Minun äiti

27.09.2014

Äidillä on tänään synttärit, ja ajattelin kirjoittaa tänään sen kunniaksi mun äidistä, ja siitä mitä äiti mulle merkitsee. Te tiedätte, että me ollaan aina oltu äidin kanssa kahden, ja uskon että sillä(kin) on suuri merkitys siihen, että ollaan ihan superläheisiä. Mä olen kokenut äidin kanssa paljon, ja käynyt läpi hurjan vaikeita asioita. Olen aiemminkin kirjoittanut omista kokemuksistani näiden asioiden parissa, mutta tänään keskityn äitiin.

Mun äiti on vahva nainen, vahvin kenet tunnen. Silloin kun mä synnyin, vuonna 1991, mun äiti asui täällä Helsingissä, vaikeassa tilanteessa vailla tukiverkkoja. Äiti sai mut yksin, ja odotti mua yksin alusta asti, mutta ainoat muistot mitä koskaan olen kuullut äidiltä, niin lapsena kuin nyt aikuisena, vauva-ajastani, ovat positiivisia. Ei koskaan valituksen sanaa siitä, että yksin olisi ollut rankkaa, ei ollenkaan. Se oli kuulemma elämän parasta aikaa.

vastasyntyny äitinvauvaLama-aikana yksinhuoltajalla ei ollut helppoa, mutta mä en koskaan huomannut sitä meidän arjessa. Äiti teki aina parhaansa, että meillä oli kaikki mitä tarvitsimme. Ei ehkä jokavuotisia ulkomaanreissuja, mutta laivaristeilyt ja matkat Ouluun sukulaisten luokse ovat ihania muistoja, joita äiti tarjosi minulle niin usein kuin pystyi. Äiti teki paljon töitä isossa firmassa tärkeässä asemassa mun lapsuusvuosina, enemmän kuin moni tekee tupla-ajassa.

Sen sijaan että olisin ollut aina ensimmäinen joka vietiin päiväkotiin ja viimeinen joka haettiin (olin mä usein sitäkin), äiti otti mua mukaan töihinsä niin paljon kuin mahdollista. Ei tietenkään niin että olisin nakottanut toimistolla piirtämässä Paintilla koko päivän, vaan kaikille kursseille, koulutusmatkoille ja muille. Totuin pienestä asti olemaan paljon aikuisten seurassa, osaamaan hyvät pöytätavat ja järjestämään itselleni hauskat Barbieleikit silloin kun äiti oli kokouksessa.

miesynttäri ykkiveeNoihin reissuihin liittyy paljon hyviä muistoja, niin mulla kuin äidilläkin. Iltaisin kokouksen jälkeen käytiin hotelleissa uimassa, ostettiin suolapähkinöitä ja luettiin kirjoja. Ne olivat kivoja breikkejä arkeen. Äidille tuo on varmasti ollut ainakin jossainmäärin rankkaa, siinä missä muut rentoutuivat hotellin pubissa koulutusten jälkeen, äiti harrasti mun kanssa ja antoi mulle aikaa. Omia valintoja, kyllä, mun mielestä hienoja sellaisia. Sen sijaan että mut olisi tyrkätty hoitoon pitkiksi ajoiksi usein, mä sain olla mukana itse.

Äiti sairastui ensimmäisen kerran masennukseen mun ollessa ala-asteella. En voi edes kuvitella kuinka rankkaa se on ollut äidille, koska itse en koskaan huomannut masennusta silloin. Se mitä mulle on jäänyt siitä ajasta mieleen, on että äiti oli ensimmäistä kertaa kesälomia lukuunottamatta pitkän ajan kotona mun kanssa, ja teki kaikkensa ettei masennus näkyisi mun arjessa.

seiskaSilloin äiti ei jäänyt sänkyyn makaamaan, vaan haki mua koulusta usein, vei mut Stockmannille syömään katkarapuleipiä joka perjantai, ja keksi kaikkea hauskaa. Se, mikä mulle oli hauskaa vaihtelua, oli äidille varmasti ihan hirveää aikaa, niinä hetkinä kun hän oli yksin ajatustensa kanssa eikä keskittynyt muhun. Itsekin masennuksen kokeneena, tiedän että masentuneena ei tee mieli tehdä mitään, ei nähdä ketään, ei edes puhua kenellekään. Miten äiti teki sen, sitä en tiedä.

En muista kuinka pitkästä ajasta oli kysymys, mutta jonkin ajan kuluttua äiti sitten palasi töihin. Mä vaihdoin yläasteelle ja elettiin tasaista, turvallista elämää. Tehtiin elämämme ensimmäiset yhteiset ulkomaanmatkat Kreikkaan ja Irlantiin, ja noihin vuosiin liittyy paljon hyviä muistoja. Yläasteen puolivälissä äiti sai töitä Oulusta, kotikaupungistaan, ja niin me ostettiin auto ja muutettiin Oulun keskustaan, jouluna 2005.

