Halloweenpartyt

31.10.2014

Eilen vietettiin ihanaa iltapäivää monen äidin ja mukulan kesken, kun kokoonnuttiin meille viettämään Halloweenjuhlia! Näitä pirskeitä oltiin odotettu, ja kyllä oli vilinää kun kymmenen mamia mukuloineen kerääntyi yhteen paikkaan. Otto kertoi että kun tuli töistä kotiin, tuntui kuin olisi astunut saunaan. Kieltämättä meidän kämpässä taisi olla vähän kuuma, olihan meitä yli kaksikymmentä täällä pörräämässä!

IMG_0136 keijukainenMä pukeuduin itse Zeldan kanssa noidaksi, ja Tiara halusi olla keijukaisprinsessa, yllättävää! Zelda suostui yllättäen pitämään noidanhattua päässään melkein koko juhlien ajan, vaikka olin ihan varma että se lentäisi nurkkaan heti ensimmäisenä! Juhlista löytyi myös ainakin White Trash, Black Eyed Pea, kissoja, dino, leijona, norsu, norjalainen kalastaja ja Draco Malfoy, sekä monta muuta huipputyyppiä. Tällä porukalla ollaan nähty säännöllisen epäsäännöllisesti jo pitkän aikaa, ja jutusteltu Facebookin ryhmässä. Ihanaa kun on lähellä tälläisiä ystäviä, joiden kanssa voi sekä järjestää ihania yhteisiä kokemuksia lapsille, että pitää itsekin hauskaa!

IMG_0173x 67324_10152355273211338_3323872100702767346_n kaikkeeRuokailut hoidettiin nyyttärimeiningeillä, ja tarjottavaa olikin reippaasti yli tarpeiden lopulta! Mutta ei se mitään, ainakaan ei loppunut kesken, mikä on pääasia. Mä kokkailin itse feta-parsakaalipiirakkaa ruispohjalla, sekä Kinderpiirakkaa makeaksi. Karde oli leiponut meille ihan huipun silmämuna-juustokakun, joka oli aika karmivan näköinen mutta hurjan hyvän makuinen. Juhlien järjestämisestä ei tarvinnut ottaa yhtään stressiä kaiken kiireen keskellä, kun kaikki osallistuivat järjestelyyn, mitä nyt itse ripustin muutaman koristeen esille ja askartelin meille Halloween-teemaisia photobooth-propseja.

lalalaa IMG_0206Lapset herkuttelivat, leikkivät kaikki nätisti yhdessä, ja kiljuivat riemusta kun iltapäivä huipentui valotikkureiveihin ja sammutettiin valot. Smurffit raikasivat ja taidettiin me äiditkin vähän intoutua bailaamaan. Yritettiin saada napattua kunnon yhteiskuvat lasten kanssa, ja ilman, mutta ei siitä hirveästi tullut tässä pimeydessä enää mitään. Oli hauskaa yrittää sulloutua kuvaan kaikki kerralla! Kiitos Sofia, Veera, Karde, Essi, Julia, Jenina, Laura, Klara, ja Demi ihan huipusta iltapäivästä! Näitä lisää!

IMG_0259 IMG_0269x yhteiskuvaNäiden bileiden jälkeen on hyvä lähteä hetkeksi nauttimaan vain Oton seurasta laivalle, ja olla rauhassa. Lapsilla on viikonlopuksi mukavaa ohjelmaa mummun kanssa, ja meillä taas ei ole mitään ohjelmaa eikä yhtä ainuttakaan suunnitelmaa, muuta kuin vaan olla, ja tehdä mitä huvittaa. Puolentoista vuorokauden täydellinen irtautuminen tietokoneesta tulee olemaan ihan parasta! Tukholmassakin on lauantaina pyhäinpäivä, joten ei varmaan kauheasti ole kauppoja auki (vai onko?), joten me varmaan vaan käveleskellään, käydään syömässä rauhassa ja hengaillaan. Ihanaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!<3


