Äitiys on

06.09.2014

Kuluneella viikolla on ollut tunteet aika pinnassa, ja on tullut mietittyä kaikenlaista. Siinä missä Otto pohdiskelee istuen pissaamista, mä oon miettinyt aika paljon äitiyttä, ja sitä miten onnellinen olen, että saan olla meidän kahden ihanan tyttären äiti. Yhtään vessa-asioiden tärkeyttä väheksymättä, ja Oton tunteellisuutta aliarvioimatta, kaikella rakkaudella siis sanon tämän, sydänsilmänauruhymiö.

Vaikka on kiire, ja vaikka on kaikenlaista isompaa ja pienempää vastoinkäymistä aina välillä, ne hetket jotka viettää täysin lasten ehdoilla, ovat aina täynnä rakkautta. Ei mihinkään muuhun voi uppoutua ja heittäytyä samalla tavalla kuin äitiyteen, tai ainakin musta tuntuu että mä en voi. Mä voin uppoutua työasioihin, voin rentoutua juosten ja uppoutua musiikkiin, tai katsoa maailman parasta leffaa, mutta silti aina välillä mielessä käy muita asioita, stressiä, kiireitä, suunnitelmia, kalenterin pläräystä. Silloin kun olen vaan lasten kanssa ja piirrän leijonan harjaan vielä vähän lisää karvoja, koska leijona näyttää kuulemma liian kaljulta, silloin mä rentoudun.

IMG_3915 IMG_3932Sillä hetkellä, kun esikoinen selittää vilkuttavansa vielä kerran kaikille taivaan tähdille ennen nukkumaanmenoa, koska yksi niistä on Mörkö-koira jota hän rakastaa kovasti, ei voi tuntea muuta kuin suunnatonta ylpeyttä, rakkautta ja onnea. Ja päivällä, kun hakee kuopuksen päiväunien jälkeen sängystä, on maailman parasta kuulla se uninen, käheä mutta iloinen ”Äii-tiiiii, heeeeei!” ja saada lämmin ja takertuva hali pieneltä tyypiltä.

Äitiys on täynnä tähtihetkiä, kun ne vain osaa erottaa sieltä kaiken kiireen ja meiningin keskeltä. Kun lapsi kaataa maitolasin matolle, ja kuivaa jäätävää lammikkoa puolikas vessapaperinpala kerrallaan, voi olla iloinen siitä, että lapsi yrittää parhaansa, ja on selkeästi oppinut että kaatunutta maitoa ei ainakaan jätetä matolle hengaamaan. Vaikka tästä kaikesta aiheutuva maito-vessapaperimössökeitto matolla saattaa kiristää hermoja, niin ei kai se ole niin justiinsa. Pienet ekstrahommat kuuluvat asiaan.

Äitiys on opettamista opettamisen perään, ja se on ajoittaisessa ärsyttävyydessään kuitenkin ehdottomasti maailman siisteintä. Juuri meillä, vanhemmilla, on valta opettaa lapsille kaikki elämän tärkeimmät asiat. Se valta on iso vastuu, jonka kantamisessa ei halua epäonnistua. Suhtaudun suurella kunnioituksella siihen vastuuseen, ja pyrin olemaan kasvattajana johdonmukainen, rakastava ja turvallinen. Mielestäni vastuu ei kuitenkaan sulje pois äitiyden tarjoamaa mahdollisuutta hassutteluun. Mä ehdottomasti huijaisin, jos väittäisin että musta ei ole siistiä yrittää opettaa melkein-kolmevuotiaalle sivistys- tai muotisanastoa aina silloin tällöin. Huijaisin vielä enemmän, jos väittäisin ettei vielä siistimpää ole kuulla joskus Barbieleikin keskeltä, että Barbie lukee nyt Vogueta ja äiti voitko laittaa sille tämän Maikkel Korssin laukun olkapäälle?

IMG_3937Äitiys on kuitenkin ennenkaikkea sitä, että rakastaa ehdoitta. Että on valmis elämään omat haaveensa ja toiveensa ihan itse, eikä yritä elää elämäänsä lastensa kautta. Lapsilla on oikeus kasvaa juuri sellaisiksi persooniksi, kuin he itse haluavat. Vaikka vielä toistaiseksi lasten ikä jättää lähestulkoon kaiken vanhempien arvostelukyvyn varaan, alkaa heillä iän karttuessa olla yhä enemmän mielipiteitä, vastauksia kysymyksiin ja  omia ajatuksia ja kiinnostuksenkohteita. Mä en aio yrittää ohjailla lapsia mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan tukea heitä juuri niissä asioissa mihin he itse haluavat keskittyä. Voin heittäytyä ihan yhtä täysillä tukemaan autojen tuunausta kuin tanssituntejakin.

