Viikot poksuu ja masu poksuu, tänään olen kuullut enemmän kuin kymmenen kertaa että mun masu näyttää siltä että se pian räjähtää. Mä oon pahoillani siitä että kirjoittelu ja kommentteihin vastailu on jäänyt niin huonolle tolalle tämän viikon aikana, mutta mulla on vaan yksinkertaisesti ollut niin rankka ja kiireinen viikko ettei ole löytynyt aikaa eikä energiaa koneen äärellä istumiseen ja siihen että olisin ehtinyt keskittyä siihen mitä teen. En myöskään missään nimessä halua täyttää mun blogia tyhjänpäiväisillä täytepostauksilla tai vastata kommentteihin vain yhdellä sanalla joten mieluummin olen sitten odottanut sellaista hetkeä että jaksamista löytyisi.

Viimeiset kolme päivää olen kärsinyt säännöllisistä, kivuliaista supistuksista ja sen lisäksi tämä meidän alas laskeutunut pikkukaverimme on pitänyt huolta että masu heiluu supistusten välillä ja kaikki mahdolliset luut ja sisäelimet saavat osansa liikkeistä. Olo on ollut harvinaisen tukala ja suoraan sanoen kauhulla odottelen ensi viikkoa ja Oton iltavuoroja. Onneksi mun ihanat ystävät ovat tulossa seuraksi ja avuksi ja pääsiäislomakin häämöttää jo muutaman päivän päässä!

Tänään on viikkoja siis 34+0, hui! Musta tuntuu että koko raskauden ajan vallinnut seesteinen mieliala on vaihtunut viimeisten viikkojen järkyttäviin mielialanvaihteluihin. Tänäänkin olen tirauttanut itkut niin monta kertaa ettei varmaan yhden käden sormet riitä laskemaan, itkun syinä mm. ”Otto, mua itkettää kun sä oot noin ihana” (Otto leikki Tiaran kanssa ihan normaalisti), ”yksi, kaksi, koome, neejä, viisi, kuusi, seitsemän, kasiksan, ysiksän, kymmenen…toista!” (Tiara laski kymmeneen, itkin vaikka olen kuullut sen monta kertaa) ja ”Otto mua itkettää!” ”Miksi” ”En mä tiiä ees!”. Viimeiseksi mainittu on se yleisin syy. Mutta ehkä Otto kestää tätä vielä muutaman viikon, oon kuitenkin ollut tosi rauhallinen koko raskauden ajan viime kertaan verrattuna!

Meidän ihana Tipa-rakas on alkanut juttelemaan vauvasta melkeinpä päivittäin ja mulla on aina tapana kysyä neidiltä että ”Kuka äidin masussa on?” Yleensä vastauksena on ”vauva” tai ”sisko” mutta tällä viikolla mun masussa on kuulemma ollut myös ”aamupala”, ”kakka” ja ”ystävä”. Mutta ihan hyviä vastauksiahan nekin on ;)!

Mun ajattelukyky tähän aikaan illasta alkaa olla aika heikkoa ja silmätkin meinaavat painua jo kiinni ihan itsestään joten voisin suosiolla luovuttaa ja painua nukkumaan. Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille <3

PS: Jos on mennyt mun & MiniMintin huikea arvonta ohitse niin osallistumisaikaa on vielä perjantaihin asti!

Sain etuoikeuden arpoa teille uuden MiniMint -verkkokaupan kanssa ihan huikean palkinnon, nimittäin 100:n euron lahjakortin! Minimintin sivuilta löytyy laaja valikoima tuotteita lastenvaatteista ja -asusteista sisustukseen ja leluihin, niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin suosikkimerkkejä. Vaikka tykkäänkin erittäin kovasti Minimintistä esimerkiksi löytyvistä  tunnetuista Elodie Detailsista, Skip Hopista ja Oh Baby Londonista, mun suurimmaksi suosikikseni muodostui mulle entuudestaan tuntematon islantilainen merkki Ígló kids jonka MiniMintistä saadut huppari, housut ja ihana pupupotkari tulevat olemaan meillä kovassa käytössä!

Ígló kidsin takana on islantilainen Helga Ólafsdóttir ja vaatteiden ideologia on yksinkertainen, toimiva ja juuri sitä mitä haen kun valitsen tyttärilleni kaapintäytettä: ”To create children’s clothes that are stylish and beautiful without ever compromising on comfort and practicality.” Mun lisäkseni myös Tiara on poikkeuksellisen ihastunut uusiin vaatteisiinsa (varsinkin huppariin, huppu ehdottomasti päässä kokoajan) joten vaatteet ovat olleet jo kovassa käytössä ja osoittaneet toimivuutensa ja upean ulkonäkönsä lisäksi myös kestävyytensä.