Äidille oli varmasti ihanaa olla ensimmäistä kertaa äidiksitulon jälkeen lähellä kaikkia läheisiä, turvaverkkojen ytimessä. Äiti viihtyi uudessa työssään, ja mä sain heti kavereita koulusta. Nähtiin sukulaisia ja tehtiin kaikkea sitä, mitä ei oltu ennen voitu tehdä. Piipahdettiin serkuille kylään tavallisena tiistai-iltana, ja käytiin isovanhempien luona niin usein kuin mahdollista. Ne kolme kuukautta, jotka tätä uutta elämää kestivät, olivat ihania. Sitten tuli  tiistai, 28.3.2006.

Heräsin aamulla äidin tuskaiseen huutoon. En voi kuvitella tuskaa jota äiti on silloin joutunut kokemaan, mutta tiesin että silloin oli hätä. Soitin ambulanssin, ja lähdin äidin kanssa sairaalaan. Mä muistan nämä hetket vieläkin ihan valokuvan tarkasti, muistan mikä biisi soi ambulanssissa, muistan kuinka äiti kärrättiin tarkkailuosastolle ja mut jätettiin yksin hänen kanssaan pitkäksi ajaksi. Äiti itki ja huusi tuskasta, eikä kukaan auttanut. Muistan pyytäneeni hoitajalta äidille panadolia, koska äidillä on pää kipeä.

Olin yksin sairaalassa äidin kanssa tunteja, me vain odoteltiin. Äiti kävi tutkimuksissa ja istuin yksin odottamassa. Jossain vaiheessa mun sukulainen tuli sairaalaan, ja äiti vietiin johonkin pidempään tutkimukseen. Mut vietiin sukulaisten luokse, ja pääsin näkemään äidin vasta illalla. Hän oli vahvoissa kipulääkkeissä, tavallisella osastolla, ja mä näin että äiti ei ollut oma itsensä. Hän oli edelleen tuskainen, ja aivan sekaisin.

Seuraavana päivänä äiti siirrettiinkin teholle, syy oireisiin oli vihdoin selvinnyt. Aivoinfarkti, ja molemminpuolinen keuhkoveritulppa. Siitä hetkestä alkaen, mikään ei ole koskaan ollut ennallaan. Kaksi vuotta äidin sairauden jälkeen, olin vahtinut äitiä herkeämättä joka hetki. Äiti oli saanut alkuperäisen diagnoosinsa hoitoon kortisonia suuria annoksi, minkä ansiosta hänen molemmat lonkkanivelensä menivät kuolioon. Äiti vietti kaksi vuotta lähestulkoon sängyssä maaten. Hän yritti, aina kyetessään hän kävi töissä, ja eli normaalia arkea. Mutta aina tuli vastoinkäyminen toisensa eteen. Leikkaus, masennus, uusi lonkkakuolio, toinen leikkaus, parantuminen. Vaikka aivoinfarkti jätti jälkensä äidin aivoihin, hän yritti käydä töissä.

39005026Hän kärsi järkyttäviä kipuja usean vuoden ajan, ja ne yhdistettynä työkyvyttömyyteen veivät äidin masennukseen, jälleen kerran. Nainen joka oli aina ollut kova tekemään töitä, joutui pysähtymään, ja etsimään uuden suunnan elämälleen. Me jouduttiin myymään meidän auto, ja muuttamaan pienempään kotiin. Kun äiti alkoi vihdoin voida paremmin fyysisesti, mä päästin tunteeni pintaan. Mun taka-alalle jäänyt teini-ikä yhdistyi siihen, että vihdoin annoin itselleni luvan olla väsynyt siitä että olin yrittänyt olla kaksi vuotta aikuinen, ja hoitanut äitiä minkä koululta kerkesin. Olin suoraansanoen aivan hirveä äitiä kohtaan, mutta äiti ymmärsi mua aina. Tiesin että sain tulla aina kotiin, siitä äiti on aina pitänyt huolen. Me ollaan aina voitu puhua kaikesta, enkä ole salannut äidiltä asioita.

122994314Meidän välit paranivat sillä sekunnilla kun muutin omaan asuntoon piirun verran yli 18-vuotiaana. Sadan metrin päähän äidistä, mutta kuitenkin omilleni. Me löydettiin toisemme uudelleen. Kun kaksi vuotta oltiin tuijotettu toistemme naamoja, ja mä olin yrittänyt olla äidilleni äiti, meidän sukset olivat pahasti ristissä sitten kun äiti alkoi parantua masennuksestaan, ja olla taas äiti mulle. Meidän roolit olivat sekaisin, ja ovat osittain edelleen.

