Niin erilaiset yhdessä ollaan

24.06.2014

Biisinsanoituksiin mieltyneenä lainasin Robinilta postaukselle otsikon. Yksi teistä ihanista toivoi postausta mun ja Oton erilaisuuksista ja samanlaisuuksista, kun kuulemma blogien perusteella vaikutamme niin erilaisilta ihmisiltä. Se on varmasti totta, sillä suurin osa meidän kiinnostuksenkohteista on aivan kuin toiselta planeetalta, kun verrataan toisiamme. Ei me kuitenkaan täysin erilaisia ihmisiä olla, kyllä se toimiva suhde vaatii niitä samankaltaisuuksiakin, enkä usko että oltaisiin oltu yhdessä kolmea ja puolta vuotta jos meissä ei mitään samaa olisi.

Siinä missä Otto on kiinnostunut peleistä ja paranormaaleista ilmiöistä, muhun iskee muoti ja chicklit. Ottoa ei juuri vaatetus kiinnosta, hänen lempiasunsa mulle on farkut, toppi ja hiukset auki. Mä taas rakastan etsiä vaatteita Otolle, ja olen saanut entisen huppari-teeppari-farkut-converset -herran ostamaan farkkushortseja, kauluspaitoja, nahkapaikatuin olkapäin varustettuja neuleita ja vaikka mitä kenkiä itselleen.

_DSC0793xVaikka Otto tykkää perusvaatteista, hän ei koskaan yritä rajoittaa mun pukeutumista tai hauku mun asuja, vaikka ne erikoisia olisivatkin. Päinvastoin, Otto kannustaa tekemään niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Sama toimii toisinpäin, vaikka mä kannustankin Ottoa kokeilemaan rohkeasti erilaisia tyylejä, en ikinä pakottaisi häntä ostamaan tai pukeutumaan vaatteisiin joista hän ei oikeasti tykkää. Lähinnä vaan autan löytämään uusia ja erilaisia tyylejä, joita hän ei muuten ehkä tulisi ajatelleeksi.

Pelit ei ole koskaan ollut mun kiinnostuksenkohteiden toplistan kärkipäässä, mutta pelasin mäkin pienenä meidän kasibittisellä Super Marioa joka päivä. Mä en ennen Ottoa tiennyt mikä on MMO tai rpg, mutta nytpä tiedän. Ennen ajattelin Wowin olevan typerää, koukuttavaa ajan ja rahan hukkaa. Oton kanssa olen oppinut että se voi olla monia eri taitoja kehittävä harrastus, joka antaa harrastajalleen paljon. Vaikka mä en olisikaan itse innostunut uusista haarniskoista tai jousipyssyistä pelissä, tai sen yhden pelin loppuratkaisusta, satuttaako se mua että kuuntelen kun toinen kertoo itselleen tärkeästä asiasta? Ei.

Kuten parisuhteessa muutenkin, kuuntelu on tärkeää myös kiinnostuksenkohteissa mun mielestä. Se että arvostaa toista sen verran, että kiinnittää huomiota toisille tärkeisiin asioihin, on välttämätöntä. Jos sua ei kiinnosta mitä sun miehelläsi on sulle kerrottavaa, miksi olette edes yhdessä? En mäkään aina jaksa innostua ja hihkua mukana, kun psn networkiin on julkaistu uusi hyvä peli, tai katsoa animea, kun en piirretyistä elokuvista pidä, mutta mä voin silti olla läsnä ja kuunnella, olla iloinen toisen puolesta.

Meidän erilaisia kiinnostuksenkohteita on siis pelit, anime, paranormaalit ilmiöt, muoti, kauneus ja jossain määrin myös musiikki. Mä rakastan klubimusaa, r’n’b:tä ja Rihannaa. Otto kuuntelee kaikkea örinähevistä emo- ja pelimusiikkiin. Tykätään me kuitenkin molemmat hiphopista ja monista suomalaisista artisteista, enkä mä vanhana Asking Alexandria -fanina inhoa niitä Oton örinöitäkään, vaikka en enää sellaista musiikkia itse laitakaan juuri soimaan.

