Blogin 3v-synttäriviikko pyörähtää käyntiin yhdellä kaikkien aikojen toivotuimmista postausaiheista, kuinka saada oma blogi menestymään. Mä en ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ennen, sillä en pidä itseäni minään ultimaattisena suosittuna bloggarina, jonka vinkeillä kaikista tulee blogimaailman tähtiä. Mutta ajattelin kertoa oman näkökulmani asiaan! Loppupeleissä kuitenkin jokainen meistä on yksilö, niin bloggaaja kuin lukijakin, ja vaikka tekisi kaiken bloggaajan kultaisten sääntöjen mukaan, ei välttämättä menesty, tai vaikka tekisi kaiken täysin yleisten normien vastaisesti, voi nousta kaikkien aikojen suosituimmaksi bloggaajaksi.

Kolme vuotta sitten bloggaaminen ei ollut vielä niin yleistä kuin nykyään, ja oma blogi oli helpompi saada menestymään. Muistan edelleen kuin eilisen, kun julkaisin ensimmäisen postaukseni, 8.5.2011 ja samana iltana sain 16 Blogger-lukijaa. Muistan olleeni häkeltynyt lukijoiden määrästä, ”ihanko oikeasti noita kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset??”. Mun blogi nousi aika nopeasti ylöspäin listoilla, en tiedä johtuiko se siitä että mun blogista löytyi ainekset vuoden nauruille, vai siitä että olin kiinnostava persoona. Ehkä ei kummastakaan, ehkä molemmista.

Nykyään uusia blogeja ilmestyy päivittäin enemmän kuin kukaan ehtii lukea, joten lyödäkseen läpi on oltava jotain täysin uutta ja erilaista. Blogigenrejä on joka lähtöön, suosituin niistä on varmaankin lifestyleblogi, blogi johon voi jakaa kaiken mitä mieleen juolahtaa, genre johon myös mun blogini kuuluu. Itse en osaisi pitää muunlaista blogia kuin lifestyleblogia, sillä tällaisena tuuliviirinä se että saa kirjoittaa mistä aiheesta tahansa, on ehdoton plussa. Veikkaan että nykypäivänä on kuitenkin helpompaa nousta suosituksi, mikäli keskittyy johonkin tiettyyn aihepiiriin.

Yleensä mulla on tapana jaaritella kappalekaupalla, mutta nyt ajattelin kirjoittaa selkeästi erotellut, yksinkertaiset neuvot, joita mulla tulee mieleen, kun mietin mikä saa mut itseni kiinnostumaan blogista, ja mikä mahdollisesti saa suuren ihmismassan kiinnostumaan blogista. Aloitetaan perusjutuista:

1. Suuret, valoisat ja hyvälaatuiset kuvat. Ei alkeellisia rajausvirheitä, joissa jalat katkeaa nilkasta tai kuvattava tyyppi on kuvan vasemmassa alakulmassa. Ei pelkkiä kännykkäkuvia, eikä keltaisia tai muuten kummallisen värisiä mössökuvia. Pahinta on pienet kuvat joista pitää tihrustaa, etenkin jos ne on reunustettu 20cm leveillä, tyhjillä sivupalkeilla molemmilta puolilta blogia.
2. Laadukas teksti, jossa ei vilise virkekaupalla virheitä, ja joissa teksti on jäsenneltyä ja loppuun asti mietittyä, oli sitä sitten kolme lausetta tai kymmenen kappaletta. Ei hymiöitä joka lauseen perässä, eikä yhdyssanavirheitä tai jäätävää slangia, kirosanat ovat kyllä liiallisesti käytettynä myös big turn-off, vaikka satunnainen perkele hyvä tehokeino onkin.
3. Persoonallinen kirjoittaja. Kirjoittajassa itsessään pitää olla jotain, joka saa kiinnostumaan. Etenkin jos kirjoittaa lifestyleblogia, on persoona tärkeä.  Lukijana ainakin itse mietin aina kijoittajasta, että voinko samaistua häneen? Voinko oppia häneltä jotain? Mitä hänen bloginsa lukeminen antaa minulle?
4. Siisti ulkoasu, mieluiten pelkistetty, joka jättää tilaa postausten kuville. Itse henkilökohtaisesti tykkään eniten valkoisesta taustasta, ja mustasta tai tummanharmaasta tekstistä.
5. Banneri, joka jää mieleen ja houkuttelee tutustumaan blogiin enemmän. Joo, mun banneri alkaa olla jo aika aikansa elänyt, ehkä se pääsee pian eläkkeelle 😉.
6. Nimi. Blogin nimi, se on asia jota suosittelen miettimään tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin katua. Sen pitää olla sellainen joka jää ihmisten mieleen helposti, ja erottaa juuri sinun blogisi muista blogeista.
7. Blogilistalle, Blogloviniin ja muihin blogiseurantapalveluihin oman blogin lisääminen, jotta lukijoiden on helpompi löytää blogisi, ja seurata sitä.

Nämä ovat ne perustekijät, joiden ollessa kunnossa, bloggaajalla on teoriassa mahdollisuus nousta kuinka suosituksi tahansa. Nämä yksin eivät kuitenkaan riitä, pelkästään laadukkaita, kauniita ja mielenkiintoisia blogeja on tuhansittain enemmän kuin tyypit kerkeävät selaamaan. Sen lisäksi että blogi on mieletön, tyylikäs ja hauska, pitää osata myös itse tuoda sitä esille.

