Joulukalenteri luukku 12

12.12.2013

luukkukuva12Luukussa 12 kerron itsestäni jotain sellaista, mitä en ole blogissani ennen jakanut! Eli siis viisi faktaa minusta, joita moni ei ehkä tiedä, iik!

1. Kärsin emetofobiasta, eli sairaalloisesta oksentamisen pelosta. Mä pelkään siis oksentamista ihan järjettömän paljon, ihan liiallisuuksiin asti. Oksennustauti on mun suurin pelko ja jos jollain mun läheisellä on se niin mä muutun aivan järjettömän hysteeriseksi. Kammoan myös migreeniä, krapulaa ja ruokamyrkytystä, sekä hurjia huvipuistolaitteita ja kaikkea muutakin mihin sisältyy pienikin riski oksentamisesta.

2. Jos mua kutittaa liikaa niin alan itkemään, oon ihan pönttö!! Aina kun Otto kutittaa mua niin jossain vaiheessa alan itkemään, kun en pysty enää nauramaan kun mua naurattaa liikaa. Ja se mun itku ei ole siis mitään vedet silmissä nauramista, vaan mä oikeesti nyyhkytän!

3. Kun Otto puhuu kotona pelkkää ruotsia, niin mä oon alkanut ajattelemaan ruotsiksi. Sitten joudun aina suomentamaan mun omia ajatuksia, koska Otto on se jonka pitäisi puhua ruotsia lapsille ja mun suomea. Det är jättesvårt!

4. Mä rakastan vessanpesemistä. Vessanpesu on ihanaa ja se on maailman paras tunne kun on puhdas ja siisti vessa joka oikein hohtaa ja tuoksuu pesuaineelta!

5. En osaa röyhtäistä! Ihan huvittavaa, mä en siis kertakaikkiaan osaa. Ei varmaan mikään tarpeellinen taito, mutta kaikki pitää mua aina tosi kummallisena kun en osaa röyhtäistä, haha. Mulla ei vaan tule sellaista ääntä, enkä tiedä miten röyhtäistään!

ihanatipaVaikka tämä postaus on näin lyhyt, meni sen kirjoittamiseen todella pitkä aika, koska oli niin vaikeaa pohtia mitä hassuja tai outoja juttuja mussa on.  Tuntuu hölmöltä kirjoittaa samaan postaukseen vessanpesusta, itkemisestä, oksentamisesta ja röyhtäilystä, tää on varmaan mun epäkorrektein postaus ikinä! Mutta lupaan että seuraava postaus on taas vaaleanpunainen ja söpö, ei vessajuttuja. Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Mitä hassuja tapoja teillä on? Löytyykö kenties samoja kuin multa vai oonko mä maailman kummallisin ihminen? 😀


84 Responses to “Joulukalenteri luukku 12”

  1. Noora sanoo:

    Apua jos en osaisi röyhtästä! Varmaan näin Pepsi Max -riippuvaisena sitten piereskelisin jatkuvasti. 😀 Onpas Tiara jo iso tyttö, duckfacet ja kaikki. Missäs ootte olleet noin hienoina? 🙂

    • Iina sanoo:

      Hahah 😀 Mäkin oon cokis zero addikti mut mulla ei vaan muodostu mitään kaasuja XD Ihan kotona oltiin mut meillä oli valokuvaaja kuvaamassa tyttöjä niin siksi tuo hieno mekko Tipalla :)!

  2. Eikä! Mulla on sama kun toi sun ykköskohta! Mä oon aina aatellut, että se on ihan dorkaa eikä kukaan muu kärsi siitä, mutta näköjään kärsii ja sille on vielä tuollainen hieno sanakin! :——D

  3. Jonna sanoo:

    Vessan pesu ihanaa täälläkin ja ällöän likaisia vessoja ylikaiken:D Se on ainakin sama.

  4. Julia sanoo:

    Täällä yksi emetofoobikko ilmottautuu myös 😀 mua kiinnostaisi tietää että miten luulet suhtautuvasi jos Otto tai jompikumpi lapsista sairastuu vatsatautiin? Kuulostaa varmaan ihan naurettavalta mutta itse aina mietin että voinko ikinä hankkia lapsia kun en varmaan kykenisi huolehtimaan vatsatautisesta pienestä… 😀

    • Miumiu sanoo:

