Lapsen verkkoidentiteetti

30.07.2014

Multa on toivottu jo jonkin aikaa postausta lapsen verkkoidentiteetistä, ja nyt tätä aika pitkään mietittyäni ajattelin tarttua aiheeseen. Aihe on mielestäni ajankohtainen pohdittavaksi, sillä esikoisemme täyttää kolme vuotta, ja hänellä ehdottomasti alkaa olla jo omanlaisensa persoona. Koska kirjoitan perheblogia, mun todellakin täytyy miettiä tätä aihetta tarkasti, ja se miten aion toimia, vaikuttaa myös blogin tulevaisuuteen.

Mä olen valinnut näyttää lasteni kasvot ja kertoa heidän nimensä blogissa. En koe sen olleen väärä valinta, enkä kadu sitä. En koskaan koe jakaneeni lasteni elämästä mitään sellaista, mitä heidän tarvitsisi myöhemmin nolostella tai hävetä, en mitään liian intiimiä. Mutta kuten sanoin jo Tiaran lähestyessä kahden vuoden ikää, olen sitä mieltä että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä pienempi heidän osuutensa blogissani tulee olemaan. Kun tytöt ovat tarpeeksi vanhoja luomaan omat sosiaalisen median profiilinsa, on heillä mahdollisuus luoda itselleen omannäköisensä verkkoidentiteetti, se ei ole mun tehtäväni.

DMK_3043Mutta millaiset asiat sitten vaikuttavat verkkoidentiteettiin? Luonko mä lapselleni nettipersoonan kuvaamalla tämän synttäreillä, ja kertomalla että lapseni nautti juhlistaan? En mielestäni. En myöskään mielestäni kuvaamalla vaikkapa uusia vaatteita lasten päällä, tai laittamalla kuvia puistoreissulta. Tiaran kasvettua yli kahden vuoden ikään, en ole enää kirjoittanut kuukausittaisia kehitys-/kiinnostuspostauksia, kuten vauva-aikana, mutta satunnaisia kuulumisia olen kertonut ja kuvannut videoita, joissa hän on mukana. Yksityiskohtaisesti lapsen tekemisistä, luonteesta ja kiinnostuksenkohteista kertominen on mielestäni persoonan luomista, mutta yleisen perhe-elämän ja tapahtumien kuvaaminen ja kertominen ei.

Mielestäni on eri asia kirjoittaa vauvan tai taaperon kehityksestä, kuin isomman lapsen. Leikki-ikäiset ja sitä vanhemmat lapset ovat jo omia persooniaan, ja heidän täytyy itse saada luoda omanlaisensa sosiaalisen median identiteetti. Sitä nuoremmista lapsista kirjoitetaan lähinnä taitoja ja kiinnostuksenkohteita kävelystä luukkukirjoihin, niitä samoja joita on kaikilla vauvoilla, muutaman kuukauden kehityseroilla vain. Aika persoonatonta, eikö totta?

DMK_2881Luotan myös siihen, että jokainen ymmärtää, että kukaan ei vaikkapa 11-vuotiaana ole enää samanlainen kuin vauvana. Mistä sitä tietää, onko mulla blogia enää siinä vaiheessa, kun tytöt luovat omat profiilinsa netin sivustoille, ei mistään. Mutta en halua ottaa sitä riskiä, että luon tytöistä kuvaa tietynlaisina koko heidän lapsuutensa ajan, ja siksi heillä ei ole vapautta vanhempana olla juuri sellaisia kuin itse haluavat.

Nykyisin valtaosalla vanhemmista on profiili vähintäänkin jossain sosiaalisen median palvelussa, useimmilla monessakin eri palvelussa. Monella äidillä on myös blogi. Mulla ei ole mitään tilastotietoja äitiblogien määristä, mutta se on kyllä fakta että äitien blogeja on nykyään todella paljon. Lisäksi on suuria FB-ryhmiä kuten mainetta niittänyt Äitylit, jossa on 17 000 jäsentä tällä hetkellä. Lasten kuvien, sairastelun, toilailujen ja uhmakohtausten jakaminen on arkipäivää monelle. Silti kukaan ei tiedä, mitä lapset itse tulevat olemaan tästä kaikesta mieltä isompana. Ehkä se on heillekin ihan arkipäivää, nauravat sille että kukkahattutädit ovat tätä pohdiskelleet hätäisinä. Tai sitten he eivät pidä siitä ollenkaan, ja sosiaalinen media kuolee pois.