Gaalalook

30.10.2014

Lauantain asu ei ehkä näkynyt niin hyvin kuvissa, kun palkintotaulu oli edessä, enkä viitsinyt poseerata kuvaajalle peppu edellä, että puvun selkä olisi näkynyt. Käytiin siis Oton kanssa eilen kuvaamassa mun gaalalook vielä uudelleen, vaikkakin pienillä muutoksilla höystettynä. Kengät olivat erit: joo, kyllä, minä olen se urpo jolla jäi kengät sinne Tivolin narikan penkille kun vaihdoin mukavampiin popoihin bileiden jälkeen. Harmittaa, ne kengät olivat i-h-a-n-a-t! Lisäksi tietenkin ”kampaus” eli pikanuttura, ja meikki ovat tällä kertaa omaa käsialaani.

IMG_0092xVaihdoin tosiaan pukua pari päivää ennen varsinaista gaalaa, kun olin hakemassa itselleni lainaan Mochinon ihanaa leopardilaukkua. Mulla oli jotenkin sellainen olo, että ostamani puku ei vaan sitten ollutkaan tarpeeksi juhlava, ja kun bongasin sitten Guess by Marcianon mustan midimittaisen mekon, kultaolkaimin varustettuna, oli asuvalinta sinetöity. Lainasin samalla reissulla siis myös puvun, ja koko asu muuttui kertaheitolla.

IMG_0020x IMG_0033xMulla ei ollut aikaa testailla asun toimivuutta, kun torstai ja perjantai olivat täynnä ohjelmaa. Lopulta sitten lauantaina mulla oli mekossa aluksi tosi epävarma olo, sillä pelkäsin kokoajan että se tippuu mun yltä. Onneksi olkaimet pitivät puvun kyllä paikallaan, vaikka olinkin ensin ihan paniikissa, kun ostamani Lindexin kaksipuoleinen teippi ei toiminutkaan niinkuin piti. Se tarttui kaikkialle muualle paitsi sinne minne halusin, ehkä mulla ei kiireessä kampaamon vessassa ollut vaan tekniikka kunnossa, kun yritin pukeutua niin että aikaa oli enää muutama minuutti.

IMG_0072xMä olen kyllä edelleen sitä mieltä että mekko on ihan mieletön, ja tykkään siitä kuin hullu puurosta! Ensi kerralla kuitenkin valitsen sellaisen puvun jossa on mukava olla, eikä tarvitse jännittää. Ihastuin leopardilaukkuun jo pari kuukautta sitten, kun näin sen Zalandon tapahtumassa, ja mulla tuli se heti mieleen, kun Otto ilmoitti laittavansa leopardiconverset jalkaan. Se oli meidän asujen yhdistävä tekijä, vaikka toki meillä oli molemmilla myös paljon mustaa. Leopardikuosi on mun lempparikuoseja, ja parhaimmillaan se on mun mielestä pienissä yksityiskohdissa!

Pian mun täytyy rientää laittamaan niitä ripsiä, mutta sitä ennen edessä on kodin koristelua halloween-juhlia varten! Ja mitä ihmettä mä laitan päälle, apua! Ehkä mä pukeudun noidaksi. Lapsille on leopardiasua, prinsessa- ja keijujuttuja, ampiasmekkoa ja lisää noitahattuja. Saapa nähdä mitä he valitsevat! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3


Kahden vaiheilla

29.10.2014

Äitiys on tehnyt musta hurjasti itsevarmemman, ulospäinsuuntautuneemman ja onnellisemman. Olen aina ollut ulospäinsuuntautunut kyllä, mutta ennen olin arka. Pelkäsin tekeväni tai sanovani jotain väärää, jos tuon itseäni esille. Ennen epäröin itseäni ja omia kykyjäni, ja ajattelin aina etten ole tarpeeksi hyvä. Nykyään mä tiedän, että mä olen ihan tarpeeksi hyvä. Ansaitsen olla onnellinen, ja saan tavoitella omia unelmiani.

