Rakkauden lukko

31.07.2014

Mä olen kertonut kaiken Berliinistä mitä mieleen vain on juolahtanut, mutta en vielä mitään meidän häämatkasta. Vaikka me shoppailtiin, kierreltiin ja tutkittiin paljon nähtävyyksiä, pääosassa oli kuitenkin se kahdenkeskinen aika. Kaksi kokonaista vuorokautta kahdestaan, ensimmäistä kertaa Tiaran syntymän jälkeen. Se oli ihan uskomatonta, nytkin kun muistelen, se tuntuu melkein kuin unelta. Kun ei ole kolmeen vuoteen viettänyt kahtatoista tuntia pidempää aikaa kahdenkesken miehensä kanssa (tämä 12h siis hääpäivänä ja -yönä), tuntuu kaksi yötä ja kolme päivää ikuisuudelta, hyvällä tavalla.

Rankan vuoden jälkeen se oli juuri sitä mitä me kaivattiin. Loputtomasti aikaa jutella, mitä me molemmat rakastetaan. Kukaan ei keskeyttänyt höpöttelyä tiputtamalla kaukosäädintä lattialle tai kaatamalla maitoja pitkin keittiötä. Ajatukset eivät katkeilleet, kerrankin oli vain me kaksi ja meidän jutut, aikuisten jutut. Ei Seikkailija Doraa, Risto Räppääjää tai Robinia. Tosin taidettiin me iltakävelyllä pari kertaa laulaa Kesärenkaiden kertosäettä, se on vaan niin loistava kesäbiisi.

rakasMeidän suhteen alkumetreiltä asti me ollaan oltu ensin tulevia vanhempia, ja sitten vanhempia, ja joskus joku on meiltä kysynytkin, että entäs sitten kun lapset eivät ole enää kotona? Riittääkö meillä rakkaus ja yhteiset aiheet, kun koko yhteinen taival on ollut vain vanhemmuutta? En epäile hetkeäkään etteikö riittäisi. Erilaisuudesta huolimatta, me ollaan myös tosi samanlaisia, ja ei meidän suhde ole pelkkää vanhemmuutta. Toisillemme me ollaan ihan Iina ja Otto vain, joskus typerillä lempinimillä höystettynä, mutta kuitenkin. Mies ja nainen, ei äiti ja isi.

Tämä häämatka vain vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me toimitaan perheenä, meidän arki on mukavaa, rakkaudentäyteistä, tasaista ja sellaista kuin me itse halutaan. Mutta myös loma, juhla ja kahdenkeskinen aika toimii. Voisin kuunnella Oton juttuja loputtomiin, ja toisinpäin. Siksi, me Berliinin loistavassa maineessa olevan yöelämän kokemisen sijaan, mentiin suhteellisen ajoissa hotellihuoneelle molempina iltoina, ihan vaan että saatiin olla kahden. Sitä vartenhan se häämatka on.

IMG_0681xMeidän häämatkakohde ei ollut kovin perinteinen, mutta jotain perinteistä ja ehkä kliseistäkin me haluttiin tehdä rakkauden symboloimiseksi. Kaikki oli vaan liian täydellistä, että sen olisi voinut jättää tekemättä. Friedrichstrasse, katu jolta käveltiin joka päivä hotellille, silta joka sijaitsi juuri ennen meidän hotellia. Sadat molemminpuolin siltoja kiinnitetyt rakkauden lukot, joiden avaimia joki oli täynnä. Meidän oli pakko ostaa oma lukko, ja kiinnittää sekin siltaan!

IMG_0388xViimeisenä matkapäivänä me kierrettiin puoli Mitteä etsimässä lukkoa kaupoista. Lopulta se löytyi vitsikkäästi sadan metrin päästä sillalta, Friedrichstrassen aseman ruokakaupasta, kun oltiin jo ihan menetetty toivomme. Ostettiin kultainen lukko ja musta permanenttitussi, ja istuttiin aseman portaille kirjoittamaan nimet ja päivämäärä. Viimeistä kertaa hotellia kohti kävellessämme, me kiinnitettiin lukko siltaan. Valittiin paikka huolella, sellainen jossa ei ihan lähellä ollut muita lukkoja. Kohta, josta sitä ei ilman voimakeinoja mitenkään saisi väännettyä irti. Sitten Otto lukitsi lukon, ja mä heitin avaimet jokeen.

IMG_0682Onni että Otto sai ikuistettua avaimet juuri kuvan vasempaan alanurkkaan, kun ne lensivät kohti jokea. Se hetki oli jotenkin niin täydellinen päätös yhteiselle matkalle, ja sinetti meidän rakkaudelle, vaikka onhan meillä toki sormuksetkin. Viiden euron halpa lukko tuntui yhtä hienolta, kuin timanttisormuksen saaminen sormeen hääpäivänä. Nyt meidän on ainakin ihan pakko tehdä uusi matka Berliiniin, pakkohan siellä on käydä katsomassa että lukko on paikoillaan. Lasten kanssa saatetaan lähteä aiemminkin, mutta sillalla sovittiin että viisivuotishääpäivänä, me matkustetaan Berliiniin taas kahdestaan. Ja mä tiedän jo nyt että se sopimus pitää.

