Moikka! Meillä on ollut tosi hölläilyviikko eikä olla kamalasti tehty mitään erityistä. Sunnuntaina käytiin siellä Snadi Stadissa ja siellä Otolla tuli olkapää tosi tosi kipeäksi ja Otto joutui olemaan muutaman päivän kotona lepäilemässä. Tiistaina leivoin mustikkamarmoroitua juustokakkua piristykseksi ja ollaankin mussutettu sitä siitä asti! Pullahiirisyndrooma on iskenyt muhun vasta äitiyden myötä, ennen en koskaan syönyt mitään leivonnaisia, mutta nykyään tulee mieluummin herkuteltua itse leivotulla kuin kaupan karkeilla tai muilla.

Tänään Otto palasi takaisin duuniin ja me nähtiin naapurin Oonaa neitien kanssa. Oon järkkäillyt muutamia yhteistyökuvioita ja istunut naputtamassa sähköpostia sähköpostin perään kaikki tyttöjen päikkäriajat ja tällä hetkellä haaveilen siitä että pääsen selaamaan uusimman Cosmon läpi joka eilen kolahti postiluukusta ja jota en ole ehtinyt vielä edes avaamaan kiireiltäni. Pienestä sitä voikin ihminen haaveilla.. Mutta se kansi leopardikuvioineen näytti niin kivalta!

Käytiin tänään Oton duunin jälkeen pyörähtämässä pikapikaa Itiksessä ostamassa pari uutta verhoa kun meillä on pieni muutosprojekti menossa kotona. Viikonloppuna olisi nimittäin tarkoitus vaihtaa makuuhuoneita niin että meidän nykyisestä makkarista tulee Tiaran huone ja Tiaran huoneesta meidän huone. Tuonne meidän nykyiseen makkariin kun saa fiksummin sitten aikanaan molempien neitien sängyt asettumaan ja tuli vaan sellainen sisustusinto että tekee mieli kokeilla jotain uutta. Mä laittelen muutoksesta kuvaa heti kun on täysin valmista, vaikka siinä voikin hetki kestää kun meillä on seuraava yhteinen vapaapäivä vasta ensi viikon lauantaina ja jos huonosti käy niin ehditään siirtämään kalusteet vasta silloin.

Itiksestä tarttui mukaan myös uusi kaulakoru ja toppi. Mä päädyin jotenkin mystisesti Vero Modaan vaikken sieltä vuosiin ole ostanut mitään ja löysin aivan ihanan kaulakorun joka on niin mun tyylinen! Ja H&M:stä nappasin punaisen napitettavan topin mukaan, koska edestä napitettavia paitoja ei näin imetysaikana vaan voi olla liikaa. Punaista paitaa mulla ei vielä olekaan, jotenkin olen vasta vaaleiden tai vaaleampien hiusten myötä alkanut lämpenemään punaiselle värille.

Kaulakoru Vero Moda / Toppi H&M / Farkut Cubus / Kengät H&M

Tiaralla on ollut ilmeisesti vauhdikkaita päiviä vaikkei mitään erityistä olla tehtykään kun neiti on alkanut näkemään vaikka ja mitä unia! Viime yönä Tiara herätti meidät yhtäkkiä kun kuulemma hänen ”ankka ja Nasu on likaisia! Isi pyyhkii! Isi hakee paperia!” Otto haki paperia ja pyyhki pehmot vaikka ne ihan puhtaita siis oikeasti olivatkin ja Tipa huokaisten jatkoi tyytyväisenä uniaan. Vartin päästä Tiara kuitenkin puhkesi lohduttomaan itkuun ja huusi että ”Isi katsomaan! Isi ota hattu pois Tiaran päästä!” Tiaralla ei siis ollut mitään hattua päässä mutta näki ilmeisesti jotain hattu-unta sitten? Lopulta Tiara sitten nukahti juotuaan lasin vettä ja nukkui loppuyön heräilemättä mutta hassua että Tipa eka kertaa näki noin todentuntuisia unia että heräsi ja luuli niiden olevan totta!

Vaikka oon tosi tyytyväinen omiin uusiin juttuihini, viikon paras ostos on kuitenkin Zeldalle! Blogikollegani Karoliina K. nimittäin löysi Ebaystä himoitsemiani Mini Rodinin pellekalloleggingsejä ja vielä Zeldan koossa! Olen tosi kauan ihanan kamalaa pellekallokuosia himoinnut mutta sitä on hankalasti saatavilla kun kyseinen mallisto ilmestyi jo syksyllä 2011. Nyt kuitenkin sain nuo ihanat leggingsit ja vielä upouusina ja käyttämättöminä, oi tätä autuutta! Kiitos Karoliina K!

