Nuku hyvin rakas

31.08.2014

Meidän Mörkö piti eilen illalla nukuttaa eläinlääkärissä ikiuneen, kun sydänvika oli mennyt niin pahaksi että keuhkot olivat ihan täynnä vettä, ja Mörkö olisi voinut kuolla hukkumalla hetkenä minä hyvänsä. Vaikka sydänvika on ollut tiedossa jo kauan ja sitä on hoidettu, ja tiedetty että eletään viimeisiä hetkiä rakkaan koiran kanssa, ei mikään silti voinut valmistaa tähän miten pahalta se tuntuu. Pahimmalta tuntuu se, että ei saatu nähdä Mörköä enää viimeistä kertaa, eikä mitenkään voitu tietää että juuri viime kerta oli viimeinen kerta. Mörkö oli kuitenkin jo selvinnyt rankasta ja kuumasta kesästä, ja syksyn ja talven piti olla helpompaa aikaa sairauden kannalta.

mörkörakas1Mörkö tuli meille kesällä 2007, ja heti alusta asti hän toi valoa meidän elämään. Kun äiti taisteli rankkojen sairauksien kanssa, Mörkö oli se joka sai meidät molemmat nousemaan sängystä ylös aamuisin, ja joka auttoi äitiä toipumaan. Mörkö oli aluksi mun koira, mutta kun tuli mun aika muuttaa pois kotoa, en mitenkään voinut viedä Mörköä mennessäni. Mörköstä oli tullut äidille se voima joka piristi masennuksen keskellä, ja antoi syyn nousta sängystä ja lähteä ulos jokaisena päivänä.

mörkörakas2Vaikka Mörkö oli asunut jo monta vuotta mun äidin kanssa, hän oli silti aina myös mun, ja meidän kaikkien koira. Meidän lapset tottuivat vauvasta asti pieneen karvaiseen tyyppiin joka meillä hengasi vähät väliä. Molemmat ovat oppineet Mörkön kanssa, miten eläimiä rapsutetaan ja kohdellaan kauniisti, ja se oli molemmille tärkeä ja rakas. Zeldakin ehti oppia taluttamaan Mörköä tänä kesänä, ja teki sen sellaisella yksivuotiaan ylpeydellä, että itku ilosta tuli jo silloin.

mörkörakas3Yksi pahimmista hetkistä oli kertoa Tiaralle Mörkön poismenosta. Ensimmäisenä Tiaralle tuli mieleen hetki tältä viikolta, kun emme ehtineet jäädä silittämään ohi kävellyttä koiraa, ja lupasin että parin viikon päästä Mörkö ja mummu tulevat, ja sitten saa silittää niin paljon kuin haluaa. ”En saanutkaan silittää Mörköä”. Tiarakin tiesi, että Mörkö oli sairas, ja kerrottiin että Mörkö nukkui pois ja meni koirien taivaaseen. Se tuntui helpoimmalta tavalta kertoa alle kolmivuotiaalle. Tiara tuntui ymmärtävän asian, vaikka ei olekaan jäänyt sitä murehtimaan samalla tavalla kuin me aikuiset. Hän sanoi että ”Minua surettaa, kun en näe enää Mörköä”.

mörkörakas4Meillä on kaikilla nyt suuri suru, ja viime yönä ei tullut nukuttua montaa tuntia. Tuntuu pahalta etten saanut olla äidin ja Mörkön mukana eilen, ja etten ole nyt äidin tukena Oulussa. Vaikka kuinka tietää, että koiralle oli parempi näin, niin ei se vähennä surun määrää ollenkaan. Mun piti kirjoittaa tänään eilisistä Helsingin Venetsialaisista ja siitä kuinka ihana ja hauska ilta meillä oli, mutta äidin puhelut muuttivat kaiken,  tunnissa vielä ensimmäisen puhelun aikaan itse kävellyt koira oli lähtenyt pois. Mä tarvitsen nyt hetken aikaa, ennenkuin voin taas jatkaa normaalisti. Juuri nyt mun positiivinen asenne on hukassa, ja kyyneleet valuvat poskille aina kun muistan mitä on tapahtunut.

