Ajauduin tänään tilanteeseen, jollaiseen en koskaan uskonut joutuvani. Tilanteeseen, jossa vanhempi naishenkilö puuttui mun kasvatukseeni metrossa, koska ilmeisesti pidän liian tiukkaa kuria lapsilleni. Nainen oli kyllä ystävällinen, jutteli kovasti Tiaralle, joka istui itsekseen penkillä, mun seistessä vieressä rattaiden kanssa. Hän ihasteli Tiaran kissalegginsejä ja kehui Tiaraa, kun hän luki mainoksista kirjaimia ja numeroita, ja lauleskeli omia laulujaan. Musta on mukavaa kun ihmiset juttelevat ihan muutenvaan, Tiarakin on aina innoissaan kun joku huomioi, ja juttelee mukavia.
Mä kuitenkin hämmennyin siitä, että nainen kehtasi puuttua mun kasvatukseen, nollata täysin mun auktoriteetin lapsen edessä. Älkää ymmärtäkö väärin – mä olen tasan sitä mieltä, että jos mun lapset käyttäytyvät huonosti, enkä itse huomaa sitä, heille saa sanoa käytöksestä. Mutta tänään ei ollut kyse siitä. Mä pyysin Tiaraa ystävällisesti ottamaan kengät pois metron penkiltä, koska muutkin ihmiset istuvat siinä, eikä mielestäni ole kohteliasta pitää kenkiä penkillä. Käytin suunnilleen sanoja ”Ottaisitko Tiara ne jalat pois penkiltä, ei ole kivaa muille istua siihen sinun jälkeesi, kun pidät siinä likaisia kenkiä”. Tiara otti heti jalat pois penkiltä, ja istui ihan tyytyväisenä loppumatkan. Kiitin nätisti Tiaraa yhteistyöstä, ja tilanne oli sillä selvä.
Tämä naishenkilö kuitenkaan ei suvainnut mun ystävällistä pyyntöä tyttärelleni, vaan alkoi kovaan ääneen sanomaan, että ”No eihän se nyt haittaa kun on niin kauniit kengät, ja eihän ne nyt niin likaiset ole, kyllä niitä saa pitää penkillä!”. Mä en oikein tiennyt mitä sanoa siihen, totesin vaan uudelleen että mun mielestä se ei ole kanssamatkustajia kohtaan kohteliasta pitää kenkiä siinä, riippumatta siitä millaiset kengät ulkoiselta olemukseltaan ovat.
Mä koen olevani kasvattajana rento, mutta kuitenkin johdonmukainen, ja mun mielestä hyvät käytöstavat kuuluvat ehdottoman tärkeänä osana kasvatukseen. Johdonmukaisuushan tässä kenkägatessakin oli taustalla, joo, kengät eivät ehkä näin kesällä, kuivalla ja kauniilla säällä ole likaiset, tai aiheuta sen suurempaa vahinkoa penkeille tai kanssamatkustajien housuille. Mutta milläs selität kolmivuotiaalle marraskuussa ekoilla loskasäillä, että nyt ei olekaan enää ok pitää kenkiä penkillä, jos hän on saanut tehdä niin jo pitkään? Luultavasti vastaukseksi tulisi uhmaikäisen perusargumentti ”Mutta minä haluan!”, ja kiukkukohtaus, joka ärsyttäisi metrovaunullista ihmisiä.
Mä koen itse pääseväni paljon helpommalla, kun pysyn johdonmukaisena joka tilanteessa, jolloin lapsikin tietää missä mennään. Ei se Tiaraa luultavasti hirveästi vahingoita, jos hän ei saa pitää kenkiä penkillä. Vaikka mä olen käytöstapojen suhteen varmaankin aika tiukka, en kuitenkaan huuda tai komenna rumasti tyttöjä, vaan pyydän tai ehdotan nätisti, ja se yleensä riittää.
En häpeä uhmaa, tai kiukkukohtauksia. Jos Tiara suuttuu keskellä kauppaa siitä, että kiellän häntä tökkimästä Zeldaa nenään hänen seistessään tätä vastapäätä seisomalaudalla, se on ihan okei. Yritän selvitä tilanteesta rauhallisesti, mutta kuitenkin tiukasti. Pyrin välttämään lapsen kurkkusuoranahuutoa viimeiseen asti, mutta jos lapsi kuitenkin suuttuu niin kovasti että alkaa karjumaan, ei sille voi enää mitään, eikä siinä ole mitään hävettävää. Ainakin meidän uhmaikäinen myös rauhoittuu nopeasti kun vanhempi osoittaa ymmärtävänsä, että hänellä on paha mieli, ja kertoo mistä se johtuu. Sitten voidaan yhdessä keksiä jotain mukavampaa mietittävää.
Eri tilanne on kuitenkin se, jos lapset käyttäytyvät oletukselta huonosti. Mielestäni vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että he näkevät ja seuraavat mitä lapset tekevät, ja puuttuvat jos lapset tekevät jotain mitä ei saa tehdä, tai käyttäytyvät epäkunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan. Tervehtiminen, kiitos, anteeksi ja asioiden pyytäminen kauniisti käskyttämisen sijaan, ovat perusasioita, jotka jokaisen puhetaitoisen, niin lapsen kuin aikuisenkin tulisi osata.
Mua suoraansanoen hävettäisi, toden teolla, jos mentäisiin yhdessä jonnekin tilaisuuteen, ja Tiara ei tervehtisi ihmistä joka juttelee hänelle. Mua hävettäisi, jos keskittyisin itse niin paljon Instagramiin, että mun tyttäreni ehtisi sillä aikaa kääntää puoli Lindexiä ylösalaisin, ja sotkea tavaroita. Mua hävettäisi, jos mun lapsi ottaisi lelun toisen lapsen kädestä, tai etuilisi liukumäkijonossa, niin etten itse tajuaisi reagoida siihen mitenkään, vaan jonkun muun pitäisi sanoa. Ei siksi, että häpeäisin lastani, vaan siksi että kokisin itse epäonnistuneeni.
Käytöstapojen opettaminen ja kasvatus ovat vanhempien tehtävíä. Ne eivät ole vaikeita tehtäviä, ainakaan tässä vaiheessa kun kasvatettavat ovat vielä pieniä ihmisiä, jotka imevät kaiken ympäriltään, ja joihin vanhempien esimerkki vaikuttaa vielä todella paljon. Mä ainakin haluan kasvattaa meidän lapsista sellaisia tyyppejä, joiden kanssa muiden on helppo tulla toimeen, ja jotka kunnioittavat kanssaihmisiään, kuten myös eläimiä ja niin omiaan kuin muidenkin tavaroita.
Zelda osaa jo monta hienoa sanaa, mutta kyllä eniten lämmittää mieltä, kun syötyään tai saatuaan haluamansa lelun käteen, yksivuotiaan suusta kuuluu ”kiitti” ja kasvoille leviää onnellinen hymy perään. Sen lisäksi että on tärkeää opettaa käytöstapoja, on tärkeää tehdä niistä myös kivoja asioita lapsille kehumalla hyvästä käytösestä, eikä ärsyttävää pakkopullaa josta ei saa mitään krediittiä. Kun lapsi ajattelee, että on mukavaa sanoa ruuan jälkeen kiitos tai tarjota kaverillekin pillimehua, niin tulee myös tehtyä oletukselta.
Mä olen ylpeä meidän hyväkäytöksisistä lapsista, ja aion jatkaa samaa linjaa jatkossakin. Alle kolmivuotiailta on turhaa vaatia liikaa, tai suuttua jos toinen ei muista aina käyttää konditionaalia halutessaan jotain, mutta on hyvä pitää käytöstavat jatkuvana osana arkea, ja muistuttaa niistä kauniiseen sävyyn silloin kun se on paikallaan.
Miten te suhtaudutte käytöstapoihin? Pidättekö niitä tärkeänä osana kasvatusta?
Hieno kirjoitus! Ihana kuulla, että edes joku opettaa lapsilleen käytöstapoja jo pienestä pitäen – ne tuntuvat valitettavan monilta olevan ihan hukassa (ja mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä..)
Jatka samaan malliin! 🙂 Vaikutat hyvin fiksulta kasvattajalta!
Kiitos paljon!<3 Käytöstavat on täysin aliarvostettuja nykyään, se on harmi 🙁
Mä olen ihan samoilla linjoilla asian kanssa! Tosin mulla saattaa palaa myös joskus pinna kun uhmis alkaa kaupassa tai muuallakin raivoamaan eikä meinaa millään lopettaa, hyvällä tai pahalla mutta yritän aina pysyä rauhassa silloin kyllä, joskus onnistuu, toisinaan ei 🙂
No se on ihan normaalia, eiköhän pinna pala kaikilla joskus :)! Ihanaa kesää!
Ohhoh, olipa ihmeellistä käytöstä tolta metro-naiselta!!! Ymmärrän kyllä hänen pointtinsa, mutta ei hyvää päivää silti, ei noin vaan voi puuttua, ei mun mielestä ainakaan. Sä oot niin esimerkillinen kasvattaja Iina! Juuri tuollainen äitinä olo on munkin tavoitteena sitten joskus. Arvostan niin paljon tota, että yrität olla huutamatta ja sanot nätisti. Yleensä se voi olla jopa paljon tehokkaampi keino kun se huutaminen, joka lopulta menettää merkityksensä kokonaan, kun lapset ovat siihen jo niin tottuneet. Sitäkin olen nähnyt. Oot kyllä niin superihana 🙂
Ymmärrän mäkin sen että ei se haitannut juuri sillä hetkellä, että kengät oli penkillä, mutta johdonmukaisuuden kannalta on tärkeää opettaa että niitä ei siinä pidetä. 😀 Kiitoksia hurjan paljon<3 Mä oon samaa mieltä, huutaminen ei auta kyllä mitään, asiallinen keskustelu lapsen kanssa on tehokkaampi keino! Mahtavaa kesää sulle<3
Oon sun kanssa ihan samoilla linjoilla kasvatuksesta ja käytöstavoista, Iina! Esimerkiksi kun annan naapurin lapsille tai omille 18-vuotiaille kavereilleni kyytejä autolla, oletan kyllä kuulevani kiitoksen antamastani matkasta. Hyvät käytöstavat ei sais olla liikaa vaadittu, ei ne niin vaikeita ole. Ja juuri vanhempien tehtävä on opettaa ne lapsilleen, se ei esimerkiksi ole koulun tehtävä.