      Hihi mua ihan naurattaa.. Mä siis kammoan myös yli kaiken oksentamista, sitä ääntäkin jos joku muu oksentaa.. Ja mun pahin pelko lasten kanssa tapahtui viime pääsiäisenä.. *Tappajahaimusiikkia* OKSENNUSTAUTI KAUPPAREISSULLA, matkaa kotiin sellaset 30km!! Ja kaiken kukkuraks meidän 5kk ja mies alko voimaan pahoin ensimmäisenä! Aivan kamalaa, mies halus ajaa, mä olin vauvan vieressä ja koko ajan valmiina että jos hän alkaa oksentamaan ni saan käännettyä istuinta ettei hän tukehdu.. Tärisin paniikissa koko matkan, kylmä hiki virtas. Tää siis sen takia, että mua pelotti niin törkeesti et mies alkaa oksentaa sinne autoon 😀 Oltiin jo suht lähellä kotia, kun oli pakko pysähtyä bussipysäkille ja herra sit ryntää sinne bussipysäkin taakse oksentamaan mun pahinta painajaista, huuto-oksennusta!! Mä itkee vollotin auton luona, tärisevin käsin hysteerisenä kaivoin talouspaperirullaa ja kivennäisvettä ruokakasseista ja mies oksentelun lomassa huutelee, että ei mitään hätää sillä on vaan vähän huono olo. Mä oikeesti pelkäsin aivan järkyttävästi. Päästiin kotiin joskus 11 aikaan illalla 😀 Ja mies juos taas vessaan huuto-oksentamaan ja mä laitoin musiikin täysille koska se oli niin kamalaa.. Yöllä mä sit alotin sen oksentelun. Meinas taju lähtee siitä pelosta, pelotti että lapset tukehtuu joten en uskaltanu kunnolla nukkua, seuraavana aamuna mulle tuli tajuton migreeni ja hirvee kuume ja itkin elämäni kovinta päänsärkyä.. 😀
      Huijasin, ekana sairastu meidän vähän vajaa 1,5-vuotias, menin häntä hakemaan aamulla sängystä ja hän makas oksennuksessa. 🙁 Tuli niin paha mieli ja paniikki, soitin miehelle varmaan 5 minuutin välein kun pikkuinen oli niin surkeena. Raahasin hänen patjan olkkarin lattialle, levitin pyyhkeitä ympärille ja makasin hänen kanssa siinä lattialla. Mua joka kerta itketti kun hän oksensi, suretti niin kovasti toisen huono olo.. Sit kun hän tervehtyi, meni jotain 3-4 päivää ja mies nappas taudin itselleen..

      • Sipu sanoo:

        Meitä on paljon.. Niin pahin painajainen just tää ja entäs sitten se oman vuoron ”odottelu” eli kun joku perheestä sairastuu ja alat voimaan jo siinä vaiheessa pahoin ja mietit vaan kokoajan että koska se yrjö alkaa lentään..se on KAMALAA!

    • Iina sanoo:

      Siis mun pahin pelko on se että lapset tai Otto sairastuvat vatsatautiin enkä käsitä miten pystyn sitten huolehtimaan heistä, se todella kuulostaa naurettavalta!! Mä varmasti huolehdin kyllä kun on pakko, mutta ajatuksena jo se saa mulle hien nousemaan otsaan ja mahaa alkaa kiertää :SSS

      Mulle on tullut oksennustauti junassa matkalla Oulusta Helsinkiin ja oksensin koko matkan ja Helsingissä pyörryin junalaiturille heti kun tulin ulos junasta, sen jälkeen oksensin vielä 12h Oton kämpillä, ei ollut kivaa….

      Mutta ihanaa että en oo yksin pelkoni kanssa, vaikka en tätä pelkoa kellekään toivoiskaan kun on niin kamala!!

  5. mamba sanoo:

    Mäkää en osaa röyhtästä 😀 ja kun sisko kärsii myös emetofobiasta 🙂 ja no mulla on outoja tapoja esim. että ki syön nii istun usein syöttötuolissa, jossa ei oo edessä sitä juttua ja syön vauvojen muovilusikalla jogurtit 😀

  6. Emilia sanoo:

    Hahah, ihana Tiara ! <3

  7. Anna Jousipatja sanoo:

    Hah mun siskokaan ei osaa röyhtästä, siltä vaan pääsee sellanen ääni joka kuulostaa vähän mahan murinalta :DD
    sillon ku ite vielä blogia kirjottelin, ni listasin sinne kans mun outoja tapoja.. näistä esimerkkinä se, et en osaa nukkuu mikäli korvat ei oo peiton alla tai jos nenästä kuuluu sellasta vikinää. Nukun kesät talvet ikkuna auki ja tosi vaikee nukkuu esim kaverilla, jos näin ei voi tehdä 😀 vihaan ku ihmiset syö lusikalla niin, et kolauttaa hampaat siihen lusikkaan. Muutenkin voin vähän pahoin, jos näkee liikaa kun toinen syö – tai sillee kaikki ällöt kuolavanat tai ruuat pitkin suupieliä. Vihaan vähäpukeisia muijia, jotka vetelee pitkin stadia puol alasti booty shortseissa. en vaan voi jotenki kattoo sitä positiivisin mielin, kun ajatus tuntuu ittelle niin vieraalta 😀 ja lista on pitkä…. aivan ja en vihaa ehkä mitään biisiä yhtä paljon ku WONDER WALL. Jumalauta, jos joku laulaa sitä kitaralla säestäen, mä nään punasta. en tiiä mistä sekään tullu, mut jooh.

    Okei, kuulostanpa kauheelta haterilta :DD en mä oikeesti ooooooooo hater, vaan kaiken lover<3

    • Iina sanoo:

      Hhaha mullaki tulee joskus semmonen mahanmurina-ääni!! :DD Voi oot ihana, nenävikinä XDD!! En kestä! 😀 Et oo hater mä tiiän et oot oikeesti tosi suvaitsevainen ja sellanen ihana, mut kaikil meil löytyy juttui mitä vihataan tai ainaki mitkä ärsyttää :D!

  8. Nimetön sanoo:

    Mulla on kans toi vessan pesu, pesen aina veljellä ja siskolla ollessani niiden vessat. 😀 ja omaani tykkään myös siivoilla aika usein.

