Synnytyskertomus

17.04.2013

Mä oon halunnut kirjoittaa tän tekstin siitä asti kun sain vauvan ensimmäistä kertaa rinnalle, etten vain unohtaisi yhtäkään pientä yksityiskohtaa, mutta vasta nyt löysin keskittymiskykyä ja lievää aivotoiminnan palautumista sen verran että uskalsin yrittää kuvailla tuota uskomatonta kokemusta sellaisena kuin se oikeasti oli. Mä kovasti toivon etten unohda mitään tärkeää ja varmasti vielä monta kertaa tulen muistamaan jotain uutta ja ihanaa minkä unohdan tässä mainita, mutta yritän parhaani. Pakko muuten mainita että tätä kirjoittaessani tuo ihana pieni pallero nukkuu mun päälläni ja tuhisee tyytyväisenä, voiko mikään olla ihanampaa kuin unissaan tuhiseva pieni vastasyntynyt?

Lauantaiaamuna me heräiltiin tavalliseen tapaan Oton ja Tiaran kanssa, mulla oli oikein hyvä olo eikä edes supistellut niin paljoa kuin muina päivinä oli supistanut koko viime viikon ajan. Päätettiin lähteä yhdessä koko perhe käymään keskustassa Pizza Hutissa syömässä ja mahdollisesti pyörähtämässä Hulluilla päivillä ostamassa hoitoalusta pesukoneen päälle vauvaa varten kun sellainen oli vielä unohtunut ostaa. Mä kävin suihkussa ja meikkailin ja laittauduin reissua varten, mutta siinä kun valmistauduin niin mulla alkoi tulla tasaiseen tahtiin supistuksia, ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä.

Me odoteltiin että Tiara heräisi päiväunilta jotta päästäisiin lähtemään ja siinä odotellessa supistukset tihenivät ja alkoivat tulla 3-4 minuutin välein ja olla kestoltaan minuutin luokkaa. Kello taisi olla kaksi iltapäivällä ja me alettiin miettimään että uskalletaankohan me lähteä sittenkään keskustaan asti, että entäs jos synnytys käynnistyykin ja sitten meillä on Tiara mukana siellä ja kaikki menee ihan pipariksi jos synnytys etenee vauhdilla. Päätettiin että on sittenkin fiksumpaa jäädä kotiin ja seurata tilannetta, keskustaan kun kuitenkin on jonkinverran matkaa meiltä. Mua harmitti hirveästi ettei lähdettykään, olin nimittäin ihan varma että synnytys ei käynnistyisi vielä aikapäiviin ja me oltiin hukattu meidän hieno tilaisuus ravintolareissuun aivan turhaan.

Me päätettiin sitten lohdutukseksi Pizza Hutin sijaan tilata pannupizzat kotiin ja tilattiinkin. Siinä pizzalähettiä odotellessa supistukset jatkuivat edelleen kokoajan, tismalleen samanlaisina, kipeinä mutta ei niin kipeinä että olisin kokenut särkylääkettä tarpeelliseksi. Pizzat tulivat siinä viiden maissa, ja me syötiin kaikessa rauhassa niin että napa ruskasi, supistukset siis jatkuivat säännöllisinä jo neljättä tuntia mikä oli aika pitkään ottaen huomioon niiden tiheyden ja pitkän keston. Me sovittiin että katseltaisiin vielä tunteroinen kotona jonka jälkeen sitten soitettaisiin synnärille ja kysyttäisiin neuvoa.

Tunti tuli ja meni ja supistukset vain jatkuivat, tuntuivat ehkä himpun verran kipeämmiltä, sellaisilta että aloin kaipailemaan kuumavesipulloa tai kaurapussia joka kivasti helpottaisi aina supistuksen tullessa. Me soitettiin synnärille josta käskettiin tulla samantien näytille kun olin kuvaillut ”oireita”. Meidän ihana kaverimme tuli naapurista tänne Tiaran seuraksi, ja niin me sitten napattiin sairaalakassi varmuuden vuoksi mukaan ja hurautettiin taksilla sairaalalle. Olin aika varma että kotiin siinä vielä lähdetään joten ei otettu edes mitään juotavaa tai välipalaa mukaan, mikä osoittautuikin sitten suureksi virheeksi.

Synnärillä oltiin puoli seitsemän aikoihin illalla, pääsin heti käyrille ja kohdunsuu oli kuulemma 2-3cm auki, eli edistynyt keskiviikkoisesta neuvolalääkärin tilanteesta hieman. Supistuksia piirtyi käyrille niin voimakkaina että numerot loppuivat asteikosta kesken, mutta mä en silti tuntenut oikein mitään eikä kätilö ollut varma onko mulla synnytys käynnissä. Kätilö passitti meidät kävelylle ja kahville ja pyysi tulemaan tunnin kuluttua takaisin niin katsottaisiin tilanne uudestaan. Siinä vaiheessa mä olin ihan varma että ei tämä tästä edistyisi ja halusin vain lähteä kotiin Tiaran luokse, mutta päätin kuitenkin kuunnella kätilön neuvoa.

