Oodi Otolle

30.04.2014

Kun olen taas ollut kipeänä tämän alkuviikon, olen saanut muistutuksen siitä miten rakastavan, huolehtivan ja ihanan miehen kanssa olen naimisissa. Positiivinen luonteeni kokee flunssan ja pahan siitepölyallergian yhteisvaikutuksesta sen verran kovan kolauksen, että päivänpaisteen kanssa naimisiin mennyt mieheni saa tutustua rasittavaan valittajaan, joka aivastaa jokaisen virkkeen välissä. Vaikka yritän pysyä positiivisena, niin kaikkein räkäisimmällä ja kuumeisimmalla hetkellä, kun punaiset silmät tuntuvat muurautuvan umpeen ja kutisevat niin vietävästi, ei ”kyllä tää tästä iloksi muuttuu” -asenne ole ensimmäisenä mielessä.

Mutta mitä tekee Otto? Auttaa, välittää, tukee ja ymmärtää, joka kerta, joka hetki. Tsemppaa, eikä vaadi erityiskiitoksia tai ylistystä, vaikka sellaisia todellakin ansaitsisi. Otto tekee kaikkensa meidän perheen eteen, ja siitä mä olen enemmän kuin kiitollinen. En olisi pärjännyt alkuviikkoa ellei Otto olisi ollut kotona, ja hoitanut lapsia ja mua, tai ehkä olisin pärjännyt, mutta huomattavasti huonommin kuin nyt. Otto on antanut mun levätä, tuonut lääkettä ja juotavaa, kantanut herkkuja kaupasta ja ennenkaikkea huolehtinut lapsista ja heidän tarpeistaan öin ja päivin.

IMG_0735Nyt on tietysti päällä erityistilanne, kun sekä minä että Tiara ollaan oltu kipeänä, mutta ihan tavallisessa arjessakin Otto on ihana, kannustava ja ennenkaikkea läsnäoleva isä. Blogin oheisilmiöineen, pian alkavan ammattikorkean valmennuskurssin sekä äitiyden ja vaimouden ristitulessa on hankalaa löytää niitä arjen pieniä, omia hetkiä. Silti Otto tarjoaa niitä mulle, ja muistaa muistuttaa, että välillä on ihan okei hengähtää ja huolehtia itsestään, tai istua hetki tuijottamassa huonoa sarjaa telkkarista. Ei se ole niin justiinsa, vaikka se tarkoittaisi ettei sillä hetkellä saa aikaiseksi puhuttelevaa tekstiä, tai tärkeää sähköpostia.

Otto on aina rohkaissut mua tavoittelemaan mun unelmia, eikä koskaan ole seissyt niiden tiellä tai jarrutellut. Otto uskoo muhun, ja kertoo usein olevansa musta ylpeä. Mä haluan kannustaa ja uskoa Ottoon samalla tavalla, ja mahdollistaa hänellekin omien haaveidensa tavoittelun, ja toivon että olen onnistunut ja tulen onnistumaan siinä jatkossakin yhtä hyvin kuin herra itse. Jos Otto ei olisi uskonut että voin saavuttaa blogillani jotain, ei tätä varmaan enää olisi edes olemassa, enkä ainakaan olisi näin hienojen mahdollisuuksien äärellä kuin juuri nyt.

Mulla itselläni ei ole isää. Moni on aiheesta kysellyt, mutta  en koe asian kuuluvan blogiin sen enempää kuin vaikka alushousujeni, se on mun oma asia, jonka haluan pitää itselläni. Ennen Ottoa en oikeastaan edes osannut kuvitella, millaista arki on kun perheessä on molemmat vanhemmat. Olen siitä tietoinen ettei kaikkien arki kahden vanhemman perheissä ole yhtä auvoisaa kuin meillä, eivätkä kaikki isät ole lapsistaan kiinnostuneita vaikka kotona asuisivatkin, mutta silti ehkä nykyisin koen enemmän surua siitä että mulla ei ollut isää. Lapsena se ei koskaan harmittanut tai ihmetyttänyt mua, enkä kokenut jääneeni mistään paitsi.