  9. Jonna sanoo:

    Heei, mäkää en osaa röyhtäistä ja se on kaikista aina tosi outoa ja kummallista! Ja tämän faktan selvittyä kaikilla tuntuu olevan pakonomainen tarve opettaa mua röyhtäsee. Se taas on minusta kummalista 😀 toisaalta mihinkä sitä taitoa es tarvitsee? 🙂

  10. Minävaan sanoo:

    Mää en myöskään osaa röyhtästä!!! 😀
    Ja samat pelot liittyen oksentamiseen,krapulaan….
    Voit vaan kuvitella millanen mun alkuraskaus oli (melkeen puoliväliin asti :D) kun makasin päivät sohvalla selällään vihreänä, nieleskelin ja tärisin kylmä hiki otsalla kun en halunnut oksentaa. 😀

    • Iina sanoo:

      Voiei, mä onneksi selvisin ilman oksetuspahoinvointia, mulla oli vaan sellasta pientä kuvotusta molemmissa raskauksissa, lukuunottamatta Tipaa odottaessa sairastettua oksennustautia! 😀

  11. Noora sanoo:

    Joo ja täällä kans oksennustautia pelkäävä. Ihan kamalaa, en oo koskaan tietäny mitään kamalampaa kuin oksennustauti, minnuu alkaa aina melkein itkettää ku oon mahataudissa ja tiedän ettei vesilasillinen pysy kauaa sisällä 😀 Ihan hirveetä! Ja jos esimerkiks poikaystävä on oksennustaudissa ja kuulen sen vessasta vaikka olkkariin, mullekki tulee huono-olo, kamalaa!

  12. Jelena sanoo:

    Mäki pelkään oksentamista ihan hulluna. En tiiä minkä takia, mutta itken _aina_ kun oksennan… Olin tossa just kipee ja yskin nii kovasti, että tuli oksennusrefleksi ja eka tuli pelkkää limaa ja sit tuli kaikki päivän aikana syödyt ja juodut vähäiset ruuat/juomat. 🙁 Itkin vaa sen yön ja pelkäsin, että oksennan uudestaan yskimisen takia.

    Ja oon myös ton kutittamisen kaa samoilla linjoilla. Jos sitä ei lopeta ajoissa nii rupeen itkemään 😀 Lisäks en tykkää yhtää et mua kiusotellaan. Vingun niin kauan lopettamaan, että kiusottelijalla menee hermot muhun ja lopettaa sen takia, ettei jaksa kuunnella 😀 Jos ei lopeta nii rupeen silloinki itkemään ::D Mut onneks läheisimmät ihmiset tietää jo, että mua ei kannata kiusotella, kun lähtee nii hirvee kitinä ja vinkuna musta silloin 😀

    • Iina sanoo:

      Voi sua raukkaa mulle tuli niin paha mieli sun puolesta, kun tiiän miltä toi tuntuu ja miten kamalan pelottavaa se oksentaminen voi olla!! Onneksi oot parantunut!

      Ja hahah mä luulin et oon ainoo kutitus-itkijä XD Mua saa kyllä kiusoitella mä tykkään siitä, mut kutitusitkua en pysty estämään :DD Haha!

  13. nuuppaa sanoo:

    Munkin poikaystävällä sama ”ongelma” ettei osaa röyhtästä, mutta sitten toisesta päästä tulee senkin edestä… Aina oon yrittänyt opettaa sitä röyhtäilemään mutta nyt jo kolmen vuoden jälkeen alan ehkä ymmärtämään ettei siitä mitään tule..:) Välillä vahingossa tulee joku pieni röyhtäsy jos on esim juonut paljon, ja sitten alkaa ”hei kuulitko kuulitko!!! mä röyhtäsin kuulitko?!!” 😀 hahahah ja melkeempä sama mulla kun juttu kun tuo vessan siivoaminen mutta se huone on keittiö mikä täytyy olla siisti….;D

    mut ihana tämmönen vähän erilainen postaus 🙂

    • Iina sanoo:

      Hahahh no mulla ei onneksi tuu kummastakaan päästä D:DD! Mut mulla on sama et jos joskus vahingossa tuleekin röyhtäys (tullut ehkä 5 kertaa mun elämän aikana) niin sit hehkutan ihan innoissaan kun se on niin outoa!! 😀 Mä pidän keittiönki siistinä, mut vessa on se mun intohimo jonka hinkkaaminen on terapeuttista 😀

      Kiva että tykkäsit tästä postauksesta ja mukavaa joulua teille :)!

  14. Carly sanoo:

    Haha, mua alko naurattaan ihan hirveesti kun luin tätä postausta ja kommentteja. Aloin miettiä omia outoja fobioitani jne. ja nyt pidän itteeni ihan friikkinä 😀 Mä pelkään yli kaiken kaloja, jonka takia olen uinut järvessä tai meressä viimeksi joskus 8-vuotiaana. Oon tällä hetkellä päivittäistavarakaupan kassalla töissä, ja aina kun joku ostaa sellaisen kokonaisen, limaisen kalan, jossa on vain läpinäkyvä, ohut pussi, alan täristä ja iho menee kananlihalle. Esimerkiksi tänään sattui vähän nolo tilanne, kun seuraavana jonossa ollut komea, miespuolinen asiakas huomasi tämän ja alkoi nauraa. 😀

    Toinen mun outo tollanen tapa tms. on samantapainen kuin jonka joku muu jo mainitsi, tuosta lusikan kolahtamisesta hampaisiin. En pysty syömään, jos lähellä joku syö suu auki/kolauttelee lusikkaa hampaisiin/aukoo suuta liikaa/pitää epämiellyttävää ääntä tai melkeen mitä vaan muuta kun syö sillee mekaanisesti. 😀