Me käytiin Oton kanssa hakemassa alakerran kanttiinista juotavaa ja hengailtiin sairaalalla tabletilta videoita katsellen, ja mentiin sitten puoli kahdeksan aikoihin takaisin synnytyssaliin ja uudestaan käyrille. Supistukset tulivat edelleenkin neljän minuutin välein eli eivät olleet kovinkaan paljoa voimistuneet, mutta kohdunsuu oli tunnin aikana auennut sentin lisää. Siltikään kätilö ei osannut sanoa, että synnytänkö vaiko en. Hän kävi kysymässä kollegoiltaan neuvoa ja lopulta he passittivat meidät Oton kanssa päivystysosastolle omaan huoneeseen odottelemaan että mitä tässä vielä tapahtuisikaan, kotiin mua ei kuulemma voisi enää päästää koska vauvan pää oli niin alhaalla että kunhan kunnon supistukset alkaisivat ja synnytys käynnistyisi, ei menisi kuin muutama hetki ja vauva olisi ulkona.

Päivystysosastolla me katseltiin edelleen niitä videoita Oton kanssa, ja mua turhautti kun olin ihan varma että joudun jäämään yksin osastolle ja Otto lähtemään kotiin koska synnytys ei ole vielä käynnissä. Tunnin päästä päivystysosaston kätilö tuli tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen taas ja se oli auenunt jo neljään sentiin ja niin meidät siirrettiin takaisin synnytyssaliin, synnytys kuulemma oli käynnissä. Musta ei edelleenkään tuntunut miltään, mutta olin helpottunut siitä etten joutuisi jäämään sairaalaan yksin yöksi vaan Otto saisi olla mun kanssa koska päästiin osaston sijaan synnytyssaliin.

IMG_8493Synnytyssalissa tunsin oloni niin tyhmäksi! Toisista huoneista kantautui ”oikeita” synnytysääniä, huutoa ja vauvan itkua ja olin varma että ollaan aivan turhaan siellä salissa ja mä joudun vielä ilman vauvaa kotiin. Mä makoilin aina vähän väliä käyrillä ja supistukset olivat edelleen todella maltillisia, tulivat n. 3 minuutin välein eivätkä olleet kivuliaita. Otto nukahtikin vähän ennen kahtatoista pariksi tunniksi ja sillä aikaa mä meikkailin ja otin peilikuvia itsestäni kun en muutakaan keksinyt enkä oikein jaksanut keskittyä katselemaan leffaakaan. Kohdunsuun tilanne kuitenkin edistyi kokoajan, ja kahden aikoihin yöllä se oli auki jo 6cm. Mun mielestä se oli todella hassua, koska en edelleenkään tuntenut minkäänlaista muutosta supistusten laadussa tai muutenkaan mulla ei ollut sellainen olo että synnyttäisin.

IMG_8508Kahden jälkeen menin käymään vessassa ja yhtäkkiä mulla tuli aivan jumalaton supistus! Mä pyysin heti kätilön paikalle ja sanoin että haluan ilokaasua, että nyt mulla on ihan sellainen olo kuin viimeksi kun mä synnytin. Sain ilokaasumaskin ja yhtäkkiä supistukset voimistuivat todella paljon ja tuntuivat ihan kamalilta. Supistuksia alkoi tulla alle kahden minuutin välein ja ne olivat todella pitkiä kestoltaan. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen uudelleen vaikka edellisestä kerrasta oli vasta vartti ja olin auki 7cm. Päätin pyytää epiduraalia, koska halusin olla varma että tällä kertaa epiduraali ehtisi vaikuttaa toisin kuin viimeksi. Mua alettiin heti valmistelemaan ja anestesialääkäri pääsi paikalle antamaan epiduraalia vähän ennen klo kolmea yöllä.

Sain epiduraalin, lääkäri kertoi sen vaikutuksen alkavan hiljalleen seuraavan viidentoista minuutin aikana ja odotin että vihdoinkin se jumalaton kipu helpottaisi hetkeksi. Mä koitin kokoajan ajatella positiivisesti että enää muutama minuutti, seuraavalla supistuksella helpottaa ja samaan aikaan puristin Oton kättä ja roikuin ilokaasumaskissa kuin viimeistä päivää. Ilokaasu helpotti pahinta kipua vähän, mutta ei tarpeeksi. Viidentoista minuutin kuluttuakaan kipu ei kuitenkaan ollut hellittänyt ollenkaan, päinvastoin! Mua alkoi ponnistuttaa ihan hulluna ja kätilö katsoi kohdunsuun joka olikin sitten täydet 10 cm:iä auki eli sain alkaa ponnistaa. Sitä ennen puhkaistiin kuitenkin kalvot koska lapsivesi ei ollut vielä mennyt ja heti kalvojen puhkaisun jälkeen mä sitten aloin ponnistamaan!

Mua jännitti etukäteen tosi paljon se että vauva olikin oikeinpäin, mulla kun oli kokemusta ainoastaan siitä perätilasynnytyksestä. Kuulostaa ehkä naurettavalta, koska tottakai on turvallisempaa ja yleisempää synnyttää raivotarjonnassa oleva vauva kuin perätilavauva, mutta mun mielestä yhä edelleenkin se perätilasynnytys oli helpompi ja vähemmän kivulias! Nyt kun kokemusta on molemmista, mä oon sitä mieltä että perätilavauva oli helpompi ponnistaa koska sen tunsi itse selvemmin että kuinka paljon on vielä ponnistettavaa jäljellä. Raivotarjontaisessa synnytyksessä mun mielestä pahin kohta oli se kun pää oli jo ulkona, mutta olkapäät ei ja piti odottaa seuraavaa supistusta!!

No mutta, helppoa tai ei mä kuitenkin sain ponnistettua ja kätilöt kovasti kannustivat ja kehuivat miten hyvin mä jaksan ja tsemppaan! Kaksitoista minuuttia, pari kirosanaa ja pari karjaisua ja niin mä sain viimeinkin meidän ihana neidin rinnalle kello 3.27 ja alettiin Oton kanssa itkemään molemmat.