Äitiys on joskus sitä, ettei saa käydä rauhassa suihkussa, vaan joutuu onkimaan kumiankkaa tehohoitopurkista samalla kun joku pissaa kylpyhuoneen matolle. Äitiys on joskus sitä, että vartin pastareseptin toteuttaminen kestää kaksi tuntia, kun lapsi haluaa auttaa ja kuoria valkosipulin kynnet. Joskus äitiydessä ei ole vain yksittäisiä rankkoja öitä, tai tunteja, joskus voi olla rankkoja viikkoja, tai kuukausia.  Lapset kehittyvät vaiheissa, ja aina on jollain meneillään joku vaihe. Usein tuntuu, että kun ehtii tottua yhteen vaiheeseen, onkin jo toinen aluillaan. Silti äitiys on maailman parasta.

IMG_3922Jokaiseen päivään mahtuu miljoonia tunteita, niin rakkautta, naurua, kuin huoltakin. Tärkeää on kuitenkin kaiken kiireen ja kaikkien tunteiden keskellä muistaa olla läsnä lapsille, keskittyä ja kuunnella heitä. He eivät välttämättä muista lapsuudestaan kaikkia niitä hetkiä, jotka me vanhemmat ollaan koettu tärkeinä, eikä heille välttämättä jää mieleen miten hieno legotalo rakennettiin silloin yhtenä sunnuntaina huhtikuussa. Mutta he muistavat, että vanhempi on ollut täysillä mukana heidän jutuissaan, ja häneen on voinut luottaa ja tietää että hän rakastaa vaikka mitä ikinä tapahtuisi.

 Mä siirryn nyt äitiysrakkaushuuruista sohvalle olemaan vaimo, ja katsomaan romanttista komediaa jonka Otto auliisti suostui mun kanssa katsomaan. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3


50 Responses to “Äitiys on”

  1. Jonna sanoo:

    Voi ei, en tiiä mikä täällä hyrrää mut tää siun teksti sai palan kurkkuu, ihmeellisen jyskytyksen rintaan ja lämpimän tunteen. Tän tekstin jälkeen onki kiva käydä nukkumaa! Ihana :)♥

    • Iina sanoo:

      Voi ihana sinä, kiitos ihan hurjasti <3 Toivottavasti nukuit hyvin! :)

  2. Debus sanoo:

    Ihana kirjoitus!♡
    Olen itse tuore melkein 3 kk tytön äiti.
    En ikinä olisi voinut kuvitella näin syvää rakkautta.
    Vaikka jo odotus aikana rakastin vauvaa, tytön synnyttyä rakkaus on vain kasvanut.
    Äitiys on ihanaa ja pienen ihmeen kehitystä on ihana katsoa!

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon ja onnea hurjasti sinulle pikkuisesta tytöstä<3 :) Äitiys on tosiaan ihmeellistä, eikä sitä osaa edes etukäteen kuvitella!! Kaikkea hyvää teille :)

  3. Kolmen äiti sanoo:

    Iina ♡♡ taas niin ihana ja tämä kuvaa sinua niin hyvin,tuota lapset ensin-ajattelua :) itse olen aika paljon samanlainen mutta sinua vanhempi,joten erityisesti ilahduttaa kun nuori kaunis nainen on noin hyvä äiti :)!olisi monella blogistilla opittavaa ;)
    Mutta sinä pärjäisit vaikka 10 lapsen äitinä :)

    • Iina sanoo:

      Voi ihana, kiitos hurjan paljon sinun sanoistasi<3 Sinun kommentti piristi niin paljon, kun tässä sairastellessa on ollut olo että on ihan huono äiti kun ei voi eikä jaksa lähteä puistoon ja tehdä kaikkea kivaa mitä normaalisti. Mutta kyllä se tästä taas! Ihanaa syksyä teille<3

  4. Iit sanoo:

    No nyt olet kyllä taas ihan asian ytimessä! :)

  5. krista sanoo:

    Todella samaistuttava teksti, paljon samoja fiiliksiä ollut itsellä.. ja voi, romanttista leffaa haluaisin niin minäkin katsoa, mutta kun tuntuu ettei löydy enään mitään mitä ei ole katsonut. Joskus kun kaipailet kevyempää kirjoiteltavaa niin jokin top 10 leffat tai vastaava vois olla hauska :D

    • Iina sanoo:

      Kiva että tekstiin oli helppo samaistua, kiitos :)! Ja hei aika hyvä vinkki, tein joskus sellaisen ”parhaat jouluelokuvat” -postauksen mun joulukalenterissa, mutta voisin kirjoittaa kyllä ihan leffaleffoistakin :D

  6. Henna sanoo:

    Ihana teksti, täytyy kyllä sanoa että vaikutat kaikenkaikkiaan aivan hurjan rakastavalta ja lämpimältä äidiltä. Lapsesi ovat onnekkaita, heillä on rakastavat ja välittävät vanhemmat <3

    Itsekin äitiniä tekee välillä hyvää kirjata ylös näitä rakkausajatuksia, ihania pieniä hetkiä joita ei koskaan halua unohtaa! Nyt puolivotiaan kanssa ne hetket ovat tällaisia: http://www.lily.fi/blogit/jojo/kaipauksen-muistilista

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan mielettömän paljon<3 Itkuhan tässä tulee teidän juttuja lukiessa!! Ja kiva että linkkasit postauksen, käyn lukemassa! Äitiyden ihanista hetkistä on mahtavaa kirjoittaa, ja vielä mahtavampaa käydä lukemassa myöhemmin niitä ihania tuntemuksia<3 Mukavaa syksyä!

  7. Mymmyryy sanoo:

    Itkettää :) Onnesta.. Koska joka päivä mä katson mun pientä tytärtä ja mietin miten ihana hän onkaan ja miten ihanaa äitiys on. Tämä teksti kolahti.

    Tänään hän onnesta soikeana toi mulle kauhan minkä oli ihan itse löytänyt keittiön laatikosta. Ja tunsin itseni maailman onnekkaimmaksi :)

    • Iina sanoo:

      Voi miten ihana kuulla<3 Kiitos! Äitiys on maailman parasta, ja voi nuo hetket kun lapsi oivaltaa itse jotain uutta, ne ovat jotain korvaamattoman ihanaa<3 Mukavaa syksyä!!

  8. Siiri sanoo:

    Kiitos <3

  9. jenni sanoo:

    Todella hyvä teksti, oon niin samaa mieltä! Pitäis osata aina nauttia joka hetkestä ja ne antautua täysillä sille lapselle sen leikin/yhdessäolon ajaksi, eikä samalla keskityyä vaikkapa puhelimeen. Itse muistaa ihania hetkiä lapsen kanssa, mutta olisi kamalaa jos lapsi muistaisi äidin/isän leikkineen kyllä usein hänen kanssaan, mutta aina sillä oli se puheöin kädessä ja se näppäili sitä kokoajan.

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 Se on aivan totta! Mäkin oon tosi kiintynyt puhelimeeni, mutta oon vaan kylmästi tehnyt sen päätöksen, että silloin kun leikitään yhdessä niin se puhelin jää vaikka laturin piuhaan kiinni eri huoneeseen, muuten sitä tulee näperrettyä ihan turhan usein!

  10. napin sanoo:

    <3

  11. Eli sanoo:

    Upea kirjoitus, kaunista ♥

    And now I can not wait to be a mom!

  12. raaraaraa sanoo:

    Aivan ihanasti kirjoitettu, olet ihana <3

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon, ja itse olet<3 Täällä ihan herkistyneenä vastailen näihin kommentteihin!

  13. Elina sanoo:

    Ihana teksti! <3 Ja voi kuinka oikeassa ootkaan. Itselläni lapset 2v 4kk ja 2,5kk.

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos <3 Oi ihanaa, paljon onnea pikkuisesta ja ihanaa syksyä koko perheelle! :)

  14. Josefiina sanoo:

    Aivan ihana postaus! Noin mäkin haluan sitten aikuisena ajatella, kun saan lapsia! <3

  15. jorma sanoo:

    aivan ihQ postaus :)

  16. Tiia sanoo:

    Voi, tää mamma ei vain pystynyt lukea kovinkaan pitkälle herkistymättä kyyneliin – loppuun lukaisen ”ryhdistäydyttyäni”!
    Äitiys, oma lapsi, oma perhe, – ei sitä niin voi millään sanoilla kuvailla.. ♡

    • Iina sanoo:

      Olet ihana! Kiitos paljon<3 Ja juuri niin, se todella on sanoinkuvailemattoman ihanaa!! Mukavaa syksyä teille :)!