IMG_7561Nuku hyvin rakas Mörkö, me rakastetaan sua aina <3 R.I.P


69 Responses to “Nuku hyvin rakas”

  1. Mintue sanoo:

    Paljon rakkautta ja lämpöä teille kaikille surun keskellä! Tiedän tuon tunteen hyvin, olen sitä kokenut sekä oman koiran että läheisten kavereiden koirien poismenojen johdosta. Antakaa itsellenne aikaa surra ja muistakaa sen ajan kanssa helpottavan. Ootte mun mielessäni. <3 <3

  2. Linkku sanoo:

    Voi ei, oon tosi pahoillani :( meilläkin on ollut koira monta monta vuotta, sekin alkaa jo kohta olla vanha ja sen menettäminen pelottaa jo. Kyllä niistä vaan tulee niin rakkaita otuksia <3 koita Iina jaksella!

  3. Mua harvoin itkettää mikään, mutta nyt ulisen kyllä täällä.
    Koirat on sellaisia hetkessä eläjiä ja iloisten muistojen antajia, että kun alkusuru hellittää, niin niistä on helppoa muistaa kaikki kivat asiat ja yhdessä koetut jutut.

  4. Katinka sanoo:

    Osanottoni suureen suruun! :'(

  5. jellu sanoo:

    Otan osaa! <3 <3 kyyneleet täälläkin rupesi valumaan :'(

  6. hulamaja sanoo:

    Olen pahoillani :,( voimia teille kaikille! Kyyneleet tuli mullakin.

  7. Minävaan sanoo:

    Voi ei miten ikävää, kyllä se koira vaan on aina yksi perheenjäsen muiden joukossa! Hurjan paljon tsemppiä ja jaksamisia teidän koko perheelle.<3

  8. Umpsit sanoo:

    Paljon paljon voimia! <3 Itsekin meidän perheen rakkaan koiran menettäneenä voin kuvitella miltä sinusta tuntuu. En saanut/pystynyt olla itse mukana, hyvästelemässä koiraa.

  9. Äiti sanoo:

    Kiitos rakas kauniista postauksestasi ! Mörkö on muistoissamme aina. <3

  10. Iina sanoo:

    Otan osaa! Koittakaa jaksaa! ♡

  11. noora sanoo:

    Kamalaa! Paljo tsemppiä ja haleja suruun ♥

  12. Helsi sanoo:

    Jaksuja – hyvät muistot kantaa, päivää kerrallaan! Minäkin heräsin tänä aamuna ja kyyneleet valuivat heti poskilla – vieressä ei enää ollutkaan rakasta lemmikkikissaamme. Naapurin tuttava toi eilen aamulla suru-uutisen, heti sen jälkeen, kun mies oli huikkinut kissaa ulkoa sisälle ja ennätin vain todeta (ehkä rauhoittelin vain itseäni, koska oli epätavallista ettei kissa naukunut jo oven takana ja pyytänyt päästä sisälle..) , että ”kyllä se pian tulee oven taakse pyytämään sisälle, kun herää jostain lähistöltä huhuiluusi”..vaan ei palannut kissa omin jaloin eilen kotiin vaan se oli jäänyt auton alle. Suru ja ikävä on aivan suunnaton! Nytkin makaan vain hiljaa sängyssä enkä haluaisi nousta karuun todellisuuteen siitä – että kissa ei tule pyörimään jalkoihin ja pyytämään tänä aamuna ruokaa tai makaamaan päivän lehden päälle kun alan sitä lukemaan…

    • juuti sanoo:

      Tuon takia mun kissat ei ulkoile. Ei tarvii ainakaa pelätä että löytyis kadun varresta kuolleena auton alle jääneenä tai että joku dorka-kissanvihaaja tulis kissaa vastaan.

    • Nimetön sanoo:

      Miksi päästitte kissan irrallaan ulos :( eihän koiriakaan päästetä.

      • Helsi sanoo:

        Asumme maalla ja kissaa ei ole luotu elämään sisällä – sen kuuluu saada juosta villinä ja vapaana energiaansa kuluttuaen, pyydystää jyväpuorista hiiriä ja elää yöeläjänä omaa elämäänsä niinkuin on tarkoitettu. Siksi. Kiitos tuestanne.

