Huomenna kääntyy (vuokra)auton nokka kohti Helsinkiä, ja kotiudutaan pysyvästi meidän kesäreissuilta. Kieltämättä risteilyreissun ja Oulun viikon jälkeen alkaa olla jo pienoinen koti-ikävä. Oma sänky, oma vaatekaappi ja oma suihku houkuttelevat, vaikka täällä mun tädillä on hieno vastaremontoitu saunarakennus upeine kylppäreineen. Omassa suihkussa vaan on sitä jotain! Ehkä hieman jo kaipaa oman kodin rauhaa, vaikka täällä onkin ollut rento meininki, ja viikko on ollut juuri sopiva pituus reissulle, niin ollaan rauhassa ehditty nähdä kaikkia, eikä hösätty paikasta toiseen 24/7.

Tuntuu että meidän tytöt on kasvaneet ainakin kilometrin isompien serkkujensa seurassa, ja oppineet vaikka mitä uusia taitoja. Zelda on oppinut kiipeämään tuolille ja trampoliinille, ja sanomaan loppu, ruoka ja ihhahhaa. Mieluisaa tekemistä on riittänyt joka hetkelle, ja mekin ollaan Oton kanssa saatu ladattua akkuja kun Zeldalle on ollut monta innokasta syöttäjää ja hoitajaa, ja Tiaralle leikkikavereita. Etenkin Tiaralle oli iso juttu myös vierailla mummunsa kotona ekaa kertaa niin että muistaa, nyt neiti tietää aina kun mummulle soitellaan, että missä se mummu oikein luuraa, on ehkä helpompi sitten miettiäkin päässä että mitä se tarkoittikaan että mummu on Oulussa.

Jokapäiväisten monen tunnin pihaleikkien lisäksi lapset ovat päässeet näkemään kaikkia sukulaisiaan, mökkeilemään, kastelemaan kukkia ja vierailemaan heppatallilla katsomassa heppoja. Zelda oli järkyttynyt kun iso heppa työnsi pään ulos karsinastaan, mutta kovin kiinnostunesti tarkkaili heppoja kokoajan. Tiara säikähti hepan päristelyä, mutta halusi silti innoissaan käydä katsomassa eri heppoja kun mun serkku esitteli suosikkejaan. Tuleekohan tytöistä heppatyttöjä isona?

Tänään näin päivällä mun rakasta Jarppulia keskustassa, sekä serkkuani Riinaa. Oli ihana hengailla, ja vähän aleshoppailla sekä ostaa serkuille tuliaisia. Lisäksi ihana lukijani täältä Oulusta kävi moikkaamassa, ja hänen kauniista sanoistaan tuli niin hyvä fiilis! Ihanaa että te olette niin aktiivisia ja hengessä mukana meidän elämässä, ei voi muuta kuin kiittää sydämen pohjasta teitä kaikkia, jotka kannustatte ja piristätte meitä päivittäin eri kanavien kautta!

Naurattaa muuten hieman mun ja Jarnon identtiset poseerausasennot ja melko samantyyliset takitkin, molemmat ihan vahinkoja!

Shoppailun jälkeen tein jotain mitä en ole tehnyt yli kahteen vuoteen, vietin äidin kanssa pari tuntia kahdelleen, ja suuntasin äidin kanssa kahdestaan lounaalle. Me oltiin sovittu jo Helsingissä, että viimeisenä Oulu-päivänä mennään kahdestaan kiinalaiseen syömään meidän vakkari Kung Po -kanat ja jutellaan oikein kunnolla. Oli ihanaa viettää äiti-tytär -aikaa, yleensä kun ollaan aina liikenteessä koko porukalla ja päähuomion vievät lapset. Käytiin Torinrannan Beijingissä ja ruoka oli superhyvää, mä söin koko annoksen ja tilattiin vielä lisäriisiä, taisi olla ihan pieni nälkä, kun ne annokset on tosiaan ihan rekkamiestasoa kooltaan.