Kukaan joka lukee mun blogia säännöllisesti ei ole voinut välttyä huomaamasta mun ikuista heikkouttani leopardikuosiin, mutta nyt ihastuin ihanien leovaatteiden lisäksi myös muihin eläimiin; nimittäin pupuihin ja bambeihin (no okei, ne ovat peuroja oikeasti!). Valitsin tulevalle vauvalle myöskin Ígló kidsin valikoimasta suloistakin suloisemman pupuhaalarin ja Elodie Detailsin hurmaavat Deer Darling -tutin ja -tuttinauhan. Elodie Detailsin ihania tutteja ja tuttinauhoja löytyy MiniMintistä lukuisissa eri kuoseissa ja väreissä ja kirsikkana kakun päälle saatavilla on myös kultaisia ja hopeisia Exclusive collection -tutteja luksus lahjarasioissaan jollainen me saatiin hopeisena vauvalle, kyllä nyt vauvan kelpaa!

100:n euron lahjakortin arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kirjoita kommenttilaatikon e-mail -kohtaan sähköpostiosoitteesi (tällöin se ei näy muille kuin minulle) ja keksi itsellesi nimimerkki ellei sinulla sellaista jo ole, jotta sinut on voittaessasi helppoa tavoittaa. Osallistumisaikaa on viikko, eli perjantaihin  29.3. saakka!

Mutta ei hätää, jos arpaonni ei suosi (tai jos ihastuit niin paljon ettet malta odottaa voittajan selviämistä), sillä MiniMintissä on meneillään tällä hetkellä virallinen avajaisviikko ja MiniMintin facebook -sivuille päivittyy kokoajan kivoja tarjouksia joten kannattaa käydä tykkäämässä. Tarjouksessa on aina kolme brändiä kerrallaan ja brändit vaihtuvat kolmen päivän välein. Lisäksi koodilla kide saat 15% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista (ei yhdistettävissä muihin tarjouksiin) 7.4.2013 asti joten ei haittaa vaikkei oma suosikkimerkkisi olisikaan tarjousbrändien joukossa!

Paljon onnea arvontaan ja ihanaa viikonloppua kaikille<3

PS: Suosittelen myös tutustumaan MiniMintin Vip-järjestelmään joka vaikuttaa todella kivalta ja asiakasystävälliseltä systeemiltä!

Tuntuu että tämän raskauden aikana on kyllä vastoinkäymisiä riittänyt kerrakseen! Alkuraskauden jumalaton ikuisuuden kestänyt migreeni-putki, aikaisin alkaneet supistelut, viikon 25 säännölliset, kivuliaat supistukset joista seurauksena vuodelepo ja nostokielto. Kaikesta on jotenkin selvitty ja viikkojakin on kasaantunut jo aika mukava määrä taakse, mutta eilen tuli taas uusi vastoinkäyminen. Kuten blogin Fb-sivuilla jo kerroinkin, mun äitini, joka on täällä ollut apuna meille mun vuodelevon ajan, kaatui ulkona ja mursi pahasti jo kerran aiemmin murtuneen olkapäänsä. Äiti muuttuikin auttajasta autettavaksi ja mun lepo vaihtui sekä Tiarasta että äidistä huolehtimiseen.

Äiti lähtee Ouluun takaisin perjantaina kunhan kykenee kivuiltaan matkustamaan, sillä mä en mitenkään kykene hoitamaan sekä äitiä että Tiaraa yksin päivisin. Äiti on ollut meille ihan jättisuurena apuna täällä, mutta nyt äiti itse tarvitsee apua ja meidän pitää vaan selvitä. Onneksi mäkin oon jo turvallisilla viikoilla joten uskallan jo vähän touhutakin Tiaran kanssa vaikken enää näillä viikoilla kaikkeen samalla tavalla kykenekään kuin ennen vuodelepoa. Ja onneksi mulla on myös ihania ystäviä jotka ovat luvanneet tulla meitä tänne auttelemaan ja piristämään päivisin Oton ollessa töissä.

Eilen itketti mutta nyt jo vähän naurattaa, ei voi kuin kauhulla odotella että mitä tässä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi tiedossa on myös ensiviikolla alkava neljän päivän pääsiäisloma joka lyhentää kaksi työviikkoa nelipäiväisiksi ja näinollen helpottaa vähän munkin arkea kun Otto voi olla enemmän kotona. Ja noiden kahden ja puolen viikon jälkeen mulla onkin jo 36 viikkoa kasassa! Nyt pitää vain ottaa viimeinen loppuspurtti tähän hommaan, pian me saadaan se kauan odotettu ihana pieni tuhisija syliin tuolta masusta ja voidaan alkaa pikkuhiljaa opettelemaan taas sitä ihan normaalia arkea.

