Kirjoitin bloggaamisesta viimeksi syyskuussa, ja silloin postaus oli suosittu ja keräsi teiltä paljon kiitosta. Oton kirjoittama postaus siitä, millaista on olla bloggarin aviomies suorastaan räjäytti pankin etenkin kommenttien suhteen, mutta yhä vain tämä aihe jaksaa kiinnostaa, herättää kysymyksiä ja keskustelua, niin hyvässä kuin pahassakin. Otto keskittyi enemmän postauksessaan siihen työn määrään, jonka blogin eteen teen,  mutta mä ajattelin valottaa vähän enemmän nyt omasta näkökulmastani sitä bloggaamisen suurinta tabua, blogimainontaa.

Blogimainonta on nykyään arkipäivää, yhtä yleistä kuin lehtimainonta. Siinä missä lehtimainonnan saama negatiivinen huomio jää yleensä ajoittaisiin ”lehdessänne oli liikaa mainoksia” -nurinoihin, blogimainonta on tabu, suuri ärsytyksen aihe, josta bloggaajia haukutaan, moititaan ja kadehditaankin. Blogimainonnan tarkoitus on sama, kuin lehtimainonnankin – välittää lukijoille informaatiota, kokemuksia ja kuvia uusista tuotteista. Toteutustapa, ja sitä kautta lukijoiden suhtautuminen mainontaan on kuitenkin täysin erilaista.

Siinä missä lehden kosmetiikkatestauksissa kasvottomat henkilöt testaavat tuotteita (arvatenkin ilmaiseksi) ja kirjoittavat kokemuksistaan, blogimainonnassa testaajalla on kasvot, nimi ja tunteet. Yhtäkkiä tuotteen saaminen ilmaiseksi onkin väärin, ja bloggaaja ei varmasti kerro kokemuksistaan rehellisesti, koska sai tuotteen ilmaiseksi. Koska kasvotonta henkilöä, yhtäkuin lehteä, on ihmisten hankala kadehtia, ei sellaista ilmiötä olekaan kuin Trendi -lehden ”Nainen 35v” -testaajan kadehtiminen. Bloggaajien kadehtiminen tuntuu sensijaan olevan yleisempää kuin Conversejen käyttö.

Vaikka mulla alkaa olla kokemusta blogimainonnasta jo aika paljon, olen silti moniin konkareihin verrattuna täysin lapsenkengissä vielä. Silti en ikinä kritisioisi ketään bloggaajaa, joka rehellisesti ja avoimesti kertoo yhteistöistään blogissaan, niinkuin kuuluu. Usein bloggaajia haukutaan siitä että esimerkiksi asukuvan alla lukee jonkin tuotteen olevan ”saatu”. Sen kertominen että tuote on saatu, koetaan nolona ja itseriittoisena leuhkimisena ”katsokaa mitä kaikkea saan ilmaiseksi”. Fakta on kuitenkin se, että meidän täytyy bloggaajille asetettujen sääntöjen mukaan kertoa jos jokin tuote on saatu, muuten syyllistymme piilomainontaan.

Sellaista postausta, joissa saatuja tuotteita näkyy asussa tai vaikka naulakossa hengailemassa, en koe varsinaisiksi mainospostauksiksi, sillä saadut vaatteet ovat mulle aivan tavallisia, itse valittuja käyttövaatteita joita käytän niinkuin kaikkia muitakin vaatteita. Mun blogin kuulumispostauksiin asukuvat ovat aina kuuluneet, ja tulevat kuulumaan jatkossakin. Minun mielestäni se, että joissakin kuvissa näkyy saatuja tuotteita kuulumisten kerronnan lomassa, ei muuta postausta mainokseksi, mutta joidenkin viimeaikaisten kommenttien perusteella osa lukijoista on sitä mieltä.

Mun täytyy kertoa aina kun tuote on saatu, mutta se miten tuote on saatu, ei tule yleensä esille. Osan vaatteista saan esimerkiksi jatkuvalta yhteistyökumppaniltani Sheinsidelta. Valitsen itse muutaman vaatteen heidän nettisivuiltaan, jotka he sitten lähettävät minulle sitä vastaan että kuvaan ne päälläni ja esittelen kuvat blogissani. Mitään kirjoitus- tao kehumispakkoa tms. mulla ei vaatteista ole, ja olenkin aina rehellisesti kertonut kun tuotteet ovat olleet liian isoja/ei sellaisia kuin piti tai muuta vastaavaa.

Osa vaatteista tai asusteista on peräisin bloggaajille järjestetyistä ystävämyynneistä tai vanhan sesongin pois jaoista, osa pr-tilaisuuksissa jaettavista goodiebageista. Niistäkin mun täytyy mainita, vaikka en ole edes keskustellut kenenkään kanssa yhteistyöstä tai kukaan ei ole tietoinen että saatan esitellä vaatteita blogissani. Mainita pitää, koska olen kuitenkin saanut ne ilmaiseksi. En halua ottaa riskejä blogimainonnan suhteen, tai olla epärehellinen. Siksi kerron aina läpinäkyvästi, kuin kerrottavaa on, senkin uhalla että leimaudun ilmaisen tavaran perässä juoksevaksi harakaksi, jota oikea bloggaaminen ei enää kiinnosta.