Olen aina antanut anteeksi helposti, myös asioita, joita moni muu ei koskaan voisi antaa anteeksi. Käytännössä olen ollut ihminen, jonka voi puhua ystäväkseen minkä tahansa loukkauksen jälkeen, kunhan vain pyytää anteeksi ja sanoo muutaman kauniin sanan. Olen ollut tilanteissa joissa olen tuntenut itseni arvottomaksi, loukatuksi ja petetyksi, mutta antanut silti kaiken anteeksi. Jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Nyt olen tilanteessa, jossa empaattinen minäni vaatisi antamaan anteeksi ja unohtamaan, sanomaan ehkä jotain mukavaa vielä tueksi. Äitiyden myötä mun sisällä herännyt leijonaemo on toista mieltä. Mikäli ainoastaan mua itseäni olisi loukattu, mä varmaan juoksisin antamaan anteeksi ja halaamaan päälle. Mutta kyseessä on mun lisäkseni myös joku muu, joku muu jota suojelen leijonaemon lailla. Edelleen ymmärrän, että kaikki tekevät virheitä, typeriäkin virheitä. Mutta on olemassa myös virheitä, joita ei vaan yksinkertaisesti tehdä, asioita, joita ei vaan sanota.

Tällä hetkellä olen umpikujassa, en tiedä mitä sanoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, mitä tahansa sanonkaan. Siitä huolimatta, mä aion nyt olla vahva. Mun ei tarvitse hyvitellä tai yrittää saada toisen oloa paremmaksi, kun en itse ole tehnyt mitään. Mun ei tarvitse uskoa kauniita sanoja tai vakuutteluita, kun todisteet puhuvat puolestaan. Mun ei tarvitse enää olla se kynnysmatto, jota kerta toisensa jälkeen manipuloidaan hyväuskoisena.

On asioita, jotka kuuluvat menneisyyteen, syystä. On myös kauniita muistoja, ihania hetkiä, joita en halua unohtaa. Ne hetket säilyvät mun mielessä aina, ja olen niistä onnellinen ja kiitollinen. Paljon on koettu. Kun mennään tietyn rajan yli, paluuta ei vain enää ole, eikä niitä muistoja voi enää herättää henkiin ja alkaa elää uudelleen. Mä en toivo pahaa, vaikka en sanoisikaan että ”hei se on ihan okei, no big deal”. Mä toivon vaan että virheet opettaisivat.

Menneisyys on hankalaa. Kun on onnellisesti naimisissa, tekee työkseen sitä mitä rakastaa, omaa luotettavan ja välittävän ystäväpiirin ja on kahden ihanan lapsen äiti, sitä ei kauheasti osaa kaivata repäisyä teinidraaman keskiöön. Toisaalta se teki ihan hyvää, herätti mut huomaamaan miten pitkälle on tultu. Mä en halua käsitellä näitä asioita enää. En kuulla, en nähdä, en tietää. En vihaa, mä en vaan enää välitä, ja hyvä niin. Repäisen tämän kirjoituksen myötä irti viimeisetkin omantunnontuskat, mun ei tarvitse välittää. Mustakaan ei välitetty.

En yleensä kirjoita draamasta tai negatiivista tunteista juurikaan. Tämäkin on vain tajunnanvirtaa, asioita joita en tule avaamaan tämän enempää täällä koskaan. Nämä asiat ovat kuitenkin viime päivinä pyörineet mielessä paljon, ja vaikuttaneet ehkä mun kykyyn keskittyä bloggaamiseen. Siksi halusin kirjoittaa tästä. Nyt mulla on hyvä olo. Haikea, mutta hyvä.

Kiitos ja anteeksi. Se siitä arjesta, nyt tulikin jotain vähän vähemmän arkista tähän väliin. Huomenna menen laittamaan ripsipidennykset puolentoistavuoden tauon jälkeen, ja sen jälkeen me juhlitaan Halloweenia vähän etukäteen! Postailen kuitenkin huomenna vielä lauantai-illan asua paremmissa kuvissa, kun lauantaina niitä asukuvia ei ehditty ottamaan. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille<3


Indiedays blog awards 2014

28.10.2014

Meillä tuli tosi kiire Veeran kanssa laittaa mun nassu ja asu kuntoon, kun hiuksissa kesti niin kauan, mutta lopulta ehdittiin Oton kanssa hyvissä ajoin juhlapaikalle Fredan Tivoliin. Mulla oli vähän epävarma olo mun asusta, koska vaihdoin sen ihan viimetipassa viime viikolla. En ehtinyt juuri sovittelemaan tai testaamaan sen toimivuutta käytännössä, ja täytyy sanoa että selästä super-avonainen mekko aiheutti päänvaivaa melkein koko illan, kun pelkäsin että se tippuu. Ei onneksi tippunut, hahah! Ihana mekko se kyllä oli, ei siinä mitään.

