Toivepostaus: Palautuminen toisen raskauden jälkeen osa 2

31.05.2013

Tänään oli se kauanodotettu jälkitarkastus, jos sitä enää tämänpäiväisen jälkeen voi sillä nimellä kutsua! Meidän vauvalle ja mulle oli laitettu peräkkäiset ajat että ensin on vauvan lääkärineuvola ja sitten mun jälkitarkastus ja sehän meni aivan pipariksi. Kesän kunniaksi meille oli tietenkin laitettu lääkäri-opiskelija ”lääkäriksi” ja nyt täytyy kyllä sanoa että jäi huono maku suuhun koko käynnistä. Mä ymmärrän kyllä että opiskelijankin täytyy saada harjoitella mutta miksi, oi miksi opiskelijat täytyy laittaa yksin harjoittelemaan? Tai tiedänhän minä, resurssipula, mutta kun se johtaa vain suurempiin harmeihin.

Meidänkin käynti kesti lopulta 1,5h aiheuttaen jonollisen kyrsiintyneitä asiakkaita ja ylilääkärin paikalle – vaikka kyseessä  oli ihan rutiinitarkastukset. Meidän jokaisella neuvolakäynnillä harvinaisen tyytyväiseksi tituleeratun vauvan tunnin kestäneestä lohduttomasta itkusta (joka varttitunnin lonkkien vääntelystä aiheutui) hämmentyneenä unohdin sitten kysyä kaikki mieltäni askarruttaneet asiat mm. liikunnasta ja meinasi unohtua jälkitarkastustodistuksenkin saaminen mutta onneksi tämä ylilääkäri sitten muisti kysyä että olenko jo saanut sen lääkäriltä. Niin ja niissä vauvan lonkissahan ei ollut mitään vikaa, opiskelija vain ”kokeili vauvan pulssia nivusista” ja ihmetteli kun ei saanut pulssia tuntumaan silloin kun vauva huusi. Anteeksi, olen vain edelleen tuohtunut koska ei varmasti kukaan haluaisi että omaa pientä vauvaa itketetään aivan turhan takia ja vielä niin pitkään! Täytyy sanoa että tämän päivän lääkärikäynti oli yksi mun elämän turhauttavimpia kokemuksia.

IMG_3953xMutta nyt siihen itse palautumiseen, vaikka en kyllä jälkitarkastuksen perusteella ole yhtään sen viisaampi kuin aiemminkaan. Mitat otettiin jo tiistaina ja kertyneistä 15:stä raskauskiloista oli jäljellä vielä neljä. Mä oon vain tyytyväinen niihin neljään kiloon sillä ennen raskautta mun paino oli jostain syystä laskenut aika alas vaikka söin normaalisti enkä liikkunutkaan normaali vaunulenkkejä enempää. Tällä hetkellä koen olevani siis noin suurinpiirtein mun omassa ihannepainossani! Täytyy vain toivoa että imettäminen ei laske nyt mun painoa enää niin alas kuin mitä se tosiaan ennen raskautta oli.

Palautuminen raskauden jälkeen on varmaan yksi herkimmistä aiheista nostattamaan mielipiteitä niin suuntaan kuin toiseenkin meidän äitien keskuudessa (heti imetys-korvikesodan ja perhepeti vs. pinnasänky -taiston jälkeen tietysti). Toisaalta pitäisi palautua nopeasti mutta toisaalta sekään ei ilmeisesti ole hyvä jos palautuu nopeasti. Itse olen vastaanottanut sekä arvailuja siitä että palaudunko enää koskaan ennalleni toisen raskauden jälkeen, että kommentteja siitä kuinka pukeutumalla tiukkoihin vaatteisiin ja esittelemällä kroppaani synnytyksen jälkeen kasaan paineita toisille äideille palautua nopeasti ennalleen synnytyksen jälkeen.