Lounaan jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen  vierailu, käytiin moikkaamassa Oton serkkua ja hänen avovaimoaan, sielläkin sai ahtaa herkkukakkua naamariin. Meillä alkaa kyllä nyt monen viikon herkkulakko kotona, aivan liikaa tullut syötyä herkkuja tämän viikon aikana kun joka kyläpaikassa on aina ollut uudet herkut tarjolla, välillä monta kertaa päivässäkin. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista, kotona laitetaan taas ruokavalio kuntoon ja herkutellaan tuoreilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja muilla kesäihanuuksilla.

Lomaa on varjostanut ainoastaan yksi ikävämpi juttu, nimittäin mun viisaudenhammas. Ensin päättelin kipeän posken johtuvan vain aftasta, mutta kun kipu ei ollut vielä viikonkaan jälkeen helpottanut, päätin tarkastella suun tilannetta. Viisaudenhammashan se sieltä puskee takahampaan vierestä kauniisti 90 asteen kulmassa, suoraan kohti poskea. Nyt hieman kaduttaa, että yhden traumaattisen viisaudenhampaan poistoeikkauksen jälkeen en antanut leikata muita pois 18-vuotiaana.

Hammaslääkäriin on melkeinpä pakko suunnata, vaikka kylmä hiki puskee jo pelkästä ajatuksesta otsalle. Elättelen vielä pientä toivoa että hampaan puhkeaminen pysähtyisi, sillä se on jo vuosia ollut läpi ikenestä yhden millinkokoisen kulman verran, mutta melko epätoivoiselta tuntuu tämä toiveiden elättely. Saa nähdä miten tässä vielä käy! En jaksa stressata, kun en asialle juuri nyt voi mitään. Ja pitihän se pieni kiusa olla muuten niin ihanalla lomalla, eihän sitä liian mukavaa saa olla näin suomalaisen ajattelutavan mukaan olla, eikö, haha!

Mä lähden nyt pakkaamaan vielä viimeiset jutut ennen huomista, ja sitten nukkumaan, että jaksetaan sitten aamulla olla pirteinä hakemassa autoa. Luvassa on ainakin arvontaa ja kaikkea muutakin hauskaa, pysykää kuulolla! Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille! Blogi aktivoituu kunnolla taas kunhan päästään himatunnelmiin!

Biisinsanoituksiin mieltyneenä lainasin Robinilta postaukselle otsikon. Yksi teistä ihanista toivoi postausta mun ja Oton erilaisuuksista ja samanlaisuuksista, kun kuulemma blogien perusteella vaikutamme niin erilaisilta ihmisiltä. Se on varmasti totta, sillä suurin osa meidän kiinnostuksenkohteista on aivan kuin toiselta planeetalta, kun verrataan toisiamme. Ei me kuitenkaan täysin erilaisia ihmisiä olla, kyllä se toimiva suhde vaatii niitä samankaltaisuuksiakin, enkä usko että oltaisiin oltu yhdessä kolmea ja puolta vuotta jos meissä ei mitään samaa olisi.

Siinä missä Otto on kiinnostunut peleistä ja paranormaaleista ilmiöistä, muhun iskee muoti ja chicklit. Ottoa ei juuri vaatetus kiinnosta, hänen lempiasunsa mulle on farkut, toppi ja hiukset auki. Mä taas rakastan etsiä vaatteita Otolle, ja olen saanut entisen huppari-teeppari-farkut-converset -herran ostamaan farkkushortseja, kauluspaitoja, nahkapaikatuin olkapäin varustettuja neuleita ja vaikka mitä kenkiä itselleen.

Vaikka Otto tykkää perusvaatteista, hän ei koskaan yritä rajoittaa mun pukeutumista tai hauku mun asuja, vaikka ne erikoisia olisivatkin. Päinvastoin, Otto kannustaa tekemään niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Sama toimii toisinpäin, vaikka mä kannustankin Ottoa kokeilemaan rohkeasti erilaisia tyylejä, en ikinä pakottaisi häntä ostamaan tai pukeutumaan vaatteisiin joista hän ei oikeasti tykkää. Lähinnä vaan autan löytämään uusia ja erilaisia tyylejä, joita hän ei muuten ehkä tulisi ajatelleeksi.