  13. Laura sanoo:

    otan osaa <3 voimia teille!! :'(

  14. Elisabet sanoo:

    Jaksamisia teille kaikille♥ Ihan paha olo tuli itselle myös. :/

  15. Ellu sanoo:

    Osanottoni. Itkuhan tässä tuli. Tuli mieleen meidän kohta kahdenvuoden takainen kissa rakkaamme menetys joka vieläkin välillä muistuu mieleen. Yhtä sattumalta tuli pois lähtö, piti olla vain jokin pieni vika kun lääkäriin lähdettiin ja sinne jouduttiin jättämään. Ikävä ei lopu koskaan, mutta kipu ja kaipuu helpottaa vaikka tuntuu ettei helpota koskaan. ♡♡

  16. H sanoo:

    Voimia suruunne ♡ Ei kuitenkaan ehkä kannata puhua lapselle, että joku nukkuu pois. Kuolemaa ja unta ei kannata yhdistää, ettei lapsi luule kuolevansa nukkuessaan. Itse iloitsin lapsena joka aamu, että en kuollutkaan yöllä, vaikka iltarukouksessa oli kohta ”jos sijaltain en nousisi”.

  17. Katarooma sanoo:

    Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinne… <3

  18. Marjo sanoo:

    Voimia Iina sinulle ja teidän perheelle ja erityisesti sun äidille. Onneksi aina jää muistot <3

  19. Ria sanoo:

    Paljon jaksamisiaja haleja teille! Kyllä tuli itsellekin itku tekstiä lukiessani. Itse jouduin viime joulukuussa kamalan päätöksen eteen 2,5v kissani kanssa. Se päätös on ihan hirveä tehdä ja ikävä on kamala edelleenkin. Onneksi aika parantaa vaikka eihän se ikävä koskaan lopu.

  20. Riikka sanoo:

    Tiedän tunteen. Nyt on todella raskasta, mutta ajan kuluessa helpottaa ja kauniit muistot rakkaasta säilyvät ainiaan. <3 Jaksamista!

  21. Heidi sanoo:

    Paljon voimia teille kaikille <3 Koirat ovat minullekin lähellä sydäntä, ja tämä postaus sai mut kyynelehtimään myös. Meidän perheen ensimmäinen koira lähti koirien taivaaseen sinä samaisena vuonna, kun Mörkö tuli teille. Nyt meillä on toinen koira ollut muutaman vuoden, ja suru edellisen poismenosta on helpottanut todella suuresti, vaikkei toista voi ikinä kukaan korvata. Nyt ole ihan rauhassa, ja unohda blogi hetkeksi. Voimia tuleviin päiviin <3

  22. Kolmen äiti sanoo:

    Voimia kovasti! Täällä myös surraan, perjantaina kuollutta mummia. Tiedettiin, että mummi on huonossa kunnossa ja oli tarkotus käydä sairaalassa katsomassa perjantaina tai lauantaina, mutta perjantai aamuna tuli puhelu että mummi on menehtyny. Vielä ei oo tajunnu tapahtunutta kunnolla, vaikka kävinki mummia vielä katsomassa. Jotenki tuntuu että nuo lapset pitää niin kiireisenä, ettei ehi ees surra. Yöllä sitten ku vaiva herättää vähän väliä, niin tulee kaikki muistot mieleen eikä saa nukuttua. Tsemppiä teille, ajan myötä helpottaa. <3

  23. Nami sanoo:

    Voiii ei :(( Osaanottoni! Mörkö oli teille kaikille niin rakas, se välittyi tänne ruudun toiselle puolella aina kaikista kuvista ja teksteistä. Se että et voinut olla Oulussa kun tämä tapahtui harmittaa varmasti kovasti, mutta nyt teidän viimeinen tapaaminen sai oli onnellinen, iloinen ja täynnä rakkautta, sellainen mitä toivoisi kaikille muillekkin <3 Jaksamisia sinulle Iina ja myös teidän perheelle äitiäsi myöten! Suru on suuri mutta rakkaus ja muistot ei katoa koskaan! <3

  24. Katri sanoo:

    Voi eiii mä niin tiedän ton tunteen… Se surun määrä on niin suuri kun jotain tollasta käy. Meijän ensimmäinen ja ainut koira kuoli tossa keväällä ja siinäkin ehkä pahinta oli se, ettei oltu kumpikaan mun siskon kanssa paikalla, kun tää tapahtu. Vaikka tiedettiin sairaudesta ja siitä ettei aikaa välttämättä oo enää paljoo, niin se tuli kuitenkin niin yllättäen. Meijän haukku siis karusti vaan sai ilmeisesti sydänkohtauksen, lysähti maahan ja oli poissa. Ei mitenkään siis ennakoitavissa. Oli ihan hirveetä mennä ensimmäistä kertaa sen jälkeen vanhempien luokse kun siellä oli niin tyhjää eikä ollu kukaan häntä heiluen vastassa… Tästäkin on jo lähes puoli vuotta aikaa ja aina vaan vieläkin tulee itku kun tätä miettii. Mutta tsemppiä ihan hirveesti sinne! Onneks ihanat yhteiset muistot lämmittää :’)