Kun mä sain tietää odottavani Tiaraa, äiti taisi olla onnellisempi kuin viiteen vuoteen. Kaiken masennuksen, sairauden ja ahdistuksen keskelle oli tulossa  valoa. Hän oli meidän tukena, eikä kritisoinut kertaakaan valinnoistamme. Äiti on maailman paras mummu meidän tytöille. Uskon että sekä meidän Mörkö, että meidän tytöt ovat olleet suurimpia tekijöitä, jotka ovat nostaneet äidin pois masennuksesta silloin kun se on ollut pahimmillaan. Vaikka äiti on vihdoin, kahdeksan vuoden taistelun jälkeen voittanut masennuksensa niin hyvin kuin mahdollista, sairaus on jättänyt jälkensä.

IMG_4315Äiti on nykyään hyvin paljon erilainen siitä, mitä hän oli ennen aivoinfarktia. Osa hänen piirteistään on vahvistunut, osa muuttunut, osa jäänyt kokonaan pois. Silti tallella on kuitenkin se mun äiti, äiti jota rakastan. Äiti on tehnyt parhaansa, ja kamppaillut parantumisensa puolesta vuosikaudet. Ei tälläisistä kokemuksista voi selvitä ilman että ne vaikuttaisivat mitenkään. Joku ei ehkä olisi jaksanut taistella, niin syvällä kivussa ja masennuksessa äiti joutui olemaan, niin pitkään. En voi myöskään kuvitella, miten vaikeaa on kun oma persoona ja luonne muuttuu ulkopuolisen tekijän seurauksena, aiheuttaen työkyvyttömyyden, ja itseensä joutuu tutustumaan uudelleen.

Vaikka mulla on välillä ollut ihan tuhottoman rankkaa, vaikeaa ja surullista, sitä ei voi mitenkään verrata siihen mistä mun äiti on selvinnyt. Äiti on ehdottomasti tämän taistelun voittaja. Äiti on taistellut itsensä ylös sängynpohjalta, ja on onnellinen, elämäniloinen eläkeläinen. Äiti ja mummu. Kun sanoin että meidän roolit ovat osittain edelleen hukassa, tarkoitin sitä, että vielä nykyäänkin mä koen uskomatonta suojeluntarvetta äitiä kohtaan. Mun on vaikeaa ymmärtää, että äiti on nyt niin terve kuin kaiken jälkeen on mahdollista, eikä mun tarvitse enää yrittää olla hänelle huoltaja. Äiti on aikuinen, joka itse pärjää, ja helvetin hyvin pärjääkin!

IMG_7310x IMG_7264xMä oon äidistä ylpeä, ja äiti on mun sankari. Se ihminen, ketä mä katson ylöspäin.  Hän on kärsinyt hirveistä asioista, mutta täällä hän on silti edelleen, eikä lähde mihinkään. Mä toivon että hän on nyt kärsinyt tarpeeksi vaikeuksia omalta osaltaan, ja saisi elää lopun elämäänsä terveenä ja onnellisena. Mutta tiedän, että vaikka hän vielä masentuisi tai sairastuisi, hän selviäisi silti. Äiti on vahvin kaikista<3

Hyvää syntymäpäivää äiti, ja kiitos. Kiitos siitä että jaksat<3


103 Responses to “Minun äiti”

  1. Umpsit sanoo:

    <3

  2. Katarooma sanoo:

    Mua alko itkettään ku luin tämän. Ihana, sinnikäs ja voimakas äiti sulla! <3

  3. jellu sanoo:

    Ihanaa tekstiä! :’) sun äiti on kyllä vahva! <3 ja onnittelut äidille! :)

  4. Melissa sanoo:

    Aivan ihana postaus! Saat olla onnellinen ja ylpeä, että sinulla on noin hieno äiti. <3 Onnentoivotukset myös täältä hänelle! :)

  5. Heidi sanoo:

    Aivan ihana postaus. Äitisi on upea äiti ja sä upea tytär. <3 Zelda muistuttaa sua tosi paljon noissa vauvakuvissa.:)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos hurjasti kauniista sanoista <3 Ja joo Zeldassa ja mussa on kyllä samaa näköä, hassua :D!

  6. Elisa sanoo:

    Ihana kirjotus, tippa silmässä täällä luin. Ihana oli lukea ja nähdä kuinka paljon arvostat ja rakastat äitiäsi. <3

  7. miisa sanoo:

    Ihana kirjotus, onnea sun äidille! :) Näytät kyllä kovin paljon Zeldalta noissa taaperokuvissa! :D

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos paljon<3 Hahah joo meissä on Zeldan kanssa paljon samaa näköä :D

  8. Maria sanoo:

    Kauniisti kirjoitettu vaikeista asioista ja ajoista, ootte molemmat käyneet paljon läpi. Masennus sairastuttaa monesti myös läheiset ihmiset, mutta tuossa oli niin paljon muitakin vakavia asioita mukana, että varmasti on ollut ihan hurjan rankkaa. Omalla kohdalla on samankaltainen tausta, joten pystyn samaistumaan tekstiin jonkin verran. :/ Hurjasti onnea äidillesi! ♥

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon ihana Maria <3 Ikävää että sullakin on rankkoja asioita nuoruudessa, toivottavasti ne ovat takanapäin jo! Masennus on kyllä vaikea juttu sairastuneen lisäksi myös lähipiirille!

