    Me puhutaan kotona yhteisenä kielenä ihan suomea, Isille puhun aina suomea ja måndelssonille ruotsia vaikka Isi olisi vieressä. Ennen tuntusiltä etten voi puhua måndelssonille ruotsia jos Isi kuuntelee kun ”se jää sitten ihan ulkopuoliseksi” vaikka se ymmärtää ruotsia tositosi hyvin 😀 Onneks ollaan päästy siitä nyt yli ja nyt tää sujuu niin kuin pitikin 🙂 Meillä on myös aina puhuttu kotona perheen kesken suomea ja äitini kanssa sitten keskenämme ruotsia, joten tuntu jotenkin luonnollisimmalta tehdä niin itsekin. Ruotsinkielisiä sisaruksia mulla ei koskaan pienenä ollut, ensimmäinen ja ainoa ruotsia puhuva sisarus syntyi mun ollessa jo 12v, joten en kyllä tiedä kumpaa kieltä oltaisiin puhuttu jos oltaisiin ihan täysiä sisaruksia, eikä sisaruspuolia joiden yhteinen vanhempi on ruotsinkielinen! Jännä nähdä kumman kielen måndelsson ja nipa valitsee käyttääkseen keskenään, en ole aiemmin edes tullut ajatelleeksi tota 😀 Mulla on monia kavereita jotka puhuu sisarusten kesken suomea, vaikka kaikki puhuu ruotsia ja toisinpäin..

    Lapset menee ruotsinkieliseen hoitoon ja kouluun, kuten minäkin 🙂 Måndelsson on nyt ruotsinkielisellä perhepäivähoitajalla ja ne vähät sanat mitä tuo nyt sanoo niin on ruotsiksi tai sanoja jotka on samoja ruotsiksi ja suomeksi, mutta sitä nyt osattiinkin odottaa tässä vaiheessa. Se kyllä kääntyy ihan varmasti kun kerta suomessa asutaan. Mullakin on loppujen lopuksi aavistuksen vahvempi/laajempi suomenkielentaito (kirjotuksissa kirjotin molemmat äidinkielenä ja suomesta pärähti yllättäen E, vaikken päivääkään ole käynyt koulua suomeksi ja itseasiassa ilmoitin itseni tuohon vahingossa :DD). Meillä tuohon vaikutti pitkälti myös just se, että suomea on niin paljon helpompi oppia kirjoittamaan, kun taas ruotsinkielessä on niiin paljon ihme sääntöjä ja monissa sanoissa ei ole edes sääntöä ollenkaan, ne vaan pitää tietää (siis esim monet e vai ä jutut tai aldrig-alltid..) ja suomea nyt tosiaan kuulee ihan kaikkialla kodin ulkopuolellakin.

    Mä en muuten tiennytkään että säkin osaat niin hyvin ruotsia! Sä oot myös tosi onnekas! 🙂

    • Iina sanoo:

      Olipa jännää lukea näin kattavasti teidänkin kielitaustoista! 🙂

      Mäkin odotan just innolla sitä että näen kumman kielen lapset valitsevat yhteiseksi kielekseen, tavallaan toivon että se olisi ruotsi vaikka sitten oisinkin vähemmistönä meidän perheessä 😀 mutta se jää nähtäväksi! Vaikka eihän sillä oikeasti väliä ole, tärkeintä on että ne puhuvat toisilleen ylipäätään 😀 Hauska vain nähdä sitten!

      Se on kyllä ihan totta että suomenkielen sanat on paljon helpompaa oppia kirjoittamaan, kuin ruotsin kielen. Mutta suomen kieliopissa on mun mielestä kyllä kans niin urpoja sääntöjä ja pilkkujuttuja ja vaikka mitä tommosia jotka on paljon hankalampia ja joilla ei ole kaikilla edes niinkään suurta merkitystä! 😀

      Mä sain kirjoituksissa ruotsista paremman kuin suomesta, reilusti paremman 😀 Mutta itse kirjoitin ruotsin a-kielenä ja suomen äidinkielenä joten toki se ruotsin koe oli helpompikin :).

      Kielitaito on rikkaus ja mä oon kyllä ikionnellinen että Oton kautta sain ruotsin kielen pysyväksi osaksi meidän perhe-elämää :).