Pelit ei ole koskaan ollut mun kiinnostuksenkohteiden toplistan kärkipäässä, mutta pelasin mäkin pienenä meidän kasibittisellä Super Marioa joka päivä. Mä en ennen Ottoa tiennyt mikä on MMO tai rpg, mutta nytpä tiedän. Ennen ajattelin Wowin olevan typerää, koukuttavaa ajan ja rahan hukkaa. Oton kanssa olen oppinut että se voi olla monia eri taitoja kehittävä harrastus, joka antaa harrastajalleen paljon. Vaikka mä en olisikaan itse innostunut uusista haarniskoista tai jousipyssyistä pelissä, tai sen yhden pelin loppuratkaisusta, satuttaako se mua että kuuntelen kun toinen kertoo itselleen tärkeästä asiasta? Ei.

Kuten parisuhteessa muutenkin, kuuntelu on tärkeää myös kiinnostuksenkohteissa mun mielestä. Se että arvostaa toista sen verran, että kiinnittää huomiota toisille tärkeisiin asioihin, on välttämätöntä. Jos sua ei kiinnosta mitä sun miehelläsi on sulle kerrottavaa, miksi olette edes yhdessä? En mäkään aina jaksa innostua ja hihkua mukana, kun psn networkiin on julkaistu uusi hyvä peli, tai katsoa animea, kun en piirretyistä elokuvista pidä, mutta mä voin silti olla läsnä ja kuunnella, olla iloinen toisen puolesta.

Meidän erilaisia kiinnostuksenkohteita on siis pelit, anime, paranormaalit ilmiöt, muoti, kauneus ja jossain määrin myös musiikki. Mä rakastan klubimusaa, r’n’b:tä ja Rihannaa. Otto kuuntelee kaikkea örinähevistä emo- ja pelimusiikkiin. Tykätään me kuitenkin molemmat hiphopista ja monista suomalaisista artisteista, enkä mä vanhana Asking Alexandria -fanina inhoa niitä Oton örinöitäkään, vaikka en enää sellaista musiikkia itse laitakaan juuri soimaan.

Ei se kuitenkaan ole mikään ongelma, että musiikkimaussa on eroja. Spotifysta löytyy molempien suosikit ja biisejä on helppo vaihtaa niin että molemmat saavat kuunnella omia lemppareitaan. Ja tokihan Otolla on työmatkat ja kuulokkeet joista kuunnella päivisin mitä haluaa, niinkuin mullakin on päivisin aikaa kasvattaa meidän tytöistä pikku tanssijoita klubimusan tahtiin.

Silloin kun Otto pelaa, on mulla aikaa (heh, ihannetilanteessa jos ei olisi niin paljon töitä tehtäväksi) lukea kirjoja, katsoa hömppäleffoja ja selata lookbookia ja pinterestiä, tai nettikauppoja. Me myös bloggaillaan nykyisin aina yhtäaikaa, joten mun blogihommat eivät enää vie yhtä paljon meidän yhteistä aikaa kuin ennen. Istua nakotetaan yhteisen tietokonepöydän ääressä makkarissa, höpötellään ja oikoluetaan toistemme kirjoituksia. Sitten kun sitä yhteistä aikaa on, me katsotaan leffoja tai sarjoja, syödään ja jutellaan.

Leffoissa meillä on tosi samanlainen maku, rakastetaan molemmat kunnon toimintaleffoja, draamoja ja komedioita, kauhukin menee. Otto tykkää ehkä enemmän scifistä kuin minä, ja mä taas romcomeista, mutta vuorotellen katsotaan niitäkin sulassa sovussa. Sarjamaku meillä on myös lähes identtinen, ja yleensä katsotaankin iltaisin juuri lempisarjojamme, vaikka nyt kaikki ovatkin kesän korvalla harmillisesti jääneet tauolle ja joudutaan odottelemaan kevääseen asti Game of Thronesia, Shamelessia ja muita lemppareita.