Mä olen tismalleen samaa mieltä sun kanssa! Kiitos on niin pieni ja nopea sana sanoa, ja silti niin vaikea monelle :S
Ei niin mitään lisättävää, ihan mahtavaa Iina! 🙂
Voi kiitos paljon<3
Ehdottomasti lapselle kuuluu opettaa hyviä käytöstapoja. Ehkä vanhemmille ihmisille iskee joku mummousvimma pienen lapsen nähdessään ja sille pitää lässyttää ja sallia kaikki, toisin kuin ehkä sallisi omalle lapselleen. Kyyllä mäkin kehoittaisin omia lapsiani ottamaan kengät pois penkiltä 🙂 Mun mielestä on aika epäkohteliasta vieraalta ihmiseltä lytätä äidin auktoriteettia, muka sallimalla jokin äidin kieltämä asia. Kun tämä asiahan ei sille vieraalle ihmiselle mitenkään kuulu. Minunkin mielestäni on oikein puuttua toisen lapsen tekemisiin, silloin jos hän tekee jotain väärää. On oikein kieltää vierasta lasta huutamasta törkeyksiä kadulla, vetämästä toisen tukasta, viemästä toisen lippistä tai heittämästä toista pallolla päähän. EN voi mitenkään ymmärtää sellaisia vanhempia jotka suuttuvat siitä kun joku muu ”ojentaa” nätisti sanallisesti heidän lastaan. Minua ei varmaankaan hävettäisi jos oma lapseni ottaisi joltakin toiselta lelun kädestä tai heittäisi pallomeressä pallolla kohti, koska näin lapset tekevät tarkoittamatta pahaa. Mutta tottaihmeessä minä kieltäisin lastani tekemään näin ja kertoisin miksi se on väärin ja käskisin pyytämään anteeksi.
Nojoo, tuo mummousvimma taisi olla kyseessä 😀 Mutta joo käytöstavat kunniaan! Ja mä olen ehdottomasti samaa mieltä että toisten lapsia saa ojentaa joku muukin kuin vanhemmat jos he tekevät jotain väärin ja vanhemmat eivät kiinnitä mitään huomiota. Ei muakaan hävetä esim. Zeldan kanssa tuollainen, koska hän on pieni ja ei ymmärrä, mutta Tiara ymmärtää jo tosi paljon nuoresta iästään huolimatta, ja osaa itse kertoa miksi vaikka etuileminen on väärin, niin silloin mun mielestä hänen käytöksensä on tosi typerää ja väärin jos hän tiedosta huolimatta toimii niin.
Oon täysin samoilla linjoilla sun kanssas tässä(kin) asiassa!
Eniten mua ottaa päähän juurikin se, kun monet äidit nykyään ovat niin kiinni siinä älyluurissaan, etteivät ehdi kiinnittää huomiota siihen, mitä oma lapsi puuhaa.
Esimerkiksi juuri tässä taannoin olin bussissa 7kk ikäisen poikani kanssa. Vieressä oli nuori äiti jolla oli n. 3-vuotias tyttö rattaissa. Tämä äiti tuijotti kokoajan puhelintaan, eikä huomannut, kun hänen tyttärensä tarttui poikaani kädeestä (ei mitenkään nätisti) ja tökki vaunujamme kokoajan. Vasta kun tyttö kolmannen kerran repäisi poikaani kädestä, hänen äitinsä huomasi sen, ja totesi vaan ”älä viitsi”, ja jatkoi puhelimen tuijottamista..
Monilla tuntuu lapsi jäävän kakkoseksi puhelimelle.
No mä oon samaa mieltä! Ihmeellistä käytöstä tuollainen :S On se puhelin mullekin tärkeä, mutta katson kyllä tarkkaan missä ja miten sitä käytän, ei tulisi mieleenkään selata silloin kun ollaan vaikka toisten vaunujen välittömässä läheisyydessä bussissa tai jos ollaan puistossa niin että on paljon muitakin lapsia tms. :O
Mielenkiintoista luettavaa! Itse pidän käytöstapoja erittäin tärkeänä osana kasvatusta! En voi sietää sitä, kun jotkut vanhemmat eivät oikeasti opeta lapsilleen käytöstapoja! Ei luulisi olevan kauhean vaikeaa.. Kyllä pienillä asioilla voi vaikuttaa siihen, että lapsista kasvaa fiksuja, kilttejä ja huomaavaisia ihmisiä. Meillä neiti 1v 9kk, on ihana, kun ruuan jälkeen tai kun saa jotain, sanoo hymyillen, että: ”kiitti” ja välillä oikein niiaa perään! 😀 Ja ompa erikoista, että joku vieras voi tulla sanomaan, mitä nyt saa tehdä ja mitä ei, kun opettaa omille lapsilleen kuinka toimitaan. Kummallista! Pitäisivät vaan suunsa kiinni.
Kiitos! 🙂 Mä oon tismalleen samaa mieltä sun kanssa! Pienillä asioilla nimenomaan voi vaikuttaa, paljon enemmän kuin moni uskookaan 🙂 Ihana teidän neiti!
Ähh ärsyttävää tuon naisen käytös. Saisi ihmiset olla onnellisia, että lapsille opetetaan edelleenkin käytöstapoja. Todennäköisesti, jos Tiaran paikalla olisikin istunut joku teini-ikäinen jalat penkillä, niin tämä rouva olisi hänelle sanonut jalkojen penkillä pitämisestä.. Ei tulisi kyllä varsinkaan lasten kuullen kyseenalaistaa vanhempien kasvatusmetodeja. Jatka vain samaan malliin Iina! 🙂
No älä muuta sano! 😀 Kiitos paljon<3
Todella inhottavaa, että joku tuntematon ihminen nollaa sinun auktoriteettisi lastesi edessä, minustakin törkeää! Mitä olen blogistasi lukenut, niin kasvatat tyttäristäsi erittäin hyväkäytöksisiä ja upeita yksilöitä, haluan itsekin olla samalla lailla johdonmukainen ja tarpeeksi tiukka oman lapseni kanssa, kun sitä vaaditaan. Ja kyllä lapset on hyvä opettaa hyväkäytöksisiksi jo pienestä pitäen, joten jatka vain samaan malliin pää pystyssä, olet jo aloittanut hyvän työn 😉
Kiitos ihan hurjan paljon sun kauniista sanoista<3 🙂 Käytöstapojen opettaminen on yksi vanhempien tärkeimpiä tehtäviä!
Apua, mä oon niin huono kirjoittamaan.. mutta oon itse myös törmännyt vastaaviin tilanteisiin. Hieno postaus kyllä ja nimenomaan tuo johdonmukaisuus on kasvatuksessa tärkeää 🙂
Ikäviä tuollaiset tilanteet :/ Kiitoksia hurjan paljon, olen samaa mieltä!<3 Siis johdonmukaisuudesta olen samaa mieltä 😀
Kyllä. Mä en voi milläään ymmärtää sellaista aikuisen käytöstä, joka nollaa lapsen vanhemmab sanomisen tms. Se opettaa lapselle, että vanhempaa ei kunnioiteta ja nyt puhun useammasta kuin yhdestä kerrasta.
Mulla on justiinsa tuommoisen asian kaa painimista. Mä olin koulussa, eikä mun 1v pojalle löytyny hoito paikkaan ,niin anoppini hoiti poikaani. Mikä oli tosi ihana juttu, sillä muuten koulun käyminen olis ollu vaikeeta (n. 3vkoa oli siis.)
Mulla on ollut tiukkalinja siitä, että ei saa seisoa (tietystikkään) syöttötuolilla. No poikani on sem verran kova päinen, että tää on ollu taistelua jo sen 6kk. Mutta nää 3vkoa nollas koko mun 6kk uurastuksen, ku opetettiin, että se kiikkuminenha on hauskaa.. (eli toinen kiikkuu ja samalla syötetää , ja sitte vaan nauretaan, kun on niin hauska näköistä.)
Toine on ollu pureminen. Mä haluaisin että kaikki ketkä mun lapsen kanssa olis tekemisissä ja näkee että toinen puree ja itse en huomaa sitä, nii kieltäisivät että , ei, niin ei saa tehdä.. no… vaiheessa ollaan..
Mutta mun anoppi on oikein piilo jyrä. 😀
Eli tosi mukava ja helppo tulla toimee ihminen. Jaikki lapse lapset pitävät. Mutta ilmeisesti haluu olla niin mukava mummo, että koskaan ei voi sanoa ei. (Esim. True story. Oli käymässä tyttärellään ja tyttären kaksosista söi ruuan ja sai jälkkäriä, toine taas ei syöny, joten äitinsä sanoi että et sitten saa mitään jälkkäriä, kuten aiemmin sanoin.. ja salaa mummo sitten antoi pullaa tyttären swlän takana. ..) tällassissa tilanteissa mä en kertakaikkiaan voi hybäksyä tuollaosta toimintaa..
Jos kyseinen tilanne olisi ollut mun kodissa ja mun äiti, olisin antanu kuulla kunniansa. Ja olen sanonut tiukasti mun äidille (kovapäine kun on.) Mitä en halua että hän mun lapselle opettaa/tekeee.. suurimmaks osaks ollaan kyllä samaa mieltä.
No sanopa muuta! Tuollainen auktoriteetin nollaaminen on niin turhauttavaa, ja ärsyttävää, vaikka vanhemmat ihmiset eivät sitä ilkeyttään teekään. Tää postaus viritti hyvän keskustelun mun ja mun äidin välille tästä aiheesta, ja äitikin ymmärsi, miksi ei anneta pullaa selän takana ;)!
Oon aivan samaa mieltä! Ja noita ”valittajia” löytyy joka lähtöön.. Jos et olisi pyytänyt Tiaraa ottamaan kenkiä pois penkiltä niin varmastikkin joku muu olisi katsonut vähän vihaisesti, että et huomioi muita matkustajia ollenkaan… Kaikkia ei voi miellyttää, ja välillä tuntuu, että teet mitä vaan niin jonkun mielestä se on aina väärin 😀
No niinpä 😀 Aina toiselle kumartaa ja toiselle pyllistää 😀
Jälleen mielettömän hyvä kirjoitus!
Mun piti lukea useaan kertaa, siis eihän kukaan voi puuttua tollalailla ja vielä tollaisesta asiasta! Mun mielestä on ehdottoman tärkeää, että lapsen kuullen ei aleta ´´arvuuttelemaan mikä on oikein ja mikä väärin” esim. jos vanhemmat on eri mieltä jostain asiasta, niin se keskustelu käydään kahden, jolloin lapsikin välttyy hämmennykseltä ja tuossa tilanteessa nainen olisi voinut olla hiljaa. Ihan eriasia, jos Tiara olisi pyyhkinyt koiran sontaa kengän pohjistaan tuoliin ja olisit vaan kehunut, niin joku olisi voinut tokaista, että ei ole soveliasta toimia noin….
