Ihana sunnuntai takana, täydellinen vapaapäivä. Otettiin rennosti, syötiin hyvää ruokaa, ulkoiltiin. Lapset heräsivät kyllä aikaisin, mutta vapaapäivänä saa itsekin heräillä rauhassa, vaikka lapset heräävät, ei ole kiire minnekään. BLAAA nyt on kyllä pakko myöntää että katson tässä samalla BB:tä. Ootteko muut kattonu, pakko ainakin jonkun on! Hassua katsoa tätä kun on itse käynyt tuolla talossa. Se näyttää taas niin isolta, vaikka oikeasti oli paljon pienempi. Kameroiden voima on uskomaton!

Jännää just katsoa miten erinäköinen talosta on saatu, vaikka pohjan kyllä tunnistaa ja osaa katsoa että ”tuossa me tanssittiin silloin syksyllä”. Mä olen ollut yhden kauden verran koukussa BB:hen tosissani, muita olen katsellut joko sivusilmällä, tai sitten en ole katsonut aloitusjaksoa enempää. Aloitusjakso on kuitenkin aina pakko katsoa! Jotenkin ei nyt yhtään lähde tämä vapaapäivän hehkutus kun ajatukset on BB:ssä, ja siinä että lähden kohta lenkille kun se loppuu. Vapaapäivä oli kyllä ihana, se ei ollut valetta ollenkaan, mutta eiköhän niistä ihanista vapaapäivistä ole kerrottu jo niin monta kertaa että nyt voi vähän höpötellä BB:stä!

Kuka on teidän suosikki ekan jakson perusteella? Mä tykkäsin ratsastaja-Jonathanista ja siitä Jonaksesta, symppiksiä molemmat! Mutta eihän sitä näin heti alussa voi vielä tietää että millaisia tyyppejä kaikista paljastuukaan. Heti muodostuu jonkinlaiset ennakkokäsitykset kaikista, mutta loppupeleissähän ne voi olla ihan väärät kuitenkin. Joku ärsyttävä voi paljastuakin tosi siistiksi tyypiksi, ja joku joka on vaikuttanut mielenkiintoiselta ja hauskalta voikin olla itsekeskeinen ja tylsä.

Ajatella, että siitäkin on pian vuosi oikeasti kun me pidettiin BB-bileet. Muistan elävästi herkulliset ruuat, teidät ihanat lukijat joihin sain tutustua, ja tietysti sen miten kiire mulla oli kotiin Zeldan luokse, kun toinen oli silloin vielä niin pieni. Monesta lukijasta tuli mulle fb-kavereita, ja muutaman kanssa ollaan nähty myöhemminkin ja vaihdettu kuulumisia. Ehdottomasti täytyy alkaa valmistelemaan jonkinlaista lukijailtaa myös tälle syksylle, jos teitä vain kiinnostaa. Tai lukijapäivää, ihan miten vain! Jos teillä on ideoita, mitä haluaisitte lukijatapaamisessa tehdä, niin saa ehdottaa ihan mitä vaan. Lasten kanssa vai ilman? Syömään vai leikkipuistoon?

Mulla on ensi viikolla tavallista enemmän töitä, ja odotan innolla että pääsen tarttumaan hommiin kiinni. Tipalla jatkuu kerho, ja muutamat kaveritreffitkin on sovittu jo. Kuvasin tänään lisää videovastauksia, ja ainakin asuja ja valokuvausasiaa tulossa jo alkuviikosta. Kaikkea muutakin on mielessä! Mahtia alkavaa viikkoa kaikille<3 

Arkityylin kulmakiviin kuuluvat mulla viileämpinä vuodenaikoina pitkähihaiset kauluspaidat erilaisin yksityiskohdin. Sain Sheinsidelta uuden paketin, ja sen ehdoton lemppari oli valkoinen takaa pidempi kauluspaita, jossa on ruutuleikkaus niskassa ja olkapäillä. Niin pieni ja vähäeleinen yksityiskohta, mutta kuitenkin tuo aivan omanlaisensa tyylin niinkin perusvaatteeseen kuin valkoiseen kauluspaitaan.

