Yksin

17.01.2015

Mä olen aina ollut tosi sosiaalinen ja menevä, enkä ole hirveästi viettänyt aikaa yksin niitä vuosia lukuunottamatta kun mun äiti oli vakavasti sairas, ja olin paljon yksin äidin kanssa, eli yksin, koska suurimmaksi osaksi äiti nukkui. Silloinkin kun ”asuin yksin”, mun luona oli aina kavereita, tai sitten olin itse kaverin luona. Asuin reilun vuoden yksin omassa asunnossa, mutta sinä aikana mun yksin kotona viettämät yöt on laskettavissa varmaan kahden käden sormilla, etenkin koska mun ystävä asui samassa rapussa kerrosta ylempänä.

DSC_0426x DSC_0449x

Otto ei, eikä lapsetkaan,  muuttaneet sitä että mä en edelleenkään kaipaa yksinoloa ollenkaan. Viihdyn yksin kotona silloin kun mulla on hommia tehtäväksi tai haluan siivota rauhassa mutta kaiken muun ajan voisin olla Oton ja lasten kanssa. Ennen pakenin kaikin keinoin yksinoloa, nykyisin se on harvinaista että saa olla yksin kotona, ja siksi mä olen oppinut nauttimaan niistä pienistä hetkistä vaikka en niiden perään haikailekaan.

Mä en kaipaa rauhallisia suihkuhetkiä, musta on kiva mennä suihkuun lasten kanssa ja nauraa kun ne spruuttaavat kumiankoilla vettä toistensa päälle ja järjestävät shampoopulloja riviin. En kaipaa hiljaisia iltoja yksin sarjoja katsellen, kun katson ne mieluummin Oton kanssa silloin kun molemmilla on aikaa. Hiljaiset iltadatailut yksin ei ole mun juttu, koska musta on niin paljon kivempaa datailla Oton vieressä, heittää huonoa läppää ja höpötellä kaikkea mitä mieleen tulee. Ja oikeastaan siivouskin on kaikista kivointa silloin, kun kuunnellaan samalla musiikkia ja siivotaan kaikki yhdessä.

DSC_0435x DSC_0456x

En koe olevani läheisriippuvainen, koska kyllä mä osaan nykyään olla yksin ja tykkäänkin siitä, mutta en vaan kaipaa yksinoloa, samalla tavalla kuin vaikka kaipaan kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Kai se on ihan normaalia, ei kai yksinoloa tarvitse kaivata välttämättä, varsinkaan elämäntilanteessa jossa se yksinolo on hyvin harvinaista. Mun mielestä kaikki mikä ei vaadi äärimmäistä keskittymistä on kivempaa seurassa kuin yksin.

DSC_0438x

Yksi lemppari yksinolon hetki mulla kuitenkin on, jolloin en kuitenkaan varsinaisesti ole yksin kotona. Aamuisin, tyttöjen vielä nukkuessa mä juon yksin rauhassa kahvia, kuuntelen hiljaisuutta ja selaan puhelimella blogeja ja uutisia. Se on ihanaa luksusta, joka kestää juuri sopivan pienen hetken, ennenkuin joko Tiara hipsuttelee tukka unipörrössä lastenhuoneesta ja sanoo ”Huomenta rakas äiti”, tai Zelda kiljaisee sängystä ”Hetätyyyy! ÄÄitiii! Poiiiiiiis!” pirteänä kuin peipponen.

Olenko mä outo kun en koe erityistä tarvetta yksinololle? Viihdyttekö te paremmin yksin vai seurassa?


29 Responses to “Yksin”

  1. liinta sanoo:

    Ihanaa että joku on noin samanlainen! Oon aina luullu että oon ihan luonnonoikku kun en kaipaa sitä kuuluisaa ”omaa aikaa” tai mitään yksinolon hetkiä. Luulen että tää johtuu siitä että oon kasvanu isossa perheessä jossa en ikinä ollut yksin. En esimerkiks ollut ikinä ollu yötä yksin kotona ennenkun muutin omilleni – ja silloinkin muutin poikaystävän kanssa. Sitten kun poikaystävä lähti inttiin niin oli kyllä kovat paikat, mutta se vuosi kyllä oli opettavainen. Opin olemaan yksin ja nykyään saatan jopa hetken siitä nauttia. Kunnes rupeen hetken jälkeen kaipaamaan seuraa ja soitan jonkun kaverin kylään. Ja musta tää on oikein ok, tällanen mä vaan olen! Ongelma tulee vastaan vasta siinä vaiheessa kun poikaystävä taas on kasvanut käytännössä ainoana lapsena ja ollut paljon yksin ja luonnollisesti kaipaisi nytkin enemmän hetkiä itsensä ja ajatuksiensa kanssa, eikä aina niin että mä möllötän kainalossa. Välillä aiheuttaa suurtakin kismaa, mutta oon nyt oikein yrittäny opetella että pitää vaan muistaa antaa niitä hetkiä hänelle! Ihmiset on erilaisia ja se on rikkaus 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Hahaa no hei mä kans aattelin että oonko ihan outo jos en mitenkään erityisesti halua olla yksin 😀 Huh, se on varmasti ollut rankkaa kun poikaystävä meni inttiin, mä en tiedä miten pystyisin olemaan jos Otto yhtäkkiä häviäisi vaan puoleksi vuodeksi kotoa, tai vielä pidemmäksi ajaksi! :S Ihmiset on tosiaan erilaisia, ja varmasti se voi aiheuttaa hankaluuksiakin jos toinen kaipaa sitä omaa tilaa enemmän ja toinen taas seuraa. Mutta varmasti teillä sujuu hyvin kun kummatkin tiedostatte toistenne tarpeet, erilaisuus on nimenomaan rikkaus<3

  2. Jellu sanoo:

    itse myös viihdyn enemmän seurassa kuin yksin,yksin jos olen niin tulee niin tylsä ja yksinäinen olo 😀 mutta välillä myöskin täytyy olla sitä omaa aikaa ja juoda vaikka kupin kahvia ja selata blogeja. Mulla se aika on kun esikoinen on päikkärissä ja pienempi nukkuu:) tai sitten kun pääsee yksin lenkille ja musiikki soi täysillä!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Okei, lenkki on kyllä semmonen että se on kaikkein parasta kun pääsee yksin ja musiikit pauhaa 😀 Mutta muuten en yksinoloa pahemmin kaipaa! 😀 Taitaa tää kahvi + blogit olla yleinen lemppari meidän äitien keskuudessa ;D

  3. Sara sanoo:

    Et ole ainoa! Mä en kaipaa yksinoloa. Tai no suihkuun on kiva päästä yksin, mutta sellaista yleistä yksinoloa ja yksin tekemistä en kaipaa. En ole koskaan kaivannut. En esimerkiksi ole koskaan käynyt yksin leffassa 😀 Kyllä mä hetkellisestä hiljaisuudesta nautin, mutta enemmän mä kaipaan yhdessäoloa ja lasten seuraa kuin yksin tekemistä.

  4. anonyymi sanoo:

    ite suorastaan rakastin ennen yksinoloa iha hirveesti, entinen parisuhteeni vaan vahvisti sitä fiilistä nuorena, kun siinä kolme vuotta ehdin olla. sitten olin pari vuotta itekseni ja sitten tapasin nykyisen avomieheni, joka sai mut ymmärtämään yhdessäolon merkityksen. tässä ollaan seurusteltu reilu vuosi ja en vaihtaisi päivääkään!
    välillä joudun olemaan yksikseni ku toinen vetää 12h päiviä, mutta muuten. en osais kuvitella mitenkää asuvani yksin ja sitä että tekisin arjen askareita ypönä. joten tavallaa osaan samaistua 🙂 lapsia tosin ei ole (eikä ole tulossakaan:D) mutta kyllä se arjesta tekee luksusta, kun saa sen jakaa toisen kanssa.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Sinäpä sen sanoit, arjesta tekee luksusta sen että sen saa jakaa toisen kanssa<3 Juuri samoin tunnen minäkin! 🙂 Ja kyllä siinä elämässä oli ihan eri tavalla sisältöä jo silloinkin kun vasta Tiaraa odoteltiin, kun oli se toinen siinä arkea pyörittämässä ja halimassa ja tukemassa joka päivä<3

  5. N sanoo:

    Minä luulen, että suurin osa perheellisistä tarkoittaa sillä ”omalla ajalla” varmaan tuota kaksinkeskeistä aikaa kumppaninsa kanssa tai hetkeä ystävien kanssa ilman lasten hälinää 🙂 Minäkään en osaa oikein olla yksin ja yksinäisyys saakin minut ehkä hieman surulliseksi ja mielen haikeaksi, joten ennemmin vietän aikaa perheen parissa 🙂

    Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin, eikä meitä ole luotu olemaan yksin 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No niin se varmaan on, kyllä mäkin puhun omasta ajasta just sellaisena parisuhde- tai kaveriaikana 😀 Se on totta että laumaelämiä tässä ollaan, eli ei kai se niin outoa ole jos ei yksinoloa kaipaa :)!