  25. Nimetön sanoo:

    Otan osaa, pärjäilkää tuska helpottaa pikkuhiljaa vaikka ei koskaan kokonaan! Kerro myös äidillesi suurimmat osan otot ♥

  26. aino sanoo:

    osanottoni ♡♡

  27. kirsikka sanoo:

    Otan osaa suureen suruunne! Oma kissani katosi yhtäkkiä puoli vuotta sitten. Se oli asunut vanhempieni luona maalla jo pidemmän aikaa mutta silti se oli minulle maailman tärkein asia. Todennäköisesti kissani joutui ilveksen suuhun, koska mitään ei ole löytynyt. Itkin pitkän aikaa ja kaikki asiat muistuttivat minua siitä. Edelleenkään en voi katsoa sen kuvia tai mitään muitakaan kissojen kuvia tai kävellä kaupassa eläinruokahyllyn ohitse. Parempi olla ajattelematta koko asiaa, ettei ala surettamaan liikaa. Katoaminen on hirveän raskas tapa menettää läheinen, koska ei yhtään tiedä, mitä on tapahtunut ja onko se/hän joutunut kovasti kärsimään. Kaikki kysymykset jäävät vaille vastauksia. Parempi olla kysymättä ja miettimättä. Nytkin sitten aloin itkemään…

  28. xod sanoo:

    Ihan kamalaa, voimia teille <3 Mutta jos Mörkö oli kipeä ja ehkä joskus tuskissaankin niin nyt hänellä on ainakin hyvä olla… :) Ja hyviä muistoja on varmasti roppakaupalla teille jäänyt! Minkä rotunen Mörkö oli? Tosi söpö koira :)

  29. Maitoviiksi sanoo:

    Voi Iina, jaksamista sinulle ja koko perheellesi. Varmasti blogia pidempään seuranneillekin Mörkö on muodostunut tärkeäksi ja rakkaus, jota hän on tuonut perheeseenne on välittynyt ruutujen toiselle puolelle. Onneksi Tiarallekin jää muistoja ja miten ihanaa, että olet kuvannut paljon, jotta Zeldakin myöhemmin voi kuvista katsella Mörköä. Täällä ainakin kyyneleet valuvat myös.

  30. Mertsi sanoo:

    Voi ei, otan osaa. :( Hyvä ettei tullut itsellekin kyyneleet silmiin, kun tekstiä luki. Mörkö sai selvästi kuitenkin elää elämänsä rakastettuna koirana, vaikka sairastelikin. Voin vain kuvitella, miltä nyt tuntuu. Me luultiin yhdessä vaiheessa, että meidän chihu on jäänyt auton alle tai vastaavaa, kun karkasi, eikä löytynyt mistään ja tuli sitä surtua ihan kunnolla, kunnes sitten selvisikin, että joku oli löytänyt ja poiminut matkaan. Siinä kohtaa sitä vaan mietti, miten rakkaita voi eläimistä tulla, vaikka itselläni on vähän sama tilanne, että oli ”vain” porukoiden koira, jonka piti olla mun, mutta jäikin niille… Voimia nyt kuitenkin!

  31. maria sanoo:

    muistan sen aina, kun mennetin ensimmäisen virallisen lemmikki-marsuni. hän oli mun parasystävä läpi ala-asteen ja aina odotin koulussa sitä, miten pääsen ottamaan syliin ja leikkimään tämän kanssa. yhtenä iltana mulla oli sellain tosi outo olo ja päätin hakea marsun syliini (oli silloin jo kovin sairas) ja helliä sitä, seuraavana aamuna todistinkin tämän pois menon.

    nyt mulla on kotikotona 5hamsterin jälkeen 10vuotias koira, ja pelottaa pelkkä ajatus siitä, kun aika jättää :<

    superisti voimia<3 aika vähän parannuttaa haavoja, mutta niinkuin kaikesta, arpi silti jää. voimahali sinne ja tsemmpiä♥