IMG_3968xIMG_3987xMun mielestä se vain tuntuu väärältä että pitäisi peitellä omaa kroppaansa vain siksi ettei jollekin tule paha mieli! Miksei siitä saisi olla ylpeä jos on palautunut hyvin? Miksei saisi iloita kun näkee raskauden jälkeen peilissä viimein sen tutun oman itsensä ja pukeutua juuri niinkuin itse haluaa? Faktahan on kuitenkin se että jokainen palautuu omaan tahtiinsa, eikä mun mielestä palautumisesta pitäisi ottaa mitään paineita kun ei sille näin pian synnytyksen jälkeen oikein voi eikä edes saakaan tehdä mitään. Jos mä itse loisin esimerkkiä että heti synnytyksen jälkeen pitää himokuntoilla ja ei saa syödä muruakaan jotta on mahdollisimman pian entisellään, mä ymmärtäisin syyttelevään sävyyn kirjoitetut kommentit paineiden asettamisesta – mutta jokainen lukija tietää että niin en ole tosiaan tehnyt!

Enkä kyllä ala säkkiinkään pukeutumaan ettei kukaan ottaisi paineita. Mä oon niin tyytyväinen mun kroppaan kuin 6 viikkoa synnytyksen jälkeen voi olla ja pukeudun myös sen mukaan. Viimeksi en ollut ollenkaan näin tyytyväinen näin pian synnytyksen jälkeen, kilojakin oli jäljellä silloin vielä paljon enemmän. Palautuminen voi siis olla todella erilaista jokaisen äidin lisäksi myös jokaisen eri raskauden kohdalla. Mä kirjoitin palautumisesta viimeksi viikko synnytyksen jälkeen – tyytyväisenä senhetkiseen tilanteeseen ja silloin jo totesin että palautuminen on erilaista kuin ensimmäisestä raskaudesta.

Kaikenkaikkiaan koen olevan myös fyysisesti paremmassa kunnossa tämän toisen raskauden jälkeen vaikka vietin keväällä useamman kuukauden vuodelevossa! Jaksan hyvin nostella vaikka molempia muksuja yhtäaikaa ja työnnellä tuplarattaita ylämäessä vaikka kyydissä on rattaiden painon lisäksi 17kg muksuja ja 5kg ostoksia. Viime postauksessa mainitsemani lantiokivut menivät muutamassa päivässä ohi kuten silloin ounastelinkin ja niiden jälkeen olen onneksi ollut ihan kivuton. Myös raskausarvet (ne kokonaiset kaksi kappaletta) ovat haalistuneet suht huomaamattomiksi eivätkä ne mua häiritse yhtään, siinä ovat muistona vanhan umppariarven kyljessä. Linea negrakin erottuu vielä, vaikka raskausaikana sitä ei näkynyt ollenkaan! Hassua miten se tuli näkyviin vasta synnytyksen jälkeen.

IMG_3980Mä oon ottanut tasaisin väliajoin kuvia mun mahasta nyt synnytyksen jälkeen tätä postausta mielessä pitäen että niistä näkee miten palautuminen on viikkojen varrella edennyt. Lähtötilanne kaikelle palautumisellehan oli siis tämä:

IMG_8095x IMG_8100xKuvissa mun masu raskausviikolla 36+0 – tasan viikkoa ennenkuin meidän pikkuinen näki päivänvalon. Nämä ovat viimeisiksi jääneet masukuvat! Huh miten iso se olikaan, olin jo iloisesti unohtanut kaiken sen tukaluuden. Hassua ajatella että kuusi viikkoa sitten meidän pieni neiti vielä köllötteli tuollanoin ja mä vain toivoin että hän syntyisi jo ja saisin pitää häntä sylissä. Nyt hän on ollut täällä meidän nuuskuteltavana ja ihasteltavana jo niin kauan ettei tosiaan osaisi kuvitella elämää ilman! Mutta ainiin mun ei pitänyt taas kerran herkistellä vauvahuuruissa vaan kertoa jotain aivan muuta! Tässäpä siis kollaasia masun palautumisesta synnytyksen jälkeen:

masumegavertausNyt tuntuu niin isolta tuo eka masu vaikka silloin se tuntui aivan minimaaliselta sen megapötsin jälkeen! Eihän se iso ole, mutta on se tietty isompi kuin tämänhetkinen masunen. Ylimääräistä nahkaa on vielä, ei ehkä enää sen jättivatsan vertaa mutta kyllä tuonne saisi muutaman hamsterin ängettyä eikä tekisi tiukkaa. Istuessa se lähinnä näkyy ja jos alkaa oikein vartavasten venyttämään sitä ihoa, seistessä ei enää juurikaan.

Painoa mä en halua enää saada alemmas, mutta kiinteytyminen olisi kiva juttu! Mua vaan nyt edelleenkin mietityttää se että milloin saa alkaa tekemään vatsalihasliikkeitä tai esimerkiksi juoksemaan ja hyppimään? Koen että lantionpohjalihakset ovat ihan normaalit eikä musta tunnu ollenkaan pahalta jos vaikka juoksen pikaspurtin bussiin mutta saisinkohan mä vielä edes tehdä niin? Harmittaa kyllä niin vietävästi kun en saanutkaan niitä vastauksia tänään joita olin toivonut. Pitänee varmaankin vielä ensi viikolla soitella neuvolaan uudemman kerran ja koittaa vaikka saada uutta jälkitarkastusaikaa (onnea vaan yritykseen kesän aikana, tiedän!). Kuinka pian synnytyksen jälkeen te olette uskaltaneet aloittaa raskaamman liikunnan?

Mulla on pikkuhiljaa aika rientää koisimaan kun huomenna on ne Oton sukulaisen valmistujaiset, mutta toivottavasti piditte postauksesta! Ihanaa viikonloppua ja hurjan paljon onnea kaikille valmistuneille tai koulunsa päättäneille♥♥

PS: Tuttikertomuksen toteutan mahdollisimman pian kun niin moni toivoi sitä, halusin vain tehdä tämän ensin!


Flunssa, mene pois!

29.05.2013

Hei tyhmä flunssa, lähtisitkö takaisin sinne mistä tulitkin sillä olet kiusannut perhettämme jo tarpeeksi pitkään! Aloitit iloisesta pikku taaperostamme Tipasta, pilasit mahtavat kesälomasuunnitelmamme ja seuraavaksi teit jotain anteeksiantamatonta, aiheutit inhottavaa yskää myös kuusiviikkoiselle pikkuneidillemme. Tämänpäiväinen ilmestymisesi vuorostaan minun kroppaani kruunasi viimeisen kaksiviikkoisen – en päässyt kovasti odottamaani tilaisuuteen vaikka lapset voivatkin jo hyvin. Meillä olisi sen verran tärkeitä muistoja tässä luotavana, juhlat järjestettävänä ja muutenkin reippaasti hommaa että sinua ei kyllä kaivattaisi siihen lisäksi enää ollenkaan. Lisäksi vierailusi on kestänyt jo aivan turhan pitkään! Ikävää sinun kannaltasi sanoa näin, mutta kaikki olisi paljon kivempaa ilman sinua! Mene pois me ei tykätä susta yhtään!

IMG_3882 IMG_3884 IMG_3886 IMG_3902 IMG_3924Eilen meillä oli pienemmän neidin ja mun käynnit neuvolatädillä, meidät molemmat mitattiin ja perjantaina on sitten vielä neuvolalääkäri ja mun jälkitarkastus jonka jälkeen toivon mukaan saan luvan alkaa liikkumaan. Liikuntainto on kova ja kaiholla katselen parvekkeeltamme kanavanrannassa hölkkääviä ihmisiä, saisinpa mäkin jo liikkua kunnolla! Pidetään siis peukkuja että flunssapöpö poistuu pian jotta liikkumaluvan saatuani mun ei tarvitse lykätä liikunnan aloitusta enää flunssan takia. Kunhan olen käynyt jälkitarkastuksessa, ajattelin tehdä sitten postausta siitä synnytyksen jälkeisestä palautumisesta mittoineen ja kuvineen mistä moni on kysellytkin!