Mun mielestä tää on ollut ihan loistava viikko! Vaikka se onkin vasta puolivälissä, toivotaan siis että loppuviikosta tulee yhtä kiva. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥

Mitä piditte uusista ostoksista? Näkevätkö teidän muksut hassuja unia?

Multa toivottiin mielipidepostausta vanhempien päihteidenkäytöstä ja hetken mietittyäni mä ajattelin nostaa kissan pöydälle. Tämä on aihe joka aivan takuuvarmasti jakaa mielipiteitä! Mun täytyy tunnustaa teille että tämän postauksen kirjoittaminen oli ehkä hankalin aihe mistä olen koskaan kirjoittanut. Ensimmäisiä tunteita mussa itsessäni herättivät jo itse postaustoiveet, jotka käsittelivät ”äitien tupakointia/äitien alkoholinkäyttöä”. Miksi tosiaan ainoastaan äitien päihteidenkäyttö pitäisi nostaa tapetille, mutta isit saisivat sauhutella ja dokailla aivan rauhassa ilman pienintäkään paheksuntaa?

Mun mielestä molempia vanhempia kuuluu kohdella tasaveroisesti ja siksi kirjoitan tämän tekstin koskien molempia vanhempia eikä vain äitejä, vaikka tietysti äideillä on joitakin tekijöitä jotka tekevät äitien päihteidenkäytöstä vaarallisempaa tiettyinä aikoina kuten raskaus ja imetys. Raskausaikana mulle ainakin oli päivänselvää että en polta yhtäkään savuketta enkä juo pisaraakaan alkoholia. Mä en uskaltanut edes yhtä pientäkään huikkaa maistaa esimerkiksi kaverin uutuussiideristä, vaikka tiedän ettei se yksi huikka varmasti olisi mitään haitannutkaan. Tiedän että jos olisin maistanut pienenkin huikan ja vauvalle olisi raskausaikana tapahtunut jotakin niin olisin syyttänyt siitä itseäni vaikkei se alkoholin maistamiseen olisi liittynytkään.

Se on fakta että päihteet eivät kuulu raskausaikaan. Mä en paheksu äitejä jotka tupakoivat raskausaikana koska ei ole mun asiani paheksua sitä miten muut toimivat, mutta itse en koskaan voisi toimia niin. Kun tiedän tupakoinnin vaarat, en koskaan haluaisi altistaa omia lapsiani niille. Mäkin olen tupakoinut nuorena vaikka se inhottava tapa onkin, mutta lopetin heti tultuani raskaaksi. Mun mielestä on myös erittäin kunnioitettavaa jos isä ryhtyy äidin tueksi raskausaikana ja lopettaa myös tupakoinnin, se helpottaa äidin lopettamista tosi paljon.

Raskausaikoina vältin oman tupakoinnin lisäksi myös passiivista tupakointia. Mun mielestä oli ihanaa että myös mun kaverit osasivat ottaa mut tosi hyvin huomioon ja välttää tupakointia mun seurassa silloin kun kannoin meidän mukuloita mahassani. Passiivinen tupakointi on melkeinpä yhtä vaarallista kuin se että itse tupakoisi, joten on tärkeää pitää huolta siitä ettei altistu myöskään sille. Sama juttu tupakan kuin alkoholinkin kanssa, jos lapsille olisi sattunut jotakin raskausaikana ja olisin itse tupakoinut  – en koskaan olisi voinut antaa sitä itselleni anteeksi. Koska mulla oli mahdollisuus tarjota mun lapsille turvalliset ja terveelliset yhdeksän kuukautta mun masussa, mä tarjosin ne ilomielin.

Myös imetysaikana päihteidenkäyttöä on rajoitettava. Neuvolan ohjeistuksen mukaan alkoholia saisi juoda yhden pienen annoksen silloin tällöin imetysaikana kunhan pitää pari tuntia taukoa imetyksessä, eli se annos olisi hyvä juoda juuri imetyksen jälkeen. Myöskään tupakointia ei suositella imetysaikana koska haitalliset aineet erittyvät myös rintamaitoon. Tupakointi myös lisää kätkytkuolemariskiä jos vauva nukkuu tupakoivan vanhemman vieressä. Mä oon pari kertaa juonut juurikin jossain juhlatilanteessa sen muutaman senttilitran kuoharia ihan hyvällä omallatunnolla ja imettänyt sitten parin tunnin päästä. Olen myös käynyt juhlimassa kerran kun kaasoni ja rakas ystäväni Emmis oli täällä käymässä Rovaniemeltä. Silloin pumppasin maitoa valmiiksi, jätin Zeldan Oton hellään huomaan ja join muutaman annoksen alkoholia. Ja mulla oli super kivaa!