IMG_8513 IMG_8516Eipä sitä maailmasta löydy toista yhtä mieletöntä tunnetta kuin se pakahduttava rakkaus jota sillä hetkellä tuntee kun sen oman pienen saa pitkän odotuksen jälkeen syliin. Siinä me vain ihasteltiin vauvaa ja se puristi mua sormesta niin tomerasti ja tuijotteli. Fiilis oli ihanan kiireetön, toisin kuin viime synnytyksessä jossa mä menin suunnilleen heti tikkauksen jälkeen suihkuun ja Otto kylvettämään Tiaraa. Tällä kertaa vauva sai olla tissillä ensimmäiset pari tuntia ihan rauhassa ja me tutustuttiin toisiimme ja ihmeteltiin kolmisteen siellä ennen kuin mä sitten vihdoin menin suihkuun ja vauva pesulle ja mitattavaksi ylpeän isin kanssa.

Synnytyksen on papereihin merkitty alkaneen klo 02.00 yöllä jolloin kunnolliset synnytyssupistukset alkoivat, eli synnytyksen kesto oli 1,5h. Kätilö oli siis oikeassa alusta asti pelätessään että en ehtisi ajoissa takaisin sairaalaan jos lähtisin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä, mä kun en olisi lähtenyt ennen kuin vasta niiden kivuliaiden supistusten ilmaannuttua. Onneksi siis jäätiin sairaalaan tarkkailuun!

IMG_8547Suihkun jälkeen me syötiin vielä aamupalaa ja vauva nukkui Oton sylissä tyytyväisenä, ennenkuin siirryttiin sitten lapsivuodeosastolle vauvan kanssa ja Otto lähti hakemaan Tiaraa kotoa siskoa katsomaan. Mun olo oli synnytyksen jälkeen ihan uskomattoman hyvä, ei nukuttanut vaikka olin valvonut lauantain aamu seitsemästä saakka ja oikeastaan tuntui siltä kun ei olisi synnyttänyt ollenkaan. Mä en saanut edes yhtään tikkiä tai nirhaumaa mihinkään eikä olo ollut muutenkaan kivulias ja olisin ollut valmis lähtemään kotiin vaikka samantien. Heti kätilön aamukierroksella kysyinkin että koska voidaan kotiutua ja onneksi kätilö lupasi että jos kaikki menee hyvin niin päästään jo seuraavana aamuna kotiin ja niinhän me sitten päästiinkin.

IMG_8555Sunnuntaina heti aamusta Tiara ja Otto tulivat sitten katsomaan meitä ja ylpeä isosiskokin sai antaa vauvalle ensimmäisen pusun. Tiara oli ihana sairaalassa, kun neiti näki vauvan ekaa kertaa levisi naamalle sellainen naantalin aurinko -hymy että en ole ennen nähnyt vaikka Tiara ilopilleri onkin! Mä en sairaalassa pahemmin viihtynyt ja oon tosi iloinen että päästiin niin nopeasti kotiin. Vauvan paino ei ollut laskenut kuin alle 5% kotiinlähtötarkistuksessa ja muutenkin kaikki oli tosi hienosti ja me sitten kotiuduttiin maanantaina vauvan ollessa 30h ikäinen. Huomenna meillä on vielä kontrollikäynti koska kotiuduttiin niin nopeasti mutta täytyy toivoa että kaikki on edelleen hienosti vauvalla. Ainakin hän syö todella paljon ja hyvin ja voin ilokseni ja ylpeydekseni ilmoittaa että ainakin tällä hetkellä vauva kasvaa täysin mun antimillani!

Toivon että osasin tällä tekstillä välittää edes miljoonasosan siitä häkellyttävästä onnen tunteesta ja rakkauden määrästä jota tuota pientä ihmistä kohtaan tunnen. Synnytys oli tälläkin kertaa aivan mielettömän ihana kokemus ja voisin synnyttää uudelleen vaikka joka päivä. No ehken ihan jokapäivä, mutta kuitenkin! Haikeudella muistelen sitä euforista fiilistä joka synnytyksen jälkeen vallitsee, vaikka sitä en kyllä kiellä etteikö olo olisi aivan pakahduttavan onnellinen edelleenkin.

Kiitos kaikille ihan mielettömän paljon ihanista onnitteluista ja kauniista sanoista<3 Mä palailen tuoreiden kuvien kanssa kunhan kerkeän! Hyvää yötä <3


No Responses to “Synnytyskertomus”

  1. Emilia sanoo:

    Yllätyitkö et taas itken :D ihanaa miten helpolla pääsit ja kuinka hyvin kaikki meni! <3

  2. jensku sanoo:

    Ihana synnytys oli varmaan, mulla tulee taas kamala synnytyskuume!! :) Tätä tekstiä lukiessa tuli yhtäkkiä sellanen fiilis, että aika menee tosi nopeesti! vasta äskenhän sä kerroit olevas raskaana, ja nyt tyttö on jo muutaman päivän ikäinen! :)

  3. Emmi sanoo:

    Aivan ihanan kuuloinen synnytys! Mun synnytys oli melkeinpä samanlainen paitsi mun synnytys kesti 32h josta 20h olin sairaalassa :D Mutta jälkeenpäin en olisi parempaa toivonukkaa :) Ihana tuo kuva ylpeestä isosiskosta <3 Isikin näyttää todella onnelliselta :)

  4. Nenne sanoo:

    Itku herkässä postauksen lopussa – ihania tunnelmia synnytyksestä! <3

  5. Anne B sanoo:

    Ihanaa kuulla, että kaikki sujui noin hyvin!!(: kaikkea hyvää ja onnea miljoonasti !