Mun ihana kaverini Emmis oli onneksi eilen täällä meidän seurana kun sain kuulla äidin loukanneen itsensä ja lohdutti mua. Me kerettiin viettää kivaa tyttöjenpäivää valokuvailuineen, lego- ja nukkeleikkeineen sekä vanhoille kuville naureskeluineen ennen kuin äiti soitti ikävät uutiset.

Mä halusin muutaman kuvan vielä tuossa valokuvaaja Natali K:lta saamassani ihanassa Asos mama -mekossa, ennen kuin en joko a) enää mahdu siihen tai b)ole enää raskaana. Se näytti nyt vielä entistäkin ihanammalta kun masu täytti sen kokonaan, ja voi kuinka mua harmittaa ettei ole ollut mitään häitä tai muuta juhlavaa tilaisuutta jossa sitä olisin voinut käyttää raskauden aikana. Mutta mä säästän tuon ja toivon että vaikka sitten Tiara tai pikkutyyppi pääsevät sitä aikanaan käyttämään sitten jos musta joskus tulee mummu!

Mutta niin, joku jo kerkesi kyselemään että miksen ole vastannut kommenttihin niin ehkä tässä on vähän vastausta siihenkin kysymykseen? Mulla on niinsanotusti kädet erittäin täynnä töitä ja olo suhteellisen tukala jo valmiiksi, koitan vastailla niihin nyt mutta jos uni vie voiton niin sitten vie. Siitä huolimatta kaikkien teidän kommentit piristävät aina mun päivää ja mä arvostan sitä että jaksatte osallistua keskusteluun ja jakaa omia kokemuksianne, ei tämä blogin pitäminen olisi mitään ilman teitä! Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin auttaa äitiä ja huolehtia että sekä Tiaralla että vauvalla on masussa kaikki hyvin, kaikki muu on toisarvoista.

Hyvää yötä ja kaikille ihanaa huomista torstaipäivää<3

Megamasu tässä moi! Mun maha näyttää ja tuntuu siltä että se pian jo poksahtaa! Ensimmäiset pienet arvetkin ovat ilmestyneet vanhan umpisuolen leikkausarven seuraksi, mutta ovat onneksi tosi haaleita (vielä). Saapa nähdä miten mun mahaparan nahan vielä käy tulevien viikkojen aikana. Välillä vauvan työnnellessä pyllyään navan oikealta puolelta ylös voi  tuntea kuinka nahka venyy ihan äärirajoilleen, mutta onneksi tyyppi rauhoittuu heti jos Otto tulee juttelemaan ja silittelemään masua. Sf-mitta oli viime viikon neuvolassa 31cm eli tismalleen sama kuin Tiaraa odottaessani oli näillä samoilla viikoilla. Sekin jää nähtäväksi kuinka isoksi mitta kasvaa, viimeksi se oli synnytyspäivänä 35cm.

Viikonloppuna alkoivat kivuliaat supistuksetkin taas ilmestymään viikkojen tauon jälkeen, ja vieläpä ajoittain suht säännöllisinä. Sekä tänään että eilen kellottelin tunnin ajan alle 5min välein tulevia kivuliaita supistuksia, mutta ne sitten loppuivat kuitenkin levossa sen tunnin jälkeen. Eikä se kipu ole vielä sellaista että huolestuisin, vaan tismalleen samanlaista kuin Tiaraakin odottaessani mulla oli sen parin viikon ajan ennen kuin neiti syntyi.

Väistämättä lähestyvä synnytys pyörii mielessä päivittäin ja se jännittää kyllä hurjasti etukäteen, vaikka toisaalta odotankin sitä enemmän kuin innolla. Kipua en pelkää, enkä ponnistamista, mutta sitäkin enemmän pelottaa että sujuuko kaikki hyvin, onhan vauvalla kaikki kunnossa ja kaikkein eniten se että ehditäänkö me ajoissa sairaalaan. Tiaraa synnyttäessä me ehdittiin olla sairaalassa kaksi tuntia ja 7 minuuttia ennen kuin neiti oli syntynyt, mutta silloin olin ensisynnyttäjä. Uudelleensynnyttäjät taitavat yleensä olla nopeampia joten mua pelottaakin että näkeekö meidän ipana päivänvalon kenties taksissa matkalla sairaalaan tai mahdollisesti jo kotona?