Imetys on sitovaa, imetysaikana en itse ainakaan uskalla enkä halua käydä usein juhlimassa. Kerran olen siis käynyt ja seuraavan kerran menen varmaan omilla synttäreilläni, syyskuussa. En halua että maidontuotanto häiriintyy tauoista. En kuitenkaan koe että siinä on mitään pahaa jos käy silloin tällöin pitämässä hauskaa ystävien kanssa, juo muutaman annoksen alkoholia ja palaa virkistyneenä takaisin kun on saanut tanssittua ja purettua stressiä. On niitä varmasti parempiakin keinoja purkaa stressiä, mutta myös huonompia.

Mun mielestäni lapsi ei ole hoidossa silloin kun hän on toisen vanhempansa kanssa, joten sille kuinka usein äiti tai isä saa käydä omien kavereidensa kanssa juhlimassa ei mun mielestä ole lasten kannalta mitään tarkkaa rajaa. Siinä taas on eroja mikä on vanhemmilta toisiaan kohtaan reilua. Mun mielestä ei olisi reilua juosta joka viikko juhlimassa ja jättää lapsia Otolle, eikä se olisi reilua mua kohtaan jos Otto toimisi niin. Lapset sen sijaan eivät tietäisi missä mä olen – sama kai se on lasten kannalta käykö äiti tai isä töissä, juhlimassa vai koiranäyttelyssä toisella paikkakunnalla.

Me ei olla käyty nyt vuoteen yhdessä juhlimassa Oton kanssa, koska ensin olin raskaana ja nyt Zelda on vielä niin pieni etten ole raaskinut jättää häntä hoitoon. Sitten kun tulee aika että me lähdetään joskus juhlimaan yhdessä, Zelda ja Tiara jäävät kotiin ja hoitaja (luultavasti mun äiti) tulee meille heitä hoitamaan. Kotona Zeldalla on varmasti turvallisempi olo olla ensi kertaa hoidossa kun hän on tutussa ympäristössä ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen helposti. Tiara on ollut kerran yökylässä 9kk iässä ja muuten hän on ollut aina kotona jos me ollaan lähdetty Oton kanssa käymään jossain. Pienten lasten kanssa mun mielestä hoitokuviot on helpointa järjestää näin ja itsestäkään ei tunnu niin pahalta jättää lasta kun tietää että hän on kotona eikä ole yötä poissa. En kuitenkaan missään nimessä sano että vauvoja tai pikkulapsia ei saisi viedä yöhoitoon muualle, enkä todellakaan usko että se aiheuttaa mitään traumoja että vie hoitoon.

Sitten kun en enää imetä on juhlimaan lähteminen helpompaa, mutta en usko että silloinkaan kovin usein käyn juhlimassa. Vaikka mä en sitten toimikaan enää lapseni ruuanlähteenä, en aio muuttua bile-eläimeksi joka käy krebaamassa ainakin joka keskiviikko, perjantai ja lauantai. Mä oon juhlinut ihan tarpeeksi jo silloin kun ei vielä ollut lapsia, eikä se enää jaksa innostaa samalla tavalla. Joskus varmasti tulee sellainen tunne että olisi ihan mahtavaa käydä tanssimassa jalat kipeiksi ja juomassa pari mojitoa ja silloin voin ihan hyvin mennä, mutta yleensä mukavuudenhalu vie voiton ja istun mieluummin iltaa kotona Oton kainalossa, käyn saunassa ja syön hyvää ruokaa.

Saunasta pääsenkin luontevasti aiheeseen nimeltä saunasiiderit! Saunasiideri, saunakalja, saunalonkero, saunamikävaan on juoma jota mä en koskaan ole oppinut juomaan. Mä oon joskus ostanut itselleni saunasiiderin mutta ne on aina jääneet kaappiin lojumaan ja menneet joko pilalle tai sitten Otto on juonut ne pois. Vaikka kaupassa tuntuu joskus että ”Hei tätä olis kiva maistaa illalla saunassa” niin sitten mä kuitenkin vaan unohdan sen juoman jääkaappiin kun kotona ei käy mielessäkään. Oon näiden vuosien aikana oppinut että mun ei kannata saunajuomia ostaa kun Cokis ajaa saman asian oikein hyvin. En siis näe saunajuomissa mitään pahaa mutta en tiedä miksi ne eivät vain kolahda mulle!