Teen yhteistyötä vain sellaisten tahojen kanssa, jotka noudattavat blogimainonnan ohjeistusta ja arvostavat sekä bloggaajaa, että lukijaa. Tärkeintä yhteistöissä on kuitenkin edellämainittujen seikkojen lisäksi se, että tuote miellyttää minua ja voin seistä sen takana. En esittele blogissani sellaisia tuotteita, joita en itse voisi kuvitella ostavani. Se on totta, että osaa tuotteista en välttämättä tulisi ostaneeksi ilman että niitä saatettaisiin mun tietoisuuteen mun blogini kautta. Tämä ihan puhtaasti siitä syystä, että en itse ehdi seuraamaan kovinkaan paljoa esimerkiksi lehtiä tai tuotearvosteluja, ja näinollen pitäytyisin varmasti vanhoissa, tutuissa ja turvallisissa tuotteissa, enkä uskaltaisi kokeilla uutta. Siksi olenkin iloinen siitä, että mulla blogin kautta on mahdollisuus tutustua ensimmäisten joukossa moniin huippukivoihin tuotteisiin!

Yhteistyöjuttujen toteutustapoja on monia myös blogimainonnassa. On sisältöyhteistöitä, ne ovat niitä postauksia joissa saan jonkin tuotteen ja kerron siitä teille. On postauksia, joita multa ei pyydetä, mutta jotka itse haluan tehdä mulle annetusta tai lähetetystä tuotteesta, koska koen sen niin hyväksi, että haluan kertoa siitä myös muille. Lisäksi on vielä arvontoja, lukijoiden suosikkeja. Arvontapostaukset ovat ainoita, joiden kaupallisuudesta kukaan ei yleensä keksi mitään negatiivista. Usein myös kommenteissa sama ip-osoite käy arvontapostaukseen kommentoimassa nimellä ja sähköpostiosoitteella, kuinka blogini on ihana, ja sisältöyhteistyössä valittaa nimettömänä pelkäksi mainostukseksi muuttuneesta blogistani.

Mä itse tiedän, ja suurin osa lukijoistakin tietää että mun blogi on paljon muutakin kuin yhteistöitä ja ilmaislahjoja. Viime aikoina koen etenkin löytäneeni sisäisen kirjoittajani uudelleen, ja olen kirjoittanut useampia pidempiä, pohdiskelevampia postauksia pinnallisempien hömppäpostausten rinnalle, ja niin aion tehdä myös jatkossa. Bloggaaminen on aika armotonta, sillä lukijoihin täytyy tehdä vaikutus nopeasti. Aika on kultaakin kalliimpaa, ja lukijat tuomitsevat hyvin pian jopa lempparibloggaajiaan, jos lyhyen ajan sisällä tulee liian monta postausta jotka ovat mainosta, tai eivät kolahda itselle. Se on täysin ymmärrettävää, itsekin kiireisenä äitinä tiedän, että aikaa ei juuri ole hukattavaksi. Huonon lehtiartikkelin tai tylsän tosi tv -ohjelman kanssa vietetty viisiminuuttinen ärsyttää, kun sen olisi voinut käyttää niin paljon fiksumminkin.

Pyrin kuitenkin aina toteuttamaan itseni näköisesti kaiken, mitä kirjoitan, ja perimmäisenä ajatuksena mulla on viihdyttää, välittää tietoa ja tuoda hyvää mieltä, oli kyseessä sitten yhteistyöpostaus tai Tiaran kuulumiset. Aina kaikki ei kolahda, eikä tarvitsekaan. Itseä kiinnostamattomat jutut voi huoletta skipata, sen sijaan että käy narisemassa kommenttiboksissa mainonnan turhuudesta. Tuotelanseeraukset, yhteistyöt ja blogijuhlatkin menevät sykleissä, toisinaan niitä sattuu useampia samalle viikolle, toisinaan on hiljaisempaa. Se että joskus tulee useampia yhteistöitä lyhyen ajan sisällä ei tarkoita sitä että blogi olisi muuttunut kaupallisuuden ruumiillistumaksi.

Mielestäni se on hienoa, että Suomessa on asetettu selkeät säännöt myös blogimainontaan. On reilua lukijoille, että mainonta on merkitty selkeästi. Esimerkiksi Ruotsissa, missä bloggaaminen on jo pitkään ollut miljoona kertaa suurempi bisnes kuin Suomessa, ei mainonnasta tunnu olevan juuri mitään sääntöjä. Useinkaan ei ruotsalaisia blogeja lukiessa tiedä mitkä vaatteet ovat ilmaisia, mitkä linkit mainoslinkkejä tai mikä kehu aitoa, mikä maksettua. Ruotsalaisia lukijoita tämä ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, ehkä se on se ruotsalaisten iloinen ja toiset huomioonottava asenne, mikä siihen vaikuttaa. Suomessa ihmiset tuntuvat niin herkästi ajattelevan, että se mitä joku muu saa on itseltä pois.

Mutta maassa maan tavalla, koska suomalaisille lukijoille mainonnan selkeys ja pelisäännöt ovat tärkeitä, on hyvä että ne on olemassa. Toivottavasti tämä postaus selvensi minun ajatuksiani ja toimintatapojani blogimainonnan suhteen! Jos heräsi jotain kysymyksiä, niin kysykää pois vain, aihe on mielenkiintoinen ja juttelen siitä mielelläni.