  9. Cindyy sanoo:

    <3

  10. Olivia sanoo:

    Niin koskettava postaus♥ Olette molemmat joutuneet kokemaan kyllä pahoja asioita. Ansaitsette tasan kaiken sen onnen mitä nyt koette! Olette vahvoja naisia. :)

    Olisipa meillekin käynyt lopulta hyvin! Mun äiti kuoli maaliskuussa syöpään kolmen vuoden taistelun jälkeen. Kaikki vaan ei selviä, ja syöpä osaa olla kyllä paskamainen tauti…

    Kiitos tästä postauksesta! Sain itsekin inspistä kirjoittaa tällaisen postauksen omasta äidistäni. ^^

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos hurjasti sun kauniista sanoista <3 Voimia sinulle, en tiedä mitä muuta voisin edes sanoa, tulin tosi surulliseksi sun ja sun äidin puolesta :( <3 Kirjoita ihmeessä, siitä tulee hyvä olo kun purkaa asioita tekstin muotoon. Kaikkea hyvää sulle<3 Uskomatonta miten ihana jaksat silti olla muita kohtaan omasta menetyksestäsi huolimatta, ei voi kuin ihailla.

      • Olivia sanoo:

        Kiitos tästä vastauksesta! Piristi mieltä. :) Sulle kommentoiminen on kivaa kun saa aina hyvän vastauksen, tosi mukava että jaksat vastailla kaikkien kommentteihin pitkästikin vaikka kommentteja satelee paljon!

  11. laura sanoo:

    Kyynel tuli silmään. Vahva ja uskomaton nainen<3

  12. anna sanoo:

    hieno kirjoitus äidistäsi! Todella isoja asioita on tapahtunut ja niistä olette selvinneet. Teksistä huokuu rakkaus äitiäsi kohtaan. Minusta myös tuntuu, että monen vuoden terveysongelmien jälkeen olen jotenkin muuttunut. Rankat kokemukset jättää jälkensä, kai. Mutta silti onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos hurjan paljon<3 Ihanaa kuulla että voit nyt paremmin, vaikka olet varmasti joutunut kokemaan rankkoja asioita. Hienoa että osaat ja kykenet olemaan onnellinen niistä huolimatta! <3

  13. Kuu sanoo:

    En edes muista kuinka kauan siitä on kun näin oon vollottanu jotain lukiessani. Tosi kaunis teksti ja sun äiti on ollu kyllä ihan tosi vahva. Osaan samaistua hyvin, sillä mäkin oon kokenu sen oman äidin (mulla myös yh) masennuksen ja edelleenkin koen sen isona taakkana, kun en oo pitkään aikaan ollu enää se lapsi vaan se kuka on toisesta huolissaan :/

    Ihanaa viikonloppua teille ja hyväö synttäriä sun äidille <3!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ihana Kuu<3 Kiitos ihan hurjan paljon<3 Meillä kuulostaa olleen tosi samanlaisia kokemuksia! ONneksi ollaan molemmat selvitty niistä, ja varmasti saatu myös eväitä äitiyteen sitä kautta :) Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin! Kiitos vielä ja ihanaa viikkoa teille<3

  14. silja sanoo:

    mä olen sanaton. iina <3

  15. anna sanoo:

    hieno kirjoitus äidistäsi! Paljon ja isoja asioita on tapahtunut ja niistä olette selvinneet. Tekstistä huokuu rakkaus äitiäsi kohtaan. Minä olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, koska monen vuoden terveysongelmat on aika lailla takana päin.. Muuttunut kyllä olen kokemuksien myötä, mutta ihaninta on että vihdoin uskaltaa haaveilla.

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos hurjan paljon<3 Ihanaa että uskallat haaveilla ja nauttia elämästä, toivottavasti kaikki vaikeudet ovat sinullakin takanapäin!

  16. Mymmyryy sanoo:

    :’)

    Oi voi.. ei tätä(kään) voinut lukea itkemättä.

    Itse olen toipunut hyvin vakavasta masennuksesta myös, joten tiedän mitä siitä suosta on nousta. Se on vuosien mittainen matka. Ei mikään ”ota itseäsi niskasti kiinni”-tapaus, niinku moni masennuksesta luulee.

    Mulla on omaa äitiäni kohtaan myös syvä kunnioitus. Hän on ainoa ihminen joka rinnallani pysyi mun masennuksen aikana/sen jälkeen. Helppoa se ei ollut äidillekään, välit oli todella kireät. Meilläkin ne parantui kun muutin pois. Ei se masennus ole helppoa läheisillekään, mutta rakkaus kantaa.

    Sua on Iina helppo kunnioittaa. Ja äitiäsi myös :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon kauniisra sanoistasi <3 Mun äiti on kyllä maailman paras!