Yksi yhdistävä kiinnostuksenkohde meillä on vielä ylitse muiden: ruoka. Siihen suhtaudutaan rakkaudella, panostetaan ja nautitaan rauhassa silloin kun lapset sen sallivat. Vaikka Otto inhoaa sushia ja mä taas rakastan, meillä on muuten melkein samat lempiruuat ja molemmat tykkäävät kokata. Tie miehen sydämeen kävi meilläkin vatsan kautta, Otto muistelee vieläkin lämmöllä kuinka ensimmäisiä kertoja Oton luona yökyläillessäni olin tehnyt meille lihapullia ja perunamuusia ruuaksi sillä aikaa kun Otto oli iltavuorossa, yhteentoista asti illalla.

Vaikka meillä on paljon samojakin kiinnostuksenkohteita, en pidä niitä parisuhteen kannalta mitenkään tärkeänä. Uskoisin että me oltaisiin ihan yhtä onnellisia, vaikka Otto inhoaisikin blogeja, eikä tykkäisi katsoa leffoja. Paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita tärkeämpi asia avioliitossa on yhteiset arvot. Ja yhteiset arvot meiltä löytyy, kuten pappikin meidän vihkitilaisuudessa sanoi. Me molemmat ollaan koti-ihmisiä, pidetään perhettä suuressa arvossa ja oltiin haaveiltu omista lapsista pitkään ennen tapaamistamme.

Kasvatuksessa vedetään yhtä köyttä, ja ollaan samaa mieltä siitä miten asiat hoidetaan. Kumpikaan ei puutu toisen tapaan olla vanhempi, tai sysää hommia vain toiselle osapuolelle. Me molemmat huolehditaan kodista, ollaan lasten kanssa ja hoidetaan asioita tasapuolisesti. Toki vetovastuu on mulla kun olen päivisin kotona, mutta iltaisin Oton tultua töistä kotiin me ollaan kyllä ihan yhtä paljon lasten kanssa. Meillä ei myöskään tarvita mitään sopimuksia tai listoja asioiden hoidosta puoliksi, kaikki soljuu mukavasti yhteisymmärryksessä.

Kummallakaan ei ole tarvetta rellestää ja juosta kaupungilla harva se viikko, tai edes kuukausi. Siksi kummallakaan ei ole myöskään tarvetta kieltää, jos jompikumpi haluaa joskus käydä jossain. Nalkutus on suhteen tappaja, ja sitä mä en halua tehdä omassa parisuhteessani koskaan, enkä onneksi joudukaan. Kun asioista jutellaan avoimesti, ja muistetaan sanoa asialliseen sävyyn heti jos joku harmittaa toisen käytöksessä, eikä padota ärsytystä sisälle viikkokausia ja laukaista väsykiukussa juuri ennen nukkumaanmenoa maanantai-iltana, on kaikki paljon helpompaa.

Harmituksen aiheita useammin muistetaan kuitenkin kertoa, mikä toisessa on ihanaa. Siitä mä tykkään Otossa, että se ei ole mikään jöröjukka joka ei huomaa jos mulla on uusi kampaus. Otto kehuu aina kun on aihetta, ja piristää jos on huono hetki tai päivä. Mä olen samanlainen, ja olisi kuluttavaa olla aina vain itse kehumassa toista, eikä saada itse koskaan vastakaikua.

Meitä yhdistävät myös ihanat yhteiset ystävät, jotka välittävät meidän perheestä ja meistä, ja haluavat viettää meidän kanssa aikaa. Toki meillä on omiakin kavereita, joita nähdään itseksemme, mutta silloin kun satutaan pääsemään yhdessä jonnekin, ei ole koskaan vaikeaa päättää kenen kanssa mennään. Ystävistähän sen näkee hyvin, että me ollaan samanhenkisiä ihmisiä. Meidän aiemmin ”omat” kaverit ovat nykyään yhteisiä kavereita, ja monet ennestään toisilleen tuntemattomat kaverit ovat nykyään kavereita keskenään.

