Mut on vallannut tämän flunssan aikana oikein megaluokan turhautuminen. Kotona öllöttäminen neljän seinän sisällä ei vaan yhtään ole mun juttu, ja nyt kun sitä on vuorotellen sairastelun takia jatkunut jo viikko perjantain pikkupaussia lukuunottamatta, tuntuu että kaikki turhauttaa. On huono omatunto siitä että ei voi lähteä ulos lasten kanssa, harmittaa kun ei saa tehtyä niin paljon hommia kun haluaisi, ja eritoten ärsyttää se että hyvin alkanut kuntoprojekti on paussilla jo kolmatta päivää. Lauantaina oli siis välipäivä joka sisälsi vain venyttelyn, ja sunnuntain ja maanantain olen jättänyt flunssan takia väliin.

Kauniit ilmat ovat hellineet oikein olan takaa, ja täällä me ollaan maattu sohvalla peittojen alla palelemassa. Onneksi huomenna on Tiaran kerhopäivä, niin hän pääsee vihdoinkin sinne kavereiden kanssa leikkimään edes hetkeksi, vaikka me Oton kanssa sairastellaankin. Mulla on itselläni myös menoa kerhon ajan, joten se varmaankin piristää vähän. En vaan osaa rauhoittua silloin kun olisi pakko. Sanokaa pliis etten ole ainoa? Silloin kun on kaikki maailman mahdollisuudet lähteä ja mennä ja tehdä ihan mitä tahansa, mä makoilen ihan mielelläni myös sohvalla.

Onneksi voin lohduttautua sillä että meillä on kiva viikko tulossa viimeistään ensi viikolla, kun mun äiti tulee meille, ja juhlitaan sekä mun, että Tiaran synttäreitä. Mä oon sellainen tyyppi, että rakastan jos on jotain odotettavaa. Vaikka tykkään arjesta, ja koen että se toimii, mun arkea piristää huomattavasti joku pieni projekti, kuten synttärit, joulun odotus, tai loman odotus. On kiva suunnitella, haaveilla, ja lopussa jo laskea öitäkin aina johonkin kivaan tapahtumaan. Tällä hetkellä odotellaan siis synttäreitä, mutta onneksi pian voi alkaa jo odottamaan joulua, ja ennen sitäkin on tiedossa vielä vaikka mitä kivaa.

Ei arjen tarvitse jatkuvaa juhlaa olla, eikä kaikkien odotettavien asioiden isoja. Pienikin breikki aina silloin tällöin, oli se sitten kahdenkeskinen illallinen, kesäloma tai kaverin häät, katkaisee kivasti arkipuuron ja tekee arjesta mielekkäämpää. Nyt kun kaikki sinällään isoimmat asiat kuten lasten syntymät, ja omat häät ovat jo takanapäin, on välillä tullut mieleen että onko vielä olemassa suuria asioita, joista voin haaveilla?

Onneksi haaveita tulee uusia, niiden jo saavutettujen tilalle. Tällä hetkellä mun suurimmat haaveet ja toiveet liittyvät uraan, koulutukseen ja tulevaisuuden mahdolliseen uuteen asuntoon. Näiden haaveiden toteutuminen on kuitenkin vielä pitkällä edessäpäin, ja se on oikeastaan aika jännittävää. Juuri nyt on sellainen fiilis, että kaikki on mahdollista. Mitään ei ole lyöty lukkoon, mitään isoa asiaa ei ole joka juuri nyt sitoisi juuri tiettyihin asioihin tulevaisuudessa, tietyssä paikassa. Sitä ei kuulkaas tiedä mitä me vielä keksitäänkään, jos oikein innostutaan!

Haaveilu on hyväksi, mutta kyllä mä nautin myös tästä hetkestä. En ehkä juuri tästä flunssaisesta hetkestä, mutta nykyisestä elämäntilanteesta kuitenkin. Meillä on kaikki hyvin, eikä pidä lannistua pienestä nuhakuumeesta. Ehkä mä voisin käyttää tämän flunssaillan hyväksi, kun ei oikein jaksa tehdä mitään järkevää, ja askarrella itselleni vaikka unelmakartan koneella.

Mistä te haaveilette?