      Masennus on tosiaan kaukana siitä, että voisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni. Hienoa että voit jo paremmin ja ihanaa että äitisi pysyi rinnallasi <3 Masennus on rankkaa lähipiirille myös, mutta tärkeintä on että saadaan masentunut ihminen voimaan paremmin ja saadaan olla tukena!

  17. Nimetön sanoo:

    Paljon onnea äidille. Oma äitini on myös yksinhuoltaja ja niin pahasti mielenterveysongelmainen, että minä ja siskoni otettiin yläasteella ollessani huostaan, jonka jälkeen välimme ovat olleet kamalan etäiset. Nykyään hänellä menee ihan ok, pystyy käymään töissä ja velkaongelmatkin ovat hoidossa, mutta meihin lapsiin hän ei pysty pitämään yhteyttä. Olen iloinen sinun ja äitisi puolesta, että olette pystyneet pysymään toistenne elämissä kaiken jälkeenkin :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi miten surullista kuulla miten teillä on käynyt. Sitä saa kyllä olla onnellinen ja arvostaa sitä kuinka asiat ovat lopulta meillä kuitenkin menneet kaikista rankoista käänteistä huolimatta. Olet ihana, kun osaat iloita toisten puolesta, vaikka itse olet kokenut vaikka mitä! Kaikkea hyvää sinulle <3

  18. Jenni sanoo:

    Vou, sanattomaks vetää tämmönen! Tippa linssissä tuli tää luettua! Oon aina ihaillu bloggaajia, jotka uskaltaa/pystyy/ylipäätänsä osaa kirjottaa jostain näinkin henkilökohtasesta ja suuresta asiasta rohkeesti noin avoimesti! Oma äitini rupes juomaan mun ollessa viidennellä luokalla, ja mä jäin vanhimpana sisaruksena holhoomaan pienempiä, eli jouduin kanssa lapsuuden sijasta alottamaan aikuisen elämää, se oli hirveetä, eikä tänä päivänä olla äidin kanssa missään yhteyksissä, koska se on alkoholisti, eikä sen elämään kuulu muuta.. Sun äitis on kyllä varsinainen sankari, mutta niin oot Iina kyllä sinäkin!! <3

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hirmuisen paljon<3 Tämä ei ole mulle mikään tabu, ja mielellään jaan oman kokemukseni, toivottavasti sen löytää joku toinen samassa tilanteessa ollut, ja huomaa ettei ole yksin kokemustensa kanssa! Kauhean rankkoja kokemuksia sullakin taustalla, tosi ikävää että äitisi ei kyennyt parantumaan alkoholismista :( Toivottavasti sinulla on kuitenkin kaikki hyvin ja kaikkea hyvää myös jatkossa! Kiitos vielä<3

  19. ida sanoo:

    Niin hyvä teksti! Kyyneleet valuu silmistä ja nenä vuotaa! :) :D
    Onnea sun äidille! :)

  20. Petra sanoo:

    Voi ei mitä sun äiti on joutunu kokemaan :'( Hirmu kauniisti osaat kertoa asioista ja puhua äidistäsi ♥

  21. Minnis sanoo:

    Sun äiti on kyllä sankari<3 Ootte molemmat ansainneet tän kaiken onnen mikä teillä nyt on ja vielä enemmänkin<3 Ihan kyynel tuli silmään, kun mietin miten vaikeita asioita ootte käyneet läpi! ja vaikka sullakin on ollut vaikeaa, susta on tullut niin sydämellinen nuori aikuinen, äiti ja vaimo mitä voi olla :) Se on totta, että vaikeista ajoista seuraa aina jotain hyvää! Oot niin ansainnut tämän<3.

    • Iina Iina sanoo:

      Niin se kyllä on <3 Voi kiitos niin paljon sun hurjan kauniista sanoista, ihanasti kirjoitit! Mulle tuli tosi hyvä mieli <3 Ihana sinä!

  22. Iitu sanoo:

    Varmaan eka kerta, ku oon oikeesti vollottanu blogitekstiä lukiessani.. Kirjotat tosi kauniisti ja se kunnioitus ja arvostus sekä rakkaus, jota äitiäsi kohtaan tunnet, paistaa kyllä erittäin hyvin läpi. Pystyn samaistumaan hirveen hyvin tähän tekstiin, ihan samanlaisia mun kokemukset ei ole, mutta tosi paljon samankaltasuuksia löytyi. Tiedän masennuksen kummaltakin kannalta, mun ja äitini. Tiedän myös täysin ton vastuunottamisen ja aikuisena toimimisen raskauden, itse pidin huolta mun nuoremmista sisaruksista. Mietin itsekin aina välillä, että on mulla aika mieletön äiti, kun se on selvinnyt kaikesta siitä mitä sen elämässä on ollut ja kasvattanut kolme lasta, joista kukaan ei osaa olla katkera mistään tapahtuneesta – vaan rakastaa täydestä sydämestään.