Minunkin mielestä käytöstavat on opittava pienestä pitäen. Meidän poika on aika hidas kielellisessä kehityksessä, mutta mulle riittää, että hän yrittää ruuan jälkeen sanoa kiitos/kiitti, tai saadessaan jotain. Ja esim. kun hän saa vaikka jonkun lahjan, pysäytän pojan ja sanon ´´sanotaan kiitti!” ja jos se sana ei siinä tohakassa muodostu niin sanon itse niin, että poika on yhä tilanteessa ´´kiitos meiltä molemmilta” tai vastaavaa ja yleensä poika sitten nyökkäilee mukana 😀
Ja kuri ja johdonmukaisuus pitää olla. Liian usein näkee näitä, kun kielletään lasta, mutta annetaan lopulta kuitenkin periksi. Tai ehkä vieläkin pahempi: kun vanhemmilla ei ole yhteistä kuria. Esim. lapsi pyytää kaupassa jotain ensin äidiltä ja äiti ei suostu, sitten meneekin kysymään isältä ja sehän suostuu.
Sitten mua ärsyttää yli kaiken vanhemmta, jotka ei puutu mihinkään lapsensa touhuihin.. Se on ihan normaalia, että mammakavereiden kanssa se kieltää kuka siinä lähimpänä sattuu olemaan, mutta kyllä jokaisen pitää oman mukulansa perään katsoa, eikä olla yleisoletus, että kyllähän muut nyt senkin vahtii.
Huh, voisin kirjoittaa vaikka kuinka, mutta ehken täytä sivutolkulla sun kommenttilootaa 😀
en jaksa edes itse lukea enää läpi, joten pahoittelut erittäin mahdollisista kirjoitusvirheistä! 😀
Mä komppaan ihan täysin sun kommenttia, oon ihan samoilla linjoilla!! 🙂 Just samat asiat ärsyttää ja ihmetyttää muakin, etenkin just se että ei olla yhtään johdonmukaisia, tai ei ole mitään kuria 😀 Mutta noh, kukin tavallaan! Kiitos hyvästä kommentista!
No huhhuh, rupes ihan ärsyttämään sun puolesta! Mä näen itseni myös kohtuullisen rentona, mutta johdonmukaisena kasvattajana ja puhun myös hyvien käytöstapojen puolesta. Myös minä kehottaisin lapsia ottamaan kengät pois metron, bussin tms. istuimelta oli kengät sitten likaiset tai ei, koska ei sellaista käytöstä katsottaisi hyvällä aikuiseltakaan. Mä kuitenkin näen, että nämä asiat opitaan jo pienenä ja jos lapsilla ei ole minkäänlaisia sääntöjä silloinkaan, niin löytyykö niitä sitten vanhempanakaan. Jatka siis samaan malliin! 🙂
Kiitos ihana<3 Oon samaa mieltä sun kanssa! Ois kiva nähdä joku päivä pitkästä aikaa muuten :)!
Minusta hoidit tilanteen hienosti. lapselle on tärkeää pyrkiä selittämään miksi hän ei toimi oikein ja juuri positiivisen kautta! Itse työskentelen lastentarhanopettajana ja voin sanoa, että näen hyvin kirjavia kasvatuskäytäntöjä ja siihen on vain totuttava. Liikun lapsiryhmän kanssa paljon julkisilla kulkuvälineillä ja välillä olen hyvinkin tiukka esimerkiksi äänen käytöstä, mutta haluan turvata muille matkustajille rauhan ja toisaalta myös lasten turvallisuuden. Olen joutunut samanlaisiin tilanteisiin, jolloin vanhempi naishenkilö on tullut koko lapsiryhmän edessä musertamaan auktoriteettini esimerkiksi näillä sanoilla, ”lapset on lapsia antaa niiden nyt meluta.”
Voi kiitos paljon 🙂 Lämmittää mieltä ammattilaisen kommentti, ja tuli hyvä fiilis kun sanoit että toimin oikein! Muiden matkustajien rauha, ja lasten turvallisuus pitääkin turvata, ja niiden ollessa kyseessä saakin mun mielestä olla tiukkana 🙂 Mukavaa kesää sulle!
Kyllä, juuri näin!
Thanks! 🙂
Mahti postaus.! En itse omista lapsia mutta jossain kohtaa tulevaisuudessa niitä aijon/tahdon hankkia ja mun mielestä kaikki vois näiden käytyöstapa-asioiden suhteen ottaa susta mallia. Kukaan ei oo täydellinen ja kaikille sattuu joskus ylilyöntejä, ne sallittakoon 🙂 oli sitten asia mikä tahansa. Toisten auktoriteetin lyttääminen on asia mitä vihaan. Jokaisella on omat kasvatustavat ja niihin tulisi suhtautua ”tee muille niin kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan” IKÄÄ KATSOMATTA. Mua ihmetyttää tää nuorien äitien ”kaltoinkohteleminen”, teit mitä tahansa on se aina väärin tai jollain on aina jotain mainittavaa jostain, vaikkei olisi edes aihetta… Oot hyvä just sellasena äitinä kun olet äläkä luovu omista periaatteista ! 🙂
Voi kiitos paljon<3 Ihana kuulla! Ja olen samaa mieltä, nuoria äitejä katsotaa lähes poikkeuksetta aina vähän kieroon, tehtiin me sitten mitä tahansa 😀
Mä löysin tänään sun blogin kun makasin kipeenä sängynpohjalla ja oon selannu sun postauksia kuukausia taaksepäin. Pakko sanoa että sulla on aivan mieletön elämänasenne ja upea perhe. Toivottavasti mustakin tulee joku päivä noin ihana äiti ja vaimo. 🙂
Voi kiitos ihan hurjasti sun kauniista sanoista!!<3 Toivottavasti oot parantunut jo, on inhottavaa olla kipeänä, etenkin kesällä! Ja tervetuloa mukaan lukemaan 🙂
Käytöstavat on tärkeitä. Siitä ei pääse mihinkään. Ne helpottavat elämää ja olemista kaikin tavoin. Eri asia on, jos eläisi ainoana ihmisenä maapallolla. Silloin käytöstavoilla ei olisi väliä.
Olet tismalleen oikeassa!
Erinomaisen esimerkilliset kasvatusperiaatteet omaat, ei voi muuta sanoa. Meidänkin perheessä ovat jo käytöstapa-asiat ajankohtaisia, kun vauhdikas 1-vuotias taapero kehittää persoonaansa ja kokeilee rajojaan jatkuvasti. Tässä vaiheessa käytöstapojen opettaminen on haasteellista, kun toisaalta tämänikäinen lapsi ymmärtää jo kiellon ja kehumisen eron, muttei kuitenkaan tiedä mitä hänelle sanotaan. Olen kuitenkin havainnut parhaaksi tavaksi kieltää napakasti, jos lapsi esimerkiksi läppäisee leikkitoveriaan, ja ohjata lapsen huomio muihin asioihin. Taasen jos lapsi tekee hyvin ja onnistuu siinä mitä ikinä nyt sattuukaan harjottelemaan, kehun lasta, jonka seurauksena usein saakin nähdä sen niin vilpittömän hymyn ja päälle vielä taputukset itselle hyvin tehdystä työstä. Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että huutaminen lapselle on turhaa. Tietenkään näin pienen lapsen kanssa sellaisiin tilanteisiin ei edes ajaudu, mutta oli lapsi kuinka uhmaikäinen tahansa, lapselle huutamisella ei saavuta mitään. Asiat saa perille rauhallisellakin ulosannilla ja tehokkaamminkin. Äidin huutamattomuus johtaa – ainakin jossakin vaiheessa – siihen, että lapsikin huomaa ettei ikävissä tilanteissa tarvitse aina pitää meteliä. Kamalan pitkä kommentti mutta olen vaan niin sun arvomaailman fani! :’D
Kiitos hurjan paljon sun kauniista sanoista<3 Sulla vaikuttaa olevan oikein hyvät ja esimerkilliset kasvatusperiaatteet :)! Ja oon samaa mieltä, että lapsi kyllä huomaa että jos vanhemmat eivät huuda, hänenkään ei tarvitse 🙂 Ihanaa kesää teille!
Hyvät käytöstavat kannattaakin opettaa pienestä asti, useamman kerran eskari ikäisten kanssa olen ollut tilanteessa jossa lapsi käskee aikuista tekemään jotain ja aikuisen kysyessä ’miten voisit pyytää’ tms. Vastaus on usein ’ai häh??’
Apua! 😀 Tiara 2,5v:kin osaa vastata oikein kun kysytään ”Miten pyydettiinkään?” jos hän vaikka sanoo että ”Anna maitoa” 😀 Tulee kuin apteekin hyllyltä ’AntaISITKO” 😀
Kiva postaus – tykkäsin! Enpä vois olla kanssasi näistä kasvatusasioista enempää samaa mieltä 🙂 Hyvät käytöstavat ja vanhempien johdonmukaisuus niiden opettamisessa on mun mielestä kaiken a ja o. Ja mitä tuohon metro-kohtaukseen tulee – hieman outoa vieraan ihmisen alkaa ns. neuvomaan, mutta toisaalta meitä ihmisiä on monenlaisia.. Olisin itsekin varmaan ollut lähinnä hämmentyneen tyrmistynyt ko kommenteista.
Kiitos hurjan paljon<3 Mä oon tismalleen samoilla linjoilla sun kanssa!
Ihana ja hyvä kirjoitus. Sun tekstejä on niin mukava ja hyvä lukea . Näistä huokuu aina hyvä ja asiallinen mieli. Et ole se perus ”teinivanhempi” joka on kamalasti sanottu. Vaan olet oikeasti näyttänyt että pystyt kasvattamaan lapsesi kunnialla ja he osaavat käyttäytyä. En usko että nainen on tarkoittanut sanomisellaan pahaa. Voi olla että olisin itse tokaissut saman myös mutta vain tarkottaakseni hyvää juuri sitä että arvostan sinua vanhempana ja olen kanssasi samaa mieltä. En usko että kyseessä oli millään tapaa kyseenalaistus. Itse olisin voinut sanoa tämän juuri siksi että saisin sinut hyvälle tuulelle että ”älä välitä ,ei minua ainakaan haittaa. ” sillä jotkin ihmiset pystyvät pahoittamaan mielen pelkällä murhaavalla katseellaan jos et olisi sanonut mitään lapsellesi. Toivottavasti nainen tarkoitti tämän samalla tavalla kuin minä ajattelen ja ymmärrän täysin pointtisi harva kurasaapas uskoo enää syksyllä samaa jos en muutaman kerran on sallinut. Olet ihana hyvä ja äh sanoinkuvaamattoman hyvä äiti. Jatka samaanmalliin. ♡
Voi kiitos ihan uskomattoman paljon<3 Joo en missään nimessä usko että nainen tarkoitti mitään pahaa, hän oli tosi mukava kuten tekstissä kerroinkin, mutta tosiaan se ei vaan johdonmukaisuuden kannalta ole kovin kiva että joku toinen lyttää vanhemman auktoriteettia, oli tarkoitus mikä tahansa. 😀 Ihanaa kesää sinulle<3
Käytöstavat on tärkeitä, mutta näissäkin on kulttuuri eroja. Itse en odota, että meidän melkein kolmevuotias tervehtii mun keskustelu kummaneita, varsinkin, jos he ovat hänelle vieraita. En ole edes vielä kiinnittänyt tälläiseen huomiota!
