Niin vierailkaa TÄÄLLÄ!

Moi kaikille!

Mä oon vähän väläytellytkin tasaisin väliajoin alkuperäisen blogini puolella meidän aikeista mennä naimisiin, mutta nyt teillä kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä seuraamaan meidän matkaa alttarille ihan omassa blogissaan, täällä! Jatkossa aion siis olla uhkarohkea ja tuplata työmääräni kirjoittamalla oman blogini lisäksi tätä hääblogia, sukkuloiden samalla perhearjen ja näiden loputtomien hääjärjestelyiden keskellä. Toivottakaa onnea!

Mähän olen häiden järjestämisessä aivan täysi untuvikko, muutaman kerran on tullut jonkun sukulaisen tai tuttavan häissä vierailtua mutta muuten olen save the date -korttien, bonjour -pukujen ja häävalssin keskellä kuin kala kuivalla maalla. Mulla on paljon haaveita ja lennokkaita ideoita siitä millaisia asioita haluan tuoda meidän häihimme ja millä tavalla, mutta tämä toteutuspuoli tuottaa vielä paljon haasteita. Onneksi mulla on apunani maailman parhaat kaasot, perhe ja ystävät. Sekä tietysti suurimpana tukena ja turvana tuo tuleva aviomies mutta hänet varmaan lasketaan perheeseen kuuluvaksi!

Jos luulette nyt lukevanne tavallista hääblogia, olette väärällä sivulla. Kuten kaikki mun alkuperäistä blogia lukevat tietävätkin, mä en ole mikään mailman perinteisin ihminen, eikä meidän perhe tai rakkaustarinakaan ole kovin tavallinen. Tulevat häämme noudattavat aika pitkälti samaa kaavaa, ja uskon että ennen kuin me sitten viimein sanotaan Oton kanssa tahdon, tulee olemaan vielä aika monta hassunhauskaa käännettä matkanvarrella.

Alunperinhän meidän tarkoituksena oli mennä naimisiin kesällä 2014 ja menestyksekkäästi varailin vihkiaikatoiveita Helsingin keskustassa sijaitsevaan suosikkikirkkooni heinä- ja elokuulle ensi vuonna. Aikavaihtoehtoja sai kuitenkin laittaa yhteensä 30 kappaletta ja tyypilliseen tapaani päätin viimeiseksi vaihtoehdoksi laittaa villin kortin – meidän vuosipäiväämme lähimmän lauantain eli helmikuun 8:n päivän ja kuinka ollakaan aika moni muukin halusi mennä naimisiin juuri heinä- tai elokuusssa, ja niin me saatiin sitten tämä viimeinen vaihtoehto vihkiajaksemme.

 Nyt tilanne on siis se että hääpäivään on aikaa vajaat yhdeksän kuukautta ja meillä on valmiina se vihkiaika ja vihkipappi jonka varasin pari viikkoa sitten kun suunnittelimme tyttäremme kastetilaisuutta tutun papin kanssa. Meidän suhde on ollut muutenkin suhteellisen nopeasti etenevää sorttia ja suhteellemme tyypillisesti me häidenkin kanssa mennään eikä meinata vain. Hieman kauhistuttaa tämä lyhyehkö aika ja se miten ehdimme kaiken hoitaa, mutta eiköhän se onnistu. Ja luulenpa että aika moni on mennyt menestyksekkäästi naimisiin vieläkin lyhyemmällä varoitusajalla!

Tässä kaikessa lyhykäisyydessään melkein kaikki mitä mä tällä hetkellä tiedän meidän häistä varmasti. Hääkirkosta mä kerron teille myöhemmin lisää, mutta senverran paljastan että saatiin juuri se kirkko joka haluttiinkin, onneksi.

Mahtavaa päivää kaikille ja tervetuloa mukaan seuraamaan!