  6. sininancyn sanoo:

    Mä oon myös aika samanlainen, en tykkää esim. Yhtään olla yksin yötä kotona, tai yksin lapsen kanssa. Miehen läsnäolo varsinkin ilta/yöaikaan tuo mulle kovasti turvaa.
    Mutta joskus sillointällöin kun saan olla hetken ihan yksin, esim siivota pari tuntia rauhassa, tai kun mies menee yövuoroon ja poika nukkumaan, nautin kyllä niistä hetkistä paljon. Luulen, että jos mulla ei noita hetkiä koskaan olisi, niin kaipaisin niitä. Mutta nyt niitä on ihan riittävän usein, enkä kaipaakaan enempää. 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Sama, siis niiiiiiiiin sama!!! 😀 Kun Otto oli eka kertaa pois kotoa yön kun sillä oli polttarit, mä pyysin mun kaason meille yöksi. Se ajatus siitä että on yksin yötä kotona ei vaan yhtään houkuttele, ja todellakin se oma mies tuo turvaa<3 🙂 ja olet varmasti ihan oikeassa siinä, että jos ei koskaan viettäisi pientäkään hetkeä yksin, sitä ehkä kaipaisi, mutta jos ei kaipaa niin niitä omia hetkiä on ihan tarpeeksi arjessa 🙂

  7. Siiri sanoo:

    Toi on niin outoa! 😀 oon aina tarvinnut paljon yksinoloa ja lapsen jälkeen se tarve on vielä korostunut. 🙂

  8. Mua oikeastaan jopa ahdistaa ajatus, että olisin yksin..
    Nautin siitä pienissä määrin silloin tällöin. Esim. jos satutaankin pääsemään koulusta tosi ajoissa ja Kevinillä on tarhassa vielä päiväuniaika/välipala-aika – eli en voi häntä kotiin hakea, niin kyllä mä nautin siitä kun saa rauhassa juoda kahvin ja istua koneen ääressä/tehdä kotitehtäviä, mutta silloin mä tiedän, että kohta saan seuraksi maailman rakkaimman.
    Siivoaminen yksin on myös oikein kivaa. Ja juuri tuo kun aamulla saa ´´yksin” juoda kahvin ja syödä aamupalan selaillen kännykkää ja sitten menee herättämään pienen tarhaan lähtijän 😀
    Mutta hyi että kun välillä eksyn ajattelemaan, ettei miestä ja/tai lasta vaikka yhtäkkiä enää olisi tässä, hui, tosi ahdistava ajatus!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mä oon samaa mieltä, tai siis just tuollaisissa hetkissä se yksinolo on ihan mukavaa, mutta yhtään enempää en kaipaisi! 😀 Ja hui, älä ajattele tuollaisia! 😀 Onneksi teillä on toisenne<3

  9. Jenna sanoo:

    Rakastan yksin olemista pienissä erissä, ihan samalla tavalla kuin rakastan myös miehen seuraa ja lapsen kanssa hääräämistä. Parasta on ehkä sellainen tasapaino että kaikkea näitä saa sopivassa määrin. Koen että olen paljon parempi äiti kun olen saanut olla hetken itsekseni tai vaikka kahdestaan miehen kanssa. Sitten jaksan antaa kaikkeni taas sille rakkaimmalle pikkuihmiselle. Esim kun mies on töissä ja lapsi mennyt nukkumaan on todellisia luxushetkiä. Yleensä käytän nämä hetket valokuva kirjojen väsäilyyn ja vain olemiseen hiljaisuudessa. Kyllä on rentouttavaa! Sitten kun koko poppoo on taas kasassa niin sekin hetki on arvostettu ja ihana.

