Parisuhde ja kaksi mukulaa

05.08.2013

Te valitsitte parisuhdepostauksen ensimmäisenä toteutettavaksi teemapostaukseksi ja mä olin oikeastaan siitä iloinen vaikka kirjoistakin haluan toki kirjoittaa. Mulla on kuitenkin pyörinyt viime aikoina tää aihe mielessä jonkinverran kun tuntuu että joka perhelehdessä ja -nettisivulla toitotetaan ”toisen lapsen kriisistä” ja siitä miten parisuhde menee viimeistään toisen lapsen myötä pilalle tai vähintäänkin muuttuu järkyttäväksi ongelmavyyhdiksi. Mä en yhtään ihmettele sitä miksi näin kirjoitetaan, sillä toinen lapsi on iso muutos elämään vaikkei välttämättä uskoisi.

Usein ajatellaan että se on vain se ensimmäinen lapsi joka muuttaa kaiken, mutta loppujenlopuksi yhden lapsen vanhemmilla on kuitenkin rutkasti aikaa toisilleen – ainakin meillä oli. Yhden lapsen kanssa kaiken lapsen nukkuma-ajan voi viettää haluamallaan tavalla kun taas vauvan ja taaperon vanhempana ainakin näin ensimmäisinä kuukausina lähestulkoon aina on jompikumpi hereillä (tai sitten kello on niin paljon että pitäisi itsekin nukkua) ja mukuloiden yhteiset päiväunet ovat harvinaista luksusta.

IMG_8555Aluksihan toki vastasyntynyt nukkuu 24/7 ja se luo ehkä hieman petollisen illuusion siitä että kaikki on kuin ennen. ”Vauvahan vain nukkuu!” Silloin alussa me saatiinkin kunnon läheisyystankkausta kun Otto piti heti useamman viikon isyyslomaa ja vietettiin ne viikot tosi perheen kesken. Zelda nukkui ruokataukoja lukuunottamatta kokoajan joten meille jäi runsaasti kahdenkeskistä aikaa. Se oli ihanaa aikaa ja varmasti yksi suurimpia tekijöitä sille että ollaan vältytty suuremmilta parisuhdekriiseiltä. Kumpikaan ei väsähtänyt uudenlaisessa arjessa kun saatiin heti aluksi opetella rauhassa kuukauden verran yhteiseloa neljästään ja Zelda kotiutui osaksi meidän perhettä vaikka paljon nukkuikin.

Sittemmin yhteisen ajan puute on vaivannut meitäkin, Zeldan syntymän kanssa samaan syssyyn sattuivat vielä hääjärjestelyiden alkaminen ja mun blogiharrastuksen muutos harrastuksesta osa-aika duuniksi ja ne ovat todella syöneet niitä yhteisiä tunteja. Kuitenkin, koen että kaikki on mennyt paremmin kuin odotin ja olemme saaneet sitä yhteistäkin aikaa enemmän kuin uskalsin toivoa. Me saadaan olla onnellisia siitä että meille on siunaantunut perustyytyväiset, terveet tyttäret jotka tykkäävät nukkua öisin. Vaikka päivisin tytöt eivät useinkaan nuku yhtäaikaa, iltaisin ja öisin me ollaan saatu aina niitä rauhallisia kahdenkeskisiä hetkiä kun ollaan vähän nipistetty omista yöunista, mikä näkyy pienten silmäpussien radikaalina eskaloitumisena koko naaman roikkumiseksi.

IMG_8841xSen lisäksi että yöllä ollaan nautittu toistemme seurasta, me ollaan opeteltu iloitsemaan niistä pienistäkin kahdenkeskisistä hetkistä. Muistan kun oltiin alkukesästä kaupassa ja molemmat neidit sattuivat nukahtamaan alun jälkeen ensimmäistä kertaa yhtäaikaa rattaisiin. Se tunne kun sai käydä kaupassa ja liihotella kahdestaan valitsemassa herkkuja oli jotain sanoinkuvailemattoman ihanaa! Sittemmin ne kerrat ovat jo lisääntyneet ja usein tulee lähdettyä yhdessä kävelylle juuri Tiaran päiväuniaikaan kun tietää että Zeldakin nukahtaa takuuvarmasti kun vaunut ovat liikkeellä ja saadan näinollen pari tuntia kahdenkeskistä jutteluaikaa ja vielä ulkoilut kaupanpäällisiksi.