PS: Sivupalkista löytyy linkit blogloviniin ja blogilistalle, ja blogin voi lisätä myös bloggerin lukuluetteloon aivan kuten muutkin Kideblogit! Pienistä alkukankeuksista johtuen kappalejakojen teko hieman vielä ontuu kun rivinvaihdot eivät jostain syystä näy valmiissa postauksessa vaikka muokkaustilassa toimivatkin moitteettomasti, mutta yritän korjata asian pian!

Joku voisi varmaan otsikosta arvata että mä olen viettänyt juhannusviikonlopun ilman mun Samsung Galaxy S 3:a? Voi kyllä, perjantai-iltana kun tultiin ystävien luota grillaamasta mä lahjakkaasti lennätin puhelimeni sortsien takataskusta minnekäs muualle kuin suoraan vessanpönttöön! Ikinä en pidä puhelinta taskussa mutta sen kerran kun se sinne eksyy niin tottakai se myös tippuu pönttöön, niin mun tuuria. Puhelin on nyt ollut kuivumassa 48h kaikki osat irti ja toivon että se toimii  kunhan kohta kokeilen käynnistää sen! Kaikki mun kaverit tietävät että puhelin on mun kolmas käsi ja mä oon aivan hukassa ilman sitä.

Vaikka ensin olin ihan kauhuissani että miten mä selviän ilman puhelinta koko viikonlopun kun kaikki kaupatkin on kiinni eikä ole mahdollista hommata edes varapuhelinta tuon tilalle, niin loppujenlopuksi tää on tehnyt todella hyvää! Mä oon ehtinyt jopa lukea pari lehteä ja keskittyä tv-ohjelmaan kun yleensä imetän puhelin kourassa enkä keskity juoneen ollenkaan vaikka yrittäisin katsoa jotain sarjaa. On tehnyt hyvää huomata että ei se maailma siihen kaadu vaikken olisikaan jatkuvasti tavoitettavissa tai perillä siitä mitä kaikille kuuluu – kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta veikkaisin silti että puhelin on nykypäivänä aika monelle muullekin yhtä tärkeä kuin mulle. Tai ei ehkä se puhelin, vaan sosiaalinen media jonka käytön se puhelin mahdollistaa missä vain ja milloin vain.

Puhelimeton juhannusviikonloppu on sujunut todella kivasti ja rennosti kotosalla, paitsi perjantaina käytiin siellä grillailemassa ystävien luona lasten kanssa ja syötiin maailman parhaita ribsejä joiden ohje mun on pakko saada! Tultiin aikaisin kotiin ja vietettiin Oton kanssa laatuaikaa katsellen Game of Thronesia kun muksut nukkuivat. Eilen oli aika huono ilma koko päivän joten me vaan siivoiltiin ja illalla lähdettiin puistoon ja kävelylle kun aurinko alkoi paistamaan kunnolla. Käytiin myös rannalla ja Tiara olisi kovasti halunnut mennä uimaan mutta me ei oltu varustauduttu uikkareilla kun ilma ei kuitenkaan ollut niin lämmin, mutta luvattiin sitten että tänään on uimareissun paikka ja tänään käytiinkin sitten vedessä asti!

Tuntuu että meidän molemmat neidit ovat kasvaneet ja kehittyneet taas ihan hurjaa tahtia! Tiara kiipeilee portaita ylös alas vaikka pelkäsi niitä vielä kuukausi sitten, menee innoissaan veteen ja on oppinut puhumaan hurjasti lisää. Tiara on myös oppinut ottamaan toiset huomioon tosi hyvin, puistossakin jos keinu on vaikkapa varattu niin Tiara sanoo että ”Ensin tytön vuoro, sitten Tiaran vuoro” eikä suutu ollenkaan jos me taas vuorostaan ollaan keinuttu jo jonkin aikaa ja joku toinen haluaa keinumaan kun kerron että ”nyt on pojan vuoro keinua”.