    Ihana, että kirjotat näin aidosti ja avoimesti tästä asiasta, arvostan!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon sinullekin <3 Kiva että pidit tekstistä! Tää oli mulle tosi tärkeä ja iso aihe, ja oon iloinen jos onnistuin kirjoittamaan puhuttelevasti. Rankkoja kokemuksia taustalla sinullakin, ja äidilläsi myös, mutta ihanaa kuulla että äitisi ja sinä voitte nykyään hyvin kaikesta huolimatta! Kaikkea hyvää jatkossakin ja kiitos vielä<3

  23. titti sanoo:

    Paljon onnea Iinan äiti <3 :)
    Mun äiti on mulle myös todella tärkeä ja läheinen!

  24. Tia sanoo:

    <3

  25. Inga sanoo:

    Mieletön kirjotus! <3 Ei tätä pystynyt ilman kyyneleitä lukemaan. <3 Hän on joutunut kokemaan todella kovia, ja toivonkin sydämeni pohjasta hänelle ihanaa eläkeläisaikaa ja terveyttä, hän jos joku on ollut sisukas sissi ja tulee olemaan! :) Hurjan paljon onnea äidillesi!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon <3 Samaa toivon minäkin, äiti ansaitsee kaiken onnen! <3

  26. Essi sanoo:

    Ihana teksti!<3 luin tätä töissä niin sai pysyä kovana ettei alkanu kyyneleet valua. Sulla on onnekas äiti, kun sillä on tuommonen tytär. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 Kauniisti sanottu! Mä oon kyllä myös onnekas kun mulla on tälläinen äiti<3

  27. iida sanoo:

    Muistutat tosi paljon minua. Mulla ei ole omia lapsia, mutta olen aina ollut äidillinen ja huolehtivainen ihminen. Oma äiti sairastui kolme vuotta sitten kesän lopulla rintasyöpään ja se aiheutti meidän perheessä kaaoksen. Äiti oli aina ollut kotona ja korkeintaan parikymmentä tuntia viikossa töissä kun taas isä kolme viikkoa kuukaudesta työmatkoilla. Se näkyi meidän arjessakin. Äidin sairastuminen sai minut palaamaan takaisin kotiin puoleksi vuodeksi auttamaan kotitöissä, siskon kouluun liittyvissä asioissa kuskaamisesta lähtien, työttömyyteen (mikä oli itselleni pienin paha kolo tilanteessa) ja silloisen parisuhteen huonontumiseen välimatkojen ja poissaolojeni vuoksi. Isän piilopulloilu muuttui näkyvämmäksi ja kyettömyyteen tehdä muuta kuin juoda ja olla poissa kotoa töiden vuoksi. Ala-asteelaisen siskoni koulunkäynti muuttui heikoksi ja hänelle alkoi ilmetä paniikkihäiriöitä ja masennusta. Koin olevani liian nuori sellaiseen mutta jaksoin sen voimalla että pian kaikki on ohi. Olen saman ikäinen kuin sinä ja tuo oli elämäni kauheinta ja opettavaisinta aikaa. Äidillä on suuri riski sairastua uudestaan mutta sitä ei kestä miettiä tai masennun pian itsekin. Äitini on maailman pirtein mummu ja onnellinen. Isäni ongelmat ovat vähentyneet ja siskoni ongelmat myös. Täytyy toivoa, että asiat tästä vain paranevat. Itse taas olen isossa nousussa elämäni kanssa ja odotan innolla tulevaa. Tsemppiä myäs sinun perheellesi ja toivotaan, että suunta on tästä vain ylös <3 olet muuten vauvakuvissasi ihan Zeldan näköinen, vai meneeköhän se kuitenkin toisin päin :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi hurja miten rankkoja kokemuksia sinulla on takanasi, ja koko perheelläsi. Voin samaistua sun tuntemuksiin! Toivottavasti teillä kaikilla on tosiaan suunta vain ylöspäin ja äitisi saisi olla terve loppuelämänsä ajan! Ihanaa että sinulla on hyvin asiat :) Tsemppiä kaikkeen ja ihanaa ja onnellista syksyä <3 Kiitos hurjan paljon!

  28. Heyni sanoo:

    Aivan ihana teksti, hyvää syntymäpäivää ja kaikkea muuta hyää sun äidille jatkossakin :).
    Oma äitini on myös mun sankarini, sillä on kasvattanut mut ja toisen pikkusiskoni täysin yksin ja pitänyt aina huolen, että meillä on kaikki tarpeellinen. Äidille on myös viime vuosina sattunut paljon pahoja asioita, mm. selkäranka on murtunut ja silmä puhjennut, mutta silti se teräsnainen vaan jaksaa hoitaa koiria, huolehtia mun pienimmästä pikkusiskosta (nyt 12v) ja käydä töissäkin. Itsestäni ei taatusti olisi moisiin saavutuksiin.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi miten kauheita tapaturmia äidillesi on käynyt, hui! Onneksi hän silti jaksaa ja voi käydä töissäkin, uskomattoman tehokas ja sisukas äiti sinulla :)! Kiitos paljon, ihanaa että tykkäsit <3

  29. smiley sanoo:

    Äidit on ihania. Mää en tiedä miten ne sen tekee, mutta ansaitsee kyllä jokaisen hyvän sanan ja kaiken mahdollisen kunnioituksen.