Pienten yhteisten hetkien lisäksi me ollaan yritetty ajatella toisiamme ja välillä muistaa pienillä ylläreillä, tuomalla kaupasta toisen lempiherkkua yllätykseksi, viemällä lapsia ulos että toinen saa hetken ihan omaa aikaa tai hieromalla illalla hartioita. Lisäksi meillä on myös sallittua sanoa jos väsyttää ja ei jaksa, silloin toinen voi leikkiä lasten kanssa ja toinen saa nukkua tai tehdä mitä ikinä haluaakaan. Tästä ehkä johtuukin että meillä ei usein kuule noita sanoja ettei jaksa, kun tietää että jos sellainen tilanne oikeasti tulee niin sitten saa ihan rauhassa hetken itselleen.

perhekuva1Kahden lapsen kanssa se on entistä tärkeämpää että molemmat vanhemmat osallistuvat niin lasten- kuin kodinhoitoonkin yhtälailla. Kun kumpikin hoitaa oman osansa on suurempi mahdollisuus ehtiä joskus tekemään jotain myös yhdessä ja kaikki sujuu sutjakammin. Meidän ei onneksi koskaan ole tarvinnut tästä asiasta edes käydä keskustelua, molemmille kun on alusta asti ollut selvää että perhe on perustettu yhdessä ja yhdessä kaikki myös tehdään. Vessanpesu ja imurointi kuuluvat mun suosikkeihin, Otto taas tykkää siivota keittiötä. Molemmat tykkäävät laittaa ruokaa, mutta arkisin ruoka odottaa valmiina kun Otto tulee töistä. Se on mun mielestä mukava tapa toivottaa tervetulleeksi puoliso töistä kotiin ja jutella yhteisellä aterialla päivän jutuista.

En voi myöskään tarpeeksi korostaa sitä miten ihana isä Otto on! Otto jaksaa aina leikkiä lasten kanssa, jutella ja hassutella, lohduttaa, vaihtaa vaippaa, käyttää potalla ja antaa iltapalaa. En olisi kyllä koskaan voinut kuvitella että joku voi olla noin ihana, huolehtiva ja rakastava isä! Tiara on ihan isin tyttö ja Zeldakin varmaan kunhan kasvaaa vähän isommaksi ja on vähemmän ihastunut tisseihin. Imetys asettaa tietysti omat rajoitteensa sille mitä isä voi vauvan kanssa ensi kuukausina tehdä, mikä on vähän harmillista. Mutta  mitä isommaksi Zeldakin kasvaa sitä suuremmaksi Oton rooli tulee ja kunhan kiinteät parin kuukauden päästä astuvat kuvioihin saa Otto tarttua lusikan varteen ja syöttää Zeldaa.

Meillä on käytössä edelleen sama juttu kuin Tiaran pikkuvauva-aikana, eli molemmat saavat nukkua viikonloppuisin pitkään, toinen lauantaiaamuna ja toinen sunnuntaiaamuna. Kun molemmat tietävät että saavat sen oman ihanan rauhallisen aamun niin viikotkin jaksaa heräillä paremmin. Vaikka lasten myötä kyllä se taito nukkua pitkään on vähentynyt, ennen sitä saattoi nukkua 12-14 asti ilman mitään ongelmia ja nykyisin herätään molemmat yleensä viimeistään kymmeneltä vaikka kukaan ei herättäisi.

Vaikka meillä on ihanat, helpot ja tyytyväiset lapset niin kyllä meitä silti joskus väsyttää. Silloin saattaa olla hermo kireällä, varsinkin jos väsymyksen yhdistää stressiin tekemättömistä asioista. Mutta väsymyksen aiheuttamat pikku kinastelut on syytä jättää ihan omaan arvoonsa, kun tietää että ne tosiaan johtuvat vain väsymyksestä.Toisen lapsen myötä nämä väsymyskinastelut ovat tulleet ehkä yleisemmiksi, mutta en kyllä voi sanoa että me edelleenkään riideltäisiin tai edes kinasteltaisiin usein. Ja vaikka yhteistä aikaa on tällä hetkellä vähemmän ja stressiä enemmän, en silti hetkeäkään ole ajatellut että pieni ikäero muksuilla olisi huono juttu. Tiarasta ja Zeldasta on jo nyt niin paljon iloa toisilleen että voin vain kuvitella miten mahtavat leikkikaverit tytöistä tulee. Ja sitten me otetaan Oton kanssa kaikki irti siitä ilosta, hah!

IMG_8857xMusta tuntuu että meillä menee paremmin kuin koskaan ennen, vaikka aina on hyvin mennytkin. Meillä on toisemme ja kaksi ihanaa pientä tyttöä jotka kasvavat ja kehittyvät kokoajan ja joista me ollaan maailman ylpeimpiä. Alussa totesin että en ihmettele miksi toisen lapsen kriisistä usein puhutaan, sillä näin suuressa muutoksessa varmasti piilee ainekset pahemmankin luokan taisteluihin vanhempien välillä. Mutta kun muistaa arvostaa toista siitä mitä hän tekee perheen hyväksi, osoittaa rakkautta ja miettiä vähän miten asiat ilmaisee niin sillä pääsee jo pitkälle.