Tipa ymmärtää jo niin paljon että se on ihan hullua! Me käydään piiiitkiä keskusteluja ja Tiara muistaa ihan uskomattomia asioita. Hän kyselee kavereiden perään joita ollaan nähty viimeksi kuukausia sitten ja muistaa esimerkiksi oman ja siskonsa kaikki etunimet ja sukunimen sekä tietää meidän vanhempien nimet, isomummun ja isopapan nimet ja mummun koko nimen.  Pienen taaperon mieli on myös hauska kun se yhdistelee asioita, Tiara esimerkiksi aina liukuessaan liukumäestä alkaa innoissaan laskemaan yhdestä kymppiin, koska liukumäestä lasketaan.

Zelda-neitikin kasvaa niin kovaa vauhtia että äitiä itkettää! Ihanaa että toinen kasvaa mutta hirmuisen haikeaa samalla. Meillä oli viime viikolla Zeldan 2kk-neuvola ja neiti oli jo 5740g & 58cm! Zelda kannattelee jo hurjan hyvin päätään, höpöttää minkä kerkeää ja hymyilee ja nauraa iloisesti. Zelda tykkää seurata Tiaran touhuja ja erityisen hauskaa on jos Tiara heiluttelee lelua tai laulaa Zeldalle, silloin Zelda innostuu ja saattaa päästää pitkän iloisen jokelluksen!

Mulla on huomenna aika iso ylläri luvassa aamupäivällä, joten seurailkaahan Kideblogeja jos kiinnostaa! Muuta en vielä paljastakaan koska on niin kivaa olla salaperäinen. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥♥

Miten teidän juhannus sujui?

Kun sanon Pop-kokoelma niin kaikki äidit ainakin tietää että nyt ei puhuta CD-levyistä, vaan siitä ruotsalaisesta lastenvaatemerkistä joka on ollut blogiäitien suosikki jo vuosia. Itse olen sellaista hitaasti lämpeävää sorttia, ja tullessani äidiksi ensi kertaa en ajatellut sen tarkemmin lastenvaatteiden käyttöikää, ekologisuutta tai oikeastaan mitään muutakaan. Tärkeintä oli kiva ulkonäkö ja kohtuullinen hinta. Mutta viimeistään Tiaran kasvettua remuavaksi ja sotkevaksi taaperoksi jonka vaatteita saa olla pesemässä melkeinpä päivittäin, on arvostus lastenvaatteiden kestävyyttä kohtaan noussut aivan uusiin sfääreihin.

Onhan se mukava ajatella että ne vaatteet säilyisivät Tiaralta vielä Zeldallekin, ainakin ne kauneimmat ja rakkaimmat. Monta vaatetta olen kuitenkin joutunut heittämään jopa roskiin koska saumat ovat kiertyneet niin pahasti/vaatteet ovat kutistuneet/kangas on hajonnut jostain kohtaa samantien. Mä oon sen verran kyllästynyt pelkäämään jokaisen pesukoneellisen yhteydessä vaatteen hajoamista tai muuten pilalle menemistä, että olen alkanut suosiolla käyttää vaatteisiin vähän enemmän rahaa ja ostamaan vähän vähemmän niitä ”no tää on söpö ja hintakin vaan 6 euroa, otan tämänkin” -vaatteita. Toki niihinkin tulee joskus edelleen sorruttua, mutta sen sitten taas huomaa kiroillessa kun laittaa pyykkejä kuivumaan.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu mukaan Polarn O. Pyret, minun(kin) nykyinen lempparimerkki. Kestäviä, pestäviä ja mikä parasta: ihanan raikkaan näköisiä vaatteita jotka eivät vuoden päästä näytä muodista pois menneiltä vaan ovat aina ajankohtaisia. Sopivat siis myös loistavasti kierrätettäväksi Tiaralta Zeldalle! Niin paljon olen hurahtanut Popiin että kyllä meillä on iso osa Zeldalle uusina ostetuistakin vaatteista Popia, siksi että en vaan mitenkään voi vastustaa unelmanpehmeitä ja ihanan värikkäitä minikokoisia ihanuuksia!