    Hyvää syntymäpäivää, Anne. Sää oot sankari.

  30. mega sanoo:

    :’) <3 Ihana kirjoitus! En pysty nyt parempaan kommentointiin, niin on tunteet pinnalla!

  31. Jenni sanoo:

    Iina sä olet mahdottoman upea nainen, äiti ja tytär. Niin nuori vielä ja sulta olis monella vanhemmalla paljon opittavaa, itselläni myös <3

  32. Naapuri sanoo:

    Äitisi on aivan ihana ihminen! Muutimme avomieheni kanssa samaan pihapiiriin pari vuotta sitten missä äitisikin asuu. Äitisi on jopa ainoa naapuri pihassamme, jonka kanssa tulee eniten juteltua. Hänen iloinen puhe kantautuu pitkälle ja siitä tulee aina itsekkin hyvälle tuulelle. Olen monesti jutellut äitisi kanssa ja äitistäsi huokuu se, että kuinka ylpeä hän on sinusta ja perheestäsi kun keskustelunaihe kääntyy sinuun. Äitisi saa olla itsestään ylpeä! :)

    Oikein paljon onnea Anne! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi miten ihana että äidin naapurikin kommentoi tänne! Äiti heti kuulemma tunnisti kuka olet :D! Ihanasti sanottu, kiva kuulla että äidillä on noin ihanat naapurit! Äiti on kyllä ihana :) Kiitos paljon kun tulit kommentoimaan! :)

  33. Mira nda sanoo:

    Kyyneleet silmissä luin tätä, aivan ihanasti kirjoitettu. Mä oon kans tosi läheinen mun äidin kanssa, vaikka mun teini-iässä meillä oli omat vaikeutemme. Mua hävettää ihan kauheasti millainen olin silloin äitiä kohtaan. Ja monet kerrat olen pyytänyt äidiltä anteeksi ja katunut kaikkia sanojani. Mutta onneksi äidit ymmärtää! ;) Kauhulla odotan oman tyttären teini-ikää…

    Me lähennyttiin kans, kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana. Onneksi! Nykyään äitini on yksi parhaista ystävistäni, tukeni ja turvani. Aina kun minun elämässä tapahtuu jotain ihanaa tai jotain kamalaa, niin äiti ja isäni ovat ensimmäisiä kelle soitan. On onni omistaa niin ihanat vanhemmat. ♥

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos hirmuisesti ihana <3 Äidit ymmärtävät, ja se kuuluu teini-ikään että kokeilee rajojaan ja siihen valitettavasti liittyy usein se kapinointikin. Mekin saadaan sitten vain ymmärtää kun omat lapset ovat teini-iässä :D Mulla on sama, että soitan heti ekana äidille! Ihanaa että teilläkin on tosi hyvät välit, ja se tosiaan on onni että on ihanat vanhemmat <3 Kaikkea hyvää koko teidän perheelle!

  34. Aivan ihana, ihana äiti sulla <3 Tosi kaunis kirjoitus, onneksi teillä on toisenne!

    Ehkä vähän tökerö kommentti tähän perään, mutta pakko hihkaista, että olet AIVAN Zeldan näköinen pikkuisena! Ihana :)

    Toivon äidillesi ja perheellesi kaikkea hyvää, paljon onnea ja terveyttä elämään! <3

    • Iina Iina sanoo:

      No niin kyllä on <3 Äiti on paras! Ja hahaa, kaikki sanovat että minä ja Zelda näytetään ihan samalta :D Ei ole tökeröä! Kiitos hurjasti kauniista sanoistasi ja sitä samaa sinulle ja perheellesi<3

  35. Linda sanoo:

    Olipas ihanasti kirjoitettu äidistäsi ja tuli kyllä tippa linssiin. Ihanaa, että olette läheisiä ja äidilläs menee nyt hyvin. Vahva nainen, kuten sinäkin! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjasti, olipa kauniisti sanottu <3 Ihanaa viikonloppua sinulle!

  36. fanni sanoo:

    Mulla on blogien kommentointi jäänyt taka-alalle (juurikin masennuksen iskettyä jälleen) mut nyt on pakko jotakin kirjoittaa.

    Vollotin tätä tekstiä hirveesti :’D ehkä siksi, kun musta on ihanaa et ihmiset osoittaa rakkautta ja kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Ite oon äitin tyttö myös ja äiti on mun sankari. Ihanaa jotenkin, et uskaltaa sanoa/kirjottaa sen vielä, kun pitäis mukama olla niin aikuinen ja itsenäinen :D siisjoo. Paljon onnea sun äidille! Ja varmasti onnea riittääkin, kun hänellä on teidät :) masennus on karseeta ja yhdistetään vielä nuo äitisi kärsimät fyysiset sairaudet.. upeeta että taistelu on voitettu! Äitis on suprer.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi että sinua, kaikkea hyvää ja voimia sulle <3 Kyllä sä sieltä nouset vielä, ihan varmasti.