Ällösöpöilmoituksena tähän loppuun vielä että enää 186 päivää siihen että me sanomme toisillemme tahdon ja mä en millään malta odottaa♥

Miten teillä on vaikuttanut toinen lapsi parisuhteeseen vai onko mitenkään? Kuinka paljon vietätte yhteistä aikaa ilman lapsia?


48 Responses to “Parisuhde ja kaksi mukulaa”

  1. :) sanoo:

    te oikeesti varmaan paskottekin sateenkaaria ja kukkasia, voiko tollanen ällösiirappisöpöys olla ees mahdollista? haha olette ihania 🙂

    • Tsirp sanoo:

      Hmm.. No ainakin tämän postauksen perusteella, olen sitä mieltä että sä kyllä vähän liiottelet..

      Ihania te kyllä olette!! <3

    • Iina sanoo:

      Toivottavasti et ajattele että ”onnettomat suomalaiset” oli tämän kommentin takia kirjoitettu kun mainitsin sateenkaarten paskomisesta, ei suinkaan 😀 Se vain oli loistava ilmaisu jota lainasin havainnollistaakseni oikeaa inspiraation lähdettäni! Kiitos paljon♥

  2. kommentti sanoo:

    ihana postaus! osaat kyllä kirjoittaa järkevästi näitä asioita,ootte Oton kanssa ihana pari!:)

  3. teekuppi sanoo:

    Tää oli kiva postaus. 🙂

  4. Hertta sanoo:

    Ihana! <3 Tykkään muuten ihan älyttömästi sun kirjoitustyylistä! Mulla on tainnut mennä jotenkin ohi, mutta mua kiinnostaisi hirveästi tietää mistä blogin nimi juontaa juurensa?

  5. Olivia sanoo:

    Ooooi, ihanaa kun teillä menee hyvin. :—) Onneksi on olemassa niitäkin miehiä jotka osallistuu ja tekee. Tosi monissa perheissä äiti on se joka tekee kotona kirjaimellisesti kaiken; pesee pyykit ja tiskaa, laittaa ruuan, laittaa illalla lapset nukkumaan ja kylvettää, siis kaiken. Ennenhän se näin juurikin meni, onneksi nykyään miehetkin osallistuvat ja ovat läsnä 🙂 Munkin poikaystävä on juuri tällainen ihana♥

    • Iina sanoo:

      Kiitos♥ On ihanaa että on ihmisiä jotka osaavat iloita toistenkin onnesta! 🙂 Ja näinhän se tuntuu valitettavasti olevan vieläkin monilla että miehet eivät tee mitään, mutta onneksi on myös ihania poikkeusmiehiä ja nykyään tuntuu olevan kuitenkin yleisempää että myös miehet ovat yhtälailla mukana kodin ja lastenhoidossa :)! Kaikkea hyvää teille!

  6. Ake sanoo:

    Ihan teksti. Kiva lukea, että teillä sujuu lasten- ja kodinhoidon jakaminen noin vaivattomasti. Lisäksi molemmat saavat omaa tilaa.
    Meillä äiti eli minä herään lasten kanssa joka aamu (5.00-6.30), herään lasten kanssa yöllä ja teen suurimman osan/kaikki kotityöt. Onneksi meillä lapset nukkuu päiväunet usein samaan aikaa. Tosin tämäkin luksus on varmasti piaan ohi, koska vanhempi lapsi täytti juuri kolme.
    Lasten isä ei myöskään leiki tai vie lapsia ulos, ainakaan ilman käskyä. Tietenkin tästä suurin osa on vain omaa syytä Varmasti olisi heti ensimmäisen lapsen synnyttyä pitänyt vaatia mieheltä enemmän. Itku silmässä luen näitä ihania tekstejä teidän arjesta. Tykkään blogista ja varsinkin sun kirjotustyylistä sekä ihanista kuvista 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitos ihan hurjasti, mahtavaa kuulla että mun kirjoitystyyli miellyttää!♥

      Koskaan ei ole liian myöhäistä toivoa lasten isän osallistuvan enemmän, neuvolastakin voi kysyä neuvoa tai mennä vaikka parisuhdeterapiaan! Mä toivotan sulle ja teidän perheelle paljon jaksamista ja kaikkea hyvää elämään♥