Mä en myöskään tykkää alkoholista ruokajuomana vaikka Oton mielestä oluella on joihinkin ruokiin pyhä yhteys. Mua ei muiden ruokajuomat kiinnosta mutta itse suosin vettä ja maistelen mieluummin ruoan makua. Mun mielestä se on kuitenkin ihan hyvä että vanhemmat joskus juovat vaikkapa viiniä tai sitä olutta ruokajuomana, näin juuri lapsetkin oppivat näkemään sitä kohtuukäyttöä eikä alkoholista tule sellaista mörköä joka kiinnostaa siksi että sitä ei koskaan näe omassa kodissa. Ehkä mäkin joskus lämpeän uudestaan viinille vaikka nykyään mua ällöttää jo pelkkä ajatuskin, nuorena tuli lipitettyä viiniäkin mutta raskausaikojen pitkien alkoholitaukojen jälkeen mä en hirveästi tykkää minkään alkoholin mausta, mikä on varmaan se suurin syy sille että en juo kovin usein.

Mä oon itse ollut  muksuna monta kertaa ystävien tai suvun kesken illanistujaisissa joissa aikuiset ovat ottaneet alkoholia ja lapset ovat leikkineet ja pyörineet siinä sivussa. Koskaan ei mulle jäänyt pelkoa tai pahaa mieltä tällaisista juhlista enkä näe niissä mitään pahaa. Kaikki osasivat juoda nätisti ja pitää huolen itsensä lisäksi myös lapsistaan. Mun mielestä myös lasten seurassa saa ottaa alkoholia, kunhan muistaa kohtuuden eikä vedä räkäkännejä. Ja lasten seurassa on eri asia kuin vauvojen seurassa, vauvaa en ikinä käsittelisi edes siinä pienessä kahden siiderin hiprakassa eli se yksi annos on ainakin mulle ihan ehdoton maksimi.

Joillakin yksi, kaksi tai kolmekaan annosta ei tunnu missään ja toisilla tuntuu heti. Mun mielestä lasten kanssa hyvä ohjenuora on se että illanistujaisissa sun muissa olisi aina vähintään yksi aikuinen joka on ajokunnossa, eli juonut maksimissaan yhden annoksen alkoholia. Vaikka meillä ei autoa olekaan on ajokunto mun mielestä hyvä raja: jos kykenet turvallisesti ajamaan autoa, kykenet myös huolehtimaan lapsista. Eli teoreettisesti ajatellen, jos me nyt pidettäisiin illanistujaiset joissa on lapsia mukana – jompikumpi meistä vanhemmista joisi vain yhden annoksen tai ei ollenkaan. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu –  joku lapsista voi vaikka sairastua ja tarvita lääkärihoitoa – ja siksi mun mielestä aina on ehdottomasti oltava selvä aikuinen joka lapsen voi viedä lääkäriin.

 Vanhempien päihteidenkäyttö on todella tunteita herättävä aihe. Kaikki vanhemmat toimivat näissä asioissa omalla tavallaan niinkuin omille lapsilleen ja itselleen parhaaksi näkevät ja kaikilla löytyy jokin mielipide aiheesta. Olit sitten isä tai äiti, absolutisti tai alkoholisti – aina löytyy niitä joiden mielestä toimit väärin. Uskokaa mua, absolutistiakin voidaan morkata siitä että hän ei näytä kohtuukäytön mallia – ja isää siitä että hän on tylsimys kun ei lähde juhlimaan joka viikko. Tärkeintä on kuitenkin se että rakastaa lapsiaan ja pitää heistä hyvää huolta!

Tämä on meidän perheen tyyli, Mitenkäs teillä?

Siinä on meidän hääteema, kiitos teidän ihanuuksien jotka keksitte että ne mun teemahaaveethan voi yhdistää! Päävärit ovat siis musta ja valkoinen, mutta siellätäällä tulee näkymään myös pieniä ripauksia minttua ja vaaleanpunaista, kuitenkin hyvin maltillisesti ettei mene liian sekavaksi. Kuten mainitsinkin viimeviikolla, ovat hääjutut edenneet nyt jo tosi paljon! Meillä on aivan mielettömät hääkuvaajat buukattuna joista kerron myöhemmin lisää ja tänään käytiin hakemassa postista kaksi isoa paketillista ihanaa häätilpehööriä uudelta yhteistyökumppaniltani Juhlacenteriltä.