  32. Annina sanoo:

    Oikein paljon voimia teille kaikille <3 Itku tuli täälläkin…

  33. ming sanoo:

    Minultakin osan otto suruun.
    ”Dogs are too good to this world, thats why they are given so little time”
    Ikävä tuli omaa koiraakin, joka menehtyi sydänkohtaukseen 2006. Voimia teille! <3

  34. Nimetön sanoo:

    Itku tuli tätä lukiessa.. :( Paljon voimia sinne teille ja iso voimahali! <3 Onneksi lapset jaksavat piristää ja saada ajatukset muualle.

  35. Kaisla sanoo:

    Mörkö piristi munkin elämä pienen hetken ja ihana tuhiseva ilopilleri se olikin ♡ Toivottavasti Mörköllä on nyt parempi olla. Osanottoni ja voimia sinne ♡

  36. Helluw sanoo:

    Voi ei :'( Osanotot teille! ♥ Itku tuli täälläkin, kun kuvittelen teidän tuskan.

    Meidän perheen rakas kultainennoutaja piti lopettaa vuonna 2009 kasvaimen takia. Koira tuli meille jo silloin, kun mä olin vasta ihan pieni. Kasvoin sen kanssa. Kiinnyin siihen niin kovasti. En osannut edes kuvitella, että joku päivä joudun luopumaan siitä.
    Sitten marraskuussa 2009 koira oli pakko viedä lopetettavaksi, ettei se joudu enää kitumaan kasvaimen takia. En voinut mennä edes kouluun pariin päivään. Itkin monta viikkoa. Suru oli ihan suunnatonta. Olihan se koira ollut niin tärkeä perheenjäsen ihan alusta asti.
    Ajan kanssa suru sitten kyllä helpotti. Ikävä ei silti hellitä koskaan. Mutta onneksi ihanat kuvat ja muistot säilyy aina. ♥

    Paljon voimia teille ja sun äidille! Ja jaksamisia suruunne!♥

  37. raaraaraa sanoo:

    Ajatuksissa olette, tse saman kokeneena tulee itku silmään tätä ajatellessa. :'( Voimia sinne nyt paljon <3

  38. Tiia sanoo:

    Voi ei :( tsemppiä ja voimia teille! <3

  39. Emilia sanoo:

    Voiei! Kamala uutinen. Paljon voimia kaikille teidän perheenjäsenille. Itku tuli täälläkin, eikä kyyneleet meinaa hellittää. Oma koirani taistelee kamalan selkäkivun kanssa, joka välillä katoaa ja tulee vähän ajan päästä takaisin. Pelkään hirveästi että joudun luopumaan rakkaasta lemmikistä. Koira on ihmisen paras ystävä – ei ole huono sanonta ollenkaan. Koira on aidosti iloinen ja välittää ja vaikka mitä! Koittakaa pärjäillä <3

  40. Amanda sanoo:

    Voimia ja syvä osanotto ♥ Itku tuli tätä lukiessa.
    Mä sain myös vajaa kuukausi sitten tietää, että mun koira on vakavasti sairas (maksasairaus) ja sillä ei ole enää paljoa elinaikaa. Se on nyt ollut lääkityksellä, mutta lääkitys ei ollut tehonnut uusien verikokeiden mukaan, vaan maksa-arvot olivat menneet kahdessa viikossa kaksin verroin huonompaan suuntaan. Ei ole enää mitään tehtävissä. Leikkaus voisi auttaa, mutta koira on jo 10-vuotias ja voi olla, ettei selviäisi edes siitä leikkauksesta, joten eläinlääkärin suositusten vuoksi päätettiin, että ei leikata. (Tai oikeastaan lääkäri sanoi, ettei hän edes suostuisi leikkaamaan.) Pitää vaan toivoa, että häneen ei sattuisi ja saisi nukkua kotona rauhassa pois sitten kun sen aika tulee. Tosi vaikea aihe ja tätäkin kirjoittaessa itken. Uskomatonta, miten koirastakin voi tulla niin äärimmäisen rakas. Mutta kuka sen tietää, jos teillekin vielä joskus tulee koira, josta tulee teille kaikille viides perheenjäsen ja paras ystävä. :)

  41. Inga sanoo:

    Voi ei. :”(( Osanotot ja halit! ♥ Tuntuu pahalta teidän puolesta, voi kun Mörkö olisi saanut parantua ja olla teidän ilonanne, mutta nyt kävi näin. :'(

  42. Nimetön sanoo:

    Otan osaa! :(<3 Paljon voimia teille!