  7. Minka sanoo:

    Hienoa, että teillä menee hyvin ja otatte elämän rennosti, koska myös asenne ratkaisee.
    Melkein kaikki kaverini olivat jo ylä-asteella masentuneita, oikeasti tai ei, ja mietin aina pitäisikö itsekin antaa synkkyyden vallata mielen.. Päätin, että ei ja hienosti on pysynyt sellaiset vaivat poissa minun kohdaltani 😀
    Henri on minun ihan ensimmäinen poikaystäväni ja nykyään siis mieheni eli minun kohdallani tulee esiin myös nämä kommentit:”Ei ensimmäisen kumppanin kanssa voi olla yhdessä, vaan pitää hankkia kokemusta muualtakin”. No minulle tämä kokemus on riittänyt eli en tiedä jääkö elämästäni nyt sitten uupumaan se unelmien prinssi kaikkine täydellisine piirteineen, kun tyydyn vain Henriin 😀
    3 vuotta olimme yhdessä ja päätimme kokeilla saammeko lasta. Siinä ajassa toiseen kerkesi tutustumaan, toinen yhteinen vuosi oli kamalin, mutta mm. keskenmenon myötä molemmat varmaan havahtuivat siihen mikä on tärkeintä eli kriisi vuosi jäi taakse ja meille siunaantui yhteinen lapsi.
    Koiran olimme hankkineet aiemmin samana vuonna ja jotenkin tuntui, että se koira oli paljon vaikeampi, kun rivarissa asuttiin ja paikat olivat ahtaat eli vauva oli helppo. En myöskään tajunnut levätä heti synnytyksen jälkeen ja olin 39 asteen kuumeessa pari päivää eli Henri hoiti silloin ensimmäisinä päivinä jo vauvaa todella aktiivisesti eli isänrooli on ihan kiitettävä myös omalla miehellä.
    Sitten omakotitaloon muuton, toisen lapsen syntymän ja remontin myötä suhteemme on pysynyt kaikkine riitoineen ym. ihan hyvänä.
    Toinen lapsi meni ihan helposti siinä samalla ja nyt kun molemmat ovat leikki-iässä, niin pienen ikäeron hyödyt huomaa todella hyvin 🙂
    Ja meidän taikasana taitaa olla avoimuus. Hyvä, kun joululahjat pysyvät salassa, kun kaikki kerrotaan.
    Laitamme yleensä lapset nukkumaan klo. 20-21 ja siinä jää aikaa olla kahdestaan vielä pari tuntia. Se mitä en toisaalta onneksi vieläkään osaa kaivata on lasten yökyläily eli olemme olleet yhdessä pois lasten luota vasta kaksi yötä ja Leo täyttää jo 4, mutta me satsaamme siihen, kun lapset ovat isoja ja menemme silloin matkustelemaan. Huvittaakin, että tuurilla kaikki kaverit tekevät silloin vasta lapset, kun me matkustelemme, koska nyt osat ovat toistepäin.
    Katsoo nyt iskeekö se kriisi tämän kolmannen myötä, koska muistaakseni tässä keväällä oli sellainen tutkimus, että kolmen lapsen perheellä on kaikista vaikeinta xD

    • Iina sanoo:

      Kiitos Minka! Taas kerran, tuhannesti, ihanasta kommentista!♥

      Mun mielestä on ihailtavaa että olet ensimmäisen kumppanisi kanssa edelleen onnellisesti yhdessä ja teillä on pian kolme ihanaa lasta! Ja selkeästi osaatte nauttia elämän pienistä iloista ja nähdä arjessa ne hyvät asiat, juuri niinkuin pitääkin! Ihailtavaa onnea!

      Mä toivotan teille kaikkea hyvää ja sulle ihanaa synnytyskokemusta ja toivon että kaikki sujuu hyvin♥♥ Mukavaa viikkoa, mä täällä jännitän koska teidän kolmonen syntyy!!

  8. Hannah sanoo:

    Ihana lukea tää postaus, meilläki on kaks lasta ja kaiken lisäks ollaan molemmat töissä, mä perhepäivähoitajana ja mies yrittäjänä. Yhteinen aika on kortilla ja niin myös perheaika, miehen tehdessä pitkiä päiviä. Mä olen vastuussa yksin lapsista ja kodista. Tätä on jatkunu kuopuksen syntymästä lähtien. Viikossa on yks perhepäivä, sunnuntai, joskus sitäkään ei oo mahdollista pitää. Mutta ollaan yritetty pitää siitä kiinni, sillon tehään kaikki yhessä perheenä, ja yleensä saan nukkua pitempään sillon. Parisuhde koki pienen kriisin tossa vuosi sitten, mutta siitäki selvittiin. Yhteistä aikaa on otettu sit irtiottojen avulla, mummot ja papat on ollu isona apuna lastenhoidon suhteen. Nyt on syskyllä suunnitelmissa ottaa irtiotto ja lähteä kotoa kaksin pois, lapset menee siksi aikaa siskolleni.