Me saatiin Juhlacenteriltä hääkoristeita, tarvikkeita karkkibuffetiin ja kaikkea ihanaa mitä ikinä hääpäivänä nyt saattaakaan kaivata. Esittelen hääkoristeita vielä jatkossa tarkemmin omissa postauksissaan mutta mä oon niin innoissani jo nyt!! Siis pääsin niin häätunnelmaan kun avasin paketit ja löysin ihanat kyltit, pompomit ja hääsaippuakuplat. En käsitä miten jaksan odottaa vielä helmikuuhun asti, mutta häälaskurimme mukaan eihän sinne onneksi ole enää kuin tasan 200 päivää! Ihan hurjan vähän, päivät kuluvat todella nopeasti.

Koska ne päivät tosiaan kuluvat hurjaa vauhtia, ja koska mulla on kaksi ihanaa pientä tyttöä sekä kaksi ihanaa blogia hääjärjestelyiden lisäksi, mä koin helpoimmaksi vaihtoehdoksi sen että meidän hääkoristeet ovat valmiita emmekä askartele niitä itse muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta. Tähän liittyy siis myös yhteistyökumppanini Juhlacenter jonka valikoimaa ei voi kuin ylistää. Löysin sieltä hurjasti teemaamme sopivia koristeita ja muita tarpeellisia juttuja hääpäivää ajatellen. Teemaamme liittyen haluaisin myös mustavalkoraidallisia kaitaliinoja, mutta niitä en ole löytänyt mistään liikkeestä Suomen maankamaralta joten ajattelin mahdollisesti tilata tai ostaa mustavalkoraidallista kangasta ja ompeluttaa niistä liinat. Ne liinat taitavatkin olla ainoa juttu jota Juhla Centeristä en löytänyt eli tulemme koristeaskarteluissa pääsemään todella helpolla!

Mä aion kertoa koristeista ja muista jutuista teemoittain eli ajattelinkin antaa teille mahdollisuuden päättää mistä haluatte kuulla ensimmäisenä! Vaihtoehtoja ovat pöytäkoristeet, yleiskoristeet & lahjapöytä, karkkibuffet, hääauton koristelu, hääparin pöydän koristelu ja kirkon koristeet kukkaistytön korista saippuakupliin. Kaikista tulen kyllä kertomaan mutta jos jokin aihe kiinnostaa erityisesti ja haluaisitte kuulla siitä ekana niin kertokaa ihmeessä!

Mä olen todella iloinen ja yllättynyt siitä miten mahtavan vastaanoton hääblogi on saanut teiltä, kiitos hurjan paljon kaikille kommentoineille. Olette antaneet aivan loistavia vinkkejä, tehneet mahtavan päätöksen mun puolesta ja saaneet mua ajattelemaan monia asioita jotka eivät muuten olisi käyneet mielen vieressäkään. Mä yritän päivittää myös hääblogia mahdollisimman usein mutta veikkaan että tahti kiihtyy hääpäivää kohti!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥♥

Moni on kysellyt että eikö Tiara koskaan uhmaa tai ole tottelematon ja aika pitkään sain vastata ihan rehellisesti että ei uhmaa ja tottelee oikein hyvin, mutta viime viikkoina on meilläkin ollut havaittavissa jos jonkinlaista uhmaa ja haluttomuutta toimia sääntöjen mukaan. Tiara on kokeillut rajojaan oikein olantakaa, suurimmaksi osaksi hän testailee niitä pelleilemällä ruuan kanssa (tahtoo syödä vain aamu-, ilta- tai välipalaa mutta lounas tai päivällinen ei kelpaa koskaan). Tiara haluaisi siis elää puurolla, jugurtilla, hedelmillä ja leivällä mutta lämmin ruoka on big no-no.

Ei kelpaa vaikka olisi Tiaran herkkuruokia, ei kelpaa vaikka saisi pikkumyyn luomuketsuppia päälle eikä kelpaa vaikka tekisi mitä. Ollaan pidetty aina johdonmukaiset ja säännölliset ruoka-ajat eikä tarjottu mitään ylimääräisiä herkkuja tai välipaloja normaalin ateriarytmin ulkopuolelta mutta itsepintaisesti Tiara vaan välttelee lämmintä ruokaa.Tiara onneksi syö niitä väli-, aamu- ja iltapaloja ihan hyvin ja vaikuttaisi kasvavankin ihan hyvin joten huolissaan en ole mutta turhauttaahan tämä kyllä joskus! Uskoisin tällaisen ruokalakkoilun olevan kuitenkin aika todella tavanomaista näiden pienten uhmaikäisten keskuudessa, vai olenko väärässä?