    Haha, tää oli kiva postausidea! Ja muutenkin nää joulukalenteripostaukset on ollut tosi kivoja. Varsinkin, kun suurin osa blogeista on nykyään niin kaupallisia, niin sun blogissa mun mielestä se kaupallisuus jää enemmän taka-alalle ja huomaa, että et kirjoita vaan rahallisen hyödyn takia! Sun blogi on ollut mun ehdoton lemppari jo pidemmän aikaa, vaikka ei omia lapsia vielä olekaan! Hyvää joulun odotusta teidän koko perheelle! 🙂

    • Iina sanoo:

      Hahah voiei vähän ihana sun kalapelko 😀 Kalat on kyl vähän ällöjä, muakin ällöttää ne suomut ihan hulluna!! 😀 Ja voiei, mä en oo koskaan ees kiinnittäny huomioo siihen et lusikka kolahtelis hampaisiin mut nyt kun sanoitte niin se jäi vaivaamaan, alankohan mäki kammoamaan muiden syömistä XDD

      Ihana kuulla että oot tykännyt joulukalenterista erilaisine postauksineen! 🙂 Mä halusin tehdä omannäköiseni joulukalenterin, jossa on muutama tarkoin valittu kiva arvonta eikä mainostusta jokapostauksessa! Kiitos ihan hurjan paljon ja kaikkea hyvää sekä mahtavaa joulua sinulle!♥♥

  15. A sanoo:

    Mulla on kans toi nauru juttu! Mut se kyl pätee muutenki ku pelkissä kutitustilanteissa… On tosi kiva jos vaikka on liian hauskaa kavereiden kanssa ja muut nauraa kauheesti ku ite alkaa itkee jossai vaihees 😀 Mut ei siin mitää, toisilla vaa on itku tosi lähellä naurua 😉
    Kiitos vielä maailman ihanimmasta blogista! Innolla odottelen aina seuraavaa postausta 🙂 <3 Iloista joulun odotusta sinne teille!

    • Iina sanoo:

      Hahhah 😀 Aww ihana oot! Mulla tulee itku vaan kutittaessa 😀 Mut eikai se haittaa, se tarkoittaa vaan just sitä et itku ja nauru on lähekkäin niinku sanoit! Kiitos itsellesi ihanasta kommentista ja hyvää joulua myöskin ♥

  16. syysmama13 sanoo:

    Mulla on myös paha oksentamisenpelko! Se on ihan hirveetä. Miten sun käy, jos sua alkaa oksettaa? Mulla iskee meinaan paniikki ja alan vaan täriseen. Pahimmillaan tää johtaa paniikkikohtaukaseen. Oon kyllä mahtavan ammatin (päiväkodin lastenhoitaja) valinnu itelleni , koska päiväkotihan vilisee bakteereja.. nyt oon onneks äitiyslomalla 🙂 mutta siis kiva kuulla, etten oo yksin tän oksennuspelon kanssa!

    • Iina sanoo:

      Hah voiei, siis mä kammoan jo valmiiksi sitä et lapset menee päiväkotiin ja joudun pelkäämään oksennustautia!! Mullakin tulee paniikki ja oksettaa entistä enemmän pelkän paniikin takia :/!

  17. Ii sanoo:

    Mäkin pelkään oksentamista ihan hirveesti!! Meen ihan paniikkiin jos joku mun lähellä oksentaa tai jos itselläni on paha olo! Ja siis tää on siksikin outoa että oon oksentanut elämäni aika tasan kerran niin että jotenkuten muistan sen (muut kerrat siis ihan pienenä/vauvana) ja silloinkin olin 6v! Nyt olen melkein 25v joten 19 vuotta olen elänyt oksentamatta. Työssäni jouduin viime keväänä siivoamaan 13v pojan oksennusta, mut jotenki ihmeen kaupalla pystyin suhtautumaan siihen ammatillisesti eli en kuollu 😀 Pelkäsin vaan ihan hulluna et saan sen siivoamisen takia tartunnan, joten kuorrutin itseni käsidesillä sen jälkeen 😀 eikä tartuntaa tullut! 😉

    • Iina sanoo:

      Voi vitsit mä oon kade sulle kun oot saanut elää noin kauan oksentamatta :D! Mä en oo ollut yhtä onnekas! Mut toivottavasti oisin jatkossa 😀 Mä en oo ikinä siivonnut muiden kuin meidän koiran oksennusta, kammottaa jo valmiiksi pelkkä ajatuskin!

  18. karo sanoo:

    oksennuskammoinen täälläkin…hyi, en tiedä mitään kamalampaa. hoitoalalle ku vielä opiskelen ni välillä miettii että mihin oon oikeen ryhtyny, mutta voihan tästä toisaalta olla jotain apuakin:) tvssä ku näkee jonku oksentavan nii se ei oo enää niin paha, joskus sekin sai aikaan suurta ahdistusta. ite en kuitenkaan suostu ikinäikinä oksentamaan vaan pidättelen viimeiseen asti itkien ja täristen 😀 muistan aina kun terveystiedon tunnilla oli kerran puhetta fobioista ja sitten kun jossain luki tää oksentamisen pelko nii opettaja naurahti että enpä tienny että tommonenkin on olemassa. olin ihan tyrmistynyt, mun mielestä tässä ei oo mitään ihmeellistä, onko oksentaminen muka jonkun mielestä kivaa ._. on sitä typerämpääkin kuultu, jotkuthan pelkää tyyliin varpaita 😀

  19. Ennnna sanoo:

    Kärsin itse samaisesta oksentamisen pelosta.. ulos lähtemisestäkään ei tule mitään jos tuntuu että oksettaa kun pelkään oksentavani muiden nähden.