      Äidit on ihania, ihanaa että sullakin on läheiset välit äitisi kanssa! Mä oon samaa mieltä että se on ihanaa kun osoittaa rakkautta ja kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, ja vaikka kuinka on aikuinen ja itsenäinen niin niitä kahta ei voi osoittaa liikaa! :D Kiitos hurjasti kauniista sanoista ja aurinkoa sun syksyyn <3

  37. Linkku sanoo:

    Kyllä tuli vedet silmiin. Älyttömän kaunis ja tunteellinen teksti. En voi kun ihailla sekä sun äitiä että sua. Taas kerran meen ihan sanattomaks eikä tuu mitään järkevää ulos. Ei muuta kun ootte aivan upeita, kumpikin <3 Ja toikin on varmasti liian vähän sanottu!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ihana Linkku, sä oot vaan niin ihanan herttainen aina <3 Kiitos, niin hurjan paljon<3 Ja ihan itse olet upea!

  38. Anne sanoo:

    Kiitos Iina tästä kauniista kirjoituksestasi ! Olen aivan otettu ! Myös minä rakastan sinua, enkä olisi selvinnyt näistä vuosista ilman sinun tukeasi ja apuasi. Kiitos että jaksoit ! Olen onnellinen siitä että olet tyttäreni ja olette Oton kanssa antaneet minulle kaksi ihanaa lastenlasta ja tukeneet minua kun on ollut vaikeaa. Kiitos ! <3

    Kiitos myös kaikille Iinan lukijoille kauniista sanoistanne ja onnitteluista. Hyvää ja onnellista syksyä kaikille ! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi äiti rakas, oot maailman paras <3 Kiitos sulle että jaksoit ja oot vielä täällä meidän kanssa, se on kaikkein tärkeintä! Ansaitset kaiken hyvän mitä elämä voi antaa <3

  39. Noora sanoo:

    Olette molemmat kauniita ja vahvoja naisia, taitaa olla sukuvika. :) Itku tuli täälläkin eikä pelkästään raskaushormoneja voi kyllä syyttää. Hurjasti onnea Iinan äiti!

  40. jezz sanoo:

    Niin kaunis kirjoitus <3 Olette vahvoja naisia, kumpikin. Muuta en osaa sanoa.

  41. henksuu sanoo:

    ihana kirjotus! oon vaan päivä päivemmältä sitä mieltä, että Tiara näyttää Otolta ja Zelda sinulta, varsinkin noissa taaperokuvissa! :—–))

  42. millis sanoo:

    apua että mä aloin itkemään ku luin tätä! sun äidistä tuli kyllä vähän mun sankari nyt! ootte kyllä ihania kaikki nappuloista mummiin !

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ihana sinä <3 Äiti on kyllä sankari! Kauniisti sanottu, kiitos tosi paljon <3

  43. Venla sanoo:

    Voi että tämä on koskettava postaus! Ihanan rohkeasti kirjoitettu! Toivon kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi! :)

  44. Mila sanoo:

    Niin koskettava kirjoitus, kyyneleet silmissä tämän luin. Miten osaatkaan kirjoittaa noin uskomattoman kauniisti äidistäsi <3 Kaikkea hyvää teille! Olette vahvoja!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan uskomattoman paljon <3 Äidistä on helppo kirjoittaa kauniisti koska mikään ylistyssana ei voi olla liikaa! <3 Kaikkea hyvää myös sulle! <3 :)

  45. helena sanoo:

    Tirautin kyynelen jos toisenki…todella pysäyttävä ja liikuttava teksti.Olette äitisi kanssa vahvoja ihmisiä etenkin äitejä jotka rakastaa ja tekee lapsiensa eteen kaikkensa. <3 Paljon onnea äidillesi ja sinulle myös myöhäiset onnittelut. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Ihanasti sanottu, kiitos ihan hurjasti <3 Mun unelma on olla yhtä vahva kuin mun äiti! :) Kaikkea hyvää sulle<3

  46. Ninni sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu Iina! Olette vahvoja ja upeita naisia molemmat! <3

    Sylin täydeltä onnea sinulle Anne!!

  47. tuua. sanoo:

    Hyvää syntymäpäivää vahvalle naiselle,joka on kasvattanut tyttärestäänkin vahvan!

  48. Noora sanoo:

    Ihana kirjoitus :) Mun äidillä oli myös samana päivänä synttärit :D

  49. Jonttu sanoo:

    Koskettava teksti, vetää hiljaiseksi. Täältä teille kunnioitusta, arvostusta ja ihailua.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos hurjan paljon<3 Kiva että pidit tekstistä! Kaikkea hyvää sulle!

  50. Nimetön sanoo:

Kommentoi