  39. jiniini sanoo:

    Moikka lina! ihanaa lukea sun kirjoistusta tästä asiasta, sillä olemme melkein samassa tilanteessa. Meidän poika on 1,4v ja tarkoitus on saada hänet puhumaan 3 kieltä. Hän ymmärtää nyt thaita kun mä puhun ja käsken tekemään asioita. Suomea hän ymmärtää kans melkein yhtä hyvin. Olen thaimaalainen ja puhun lapseni kanssa thaimaata. Hänen isänsä suomalainen ja puhuu Suomea. Hänen isä puhuu myös täydellistä englanttia , sillä englanninkielisessa koulussa ollut, eli myöhemmin hän voi siis auttaa poikaa koulun tehtävissä, sillä itse en puhu kovin hyvin enkkua, saatikka suomea xD. Nyt syksyllä hän aloittaa englanninkielisessa päiväkodissa, myöhemmin englanninkieliseen ala-yläasteelle ja lukio ib linjalle. Hänen olisi kyllä hyvä oppia jossain vaiheessa ruotsia. Olisi kivaa kuulla myöhemminkin tästä asiasta ja ihanaa lukea että monikielisyys on näinkin paljon yleistynyt:)

    • Iina sanoo:

      Moi! 🙂

      Kiva että kirjoitus miellytti! Ja mahtavaa että aiotte opettaa lapsellenne noin monta kieltä, todella kunnianhimoista :)Varmasti lapsenne on myöhemmin kiitollinen! 🙂 Ja mä tulen kirjoittelemaan jatkossakin näistä kielijutuista kyllä! Mukavaa kevättä teille!

  40. Anne sanoo:

    Heippa (:
    Mahtavaa että opetatte Tirriskän kaksikieliseksi! Siitä ei lopulta ole mitään muuta kuin hyötyä!
    Itse ole puoliksi Tanskalainen ja minulle puhuttiin pienenä Tanskaa sekä englantia ja suomea. (vanhemmat keskenään englantia, iskä minulle tanskaa ja muut suomea).
    Sitten iskä vähän niinkuin ”luovutti”, kun isällä on niin huono kuulo, että tanskankin kuuleminen oli sille vaikeeta, oli vissiin helpompi puhua meille kieltä mitä enimmäkseen tietysti suomessa käytetään:D

    Voin sanoa, että ottaa niin helkkaristi pääähän, että en osaa tanskaa..Kun mun suurinosa on sukulaisista on tanskalaisia ja sisarpuoliakin on syntynyt sinne.
    Ymmärrän kyllä tanskaa ja sanojen lausuminen on helppoa, mutta kielitaso on lähinnä: ei:tä, kyllä:ää ja kiitos:ta.
    Nyt on syntymässä lapsi (btw, samat viikot kuin sinulla :)ja mietin, että miten ihmeessä saan meijän lapsesta kaksikielisen(tai edes, että ymmärtäis suomen lisäksi jotain kieltä). Englantihan on tietysti ollut minulle aina vahva kieli, kun sitä on käytetty Tanskassa tanskan sijaan, (ikävä kyllä).

    Elikkäs! Suuret pojot Otolle siitä, että rupesi puhumaan Tirriskälle!!. Mun tekismieli pölkyllä iskää päähän lyödä välillä, kun ei ole viitsinyt loppuun asti puhua meille omaa äidinkieltänsä:D (nyt on sisko mulla, jolle en voi mitenkään muuten puhua kun viittomalla, ku ei muuten ymmärrä :D)
    niin ja mun sanajärjestyskset ja sanojen lausuminen on välillä kummallista, kun pienenä o puhuttu niin montaa kieltä, ja on sit jääny kesken,

    • Iina sanoo:

      Hei!
      On tosi jännää oikeasti lukea näitä teidän erilaisia kielikokemuksia! Ootte antaneet mulle paljon ajattelemisen aihetta ja on kyllä vahvistunut se tunne että oon tyytyväinen meidän päätökseen opettaa se ruotsin kieli Tiaralle 🙂

      Paljon onnea raskauden johdosta ja hauskaa että ollaan tasan samoilla viikoilla :)! Toivottavasti sinulla on sujunut raskausaika helpommin kuin mulla :D! Sulla kuulostaa ainakin mun mielestä olevan sen verran vahva pohja englannin kielelle kuitenkin, että miksette sitten voisi sitä opettaa lapsellenne jos kaksikielisyys tuntuu tärkeältä! 🙂

      Minä kiitän Oton puolesta ja toivotan teille kaikkea hyvää jatkossa ja mukavaa odotusaikaa!! 🙂 Tule ihmeessä päivittelemään kuulumisia jatkossakin!