Paita Sheinside* (suora linkki tuotteeseen)

Pidin itseäni vuosia enemmän mekkojen ja hameiden, kuin housujen käyttäjänä. Lasten kanssa kuitenkin olen todennut housut ehkä hieman helpommaksi arjessa, etenkin liikkeellä ollessa. Eivät mekot ja hameetkaan nyt hankalia ole, mutta housuissa ei tarvitse ihmetellä näkyykö pylly jos istuu lattialla, eikä murehtia tuulen tarttumista helmoihin. Berliinistä ostetut reisitaskuhousut ovat olleet ahkerassa käytössä, ne ovat nimittäin niin mukavat että en edes vaihda niitä verkkareihin tullessani kotiin, vaan niissä on rentoa hengailla vaikka siihen asti että menee nukkumaan. Eivät purista tai kiristä mistään, ja näyttävät hyvältä.

Syksyn arkityyliin kuuluu ehdottomasti nahkatakki, se tosin sopii hyvin sekä arkeen että juhlaan. Mulla on myös muita syystakkeja, joista kovasti tykkään, mutta nahkatakki vie aina pisimmän korren, ja on käytössä useimmin. Se pitää tuulta, ryhdistää asut ja on helppo yhdistellä sekä rennompiin että näyttävämpiin kokonaisuuksiin. Kesän alussa ostetut Topshopin käärmekuosiset slip-onit ovat muodostuneet lempikengiksi. Ne on niin helppo sujauttaa jalkaan, mutta ne ovat kuitenkin siistit kengät. Eivät tosiaan mitkään juhlakengät, mutta rennompiin tilaisuuksiin ja ihan vaikka ulkoiluun oikein kivat.

Arkityyliin ykkönen on kuitenkin toimiva, tilava laukku. Coachin Bleecker Preston ei olisi voinut olla parempi ostos, mä en ole tainnut kertaakaan oston jälkeen käyttää mitään muuta laukkua. Sinne mahtuu kaikki tarpeellinen ja tarpeeton, se on kätevä, ja menee hihnan ansiosta tarvittaessa myös olalle, kuten eilen kun tarvoin vesisateessa sateenvarjon ja rattaiden kanssa pikavauhtia eteenpäin. Koittakaa olla kyllästymättä vaikka laukku vilisee joka postauksessa, mä oon vaan niin kiintynyt siihen, ja kaikki muut laukut tuntuvat huonommilta valinnoilta, kun aamulla miettii mitä pukee päälle.

Takki Sheinside* / Paita Sheinside* / Housut Tally Wejl / Kengät Topshop / Kello Guess* / Laukku Coach / Tiaran Pipo Mini Rodini* / Takki Zara / Housut Primark / Kengät Zara / * = saatu blogin kautta

Mitkä ovat teidän arkityylinne lemppareita? Sytyttekö kauluspaidoille tai nahkatakeille? Housut vai mekot?

Eikös olekin mulla vaan maailman suloisin päivänasu-kaveri<3 Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! Palaan illemmalla, ja tulevan viikon sisällä tulossa myös lisää vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin!

Viikko tähän mennessä on kyllä ollut rankin vähään aikaan, nielutulehduksineen ja kerhonaloituksineen. Ei ollut ehkä paras mahdollinen aika aloittaa 12 viikon rääkkiä näin ajankäytön kannalta, mutta fiiliksen kannalta ehdottomasti oli. Mulla on jotenkin niin tyytyväinen olo, kertaakaan en ole luistanut yhdestäkään treenistä, ja tänään kun ohjelmassa oli vain venyttely, on olo jotenkin hassu. Tekee mieli lähteä edes lenkille. Otan kuitenkin rennosti ihan hyvällä omalla tunnolla, huomenna on luvassa taas lenkki, ja maanantaina lihaskuntoa. Sensijaan että treeni olisi vienyt voimia, se on tuonut niitä lisää.

os teitä kiinnostaa kuulla 12 viikon ohjelman edistyksestä, niin kirjoitan siitä mielellään vaikka parin viikon välein, ja voin kertoa ohjelman sisällöstäkin enemmän! Nyt kuitenkin vähän kuulumisia. Zelda voi eilen jo onneksi paremmin, ja tänään on ollut jo ihan entisensä, menevä pieni paketti. Uskallettiin eilisen oireettoman päivän jälkeen nähdä kavereita tänään. Heti aamupäivällä saatiin ihanat Mi ja Leon meille kylään leikkimään, ja herkuttelemaan Min leipomalla kasvispiirakalla ja mun leipomalla mustikkapiirakalla.