Löytyykö täältä kohtalotovereita joilla ensimmäinen synnytys on ollut nopea (mulla ensimmäisen synnytyksen kokonaiskestoksi merkitty ~4h)? Miten toinen synnytys on sujunut? Tuliko kiire sairaalaan?

Mun kaveri ja Tiaran kummitäti Emmis tuli meille Rovaniemeltä kylään muutamaksi päiväksi ja tänään ollaankin vietetty tosi kiva päivä! Tiarakin on innoissaan kun kummitäti on kylässä ja mä oon kyllä kans. Ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja hengailla kaikessa rauhassa. Mä jatkan nyt Emmiksen seurasta nauttimista ja toivotan kaikille ihanaa alkanutta viikkoa<3

PS: Käykääs Kultahippu-blogissa *Klik!* osallistumassa huikaisevaan Crocs-arvontaan jossa voi voittaa 50€ lahjakortin Crocs -verkkokauppaan!

Vastauspostauksen toiseen osaan valitsin bloggaamiseen, tulevaisuuteen, uraan, asumiseen ja talouteen liittyviä kysymyksiä koska koin niiden (ainakin osittain) olevan yhteydessä toisiinsa. Vielä jäi suunnilleen sata kysymystä jotka jaan sitten kolmannen ja neljännen osan kesken ja julkaisen vastaukset ensi viikon aikana. Tuttuun tapaan osa kysymyksistä on yhdistetty toisiinsa koska samaa aihetta on kysytty paljon ja osaan kysymyksistä olen myös jättänyt vastaamatta.

Blogit, julkisuus ja bloggaaminen

Julkaisetko pikkuisen koko nimen täällä ristiäisten jälkeen? Entä synnytystarinan? Koko nimen sukunimeä lukuunottamatta, kuten Tiarankin kohdalla, ja synnytystarinan myös, voi juku että odotankin pääseväni sitä jo kirjoittamaan!!

Miltä tuntuu olla bloggaas KIDE-blogeissa? Ihan mahtavalta, mä rakastan meidän porukkaa joka on ihan loistava ja KIDEblogeihin siirtyminen on tuonut ihan uusia mahdollisuuksia bloggaamiseen.

Mikä hetki on bloggaamisesta on ollu kaikista mieleenpainuvin? Varmaankin ensimmäinen kerta kun lukija tuli moikkaamaan mua ihan henkilökohtaisesti ja sen lisäksi ehkä kaikki eniten mielipiteitä herättäneet postaukset mielenkiintoisine keskusteluineen.

Kuvaile lukijoitasi 5 adjektiivilla. Kilttejä, osallistuvia, kannustavia, ihania, parhaita!

Oletko koskaan miettinyt lopettavasi bloggaamista jonkin inhottavan kommentin takia? Olen miettinyt joskus, mutta ikinä en oikeasti lopettaisi inhottavan kommentin takia koska silloin antaisin ilkeän kommentoijan voittaa.

Saatko paljon ilkeitä kommentteja, jota et julkaise? Enpä oikeastaan, ne ovat vähentyneet todella paljon onneksi. Tietenkin niitä edelleenkin tulee jonkinverran, mutta ei siihen tahtiin kuin vaikkapa vuosi sitten.

Pystytkö poistamaan blogissasi olevia kommenteja? Pystyn poistamaan.

En oo varma ootko jo kirjottanu siitä, mut: Mistä toi KIDEblogi nimi tulee vai onko se vaan keksitty jostakin? 😀 KIDE-nimi tulee siitä että ”kide” on kaunis ja mieleenpainuva sana joka sisältää myös sanan ”kid” joka olennaisesti meihin kaikkiin äitibloggaajiin liittyy 🙂 Mun mielestä ihan loistava nimi!

Mikä sai sut alunperin alottamaan bloggaamisen? Multa pyydettiin todella usein Formspringissä ja Irc-galleriassa aikoinaan että aloittaisin blogin pitämisen ja kypsyttelin ajatusta mielessäni aika kauan. Lopulta raskaudenaikainen vapaa-ajan ylitarjonta sai mut kaipaamaan tekemistä niin paljon että aloin kirjoittamaan ja koukutuin samantien!

Luetko kaikki blogiisi saamat kommentit läpi? Luen kyllä ja parhaani mukaan pyrin myös vastaamaan kaikkiin jotka ovat asiallisia.