_DSC0795xEi se kuitenkaan ole mikään ongelma, että musiikkimaussa on eroja. Spotifysta löytyy molempien suosikit ja biisejä on helppo vaihtaa niin että molemmat saavat kuunnella omia lemppareitaan. Ja tokihan Otolla on työmatkat ja kuulokkeet joista kuunnella päivisin mitä haluaa, niinkuin mullakin on päivisin aikaa kasvattaa meidän tytöistä pikku tanssijoita klubimusan tahtiin.

Silloin kun Otto pelaa, on mulla aikaa (heh, ihannetilanteessa jos ei olisi niin paljon töitä tehtäväksi) lukea kirjoja, katsoa hömppäleffoja ja selata lookbookia ja pinterestiä, tai nettikauppoja. Me myös bloggaillaan nykyisin aina yhtäaikaa, joten mun blogihommat eivät enää vie yhtä paljon meidän yhteistä aikaa kuin ennen. Istua nakotetaan yhteisen tietokonepöydän ääressä makkarissa, höpötellään ja oikoluetaan toistemme kirjoituksia. Sitten kun sitä yhteistä aikaa on, me katsotaan leffoja tai sarjoja, syödään ja jutellaan.

Leffoissa meillä on tosi samanlainen maku, rakastetaan molemmat kunnon toimintaleffoja, draamoja ja komedioita, kauhukin menee. Otto tykkää ehkä enemmän scifistä kuin minä, ja mä taas romcomeista, mutta vuorotellen katsotaan niitäkin sulassa sovussa. Sarjamaku meillä on myös lähes identtinen, ja yleensä katsotaankin iltaisin juuri lempisarjojamme, vaikka nyt kaikki ovatkin kesän korvalla harmillisesti jääneet tauolle ja joudutaan odottelemaan kevääseen asti Game of Thronesia, Shamelessia ja muita lemppareita.

Yksi yhdistävä kiinnostuksenkohde meillä on vielä ylitse muiden: ruoka. Siihen suhtaudutaan rakkaudella, panostetaan ja nautitaan rauhassa silloin kun lapset sen sallivat. Vaikka Otto inhoaa sushia ja mä taas rakastan, meillä on muuten melkein samat lempiruuat ja molemmat tykkäävät kokata. Tie miehen sydämeen kävi meilläkin vatsan kautta, Otto muistelee vieläkin lämmöllä kuinka ensimmäisiä kertoja Oton luona yökyläillessäni olin tehnyt meille lihapullia ja perunamuusia ruuaksi sillä aikaa kun Otto oli iltavuorossa, yhteentoista asti illalla.

Vaikka meillä on paljon samojakin kiinnostuksenkohteita, en pidä niitä parisuhteen kannalta mitenkään tärkeänä. Uskoisin että me oltaisiin ihan yhtä onnellisia, vaikka Otto inhoaisikin blogeja, eikä tykkäisi katsoa leffoja. Paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita tärkeämpi asia avioliitossa on yhteiset arvot. Ja yhteiset arvot meiltä löytyy, kuten pappikin meidän vihkitilaisuudessa sanoi. Me molemmat ollaan koti-ihmisiä, pidetään perhettä suuressa arvossa ja oltiin haaveiltu omista lapsista pitkään ennen tapaamistamme.

Kasvatuksessa vedetään yhtä köyttä, ja ollaan samaa mieltä siitä miten asiat hoidetaan. Kumpikaan ei puutu toisen tapaan olla vanhempi, tai sysää hommia vain toiselle osapuolelle. Me molemmat huolehditaan kodista, ollaan lasten kanssa ja hoidetaan asioita tasapuolisesti. Toki vetovastuu on mulla kun olen päivisin kotona, mutta iltaisin Oton tultua töistä kotiin me ollaan kyllä ihan yhtä paljon lasten kanssa. Meillä ei myöskään tarvita mitään sopimuksia tai listoja asioiden hoidosta puoliksi, kaikki soljuu mukavasti yhteisymmärryksessä.