Kiitos ja anteeksi sanoistakin saa vielä aika usein muistuttaa, koska lapsi vierastaa niin paljon. Kun on kyse meistä vanhemmista nuo sanat tulevat kuin vettä vaan, mutta usein vieraiden seurassa täytyy muistuttaa. Tärkeintä taitaa kuitenkin olla, että hän ne sitten lausuu kehoituksen jälkeen. Kyse on mielestäni vielä pienestä lapsesta, jolta ei voida odottaa aikuisen kaltaista käytöstä puhetaidosta huolimatta. Sama on kyseessä, kun mielestäni näin pieneltä ei voi odottaa, että hän jaksaa aina istua bussissa rauhassa paikallaan. Kyse on lapsista ei mistään mini-aikuisista, kuten Riku Rantalakin muistutti Hesarin kolumnissa.
Pakko puuttua tähän kun tais mennä jotain ohi. Tuossa tekstissähän olikin puhe _kasvattamisesta_, ei siitä että 3-vuotiaan kuuluisi vielä osata kaikki sosiaaliset taidot täysin. Että sitten, kun muksu on vaikka sen 11 vee, niin hän osaa tervehtiä ihmistä joka hänelle tulee juttelemaan jne. ”Alle kolmivuotiailta on turhaa vaatia liikaa”, näin luki tekstissäkin. Nämä asiat taotaan pollaan jo pienestä asti, tietäen että pieni ei tietenkään kaikkea heti sisäistä. 🙂 Vaikkei pieni heti muista kaikkea, ne käytöstavat on silti hyvä opettaa niin ne tulee sitten ihan luonnostaan vanhempana. Johdonmukaisuutta siis. Ei asioita opi, ellei opeta.
Itse tekstiin- olet kyllä esimerkillinen kasvattaja ja sun kaltaisiasi sais löytyä enemmänkin. Työssäni olen liian monta kertaa joutunut ojentamaan toisten lapsia, vaikka se musta tuntuukin jotenkin typerältä ja oudolta. Mut jos äippä itse ei huomaa lapsensa aiheuttamaa sekasortoa, on jonkun pakko puuttua peliin. Sellainen riehuminen häiritsee ympärillä olevia asiakkaita ja heidän takiaan olisi hyvä pitää omat lapset kurissa sen sijaan että lärätään puhelinta.
Tossa tilanteessa nainen kyllä teki niin typerästi kun vaan voi. Ei toisen lasta tuollaisessa tilanteessa ”ojenneta”, kun vanhempi opettaa päivänselviä asioita, jotka tulee tosiaan myöhemminkin huomioida. Hyvä että pidit pintasi ja pysyit kannassasi 🙂
Ihanat kesänjatkot sinne, blogiasi on ilo lueskella!
Silli: En mäkään odota että Tiara tervehtii MUN keskustelukumppaneita, tekstissäkin sanoin että jos hänelle jutellaan, niin odotan tervehtimistä 🙂 Mutta joo, sanoin myös että alle 3-vuotiaalta on turha vaatia liikaa, ja nämä tervehtimiset ja muut on tosi lapsikohtaisia, kaikki kun eivät ole niin sosiaalisia kuin vaikka just Tiara, joka juttelee melkeinpä kenelle tahansa. Mun mielestä kolmevuotiaalta voi kyllä odottaa, että hän pääosin jaksaa julkisissa liikennevälineissä istua rauhassa paikoillaan, toki joskus missä tahansa voi mennä hermo ja se on ihan normaalia :). Ei käytöstapojen opettaminen, ja niiden vaatiminen ole mielestäni lapsista miniaikuisten tekemistä, kyseistä kolumnia en ole itse lukenut mutta täytyy käydä vilkaisemassa.
Ipa: Sä taisit ymmärtää mun tekstini just eikä melkein oikein! Kasvatus ja käytöstavat pitää ottaa haltuun jo pienenä, jotta sitten lapsi osaa kasvaessaan, ja ilman vanhempiakin ollessaan kohdella muita ihmisiä nätisti.
Mun mielestä se on todellakin ok että vaikka kaupan myyjä ojentaa lapsia, jos vanhempi ei itse huomaa, että he tekevät tuhojaan. Vaikka toki se on varmasti myyjälle outo tilanne, eihän se hänen tehtävänsä ole huolehtia toisten lapsista, vaan vanhempien itsensä!
Kiitos hurjan paljon sun kauniista sanoista, ja ihanaa kesää sullekin!<3
Mä pidän käytöstapojen opettamista erittäin tärkeänä. Meillä kyllä lapset osaavat käyttäytyä todella hyvin, mutta etenkin meidän esikoinen on todella ujo ja siksi ei kyllä häntä saisi tervehtimään ketään vieraampaa. Aina olen kyllä moisissa tilanteissa sanonut, että sano säkin päivää/huomenta/iltaa, mutta ujouden takia en häntä pakota ketään tervehtimään. Olen itsekin tosi ujo, joten ymmärrän hyvin.
Mua niin ärsyttää nuo, jotka puuttuvat lapsen äidin asettamiin kieltoihin tai pyyntöihin. Mun äitini on ihan hirmu rakas ja ihana, mutta kumoaa _aina_ mun kiellot ja pyynnöt lapsilta, puuttuu jopa asettamiini jäähyihin menemällä lapsen viereen pitämään kädestä ja laskemaan yhdessä milloin jäähy loppuu?! Oon sanonut tuhat kertaa, että _mä_ olen näiden lasten äiti ja _mä_ kasvatan heidät. Toivottavasti menee joskus vielä perille. 😉 Ymmärrän, että mummot on aina semmosia kilttejä etenkin kun meilläkään ei äitini useasti käy, mutta rajansa kaikella. Huoh, sori pieni avautuminen 😀
Käytöstavat on tärkeä asia opettaa! Ja siis joo, tuo tervehtiminen on varmasti lapsikohtaista, meidän Tiara on niin sosiaalinen ja ollut mukana kymmeniä kertoja erilaisissa tilaisuuksissa ja tavannut paljon ihmisiä, joten tuollaiset tilanteet on tulleet hänelle tutuksi. Tipalle tervehtiminen ei ole mikään kauhistus, vaan hän itse mielellään moikkailee. Jos hän olisi ujompi, niin en mäkään väkisin tervehtimistä vaatisi vielä näin pienenä! Tärkeintä on just se, että vanhempi opettaa miten tilanteessa kuuluisi toimia, vaikka lapsi ei sitten uskaltaisikaan moikata. Just niinkuin te teettekin 🙂
Haha mulla oli äidin kanssa vähän sama, mutta luettuaan tämän tekstin hän ymmärsi mitä ajan takaa, kun sanon että en halua että mun auktoriteettia lytätään 😀
Oon paljon samaa mieltä kanssasi. Mut tuo viimeinen häpeäasia. Mun mielestä kenenkään äidin ei tarvitse tuntea häpeää missään noista mainisemista asioista, ei ainakaan alle kolmevuotiaan kanssa. Lapset harjoittelevat näitä käytöstapoja aikuisen kanssa, ei niitä vielä alle 3-vuotiaana tarvitse osata. Joku tietysti voi osata, mutta lapset ovat erilaisia. Mun mielestä on älytöntä että lapsia katsotaan kieroon, jos he eivät aina osaa käyttäytyä! Eivät lapset ole mitään miniaikuisia. Tai että vanhempia katsotaan kieroon, jos lapsi esim. ei tervehdi, vaikka vanhempi niin kehoittaa tekemään. Joku lapsi voi olla esim. todella ujo, eikä ujous karise pakottamalla, pahenee vain. Ei lapsi silloin saa sanaa suustaan kun pitäisi tervehtiä. Jotkut lapset ovat yksinikertaisesti paljon helpommin kasvatettavia. Silloin kun lapset ovat helposti kasvatettavia, voi antaa itselleen kaiken kunnian hyvästä kasvatustyöstä. Kunnes saat sen lapsen, jonka kanssa saat tehdä hitosti töitä ja silti kasvatustyö ei meinaa tuottaa tulosta, ymmärrät, ettei kaikki olekaan kiinni kasvatuksesta.
Aamen 🙂
Tottakai, siinä olet aivan oikeassa, jos lapsi sattuu olemaan hankalampi tapaus niin onhan se vähän eri homma, eikä kukaan muuta väittänytkään. Nyt ei kutenkaan ollut ihan siitä kyse.
”Mua hävettäisi, jos mun lapsi ottaisi lelun toisen lapsen kädestä, tai etuilisi liukumäkijonossa, ->niin etten itse tajuaisi reagoida siihen mitenkään,<- vaan jonkun muun pitäisi sanoa."
Ei se lapsen, vaan se aikuisen käytös.