Muuten uhmaaminen näkyy ehkä karkailun ja ei-sanan käytön (Tiaralla) lisääntymisenä. Tiara hihittelee ja juoksee karkuun aina kun pitäisi tulla pukemaan/käymään potalla/syömään/lähteä ulos mutta yleensä tottelee kun on hetken saanut juoksennella. Ei-sanaa Tiara käyttää nykyään todella paljon, kaikkeen on kivaa vastata ” Ei oo! Eikä! En! En tahdo!”. Sen lisäksi että uhma on lisääntynyt, on Tiara kuitenkin myös kasvanut ja oppinut paljon uutta. Tiara osaa nykyään tosi hyvin jo pyytää anteeksi jos hän tietää tehneensä väärin ja muistaa aina kiittää ruuan jälkeen tai jos hänelle antaa jotakin.

Kaupassakin Tiara aina tervehtii myyjää ja kiittää ja sanoo heiheit lähtiessä, meidän pieni hurmaaja. Julkisilla paikoilla Tiara ainakin toistaiseksi unohtaa uhman ja vaihtaa hurmausmodin päälle, äidin onneksi. Niitä julkisia uhmakohtauksia ja lattialleheittäytymisiä odotellessa mä nautin tästä mielihyvin! Mä oon tosi iloinen että ollaan onnistuttu opettamaan Tiaralle hyvät käytöstavat ja vaikka ne unohtuisivat aina välillä uhman myötä niin siellä ne kuitenkin ovat jossain pääkopassa  ja toivottavasti pysyvät tulevaisuudessakin.

Tiara on oppinut hirvittävän hyvin myös kertomaan tunteistaan ja siitä mä oon tosi iloinen ja ylpeä! Tiara osaa kertoa olevansa ”innoissaan” tai ”iloinen” ja silloin kun äiti kieltää niin hän osaa kertoa että ”harmittaa!” tai ”surullinen”, Tiara myös kertoo kun ”jännittää”, ”ujostuttaa” tai on ”hauskaa!”. Meillä on sellainen kiva kirja jossa on esitelty erilaisia tunteita ja Tiara osoittelee  kuvista tosi taitavasti innostuneen sammakon, rakastuneet undulaatit ja ujon pandan sekä kaikki näiden muut tunteikkaat kaverit.

Samaisesta kirjasta (ja muista samantyyppisistä) Tiara on oppinut myös tunnistamaan vastakohtia ja alkeellisia syy-seuraussuhteita: ”Iso kissa, pieni hiiri! ”Kuuma, Kylmä! Valoisa, pimeä!” joista jälkimmäiseen Tiara mukavasti yhdistää valokatkaisijan rämppäämisen ”Norsu antaa pikkunorsulle lahjan. Ole hyvä! Pikkunorsu sanoo kiitos!”. Tiara on edelleen aikamoinen lukutoukka ja siitä mä oon tosi onnellinen, varsinkin silloin kun ulkona sataa vettä koska meillä ei ikinä ole vaikeuksia keksiä sadepäiville viihdykettä Tiaran lukuinnon ansiosta. Tipa jaksaa kuunnella pitkiäkin satuja ja nykyään eivät yksinkertaiset kuvakirjat tunnu neitiä kiinnostavankaan enää kauheasti. Sanakirjojen lisäksi suosikkeja ovat mun vanhat Disney-kirjat ja kaikkein lemppareimpia ovat mun vanhat Maikki Harjanteen kirjoittamat ”Minttu karkaa” ja ”Minttu mummolassa”.

Tiara muistaa ulkoa kaikki lempparikirjansa ja niiden lisäksi paljon erilaisia lauluja, kuten esimerkiksi viikko sitten blogin facebook-sivuilla julkaistussa videossa laulamansa Tuiki tuiki tähtösen. Tietenkin sanat menevät vielä vähän sinne päin, mutta kyllä laulut jo tunnistaa helposti. Muutenkin neiti nappaa kyllä hyvin nopeasti uudet sanat ja lauseet joten kotona täytyy todella miettiä mitä suustansa päästelee ellei halua että pikku papukaija toistelee sitä sitten jatkuvasti. Tiaralla tuntuu olevan älyttömän tarkka korva ja hän ymmärtää myös sanojen merkityksen tosi äkkiä ihan vain kuuntelemalla meidän puhetta, vaikka toki paljon myös selitetään asioita.