  6. Henni sanoo:

    Oi ihania kuvia ja todellakin välittyi se onnellisuus tästä!:) Ihanaa että kaikki meni hyvin, paljon onnea vielä ihanasta pikku prinsessasta:)

  7. Suvi sanoo:

    Oo, ihana pikkuinen<3
    Tuli niin elävästi itselle mieleen oma synnytys tästä tekstistä!
    Mulla oli synnytyksen jälkeen kans olo, että voisin tehdä sen vaikka heti uudelleen.

    Onnea nyt vielä koko perheellenne! :)

  8. henkku sanoo:

    ihana teksti, ihania kuvia, itekki oon täällä ollu jo pari päivää innoissaan lähössä synnyttämään ! onnea vielä koko perheelle <3 !

  9. Linkku sanoo:

    Voi kyllä kuule nuo tunteet välittyivät hyvin! En malta odottaa että pääsee joskus itse kokemaan saman… Ellei omalle kohdalle sitte satu juuri ne mahdollisimman katastrofaalista laatua olevat synnytykset :D mutta tosiaan, hyvin kerroit ja kuvasit! :)

  10. Nimetön sanoo:

    Uskomatonta.. Eihän siitä ole kuin viikko kun paljastit toisen raskautesi, eihän? Tällä suunnalla ollaan niin onnellisia teidän puolesta, ihan kadehdittavan upea perhe, paljon onnea ja kaikkea hyvää teille <3 !!!!!!

  11. Nora sanoo:

    Hei kiva, mun ruuat meinas palaa kun luin tätä niin intensiivisesti! Jäi niin hyvä mieli tän luettua. Onneks kaikki meni noin sujuvasti ja hyvin!!
    Ihan mahtavaa kun jaksoit kirjoittaa. Ja onneksi olkoon vielä, ihana ♥

  12. anna sanoo:

    Kiitos ihan tosi paljon tästä tekstistä ja ylipäätään sun ihanasta blogista. Mulle tulee niin kauhean hyvä mieli tästä, sydämeen paistaa aurinko ja onnenkyyneleet silmäkulmassa mää täällä herkistelen! Aivan mielettömän paljon onnea teidän suloiselle perheelle <3

  13. Minna sanoo:

    Onnea niin paljon ♥

    Täällä on tippa linssissä kun luin tuon kertomuksen. Menit sit synnyttämään ennen minua :D mulla nyt viikkoja 38+1..

    Ihanaa että kaikki meni hyvin.

  14. Jannica sanoo:

    Tuo sinun fiilis ennen kovia supistuksia on kuin ”tyyntä myrskyn edellä”.

    Kuulosti todella mukavalta kokemukselta ja olen todella onnellinen puolestasi! Ihana isosisko-Tiara!

  15. Emma sanoo:

    Voi ei mä vollotin ihan kympillä tosta Otto ja tytöt kuvasta!
    Eiks ollu uskomaton tunne miten pieneltä esikoinen on tuntunut, mutta kun on synnyttänyt uuden pienokaisen, se esikoinen tuntuu NIIN isolta?! Mähän parahdin synnytyksen jälkeen jorvin aulassa kauheeseen itkuun kun esikoinen tuli vauvaa kattoo. Se oli kamalaa, siit oli tullu yhessä yössä iso! ONNEA! <3

  16. Emma M. sanoo:

    Mielestäni sait todella hyvin välitettyä tuon onnellisuuden tunteen tänne ruudun toiselle puolelle asti! Oon niin onnellinen teidän perheen puolesta! :)
    Hurjasti onnea vielä <3 !

  17. Laurajulia sanoo:

    Onnea vaan vielä niin älyttömän paljon! Täällä minä vaan vollotan ja vauvakuume taas nousi muutaman sata astetta… <3

  18. Paris sanoo:

    Täällä lukiessa, olo oli kuin olis seurannut jännittävää draamasarjaa! : D Mä jännitin kamalsti sun puolesta tätä lukiessani, ja saatoin ihan kuulla jo dramaattiset taustamusiikit korvissani! X3
    Upeasti kirjoitettu kokemuksesta! Onnea vielä kultaseni<3

  19. Sara sanoo:

    Ihanaa, että kaikki meni noin hyvin ! ♥ Täällä on kans itku herkässä. :D Pistää väkisinkin muistelemaan omia synnytyksiä.

  20. elisa sanoo:

    Ihana kirjoitus ja taas minä täällä itkua tihrustan! :D ootte vaan niin ihanan onnellinen perhe! <3

  21. Emppu sanoo:

    Ihana kertomus, kiitos! :)

  22. Anita sanoo:

    Aivan ihana synnytystarina. Tippa vieri poskea pitkin kun tätä tekstiä luki:) hurjasti onnea!

