Mä hukkasin sen. Koko syksyn huipussaan ollut treenimotivaatio ja hyvä fyysinen olo, ne on menneen talven lumia ne. Voin selitellä tätä itselleni hirveällä stressirutistuksella ennen lomaa, ja siihen keksimälläni ”voisin möllöttää vaan sohvalla syömässä kinkkuleipiä ja konvehteja loman ajan”-hoitokeinolla joka yllättäen ei ollut se paras mahdollinen keino hoitaa väsymystä ja ylikierroksilla käyneitä aivoja. Mutta totuus on ihan puhdas laiskuus, ja se että suklaa on liian hyvää. Nyt olo on turvonnut, vetelä ja ällö. Ja kokoajan tekee mieli sitä pirun suklaata, josta jo kerran pääsin niin hyvin eroon. Viimeksi olen treenannut 20.12. ja sen jälkeen en ole muutamaa bussiin juoksua tai lasten kanssa tanssittua hetkeä lukuunottamatta liikauttanut eväänikään.

Treenivaatteet ja viime viikolla ostetut uudet käsipainot mulkoilevat mua säälivästi kaapin perukoilta aina kun avaan sen. Juoksukengät ovat syyttävä sormi pystyssä eteisessä. Joka kerta kun kävelen jääkaapille ottamaan vain sitä yhtä pientä rocky road -palaa, mua ällöttää, kaipaan vaan suklaan makua vaikka ällöttää. Lakkasin sentään jo tekemästä rocky roadia, vaikka se loppui muutama päivä sitten. Siirsin käsipainot kaapista pöydälle, tuijottamaan vielä säälivämmin mua. Kyllä mä vielä teille näytän, painot, en huomenna, en kohta, vaan nyt.

Nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni, ja lopettaa tämä pelleily. Se on omalla kohdallani jo täysin todettu fakta, että voin ja jaksan paljon paremmin, ja olen itsevarmempi, kun pidän kunnosta huolta ja vedän treenipöksyt jalkaan ainakin muutaman kerran viikossa. Ehkä suurin tekijä mulla tässä laiskuroinnissa on ollut se, että huomasin viimeksi miten nopeasti liikunta vaikuttaa, ja miten nopeasti saan itseni kuntoon jos niin haluan. On ollut helppo ajatella että eihän tässä mitään hätää ole, kun kesäänkin on paljon aikaa jne. Mutta oikeasti, millään bikinikunnolla ei ole mitään väliä, jos fyysisesti on paska olo. Hyvä olo on paljon tärkeämpää kuin se miltä näyttää.

Jälleen kerran mä joudun haastamaan itseni julkisesti, jotta julkisuuden paine pitäisi mut liikunnan tiellä, eikä kävisi niinkuin nyt, että olen vaan löhönnyt sohvalla ja soimannut itseäni. Minä, Iina, lupaan ja vannon nyt, että söin eilen viimeisen suklaapalan (ilman hyvää syytä), ja pidin viime viikolla viimeisen treenittömän viikon koko keväänä. En aio tehdä itselleni tiukkoja sääntöjä, tai kieltäytyä suklaakakusta pressissä tai kahvilassa kaverin kanssa, mutta tämä jatkuva mässäily-makoilukierre on nyt katkaistava. Helou käsipainot ja hyvä fiilis, täältä tullaan!

Lopetin edellisen lauseen kahden aikaan päivällä, raapustin ruutupaperille itselleni tämän päivän treeniohjelman lennosta, kiskoin treenipökät jalkaan ja rupesin hommiin. Vedin sellaisen tehopaketin että jalat tärisee vieläkin, saa nähdä miltä kävely maistuu huomenna. Mutta mä tein sen, katkaisin tämän möllötyksen, ja nyt en perkele enää palaa siihen takaisin. Mulla on niin niin niin hyvä fiilis nyt, niin voittajafiilis. Kun mä luin nuo aiemmin kirjoittamani lauseet paperilta, mulle tuli halu vihdoinkin lopettaa olemasta laiska vetelys ja treenata.

Huomiseksi on ohjelma rustattuna valmiiksi, ja aion tehdä itselleni neljä eri ohjelmaa joita teen viikon eri päivinä. En ole mikään asiantuntija tai personal traineri, mutta sen verran paljon olen tehnyt syksyn aikana eri ohjelmia kuitenkin, että olen löytänyt sellaiset hyvät ja tehokkaat liikkeet, joita tykkään tehdä ja jotka tuntuvat. Jätin kaiken turhan kikkailun pois, ja korvasin ne toimivilla perusliikkeillä. Tästä se lähtee, tänä keväänä mä aion voida paremmin kuin ikinä ennen!

Kuinka moni muu katkaisi liiikuntaputken joululomalla ja keskittyi enemmän konvehtirasian avaustaitojen treenaamiseen? 😀