_DSC0796xKummallakaan ei ole tarvetta rellestää ja juosta kaupungilla harva se viikko, tai edes kuukausi. Siksi kummallakaan ei ole myöskään tarvetta kieltää, jos jompikumpi haluaa joskus käydä jossain. Nalkutus on suhteen tappaja, ja sitä mä en halua tehdä omassa parisuhteessani koskaan, enkä onneksi joudukaan. Kun asioista jutellaan avoimesti, ja muistetaan sanoa asialliseen sävyyn heti jos joku harmittaa toisen käytöksessä, eikä padota ärsytystä sisälle viikkokausia ja laukaista väsykiukussa juuri ennen nukkumaanmenoa maanantai-iltana, on kaikki paljon helpompaa.

Harmituksen aiheita useammin muistetaan kuitenkin kertoa, mikä toisessa on ihanaa. Siitä mä tykkään Otossa, että se ei ole mikään jöröjukka joka ei huomaa jos mulla on uusi kampaus. Otto kehuu aina kun on aihetta, ja piristää jos on huono hetki tai päivä. Mä olen samanlainen, ja olisi kuluttavaa olla aina vain itse kehumassa toista, eikä saada itse koskaan vastakaikua.

Meitä yhdistävät myös ihanat yhteiset ystävät, jotka välittävät meidän perheestä ja meistä, ja haluavat viettää meidän kanssa aikaa. Toki meillä on omiakin kavereita, joita nähdään itseksemme, mutta silloin kun satutaan pääsemään yhdessä jonnekin, ei ole koskaan vaikeaa päättää kenen kanssa mennään. Ystävistähän sen näkee hyvin, että me ollaan samanhenkisiä ihmisiä. Meidän aiemmin ”omat” kaverit ovat nykyään yhteisiä kavereita, ja monet ennestään toisilleen tuntemattomat kaverit ovat nykyään kavereita keskenään.

Kyllä, me ollaan erilaisia. Mutta me ollaan myös samanlaisia, niissä tärkeimmissä asioissa. Mä törmäsin tällä viikolla erääseen blogitekstiin, jossa pohdittiin onko ainoa oikea rakkaus sellaista, joka satuttaa ja jonka tietää olevan tuhoontuomittua. Mulla on kokemusta myös siitä satuttamisesta ja riipivästä ”rakkaudesta”, ja mä olen sitä mieltä että ei missään nimessä. Mun mielestä oikea rakkaus on sitä, mikä ei satu koskaan, ja minkä tietää kestävän mitä vastaan ikinä tuleekaan. Se että voi luottaa toisen rakkauteen, ja suhteen kestävyyteen ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö rakkaus voisi olla intohimoista, palavaa ja kutkuttavan ihanaa. Mä voin kertoa, että vieläkin kun odotan Ottoa töistä iltaisin kotiin, ja tiedän sen olevan bussissa, mulla tulee sellainen kutkuttava tunne että iik kohta mä nään mun Otsukan.

PS: Kuvituksena kuvat joita otettiin maailman kauheimmasta kuvakulmasta, sängyllä makoillen laivalla viime viikolla. Otettiin ne koska haluttiin nauraa sille miten idiootilta näytettiin, ja niiden ei pitänyt päätyä minnekään. Tässä ne nyt kuitenkin on.


30 Responses to “Niin erilaiset yhdessä ollaan”

  1. Minävaan sanoo:

    Niin pelottavalta kun tää saattaa kuulostaakin niin oli kuin olisin lukenut omaa parisuhde kertomusta! Täällä ei vaan pelata WOWia vaan LOLia

    • Iina Iina sanoo:

      Hahah, no mut ei oo pelottavaa, just ihanaa että teillä menee hyvin :)!! Ottoki on joskus pelannut LOLia mut wowi vei voiton :D

      • Minävaan sanoo:

        Kiitos ihanasta vastauksesta! En tiiä mihin katos ton kommentin loppu vai eikö vaan mulla näy, niin laitan sit tuplana, eli kaikkea hyvää teille ja loppukesään, olette ihania! <3

    • MInävain sanoo:

      Hahaha ajattelin täsmälleen noin. Mut täällä pelataan molempia!:D

  2. Sanna sanoo:

    Ootte ihan liian söpöjä :3

  3. Katarooma sanoo:

    Täytyy sanoa, että tää on ku mun suusta tää teksti. Ite ajattelen samalla lailla parisuhteesta ja yhdessä erilaisena olosta… Ja, haha, mun mies on kans pelimiehiä… :D Tykkään pelata sotapelejä yms. Sitte kertoo mulle iltasaduksi peleistä tietoja… :D

  4. laaura sanoo:

    Olipa kiva teksti. Mun mielestä erilaisuus on parisuhteessa nimenomaan rikkaus (vaikka yhtenevät-tuulipuvut-pariskunnat onkin koomisen söpöjä;)) Ja niinku sä totesit niin kaikrsta ei tartte olla samaa mieltä niin toiselle pitää kuitenki osata antaa tilaa. Kiitos Iina taas ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Kiitos. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos sun kauniista sanoista, kiva kuulla että teksti herätti ajatuksia ja kolahti!<3 Mä oon samaa mieltä, erilaisuus on rikkaus, vaikka ei siinäkään varmasti mitään vikaa ole että kaikki on tuulipukuja myöten samanlaista, jos se tekee onnelliseksi :)!

  5. limppu sanoo:

    Luin kans tuon tekstissäsi mainitun toisen blogitekstin, mikä herätti itsessäni vähän hämmennystä. Elokuvissa ja kirjoissa sellainen tuhoon tuomittu rakkaus ehkä toimii, mut oikeessa elämässä ei. Musta rakkaus koostuu syvästä kiintymyksestä ja välittämisestä, enkä oikein osaa kuvitella miten ne toteutuisivat rakkaudessa, joka vaan satuttaa, sellainen ei mun mielestä ole kenenkään ajan arvoista saati oikeaa rakkautta parhaimmillaan.
    Teillä on mun mielestä jotain niin ihanaa, ja jopa sellaista minkä olemassaoloon en omien mönkään menneiden suhteiden takia uskoisi, ja mä toivoisin joskus löytäväni jonkun yhtä sopivan ihmisen mulle kuin sä oot löytänyt itsellesi Otosta :) Toivon perheellenne vilpittömästi kaikkea hyvää, tätä blogia on niin ihana seurata kun selvästi ootte kuin toisillenne tehdyt.

    • Iina Iina sanoo:

      Mä oon samaa mieltä! Elokuvat ja kirjat on asia erikseen, mutta pitää osata erottaa kerronnalliset tehokeinot, ja oikea elämä toisistaan. Kiitos ihan hurjan paljon sulle ihana, ja olen varma että löydät sen ihanan ihmisen itsellesi jonka kanssa on maailman parasta olla. Kaikkea hyvää myös sinulle<3

  6. Demi A. sanoo:

    Oi mahtipostaus! Sai mut miettimään oman parisuhteeni yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. :D Ihanat te ♥

  7. Emilia sanoo:

    Ihana postaus, kiitos kun tartuit tähän! :)
    En muista enää mitä aiempaan kommenttiini kirjoitin, mutta pyysin tätä postausta, koska olen itse parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on tosi erilainen kuin minä. Mun aiempi poikaystävä taas oli kiinnostuksenkohteiltaan yms. kuin mun kopio, joten tämän nykyisen parisuhteen alkaessa olen kehittänyt erilaisuudesta pientä kriisiä. Eikä asiaa helpota esimerkiksi mun äidin kommentti: ”Onko teillä mitään yhteistä?”. Jep, kiitti…. Mutta toimiko se parisuhde sitten eksän kanssa, joka oli samanlainen kuin minä? No ei.

    Meillä on myös yhteistä samanlaiset arvot – molemmat ovat halunneet perheen. Kumpikaan ei halua mitään taikatemppuja ja maailmanympärys-matkoja tulevaisuudessa vaan ihan elää sitä perhearkea, sitten kun sen aika koittaa. Paljon uusia asioita olen tämän parisuhteen aikana oppinut. Ennen en olis vilkaissutkaan MM-jalkapalloa, mutta nyt jopa kyselen pelien jälkeen kuka voitti! :D

    Toi on ihanaa, että kerrotaan, mistä toisessa pitää. :) Sitä meilläkin muistetaan tehdä joka päivä.