  23. Minka sanoo:

    No kylläpä teillä menikin lopulta mukavasti.
    Ei vesi lorahtanut keskellä ostoskeskusta lattialle tai joutunut menemään ambulanssilla pillit ulvoen sairaalaan, vaan juurikin sillai, että tapahtumaa on IHANA muistella :)
    Meidän pitää kans tällä kerralla muistaa ottaa kamera mukaan, ku viime kerralla unohtui se, eväät ja batteri Henrille :D
    Tosi kiva, kun pääsi kuvien kautta tunnelmaan ja teksti oli hyvin kirjoitettu eli et jättänyt synnytyspelkoja ONNEKSI :)

  24. jarno sanoo:

    Huippu postaus. Kiitos! :)<3

  25. teekuppi sanoo:

    Onneksi kaikki sujui hyvin!
    Musta oli jotenkin tosi ihana toi kohta, jossa kerroit ryhtynees meikkaamaan ajankuluks.
    Harvalla on voimia ryhtyä meikkaamaan kun synnytys on miltein käynnissä. :)

    Onnittelut vielä perheenlisäyksestä! :) Olette ihana perhe, voi tuota onnenmäärää, joka teistä välittyy, jopa kuvien läpi.
    Kumpa ihmiset osaisivat rakastaa toisiaan, kuten tekin rakastatte toisianne ja lapsianne! :)

    Sun postauksista saaa aina hyvän mielen, kiitos! :)

  26. Vaaleanpunaisia unelmia sanoo:

    Onnea paljon ja ihan kertomus! tuli ihan tippa linssiin :D <3

  27. Lotta sanoo:

    Ihanaa, oot niin hyvä kirjoittamaan ja kuvailemaan tuntemuksiasi ym. :) Täällä tuli ihan tippa linssiin… :D Onnea vielä kerran suuresti koko perheelle!

  28. minävaan sanoo:

    Mäkin täällä kyynelehdin koko aamun ! Vitsi miten toinen on pieni ja kaunis vauva ja kui liikkis toi kuva Otosta ja tytöistä ! Onnea tuhannesti, kuulostaa ihan unelmalta toi synnytyskin :) Ei kyllä riitä sanat kuvaamaan miten onnellinen voikaan olla tuntemattoman ihmisen puolesta ! Tälläset blogitekstit ja ihanat kuvat sulattaa kyllä tälläsen nuoren vauvakuumeilijan sydämen <3

  29. Masc sanoo:

    Voihan nyyh, iitkee tihrustin tätä lukiessa, oma synnytys ei menny ihan niin hyvin kun olis toivonu, toivottavasti saisin kokea vielä sen ”normaalinkin” synnytyksen joku päivä <3 ihana pikkunen on! Paljon onnea vielä :)

  30. Jelena sanoo:

    Itku tuli <3 ihanasti kerrottu!:)

  31. iipu sanoo:

    Moi! Ihana kertomus, tulee ihan oma synnytys mieleen. Ja oon uudestaan raskaana ihan alkuviikoilla.. Herkistyin ihan kun tunteet pinnassa. Yhden tutun kautta löysin ihan vasta tän sun blogin. Ihana blogi on.

  32. Tuulia sanoo:

    Tää oli aivan ihana, odotan meidän toista lasta, ja kauhulla odotan synnytystä kun edellisestä (suunniteltu sektio) jäi niin kurja fiilis. Tää sun kertomus antoi kuitenkin uskoa siihen, että kaikki voi mennä tosi hyvinkin :) Hirmuisesti onnea teille kaikille! <3

  33. nina sanoo:

    Paljon onnea koko teidän perheelle toisesta pikku prinsessasta! :) Tiara on varmasti loistava isosisko pikkuiselle. :)

  34. :) sanoo:

    Olipas mukavan kuuloinen synnytys :) Ja sait vielä lempparivärisi värisen kaavunkin! :D Onkohan noi keltaiset uusia? Itse muistan nähneeni vuonna 2011 ainakin Kättärillä vain sinisiä ja vaaleanpunaisia.

    Onko Otto nyt muuten isyyslomalla ja kuinka pitkällä? Onko Tiara osoittanut minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä, edes esim. että haluaa sinun syliisi juuri silloin kun imetät tms.? :)

    Paljon onnea vielä kerran, odotan innolla lisää kuulumisia ja kuvia!

    • elisa sanoo:

      Keltaiset ovat kokoa xs, ainakin ihan perus vuodeosastolla. Useimmat äidit ovatkin varmasti kokoa S (v.punainen) tai M (v.sininen).

  35. Pauliina sanoo:

    positiiviset synnytyskokemukset pitää aina jakaa, vaikka tuliskin joku vastarannankiiski uikuttaa että aina ei ole noin ihanaa. ei varmasti olekaan, mutta ei se aina niin kamalaakaan ole :) ihanasti tiara oli suhtautunut siskoonsa, meillä esikoinen vaan itki ja halus pois, johtuu varmaan kans siitä et olin letkujen päässä ja en saanut nousta sängystä niin varmaan vähän pelotti poikaa. kyllä se nyt niin rakastaa pikkuveljeään mutta koko tän 8kk ajan on rakentanut pikku hiljaa sitä suhdetta, yhtään ei hötkyillyt tai riemuinnut kun kotiin tultiin. leikki vaan sitterin vieressä ja välil vilkas vähän kyllästyneen oloisena et eiks toi tee muutaku nukkuu.. :D vielä paljon onnea teille ! odotan jo seuraavaa etappia, eli ristiäisiä/nimiäisiä !

  36. Äiti kans sanoo:

    Sä oot kyllä hehkein synnytyssalissa ollut nainen ikinä! Ja tuo sun peilin kautta otettu kuva kertoo, että ei selkeestikään sattunut vielä siinä vaiheessa. Se pitäisi näyttää synnytystä pelkääville: tällaistakin voi synnytyssalissa olla!