Pistävätkö muiden tekemät kielioppivirheet silmään? Pistävät ne, tiedän että joskus sattuu kirjoitusvirheitä (niin mulle kuin muillekin) ja se on ihan normaalia, mutta esimerkiksi yhdyssanavirheet mulla kyllä pistävät silmään. Ja mun ikuiset inhokkisanat ovat kuullostaa kahdella l-kirjaimella ja erinlainen tuolla ylimääräisellä n-kirjaimella, sekä kaikki ”ija” -päätteiset ammattisanat joista j-kirjain on jätetty pois, esim. näytteliä. Argh!

Pidätkö itseäsi kielipoliisina? Jossain määrin joo. Blogikirjoituksia tai vaikka lehtiä lukiessani kiinnitän aika tarkkaan huomiota tekstin laatuun ja harvemmin jaksan lukea tekstiä joka ei ole selkeää ja edes jotenkuten oikein kirjoitettua, mutta kommentit ovat tietysti asia erikseen. Niissä en itsekään noudata kielioppisääntöjä kovinkaan tarkkaan enkä välitä siitä miten muut niissä ilmaisevat itseään. Alkuaikoina en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen millaista tekstiä kirjoitin, mutta mitä pidempään olen kirjoittanut, sitä enemmän olen yrittänyt kirjoittaa selkeästi ja sitä tiukempi musta on tullut myös siinä millaista tekstiä tykkään itse lukea.

Pystyykö ihmisestä päättelemään jotain kirjoitustyylin perusteella? Ehkä jotain joo, mutta toisaalta se onko ihmisellä hyvä, huono vai keskitasoinen oikeinkirjoitustaito ei kerro ihmisestä välttämättä muuta kuin sen kuinka paljon äidinkielen tunnit ovat kiinnostaneet aikoinaan. Ja mun mielestä kenenkään äidinkielen numero esimerkiksi ei todellakaan ole syy tuomita enkä valitse ystäviäni sen perusteella miten hyvin he osaavat kirjoittaa.

Millaisia blogeja itse luet muitakun äitiys jne? Mä luen muutamaa suomalaista lifestyleblogia ja ulkomaisia muotiblogeja, mutta aika pitkälti pelkästään äitiysblogeja.

miten sä uskallat tai viitsit pitää blogia missä eniten on kuvia sun pienestä tytöstä? tai kun olen itse joskus ajatellut että aloittaisin tän tyylisen blogin, mutta toisaalta, en pystyis jakamaan kuvia mun lapsesta internetissä missä kuka tahansa pystyy ne kuvat näkemään ja asiat lukemaan. sitten oliskin tosi kiva kun huomais oman lapsensa kuvan jossain norjalaisessa vaippamainoksessa tms… tai kun olen saanut susta sellaisen kuvan, että sä et välttämättä jakais tytöstäs kuvia tällä tavalla mitä kuitenkin teet.niin ja oletteko aloittaneet pottailut? jos, niin miten on sujunut? 🙂 Mä oon tarkasti rajannut sen mitä mä meidän elämästä täällä kerron vaikka kuvia onkin paljon. En koe että mun blogissani olisi kaikkein eniten kuvia juuri Tiarasta, on niitä toki paljon mutta niin on kaikkea muutakin. Ja tuo pottailu esimerkiksi kuuluu mielestäni niihin aiheisiin jotka eivät missään nimessä kuulu blogiin ja siksi en siitä täällä kirjoita. Yksityisyys on monipiippuinen juttu ja mä itse koen harmittomammaksi sen että kirjoittelen kivoja kuulumisia ja laitan söpöjä, hyvän maun mukaisia kuvia mun lapsista heidän omilla nimillään kuin sen että kirjoittaisin omalla naamalla mutta blurraisin lasten kasvot kuvista, ja sitten kertoisin potta-asiat, ulosteiden koostumukset ja muut kiusalliset jutut tai valittaisin vaikkapa jatkuvasti siitä kuinka kamalaa vauva-arki on. Mutta jokainen tekee tyylillään, niin mäkin, enkä tuomitse muiden tyylejä vaikken itse välttämättä samalla tavalla toimisikaan!

Tunnistetaanko sua ulkona liikkuessasi usein? No omalla asuinalueella liikkuessani ehkä harvemmin, kerran viikossa-parissa, mutta jos menen vaikkapa Helsingin tai Oulun keskustaan tai johonkin suureen kauppakeskukseen kuten Itikseen niin silloin yleensä tulee useampikin ihminen moikkaamaan ja kertomaan että lukee mun blogia, mikä on tosi mukavaa :)!