  20. Nimetön sanoo:

    Tiaran ilme ♥

    Tiesin ton neloskohdan! Tai siis, oot varmaan joskus maininnut täällä blogissa. 😀 Ja en voi ymmärtää miten joku voi sitä rakastaa… 😀

  21. Tiia sanoo:

    Täällä kans yks emetofoobikko! Jotain niin väsyttävää pelätä vuosi toisensa perään niinkin ”normaalia” asiaa kuin oksentamista ja just se jos joku läheinen sairastaa niin sitä pelkää viikkokausia että saa sen taudin. Mä itse luojan kiitos oon usein säästynyt, vaikka koko perhe olis oksutaudissa, ja usein jos jonkun taudin saan niin oksennan tasan kerran. Mutta just se pelko on ihan hirveää ja mäkin välttelen paikkoja sekä asioita, joista vois taudin, ruokamyrkytyksen tai pahan olon saada.

  22. veera sanoo:

    Oksennuskammonen ilmottautuu! Tai no itseasiassa pelkään jo pelkästään sitä huonoa oloa. Mua jännittää aina ihan hirveesti mennä bussiin tai junaan, että jos nyt tulee huono olo ja satun oksentamaan. Lentokoneista puhumattakaan, huhhuh.
    Mutta jotenkin siitä huonosta olosta on aina selvitty, silti jaksan aina vaan pelätä sitä 😀
    Elämäni kauhein yö oli tossa viime viikonloppuna kun oltiin kavereitten kanssa juhlimassa pikkujouluja ja jäätiin sinne juhlatilaan sitten yöksi. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes kaveri juoksee vessaan ja alkaa huuto-oksentamaan. Siinä alko itteeki oksettaa ja sydän hakkas ja täris ja pelotti et kohta joutuu itekki lähtee oksentamaa. Vartin välein se kaveri kävi halailemas vessanpönttöö, en paljon nukkunu sinä yönä 😀

  23. Memma sanoo:

    Täällä sama juttu tuon kutittamisen kanssa! Mies kun tarpeeksi kutittaa niin viimein alan nyyhkyttämään joka kerta. 😀

  24. Elisabet sanoo:

    Hahaa, mäki alan itkee jos mua kutitetaan liikaa ja jos ei totella heti kun sanon et täytyy lopettaa. 😀 Se on lähinnä sellasta loukkaantunutta kitisemistä, et toisen (yleensä miehen) on pakko lopettaa sillon viimeistään.
    Mä pelkään vettä. Siis sillä tavalla, et saan pahan olon ajattelemalla syviä paikkoja. Enkä mä menis ykkösenä risteilylle. Uimassa en kovin mielellään käy tästä syystä. Ja myönnettäköön, et eniten pelkään kaikkia niitä otuksia, joita veden alla asuu. Hyihyi, kaloja ja ties mitä.

  25. Hansku sanoo:

    Oksennusfobia täälläkin. Oon tienny että olemassa on muitaki joilla sama ongelma mut silti pidän itteeni ihan friikkinä. En oo oksentanu yli kymmeneen vuoteen. Mies ollu monta kertaa oksennustaudissa. Oon paniikisa siivonnu ja desinfioinu ovien kahvoja. 😀 Myös lasten oksennustautien aikana oon ihan paniikisa. Sillon ku jollaki on lähipiirisä kyseistä tautia, alan syödä tosi vähä ruokaa. En vaan pysty syömään mahaa täyteen ku aattelen sitä oksentamista.

  26. Rosbe sanoo:

    Huhu! Kuinka helpottavaa kuulla,että en oo yksin tämän oksentamiskammon kanssa! Oon kans pitäny itteeni ihan hulluna ku pelkään oksentamista niin paljon, että mielummin kuolisin ku oksentaisin..
    Yritän kans vältellä semmosia asioita, joiden takia oksennus saattais tulla, en esimekiksi syö mitään, mihin muut ihmiset on koskenu pesemättömillä käsillä.. Muista se kuulostaa aivan sekopäiseltä, mutta te muut oksennuskammoset varmasti ymmärrätte (ainaki luulen, että ymmärrätte) 😀
    Saatan myös vältellä oksennustautiin sairastaneita kavereitani viikon tai pari, koska pelkään, että saan taudin heiltä..
    En ole oksentanut moneen vuoteen, mutta luulen, että tämä kammo on peräisin viime oksennustaudista, joka oli maailmanpahin, sillä oksensin päivän aikana 14 kertaa..
    Opiskelen opettajaksi ja voin myös todetan, että pahimpina oksennustautiaikoina mietin, miten tuun tulevaisuudessa selviämään työssäni.. Mutta olen tuudittautunut siihen, että työssäni osaan hillitä itseni ja käyttäytyä ammattimaisesti, vaikka kuinka pelottais..
    Lopuksi pitää vielä mainita, että en myöskään osaa röyhäistä.. 😀
    Kiitos tästä postaukesta! 🙂

  27. lilli sanoo:

    Ilmottaudun kans tosi pahaks oksennusfoobikoks. En oo oksentanu yli 10 vuoteen (koputan puuta) enkä oikeestaa edes muista millasta se on, mut pelkään ihan sairaasti. Oon myös bakteerikammonen just tosta oksennuspelosta johtuen. Aina, jos jollain tutulla on oksennustauti, tai vaikka töissä joku tulee kipeeks, desinfioin itteni heti ku pääsen kotiin.