  37. Äiti kolmelle sanoo:

    Olipa ihana lukea synnytyskertomuksesi ja nähdä kuvia ensihetkistä! :)

    Liikutus ja rakkauden määrä uuden elämän alkumetreillä on käsinkosketeltavaa ja se välittyy tesktistäsi. Onnea vielä! <3

    Tähän vielä loppuun linkki tunnelmaan sopien:
    http://www.youtube.com/watch?v=Mc7pWgCsHFA

  38. johanna sanoo:

    Oi onnea!!<3 mulla kans toisen synnytyksessä supparit ei alkuun ollu yhtään kipeitä. Menin sit sairaalaan, hengailin osastol koko päivän ja Lauri synty illalla. Sen verta pieni sairaala, etteivät onneks passita kotiin, vaikkei synnytys kunnolla olekaan vielä käynnissä. :)

  39. Piia sanoo:

    Äääh, itkuhan se tuli tätä lukiessa!! :D kun tietää itsekin miten ihana se hetki on kun saa lapsen syliin ensimmäistä kertaa<3 ihana kun kaikki on mennyt hyvin ja vauva kasvaa sun antimilla, sitä mä itsekin toivon toisen lapsen kanssa :)

  40. Jonna sanoo:

    Apua.. meinas itku tosiaan tulla. Ja mie toivoisin niin että oma synnytys vois olla edes jollain tapaa samanlainen kun tää siun! Hyvin kirjoitit ja kuvailit ja ihan sika nopeeta toimintaa oli, kelpais miullekkin! :)

    Niin paljon onnea vielä teille kaikille! <3

    Ps. Pakko mainita että siun blogi on ihan eka blogi jota aloin aikoinani pari vuotta sitten lukea ja ennen kuin omaani aloin kirjoittamaan! :D

  41. carata sanoo:

    Ihanan kuuloinen synnytys! ..Ja hui, kuinka nopea se on ollut! Meillä kun synnytyksen kestoksi merkittiin reipas 9h ;) ..Helpottaa kyllä paljon, jos ei saa tikkejä tms. Mulle tuli pari ja tuntui tosi ahdistavalta istua, kun tuntui, että ne ois kiristäneet. :/

  42. Mama sanoo:

    Paljon onnea! :) äiti suihkuun ja vauva mitattavaksi”-rumba. Sitten kun loppujen lopuksi päästiin osastolle ja vauva vietiin joihinkin tutkimuksiin (en kuollaksenikaan muista mihin), olinkin jo valmis kävelemään kanttiiniin pullakahville :D
    Itse olisin ollut valmis lähtemään kotiin vaikka heti seuraavana aamuna, mutta neidin paino tippui tasaisesti, joten päästiin vasta kolmantena päivänä pois, vaikka paino olikin jo tippunut yli 10%. Eli neuvolan kontrolliin jouduttiin mekin ensimmäisen viikon aikana, tosin eri syystä :p

    • Mama sanoo:

      Mitenkähän tuo teksti katkes tuohon yhteen kohtaan :o Pointti siis oli että kivempi oli saada vauva rinnalle heti syntymän jälkeen pariksi tunniksi, kuin tuo vanha käytäntö. Ja mulla kans sama homma; tuntui kuin ei olisi synnyttänytkään, edelliseen synnytykseen verrattuna.
      Tuo ”turhamaisuuskin” yhdistää, itse en meikkaillut synnytyssalissa, mutta ennen käynnistykseen lähtöä kylläkin :D

  43. Helena sanoo:

    Mä oon niin onnellinen teidän puolesta!!<3

  44. Ida sanoo:

    Tätä lukiessa tuli niin onnellinen ja loistava fiilis!<3

  45. ac sanoo:

    Voi vitsit, en voi muuta kuin toivoa et oma synnytys menee yhtä putkeen! :) Vielä kerran paljon onnea ♥

  46. Josefina sanoo:

    Voi, miten ihanaa! Oon niin onnellinen, että sun synnytys meni hyvin. Miten ihanan pienen prinsessan saitte! Suurenmoiset onnittelut äidille, isälle, pienelle perheelisälle ja tietenkin isosiskolle! <3

  47. MM sanoo:

    Siis todellaki tunteet välitty. Ehkä siitä kertoo se, että kun luin kohtaa jossa kerroit Tiaran reaktiosta niin olin ihan liikkis ja saatoimpa jopa tirauttaa pari kyyneltä… :’) onnea paljon teidän perheelle, ootte kyllä onnenne ansainnu! <3

  48. sohvii sanoo:

    Moi! Aivan ihan tuo vaavi!! <3 onnea mielettömästi!!!! <3<3<3

  49. Anskuli sanoo:

    mä tulin kattoo sun blogia et jokohan neiti on syntynyt ja mitä mä löysinkään: synnytyskertomuksen :) Oi ku ihanaa, oikein paljon onnea koko perheelle <3 Aivan suloinen neiti, ihan on Tiaran näköinen!! Ja helpon kuuloinen synnytys, jos niin voi ja saa sanoa :) Kivuliastahan se on aina..

  50. andree sanoo:

    Ihan älyttömän paljon onnea <3 molemmat tytöt on niin kauniita ja ootte Oton kanssa niin onnellisen näköisiä että melkein itekin aloin kyynelehtimään täällä :D ja todellakin oot hehkein synnytyssalissa ollut nainen ikinä! vielä hirmusti onnea ja haleja sinne!