Kuinka moni seuraa blogiasi? Tai en tiiä näkyykö se mistään, mutta kiinnostaisi silti tietää 😀 Mäkään en näe sitä mistään tällä hetkellä, siis seuraajien kokonaismäärää. Vanhan blogin ikäkyselyyn esimerkiksi oli vastannut lähes 5000 ihmistä, mutta lukijoita Bloggerin kautta oli n. 1600. Tällä hetkellä näen että seuraajia on Blogilistalla 275, Bloglovin’issa 577 ja blogin Fb-sivuilla tykkääjiä on tällä hetkellä 934. Bloggerin lukijoita en enää näe mistään valitettavasti mutta tilastoista näen esimerkiksi sen että mun blogia on Kideblogien puolella käyty lukemassa tämän reippaan kahden kuukauden aikana reilusti yli 200 000 kertaa.

Mistä blogin nimi tulee? 😀 Blogin nimi tulee LMFAO:n erään biisin sanoista. Se biisi oli mun lemppari joskus vuonna 2009 ja kun päätin perustaa blogin niin nuo sanat vain tulivat jostain mulla mieleen! 🙂

Onko sulla Twitteriä? Mulla on Twitter-tili mutta olen tehnyt sen varmaankin n. 4 vuotta sitten enkä edes muista sen salasanaa!

Onkso sulla instagram tiliä? Instagramissa olen nimellä @iinalaura, mutta mun tili ei toimi tällä hetkellä vaikka olen päivittänyt Instagramin monta kertaa! En pysty kommentoimaan tai lisäämään uusia kuvia. Jos joku osaa auttaa niin kertokaa ihmeessä!

Voitko tehä semmottee postauksen ett sun kuvii esim 15-vuotiaast tähä päivää?! Ja sitte semmosen postaukse ett miten ootte tavannu/missä/millon jne. ? (oot varmaa joskus tehny) Voisin mä tehdä uudestaankin, pari lapsuus-/nuoruuskuvapostausta oon kyllä tehnyt aiemminkin ja ne löytyvät täältä ja täältä :). Otosta ja meidän tapaamisesta kertovia postauksia on itseasiassa aika monta, niitä löytyy mun kirjoittamana täältä,  täältä ja täältä  sekä täältä Oton kirjoittamana.

Tulevaisuus, haaveet, ura ja koulutus

Tiedätkö, mitä teet äitiysloman jälkeen? Tiedän ;).

Mihin korkeakouluun haluaisit päästä? 🙂 Mä en kerro vielä koska pelkään että jos kerron niin mun haaveet eivät toteudukaan. Mutta ehkä sekin jo riittää tiedoksi näin aluksi että aion mennä korkeakouluun?

Mikä olet ammatiltasi? Tällä hetkellä bloggaaja ja kotiäiti, mutta tulevaisuudessa toivottavasti myös paljon muuta.

Minkälaisen koulutuksen olet käynyt? Mitä ajattelit lukea/työskennellä äityisloman jälkeen? Tällä hetkellä mulla on takataskussa lukion päättötodistus ja YO-todistus, sekä sen jälkeen vajaa vuosi parturi-kampaajan opintoja jotka jäivät kesken. Tulevaisuudesta kerron myöhemmin lisää :).

Haluatko olla kotiäiti? Tällä hetkellä haluan, mutta ikuisesti en. Mulla on jo paljon suunnitelmia siitä mitä haluan tehdä kunhan muksut kasvavat.

Mikä on tällä hetkellä isoin tapahtuma mitä odotat (tulevaa prinsessaa ei lasketa)? Varmaankin mun ja Oton häät.

Mitä haluaisit lastesi harrastavan tulevaisuudessa? Jos saisit siis päättää 😉 No jos saisin vapaasti päättää niin toinen neiti harrastaisi taidetta ja toinen tanssia koska ne on mun omia nuoruudenharrastuksia ja edelleen lähellä sydäntä. Mutta oikeasti mulle on ihan sama mitä neidit harrastavat kunhan tykkäävät itse!

Mikä on haaveammattisi? En kerro vielä tätäkään, mä oon juuri niin taikauskoinen että pelkään etteivät unelmat toteudu jos sanon ne ääneen. Sen verran voin kertoa että aion sen unelma-ammattini kuitenkin saavuttaa, kovalla työllä ja suomalaisella sisulla!

Unelmahääsi? http://kideblogi.fi/butimahumannotasandwich/2012/01/12/toivepostaus-mun-unelmahaat/ <– tuolta löytyy postaus aiheesta! 🙂

Kuinka kauan haluat olla tyttöjen kanssa kotona ennen kuin meet töihin tai sitten opiskelemaan? Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi että tytöt aloittavat päivähoidon syksyllä 2014.