    • Iina Iina sanoo:

      Hei jes ihanaa että tykkäsit, kiitos paljon sulle mielenkiitoisesta postaustoiveesta!!<3 Ja nimenomaan, sillä ei ole väliä kuinka paljon on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, jos on samat arvot ja suhde toimii juuri sen ihmisen kanssa! Parasta on oppia uusia asioita toiselta :) Ihanaa että teilläkin kehutaan, se saa hyvän fiiliksen :) Kaikkea hyvää teille molemmille<3

  8. SaaraT sanoo:

    Voi ihana Iina!
    Meilläkin ennen pelihommia mies harrasti, kunnes työ ja perhe alkoi liika haitata harrastustoimintaa :D Wow kuitenkin on joillekin vähän liikaa aikaa vievä peli, varsinkin kun työ on sitä, että ollaan putkeen 48h töissä ja kotona sitten odottaa neljä lasta.

    Ja tuon kyseisen blogitekstin luin kans.. Sillä tavalla siinä on jotain perää, että minun mielestä välillä täytyy parisuhteessa kinastella edes jostain, yleensä ihan typeristä asioista, että on sitten taas mukava sopia ja säpöstellä :) Ja suhteen alkuaikoina, kun ei niin usein päässyt näkemään niin ikävöi toista niin, että sattui. Se on minusta ainut ”kipu” ja kärsimys, jota rakkaus saa aiheuttaa.. Ja vielä 14vuoden jälkeen minullakin kupliii mahassa kun mies on tulossa töistä kotiin <3

    • Iina Iina sanoo:

      Haha meillä joustetaan varmaan unesta, kun aina löytyy aikaa pelaamiselle vaikka Otto on vääntänyt 6pvä/vko töitä melkein vuoden ennen tätä kesälomaa ja ollaan vietetty yhteistäkin aikaa :D Unesta ei ole hyvä joustaa, onneksi nyt on loma!

      Pienet kinastelut toki on ihan normia suhteessa, ja itsekin olen satuttavaa ikävää kokenut, mutta sellaista että toinen tahallaan satuttaa, en voi missään nimessä hyväksyä, ja se ei mielestäni kuulu oikeaan rakkauteen, juuri niinkuin sanoitkin :)! Ihana kuulla että kuplii, mä odotan innolla että ollaan oltu 14v yhdessä ja mullakin kuplii :D Ihanaa kesää teidän perheelle<3

  9. Laura sanoo:

    Ihana postaus <3

  10. Jennye sanoo:

    Heh, olipas melkein kuin omasta kynästä tämä postaus :) Me myös miehen kanssa ollaan melko erilaisia ja joskus ärsyyntyneenä on tullut mietittyä, että mikä meitä oikeasti yhdistää… Mutta kyllä niitä tekijöitä on lopulta tosi paljon ja mulle tärkeää on se, että pohjimmiltaan meillä on samanlainen arvomaailma. Liian samanlaisen kanssa en voisi edes kuvitella seurustelevani, sillä kaipaan parisuhteessa haasteita!

    Meilläkin mies pelasi ennen työttömänä ollessaan Wowia huimia tuntimääriä. Mulle se oli kova pala, koska itse en oo koskaan pelannut mitään ja pelimaailmaa tuntui olevan tosi vaikeaa ymmärtää. Aina kun se pelin naputtelu, mikkiin huutaminen yms alkoi, mua alkoi ärsyttämään :D Nykyisin oon kuitenkin ylpeä miehestä, siitä mitä kaikkea se pelaamisen myötä on saavuttanut. Käytiin pelaamisesta kyllä pitkät keskustelut aikoinaan useasti ja siinä sai kyllä omaa luonnetta kasvattaa, koska ymmärsin etten voi olla niin itsekäs ja tukahduttaa miehen harrastusta. Nykyisin Wow-ajat alkaa olemaan jo takanapäin, kun työ ja parisuhde menee edelle :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiva että postaus kolahti! Mä oon kans vähän sellainen tyyppi, että tylsistyisin jos oltaisiin kaikessa ihan samanlaisia, mun mielestä on ihanaa oppia toiselta uutta :)!