Ottopa sen tuossa jo sanoikin. Mä yritin tuosta häpeästä kirjoittaessani vääntää rautalangasta, että en häpeä lasta vaan sitä jos en itse huomaa, mutta ilmeisesti meni ohi siitä huolimatta, harmi 🙁
Mä oon kanssa samalla linjalla, että käytöstavat pitää opettaa lapselle kotona jo ihan pienestä pitäen. Joku kommenteissa jo sanoikin, että nykyajan nuorilta tuntuu olevan käytöstavat totaalisesti hukassa… Se on mun mielestä harmillista, koska ei itellekää tuu hyvä mieli, jos tekee jotain toisen ihmisen, oli hän sitten ystävä tai tuntematon, hyväksi jotain eikä kuulu kiitosta. Paljon mukavampi on pitää esimerkiksi ovea auki, kun toinen antaa mukavan pienen hymyn ja kiittää 🙂
Alotin just tänään taas marjamyyjänä työt. Oon nyt kolmatta kesää samassa paikassa töissä ja onhan siinä ehtinyt ne tietyt kasvot tunnistamaan ja muistamaan, sillä osa asiakkaista käy meidän pisteellä lähes päivittäin. Vahvasti jää mieleen just mukavat vakkariasiakkaat, joita moikkaa automaattisesti muuallakin kuin töissä. Valitettavasti mieleen jää myös ihmisiä, jotka ovat älyttömän tylyjä ja suuttuu, jos kiireen keskellä ei ehdi ensimmäisenä palvella häntä. Joskus hirveessä kiireessä yksin ollessa joutuu oikeesti pahoittelemaan asiakkaille sitä, että en valitettavasti nää missä järjestyksessä he ovat tulleet paikalle ja pahoittelen, jos skippaan vahingossa jonkun pidempään odottaneen. Suurinosa asiakkaista ymmärtää sen, että kun selkeää jonoa ei ole niin en voi huomata kaikkia sivulla ja takanani. Osa taas vetää hirveet raivarit ja haukkuu mut pystyyn 😀 Ja ymmärrän toki, jos pienet lapset kiukuttelevat uhmassaan, mutta valitettavasti tätä samanlaista 2-vuotiaan kiukuttelua esiintyy ihan aikuisissakin :/
Mutta mun mielestä on kyllä älyttömän törkeetä puuttua toisen kasvatukseen ja suoraan vaan kävellä vanhemman auktoriteetin ylitse. Mun mielestä et vaatinut liikaa, kun pyysit Tiaraa ottamaan kengät pois metron penkiltä. Kuten itse sanoit: se ei luultavasti vahingoita Tiaraa, jos hän ei saa pitää niitä kenkiä penkillä. Ja mun mielestä tollanen taito on ihan hyvä oppia jo pienenä 🙂 + Mun mielestä on mahtavaa ettet vedä herneitä nenään, jos joku huomauttaa tyttöjen huonosta käytöksestä, jota et ole itse huomannut ja sen takia siihen puuttunut. Harmillisen moni vanhempi ei näe oman lapsensa tekemisiä, esimerkiksi liukumäkijonossa ohittelua, ja suuttuu, jos toinen aikuinen asiasta huomauttaa. Tietenkään kenenkään kasvatukseen ei pidä puuttua, mutta mun mielestä on ihan ok huomauttaa just edellä mainitun tapaisissa tilanteissa huonosti käyttäytyvälle lapselle, että muutkin haluavat laskea mäkeä ja olisi kiva, jos hän tekisi muillekin tilaa…
Hyvät käytöstavat takaisin kunniaan kiitos!! 🙂 Mahtavaa, että joku vielä opettaa niitä lapsilleen pienestä pitäen!
No niinpä! Kiitos on niin pieni sana sanoa, mutta siitä tulee niin hyvä mieli! Sun kesätyö on varmasti rankkaa jos jotkut vetää raivareita tuollaisista asioista 🙁 Mutta onneksi myös varmasti palkitsevaa kun on niitä ihania vakkariasiakkaita!
Ja mun mielestä ehdottomasti saa huomauttaa lasten huonosta käytöksestä mjuutkin, jos vanhempi ei sitä huomaa! Ei vanhempi saa siitä suuttua, oma mkahan se on jos ei kiinnitä huomiota 😀
Kiitos paljon ja ihanaa kesää sulle<3
Oon sun kanssa ihan samaa mieltä siinä, että käytöstavat on ehdottoman tärkeä osa kasvatusta. Mun mielestä lapselle on tärkeää opettaa toisen kunniottaminen ja hyvät käytöstavat jo varhain, jotta tavat juurtuis käyttöön myöhemmällekin iälle. Mulle käytöstavat on opetettu rauhallisesti ja rennosti, eikä koskaan huutamalla, joten kaikki käytöstavat on mulle edelleenkin ihan perus pullaa, pöydästä ja bussista poistuessa kiitetään, vanhemmalle ihmiselle annetaan julkisissa istumapaikka ja kaikkia ihmisiä kunnioitetaan yms.
Vaikka kyseinen rouva ei varmasti tarkoittanutkaan sanomaansa pahalla niin kyllä hiukan turhauttaa, että vanhemman auktoriteetti lytätään. Huonosta käytöksestä saa mielestäni huomauttaa tuntematonkin, mutta on se aika väärin arvostella vanhemman täysin inhimillistä pyyntöä, joka kuitenkin kunnioittaa kanssamatkustajia.
Vaikutatte kyllä mahtavilta kasvattajilta. Teillä kasvatusperiaatteet on lasta kannustavia ja samalla muita kunnioittavia. Nämä on mun mielestä juuri ne tärkeimmät piirteet kasvatuksessa, vaikka omia lapsia mulla ei ainakaan vielä ole 🙂 Johdonmukaisuus kunniaan, hyvä sä!
Kiitos paljon sun kauniista sanoista!<3 Samoilla linjoilla ollaan, mulle on kans käytöstavat ollut aina luonnollinen, mukava osa elämää, eikä koskaan mitään pakkopullaa. Luulen että tääkin on vähän periytyvää, jos vanhemmille on pienestä asti opetettu käytöstavat ja toisten kunnioittaminen, heidän on helppo toimia samoin omien lastensa kanssa. Mutta hatunnosto ehdottomasti myös kaikille niille, jotka eivät ole tapakasvatusta saaneet kotoa, vaan ovat opetelleet itse ja sitten vielä siirtävät nämä oppinsa lapsilleen! 🙂
En mäkään usko että nainen tarkoitti mitään pahaa, hän oli oikein mukava, mutta tosiaan ei ole kivaa että mun sanomiset kyseenalaistetaan lapsen kuullen. :/
Kiitos vielä hurjasti ja ihanaa kesää sinulle<3
No huhhuh, kumma juttu että pitää toisten kasvatukseen puuttua, ja vielä tollasen itsestäänselvän asian kanssa. Oon sun kanssa ihan samoilla linjoilla siinä, saako lapsi pitää kenkiä julkisyen kulkuneuvojen penkillä, ja toivon että monet muutkin olisi.. nimittäin juuri viimeviikolla lähijunassa joku äiti antoi ehkä kolmivuotiaan poikansa juosta penkeillä edestakaisin kiljuen. Poika tauhoittui vasta, kun joku kanssamatkustaja sanoi hänelle, että junassa on vaarallista leikkiä , taisi vieraskoreus iskeä. Mutta pointti oli se, että pojan äiti ei juurikaan reagoinut sopimattomaan käytökseen vaan antoi seistä ja juosta kengillä penkkien päällä.
No huhhuh, typerää että vanhempi ei huomaa edes noin häiritsevää käytöstä, tai siis reagoi siihen mitenkään!! Uskomatonta..
Sä tunnut jotenkin niin vaan osaavan nää jutut! Mulla on 1 v tytär, ja pelkään ”epäonnistuvani” hänen kasvatuksessa. Huomaan olevani välillä liian periksiantava, ja ajattelen että kun toinen on vielä pieni, vaikka se ei niin menekään. Mulla olis kysymys, että mitä mun pitäis tehdä, kun tyttöni helposti lyö/repii hiuksista muita lapsia? Tottakai aina kiellän ja kerron ettei niin saa tehdä, sekä åyydän halaamaan anteeksipyynnöksi, koska hän ei vielä osaa puhua. Miten saisin tämän loppumaan? Sulla on niin jotenkin hellän rakastava ote tuohon komentamiseenkin, että tarvitsisin sun apua =)
Et kysynyt multa, mutta kirjottelen nyt kuitenkin. Tuli mieleeni, että ethän anna lapsen vetää hiuksista/lyödä myöskään sinua? Joskus olen törmännyt tällaiseen, ja silloin mielestäni lapsen on hankala oppia että ketään ei saa lyödä (tms) jos sitä ei kielletä johdonmukaisesti ja joka kerta.
Huomioithan myös sen, että jos lyönnin kohteeksi joutunut lapsi on herkkä, voi hänestä olla aika ahdistavaa joutua halaamaan sellaista joka juuri löi häntä. En itse oikeastaan koe, että halaus olisi tuollaisissa tilanteissa se paras ratkaisu anteeksipyytämiseksi, se vaatii aika paljon kummaltakin lapselta tuollaisessa tilanteessa. Eli tuntosarvet pitkällä näissä tilanteissa.
Eipä tuohon oikeastaan muuta ratkaisua noin pienen kanssa ole, kuin johdonmukainen kieltäminen. Zeldakin puri mua yhdessä vaiheessa, mutta aina kielsin tiukasti ja nyt pureminen on loppunut! 1-vuotiaat testaavat rajojaan eivätkä omaa vielä minkäänlaista empatiakykyä, silloin ei vielä kannata huolestua että epäonnistuisi kasvatuksessa! 🙂 Tsemppiä! Hyviä pointteja myös nimettömän vastauksessa!
Jälleen upea teksti sinulta! <3 Juuri noin olisin itsekin toiminut tuossa tilanteessa.
Voi kiitos hurjan paljon<3
Oho, no jopas jotakin! Aika erikoinen veto tuolta tädiltä, enkä keksi sille mitään järkevää perustetta muuten kuin että hän varmaan yritti olla tosi mukava Tiaralle. Kengäthän eivät kyllä kuulu penkille, oli tilanne mikä vaan, eikä se tosiaan ole liian tiukkaa pyytää lapselta ettei hän niitä penkillä pitäisi.
Itse en ollut uskoa silmiäni, kun kerran bussissa ehkä yläaste-ikäinen poika nosti muina miehinä jalkansa suoriksi edessä olevalle (penkit olivat vastakkain) penkille ja rönötti siinä koko matkan. Paitsi että se oli jotenkin aivan uskomattoman huonotapaista, hän myös vei yhteensä neljä paikkaa kun istui käytävän puolella, ja se bussi tosiaan oli aika täysi… Jos olisin tullut bussiin hänen jälkeensä, olisin varmaan pirullani pyytänyt siirtämään jalkoja ja mennyt istumaan häntä vastapäätä 😀
Mutta kiva postaus, huomaa että tässä on ollut sitä inspiraatiota kirjoittaa (: Ja ihanat kuvat tytöistä!
Joo siis täti oli tosi mukava, ja siitä varmasti oli kyse että yritti olla mukava, mutta ajattelematonta käytöstä silti! Huh, juuri tuollaisia tarinoita en haluaisi ikinä kuulla omista lapsistani, ja siksi on tärkeää olla johdonmukainen jo nyt 😀 uskomattoman huonotapaista!
Kiitos paljon, tässä tosiaan oli inspiraatiota!! 🙂
Vau miten hyvä teksti sulta!! Ihan samoja asioita olen miettinyt jo mielessäni ja aion samankaltaisia periaatteita noudattaa, sitten kun omia lapsia on. Ikävää kyllä että tuo tilanteeseen puuttunut rouva näki asian noin :/ tuntuu vähän ettei nykyajalla mikään kelpaa. Yleensä valitetaan kuinka enää nykyään ei pidetä kuria ja lapset kasvavat epäkunnioittaviksi ja sitten kun joku tekeekin toisin niin sekään ei ole hyvä 😀 huhhu.