  43. noora sanoo:

    Otan osaa. :( Voimia! <3

  44. Jenna sanoo:

    Eikä.. Voimia ja iso halaus! ♥

  45. Jenni sanoo:

    Kyyneleet nous pintaan tätä lukiessa :( itsekkin koiran omistajana tietää kuinka niistä eläimistä vaan tulee perheenjäseniä siinä missä muutkin! Paljon voimia teille, myöskin sun äidille! <3 mörköllä on varmasti nyt hyvä olla ja pilvien päällä muistelee miten hyvää huolta siitä on pidetty ja kuinka rakastettu se onkaan ollu! <3

  46. Marika sanoo:

    Paljon voimia ja haleja <3 oletteko muuten Oton kanssa miettineet lemmikin ottamista? Eihän uusi lemmikki voi vanhaa korvata, ikinä, mutta yhtä rakas se aina on:)

  47. jope sanoo:

    itku tuli..sama tilanne että vanhemmilla asuu ”mun”koira jolla sydänvika..paristi on lähtö ollu lähellä mut vielä se porskuttaa virkeenä…se pv ku lähtö tulee..tulee olemaan raskas mulle ja lapsille..:/

  48. nipa sanoo:

    osan otot täältäkin <3 tuli mieleen kun oma koira joka asui äitin ja siskon luona (koska en löytänyt siihen hätään kämppää mihin ois saanu eläimiä ottaa). 7vuotta sitten se jouduttiin lopettamaan, en päässyt koulun takia mukaan, äiti soitti ennen kun se vei sen eläinlääkäriin ja heti sen jälkeen kun se pieni oli lopetettu. ikävä oli valtava ja koulussa yritin pidättää kyyneleitä, kaverit huomas et on joku vialla koska muuten iloisena ja nauravaisena ihmisenä hiljennyin täysin. mutta suru helpottaa ajan kanssa, ikävä pysyy mukana, mutta sekin muuttaa muotoaan.

  49. sara sanoo:

    voimia teille kaikille ja erityisesti sun äidille <3

  50. Ade sanoo:

    Otan osaa. Hän eli varmasti hyvän elämän. Kyyneleet valuu minullakin, Mörön kuoleman vuoksi sekä kaikkien omien eläinystävieni vuoksi, jotka olen hyvästellyt elämästä. Mä niin tiedän miltä sinusta tuntuu, kun rakkaan koiran silmät sulkeutuvat iäksi.

  51. Outi sanoo:

    Otan osaa ♥
    Just eilen tuli vuosi täyteen mun tärkeimmän kissan kuolemasta, jonka jouduin jättämään muuton yhteydessä vanhempieni luokse.
    Kolmevuotiaan kommentista tuli mieleen, kun tänä kesänä puhuin kys. kissan kuolemasta 3-vuotiaan siskontyttöni kanssa, niin hän sanoi että on ”surullista ja kamalaa, kuinka kuolleet haudataan.” Kertoi myös, että ”minä voin ostaa sinulle uuden rakkaan kissan”.
    Se, mikä on ihaninta ja lohduttavinta lasten asennoitumisessa, on se viattomuus.
    Toivottavasti saatte vielä joskus toisen lemmikin, jota rakastaa ihan yhtä paljon kuin Mörköä!

  52. Sanna sanoo:

    voi apua :( kovasti voimia! koirulit ja muut nelijalkaiset karvaturrit on kyllä maailman hienoin asia, harmi vain että niiden kanssa eletty aika on aina liian lyhyt.