Kyllä, me ollaan erilaisia. Mutta me ollaan myös samanlaisia, niissä tärkeimmissä asioissa. Mä törmäsin tällä viikolla erääseen blogitekstiin, jossa pohdittiin onko ainoa oikea rakkaus sellaista, joka satuttaa ja jonka tietää olevan tuhoontuomittua. Mulla on kokemusta myös siitä satuttamisesta ja riipivästä ”rakkaudesta”, ja mä olen sitä mieltä että ei missään nimessä. Mun mielestä oikea rakkaus on sitä, mikä ei satu koskaan, ja minkä tietää kestävän mitä vastaan ikinä tuleekaan. Se että voi luottaa toisen rakkauteen, ja suhteen kestävyyteen ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö rakkaus voisi olla intohimoista, palavaa ja kutkuttavan ihanaa. Mä voin kertoa, että vieläkin kun odotan Ottoa töistä iltaisin kotiin, ja tiedän sen olevan bussissa, mulla tulee sellainen kutkuttava tunne että iik kohta mä nään mun Otsukan.

PS: Kuvituksena kuvat joita otettiin maailman kauheimmasta kuvakulmasta, sängyllä makoillen laivalla viime viikolla. Otettiin ne koska haluttiin nauraa sille miten idiootilta näytettiin, ja niiden ei pitänyt päätyä minnekään. Tässä ne nyt kuitenkin on.

Saimme testata TallinkSiljan uusittua Silja Serenadea, ja juhannuskiireiden hellitettyä ajattelin kertoa vähän enemmän meidän reissusta. Mukaan reissulle lähti meidän oman perheen lisäksi mun äiti, jonka tosin lasken kyllä perheeseen kuuluvaksi vaikka ei meillä asukaan. Me majoituttiin 11:nnen kannen DeLuxe-hyteissä, merinäköalalla. Hytit olivat ihanan tilavia, sekä parisängyllä ja levitettävällä nojatuolisängyllä varustettuja. Lisäksi saimme Zeldalle matkasängyn ihanilla prinsessalakanoilla.

Kokeilimme myös Silja Serenaden uusittua ravintolatarjontaa. Meillä oli molempina iltoina pöytävaraus ensimmäiseen, kello 17/17.15 kattaukseen, mikä sopi oikein hyvin sillä tuohon aikaan päivästä alkoi olla jo suden nälkä. Ensimmäisenä iltana söimme ravintola Tavolatassa, joka on kuutoskannen italialainen Ala carté-ravintola. Tavolatassa oli lapsille oma herkullinen ja monipuolinen buffet, josta löytyo lapsille perus lihapulla-ranskis-nakkikombon  lisäksi myös paljon eri vihanneksia, salaattia, lohta, kanaa, katkarapuja ja gnoccheja joista tytöt tykkäsivät kovasti. Lasten buffet on Tavolatassa ilmainen vanhempien seurassa ruokaileville alle 6-vuotiaille lapsille.

Olen itse ollut aina enemmän buffetin ystävä laivalla, ja huomasin ensimmäisenä iltana kaipaavani buffetin valinnanvaraa, nopeutta ja sujuvuutta lasten kanssa. Syömämme ruoka Tavolatassa oli todella taivaallista: alkuruuaksi Vitello Tonnatoa ja parsaa ricottajuustolla ja pistaasipähkinöillä, pääruuaksi härkää timjamiperunoilla, valkosipulissa paistetulla pinaatilla ja punaviinikastikkeella, ja Otolle vegepastaa mm. parsalla ja pistaasipähkinöillä. Tavolatassa, Ala Carté´-ravintola kun on, joutui kuitenkin oman aikansa odottelemaan ruokia ja kipeän Zeldan kanssa koin sitten buffetin helpommaksi vaihtoehdoksi kun ruoan sai heti eteensä.