Voi kiitos paljon ihana<3 No sehän se, mikään ei kelpaa nykyään 😀 hahah!
Mahtavaa, että joku arvostaa käytöstapoja ja opettaa niitä lapsilleen pienestä pitäen! Minua on opetettu käyttäytymään fiksusti lapsesta asti, enkä koe jääneeni mistään paitsi vaikka en saanut pitää kenkiä penkeillä tai potkia edessä istuvan penkkiä.Nykyään on paljon huonosti käyttäytyviä lapsia ja välinpitämättömiä aikuisia, surettavaa. Käytöstapojen pitäisi mielestäni olla yhtä suuressa arvossa kuin joskus aikaisemmin, nykyään ei osata kiittää tai pyytää anteeksi.
Ihailen teidän kasvatustapoja ja sitä, miten fiksuja ja ihania teidän pienet tyttäret ovat 🙂 Toivottavasti tulevaisuudessa omat lapset ovat yhtä kilttejä ja onnistuisin kasvattamaan heistä myös fiksuja ja nätisti käyttäytyviä.
Mä oon täysin samoilla linjoilla sun kanssa, ja samanlaiset kokemukset on omasta lapsuudesta! Toivottavasti tämä tilanne käytöstapojen suhteen muuttuu vielä joskus, vaikka vahvasti epäilen kyllä :/ Kiitos hurjan paljon ja ihanaa kesää sulle<3
Loistava kirjoitus 🙂 Mitä mieltä olet, kuuluuko vieraan ihmisen puuttua lapsen käytökseen jos vanhemmat eivät huomaa tilannetta? Meidän kerrostalon pihalla leikkii paljon lapsia, vasta kävi niin että nämä lapset kiipeilivät ja roikkuivat tikapuilla jotka menevät talon katolle. Kävelin siitä ohi enkä kiinnittänyt edes asiaan suuremmin huomiota, samana päivänä myöhemmin pihalla yhden lapsen äiti tuli minulle kauhuissaan ihmettelemään miksen ollut kieltänyt lapsia kun olin kävellyt ohi! Tyttö joka ilmeisesti itse ei kilttinä kiivennyt vaan seurasi poikia vierestä oli itse ihmeissään äidille kertonut että kävelin ohi enkä kieltänyt poikia. Olin ihmeissäni, minun mielestä minun tehtävä ei ole valvoa ja kieltää toisten lapsia pihalla. Tottakai olen mennyt avuksi jos lapsi on esimerkiksi kaatunut pihalla ja itkenyt, mutta ei minulla tuossa tilanteessa käynyt mielessäkään puuttua asiaan.
Jos tilanne oli yhtä vaarallinen ku miltä se tossa sun tekstissä kuulosti nii mä olisin ainaki sanonu niille tai kurkannu näkyykö aikusia ja sanonu niille aikuisille. Ei maksa paljoa olla vähän avulias ja ehkä välttämään vaarallinen tilanne vaikkei se kuuluiskaan toisille se vahtiminen.
No ompa kyllä kummallista kantelua tytöltä? Miksei hän itse mennyt sanomaan äidilleen, että pojat kiipeää, tai miksi äiti ei ollut tilanteessa läsnä ja kieltänyt itse poikia? Kyllä mä varmaan olisin itse kieltänyt/varoittanut, koska nykyään kiinnitän ihan eri tavalla tälläisiin asioihin huomiota kun on omia lapsia, mutta ymmärrän myös sen että ei välttämättä ajattele tai vaikka ajattelisi ettei käytös ole sopivaa, ei siitä tule mieleen sanoa. Tilanne kuulosti vaaralliselta, ja olisihan siitä ollut hyvä sanoa, mutta se että ne siellä kiipeili, ei millään tavalla ole sun syy.
Aika törkeää kyllä puuttua tuolla tavoin teidän välisiin asioihin. Eiköhän nuo tuollaiset heitot vaan sekoita lasta. Käytöstavat on tärkeitä ja meilläkin kyllä jo 1v neidille niitä pienimuotoisesti opetetaan. Hän ei vielä osaa kiitosta sanoa, mutta pään nyökkäys taitaa tällä hetkellä ajaa asiansa. 😉 Hyvä postaus tämä, ihailen sua Iina! 🙂
Ihana, meidänkin Zelda nyökyttelee aina kovasti :D<3 Kiitos hurjan paljon ja ihanaa päivää teille!
Voi että! Ton naisen kommentti on ihan niikö mun isältä eli Neidin papalta tai anopilta/mummolta tai keneltä vaan isomummolta! 😀
Ymmärrän hermostumisesi (koska itseltäkin kysytään niitä hermoja), mutta mua alko naurattaa, koska itse kuulen moisia koko ajan ja saan jatkuvasti olla selittämässä juurikin sitä johdonmukaisuutta.
Ei, Neiti ei saa ottaa pehmolelua kädestä EDES PAPALTA, koska Neiti ei tee eroa sitten siinä että viekö hän sen pehmolelun 7 kk TAI 3 v serkun kädestä ja kädestä ei saisi viedä. ”No ei se yks kerta haittaa.”
Että näin.
Haha olen niin samaa mieltä sun kanssa, ja tuollaisiin tilanteisiin ajaudun itse myös monesti ihan tuttujenkin kanssa 😀
Oon niin samoilla linjoilla sun kanssa tässä asiassa, että ei ole mitään lisättävää! Ai että mua eilen ärsytti perhekahvilassa, kun saman perheen kolme tyttöä istui mua ja mun tytärtä vastapäätä aamupalalla ja KAIKKI mässytti ruokaansa niin, että koko keittiö ja ruokailutila raikas.
Ite oon nimittäin melko tarkka ruokapöydässä, että ruokapöydässä mm. istutaan nätisti, ruoka suussa ei puhuta ja syödään suu kiinni. Meidän 2,5v ymmärtää hyvin, kun sanotaan, että syödään suu kiinni, niin varmasti näistä hänenkin lapsistaan ainakin vanhin (kouluikäinen) jo sen ymmärtäisi. Otti niin päähän se ääni, että meinasin vaihtaa pöytää. Samalla sain olla ylpeä, kun oma tytär osas syödä suu kiinni! 😀
Ja vielä tuohon, jos joku puuttuu kasvatukseen. Olen itsekin ollut nimittäin sellaisissa tilanteissa ja ne on todella ärsyttäviä. Yleensä jätän kommentoimatta ulkopuoliselle yhtään mitään ja keskityn siihen ”kasvatustilanteeseen” omalla tavallani. Joulun aikaan oltiin mieheni mummolassa syömässä. Meidän tytär söi vähän ja poistui sitten pöydästä leikkeihinsä. Tyttö kuitenkin tuli takaisin pöytään kiipeilemään, johon totesin, että ”Jos kerran ruokapöydästä poistuu, ei takaisin tarvitse enää tulla”, johon sain eräältä sukulaistädiltä kommentiksi ”Onpa kova komento”. 😀
Haha, ymmärrän tuskasi 😀 Mä en oo niin tarkka vielä mässyttämisestä, pitäis varmaan olla tiukempi :D! Mut joo oon kyllä kans sitä mieltä että kasvatustilanteisiin ei saisi ulkopuoliset puuttua, ellei sitten kyseessä ole kasvattamattomuustilanne jolloin vanhempi ei huomaa lapsensa väärää toimintaa, ja joku ulkopuolinen huomauttaa!
Tosi pikaisesti vaan oli pakko tulla huikkaamaan, että thumbs up!!
Voi kiitos<3
Ihanaa että edes osa kasvattaa lapsiaan. Liian paljon näkee tänä päivänä noita vapaan kasvatuksen tuloksia.
Ja yksi mikä on huolestuttavaa on se, että lakataan kasvattamasta lapsia jonkun diagnoosin varjolla. Ja mä en tällä halua vähätellä ketään, tiedän että on olemassa paljon tarkkaavaisuushäiriöitä yms. jotka vaikeuttavat kasvatustyötä. Mutta on oikeasti vanhempia jotka eivät jaksa/viitsi kasvattaa lastaan vaan toteavat vain että ”ei kannata kun sillä on se adhd”. Silloin pitäis kasvattaa tiukemmin.
Tässä aiheeseen sivuten voisinkin samalla kysyä Iina ja muutkin saa vastata, että miten toimitte tilanteessa jossa pieni lapsi koskee johonkin mihin ei saisi? Meillä on 13 kk vanha tyttö ja kieltäminen on vain hauskaa hänestä.
No kyllä, toivottavasti käytöstapojen opettamisesta tulisi trendikkäämpää ja useampi vanhempi innostuisi! 😀 Meillä Zelda räpeltää kaikkea kiellettyä, ja yleensä kiellän tiukasti, ja jos se ei auta, niin joko otan kielletyn esineen (kieltäen samalla uudelleen) pois ja ohjaan huomion muualle, tai siirrän toiseen paikkaan (esim pistorasian luota) ja ohjaan huomion muualle. Rasittavaa, saa toistaa miljoona kertaa ennenkuin toinen oppii, mutta se toimii! 🙂
ihanat nimet lapsillasi
Voi kiitos paljon<3
Mun äiti on tuollainen, että ehkä tahtomattaankin lyttää auktoriteettiani lapsen edessä. Viimeksi tänään hän halusi antaa lapselleni suklaata, ja kielsin antamasta, koska lapsi ei ollut syönyt välipalaa kuin pari lusikallista. No, äitini yritti silti tyrkyttää pariin otteeseen ja vielä jutteli päälle, että voi voi tylsä äiti ei anna antaa suklaata… Onneksi 1,5v ei vielä varmaan tajunnut keskustelusta paljoakaan, mutta vähän isompi ymmärtäisi jo! Todella ärsyttävää käytöstä!
Täytyisi itsekin muistaa opettaa paremmin lapselle käytöstapoja… Mulle ei pienenä oikein opetettu kunnolla noita kiitos ja anteeksi -sanoja, en tiedä miksi, ehkä meidän vanhemmat vain oletti että tajutaan itse… Tuntuu hankalalta kasvattaa lapsesta kohteliasta kun itsekin vielä ”harjoittelen”, kun olen vasta näin aikuisiällä havahtunut koko asiaan:/
Munkin äiti on ollut sellainen, veikkaan että aika monenkin äiti käyttäytyy noin kun on niin innoissaan mummoudesta, ja ajattelee että mikään ei ole liian hyvää ja hemmottelua rakkaalle lapsenlapselle 😉
Ihanaa että kuitenkin yrität, vaikka itse et ole opetusta saanut kotoa. Uskon että lapsestasi kasvaa oikein hyväkäytöksinen ja ihana tyyppi :)!