    • Iina sanoo:

      Teillä on varmasti rankka tilanne mutta ihanaa ja ihailtavaa miten upeasti hoidatte sen ja molemmat osallistutte parhaanne mukaan! Hienoa että selvisitte kriisistä ja otatte yhteistä aikaa. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja nauttikaa kahdenkeskisestä ajasta♥ 🙂

  9. Nimetön sanoo:

    Musta on tosi hienoa kun Otto osallistuu niin tiiviisti teidän arkeen ja tekee oman osuutensa vaikka käykin töissä, sillä moni mies pitää sitä tekosyynä kun tekee töitä, ettei välttämättä osallistu siihen tiskaukseen tai lapsien kakkavaippojen vaihteluun niin hyvin kuin äiti toivoisi.
    Yksi asia mua on kuitenkin pistänyt silmään, en tiedä onko muut huomannut tätä, mutta oli tilanne sulla mikä hyvänsä niin se on aina se ”paras mahdollinen” 😀 .. Esimerkiksi tuo teidän hääpäivä, kun se vaihtui niin kirjoitit suurin piirtein niin että ”no tämä on itseasiassa paljon parempi”, tai kun et Tiaran synnyttyä onnistunu sen kanssa siinä imetyksessä niin, ”mun mielestä se on itseasiassa ihanempaakin ehkä näin”, mutta kun tuli Zelda ja hänen kanssaan imetys onnistu niin, ”tämä on kyllä paras ja ihanin vaihtoehto”, etc 😀 Ja nyt tässä postauksessa, ”meillä ei oo ikinä menny näin hyvin” … :DD Ja oot tosi monessa postauksessa kirjottanu tuon saman lauseen niin pistää vähän naurattaa, vaikka tottahan se varmasti oooonn… Mut ihanku sun pitäs jotenki todistella et oot aina onneimmillas etkä koskaan pettyny hiukan siihen tilanteeseen tms 🙂 Koska vaikka olis pettyny johonkin, niin ei se tarkota etteikö olis onnellinen tai iloinen, mutta että paremminkin o l i s v o i n u m e n n ä, ihanku et uskaltais myöntää sellaisia tunteita.

    • Nimetön sanoo:

      Mielestäni tämä on vain optimistisuutta! Iina osaa etsiä asioista ne positiiviset asiat eikä miettiä mikä olisi voinut mennä paremmin 🙂 Hyvä asenne!

    • ac sanoo:

      Pyh, asioilla on aina kaksi puolta ja joillain (esim. iinalla) on se upea taito, että pystyy keskittymään asioissa niihin parempiin puoliin – optimismiksikin sitä kutsutaan 😉 Musta sulla on iina upea asenne 🙂

    • Tipe sanoo:

      Munkin mielestä sulla on Iina mahtava asenne lähes aina! Ei tarvi turhia murehtia tai just miettiä että ’mikä olisi voinut mennä paremmin tai toisin’ jne. Olet ihanan positiivinen ihminen, ja se on todella hyvä malli ja esimerkki myös lapsille!! Jatka samaan malliin, ja kaikkea hyvää sulle ja koko perheelle! Olette ihania ja teidän elämää on ilo seurata <3

    • Nimetön sanoo:

      Samaa mieltä kans on mahtavaa että pystyy ajatella kaikesta aina positiivisesti ja löytää sen ilon kaikista vaihtoehdoista ja onnen itselleen. Kaikki eivät tähän samaan pysty ja sekös harmittaa.

    • Jenni sanoo:

      Mahtavaa että iina osaat löytää onnen kaikista vaihtoehdoista ja ajattelet aina positiivisesti, siinä oikein avain onnelliseen elämään. Kaikki ei siihen pysty ja sekös heitä harmittaa.

    • Iina sanoo:

      Munkin mielestä on ihanaa miten Otto osallistuu arkeen siinä missä mäkin, Otto on mahtava mies ja isä♥ Ja mitä toiseen juttuun tulee, mä etsin ne hyvät puolet asioista. Kun joku ei mene niinkuin alunperin piti, mä mietin mitä hyvää siinä uudessa tilanteessa on 🙂 Kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa, mä tykkään enemmän hyvistä! Kiitos teille muille jotka selvensitte mun ajatusmaailmaa ensimmäiselle kommentoineelle!! 🙂