Toisena iltana sitten syötiinkin uudistuneessa Grande Buffetissa, ja ruokailu sujui jouhevammin kun Zeldakaan ei ehtinyt hermostua. Valinnanvaraa oli ihan uskomattoman paljon, ja alkuruokien ystävänä yllätyin kuinka paljon söin myös pääruokia, kuten herkullisia falafeleja ja possun ribsejä. Silti mun ikuinen suosikkini on kalapöytä, ja kaikki erilaiset salaatit. Grande Buffetin uudessa Aasia -pöydässä oli tarjolla mm. sushia sekä ihanaa nuudelisalaattia, sushi maistui mulle ja salaatti vei Oton sydämen.

Jälkkäreitä oli myös tarjolla runsaasti, ja kaikkien lasten suurin suosikki näytti olevan pehmiskone ja valinnaiset lisukkeet pehmikselle. Me oltiin laiskoja eikä jaksettu jonottaa, ja haettiin lapsille ville vallaton -jätskipuikot altaasta, eikä muutenkaan ole hyvä herkutella liikaa. Itse kuitenkin maistelin herkullisia tartaletteja, konvehteja ja moussekakkuja oikein mielelläni.

Uusitun Serenaden kauppatarjonta oli lisääntynyt mukavasti, ja laajentunut Tax free -myymälä oli valikoimaltaan todella kattava ja ihanan raikas. Me törmättiin Tax Freessä ihanaan Vilmaan, niinkuin Instagramin seuraajat ehkä huomasivatkin jo, ja Vilma esitteli meille kosmetiikkapuolen ihanuudet ja parhaat suklaat. Nappasin mukaani ensimmäisen Victoria’s secret -tuotteeni, kevyen vartalotuoksusuihkeen. Se tuoksuu helmiorkidealle ja punaviinimarjoille, ja on ihanan raikas, ei ollenkaan tunkkainen. Suomesta VS-tuotteita ei vielä saa mutt Serenadella oli ainakin niin paljon valinnanvaraa eri tuotteiden välillä että meinasi iskeä pieni valinnanvaikeus.

Lapsille on Serenadella etenkin kesällä paljon kivaa tekemistä. Kaikille tutun lasten Silja Landin lisäksi löytyy myös Kids Club Summer Center kuutoskannelta Tavolatan läheisyydestä. Siellä on hurjasti tilaa ja tekemistä kaikenikäisille lapsille vauvoista teineihin. Muumitalo, liukumäki ja Brio -junarata, sekä jättisuuret pehmeät legopalikat olivat Zeldan lemppareita. Tiara tykästyi eritoten pomppulinnaan, pallomereen, karuselliin ja isoihin leikkiheppoihin joilla isommat lapset ratsastivat, ja joita Tipa tuijotteli haltioissaan muttei uskaltanut itse kokeilla.

Summer Centerin lisäksi lapsille on tietenkin myös mieletön Atlantis -klubin muumidisko, josta Otto kirjoittelikin jo heti reissun jälkeen. Molemmat neidit olivat elementissään muumidiskossa, ja Tipa tanssi kummatkin diskot ihan eturivissä, muumeissa kiinni. Viime vuonna Tipa tyytyi vielä katselemaan taaempaa muiden touhuja ja hytkymään pienesti, mutta tänä vuonna hän irroitteli kunnolla ja uskalsi jopa koskettaa muumipeikkoa, joka taputti Tiaraa päälaelle.

Muumidisko on iltaisin kello 19.45 siis seiskakannen Atlantiksessa, ja sen jälkeen muumipeikko ja pikkumyy lukevat vielä iltasadun lapsille Summer Centerissä joka ilta kello 21.30. Meidän lapset eivät jaksaneet valvoa niin myöhään, kotonakin mennään yleensä nukkumaan 19.30, mutta satuhetki on varmasti mukava tapa saatella vähän isommatkin lapset untenmaille. Muumipeikko ja pikkumyy tuntuivat olevan aika kovassa huudossa kaikkien lasten keskuudessa, haha.