  51. iitukka sanoo:

    Ihana kirjoitus, välittyy miten aidosti olet onnellinen! Paljon onnea äidille, isälle sekä tomeralle isosiskolle:)

  52. Inga sanoo:

    Sun synnytys kuulosti niin ihanalta! :) Avautuminen ei tainnu sulla olla kovinkaa kipeä… Toiset kun taas joutuu kärvistelemään oikein kunnolla! :D Voi että oisin halunnu nähdä Tiaran ilmeen, varmasti oli niin ihana kun näki pikkusiskonsa! <3

    • Inga sanoo:

      Ainiin, tutullani on laskettu aika 1.5. Ajattelin, että näen ekaks niiden vaavin, mutta toisin kävi! ;) Tässä sitä odotellaan nyt pikkusen syntymistä, heillekkin tyttö tulossa.

  53. Ninnu sanoo:

    Valtavasti onnea koko perheelle! Mun synnytys oli aika samankaltainen: 5 tuntia tuli säännöllisiä kivuttomia supistuksia. Ehkä aavistuksen kuumotti välillä alavatsalla, mutta silti en uskonut, että lähtö tulee ennen kuin vasta lapsivesien mennessä, jolloin supistuksetkin alkoi jo tuntua… siitä menikin vain parisen tuntia tytön syntymään ja niistä sairaalassa ehdittiin olla alle tunti :D

    Ihana synnytyskertomus ja hienoa, että kaikki meni hyvin. Oon lukenu sun blogeja Tiaran ristiäispostauksesta asti ja nyt vasta sain aikaan kommentoitua ekan kerran :)

  54. Jenni sanoo:

    Oi valtavasti onnea suloisen pikkuruisen johdosta ! <3 Sait mut pillittämään tällä ihanalla postauksella :') Löysin tänään sattumalta ekaa kertaa tän sun blogin ja jäin välittömästi koukkuun, kirjoitat kivasti ja teidän arki näyttää hirmu suloiselta, vaikka sitä varmasti lapsiperheen arki ei jatkuvasti ole, mutta poimit silti ihanasti arjen pikkuiloja tänne :) Hyvää vointia koko teidän perheelle !

  55. kape sanoo:

    Voi Iina! Eihän tämmöstä tekstiä voi lukea kuivin silmin, ainakaan tämä esikoisen odottaja! Kiitos kun jaoit tän tekstin,sain siitä paljon ajateltavaa (ja ikävän omaa vauvaa kohtaan<3) Oot huippu! Ihanaa kevättä koko teiän perheelle!

  56. minnis sanoo:

    Onnea ihan hirmuisesti<3 Tiara on niin suloinen katsoessaan pikkusiskoa tossa kuvassa :)<3 Ihanat lapset ootte saaneet<3 Mieti, olisitko ikinä vaikka kolme vuotta sitten ajatellut, että kolmen vuoden päästä sulla on KAKSI lasta!

    Oon niin onnellinen teidän puolesta :)<3 Onnea vielä :))))

  57. Minulla on tosi vaikeaa uskoa noihin sinun sanoihin (ja muiden). Saan aina kuulla miten synnytys on kamala (kun sattuu) ja pitää kaikenlaisia lääketyksiä saada että kestää. Kuulen myös että pitää huutaa kun ponnistaa jne.
    Syy tähän miksen oikein usko on se ettei minulla ollut ollenkaan tälläinen synnytys. Olin niinkuin sinä alussa, etten ollenkaan uskonut että synnytys oli edessä ihan heti. Ja tämä fiilis kyllä jatkui koko matkan. En todellakaan tajunut että lapsi rintani päällä oli meidän lapsi, jonka vasta olin synnyttänyt. Ajatus kätilön lapsi-on-ulkona- ilmoituksen jälkeen että ”That’s it? Eihän tämä sattunut juuri ollenkaan”. Kipu joka minulla oli, oli samankaltainen kuin kuukautiskivut. Enkä minä tarvinnut mitään kipulääkkeitä, en edes ilokaasua.

    Kyllähän minä teidän tarinoihin kyllä uskon. Kaikillahan on synnytys erillainen.. Mutta silti on vaikeaa uskoa, kun en ole itse kokenut sellaista synnytystä. Ehkä seuraavalla kerralla huudan kaikki kirosanat jonka osaan, sekä pyydän kaikenlaisia puudutusaineita. Mistä sen tietää? Pitää tässä odotella suun. 5 v ennen kuin seuraava lapsi syntyy.

  58. Kaneli sanoo:

    Onnea pienokaisesta! Itsekin synnytyin perätilassa olleen esikoiseni (ja ainokaiseni) alateitse. Kun olen pohtinut mahdollista toista vauvaa, on eniten ehkä mietityttänyt juuri se raivotarjontavauvan synnyttäminen. Se kuulostaa jotenkin kivuliaammalta kuin perätilavauvan synnyttäminen. :D Pylly kuitenkin on ”pehmeä”, pää ainakin mielikuvissa tuntuisi varmaan kovalta ja ikävämmältä.

  59. ansku sanoo:

    miten teillä voi kaikki olla noin helppoa? :D helppo synnytys ja helppo vauva ja helppo tiara joka ottaa vauvan hyvin vastaan.. :D
    ja miten voi olla noin kaunis synnyttämässäkin :o

  60. E sanoo:

    Voi, miten unelmasynnytykseltä vaikutti sun kokemus tekstiä lukiessa. :) Ihanaa, että kaikki sujui hyvin ja ongelmitta. Mulla oli esikoisen syntymä aika samantapainen kuin sulla Tiaran, hyvin nopea, joten saa nähdä kuinka parin kk päästä käy! Onnea ja iloa vauva-arkeen.