Mun äiti on aina ollut todella läsnäoleva ja ihana äiti, joka on tehnyt parhaansa ollakseen mulle niin hyvä vanhempi kuin on vain voinut. Mutta ennenkaikkea äidin takia mua harmittaa isättömyys, miten paljon vähemmän stressiä äidillä olisi ehkä ollut, jos siinä olisi ollut toinen jakamassa arkea ja tukemassa. Turhaahan sitä on jossitella, tai mietiskellä asioita joille ei mitään voi, ja ennenkaikkea äiti on kuitenkin selvinnyt äitinä upeasti, ihan yksin.

isionhassuMä kuitenkin onneksi saan nauttia siitä onnesta, että  mulla on Otto mun rinnalla jakamassa kaiken, ilot, surut, menestyksen ja takaiskut. Lasten uudet taidot, flunssat ja kauppareissuraivarit. Ja äiti saa nauttia siitä, että sai Otosta itselleen loistavan vävypojan, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Terkkuja vaan Otolle töihin, tiedän että luet tämän kumminkin! Täällä me ollaan, vähän on räkäinen olo, Tiara laulaa jänis istui maassa ja Zelda purkaa mun kenkäkaappia. Parempi päivä kuin eilen, kyllä me hyvä vappu saadaan aikaiseksi! Olet Otto rakas<3

Ja te kaikki lukijat siellä, kiitos tsempeistä ja paranemistoivotuksista, kyllä se elämä alkaa voittaa taas!


No Responses to “Oodi Otolle”

  1. Henriikka sanoo:

    Miten paljon rakkautta tässä tekstissä! Tuli iso hymy naamalle tätä lukiessa. Miten sitä voikin olla onnellinen toisten puolesta näin paljon :)!

  2. Jenni sanoo:

    Ihana Otto! Itkuhan tässä tuli! <3

  3. Nelli sanoo:

    Voi, miten kauniisti kirjotettu :) Teillä on ihana perhe!

  4. Ellu sanoo:

    Mulla on itselläni pieni kaksivuotias poika ja asumme kahdestaan. Pojan isä on viikottain mukana lapsensa elämässä, mutta minun ja hänen välillään ei ole kuin ystävyys ja jaettu vanhemmuus. Alussa jäädessäni pojan kanssa kaksin nautin yksinolosta paljon ja ajattelin, ettei tähän mitään miestä tarvi, hienosti pärjätään ilmankin. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kaivata vierelleni kumppania, jonka kanssa jakaa elämää suruineen ja iloineen. Toivottavasti sellainen vielä löytyy. :)

    Onkin hienoa nähdä miten arvostatte toisianne, ettekä ota asioita itsestään selvyyksinä, toisin kuin muille monille pienten lasten vanhemmille ja pidempään yhdessä olleille saattaa käydä. Vaikutatte hienolta pariskunnalta ja olette varmasti toisenne ansainneet. Kiitollisuus siitä mitä on auttaa mielestäni olemaan onnellinen, sen sijaan että surkuttelisi niitä asioita mitä elämästä puuttuu. Ihailen sun asennetta!

  5. Minävaan sanoo:

    Voi miten paljon rakkautta yhdessä tekstissä! Kyllä saa Iina olla kiitollinen miehestään ja Otto vaimostaan, enkä kyllä hetkeäkään epäile ettettekö olisi! Olette upea perhe, arvostan:)

  6. Ihanaa että ootte löytäny toisenne <3! Ootte ni söpöjä :)! Hyvät miehet on harvassa. Onneks oon iteki löytäny timantin :)

  7. Neppy sanoo:

    Voi että, niin viisasta ja kaunista tekstiä taas :)
    Toi on niin arvostettavaa toi teidän elämänasenne, ja taito nähdä asiat aina sillä parhaalla tavalla, miten ne kannattaakin nähdä!! Ihanaa kun osaatte arvostaa toisianne, ja tosi hyvä että se tulee täälläkin esiin, koska se on varmasti niin monelle muullekin hyvä miettiä itse miten omassa parisuhteessa suhtaudutaan toisiinsa. Mullakin on onneksi ihan huippu avomies, joka myös aina jaksaa töiden jälkeen leikkiä ja olla meidän tytön kanssa ja muutenkin osallistua kaikkeen ja olla ihana :)

  8. Nimetön sanoo:

    Hyvä Otto! <3

  9. toffee sanoo:

    Ihana teksti :)

  10. O sanoo:

    kylmät väreet tuli liikutuksesta kun luin tekstiä ja kaikki kiteyty hyvin vikaan kappaleeseen tai jopa ehkä vikaan lauseeseen <3 ihanaa vappua ihanat!