    Mun mies on aika paha krapulaoksentaja, mut nykyään en oo siitä enää niin paniikissa ku tiedän et se ei tartu. En silti mee heti vessaan sen jälkeen, jos mies on oksentanu sinne, ku se haju tekee niin pahaa. Ja suihkutan aina litran jotain hajustetta vessaan myös ennen ku meen sinne.

    Joskus mies valitti et on paha olo ja et hän on varmaan tulossa kipeeks, ei menny ku kymmenen minuuttia ni pakkasin kamat ja lähdin mun vanhempien luo karkuun. Soittelin sitte illalla et onks hän oksentanu, eikä ollut ni uskalsin sitte seuraavana päivänä tulla takasin kotiin. 😀 Vaik myöhästähän se on siinä vaiheessa lähteä jos hän oliskin ollut kipee, koska mullakin todennäkösesti olis ollut tartunta. Onneks ei olla kumpikaan sairastettu mahatautia koko sinä aikana, ku ollaan nelisen vuotta asuttu yhdessä.

    Toi vessanpesuhomma on mullekki tosi tärkeetä ja tykkään pestä vessan ja kylppärin! Siellä jotenki näkee niin hyvin sen, et kuin puhdasta tulee. Ja samoin tykkään siivota keittiön. Muuten vihaan siivoomista (ja se myös näkyy)!

  28. noora123 sanoo:

    tiedätkö mistä toi sun oksennuspelko johtuu? oksensitko raskausaikana – tai pelkäsitkö raskauspahoinvointia tullessasi raskaaksi?

  29. täällä myös eräs, joka kärsii järkyttävästä oksentamisen pelosta! Tulen jo sairaan hysteeriseksi ja itken, kun kuulen, että jotakuta oksettaa. Olen monesti meinannut mm. oksennustaudissa tukehtua oksentamiseen, koska olen pelännyt niiiiiin paljon sitä, ja yrittänyt estää oksennuksen tulemisen. Hyi.
    minä en myöskään osaa röyhtäistä! tai mulla on oma tapa röyhtäistä, mutta se ei tosiaankaan ole samanlainen kuin muilla! 😀
    ihana tuo sun ja tipan kuva <3

  30. lumienkeli sanoo:

    Todella terapeuttista lukea täältä, kuinka monella muullakin on emetofobia! Mä olen kärsinyt tästä koko elämäni: ollut jo pienenä päiviä syömättä jos sisaruksella on ollut mahatauti, koska ajttelin, että ei voi oksentaa jollei ole mitään oksennettavaa.

    En tiedä edes, mistä koko pelko on joskus muinoin saanut alkunsa, mutta pari vuotta sitten tilanne paheni ja jouduin jäämään pois töistä, koska en pystynyt enää ajattelemaan mitään muuta, kuin sitä, mitä teen jos tulee paha olo. Minne tahansa menin, tutkin heti missä on lähin vessa, roskakori tai ovi ulos. se täysin hallitsi koko elämääni, söin myös 1,5 vuotta lääkkeitä ja kävin 2 vuotta terapiassa, jotka eivät saaneet pelkoa lähtemään. Nykyään vain yritän elää sen kanssa ja rentoutua säännöllisesti ja löytää keinot, joilla rauhoittaa itseni kiperän paikan tullen.

    Mua kiinnostaa myös tuo, miten uskalsit raskautua – toivoitko vain parasta, helppoa raskautta? Mulla on aivan jäätävän vauvakuume (ja samoin miehelläni), mutta pelkään alkaa yrittämään, koska pelkään raskauspahoinvointia. Esimerkiksi Mutsis on -blogin Emilian Ava-raskaus on pahinta, mitä voisin kuvitella!

  31. noora sanoo:

    Onpa ollut lohduttavaa lukea näitä kommentteja, että näin paljon löytyy oksennuskammoisia. 🙂 Itsekin kammoksun oksentamista, pyrin aina pidättämään viimeiseen asti ja oon heti ihan paniikissa, jos jollain läheisellä on vatsatauti. Olenkin miettinyt, että jos tulevaisuudessa hankin lapsia, niin tulee varmasti olemaan hauskaa tämän kammon kanssa.. Ensin raskausajan pahoinvointi ja sitten lasten vatsataudit.. No, mutta ei voi mitään. Täytyy vaan yrittää osata elää asian kanssa. Ei siihen oksentamiseen kuitenkaan kuole, mutta hiton kammottavaa se silti on.

  32. Tiimarka sanoo:

    Vielä yksi oksentamista pelkäävä ilmoittautuu!
    Onpa terapeuttista lukea, että oikeasti jotkut muutkin pelkäävät oksentamista. Itse kun saan esimerkiksi veljeltäni kuulla näin aikuisiälläkin, että ”Kuinka joku voi pelätä oksentamista? Sehän on normaali ruumiintoiminto!”. Tämä litania yleensä jatkuu hänen toteamuksellaan siitä, kuinka voin koskaan hankkia lapsia, kun pötkin karkuun siinä vaiheessa, kun joku edes hieman vaikuttaa siltä, että oksentaa (olen kyllä ajatellut tätä itsekin, mutta eiköhän se äiti -vaihde iske siinä vaiheessa vahvemmin päälle.)