Lapset leikkivät niin kivasti yhdessä, ja me rupateltiin aikuisten juttuja siinä sivussa. Teki hyvää nähdä kavereita perjantain kotona öllöttelyn jälkeen. Oton päästyä töistä me suunnattiin vielä lasten kanssa pikapiipahdukselle keskustaan, Zeldan kummisedän läksiäisjuhliin. Reissun jälkeen jäi Tiaralle päällimmäisenä mieleen IFK ja Hifki, joita hänelle kovasti juhlissa opetettiin. Tärkeimmät opetukset ensimmäisenä, vai miten se meni.

Kaksi alinta kuvaa lainattu Mi:ltä <3

Oli ihana käydä keskustassa, käytiin Senaatintorilla ottamassa vähän asukuvia, ja niitä on luvassa huomenna ainakin. Tässä kuitenkin yksi mun lemppari, joka ei kyllä ole asukuva, vaan mun ja Tiaran yhteiskuva.

Viikon yhteinen vapaapäivä tekee varmasti hyvää meille kaikille, ja sen ansiosta nyt onkin hyvä käpertyä peiton alle lämpimään katsomaan jotain leffaa, ja ehkä nukahtaa kesken. Sori Otto! Mutta pointti oli se, että nyt todellakin tekee mieli käpertyä peiton alle lämpimään, tuolla ulkona on ihan oikeasti syksy. Vesisateessa rattaita kohti metroasemaa työnnellessä kylmä tuntui luissa ja ytimissä, ja muisti taas miksi syksyä ei kaipaa koskaan niin paljon kuin kesää. Täällä sisällä sitä sateen piiskaamista ikkunoihin on kuitenkin ihana katsella, voisi vaikka sytyttää pari kynttilää tunnelman luomiseksi, jos sellaisia sattuu vielä kaapeista löytymään viime syksyn jäljiltä.

Ihanaa huomista sunnuntaipäivää kaikille<3 Palailen pian!

Tänään oli sitten se koko kesän odotettu ensimmäinen kerhopäivä. Hoidettiin aamulla aamutoimet yhdessä, ennenkuin Otto kävi viemässä innostuneen neidin kerhoon, ja minä lähdin työasioille. Aamulla vielä kerrattiin yhdessä, mitä kerhossa tapahtuu, ja neiti lähti oikein hyvillä mielin matkaan. Koko aamun tarkkailin jännittyneenä puhelinta, josko sieltä soitettaisiin ja käskettäisiin tulla hakemaan etukäteen tai jotain muuta. Ei siksi ettenkö olisi uskonut että Tipa pärjää, mutta tiedätte varmaan, että ensimmäinen päivä jännittää aina. Olin innokkaana hakemassa neitiä jo varttia ennen kerhon loppumista, siinä seisoskelin yksinäni pitkän tovin, ennenkuin muut vanhemmat, ja lopulta myös pienet kerholaiset tulivat viimein retkeltään.

Retkeltä palasi hurjan iloinen, innostunut ja mutainen esikoinen, juuri niinkuin pitikin. Maassa oli möyritty, uusia kavereita saatu, joidenkin nimet olivat jo jääneet mieleen, ja käpyjä oli kerätty ainakin sata. Kerhonohjaajat olivat ihania, molemmat kertoivat pyytämättä kattavasti miten päivä oli kenenkin osalta sujunut, ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Päivä oli kuulemma sujunut oikein kivasti, erittäin puheliaasti kuten yleensä, ja ei ollut kertaakaan tullut paha mieli mistään. Omien sanojensa mukaan hän odottaa jo innolla seuraavaa kerhopäivää, joka tosin on vasta ensi viikolla.

Kerhoon lähdettiin vaatteet oikeinpäin, takaisin tullessa oli housut takin päällä, haha. Toimii se noinkin!