Vietettiin iltaa yhdessä isolla porukalla, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa monia tuttuja, joita en vielä päivällä nähnyt. Illalla mulla oli kamera aikalailla hukkateillä kokoajan, tai no siinä pöydällähän se pyöri, mutta ei sitä juuri muistanut käyttää. Jälkeenpäin harmittaa että kuvia ei niin hirveästi ole, mutta toisaalta oli ihana viettää iltaa ihan rauhassa kamerasta murehtimatta. Pari kuvaa Otto kuitenkin ikuisti, meidän Simon kauniin gaalailmeen, ja meidät tytöt ihanien Sandra Hagelstamin ja Victoria Törnegrenin kanssa!

IMG_9587 IMG_9590xiba2014Kolmas sija tuntuu vieläkin epätodellisen hienolta ja mahtavalta. Meidän sarja oli todella kova, ja mä olen niin kiitollinen teille kaikille jotka äänestitte mua, että ei riitä sanat kertomaan! Kuten kirjoitin jo aiemmin, mä todella toivon että blogini inspiroi teitä, nyt ja tulevaisuudessa, ja aion tehdä jatkossa entistä kovemmin töitä sen eteen. Haluan että täältä välittyy mun persoona, juuri sellaisena kuin se on, ja että te saatte täältä juuri sitä mitä toivotte. Aion pitää omasta tyylistäni kiinni, mutta muistutan että otan teiltä vastaan myös toiveita jos sellaisia tulee.

Kiitos siitä että te olette siellä tukena ja iloitsette mun kanssa pienistä ja suurista asioista, päivästä ja vuodesta toiseen! Onnea Demi, Emilia ja Minttu, sekä kaikki muut IBA-voittajat!

10644518_10152470049618479_1278572879917172538_o 10661624_10152470049898479_8469290399866571123_oOli ihanaa päästä ulos Kaislan ja Simon kanssa, kun ei ikuisuuksiin olla oltu yhdessä ulkona! Vaikka ilta oli hektinen aluksi niin ehdittiin me ihan hyvin hengaamaankin ja pidettiin hauskaa. Lähdettiin kiltisti jo puolenyön jälkeen Mäkkiin syömään ja heitettiin maailman typerintä mäkkiläppää, joka oli silloin hurjan hauskaa! Tai on se ehkä vieläkin, mun mielestä. Kiitos McVilma, McKaisla ja McSimo meidän McMahtavasta illasta!

Kaikkein eniten mä haluan kiittää Ottoa, joka on aina mun tukena, ja ymmärtää. Otto jaksaa kuunnella kun stressaan gaalamekoista, ja auttaa mua miettimään mitä voisin tehdä paremmin. Otto muistaa kertoa kun teen jotain hyvin, ja antaa kritiikkiä jos se on aiheellista. Otto ei kyllästy vaikka jännitän välillä vähän liikaakin. Kiitos Otto rakas, olet paras <3

10644579_10152470049678479_5038666810402142410_oKuvausseinän kuvat: Pauli Siuruainen

Ihanaa, huomenna palataan hetkeksi arkeen, ihan vain jatkaaksemme juhlintaa torstaina Halloween-bileiden merkeissä, kun meidän iso äitiporukka pikkuisineen saapuu meille kotiin juhlistamaan kurpitsajuhlaa. Siitä tulee varmasti ihan huippuhauska päivä! Mutta tosiaan huomenna vähän erilaista juttua. Hyvää yötä kaikille<3

KIITOS <3