    Minulla tämä oksentamispelko kohdistuu nykyisin ehkä enemmänkin muiden oksentamiseen. Menen aivan hysteeriseksi, jos joku alkaa valittaa olojaan, ja minun tekee mieleni paeta tilasta. Jos tiedän, että pahaa oloaan valittava on henkilö, joka osaa varmasti mennä ajoissa vessaan, niin pystyn vielä hillitsemään itseni, mutta muutoin PANIIKKI.

    Pahimpia tilanteita tähän liittyen oli, kun menin bussilla Jyväskylään, ja kesken bussimatkan eräs tyttö oksensi bussiin. Jouduin oikeasti hokemaan itselleni vaikka mitä, etten pompannut pystyyn ja alkanut huutaa apua, ja vaatimaan kuskia pysäyttämään, että voin jäädä bussista pois.

    Omalla kohdalla olen nyt parin noroviruksen jälkeen todennut, että ”Oho! Eihän tähän kuole, että tämähän helpottaa!”, mikä on kyllä helpottanut tätä pelkoa huomattavasti. Silti välttelen oksennustautisia kuin ruttoa, välttelen epähygieenisissä oloissa kokattua ruokaa, en juo koskaan paljon alkoholia (koska apua, apua, apua sitä krapulaa) ja pidän myös vessan siivoamisesta. Enkä muuten osaa röyhtäistäkään. Aloin tässä miettiä, että onkohan tuo osaamattomuus röyhtäistä jotenkin yhteydessä siihen oksentamisen pelkoon? Että tuleekohan siinä jotenkin sama fiilis kuin oksentaessa, ja siksi en siihen kykene?

    Mutta niin, onpa hyvä tietää, että muillakin on tämä hullulta tuntuva pelko 😀

  33. netta sanoo:

    Haha on niin ihanaa kuulla etten oo ainut tän oksennuskammon kanssa 😀 Pelkään sitä enemmän ku mitään, ja aina jos mulla on paha olo, meen ihan paniikkiin ja oon varma että oksennan. Ja tietenki se paniikki lisää mun pahaa oloa… 😀 Hirvein kokemus ikinä oli joskus kun asuin vielä himassa, ja mun pois muuttanut sisko tuli sairastamaan mahatautia kotiin. Mä pidin hanskoja koko ajan sisällä, ja aina jos otin ne pois laitoin desinfiointiainetta vähintään litran. Seuraavana päivänä menin koulun jälkeen kotiin vain huomatakseni, että kaikki oli nukkumassa ja ämpärit vieressä… Menin ihan paniikkiin ja aloin itkemään, ja kun äiti yritti tulla lohduttamaan lukittauduin mun huoneeseen. En suostunu syömään enää koko päivänä melkeinpä mitään ja joinkin vaan pakotettuna. Seuraavan päivänä ko tauti iski sitten muhunkin, onneksi todella lievänä, mutta silti jäi kamalat traumat 😀

    Mulla on muutenkin niin, että jos joku valittaa mahakipua, välttelen kosketusta ko henkilön kanssa ja suunnilleen kiellän hengittämästä muhun päin 😀 Se mahakipuhan ei voi johtua mistään muusta ku mahataudista. Aina jos kuulen että joku on (ollut) mahataudissa, iskee paha olo. Kerran kävelin kaverini kanssa koulun käytävässä, kun nähtiin lattialla jotain ruskeaa kastikkeen näköistä mönjää. Ajateltiin, että joku on tiputtanut ruokansa siihen (oltiin ruokalan edessä), ja myöhemmin kun sain kuulla, että joku oli pykännyt sen, piti lähteä kotiin kun panikoin niin paljon että mäkin alan oksentaa. Joskus myös mun kaveri kertoi, että joku oli sairastunut kesken koulupäivän ko tautiin, ja taas iski paniikki vaikken ole ikinä ollut missään tekemisissä koko tyypin kanssa.

    Eh, mukavan pitkä kommentti näinki yököttävästä asiasta, mutta oli pakko avautua, kun kukaan mun tuntema ei pelkää tätä asiaa yhtä paljon kun mää 😀

  34. marsa sanoo:

    On tosi hämmentävää lukee täältä kommenteista kuin moni on tunnustautunu oksennuspelkoseks 😮 Itseki tunnustan tekeväni aina välillä esimerkiks koulussa sellasia skenaarioita, että mitä teen jos mulle tulee oksettava olo. Istun tän (ja jo vähän rauhottuneen paniikkihäiriön) ansiosta aina mahdollisimman lähellä ovia, joiden vieressä mein koulussa on luokissa aina roskikset. Sitte oon miettiny mitä kautta pääsen nopeinten juoksemaan vessoille ja et onko siinä matkalla jotain mahollisia roskiksia mihin voisin oksentaa. Jos mulle tulee itelle huono olo ni oon ihan kylmässä hiessä ja tärisen, jos tiedän et jollain mun tutulla on huono-olo niin tärisen kanssa ihan vaan koska pelkään et se alkaa oksentaa siinä mun nähden tai vaikka mun päälle D:
    Oltiin edelliskesänä mun veljen kans Särkänniemen Viikinkilaiva-laitteessa, sitte mun veli totes yhtäkkiä voivansa pahoin ja alko oksentamaan siitä laitteen laidalta (siinä kohtaa kiitin Luojaa siitä et kerranki en ite ollu menny reunimmaiselle paikalle istumaan, koska muuten se oksennus ois tullu mun päälle) tän oksentamis episodin jälkeen mä en uskaltanu syödä mitään koko päivänä, enkä mennä yhteenkä laitteeseen. Veli sen sijaa veti jätskiä ja hattaraa ja hodareita ihan ku mitään ei ois tapahtunu ja olin ihan peloissani vielä kotimatkallaki et mitä jos se taas oksentaa ja tartuttaa sen muhun ja apua.
    … Tuli tärisevä olo vaan ku muistelen näitä juttuja :s
    Muita ”hassuja juttuja” mitä mulla on ni on ehkä se et mun tekis mieli tehdä jotain tosi omituista aina välillä, ja sit joudun oikeesti täysin tietosesti pidättelemään itteeni etten tekis mitään 😀 Esimerkiks joskus jos ollaan vaikka koulussa tekemässä koetta hiljasessa luokassa, ni mun tekis mieli pompata pystyyn ja kiljasta. Sit ku rupeen miettimään sitä ni se halu kasvaa ja kasvaa vaikka järki käskee nyt pysymään vaan paikallaan ja keskittymään kokeeseen. Se on outo tunne! Tai sitte jos seison vaikka jonkun takana rullaportaissa, ni tekis mieli vaikka taputtaa sitä olalle ihan vaan huvin vuoks, ja sit joudun taas pidättämään haluani ettei muut ajattelis et oon ihan kaheli 😀