DMK_3302-2Kaikki kuvat (c) DMK Photography

Blogini tulee jatkossakin olemaan perheblogi, ja täällä tulee jatkossakin olemaan kuvia tytöistä. Silti aion, yhä suurenevassa määrin, siirtää pääpainoa lifestyleen, vanhemmuuteen ja sen ilmiöihin yleensä, ajankohtaisiin aiheisiin, sekä lasten ja aikuisten vaatteisiin, ja jättää tilaa lapsille kehittää itse omat nettipersoonansa sitten kun he niin haluavat. Saatan jakaa jatkossakin lasten hassuja letkautuksia FB:ssä tai lyhyitä videopätkiä instagramissa, mutta blogissa niitä ei enää tule näkymään. Tämä tuntuu musta itsestäni hyvältä ratkaisulta, ja toivon että se on ratkaisuna oikea. Toivon myös, että te kaikki lukijat ette kaikkoa päätökseni takia, vaikka toki sen ymmärrän jos ainoat jutut mitä täältä on halunnut lukea on olleet lasten kuulumiset.

Mitä mieltä te olette lasten verkkoidentiteetistä? Laitatteko kuvia Facebookiin tai Instagramiin, tai jaatteko erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä?


Nuorta rakkautta

29.07.2014

Meidän esikoinen sai tänään ensisuudelmansa pojalta, ja on ollut siitä ihan liekeissä koko päivän. Nytkö se jo alkaa, piirun verran alle kolmivuotiaana? Mä oon vähän kade Tipalle, oman ensipusuni sain ”vasta” yhdeksänvuotiaana. Olihan se hurjan söpöä, kun ystäväni poika Vilppu kainosti ennen kotiinlähtöä pussasi ja halasi vielä Tiaraa, ja sen jälkeen Tiara kertoi kotimatkalla, että Vilppu on hänen poikaystävänsä ja he menevät isona naimisiin. ”Isona” on muuten edelleen se sama kolmen vuoden hurja ikä, kuin aina ennenkin.

IMG_1379xPainostava ilma sai aikaan kauhean päänsäryn aamulla, ja oli hankala koettaa keskittyä oikein mihinkään. Onneksi iltapäivällä oli leikkipuistotreffit kahden äitikaverin ja lasten kanssa, niin sai muuta ajateltavaa ja pääkipukin hävisi. Ei ole vielä ukkosta näkynyt, eikä se onneksi häirinnyt puistoreissuakaan kun saatiin nauttia kauniista auringonpaisteesta, mutta voisi se vierailla vaikka yön aikana vähän puhdistamassa ilmaa, niin saisi huomenna herätä vähän paremmissa tunnelmissa, kuin päänsärystä kärsien.

IMG_1362 IMG_1366IMG_1287x IMG_1308xPuistoseurana mulla oli Oona ja maailman söpöin mini, sekä Jutta, Vilppu ja Zeldan ikäinen Nella. Lapset leikkivät nätisti yhdessä kaikki, paitsi vauveli joka otti rennosti sylissä ja välillä nukuskeli. Me viihdyttiin siihen asti että puistossa tuli aika kerätä puiston omat lelut pois. Zeldakin niin reippaasti jo keräsi leluja laatikkoon, että tuli hyvä mieli! Kotonakin saisi kerätä tosin vähän useammin, miten lastenhuone tuntuukin aina olevan niin kaaoksen vallassa? Sanokaa että me ei olla ainoita, joiden lastenhuone pysyy siistinä ehkä n. minuutin siivouksen jälkeen, please!

Mulla on siivouksen suhteen nyt vimma meneillään muutenkin, sillä suunnitelmissa on lasten huoneen ja lasten vaatehuoneen lisäksi oman vaatekaapin megasupersiivous. Haluan sieltä pois kaiken mitä en ole käyttänyt puoleen vuoteen (tai ollenkaan), ja tilalle hallitun ja hillityn järjestyksen, niinkuin viime vuonna sain hetkeksi aikaan. Mun suunnitelma karsimisesta ei aivan toiminut, kun ostin vuoden aikana tilalle tuplamäärän lisää, ja nyt en löydä kaapista yhtään mitään. Pois heitettävät vaatteet olisi mahtia myydä eteenpäin, mutta blogikirppikseen mä en taida enää jaksaa alkaa. Välillä on mennyt tosi hyvin, mutta välillä kaupanteko on jo huudettujen tuotteiden tiimoilta käynyt niin hankalaksi, että jokin helpompi ratkaisu kelpaisi. Mutta mikä? Kirppisekspertit, saa neuvoa!

Sellainen kevyt sillisalaatti vaihteeksi, nyt on pakko ottaa minituuletin käteen ja mennä hetkeksi parvekkeelle istumaan, ennenkuin alan nukkumaan. Palailen huomenna, hyvää yötä ja kivaa keskiviikkoa kaikille jo etukäteen<3