Millon olette ajatellut muuttaa isompaan asuntoon? Tottakai tytöt vielä monta vuotta pystyy samassa huoneessa asustelemaan, mutta kuitenkin kiinnostaisi tietää 🙂 Me ei olla vielä päätetty mitään, varmaankin sitten kun löytyy täydellinen asunto (ja tämän asunnon jälkeen ne vaatimukset ovat kovat). Luulisin että täällä asustellaan useampi vuosi ellei jotain unelma-asuntoa tule vastaan!

Millaista haluaisit elämäsi olevan 10 vuoden päästä? Esim. missä olisit töissä, missä asuisit, millaisia tytöt olisivat. Ihana kysymys! Mun unelmissa mulla on 10 vuoden kuluttua oma menestyvä yritys, me asutaan edelleen samalla asuinalueella tai vaihtoehtoisesti keskustassa ja tytöt ovat reippaita, fiksuja alakoululaisia. Oton kanssa ollaan onnellisesti naimisissa ja meillä on kaikki hyvin!

haluaisitko joskus asua ulkomailla ? 🙂 Olisi mahtavaa mennä vaikkapa muutamaksi kuukaudeksi työharjoitteluun ulkomaille tai vaikka vuodeksi töihin, mutta pysyvästi en haluaisi muuttaa ulkomaille koska viihdyn Suomessa liian hyvin! Unelmakaupunkeja olisivat Tukholma ja Lontoo.

Kuinka monesta lapsesta sä haaveilet? Ja millasilla ikäeroilla? (Jos siis ylipäätään ees haluut lisää lapsia ton kakkosen jälkeen) Kunhan tämä pikkukaveri on tullut masusta on meillä sopiva määrä lapsia sopivalla ikäerolla<3

Oletteko suunnitelleet muuttoa omakotitaloon, jossain vaiheessa? Ei olla, en usko että omakotitalo on meidän juttu. Rivitaloon suostuisin ehkä, mutta kaikkein mieluiten asuisin kerrostalossa aina.

Mikä on sun suurin unelma? Mun suurin unelma on elää pitkä, terve ja onnellinen elämä mun perheen ja läheisten kanssa. Ja olisi myös huikeaa menestyä työelämässä hyvin.

Koti, asuminen ja Talous

Mua kiinnostaisi kauheasti, että miten teillä noi siivous jutut onnistuu ja miten ne jaatte? teillä on aina niin puhtaan ja kauniin näköinen koti. Olisiko sulla antaa jotain vinkkejä miten koti pysyis siistin näköisenä? Voi kiitoksia<3 Ei meillä aina ole niin siistiä, mutta mä en yleensä ota kuvia blogin puolelle (tai sitten rajaan ne) jos on vaikka pyykkiteline keskellä olkkaria tai astianpesukone täyttämättä. Mä en tosin viihdy jos meillä on sotkuista ja siksi (varsinkin ollessani itse täysin siivouskykyinen) yleensä siivoilen aika usein ja tykkään pitää paikat järjestyksessä. Ei mulla muuta vinkkiä ole kuin se että on tarpeeksi säilytystilaa jottai kaikille tavaroille löytyy helposti oma paikkansa. Ja toinen mikä auttaa on että ottaa lapsen mukaan siivousjuttuihin heti kun rätti pysyy kädessä, Tiarakin aina innoissaan auttaa siivouksessa ja pyykkienlaitossa ja kerää lelut vapaaehtoisesti pois leikin jälkeen.

Ootko tyytyväinen teen uuuteen asuntoon ? Oon mä, täällä on hyvä asua ja tää tuntuu kodilta.

Unelmakotisi? Tää meidän nykyinen koti mutta yksi huone lisää sitten kun lapset vähän kasvavat.

Asuitteko Tiaran synnyttyä vielä teidän nykyisessä asunossa? Ei asuttu, me muutettiin tähän viime marraskuussa kun tää talo valmistui.

Onko raha-asioista tai uskonnollisista ja poliittisista mielipiteistä puhuminen mielestäsi sopivaa vai ei? Miksi? miksi ei? Riippuu ihan seurasta ja tilanteesta. Kavereiden, äidin tai Oton kanssa voi puhua ihan mistä tahansa mutta vaikkapa uudelle tuttavuudelle coctail-tilaisuudessa en heti ensimmäisenä alkaisi juttelemaan raha-asioista tai siitä mitä mieltä olen mistäkin puolueesta.

kuinka monta huonetta teidän asunnossa siis oli eli onko siellä molemmille lapsille omat huoneet? Meillä  on 3 huonetta, keittiö ja sauna eli kaksi makuuhuonetta + olohuone :).

miten kauan ootte suunnitelleet asuvanne siellä? onko se ns lopullinen asunto vai joku väliaikainen? Mä en osaa ajatella tuolla tavalla, että olisi jokin ”lopullinen asunto” vs. ”väliaikainen asunto” kun oon muuttanut elämässäni todella monta kertaa! Siis ei tämä varmasti ainakaan loppuelämän asunto ole vaikka ihana onkin mutta en osaa sanoa kauanko me täällä olemme ajatelleet asua. Niin kauan kuin tila riittää tai ei tule parempaa asuntoa vastaan, sillä tällä hetkellä tää on meidän unelmakämppä!

auttaako äitisi tai oton perhe teitä rahallisesti? Ei auta, ei ole tarvetta.