Some on päivän sana, ja jos sitä ei osaa hyödyntää on turhaa edes haaveilla menestyksekkäästä blogista. Itse taisin aloittaa blogiurani linkkaamalla postauksen rohkeasti Facebookiin kaikille kavereilleni, sekä lisäksi silloiseen anokysymyspalvelu -Formspringiin, josta multa oli kyseltykin mahdollisen blogin perustamisesta. Nykyisin saman palvelun virkaa taitaa toimittaa ask.fm. Mulla oli se ”onni”, että olin raskaana, ja luontainen uteliaisuus ajoi tutut ja tutuntutut sivuille tirkistelemään, miten teini selviää uudessa tilanteessa.

Instagram, Twitter ja muut some-palvelut ovat hyviä kanavia tuoda blogiaan esille. Facebookissa on monia erilaisia bloggaajille tarkoitettuja ryhmiä, joihin omia postauksiaan voi linkata, ja Instagramissa on kuulemani mukaan helppo saada seuraajia, kun jaksaa itse olla aktiivinen. Mulla ei oikeastaan ole siitä kokemusta, kuinka hyvin näiden keinojen avulla menestyy, sillä Instagramia ei ollut silloin kun mä bloggaamisen aloitin, eivätkä FB-ryhmät olleet itselleni tuttuja.

Tärkeää on myös se, että on ystävällinen lukijoille ja vastaa kommentteihin. Vastavuoroisuus on blogin suola, ja se ei toimi, ellei bloggaaja koe lukijoiden olevan hänen vastaustensa arvoisia. Mullakin nykyisin kestää kommentteihin vastailussa, ja koen siitä jatkuvaa huonoa  omaatuntoa, sillä mulle jokainen kommentti merkitsee paljon. Aina jos joku kommentoi, kannattaa ehdottomasti myös tsekata onko hänellä blogia, ja käydä lukaisemassa sieltä pari postausta. Miksei ei voisi itsekin jättää kommenttia, jos keksii jotain mukavaa sanottavaa!

Sellaista systemaattista oman blogin linkittelyä en suosittele, mielestäni se on vain noloa käydä jättämässä joka blogiin aiheesta riippumatta sama ”sulla on hei tosi kiva blogi, käy kurkkaan munkin! www.mullaonihkublogi.com”. Tästä ääriesimerkki on eräs vuosia sitten sattunut, surullisen kuuluisa tapaus, kun eräs bloggaaja, joka tätä linkittelyä harrasti, oli käynyt kommentoimassa jonkun postaukseen juurikin jotain ”sulla on ihana tyyli! ♥ www.blogiblogiblogi.com”, ja postaus sattui kertomaan kirjoittajan kuolleesta äidistä. Tahdittomuuden ja törkeyden todellinen multihuipentuma.

Verkostoituminen on tärkeää, ja sitähän tuo toisiin bloggaajiin jo pelkästään kommenttien muodossa tutustuminen on iiseimmillään. Kun blogi alkaa saada suosiota, mahdollisesti kutsuja tapahtumiin, on tärkeää paikanpäällä esitellä itsensä ja olla edukseen. On myös kohteliasta olla kiinnostunut tuotteista ja niiden esittelyistä, eikä keskittyä pelkkään syömiseen ja selfieiden ottamiseen. Yhteistöistä ja mainostamisesta olen kirjoittanut enemmän jo aiemmin joten niihin en tämän enempää perehdy tässä tekstissä.

Sitten on vielä se bloggaajan yksityisyys. Kuinka paljon yksityisyyttä voi pitää itsellään, ilman että on tylsä ja vailla mahdollisuuksia menestyä? Kuinka paljon voi kertoa, ilman että siitä voi olla itselle haittaa? Siinäpä vasta pulma, etenkin jos mukana on lapset. Mulle henkilökohtaisesti se raja menee siinä, mitä voisin kertoa pomolle työhaastattelussa, jos hän multa kysyisi, tai minkä aiheen voisin ottaa mummoni kanssa esille sunnuntaipuhelun aikana.

Lukijat haluavat samaistua bloggaajaan, ja jos hänessä ei ole mitään tarttumapintaa, eivät lukijat välttämättä ota blogia omakseen. Itsestään pitää laittaa kaikki likoon, kyllä lukijat huomaavat heti, jos kirjoittaja ei ole täysillä mukana. Mutta tyhmä ei saa olla, kannattaa pitää raha-asiat, läheisten henkilökohtaiset asiat ja kaikki muu oikeasti yksityinen pois blogista. Ennemmin kannattaa aina olla vähän turhan varovainen, kuin kertoa liikaa ja katua myöhemmin. Kaikenlainen draama kannattaa myös sulkea blogin ulkopuolelle, ettei tee itseään naurunalaiseksi ja saa aikaan kilometrimittaisia palstaspekulaatioita. Vaikka onhan sekin toki keino menestyä ja saada lukijoita, jos se ei haittaa että huomio ei välttämättä ole positiivista. Mua haittaisi.

Mä olen rikkonut varmaankin jokaikistä tässä postauksessa luettelemaani ”sääntöä”, eikä se ole silti estänyt mua pääsemästä bloggaajana eteenpäin. Ehkä tärkeintä onkin, että bloggaaja ja blogi kehittyvät, ja lukijat saavat seurata mukana, eihän kukaan ole seppä syntyessään, eikä tarvitsekaan.

Lyhyesti pähkinänkuoressa: Tee omaa juttuasi, älä esitä tai kopioi toisia. Panosta kaikkesi, usko itseesi, ja tutustu uusiin tyyppeihin. Bloggaaminen vie paljon aikaa ja vaivaa, mutta on sen kaiken arvoista<3