Mielikuvitus on ottanut vallan ja nykyään Tipa saattaa keksiä vaikka ja mitä hassuja pikku tarinoita ja hänen leikeissäänkin on usein jo vähän päätä ja häntääkin mukana. Duploista rakennetaan talo prinsessalle, Spike-lohikäärmevauvalla on nälkä ja hän haluaa maitoa ja astioista voi kattaa hyvät iltapäiväteet äidille ja Nasu-pehmolle. Kavereiden kanssa leikkiessäkin otetaan jo enemmän kontaktia eikä ainoastaan leikitä vierekkäin omaa leikkiä niinkuin tähän asti. Nyt muksuista alkaa oikeasti tulla kavereita eikä lapsia jotka vain sattuvat leikkimään samassa huoneessa!

Kavereita ollaankin viimeaikoina nähty tosi paljon, kyllä melkein kaksivuotias tarvitseekin jo useammin muutakin seuraa kuin äidin, isin ja vauvasiskon. Ollaan käyty ahkerasti puistossa leikkimässä ja Tiara on reipastunut myös puistossa kauheasti. Entinen arka lapseni kiipeilee nykyään liukumäen portaissa kuin vanha tekijä ja uskaltaa jopa laskeakin jos äiti vähän avustaa, ja viilettää menemään ympäri puistoa kavereiden perässä. Vielä vähän aikaa sitten Tiara ei uskaltanut mennä hiekkalaatikkoa edemmäs ja portaat olivat aivan liian pelottavat.

 Ruotsin kielen kehityksessä Tiara on ottanut harppauksia, hän esimerkiksi oppi yhden illan aikana sanomaan sanat ”mamma”, ”pappa”, ”bebis” ”gulle” ja ”älskling” ja sitten hän toistelikin pitkään että ”Äiti är mamma, isi är pappa, Zelda är bebis, Tiara är älskling”. Usein Tiara sekoittaa suomenkieliseen puheeseensa ruotsia sanan sinne – toisen tänne, ja Otolle hän saattaa tuttuihin juttuihin vastata ruotsiksikin jotain. Mä uskon että ruotsin kieli vahvistuu kokoajan ja kunhan Tipa sitten menee ruotsinkieliseen päiväkotiin niin kieli tulee vielä vahvemmaksi.

Tiara on jo pitkään ollut kiinnostunut numeroista ja osannut luetella numerot yhdestä kymmeneen sekä suomeksi että ruotsiksi. Nyt Tiara osaa  luetella numerot jo viiteentoista (suomeksi) ja lisäksi hän on ihan tässä viimepäivinä oppinut laskemaan sormella osoitellen esimerkiksi palikoita, sormia ja varpaita sekä kuvissa näkyviä juttuja. Me vain yksi päivä leikittiin legoilla ja Tiara alkoi laskemaan kukka-duploja ”yksi kaksi, kolme, neljä kukkaa” ja mä olin ihan hämillään että miten voi osata. Mutta nyt Tiara on laskenut jo monen monta kertaa ja kaikkia muitakin juttuja niin pakko kai se on uskoa.

Tyttömäisyys nostaa päivä päivältä enemmän päätään vaikka kyllä Tiara tykkää auto- ja traktorileikeistä ja erottaa kaivurin traktorista ja osaa erilaisten piipaa-autojen äänetkin. Tiaralle värit on tosi tärkeitä ja hän haluaa usein valita minkä värisistä astioista syö ruokansa ja osaa itse pyytää vaikkapa violettia lautasta. Tiara rakastaa vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja ja pukeutumisleikit ovatkin ihan tytsyn lemppareita. Toistaiseksi Tiara ilmeisesti kuitenkin luottaa äidin makuun (onneksi) koska ainakin vielä hän pukee mukisematta kaikki mun valitsemat vaatteet päälleen ja vielä toteaa tyytyväisenä päälle että ”Todella hieno! Tyylikäs!”. Tiara myös esimerkiksi itse pukiessaan tunnistaa jo jos kengät menevät vahingossa vääriin jalkoihin ja vaihtaa ne heti oikeinpäin.

Kerroinkin Zeldan kuukausipostauksessa neidin viihtyvän isosiskonsa seurassa todella hyvin ja tunne on onneksi molemminpuolinen. Tiara rakastaa viihdyttää Zeldaa musiikkileluja rämpäten, laulellen ja pusuja antaen. Tiara osaa olla tosi hellä ja antaa sievästi pusun vaikka siskon nenänpäähän. Tiara myös edelleen tykkää auttaa Zeldan hoidossa ja antaa vaipan tai tuoda vaikka Zeldan lelun pyydettäessä ja usein pyytämättäkin. Ihanaa seurata tyttöjen kasvua yhdessä!