Mua itseä jännitti varmaan enemmän kuin Tiaraa, pitäisi ottaa hänestä mallia. Kun muut vanhemmat tulivat hakupaikalle odottelemaan, he kerääntyivät rinkiin parin metrin päähän musta ja juttelivat keskenään. Mä seisoin sivummalla itsekseni, mikä tuntui aika hölmöltä. Olin juuri ollut aamun pressissä, jossa juttelin ummet ja lammet varmaan kymmenen ihmisen kanssa, joita en ollut tavannut koskaan ennen, eikä mua silloin jännittänyt tippaakaan. Vanhempien kesken tilanne on kuitenkin vähän toinen, silloin mä olen ensisijaisesti äiti. Ja nuorena äitinä en sovi ehkä heti mukaan joukkoon, kun en edusta yleisesti hyväksyttyä 30v +/-2v äitiä.

En tiedä, voin vain arvailla syitä miksi päädyin seisomaan yksin ja vain hymyilemään kohteliaasti toisten jutuille kaukaa. Ehkä muut tunsivat jo entuudestaan, tai ehkä näytin pelottavalta tai pöntöltä, ei voi tietää. Toivottavasti syksyn edetessä mäkin saan edes moikkaustuttuja toisista vanhemmista, se olisi kivaa! Tärkeintä on kuitenkin että Tipalla on kavereita, hänhän se siellä kerhossa käy enkä minä. 😀

Pikkuinen kuumepotilas voi tänään jo vähän paremmin kuin eilen, mutta aika itkuista ja väsynyttä on meininki ollut tänäänkin. Toivottavasti helpottaa viikonloppua kohden, niin päästäisiin edes piipahtamaan Zeldan kummisedän läksiäisjuhlissa tyttöjen kanssa, ennenkuin tämä lähtee vaihto-oppilaaksi toiseen maahan pitkäksi aikaa. Huominen päivä levätään ihan kotosalla, ettei olo mene pahemmaksi. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Miten muilla on sujunut kerhon tai päiväkodin aloitukset tänä vuonna? Jännittikö teitä muitakin vanhempia kovasti? Oletteko nuoret äidit koskaan kokeneet jotenkin erilaista kohtelua siksi, että olette nuorempia äitejä kuin muut?

Mun piti tänään kirjoitella ajatuksia Tiaran huomenna alkavasta kerhosta, mutta menikin suunnitelmat uusiksi kun Zeldan eilen alkanut kuume nousi tänään tosi korkeaksi, ja raukka oli päiväunien jälkeen niin itkuinen ja hätäinen että en epäröinyt hetkeäkään ettenkö lähtisi samantien lääkäriin. Visiitti Pikkujätissä paljasti että kyseessä on onneksi vain nielutulehdus, vaikka toinen onkin ollut tosi huonossa kunnossa. Seitsemän tuntia päiväunia on jotain mitä meidän kuopus ei ole tehnyt sitten elämänsä ensimmäisten elinviikkojen, joten olon on täytynyt tänään olla raukalla tosi huono. Yleensä hän nimittäin nukkuu sen tunnin tai puolitoista, jos hyvä tuuri käy, ja näin on ollut jo vuoden alusta asti.

Täytyy sanoa että mulla on takki ihan tyhjänä tämän päivän jälkeen, eikä hirveästi irtoa fiksuja kerhoajatuksia, mutta ehkäpä siitä onkin sitten parempi kirjoittaa huomenna, kun ensimmäinen kerhopäivä on jo takana. Kerhoreppu on pakattuna, vaatteet katsottuna, vain kerhoeväät odottavat vielä tekemistään, ennenkuin munkin on aika kaatua sänkyyn. Tiaran kerhon ajan mulla on omia työjuttuja, mutta onneksi Otto hoitaa pientä kuumepotilasta kotona, ja on ihan kerhon lähellä, jos ensimmäisen päivän jännitys käy liian kovaksi. Muakin jännittää kyllä ihan hirveästi, vaikka tällä viikolla ollut kerhoinfo ja tutustuminen kyllä toi vastauksia moniin mieltä askarruttaneisiin asioihin. Mutta silti, mun pikkuinen menee ihan itse kerhoon, apua!

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille, mä palaan huomenna vähän kattavamman postauksen kanssa! Ja kiitos kaikille aivan uskomattoman koskettavista  synnytyskertomuksista ja kokemuksista, joita kommentoitte edelliseen postaukseen! Lueskelin niitä tänään oikein ajan kanssa kun Zelda nukkui mun päällä (kaksi tuntia). Hyvää yötä ihanat<3