      Muakin on ärsyttänyt joskus eksien wowin pelaaminen, silloin kun se on ollut kokonaisvaltaista ja oman tyttöystävän syrjäyttävää, mutta Otto on aina osannut vetää rajan oikeaan kohtaan ja antanut aikaa mulle ihan tarpeeksi, peleistä huolimatta :)! Mukavaa kesää teille<3

  11. Jasmin sanoo:

    Kuulostan varmaan kamalalta, mutta tää teksti herätti mut ajattelemaan miten kamala tyttöystävä mä oon välillä ollut! Mua ei oikeasti välillä saa kiinnostumaan kaikista mun poikaystävän asioista ja saatan välillä antaa tämän puhua enkä kuuntele lainkaan.. Ei sillä, ei häntäkään kiinnosta jotkut mun asiat mutta niin. Useampi vuosi seurustelua takana eikä mitään näennäistä ongelmaa ole, mutta ehkä voisin oppia kunnioittamaan toisen niitäkin harrastuksia, joista en tajua mitään.

    Kaikkea hyvää teille koko perheelle! Ja kiitos tästä herättelystä;)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiva että tykkäsit, kiitos itsellesi! <3 En mä usko että sä kamala olet, eikä kaikesta aina tarvitse kiinnostuakaan, mutta kyllähän siitä tulee toiselle hyvä mieli kun huomaa että tyttöystävä kunnioittaa hänen juttujaan ja on täysillä läsnä! :) Kaikkea hyvää myös teille ja ihanaa kesää<3

  12. Elisabet sanoo:

    Mahtava teksti, sai ajattelemaan omaakin suhdetta monella tavalla. Välillä mä sorrun siihen nalkuttava akka- rooliin, mutta sen roolin mä haluaisin ja voisin jättää (vaikka ei kai se nyt välillä niin pahasta ole ;))! Meilläkin on paljon erilaisia kiinnostuksen kohteita, mutta kyllä mekin kuunnellaan toisen asioita ja ollaan edes sen verran kiinnostuneita. Miehen lempparit kun on pelit, niin vaikka mä en niistä niin välitä, oon mä silti ylpeä kun hän suorituksistaan kertoo. :) Toiselta voi oppia paljon, joten hyvä vaan kun voi olla erilainen!

  13. Kaisla sanoo:

    Luin tän isolla virneellä höystettynä. : D

    IKÄVÄ! <3

  14. Feline sanoo:

    Yks kaveri kiteytti kerran osuvasti: Rakkautta on päästää toinen niin lähelle, että tällä on kaikki mahdollisuudet satuttaa – ja luottaa siihen ettei niin tapahdu koskaan ;)

    Ihana postaus!

  15. Nimetön sanoo:

    Moikka ! ihana postaus ja olen niin onnellinen teidän puolesta.
    Olen lukenut sun blogia alusta asti, enkä kertaakaan ole kommentoinut! :D hassua. Musta on ollut niin mahtavaa seurata sun blogin ja lastesi jne kehittymistä ja kasvua. Vaikutat huippu tyypiltä ja superäidiltä :). En laiskana ihmisenä jaksanut selata postausta missä kerroit, että blogin nimi ei tunnu enää omalta jne. Niin mun mielestä sun kannattais ottaa vaikka jostain toisesta sulle tärkeästä biisistä joku hyvä lause yms. Jokaisella meillähän on sellanen biisi, joka vaan tuntuu että on kirjotettu omasta elämästä. Älä missään nimessä laita Iina Lauraa blogin nimeksi se olisi liian massa ! Hyvää kesän jatkoa sulle ja perheelle :).

  16. Nimetön sanoo:

    Voi ootte sulosia :) missä muuten teidän pikkuset nukku laivalla, oliko teillä matkasänky mukana tms?

  17. st.brigitten sanoo:

    Ihana postaus ja ihanat te <3 Me ollaan mun mieheni kanssa tunnettu reippaasti yli 10 vuotta (lähempänä 15v kai jo?). Inhottiin toisiamme aluksi, mutta tässä sitä nyt ollaan. Me ollaan kyllä ihan erilaisia joka asiassa…vaikea keksiä mikä meitä edes yhdistää haha :D

Kommentoi