Kokonaisuutena risteily oli ihan huippukiva, ja lähtisin uudelleen koska tahansa. Mutta mä oonkin tällainen risteilylover pienestä asti tykännyt laivakulttuurista ja rennosta meiningistä. Uusittu Serenade on upea, enkä voisi kuvitella helpompaa ja mukavampaa tapaa matkustaa Ruotsiin. Muistan kun joskus mun ollessa ala-asteella kaverini kertoi lentäneensä Tukholmaan ja ihmettelin kovin että miksi hän ei mennyt laivalla. Nykyään tietysti ymmärrän erilaiset tilanteet ja sen että perille haluaa päästä mahdollisesti nopeammin kuin laivalla, mutta silti en haluaisi itse matkustaa Tukholmaan muuten kuin laivalla, ellei olisi ihan pakko. Serenade rokkaa, ja pian myös samanlaisen remonttiuudistuksen kokeva Symphony!

Käytiin eilen mun mummolassa porukalla syömässä mummon perinteinen lihamureke ja perunamuusi -lounas ja ai että mä olin kaivannut sitä makua! Pienestä asti aina kun ollaan menty käymään mummolassa, olen toivonut juuri sitä lounaaksi, se vain on niin hyvää, vaikka toki mummo osaa tehdä muutakin hyvää ruokaa. Oli ihana päästä pitkän tauon jälkeen käymään mummolassa, mulla oli omia isovanhempiani kova ikävä.

Mä oon viettänyt lapsuuteni jokaisesta kesästä ainakin puolet mummun ja papan luona Oulussa tai Oulun lähellä, ja niistä kesistä tulee mieleen ne kaikkein mieluisimmat muistot. Äiti toi mut aina Ouluun kun tarha meni kesällä kiinni, ja meni sitten itse takaisin töihin Helsinkiin, ja tuli takaisin kun hänen oma kesälomansa alkoi. Mummola oli mun rakas kesäkoti. Allaolevissa kuvissa on meitä neljä sukupolvea, mun mummu, äiti, minä ja meidän tytsyt.

Olen onnellinen siitä, että onnistuin rakentamaan läheiset ja lämpimät suhteet isovanhempiini, vaikka asuttiinkin kaukana Helsingissä. Toivon että meidänkin tytöt pitävät mummuaan ja isoisäänsä yhtä suuressa arvossa isompana, kuin minä omia isovanhempiani, ja ainakin nyt jo näyttää vahvasti siltä että toiveeni toteutuu. Toivon toki että meidän tytöt tutustuvat kunnolla muihinkin sukulaisiin, mulle itselleni serkut olivat pienenä kuin sisaruksia, ja edelleenkin ollaan läheisiä vaikka harvemmin tavataan.

Tätini Jonna jonka luona ollaan nyt, on aina ollut mulle kuin isosisko, jota mulla ei koskaan ollut. Meillä ei ole ikäeroa kuin reilut kymmenen vuotta, ja Jonna oli mulle aina lastenvahtina Oulussa ennenkuin mummu ja pappa jäivät eläkkeelle töistä. Hänen kanssaan mä kävin mm. laitattamassa itselleni korvakorut kolmevuotiaana ilman äidin lupaa, hahaaa! 90-luvulla oli vähän vapaampaa, nykyään ei taitaisi kolmevuotias saada korviksia ilman vanhempien läsnäoloa ja lupaa. Mulla on edelleen ne samat korviksen reiät käytössä, ja muistan vieläkin sen päivän kun sain korvikset, ne harjotuskorut on vielä tallessakin. Jonna on ihana, ja mulla on kunnia olla mun nelivuotiaan serkkupoikani kummitäti!

Ihanaa kun Tiaralla on täällä leikkikavereita kokoajan, vaikka varmasti kotona neiti tulee olemaan ihan pihalla kun ollaankin vaan perheen kesken kotona. Onneksi on kuitenkin kesä ja paljon kaikkea kivaa tekemistä, eiköhän Tiarakin totu sitten taas kotona olemiseen. Zelda on ottanut kakkospäikkärit takaisin päivärytmiin kun isompien kanssa juostessa väsähtää ihan eri tavalla.