  41. Velma sanoo:

    Kiva postaus, mua kiinnostaa aina nää toisten kieltenopetusjutut! Mä olen itse vähän niin kuin kaksikielinen: mun virallinen äidinkieli on ruotsi, vaikka olen umpisuomenkielisestä perheestä ja olen käynyt ammattikorkeakoulun ruotsiksi. Harmittaa vaan, että nykyään ei oikein pääs puhumaan sitä missään. Jos joskus saan lapsia, niin haluisin niistä ruotsinkielisiä, mutta se ei ole ajankohtaista nyt, kun ei ole miestäkään tällä hetkellä.

  42. krista sanoo:

    Ihana postaus jälleen kerran! 🙂 Meillä on 1-vuotias tyttö, jolle mä puhun suomea ja mun mies ruotsia. Ihan jo siitäkin syystä että asutaan ”kaksikielisellä” paikkakunnalla, jossa kuitenkin se enemmistö puhuu vain ruotsia. Itse oisin halunnu jo pienenä olla kaksikielinen, mutta mun kotipaikkakunta on täysin suomenkielinen joten se ei ollu mahdollista 😀 Mun mies on suomenruotsalainen, ja sille äidinkieli on ruotsi. Ollaan sovittu että kaikki meidän kaverit ja sukulaiset puhuu jokainen omaa äidinkieltää (suomea tai ruotsia) meidän tytölle, että se kuulis molempia kieliä mahdollisimman paljon. Ruotsinkieliseen tarhaan päädyttiin kuitenkin siksi että ainakin tässä kaupungissa on helpompi saada töitä jos on ruotsinkielinen… Vielä ei meidän typy sano muuta ku mamma ja pappa ja vuffa (meidän koira), mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa. Hyvin ymmärtää kuitenkin molempia kieliä, tosin jostain kumman syystä kaikki kiellot uskoo paremmin ruotsiks, johtuukohan sitte iskän auktoriteetista tai siitä että on niin pappas flicko muutenkin 😀 Ja itse ainakin henkilökohtasesti oon sitä mieltä että sehän on vain rikkaus kun lapsi ymmärtää/osaa useampaa kieltä jo nuorena! 🙂 Ihanaa päivää koko teidän söpölle perheelle <3

  43. riia sanoo:

    Huh, lukaisin kaikki kommentit läpi, sillä aihe kiinnostaa mua todella, todella paljon! Oon aina ollut itse ihan kielifriikki ja rakastanut puhua kielillä ja etenkin opiskella niitä. Puhuit muutamassa kommentissa täysin suomalaisten vanhempien englannin opettamisesta lapsilleen, ja mulla olis siitä itseasiassa henkilökohtaisia kokemuksia, niin ajattelin ne tulla jakamaan, kun aihetta liippaa! Itselläni ei siis ole nuoresta iästäni (lukion eka) johtuen omia lapsia, mutta kun sellaisia joskus saan, toivon saavani ne ihmisen kanssa, joka kykenee opettamaan lapsille täyden englannin/ruotsin toisena äidinkielenä – suunnitelmissa itseasiassa muuttaa opintojen jälkeen englanninkieliseen maahan (Kanada, Australia, Uusi-Seelanti tai ihan vaan Britit/Irlanti)! 🙂

    Mutta asiaan. Olen tosiaan _täysin_ suomenkielisestä perheestä, vanhin kolmesta lapsesta. Opin Tiaran tavoin puhumaan paljon aiemmin, kuin kävelemään, ja lukemaankin opin neljän vanhana. Muistaakseni jossain viiden-kuuden ikävuoden main alkoi isäni opettaa mulle erinäisiä lauseita englanniksi (oli sen aikoinaan kohtuu hyvin opiskellut ja joutuu sitä työssään käyttämään päivittäin), kuten tervehdykset, esittely ja helpot kysymykset, ja kun mun toinen, nuorempi pikkuveli syntyi mun ollessa eska-ikäinen, muistan kehuskelleeni eskahoitajille asiasta englanniksi ja ne niiden ilmeet.. 😀 Voi ne on niin pinttyneet mun verkkokalvoille, niin yllättyneet!