  17. Eve sanoo:

    Aivan ihana kirjotus! Tuli aivan tippa linssiin, vaikka ei itselläni olekkaan lapsia vielä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokemaan äitiyden ihanuuden. :)) Ihanaa syksyä teidän perheelle! <3

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos <3 :) Äitiys on kyllä ihanaa, ja äitiydestä haaveileminenkin on ihanaa! Joskus olisi ihana palata ajassa taaksepäin ja nauttia hetki vielä siitä, kun voi vain haaveilla miten ihanaa kaikki on, ja saisi kokea tämän kaiken vielä uudestaan :DD Ihanaa syksyä sinullekin<3

  18. AnnaMaria sanoo:

    Olet niin asian ytimessä! Äitiys on todellakin niin kaikkivaltaista ja ihanaa ja sitä pakahduttavaa rakkauden tunnetta omia lapsia kohtaan ei osaa kuvitellakaan ennen kuin sen saa oikeasti kokea.

    Ja juurikin tuo, kun lapsi tekee jotain auttaakseen, vaikka siitä tulisikin vessapaperi-maito-suttua, saa aina niin liikuttumaan, kun vain ajattelee, että vau, tuo pikkutyyppi osaa jo noin paljon! Omista jälkeläisistään täytyy olla ylpeä aina kun aihetta on ;)

    Mutta todellakin, aivan mahtava kirjoitus- jälleen! Kiitos :)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon, ja niin olet kyllä sinäkin<3 Ei sitä vain pysty mitenkään kuvittelemaan ennenkuin kokee! Ja tosiaankin, pitää ja SAA olla ylpeä, niin pienistä kuin isoistakin asioista! Kiitos vielä ja ihanaa loppuvikkoa teille<3

  19. Nelli sanoo:

    Ihana postaus! Oot kyllä paras mahdollinen äiti Tiaralle ja Zeldalle, he tulevat varmasti olemaan ylpeitä vanhemmistaan :)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos niin paljon<3 Mä toivon että he saavat olla meistä ylpeitä vielä! :)

  20. Sandra sanoo:

    Niin kauniisti kirjoitettu, ja niin totta! Täälläkin herkistyttiin, kiitos! :)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon sinulle<3 Ihanaa että tykkäsit ja mukavaa syksyä! :)

  21. Emilia sanoo:

    Ihana kirjoitus.<3

  22. Hanna sanoo:

    Todella osuvasti ja hienosti kirjoitettu äitiydestä.

  23. Nimetön sanoo:

    Tätä (toivottavasti) odotellessa =) vaikka onhan se varmasti välillä raskasta, ainakin sulla kun on kaksi ihan pientä, mutta sulla on ainakin asenne kohdallaan!! jos se raivo/ turhautuminen nostaa päätään on syytä miettiä hetki, onko joku maito/ vessapaperisötkö lattialla todella sen arvoista, vai siivoaako sen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mun äiti on mulle myös neuvonut, että lasten kanssa täytyy olla kärsivällinen, eikä huutaa pienistä vahingoista ja komentaa ja torua, helpommalla pääsee kaikki, kun vaan antaa olla+ kaikilla säilyy vielä hyvä mieli! =)

    • Iina sanoo:

      No sitä en kiellä etteikö joskus olisi raskasta, mutta sekin on lähinnä itseaiheutettua = lasten lisäksi todella hektinen elämäntilanne muuten :D Eli pyrin ehdottomasti olemaan purkamatta sitä lapsiin silloin kun raskaalta tuntuu! Mä en koskaan huuda, se on mun mielestä ikävintä mitä voi tehdä, ja moni sanookin että mulla on lehmän hermot :D Mutta tietenkin välillä on pakko päästää niitä höyryjäkin ulos jos siltä tuntuu, silloin mä lähden lenkille mikäli se on mahdollista :D viisaita neuvoja sinun äidilläsi!

  24. Iina sanoo:

  25. Voi miten ihana postaus, vaikka en ite äiti ookkaan! :’)

Kommentoi