  61. Jelena sanoo:

    Oi, oli pakko käydä lukemassa uudestaan myös Tiaran synnytystarina! Molemmat tarinat on niin samanlaisia, mutta silti ihan erilaisia! :D Tai samankaltaisuus varmaa johtu siitä, kun molemmissa olit varma, että väärä hälytys ja silti palasit vauvan kanssa sairaalasta kotiin :)

    Mut onnea hirmuisesti vielä teidän koko perheelle! :)

  62. st. brigitten sanoo:

    Ihanaa miten kaikki meni hyvin <3 Suloiset prinsessat teillä <3

  63. napin sanoo:

    Voi tuli tippa linssiin :) Etenkin tuo kuva missä Tiara on mukana.. voi söpönassua!
    En ole varmaan koskaan ennen nähnyt vauvasta edes kuvaa heti synnytyksen jälkeen ennen pesua. Onko tuo punaisuus iholla siis ihon omaa väriä joka tasaantui vai sellaista joka lähti pesussa? Ihanaa myös kuulla että teillä kaikki sujui noin hyvin! Onnittelut vielä kerran ihanasta lapsesta<3

    • pompom sanoo:

      Punaisuus on varmaan vauvan oma iho, jonka väri tasaantuu/muuttuu kun ikää tulee muutamia päiviä/tunteja. En edes itse enää muista kauan siinä meni. Tuo valkoinen sen sijaan on kaiketi kinaa, joka yleensä on heti pesty pois vauvan iholta, mutta nykyään kai vain pyyhitään vähäsen. (Näin ainakin meillä Naistenklinikalla 2011.)

  64. Sofi sanoo:

    Ihanaa kuulla näitä positiivisiakin kokemuksia! Tällä hetkellä kuulemani on painottunut ihan liikaa kauhukertomuksiin ja väkisinkin sitä kehittelee itsekkin kaikkia pelkoja, kun ei se kaikilla sitten kuitenkaan ole niin helppoa. Kulkeeko synnyttämisen kokemukset jollainlailla perimässä? Siis, että jos omalla äitllä on mennyt jotenkin, niin lisääkö se todennäköisyyttä, että itsellä hommat sujuu samaan tyyliin?

    Olet niin aurinkoinen ja okein kadehdittavan ihanalta kaikki kuulostaa! Kaunis äiti ja esikoinen ja pieni ja koko perhe! Kaikkea hyvää teille ja paljon rakkauden hetkiä! Enkeleitä teidän matkaan!

    ps. Tuo meikkausjuttu oli kyllä ihana… =) jotenkin kertoo loistavasta asenteestasi!

    • blaah sanoo:

      Mun mielestä meikkaaminen tommosessa tilanteessa kertoo ihan vaan huonosta itsetunnosta. Miksi pitäis olla synnyttämässä täydet meikit naamassa kun synnytyss on kuitenkin maailman luonnollisin asia!

      • Mama sanoo:

        Eikös tuossa lue melko selvästi? ”Kun ei muutakaan tekemistä ollut”. Ei kaikki kärvistele synnytyksessä kahtatoista tuntia putkeen hikikarpalot otsalla ja tuhannen mutkalla sängyssä. Mikäs siinä miten tykkää aikaansa kuluttaa odotellessa, turha siitä on alkaa sättimään :)

  65. Katri sanoo:

    Suuret onnittelut, en taida olla ensimmäinen enkä viimeinen joka ihastelee tätä positiivisuutta ja rakkautta tässä blogissa :-) Kauneinta tekstissä oli mun mielestä tuo loppu, jossa sanot että voisit synnyttää joka päivä sen euforian takia, meidän äiti sanoo aina samoin ja siksi siitä tuli niin ihana fiilis :-)

  66. eikä sanoo:

    Mä en ikinä kyllästy lukemaan tätä! <3 Mä oon lukenu tän jotai 700 kertaa enkä vieläkään kyllästy. Tää vaan on niin ihana. <3

  67. Lyyti sanoo:

    Onnea kovasti ihanasta tyttölapsesta! :)

  68. Kaisla sanoo:

    oi ihan tuli tippa linssiin jonku kumman syyn takia ku pääsin lukeen tän : ) <3 en millää halunnu lukee tätä enenn ku olin jutellu sun kans XD halusin kuulla ensin kaiken sulta :: D <3 puspus ootte ihania <3

  69. Jenny sanoo:

    Itketti :’) ihana tarina ja ihana vauva! Ja kivaa, että imetyskin lähti sujumaan :)

  70. Minnaaa sanoo:

    Pakko sanoa että kun itteeni pelottaa synnytys kauheesti niin teki TOSI hyvää lukea tää kirjoitus :) Ensimmäistä odottelen ja tottakai pelottaa uusi tilanne. Mut just tälläsia pitää lukeakin niin saa yönsä nukuttua. Huippua! kiitos (:

  71. helena__ sanoo:

    höh netti pätkäs ni en tiedä tuliko mun äskeinen kommentti, sori jos tulee kahesti. mut siis luen tätä postausta jo tokaa kertaa ja nyt vasta tajusin että synnytitte salee samassa salissa missä me tammikuussa :) siellä oli ainaki toi sänky isälle ja muutenki näyttää samalta mitä tosta peilikuvastaki kattelin. kättärin 5 kerros? en muista kumpi niistä osastoista, mut kenties vitonen kans? :D

  72. ÄÄääh, mä taas itken täällä, ihana <3

  73. […] Mun omat synnytyskertomukset löytyvät TÄÄLTÄ(ensimmäinen) ja TÄÄLTÄ(toinen), jos ette ole lukeneet ja haluatte […]

Kommentoi