Me saatiin ristiäislahjaksi Zeldalle pari lahjakorttia Popiin ja suuntasinkin sitten hyvissä ajoin tiistaiaamuna Oton kanssa Itiksen Polarn O. Pyretiin kun alennusmyynnit alkoivat ja valitsin pikkuneidille ihania juttuja. Itiksen Pop on muodostunut vähän niinkuin meidän kantapaikaksi, siellä tulee piipahdettua joka kerta kun sielläpäin pyöritään. Se on kyllä junaratoineen Tiarankin lemppari kun neiti pääsee aina leikkimään sillä aikaa kun mä shoppailen! Ja liikkeessä on sen verran kotoisa tunnelma että olenpa mä kerran imettänyt Zeldaakin siinä shoppailun lomassa (tosin typy oli silloin kolme viikkoa vanha ja huomattavasti kevyempi kannatella).

Tiaralle löytyi ihana kellohelmainen turkoosiraidallinen mekko jota en vain voinut jättää kaupan hyllylle ja Zeldalle ostinkin lahjakorteilla sitten vaikka ja mitä. Löytyi eläinkuvioinen söpö kietaisubody, pinkit leggingsit, oranssi-valkoraidallinen body, pinkit nallesukat (minikokoa koska meidän neidillä on pikkuruinen jalka edelleen) ja vielä se kaikkein ihanin eli valkoinen pitsinen sortsiasu joka varasti heti mun sydämen!

Poppishoppailun lisäksi ollaan tällä viikolla ulkoiltu puistossa ja käyty Snadi Stadissa mistä laitoinkin kuvan maanantaina blogin facebook-sivuille. Eilen kuvattiin muutama kuva tuota blogin uutta banneria varten ja samalla innostuin pelleilemään Tiaran kanssa kameralla, tai no siis lähinnä mä pelleilin ja Tiara ihmetteli että mikä ihme äitiä vaivaa! Tiara täytti muuten tänään jo vuoden ja yhdeksän kuukautta, hurjaa! Niin ne vain 2v-synttärit alkavat pikkuhiljaa lähestyä meilläkin, vaikka vastahan me juhlittiin niitä ensimmäisiä. Apua!

Huomenna meillä on tarkoitus suunnata päivällä rannalle ja illalla viettämään stadilaista juhannusta kotoisasti kerrostalon pihalla grillaillen! Kiitos vielä hurjasti kaikille ristiäispostauksiin kommentoineille! Mä koitin vastailla kaikkiin kysymyksiin, kaikkia muita kiitän näin yhteisesti koska kommentteja oli mulla rästissä yli 400 ja en mitenkään olisi kyennyt vastaamaan kaikkiin. Facebookissa tästä ilmoitinkin, mutta toivottavasti tekin ymmärrätte! Tästä eteenpäin siis kommentteihin vastailu jatkuu taas ihan normaalisti eli vastaan kaikkiin. Ihanaa juhannusta teille kaikille♥♥

Moikka! Ei varmaan ole vaikeaa huomata että blogin ulkoasussa on tapahtunut muutos, eikä mikään aivan pieni sellainen. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut sellainen kutina että blogi kaipaisi vähän ammattilaisen kädenjälkeä ulkoiselta olemukseltaan ja onneksi mun ihana ystäväni Jarno vinkkasi mulle todellisesta ammattilaisesta. Mä laitoin Miska Lehdolle viestiä ja tuloksena on tämä ihanan raikas ja totaalisesti mun näköinen uusi look! Miska tiesi heti mitä mä tarkoitan vaikka omasta mielestäni en ainakaan kovin selkeästi osannut ilmaista itseäni. Jo ensimmäisestä luonnoksesta lähtien olin todella vaikuttunut ja olen edelleen! Mun mielestä tämä on täydellinen, mitä te tykkäätte?

Miska kirjoittaa blogia *täällä*, käykää ihmeessä kurkkimassa hänen upeaakin upeampia kuvaluomuksiaan! Mä palaan pian kera kuulumisten ja kuvien, olette parhaita♥