Silloin viime syksynä teillä vieraillessani, ei voinut tosiaankaan muuta kuin ihailla, kuinka hyväkäytöksinen ihana Tiara olikaan! 🙂
Voi kiitos ihana Melina<3 Kiva että Tipa teki vaikutuksen :D!
Minusta tuo ei nyt niin auktoriteetin lyttäämiseltä kuulostanut. En naisen ikää tiedä, mutta sellaisiahan ovat useat (iäkkäämmät,yksinäiset?) ihmiset, jotka ovat nähneet elämää jne. Olen itse 20v, valmistuin juuri lähihoitajaksi lasten ja nuorten puolelta, ja sanoisin varmaan itse samalla tavalla, tuskin tämä nainen on sitä tosissaan ja vakavasti tarkoittanut. Aiotko laittaa lapsiasi päiväkotiin? Voin kertoa sitä elämää nähneenä, että on todella hyvä, että lapsesi ovat kotona oppineet käytöstavat, mutta kun päiväkodissa (ja koulussakin myöhemmin) on niin monta muutakin lasta, ja kaikilla ei käytöstavat ole yhtä ”täydellisesti” hallussa, tulee ristiriitoja. Ei päiväkodeissa ja kouluissa ohjaajat ja opettajat aina pyydä konditionaalissa lapsia tekemään jotakin ja ole korottamatta ääntään, valitettava tosi asia. Että toivon ettei lapsillesi tule sitten yllätyksenä millaista päiväkoti tai kouluympäristöissä on, siellä on ääntä ja riidellään ja aikuiset komentaa.. Mutta pääpointti oli; ihanaa että te olette omia lapsianne kohtaan johdonmukaisia ja todellakin harva tuon ikäinen kuin teidän lapset, osaavat aina kiittää jne, olette ihania ! Samoin tuo, että lapselle perustelee asiat, on tosi hyvä, ei vain pyydä ”ottaisitko kengät pois” koska lapsi ei välttämättä tiedä mitä väärää hän siinä tekee. Viimeisessä päiväkotiharjoittelussa oli lapsia, jotka olivat pienestäkin metelistä ja äänenkorotuksesta peloissaan ja olivat että ”olkaa hiljaa, älkää huutako” ja jos pienestikään toinen teki ”väärin” (mikä saattoi olla normaalia tietyn ikäiseltä) niin kielimässä että ”se teki niin ja niin”, eli en tiedä oliko taustalla hyvät käytöstavat vai se, että ei ollut tottunut sellaiseen ja säikähti tilannetta että mikäs tämä tällainen on. Anyways, kuulostatte idylliperheeltä 🙂
Kyllä se on auktoriteetin lyttäämistä sanan nimenomaisessa merkityksessä, vaikka nainen ei varmasti sitä pahalla tarkoittanutkaan, niinkuin tekstissäkin sanoin. Se että ulkopuolinen puuttuu kasvatustilanteeseen, on vanhemman auktoriteetin mitätöimistä lapsen edessä. Meidän tytöt ovat kyllä tottuneet menoon ja meininkiin puistossa ja kerhoissa, ja kaikissa tilaisuuksissa missä käymme, eikä meillä kotona ole hipihiljaista ikinä. En usko että tytöt säikähtäisivät päiväkotimeininkiä 🙂 Meillä ei myöskään ainakaan toistaiseksi ole Tipasta kuoriutunut mitään ”kantelupukkia” 😀
Mutta kiitos kovasti myös kauniista sanoistasi<3 Vaikka joissain asioissa olit eri mieltä, olit kuitenkin täydellisen asiallinen, ja se on mun mielestä kunnioitettavaa, ja juuri niinkuin pitääkin! Parhaamme yritetään ja toivottavasti siinä onnistutaan! 🙂 Ihanaa kesää sinulle<3
Huomauttaisin muuten tässä, että psykologien mielestä ihan pienelle lapselle ei pitäisi puhua tyyliin ”ottaisitko jalat pois penkiltä” vaan esim nätisti sanoa ”tiara, ota jalat pois penkiltä” koska tuo konditionaali (isi-muoto) on kysyvä, ja jotenkin ilmeisesti saattaa hämmentää lasta ja tavallaan antaa tälle liikaa päätösvaltaa – tai siis että lapsi joutuu koko ajan tekemään jotain päätöksiä, esim ”tulisitko syömään” ”keräisitkö lelut lattialta” ”istuisitko nätisti”.
No, joka tapauksessa, käytöstavat ovat mielestäni tärkeitä. Se, ettei aleta hotkia ruokaa ennen kuin koko perhe on pöydän ääressä. Se, että odotetaan muita, osataan sanoa kiitos, ole hyvä, jne. Monet käytöstavat voi olettaa jo pienen lapsen osaavan kun ne on hänelle opetettu. Itse olen niin vanhanaikainen että esim. vanhempia ihmisiä teitittelen, jos eivät ole kovin tuttuja. Mielestäni se on kohteliasta ja kunnioittavaa.
Tietenkin pitää myös ajatella sitä että minkä ikäinen ja millä kehitystasolla lapsi on ja sen mukaan vaatia hyvää käytöstä. Liikaa ei pidä vaatia liian pieneltä, niin kuin Iina sanoi. Toisaalta lapsetkin on yksilöitä – itse olin lapsena todella ujo ja vanhempani olivat aika ankaria kasvattajia. Kun mentiin vieraisille, ja piti tervehtiä vieraita ja minua tultiin kättelemään ja tervehtimään niin olin niin ujo, että itku kurkussa tuijottelin varpaisiin ja sain vähän kättä puristettua ja inahdettua jotain. Vanhemmilta tuli tuosta aina huutia, mikset katso silmiin tervehtiessä, ja puhu reippaasti, jne.. En vain uskaltanut! Onneksi ujous helpotti iän myötä.
Tiedän juuri tuonkin, että konditionaali ei ole liian pienten lasten juttu, mutta sekin on lapsikohtaista. Tiaran kanssa ollaan opetettu ja opeteltu pyytämistä nyt vajaan vuoden ajan, koska Tiaran tunneälykkyys, ja kielellinen kehitys ovat jonkin verran ikätasoa edellä ainakin neuvolan mukaan. Tiaran kanssa konditionaali toimii hyvin. Zeldan kanssa sensijaan käytämme ”Tule syömään!” ”Istu alas!” ”Älä laita hiekkaa suuhun!” -tyyppisiä käskyjä tai miten nyt kukin asian haluaa ilmaista, käsky kuulostaa niin kauhealta 😀
Käytöstapojen opettaminen on ehdottoman tärkeää, mutta juuri niinkuin sanoit: kehitystason ja ikätason mukaan. Jos meidän tytöt olisivat ujoja, en tietenkään vaatisi heiltä väkisin mitään tervehtimistä tms. Meillä vaan sattuu olemaan kaksi höpötteleväistä, sosiaalista neitiä, vähän niinkuin olen itsekin :D! Kannustaen aina mieluummin kuin pakottaen! 🙂 Ihanaa kesää sinulle<3
Itelläni on kaksivuotias tyttö, ja komppaan ihan täysin sun kasvatustyyliäs Iina! Pari kuukautta sitten oltiin lomalennolla ja lentomatka kesti n.7 tuntia. Tuon ajan takanani istui n. 6 v. tyttö, joka potki penkkiäni TOSI lujaa. Tytön äiti huomautti lapselle asiasta kerran, mutta vieressä istuva vanhempi nainen kumosi tytön äidin kiellot toteamalla, että ei sitä edessäistuvaa tuommoinen pieni potkiminen haittaa! Ajattelin jo siinä vaiheessa, että käsken häntä lopettaa potkimisen ja kerron naiselle, että kyllä se haittaa. Annoin asian kuitenkin olla. Hetken päästä, kun lapseni nukkui mieheni sylissä ja takapenkin tyttö oli alkanut piirtää, ajattelin että voisin ottaa pienet päiväunet, kun kukaan ei enää potkinut penkkiä. Kuulin, miten tyttö takkusi äitinsä kanssa siitä miksei äiti ollut ottanut mukaan kaikkia kyniä ja alkoi tämän jälkeen huutaa aivan täyttä kurkkua, potkien samalla minun penkkiäni ja hakkaamalla selkänojaani. Lapseni heräsi tässä metelissä ja alkoi myös itkeä, koska säikähti meteliä. Tässä vaiheessa minulla meni hermot ja pyysin takanaistuvan lapsen olla hiljaa ja rauhoittua. Kerroin myös, että ei ole kivaa kun toista potkii selkänojaan. Lapsi rauhoittui ja pyysi anteeksi. Mutta mitä tekee tämä lapsen vieressä oleva vanhempi nainen, huutaa ja käskee olla hiljaa, sekä selittää lapselle, että ei aikuista satu tuollainen pieni potkiminen. Sain kuulla laskeutumiseen asti siitä, miten toisen kasvatukseen EI puututa, ja koska olen kuulemma nuori äiti, minun pitäisi ensin kasvattaa omani ennen kuin ojennan muita. Lapsen äiti oli loppuajan hiljaa ja häpesi vanhemman naisen käytöstä sekä pyysi minulta vielä terminaalissa anteeksi. Tulipas pitkä tarina! 🙂
Voi ei!! Siis olipa kyllä uskomattoman typerää käytöstä tuolta vanhemmalta naiselta! Ja perus nuorten äitien väheksyntää, me kun ei voida tietää mistään mitään kun ollaan nuoria ;). Toivottavasti teillä oli kiva loma lentomatkahäiriöstä huolimatta, ja ihanaa kesää<3
Ehkä tuo metron nainen ei tarkoittanut pahaa tai mielessään ajatellut että minäpä tässä murennan tuon äidin auktoriteettia lapsen edessä, mutta ymmärrän kyllä että tuollaisesta ärsyyntyy. 😛 Jos ikinä menisin mitään selittämään täysin tuntemattomille vanhemmille jostain heidän lapseensa liittyvästä niin kyse olisi varmasti jostakin ihan muusta kuin siitä että lapsi opetetaan kohteliaaksi, hyvätapaiseksi ja muita huomioivaksi! 😀 Itsellä on lähipiirissä 5-vuotias lapsi joka on kasvanut niin sanotusti pellossa, ja lopputuloksena röyhkein, tottelemattomin ja töykein pikkupoika mitä olen koskaan nähnyt. En ymmärrä liiallista kuria mutten kyllä todellakaan sitäkään ettei lasta kasvateta ollenkaan. Teillä taitaa olla kultainen keskitie noissa kasvatuskysymyksiin liittyvissä asioissa, ei tuo meikäläisen korvaan ainakaan kuulosta mitenkään överiltä että lapsi ei saa pitää kenkiä tuoleilla ja pöydillä, haloo eikös se nyt ole ihan normaalia ettei niitä mahdollisesti koiranpeessä sun muissa olevia popoja lepuuteta missä tahansa? 😀 Tuntuu että tänä päivänä kohtuullinenkin kuri ja järjestys on ihmisten mielestä lapselle liikaa, ihan kuin se lapsi siitä rikki menisi että käytöstavat opetellaan jo pienestä pitäen. O.o
Ei varmasti tarkoittanut pahaa, sitähän mä tekstissäkin sanoin että hän oli oikein mukava ym! Mutta auktoriteetin mitätöintiähän tuo on käytännössä, vaikka hän ei sitä varmasti tarkoittanutkaan niin :)!