  35. roosa sanoo:

    Yllättävää kuinka monella täällä on oksennuspelko 😮 Mulla ei ole kyseistä fobiaa, mutta vihaan oksennuksen hajua, oksentamisen ääntä ja oikeastaan kaikkea siinä. Ja nyt pahimpien oksennuskammoisten EI kannata lukea pidemmälle. Mun ex-ukko kerran oksensi kännipäissään sängyssä mun naamalle. Siis hyi *****, se oli kamalaa. Mulla oli koko pää ihan sairaan pahan hajusen oksennuksen peitossa, revin ukkelin kyljelleen ettei tukehdu, ja ryntäsin kylppärii. Nykyisen miehen passitan heti vessaan, jos sille tulee yhtään huono olo 😀

  36. Laura sanoo:

    Mulla outoja tapojaasioita on mm. nämä:
    Inhoan selkärankoja, tai siis esimerkiksi jos joku kumartuu mun edessä, ja sen selkäranka oikein näkyy selvästi, on pakko kääntää pää pois koska tulee vaan niin huono olo jotenkin siitä kun Se vaan näyttää jotenkin niin inhottavalle!
    Sitten toinen on Se että jos nään jollain vauvalla sukan jotenkin huonosti jalassa, tekisi mieli laittaa se oikein sille. 😀
    Ja mulla on niin että jos vaikka kaadun pyörällä, tai mulle sattuu jotain mikä käy kipeetä, alan nauramaan.
    Onpa käynyt niinkin että nauran ja itken samaan aikaan, vaikka nauran,silti valuu kyyneleet kun sattuu niin paljon 😀
    Ihanaa joulua!! <3

  37. Jenna sanoo:

    Mä alan myös itkemään aina jos tarpeeksi kauan nauran, siis juuri silloin kun mua kutitetaan:D ja mun mies ei osaa myöskään röyhtäistä:)) että et ole ainut!

  38. melia sanoo:

    et oo ainut joka ei osaa röyhtäistä! 😀 valitin äitille kerran tästä ja se oli vaa että ”hyihyi ei sun tarvi osata!” hhah okei! 😀

  39. Nimetön sanoo:

    Mä ajattelin yhessä vaiheessa kaiken englanniks enkä yhtään tiiä miks 😀

  40. Marikamaria sanoo:

    Mulla on myös emetofobia! Hyi ihan maailman kamalin fobia ja ainakin mulla rajoittaa ihan elämää.. :/ Kammoan ihan jo pelkkää sitä sanaa ja käytän aina kiertoilmaisuja, laatta, purjo jne.. Kaverit tarkistelee baarin vessoja ennen ku menen sisään ja yleensä vältän tilanteita joissa kyseinen asia saattaa jollekin tapahtua.

    Miten sä pystyt elään jos sulla on kotona vatsatautisia lapsia? Oon tätä pähkäillyt, että miten luonnistuu ihmiseltä jolla on lapsia ja emetofobia. Ja, että jos päädyn joskus hankkimaan lapsia niin miten selviän. 😀

  41. helena sanoo:

    mä alan kans itkee jos nauran tarpeeks! se on HIRVEETÄ! eikä se todellakaan oo mitään nyyhkytystä vaan hirveetä huutoitkua. tosin se ei koskaan tuu kutituksesta, koska en kutise niin herkästi mut jos muuten vaan naurattaa joku asia tosi kovasti niin se on yleensä menoa 😀 mun kaverit säikähtää aina niin paljon kun se tapahtuu, jotenki ne ei osaa suhtautua siihen että yhtäkkiä alan itkemään hulluna joten niiden nauru ainakin loppuu siihen ja alkaa kyselyt ”ootsä kunnossa?” vaikka ne tietää mikä on tilanne. tää sama itkujuttu on mun toisella siskolla. oon aina ajatellu, että mua vaan naurattaa niin paljon ettei keho tiedä miten sais sen purettua ni tulee kova itku 😀 mä en itseasiassa osannut ees nauraa silleen kovaan ääneen ennenku vasta yläasteella. nauroin jotenkin ”sisäänpäin” eikä tullu ku sellasta hiljasta hinkumista, seki oli kauheeta koska tuntu siltä etten saa naurettua vaikka naurattaa, vähänku ois halvaantunut :s

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.