  10. K sanoo:

    Jestas, että oon kateellinen teille. Meillä on (luojan kiitos) vain yksi lapsi, ja suhde ihan retuperällä. Vauvavuosi lähenee loppuaan ja tässä on varmaan oikeasti kohta ero tulossa. Meilläkin on ne perinteiset syyt eli huonot yöunet minulla – lapsi valvottaa edelleen jonkun verran – ja mies ei osallistu heräilyihin. Yhteistä aikaa olisi iltaisin, mutta ei silloin oikein jaksa niin molemmat möllöttää omilla tietokoneillaan. Makuuhuone-elämä on ihan onnetonta mun väsymyksen ja haluttomuuden takia. Tämän lisäksi mies on myös alkanut juoda ihan liikaa perheelliseksi mieheksi, ja siinä se tärkein syy mahdolliseen eroon onkin… Helvetin helvetti. Tulipahan vuodatus 😀

    Nauttikaa te ihanasta perheestänne <3 Aivan mahtavaa, että joillakuilla on vielä oikeasti parisuhde hyvässä jamassa pienten lasten kanssa.

    • Iina sanoo:

      Ihanaa että ”vuodatit” omia kokemuksiasi. Mä toivon että te saatte asioista juteltua ja ennenkaikkea toivon sulle ja teidän vauvalle kaikkea hyvää, tapahtui mitä tapahtui! Tsemppiä ja iso halaus♥ Ja kiitos♥

  11. Petra sanoo:

    Sanat ihan hukassa, ootte oikeen malli pari, joista jokaisen pitäs ottaa mallia. Jotenkin tuntuu että teillä on kaikki täydellistä (en väitä että näin olisi, eihän kellään ole!)
    Heh mä inhoon imurointia ylikaiken, joten oon nakittanu sen miehen hommaksi ja itse sitten hoidan muut jutut, kuten pölyt, vessan, keittiön pesut.
    Meilläkin mä pyrin tekemään ruuan valmiiksi kun mies tulee töistä, vastapainoksi mies tekee (pyytämättä) viikonloppu aamuisin mulle aamupalan :’) Mutta toi ois mustakin ihana, että molemmilla olis yks aamu kun saa nukkuu pitkään… meillä se menee AINA niin, että jompikumpi herää helpommin ja potkii toisen vittuuntuneena ylös 😀 Pitäs vissii vähän ehdotella tommosta käytäntöö kun teillä… 😉

    Saako kysyä, mimmosista asioista te juttelette, kun ette muuta tee, esim ulkoillessa, kun otte tavallaan ´´kaksin”?? Kun välillä tuntuu, että jutun aiheet miehen kanssa on niin suppeita =/

    Ootteko ajatellu, että teidän lapsiluku on täysi, vai haluaisitteko vielä joskus kolmannen tai jopa enemmänkin? (tätä kyllä varmaan kysyttykin, mutten muista vastauta ainankaan…)

    Tää kirjotus oli aivan ihana ♥

    • Iina sanoo:

      Kiva että kirjottelit teidän kokemuksia! 🙂 Toi on oikeesti ainakin meillä ollut tosi toimiva et vuorotellen saa nukkua, silloin ei kumpikaan oo vittuuntunut vklp-aamuisin ;D! Ja tuosta miehen kanssa juttelusta niin no me jutellaan kaikesta, ihan mitä mieleen vain juolahtaa 😀 ei meillä oikeestaan koskaan oo hiljasta hetkeä paitsi jos molemmat on ihan rättipoikkiväsyneitä, me keksitään vaikka tikusta asiaa 😀 En osaa oikein sanoa, kaikesta jutellaan mikä kiinnostaa :)! Ja vaikka Ottokin joskus puhuu mulle peleistä mitkä ei mua niin kiinnosta nin kuuntelen kyllä ja vastaavasti se kuuntelee jos mä selitän mammablogeista tai muoti-ilmiöistä 😀

      Kiitos ihan hurjan paljon kivasta kommentista ja mukavaa että tykkäsit♥ Ja näillä näkymin meidän lapsiluku on täynnä, kun sitä kysyit! 😀

  12. tiliaa sanoo:

    Meillä ei kyllä itseasiassa oo toisen lapsen syntymä ihan hurjasti vaikuttanut parisuhteeseen. Nuorempi on ollut niin hyvä nukkuja ja iltauninen, että aikaa rupesi aika nopeasti jäämään niihin kahdenkeskisiin hetkiinkin. Tietysti hoidettavia on kaksi, mutta jotenkin tämä on ollut mun mielestä jollain tapaa jopa helpompaa kuin yhden kanssa. Isompi on nyt siis reilun 3 vuotta ja pienempi kohta 1v3kk. Kai niistä on vaan niin hyvin seuraa jo toisilleen, että sitä pääsee sitten itse sen leikityshomman kanssa helpommalla ja se vaikuttaa paljon sitten arjen sujuvuuteenkin 🙂

    • Iina sanoo:

      Kuulostaapa hyvältä! 🙂 Meillä nuorempi ei oo yhtään hyvä päivänukkuja vaikka yöt onkin sujuneet kuin unelma alusta asti 😀 kuulostaa ihanalta että tuossa iässä on jo tosi sujuvaa, sitä odotellessa! 🙂

  13. -E- sanoo:

    Heippa!