Mäkään en ehdottomasti ole liiallisen kurin kannalla, vaan esimerkin, kannustuksen, ja hyvien tapojen opettelun kannalla, ennemmin kuin kauheiden tiukkojen sääntöjen, pakotuksen ja rangaistusten. 😀 Ei ole hyvä kasvaa liian pellossa, mutta ei myöskään kurissa ja nuhteessa, kultainen keskitie<3 😀 Ihanaa kesää sulle<3
minut on kasvatettu melko rennolla tyylillä, enemmänkin antamalla paljon esimerkkiä hyvistä käytöstavoista. Ja mielestäni olen kohtelias ja esim. Teitittelen vanhempia ihmisiä, joita en tunne ja kiitän usein. Anteeksipyytäminen voi olla joskus vähän haastavaa, kun sattuu tuota itsepäisyyttä olemaan.. Nyt 4-vuotiaan kanssa opetellaan anteeksipyytämistä ja nyt se suunnilleen sujuu, mutta aika vaikeaa se välillä on. Toisaalta inhoan sitä, että pakotetaan pyytämään anteeksi ennen kuin lapsi oikeasti ymmärtää, että mitä se anteeksi oikeasti tarkoittaa. Jotkut lapset ymmärtävät sen vasta noin neljävuotiaana.. Se ei saisi olla mikään ulkokultainen sana, jolla pääsee vain hankalasta tilanteesta. Siksi koitan mieluummin siinäkin käyttää esimerkkiä! Ruuasta hän on osannut kiittää noin vuoden ajan ja joskus ostan jotain hänelle, tyttö sanoo kiitos äiti oikein iloisena! etuiluun ja muuhun vastaavaan olen aina puuttunut ja sitä onkin pitänyt tehdä aika paljon. mutta vihdoinkin se on tuottanut tulosta, tyttö vain on tosi vilkas 🙂
Kasvatuksen on tärkeintä olla kehitystason ja ikätason mukaista, jos ei lapsi ole vielä kaksivuotiaana valmis pyytämään anteeksi, eikä ymmärrä mitä se tarkoittaa, niin turhaahan sitä silloin on vaatia (sama pätee kaikkeen muuhunkin) 🙂 Kuten tekstissä kerroinkin, meilläkään käytöstavat eivät ole pakkopullaa, tai jatkuvia vaatimuksia, vaan kannustusta, esimerkkiä, ja kehuja onnistuneista jutuista :)!
olen tosiaankin samaa mieltä kanssasi. Tuo kehitystasojuttu vain monesti unohdetaan ja siksi sanoinkin, että en pidä anteeksipyytämiseen pakkotamisesta. Kerran jouduin melkeinpä riitaan tuosta asiasta, koska silloin jäähy olisi kolmivuotiaalleni riittänyt mielestäni, mutta toinen äiti vaatimalla vaati anteeksipyyntöä ja siis kyseessä ei ollut mikään nollatoleranssiasia kuten lyöminen tai toisen kiusaaminen henkisesti. Ehkä kirjoituksestani sai vähän väärän kuvan, että en vaatisi mitään tai pitäisi kuria.
Sun tekstis on todella hyvä! Arvostan sitä, miten paitsi kannat vastuun, herättelet tällä tekstillä mahdollisesti myös muita vanhempia samaan. Se kun ei nykyään tunnu olevan itsestäänselvyys.
t: yks ajoittain turhautunut lastentarhanopettaja
Voi kiitos ihan hurjan paljon<3 Mukavaa että tykkäsit, ihana saada oikea ammattilaisen mielipide 🙂 Voimia työhösi ja ihanaa kesää!
Todella hyvä teksti!! Tuli tosta juuri mieleen kun kirjoitit, että jos lapsesi ehtisi kääntää puoli lindexiä ylösalaisin, itse olen töissä vaatekaupassa, en ymmärrä miten joidenkin äidit eivät sano lapsilleen mitään kun heidän lapsensa heittää viikatut vaatteet pöydiltä lattioille, repii henkareista vaatteita lattialle yms, ja jos myyjä menee sanomaan lapselle ” anteeksi, mutta näin ei saisi tehdä, koska vaatteet menee likasiksi” tulee äidit valittamaan, että eikö täällä saa enään lapsia olla mukana.. pahinta on se, että olen vaatekaupassa töissö ja olen joutunut lattialta siivoomaan kahen lapsen pissat, eikä äidit ole tulleet sanomaan mitään, ei edes anteeksi meillä kävi pieni vahinko.
ihanko totta?? No niillä vanhemmilla ei kyllä itselläkään ole minkäänlaisia käytöstapoja tai kunnioitusta muita kohtaan varmasti. Mulla on joskus siitäkin ”huono omatunto” jos lapseni menee vaatteiden taakse piiloon, heti ajattelen että ne voi mennä likaiseksi tai muuta ja sanon vain työtölle, että kaupassa ei leikitä piilosta tai muutakaan. 4-vuotiaan olen jo opettanut että jos jotain korua katsoo niin se pitää laittaa paikoilleen..
Herranen aika! Uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta, eihän tuollainen kuulu missään nimessä sun tehtäviisi, etenkään joku pissojen siivoaminen. Aika sanattomaksi vetää kyllä, ihmisten röyhkeys menee mulla välillä niin yli ymmärryksen..
Heippa Iina! Löysin sun blogin taas varmaan vuoden jälkeen ja huomasin miten hyvä kirjottaja susta on tullu! Joskus oululaisten yhteisten ystävien kautta sain tietää sun blogista kun aloitit sen. Mukava että sulla menee hyvin. Tähän aiheeseen vaan kommentoisin, että ymmärrän sun ärsytyksen kun joku puuttuu tuolla tavalla kasvatukseen, mutta ehkä hän ei tarkoittanut sitä silleen miten otit sen. Esim meidän äiti on vain niin hyväsydäminen ja haluaa hemmotella kaikkia lapsia ja eläimiä, ettei haluaisi kieltää mitään niiltä. Joskus se voi tuntemattomista vaikuttaa väärältä, mutta kyllä hän myös kunnioittaa muitten kasvatusta ja kasvatti itsekin minut tiukasti, muiden lasten kanssa vain menee tämä hemmotteluvaihde päälle.
Varmasti tämä henkilö ei tarkoittanut sitä millään pahalla sua kohtaan. Ota se kohteliaisuutena, että hän tykkäsi Tiarasta ja halusi olla Tiaralle mukava 🙂 uskon, että olet ehkä tulkinnut pahaa tarkoittamattoman mutta ajattelemattoman kommentin vähän liian vakavasti. Noista kasvatusasioista olen samaa mieltä, lapset tarvii sun antamia rajoja mitä ne voi koettaa 🙂
Moikka! Kuten tekstissä kirjoitinkin, en ajatellut että nainen tarkoitti sitä millään pahalla, nimenomaan korostin että hän oli oikein mukava juttukaveri ym. mutta lapsen kannalta naisen tarkoitusperillä ei ole mitään väliä, koska lapsen silmissä se on yhä aikuisten erimielisyyttä lapsen edessä siitä, miten tilanteessa tulisi toimia. Lapsi ei ymmärrä, että nainen tarkoitti vain hyvää, lapsi hämmentyy ja ihmettelee, että onko oikeassa pönttö äiti joka käskee ottaa kengät pois, vai mukava nainen joka sanoo että kenkiä saa pitää penkillä. Tätä ajoin takaa käyttämällä termiä auktoriteetin lyttääminen. En suinkaan sitä, että nainen olisi ollut mua kohtaan törkeä tai että olisin loukkaantunut hänen sanoistaan, vanhemmat ihmiset eivät niin usein ole tutustuneet kasvatuspsykologiaan, eivätkä ajattele omassa hemmottelukäytöksessään olevan mitään pahaa 🙂 Mukavaa kesää, ja kiva kun oot löytänyt tiesi mun blogiin! 🙂
Samaa mieltä olen käytöstavoista. Minulla on 2v8kk tytär ja alusta saakka olemme itse näyttäneet esimerkkiä miten käyttäydytään – ruoan jälkeen kiitetään, kaupassa tervehditään kassatätiä iloisesti ja näin pois päin.
Kuitenkin minua hämää tuo sun kohta että sua HÄVETTÄÄ jos Tiara ei vaikka tervehdi kun jutellaan tai vastaavaa. Minusta tuo on aika kohtuutonta kun kyseessä on todella pieni lapsi. Minä en kyllä missään nimessä häpeä omaa tytärtäni tuollaisissa tilanteissa ja noin pieneltä ei mun mielestä voi vaatia aina täydellistä käytöstä, tuon ikäiset vasta harjoittelevat sitä..
Kyllä mullakin päässä kiehuu, jos tyttäreni ottaa kaverinsa kädestä lelun. Puutun siihen heti, ja pyydän nätisti että veisitkö takaisin, tulee paha mieli jos otat kädestä. Kysy voisitko lainata sitä myöhemmin jne… Mutta en todellakaan häpeä, jos tyttäreni ottaa lelun toisen kädestä, se on niin normaalia tuon ikäisillä ja jos noita tilanteita ei koskaan tulisi, miten tuota hyvää käyttäytymistä edes harjoiteltais..
Lisäksi nuo tervehtimisjutut ja muut.. Yleensäottaen minunkin tytär tervehtii jopa tuntemattomia vastaantulijoita, mutta esimerkiksi joskus on käynyt niin että olemme juhlissa, paljon porukkaa jne, tyttöä jännittää tilanne niin paljon että ei todellakaan ala tervehtimään ketään tai ei välttämättä edes juttele takaisin jos joku tulee juttelemaan. Pitäisikö tuota hävetä? No ei todellakaan. Kyse on siitä, että tyttöä todennäköisesti jännittää tuollaiset tilanteet ja en voi missään nimessä vaatia häntä väkisin seurustelemaan aikuisten kanssa..
Tässä muutama pointti. Ei siis pahalla. 🙂 Olen aika samoilla linjoilla sun kanssa joka tapauksessa! Käytöstavat kunniaan.. 🙂