Oodi Otolle

30.04.2014

Kun olen taas ollut kipeänä tämän alkuviikon, olen saanut muistutuksen siitä miten rakastavan, huolehtivan ja ihanan miehen kanssa olen naimisissa. Positiivinen luonteeni kokee flunssan ja pahan siitepölyallergian yhteisvaikutuksesta sen verran kovan kolauksen, että päivänpaisteen kanssa naimisiin mennyt mieheni saa tutustua rasittavaan valittajaan, joka aivastaa jokaisen virkkeen välissä. Vaikka yritän pysyä positiivisena, niin kaikkein räkäisimmällä ja kuumeisimmalla hetkellä, kun punaiset silmät tuntuvat muurautuvan umpeen ja kutisevat niin vietävästi, ei ”kyllä tää tästä iloksi muuttuu” -asenne ole ensimmäisenä mielessä.

Mutta mitä tekee Otto? Auttaa, välittää, tukee ja ymmärtää, joka kerta, joka hetki. Tsemppaa, eikä vaadi erityiskiitoksia tai ylistystä, vaikka sellaisia todellakin ansaitsisi. Otto tekee kaikkensa meidän perheen eteen, ja siitä mä olen enemmän kuin kiitollinen. En olisi pärjännyt alkuviikkoa ellei Otto olisi ollut kotona, ja hoitanut lapsia ja mua, tai ehkä olisin pärjännyt, mutta huomattavasti huonommin kuin nyt. Otto on antanut mun levätä, tuonut lääkettä ja juotavaa, kantanut herkkuja kaupasta ja ennenkaikkea huolehtinut lapsista ja heidän tarpeistaan öin ja päivin.

IMG_0735Nyt on tietysti päällä erityistilanne, kun sekä minä että Tiara ollaan oltu kipeänä, mutta ihan tavallisessa arjessakin Otto on ihana, kannustava ja ennenkaikkea läsnäoleva isä. Blogin oheisilmiöineen, pian alkavan ammattikorkean valmennuskurssin sekä äitiyden ja vaimouden ristitulessa on hankalaa löytää niitä arjen pieniä, omia hetkiä. Silti Otto tarjoaa niitä mulle, ja muistaa muistuttaa, että välillä on ihan okei hengähtää ja huolehtia itsestään, tai istua hetki tuijottamassa huonoa sarjaa telkkarista. Ei se ole niin justiinsa, vaikka se tarkoittaisi ettei sillä hetkellä saa aikaiseksi puhuttelevaa tekstiä, tai tärkeää sähköpostia.

Otto on aina rohkaissut mua tavoittelemaan mun unelmia, eikä koskaan ole seissyt niiden tiellä tai jarrutellut. Otto uskoo muhun, ja kertoo usein olevansa musta ylpeä. Mä haluan kannustaa ja uskoa Ottoon samalla tavalla, ja mahdollistaa hänellekin omien haaveidensa tavoittelun, ja toivon että olen onnistunut ja tulen onnistumaan siinä jatkossakin yhtä hyvin kuin herra itse. Jos Otto ei olisi uskonut että voin saavuttaa blogillani jotain, ei tätä varmaan enää olisi edes olemassa, enkä ainakaan olisi näin hienojen mahdollisuuksien äärellä kuin juuri nyt.

Mulla itselläni ei ole isää. Moni on aiheesta kysellyt, mutta  en koe asian kuuluvan blogiin sen enempää kuin vaikka alushousujeni, se on mun oma asia, jonka haluan pitää itselläni. Ennen Ottoa en oikeastaan edes osannut kuvitella, millaista arki on kun perheessä on molemmat vanhemmat. Olen siitä tietoinen ettei kaikkien arki kahden vanhemman perheissä ole yhtä auvoisaa kuin meillä, eivätkä kaikki isät ole lapsistaan kiinnostuneita vaikka kotona asuisivatkin, mutta silti ehkä nykyisin koen enemmän surua siitä että mulla ei ollut isää. Lapsena se ei koskaan harmittanut tai ihmetyttänyt mua, enkä kokenut jääneeni mistään paitsi.