    Sulla on aivan ihana blogi jota oon lukenut jo jonkun aikaa,kirjoitat hyvin viihdyttävästi.Olette kyllä nuoria vanhempia mutta mikä parasta niin fiksuja sellaisia.Teillä on kyllä toimiva systeemi arjessa,ihanaa kun olette selkeästi pohtineet kuinka kaikki toimii parisuhdetta myöten.Musta on tuntunut että ollaan ainoa tätä lajia mutta näkyy olevan muitakin.Hoidan tosiaan kotona lapsia,meillä esikoinen oli 1v3kk kun syntyivät kaksoset.Tästä alkoi talon rakennus joka ei ole vieläkään ihan valmis.Tästä on kulunut aikaa reilu 2v.Alusta alkaen olen hoitanut lapset pääasiassa yksin,mies rakentanut taloa ja tekee pitkää päivää töissä.Minulle kuuluu aina ruuanlaitto,pyykkihuolto,siivoaminen ym.Harrastuksia ei ehdi kummallakaan olemaan saatika parisuhdeaikaa,isovanhemmista ei juurikaan ole apua.Mutta,molemmat tekee kuitenkin perheen eteen kaikkensa.En voi sanoa ettenkö olisi kateellinen niille perheille jossa syödään päivällinen yhdessä,ulkoillaan perheenä joka Ilta,kummatkin hoitaa kotijuttuja jne..Silti olen onnellinen etenkin lapsista ja siitä mitä on!:)

    Onnellisia perhehetkiä teille ja
    intoa häävalmisteluihin!:)

  14. Tiffe sanoo:

    Joskus muutama vuosi sitten oon ollu sun kans yhtäaikaa erään henkilön (meidän yhteinen tuttu) luona Oulussa viikonlopunviettohommissa. 😉 Ollaan juteltukin sillon kaikenlaista, jotenkin tosi jännä nyt seurata sun elämää, ja huomata miten asiat on muuttunut ja kuinka täysin erilaista elämää säkin nykyään elät! 🙂 Ei ihan heti tunnistaisi samaksi ihmiseksi, sä oot nyt niin vastuuntuntoinen aikuinen ja rakastava äiti sekä puoliso!
    Mahtavaa että teillä on asiat noinkin hyvin niin lasten kanssa kuin parisuhteessakin! Ootte ihania ja mä niiin tykkään sun blogista! Kaikkea hyvää teidän perheelle myös jatkossa! <3

  15. Nimetön sanoo:

    tiedän että iina on optimistinen, ja se on siis hyvä asia, mut ei kuitenkaan mun pointti 🙂 joko kirjoitin huonosti artikuloiden tai sitten te ette nyt ymmärtäneet mitä ajoin tässä takaa.

  16. Nimetön sanoo:

    mikä toikin on että ”identtinen kommentti on jo olemassa, taisit sanoa samat asiat jo aiemmin” ? :DD vaikka en kyllä sanonut. katsotaan antaako tän mun lähettää tätä… eli on hyvä olla optimistinen ja se on musta tosi hieno piirre ihmisessä, mutta joko mä artikuloin huonosti tai sitten te muut vain ette ymmärtäneet mun pointtia 🙂 noh, ihan poteto potato 🙂 ja mä kyllä tykkään tästä blogista kun tää on niin pirtsakka, mut musta olis hienoo uskaltaa kertoo myös jos jurppii tai pännii tai surettaa, se kuuluu ihmisluontoon ja se on mun mielestä psykopaattista jos kaikki on niin vitun ihanaa aina. ja mä tiedän pariskunnan joka eros sen takia ettei ne ikinä riidelly.

  17. Ansku sanoo:

    Mun täytyy vaan ihailla sitä, miten osaatte hoitaa parisuhdettanne ja miten ihana elämänasenne teillä on. Me ollaan miehen kanssa hoidettu parisuhdetta äärettömän huonosti lapsen saannin jälkeen. Kiitos kirjoituksestasi, se sai itseni havahtumaan. Vauva-arjen mukana se parisuhde vaan unohtuu niin helposti ja kaikki semmoiset asiat, jotka ennen oli itsestään selviä eivät olekaan sitä enää. Mulle ei tullut teidän parisuhteesta yhtään ällösiirappinen olo vaan semmoinen, että just tommosta sen pitäisi olla. Pitäisi osata nauttia joka hetkestä.