  11. nipa sanoo:

    Niin paljon rakkautta tässä tekstissä <3
    Työ ootte kyllä maailman ihanin pari! ja teillä on maailman ihanimmat lapset!
    Otto oot ihana ja Iina wau, sulla on hyvä mies!

  12. Mymmyryy sanoo:

    Hei nainen, sä saat mut aina itkemään :D

    Tiedätkö miks mä tykkään susta niin paljon? Koska sä arvostat kaikkea mitä sulla on. Se paistaa sun tekstissä. On tärkeä taito, että ei pidä asioita itsestäänselvyytenä.

  13. Nimetön sanoo:

    Voiettä, taas aivan ihana postaus! <3 Hyvää vappua teidän perheelle ja pikaista paranemista! :)

  14. oonaelina sanoo:

    Ihana :)<3

  15. Anne sanoo:

    Kiitos rakas Iina kauniista sanoistasi ! Sinä olet maailman paras tytär ja Otto on mitä mahtavin vävypoika ! Ja mun ihanat tylleröt, miten onnellinen olenkaan maailman ihanimmista lapsenlapsistani ! Olette kaikki rakkaita ! <3 <3 <3 <3

  16. Sara sanoo:

    Osaat kyllä pukea ajatuksesi ja tunteesi sanoiksi niin hyvin! Ihan mielettömän kauniisti kirjoitettu postaus taas. Ihan alkoi itkettää:D

  17. st.brigitten sanoo:

    Ihana lukea tämmöstä ja sun äidin kommentti saa hymyn huulille :) Mullakaan ei isä ole elämässä mukana ollut ja olen niin onnellinen, että mun lapsilla on ihana isi, joka on aidosti läsnä lapsilleen<3

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos paljon<3 Se on kyllä ihanaa että lapsilla on läsnäoleva isä<3

  18. Minna Feuille sanoo:

    Miehet- välillä niin ärsyttäviä eikä tajuu mitään… Ja silti kannustaa ja on tukena. Kauniisti kirjoitat miehestäsi<3

  19. Mar sanoo:

    Aivan ihana kirjoitus. Äitisi on todellakin onnistunut, olet hyvä ihminen ja ansainnut kaiken mahdollisen onnen. :)

  20. Anskuli sanoo:

    ihana mies sulla <3 Ihan kateeksi käy…

  21. Iina Iina sanoo:

    Kiitos paljon<3

  22. Ninakki sanoo:

    Hei!
    Jälleen kerran ihana postaus :) Erityisesti iski se kohta kun kerroit kuinka pienempänä et ajatellut tarvitsevasi isää ja nyt Ottoa katsoessasi tuntuu että lapsuudesta puuttui jotain. Minulla on täysin sama tilanne. Isäni ei ollut läsnä lapsuudessani ja äitini kasvatti kolme lasta yksin ja on yksi vahvimpia tuntemiani naisia. Meistä ei tullut narkkareita tai muita luopioita ja kaikki tämä ilman miestä :) En myöskään koskaan ajatellut että minulta olisi puuttunut jotain tai että olisin muka kaivannut isää. Nyt katsoessani miestäni ja sitä kuinka hän pitää yhteyttä lapsiinsa edellisestä avioliitosta ja kuinka hän heistä ja meidän tyttärestämme huolehtii ja rakastaa tunnen oloni surulliseksi etten itse saanut kokea samaa. Minua inhotti jopa myöntää itselleni että sittenkin olisin ehkä tarvinnut isän siihen. En nyt halua tehdä tästä omaa avautumispostausta mutta halusin vain jakaa sen kuinka sanomasi kolahti minuun. Oli mukava lukea että joku muukin tuntee samoin (kauheeta, en tarkoita siis että olisi mukavaa että sinulla ei ollut isää jne, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan <3).
    On ihana lukea aina blogiasi ja minun pitäisi kommentoida enemmän. Mukavaa nähdä että teillä arki kahden pienen kanssa sujuu hyvin! Kaikkea hyvää teille kaikille <3

Kommentoi