Vaikka uhma alkaakin pikkuhiljaa rantautua myös meille, en voi sanoa muuta kuin että mä oon ihan järkyttävän ylpeä meidän pienestä neidistä. Ja pahimpien uhmahetkien jälkeen tekee takuuvarmasti enemmän kuin hyvää käydä lukemassa tämä teksti ja miettimässä miten huikean paljon meidän rakas neiti jo osaa ja oivaltaa♥

Moikka! Eikös olekin ihan loistava ilme Zeldalla tuossa viimeisessä kuvassa?! Naureskeltiin tuolle ilmeelle Tiaran kummitädin Nonan kanssa eilen vaikka kuinka kauan kun Nona oli napannut tuon kuvan meistä. Ihan mainio, ihan kuin minikokoinen Lauri Tähkä tai jotain. Meillä oli eilen tyttöjen päivä, Otto lähti iltavuoron jälkeen suoraan vielä kavereiden kanssa ulos ja me vietettiin ensin koko päivä Nonan kanssa ja sitten ilta naapurin Oonan kanssa. Onneksi tytöt olivat meidän kavereina niin päivä ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä kuin se oli.

Nonan kanssa höpötettiin urakalla ja leikittiin tyttöjen kanssa vaikka Zelda kyllä nukkuikin tosi pitkät melkein neljän tunnin päiväunet. Illalla herkuteltiin vielä Oonan kanssa vadelmamunkeilla ja mozzarellatikuilla joita hän toi mukanaan meille leffaherkuiksi. Oli tosi kiva päivä vaikka kyllähän siinä ehti jo pieni ikävä tulla isimiestä niin mulla kuin pikkuneideilläkin. Onneksi on ihania ja välittäviä kavereita ympärillä joiden kanssa on aina hauskaa! Mä sain eilen aamulla ennen Nonan tuloa päähänpiston tuunata Oton Cheap Mondayn paidan itselleni topiksi kun Otto ei enää käyttänyt sitä ja musta tuntuu että siitä tuli nyt mun loppukesän suosikkiyläosa!

Toppi Cheap Monday itse tuunattu / Farkut Dr Denim / Bandeau Lindex / Kengät H&M

Leikkasin siis T-paidasta vaan hihat pois ja vähän isommaksi noita hiha-aukkoja ja mä ainakin tykkään, tuollaisen bandeaun kanssa se on tosi kivan näköinen. Siitä tuli sellainen mukavan rento ja onpahan ainakin tuuletusaukot kuumina ja hikisinä päivinä, haha! Farkkujen tai farkkushortsien kanssa se on juuri sopiva.

Tänään me pyörähdettiin Itiksessä kun mun piti käydä katsomassa onko yhtä takkia vielä jäljellä Zarassa jonka halusin itselleni syksyksi. Takkia en löytänyt, mutta löysin itselleni uuden laukun josta tykkään todella paljon! Yksinkertaisen tyylikäs, leopardikuvioinen ja aitoa nahkaa, eli kaikkea sitä mistä laukussa tykkään. Tiaralle nappasin myös mukaan alesta punaisen söpön T-paidan mutta siitä en kerennyt ottaa oikein kunnon kuvaa joten täytyy kuvata se myöhemmin. Mulla on muutenkin jäänyt nyt aika paljon ostoksia esittelemättä jostain syystä, en vain ole muistanut tai ehtinyt kaikkia kuvaamaan ennenkuin ne ovatkin päätyneet jo käyttöön.

Paita ZARA / Nahkatakki Asos / Farkut Dr Denim / Ballerinat H&M / Kaulakoru H&M / Laukku ZARA / Aurinkolasit Gina Tricot

Me juhlittiin tänään Tiaran 22kk-päivää ja Zeldan viime sunnuntaista 3kk-päivää ostamalla kaupasta vähän jäätelöä, suklaacookieseja, kermavaahtoa ja mansikoita, oli kyllä niin herkkua! Tiarakin tykkäsi kovasti vaikka hänen annos olikin pikkuisen pienempi kuin äidillä ja isillä. Huomenna on tarkoitus mennä Snadi Stadiin niin Tiara saa remuta oikein urakalla ja pyöriä pallomeressä ja muissa joista on haaveillut viime käynnistä asti.

Mä kirjoittelinkin jo melkein valmiiksi Tiaran kuukausipostauksen joten sellainen luvassa sunnuntaille! Hyvää yötä ihanat ja mukavaa sunnuntaipäivää♥♥