Pian lähdetään käymään mun toisen tädin mökillä, vaikka ilma ei olekaan mitä parhain raekuuroineen. Eiköhän meille tule kuitenkin mukava pikkureissu! Siellä mökillä mä kalastin aina pienenä serkkujen kanssa, muistan kun sain ongittua ensimmäistä kertaa hienon ahvenen. Annoin sille nimeksi Juusto, ja me pidettiin sen perkuujätteille serkkujen kanssa hautajaiset ennenkuin se paistettiin pannulla syötäväksi. Taidettiin me olla vähän pönttöjä!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Moikat Oulusta! Me tultiin tänne eilen päivällä junalla, ja matka sujui paremmin kuin osasin kuvitella 4h yöunien jälkeen. Kummatkin tytöt olivat oikein nätisti koko matkan ja nukkuivat päiväunetkin, niin jaksoivat hyvin myös loppupäivän aikaisesta herätyksestä huolimatta. Ollaan mun tädin luona koko reissu, ja jo heti eilen Tipalla ja mun 4-vuotiaalla kummipojalla klikkasi, ja he ovat leikkineet yhdessä siitä asti. Zeldakin kulkee tyytyväisenä isompien perässä omiaan höpötellen, ja molemmat nukkuivat yön nätisti. Zeldan rytmit ovat menneet reissuiluissa vähän sekaisin ja raukka on jo iltakuuden aikaan niin väsynyt että on pakko laittaa nukkumaan, onneksi unta riittää silti aamuun asti ja tänäänkin herättiin vasta kahdeksalta.

Juhannus sujui suht rauhallisissa merkeissä grillaillen sukulaisten ja ystävien kanssa. Ihanaa olla taas täällä, ja nähdä rauhassa kaikkia ja viettää aikaa. Aina kun joku tulee Helsinkiin meidän luo, on yleensä joku tapahtuma kuten synttärit tai muu sellainen syy tulla, mikä vie aikaa ihan perus hengailulta. Täällä ei kiireestä ole tietoakaan ja se on ihanaa, Oulussa on niin ihanan rentoa, eikä paikasta toiseen hösäämistä niinkuin Helsingissä. Mulla on ollut niin ikävä tätä!

Tiara on ottanut mun kummipojasta mallia ja rohkaistunut hirveästi ulkona leikkimisessä. Eilenkin neiti kiipesi trampoliinille pomppimaan ja keinumaan ihan itse, vaikka varmasti olisi jännittänyt ja arastellut vielä vähän aikaa sitten, eikä uskaltanut mennä yksin. Ihanaa katsoa miten reippaasti toinen leikkii ja tutkii omatoimisesti, ja nähdä miten Tipa nauttii kun pääsee suoraan ovesta ulos pihalle leikkimään aina kun haluaa. Mäkin innostuin vähän pomppimaan Zeldan kanssa trampalla ja toinen oli ihan innoissaan.

Tänään mennään juhannuslounaalle mun mummolaan isolla porukalla, ja nautitaan mummun loihtimista herkuista. Loppupäivä otetaan rennosti, eikä suunnitella liikaa. Mä päivittelen lomakuulumisia, ja kerron pian lisää laivareissusta. Kommentteihinkin yritän viimein saada vastattua sopivan tilaisuuden tullen. Vaikka sää ei ole paras mahdollinen, aika perinteinen juhannussää ajoittaisine raekuuroineen, on seura ihan loistavaa ja korvaa surkean sään 100-0. Nyt on loma, ja stressi kaikonnut kokonaan, maailman paras fiilis. Tästä loma vasta alkaa, ja uskon että kesästä tulee ihan huippu! Ihanaa juhannuspäivää kaikille, nauttikaa vapaista ja kiireettömyydestä<3