IMG_0688x IMG_0690Kiitos Otto näistä kolmesta vuodesta, 212 päivästä, 21 tunnista ja 50 minuutista. Kiitos myös kaikista tulevista vuosista, viikoista ja päivistä. Kaikista ihanista hetkistä, joita vietetään yhdessä. Kaikista niistä hetkistä, jolloin piristät mua kun oon väsynyt tai mulla on paha mieli. Kiitos hetkistä, jolloin tiedät täydellisesti mitä sanoa, vaikka mä olisin ihan hukassa. Kiitos siitä, että kerrot mulle kaikkea, vaikka en aina tajuaisikaan kaikkea. Kiitos luottamuksesta, rakkaudesta, ja siitä että olet hyvä isä. Kiitos ihanasta häämatkasta, ja siitä että et kammoksu naisten rakkaushömppää vaan olet täysillä mukana. Rakastan<3


29 Responses to “Rakkauden lukko”

  1. vinkkivitonen sanoo:

    Permanenttitussi ei ulko-oloissa kestä kovinkaan pitkään. Kannattaa kaiverruttaa lukko sitten viisivuotishääpäivämatkallanne.

  2. Noora sanoo:

    En olekaan aikoihin kommentoinut kunnolla, mutta pitänee taas aloittaa!

    Ootte te kyllä niin suloisia. 🙂 Jotkut joskus on kommentoineet, että pidätte jotain kulissia yllä mutta mä vakaasti uskon, että olette just niin onnellisia miltä näytätte. Tuollainen tasainen ja mukava arki on just se asia, joka pitää suhteen kasassa! Kurja arki yhdistettynä satunnaisiin ilonhetkiin ei saa millään suhdetta kestämään. Meidän arki on jokseenkin räiskyvämpää, koska ollaan molemmat aikamoisia jääräpäitä ja äkkipikaista sorttia myöskin, mutta enemmän silti söpöillään kuin mökötetään eikä vihaisena mennä koskaan nukkumaan. Ja joka ilta sanotaan, että rakastetaan eikä kumpikaan voi nukahtaa ennen noiden sanojen kuulemista.

    Nyt talvella arki muuttuu hiukan kiireisemmäksi, kuin meidän poikasesta tulee isoveli. 🙂 Vauvavuosi oli viimeksi meidän yhteisen elämän raskainta aikaa, mutta hitsauduttiin niin hyväksi tiimiksi ettei tuleva perheenlisäys jännitä yhtään niin paljon kuin esikoisen kanssa. Suhde kyllä kestää kun on vahvoilla kantimilla, sitä ei kannata murehtia ollenkaan.

    P.S. Kiitti kun laskit samalla meidänkin suhteen tarkan keston, jopas on vuodet vierineet siitä päivästä kun molemmat on löytäneet krapulaisen miehen viereltään aamulla. 😀

    • AnnikaN sanoo:

      On kyllä kamalaa jos jotkut luulee, että tämä on kulissia! Ne henkilöt ei oo kokenu oikeaa rakkautta ja suhdetta, jossa kummatkin on onnellisia ja oikeasti iloisia saadessaan jakaa elämänsä toisen kanssa.

      Minä en lopeta etsimistä, ennen kuin olen löytänyt miehen, joka on mun Otto.

    • Iina sanoo:

      Voi ihana sinä, kiva että jaksoit pitkästä aikaa kommentoida!<3 Kiitos hurjasti sun kauniista sanoista, taas kerran!

      Mä olen samaa mieltä, toimiva arki on kaiken perusta, ja se tekee hyvän parisuhteen ja onnellisen fiiliksen. Eihän koko elämää toisen kanssa voi mitenkään perustaa pelkkiin juhlahetkiin! Ihan hirmuisen paljon onnea teille tulevasta pikkuisesta, ihan hullua että teille tulee jo toinen, vastahan me yhdessä odoteltiin, minä Zeldaa ja sinä teidän esikoista 🙂

      Hahah se on kans niin hauskaa kun meillä on sama vuosipäivä 😀 Siitä tosiaan on kulunut jo kauan aikaa! Kaikkea hyvää teidän syksyyn ja ihanaa odotusaikaa<3

  3. Mari sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu, tippa silmässä luin <3

  4. jellu sanoo:

    Ihanaa tekstiä! :’) <3

  5. Anna A sanoo:

    Meillä oli kanssa erikoinen häämatka. Menimme Suomeen risteilylle! Nautimme kalliista illallisesta, juomista, turhasta pelaamisesta, Hesassa eksyimme, shopailtiin jne. Riittää sellainenkin, kun on oarhaassa seurassa!

  6. Kaisla sanoo:

    Yhyy ootte söpöjä ♡

  7. Emilia sanoo:

    Voi kun olette ihania <3

  8. noora sanoo:

    Voi miten ihana pari olette. ♥

  9. juusto sanoo:

    Oi, oi. Ootte kyllä ihania 🙂 <3

  10. Minnis sanoo:

    Hei ihanaa♥ vaikka mä oon vannoutunut ikisinkku, nyt tuli suuri rakkauden kaipuu♥ ihana matka teillä ja te jos ketkä olette niin unelmapari♥ ihanaa ja rakkauden täytteistä jatkoa teille ihanille♥♥♥ awwww♥

  11. jenna sanoo:

    niin ihanaa tekstiä että tuli tippalinssiin lukiessani tätä! :,)

  12. nina sanoo:

    noniin… itkuhan tässä sitte tuli. ootte te kyllä niin ihanan söpöjä ja täydellinen pari, kadehdin! ♥

  13. Susanna sanoo:

    Tuossa lukossa on muuten täydellinen päivämäärä 🙂 24.7=24/7 😉 Se sattui vuonna 2009 ihan vahingossa meidän kihlapäiväksemme ja vasta jälkeenpäin tajusimme sen!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.