  53. Jonttu sanoo:

    Voih, voimia teille! Meidän perheen rakas koira nukkui pois tammikuussa, ja ikävä on suuri. Vain ne, jotka ovat rakkaan lemmikin menettäneet, tietävät miltä se tuntuu. Koirien taivaassa on karvaturrien hyvä olla. <3

  54. Nimetön sanoo:

    Voi että, itsekkin aloin itkemään tätä lukiessa :`( Moni ei tajua kuin tärkeä ja rakas eläin voi olla ja kuinka paljon iloa siitä voi olla. Niinkun sinun äitisi tapauksessa koira oli ainoa joka sai hänet vaikeina hetkinä ulos. Jotkut sanovat että ”no ota uusi koira” mutta ei se todellakaan ole sama asia. Itselläni on kissa joka on minua vanhempi. Kissa on 19v ja minä 18v ja hän on kaikille niin tärkeä ja rakas, mutta hänkin on jo vanha ja sairas ja kohta taitaa olla parempi lopettaa kissa ettei joudu kärsimään :( Voimia sinulle ja äidillesi, kyllä se elämä voittaa !

  55. Ellu sanoo:

    Otan osaa! :(

    Itse jouduin n. 3 kk sitten luopumaan omasta koirastani. Se oli jo vanha eikä asia tullut mitenkään yllätyksenä, mutta ei siihen vaan mitenkään pysty varautumaan ennakkoon. Edelleenkin tuntuu ihan kauhealta ja ikävä on suuri, mutta kyllä se ajan myötä varmasti helpottaa.

    Vaikka tiedän, että koiran on nyt parempi olla ja oikea päätös on tehty, silti miettii kaikkea, et mitä jos se sittenkin olisi voinut elää vielä hetken yms. Valitettavasti koiranomistajan velvollisuuksiin kuuluu myös päästää lemmikki menemään kun se ei enää pysty elämään normaalia elämää. :(

    ”Tänään on se päivä,
    kun minun matkani on kuljettu loppuun.
    Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
    älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
    vaan pidä minua sylissäsi
    ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
    Silitä turkkiani niin kauan
    kunnes olen kulkenut rajan yli
    ja sydämeni on sammunut.
    Muistele minua mutta älä takerru minuun,
    vaan jatka eteenpäin.
    Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
    emmekä eroa enää koskaan.”

  56. Embu sanoo:

    <3

  57. Nimetön sanoo:

    Voimia teille kaikille! <3

  58. anna sanoo:

    osanottoni :( Itselläni ei koskaan ole ollut omaa koiraa tai kissaa, mutta lapsena kyllä pari hamsteria. Vanhemmillani on ollut 4 koiraa ja minullekin rakkaita.. niistä jokaista tuli eilen ikävä, kun luin tämän. Yksi koira oli jo vanhemmillani silloin, kun olin lapsi ja sitä en niin hyvin muista mutta muut kyllä muistan.

  59. Elisa sanoo:

    Minulle tuli kyyneleet silmiin, kun luin kirjoituksesi. :( Itsellänikin on koira ja vaikka se on nuori ja suht. terve, olen joskus miettinyt, kuinka hirveää siitä luopuminen tulee olemaan.

    Voimia sinne ja varsinkin äidillesi! Kannattaa muuten pitää häneen paljon yhteyttä, se varmasti piristää häntä. (uskon kyllä että pidätte muutekin siis paljon yhteyttä, en tarkoittanut tätä sillä, toivottavasti tajusit)

  60. Janina sanoo:

    Voi iina! Yritä jaksaa

  61. maiju sanoo:

    Voi ei, osanottoni! :( <3
    Olen kokenut itse saman pariinkin kertaan ja onhan se tilanne aina yhtä kamala, vaikka tietäisi, että lemmikki pääsee kivuistaan ja vaivoistaan.
    Tässäkin voi vaan sanoa, niin karulta kun se saattaa nyt kuulostaakin, että aika kultaa muistot.
    Itsekin nään nykyään meidän edesmenneestä koirasta unia, että se on terve ja onnellinen :)

  62. Kaisla sanoo:

    Voimia suruun, tiän täysin miltä nuin valtava menetys tuntuu.. <3 Onneksi muistot säilyy!

    "Tuli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten,
    nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä.
    Suru on suuri lohduton, mut tiedän sun hyvä olla nyt on.. <3"

  63. jonu sanoo:

    Voimia surun keskellä <3 onneksi muistot säilyy ja ajan kanssa suru helpottaa!

  64. Iina sanoo:

    Mulle tuli ihan Mörkön tilanne mieleen, kun kuulin eilen, että mun poikaystävän perheen koira joudutaan lopettamaan tänään… Remu oli jo 14-vuotias vanhus ja takajalat ei kantaneet enää. Onneksi Remu säilyy muistoissa ♥

Kommentoi