Eilinen sunnuntai oli kyllä ihan kymppiplus. Vaikka olen jouluihminen henkeen ja vereen, oli eilinen sunnuntai varmaan viime viikon ihanin ja paras päivä. Oton täti tuli meille kylään suomenlapinkoira Poppyn kanssa, ja lähdettiin koko porukalla mun äiti mukaanlukien ulos metsälenkille kirpsakkaan pakkassäähän. Tiara sai taluttaa Poppya rauhallisella metsätiellä, ja otettiin pulkka mukaan ja tytöt istuivat vuorotellen sen kyydissä, ja pääsivät laskemaa mäkeäkin.

Poppy on ihanan rauhallinen ja suloinen koira, ja tytöt olivat aivan haltioissaan siitä! Niin oltiin kyllä minä ja Ottokin, ja kyllä nousi ihan hurja ikävä omaa koiraa kohtaan. Siitä on nyt neljä kuukautta kun Mörkö-koira menehtyi, ja ikävä on edelleen suuri meillä kaikilla. Vaikka suru ei ole enää mikään jokapäiväinen juttu, niin välillä ikävä on silti tosi kova. Poppyn kanssa hengailu nosti hetkeksi taas ikävän tunteet mulla pintaan, vaikka olenkin kokenut päässeeni surussa eteenpäin, mutta enemmän kuitenkin olin vaan maailman onnellisin kun sain nauttia ihanan koirakaverin seurasta.

Meillä kaikilla myös järjetön koirakuume nousi jälleen kerran pintaan. Taidetaan olla pikkuhiljaa siinä pisteessä, ettei keksitä enää yhtäkään syytä, miksi koiraa ei voisi tai kannattaisi ottaa, niin kauan tätä on nostettu keskustelussa esille ja mietitty ja vatvottu joka kantilta. Kyllä me vielä odotellaan, ainakaan meidän perheessä koiran hankkiminen ei mene niin että päätetään että otetaan koira, ja sitten otetaan vaan joku. Mutta ehkä jo lähitulevaisuudessa, parin vuoden sisään, meillä saattaa olla omakin karvainen kaveri täällä. Kunhan ajankohta on oikea ja kaikki loksahtaa kohdalleen.

Selvästi tytöt eivät olleet unohtaneet kumpikaan, miten koiria kohdellaan, kun molemmat osasivat niin kauniisti silittää ja antoivat Poppyn myös olla ihan rauhassa vaan. Poppy taisi vähän ihastua Ottoon, kun se niin rentona makoili Oton kainalossa lattialla rapsuteltavana. Ulkoilun lisäksi me rakennettiin legoilla lattiasta kattoon asti torni ja hengattiin vaan täällä sisällä juomassa kaakaota ja syömässä korvapuusteja. Ihana ihana sunnuntai siis.

Nyt on sitten meneillään vuoden viimeiset kolme päivää, ihan hullua! Vastahan sitä oli viime uusivuosi, ja jännitin kuinka häihin oli enää reilu kuukausi. Kohta me ollaan oltu kokonainen vuosi naimisissa! Mä tulen kirjoittamaan ennen uuttavuotta vielä vuosikatsauksen, koska jokavuotinen perinne on jokavuotinen perinne. Se on myös helppo tapa sitten kaikille uudemmillekin lukijoille päästä sisään juttuihin, toivottavasti muuton myötä myös joku uusi tyyppi sieltä ruutujen takaa eksyy mukaan lukemaan! Käyn läpi myös kommentit ja viestit joita on päässyt kertymään, ja vastaan niihin ennen vuoden loppua, sekä julkaisen viimeisten arvontojen voittajat.

Mukavaa vuoden viimeistä maanantaipäivää kaikille <3