    Kävin täysin suomenkielisen peruskoulun mutta jo mun ollessa toisella luokalla meidän luokalle tuli maahanmuuttajatyttö, jonka kanssa pystyin englanniksi jo pieniä keskusteluja tekemään, eli mun englannin kieli oli ns. edellä mun muita luokkalaisia, mikä on ihan ymmärrettävää (siis se, että muut ei osaa englantia), A-kieli kun aloitetaan vasta kolmannella. Luin ala-asteella paljon helppoja ja kevyitä kirjoja englanniksi sekä katselin paljon englanninkielisiä lastenohjelmia ja pelasin videopelinörttinä pelejä englanniksi.

    Yläasteella englannin kielen taitojen ero näkyi aika selkeästi – mun opettaja oli tosi tiukka, ja 500 oppilaan koulusta se antoi vaan kolmelle kympit, mulle ja kahdelle ulkomaalaistaustaiselle. Mun enkun numeroa epäiltiin ihan kokonaan perseennuolennan tulokseksi mutta vissiin se on sitten ihan taidolla ansaittu, sillä tällä hetkellä opiskelen kokonaan englanninkielisessä lukiossa ja oon natiiviopettajilta saanut kuulla mun hyvästä englanninkielentaidosta ja etenkin luontevasta ääntämisestä, enkä vois olla tyytyväisempi tai onnellisempi tällä hetkellä 🙂 Oon huomannut edelleen kielitaidon kehittyvän ihan silmissä, tottakai kun sitä päivittäin pääkielenä käyttää. Ja vaikka en välttämättä voi kiittää isääni siitä, että hän juuri olisi opettanut mulle englannin kielen rutiinin puhumiseen jne, voin ainakin kiittää häntä siitä, että hän on antanut mulle mahdollisuuden opiskella toista kieltä jo nuorena sekä tukenut mua siinä ja tarjonnut erikielisiä virikkeitä ja antanut mulle näin innostuksen kieleen. Arvostan kielien osaamista henk.koht. todella paljon ja ruotsi kuuluukin englannin ja matematiikan ohella mun lempiaineisiin ja sitä tykkäisin käyttää enemmänkin, ei vaan tuo sanavarasto näin B-ruotsilla oo vielä kamalan laaja mutta en missää nimessä koe pakkoruotsivihaa, lähinnä ruotsirakkautta! 🙂 Venäjää olisi myös ihana osata.

    Hui tästä kommentista tuli ihan megapitkä, apuaaa 😀 Vuodatin tähän koko elämäntarinani.

    SUMMA SUMMARUM:
    Välttämättä siitä suomalaistaustasestakaan englannista ei oo haittaa, se voi ainakin innostaa opiskelemaan kieliä jos ei muuta. En haluu oikeesti mitenkään hyökätä sua vastaan, en itekään sallis mahdollisille lapsilleni opetettavan suomienkkua (koska se on maailman hirveintä), mutta tahdoin tuoda esille tänkin näkökulman – kiitollisen tyttären näkökulman 😀

  44. Elisabeth sanoo:

    Meillä on kotikielenä ruotsi, koska olemme molemmat sulhaseni kanssa ruotsinkielisiä. Nyt vauvavuonna olemme kuitenkin tytön kanssa käyneet suomenkielisissä vauvaharrastuksia, koska valitettavasti niitä ei järjestetä yhtä paljon ruotsin kielellä, ei ainakaan siellä missä me asutaan eli keski-Helsingissä. Syksyllä tyttöämme odottaa ruotsinkielinen päiväkoti. Olen lukenut blogiasi vasta alle vuoden verran, ja jostain syystä huomasin tämän kirjoituksen vasta nyt. Halusin kuitenkin laittaa sulle viestin ja kertoa miten iloiseksi tämä kirjoitus teki minut! Onpa hienoa lukea, että löytyy suomenkielisiä, jotka haluavat oppia ruotsia ja arvostavat kieltä! <3 Ovatko lapsesi mukana Barnens bokklubbenissa, josta saa hyviä ruotsinkielisiä kirjoja kerran kuukaudessa?

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.