Minua kiinnostaisi, miten ihmeessä pärjäätte (tai ainakin näyttää siltä) taloudellisesti noin hyvin? Ostelet aika paljon kaikkea ja monesti ostokset eivät ole halvinmasta päästä:) miten teillä riittää rahat kaikkiin ostoksiin? Käsittääkseni asuminenkaan ei ole kovin halpaa. Nuoresta iästä huolimatta Otolla on erittäin hyvä työpaikka ja en mäkään täällä Kideblogeissa ilmaiseksi bloggaa eli en joudu tulemaan toimeen pelkällä äitiysrahalla tai kodinhoidontuella. Mä veikkaisin että me pärjätään hyvin siksi että ollaan tehty töitä sen eteen että meillä on vakaa taloudellinen tilanne.

Mikä kotityö on sinun inhokkisi, mikä Oton, entä lempparit ? Mun inhokki on astianpesukoneen tyhjennys ja Otolla vessanpesu, ja lempparit on samat mutta toisinpäin eli meidän on ollut helppo sopia kotitöiden jakamisesta :D!

Onko Helsinki mielestäsi ihana paikka asua? Oletteko harkinneet muuttavanne joskus muualle? Mun mielestä Helsinki on maailman paras paikka asua, mutta Otto  haaveilee joskus muutosta lapsuutensa maisemiin vaikka tykkää Helsingistäkin. Se jää nähtäväksi muutetaanko me joskus jonnekin muualle, mutta mä toivon että pysyttäisiin täällä.

Mikä sai sut muuttamaan aikoinaan Oulusta Helsinkiin? Kaipuu takaisin sinne mistä olen kotoisin sekä halu opiskella parturi-kampaajaksi ruotsin kielellä, mikä ei ollut Oulussa mahdollista.

Oulun ja Helsingin parhaat paikat? Hauska kysymys! Oulussa Nallikarin uimaranta on kesäisin ihana ja Oulun keskustasta tykkään myös. Torinrantakin on aika ihana ja Ainolan puistossa käytiin kesälomilla Potnapekalla aina kun olin pieni! Helsingissä mä rakastan  Aurinkolahden uimarantaa ja rantabulevardia, Hietalahden toria (varsinkin sitä kirppistä kesäisin) ja Esplanadin puistoa. Koffin puisto on myös ihana sekä talvella että kesällä. Punavuoren, Eiran, Ullanlinnan ja Kaivopuiston jugendtalot ja ihanat kivijalkaputiikit varastivat mun sydämen sielläpäin asustellessani.

Majaileeko sun äiti nyt teillä tämän loppuraskauden ajan, vai onko hän muuttanut kokonaan Helsinkiin? Jos asustaa teillä, niin eikö Ottoa häiritse se, että (tuleva) anoppi hyörii koko ajan nurkissa :D? Äiti on meillä auttamassa siihen asti että vauva syntyy ja myöhemmin äidillä olisi tarkoitus muuttaa pysyvästi takaisin Helsinkiin (ei siis meille) jotta äiti voi olla lähempänä meitä ja nähdä lapsenlapsiaankin useammin.  Ja Äiti ja Otto tykkäävät onneksi toisistaan tosi paljon, mutta toki joskus me kaikki kaivattaisiin enemmän sitä omaa normaalielämää (äiti omassa kodissaan ja me täällä omassa). Tilanne on nyt kuitenkin vaatinut tätä järjestelyä ja tosi hyvin ollaan tultu kaikki toimeen ja tullaan varmasti vielä muutama viikko lisääkin.

Huh olipa urakka, mutta musta on mielenkiintoista vastata näihin kysymyksiin ja huomata mikä teitä kiinnostaa. Ja kirjoitellessani vastauksia opin itsekin ehkä uusia asioita itsestäni kun tulen ajatelleeksi asioita jotka eivät välttämättä muuten kävisi mielen vieressäkään! Masupostausta tulossa heti kunhan saan sen valmiiksi, viimeistään huomenna. Tänään poksahti jo 33+0 viikkoa täyteen, hui!