Flunssasta huolimatta sain sentään tänään ristiäiskakut tilattua ja en malttaisi odottaa että näen ne luonnossa! Muutenkin ristiäismenua pitäisi suunnitella – tällä hetkellä kun päätettynä on vasta voileipäkakut ja itse ristiäiskakku. Niiden lisäksi olisi mukavaa tarjoilla jotain raikasta, erilaista, ihanaa ja näyttävää. Saa nähdä mihin päädytään! Ristiäisiä itsessäänkään en kyllä malttaisi odottaa enää ollenkaan, mutta onni että niihin on vielä pari viikkoa niin ei (toivottavasti) tarvitse niitä enää kituuttaa flunssan kourissa. Kutsutkin on lähetetty ja kovasti odotan että saadaan kertoa nimi kaikille! Musta on ollut ihanaa lueskella teidän nimiarvailuja kevään ajan ja on mahtavaa sitten vihdoin paljastaa nimi josta olen mahdottoman iloinen ja ylpeä.

Postauksen kuvituksena meidän ihana pieni neitisemme joka (kuten kuvistakin näkyy) vispaa jo hurjasti jaloillaan  ja yrittää kääntyillä suuntaan jos toiseenkin lattialla hengaillessa.  Kovasti hän yrittää nostella päätäänkin, sylissä pää nousee jo tosi korkealle mutta lattialla masulleen ollessa se jää vielä vähän alemmas eikä pikkuinen jaksa vielä hirmuisen kauaa kurotella kaulaa. Mutta eipä sillä olekaan mikään kiire! Nyt oon mäkin muuten saanut jo ihania tarkoituksellisia hymyjä osakseni, aiemmin kun ne olivat vain Oton ja pikkuisen oma juttu. Mahtavaa, meidän vauva ei siis vihaakaan mua (vaikka imetyshormoneissani kerkesin jo pelkäämään sitäkin kun ei tullut niitä hymyjä heti mulle!).

instacollageAjattelin että teen pienen kollaasin kuluneen viikon instagram-kuvista, kun en ole niitä jakanut pitkiin aikoihin täällä blogin puolella! Kun viimein juuri ennen synnytystä sain Instagramin taas toimimaan teidän lukijoiden ansiosta kunnolla olen aktivoitunut huomattavasti sen käytössä ja nykyään tulee laitettua melkeinpä vähintään kerran päivässä jotain sinne, usein jopa monta kertaa päivässäkin. Instagramin kuvia ei yleensä täällä blogin puolella nähdä ja sinne kaikki päivittyy ennen blogia sen käytön helppouden vuoksi. Joten jos et vielä mua Instagramissa seuraa, niin nimimerkillä @iinalaura löytyy kuvia!

Mä toivon itselleni pikaista paranemista ja odotan innolla perjantaita että pääsen sinne tarkastukseen ja saan kirjoittaa palautumispostauksen koska palautuminen raskauden jälkeen on aihe joka kiinnostaa mua ja josta on paljon keskustelua tälläkin hetkellä ja joka herättää niin tunteita kuin mielipiteitäkin laidasta laitaan. Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä♥♥

PS: Ainiin, se piti vielä mainita että olen jo toista yötä tutittoman taaperon ylpeä äiti :)! Jos haluat kuulla aiheesta lisää niin huikkaa kommenttiboxiin, saatan vaikka väsätä tutista luopumis -kertomuksen jos kiinnostusta aiheeseen löytyy.