Mun äiti on aina ollut todella läsnäoleva ja ihana äiti, joka on tehnyt parhaansa ollakseen mulle niin hyvä vanhempi kuin on vain voinut. Mutta ennenkaikkea äidin takia mua harmittaa isättömyys, miten paljon vähemmän stressiä äidillä olisi ehkä ollut, jos siinä olisi ollut toinen jakamassa arkea ja tukemassa. Turhaahan sitä on jossitella, tai mietiskellä asioita joille ei mitään voi, ja ennenkaikkea äiti on kuitenkin selvinnyt äitinä upeasti, ihan yksin.

isionhassuMä kuitenkin onneksi saan nauttia siitä onnesta, että  mulla on Otto mun rinnalla jakamassa kaiken, ilot, surut, menestyksen ja takaiskut. Lasten uudet taidot, flunssat ja kauppareissuraivarit. Ja äiti saa nauttia siitä, että sai Otosta itselleen loistavan vävypojan, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Terkkuja vaan Otolle töihin, tiedän että luet tämän kumminkin! Täällä me ollaan, vähän on räkäinen olo, Tiara laulaa jänis istui maassa ja Zelda purkaa mun kenkäkaappia. Parempi päivä kuin eilen, kyllä me hyvä vappu saadaan aikaiseksi! Olet Otto rakas<3

Ja te kaikki lukijat siellä, kiitos tsempeistä ja paranemistoivotuksista, kyllä se elämä alkaa voittaa taas!


Nuhanenien terkut

29.04.2014

Sunnuntai-iltana mulle iski ihan yhtäkkiä ilman mitään varoituksen merkkejä kauhea kuume, nuha ja kurkkukipu, juuri kun olin sopinut maanantaille syyskuusta asti odottamani tapaamisen. Kaverini sai nimittäin viime viikolla ihanan pienen vauvan ja olen malttamattomana odottanut että päästään nuuskuttamaan pientä, mutta eipä me tosiaankaan haluta flunssaa mennä minille tartuttamaan, eli vielä pitää odotella vähän.

Olin eilen aivan pihalla, kuumeilin vaan sohvalla peiton alla koko päivän ja söin tippaleipää, miksi kipeänä ollessa tekee aina mieli herkkuja? Illalla Tiarallekin nousi sitten kuume ja toinen oli niin raukka kun istui sohvalla peiton alla katsomassa Seikkailija Doraa ja sanoi että ”Tiara on vähän raukka. Minulle tuli flunssa!”. Onneksi kuume oli yön aikana vähän laskenut ja Tipa on vähän pirteämpi nuhanenu, toivotaan ettei kuume nouse  uudelleen korkeaksi. Ja toivotaan vain että Zelda ei sairastu, olisi niin ihana kun päästäisiin vappuna käymään torilla ja picnikeilemään!

Sunnuntaina kerettiin ulkoilla ihanassa säässä perheen kesken, ja käytiin myös ex tempore ostamassa sähkögrilli kun alkoi tehdä mieli grillipihvejä ja pekoni-tuorejuustoherkkusieniä. Saatiin hyvät sapuskat, vaikka vähän jännitti ensikertalaisgrillaajia. Tai ollaan me aiemminkin grillattu mutta kavereiden tai sukulaisten kanssa, jolloin on aina ollut apua tarjolla. Mutta tosiaan hyvin selvittiin, tästä tulee mahtava grillauskesä!

IMG_1704 IMG_1709 IMG_1735Uudet farkut mä esittelinkin jo, ne on ihan parhaat, kuten myös H&M:ltä ostamani neonpinkki college. College on superpehmeä, lämmin ja rento, kaikkea sitä mitä sunnuntaiasulta toivonkin. Sunnuntaina en jaksanut meikata hulluja sotamaalauksia tai laittaa hiuksia kunnolla, vaan menin pitkästä aikaa meikkivoide+kulmakarvat ja sotkuponnari -kombolla. Ihan mukavaa vaihtelua välillä meikata vähemmänkin!

IMG_1722x IMG_1762 IMG_1766Mulla olisi kauheasti inspiraatiota bloggailla, mutta flunssa vie nyt vähän turhan paljon voimia. Jos olo tästä helpottaa niin palailen illemmalla ehdottomasti! Ensi viikko on muuten blogini 3v-synttäriviikko, ja tuttuun tapaan tulen toteuttamaan toivepostauksia koko viikon, ideoita niihin poimin tuosta Sylvanian Families -arvonnan kommenttiboksista,  mutta jos jollekin tulee vielä erityistoiveita mieleen niin saa sanoa tähänkin.

Nyt vajoan takaisin sängynpohjalle lepäilemään, mukavaa päivää kaikille!♥