  18. Laura sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu Iina! Tätä oli aivan ihanaa lukea<3 Olen todella onnellinen sun puolesta!:) Itsekin saan olla onnellinen siitä, että mullakin ihana aktiivisesti arjen pyörittämiseen osallistuva mies<3 Vauvavuosi meillä alkaa olla ohitse ja ollaan selviydytty siitä ihmeellisen hyvin (kiitos kuuluu ehdottomasti siis miehelleni) ja se tuntuu mahtavalta. Melkeinpä meillä menee paremmin kuin ennen lasta, kun tuntuu ainakin että turhat riidat on jääneet kokonaan pois lapsen syntymän myötä:D Välillä tuntuu että osaisinpa arvostaa miestä entistäkin enemmän sillä kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin, ikävä kyllä:(

  19. Linkku sanoo:

    Eipä tässä muuta ku se että teillä on kyllä oikeanlainen asenne vanhemmuuteen!

  20. Nimetön sanoo:

    Toi 186 yötä menee niin nopeesti! mä aloin laskee öitä omiin häihin, kun oli vielä 220 jäljellä ja nyt on enää 16… ihan uskomatonta et enää noin vähän! mut ihanaa 🙂 tsemppiä hääjärjestelyihin ja kaikkeen muuhunkin! 🙂

  21. alseplö sanoo:

    Mun täytyy myöntää että tulee monesti paha mieli lukiessa sinun blogia. En ole ilkeä anonyymikommentoija, enkä kateellinen sinulle, mutta se vain on niin että koska minä olen masennukseen taipuvainen ihminen, joka on meillä jopa periytyvää, niin minua alkaa ahdistamaan juttusi. Tuntuu että olen luuseri joka ei ole saavuttanut mitään, koska sinä olet saman ikäinen ja perheellinen ja niin onnellinen. Monesti päällimmäiset ajatukseni sinun postauksen lukemisen jälkeen ovat jotain ”miksi minä en ansaitse tuommoista onnea?” tai ”ei minulla koskaan tule menemään nuin hyvin”. Se on aika surullista, enkä voi sille mitään. En edes ole tällä hetkellä masentunut, mutta kai se on tämä suomalainen pessimistisyys mikä minuaKIN vaivaa. Halusin vain sanoa tämän koska en halua että luulet ihmisten olevan ilkeitä sinulle kun kertovat sinun liiallisesta onnellisuudesta, luultavasti he ovat ilkeitä itselleen.

    • Useless sanoo:

      Tämä!

      Vaikka toisaalta osaankin ja pyrin olemaankin iloinen, että muilla (esim. teillä) menee hyvin ja ihmiset ovat onnellisia.. Mutta sitten, kun alan miettimään tai lukiessani miten onnellisia ja onnekkaita muut ovat alan miettimään samoin ylemmän kanssa.

  22. Tiina sanoo:

    Voi kun teillä on ihana perhe! Löysin sattumalta blogisi, olet hyvin elämänmyönteinen, positiivinen ihminen, kunhan pidät asenteesi niin sinulla tulee varmasti olemaan pitkä ja hyvä elämä! 🙂

    Olen sinua 10 vuotta vanhempi. Olin sinun ikäisesi kun sain esikoiseni. Toinen lapsi syntyi pari vuotta siitä. Hyvin samalaisia ajatuksia minulla oli tuolloin perheestä ja parisuhteesta. Olen myös itse saanut ihanan miehen, niinkin ihanan että meille on siunaantunut vuosien aikana neljä lasta yhteensä :-). Nyt ”kypsemmällä” iällä tämä nuorin kolme kuukautta vanha tytär. Parisuhteessa juuri toisen kunnioitus ja arvostus on tärkeää. Meillä myös jaetaan kotityöt, niin on tehty aina. Mies hoitaa pyykit, minä ruuat jne. Lasten kanssa olemme yhtälailla molemmat, paljon perheenä teemme yhdessä. Kaiken tämän ohella olen ehtinyt opiskelemaan akateemisen tutkinnon ja saamaan vakituisen viran. Vaikka muistan kuinka minua epäiltiin silloin nuorena äitinä kuinka ”opintosi jäävät kesken” jne. Se vain antoi lisää uhoa tehdä asiat hyvin 🙂

    Onnea teidän ihanalle perheelle ja muistakaa vaalia suhdettanne arjen pienillä asioilla, on normaalia että välillä väsyttää ja kiukuttaakin. Kunhan muista pyytää anteeksi, sanoa että rakastaa, pusia ja halia!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.