    Olen aina ollut hyvä yksin olemisessa. Kavereita on paljon enkä koskaan ole ollut yksinäinen. Mulla on vaan niin paljon mietteitä ja haaveita että nämä ajatukset pääkopassa saavat mut tuntemaan että en ole koskaan yksin..heheee, nyt kuulostan vähän oudolta.

    Meitä on monenlaisia mutta minä kyllä arvostan hetkiä kun koti on tyhjä ja saan yksin häärätä 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Se on niin hassua miten erilaisia me ihmiset ollaan! 😀 Kun mä taas oon jotenkin sellanen rauhaton ja pyörin vaan jos oon ihan yksin kotona vailla mitään tekemistä, ja tuntuu että en saa mitään aikaiseksi 😀 Tai just jos Otto on jossain ja lapset jo nukkuu, niin en jotenkin osaa vaan olla. Silloinkin kun mä istun vaan koneella, mä teen sen mieluummin niin että toinen istuu omalla koneella mun vieressä, ja jutellaan, koska yksin se on tylsää 😀

      Ehkä meidän ero on siinä, että sä osaat jäsennellä sun ajatuksia ja nautit siitä kun saat olla omassa rauhassa ajatustesi kanssa. Mulla taas ajatukset laukkaa ja mietin kaikkea ihan tyhmää ja ahdistun yksin, mutta puran sitten taas niitä ajatuksia kirjoittamalla, ja silloin kyllä pystyn keskittymään ja nautin hiljaisuudesta ja omasta seurastani, eikä ahdista 😀

  10. AnnaMaria sanoo:

    Ja mä taas olen niin sun vastakohta. Mun on aivan pakko saada edes kerran päivässä se ”oma hetki”, jolloin voi vaikka lukea kirjaa ja juoda teetä (tai selailla blogeja…). Tyttärenikin on jo oppinut tämän, että äiti välillä on ihan rauhassa. Toki huomioin, jos joku hätä on, mutta tyttäreni osaa leikkiä myös itsekseen. ”Omalla ajalla” varmistan sen, että osaan/ jaksan olla parempi äiti ja vaimo.

    Välillä tunnen tästä oman ajan- tarpeestani huonoa omaatuntoa, mutta tunnen itseni melko hyvin, sillä olen nuorempana sairastanut vaikean uupumuksen, enkä halua sen enää toistuvan ylisuorittamisen vuoksi, joten hyväksyn tämän piirteen itsessäni. Ja niin hyväksyvät kaikki, jotka minut oikeasti tuntevat. Ja jos saan ”ladata rauhassa akkuani” edes kerran päivässä, olen erittäin sosiaalista ja iloista seuraa 🙂

    Toivottavasti tämä kommentti ei mennyt ihan kokonaan asian vierestä…

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No eihän tuossa mitään pahaa ole, tai huonon omantunnon tarvetta varsinkaan! 🙂 Kyllä mäkin voin keskittyä blogijuttuihin keskellä päivää ja tytöt leikkivät mielellään kahdestaan omassa huoneessa, mutta tietenkin reagoin heti sitten jos heillä on jotain asiaa tai tarvitsevat jotain tms. Lasten on hyvä leikkiä välillä itsekseenkin, siinähän se mielikuvitus karttuu kun ei äiti ole keksimässä leikin juonta kokoajan :DD

      Tällä tekstillä tarkoitin nimenomaan sellaista fyysisesti yksin kotona olemista, että ketään muuta ihmistä ei ole kotona, sitä en kaipaa ollenkaan :D!

      Mulla myös oli vaikea uupumus silloin lukioaikoina, ja en halua kokea sitä enää ikinä uudelleen. Ylisuorittajan vikaa on täälläkin, ja siitä taipumuksesta on vaikea päästä eroon. Täytyy vaan toivoa, että sitä nykyään osaa olla armollisempi itselle ja hidastaa silloin kun tuntuu että tekemistä ja vaatimuksia itselle kertyy liikaa.

      Ja ei mennyt kommentti yhtään asian vierestä, päin vastoin! Kiva keskustella enemmänkin :)!

  11. Kaisu sanoo:

    Mä taas tarvin välillä olla yksin ja teen mielelläni asioita yksin. Nautin myös siitä että joskus mies on yön poissa ja istun yksin sohvalla lasten nukkumaan menon jälkeen ja olen vaan 🙂
    Kun olin kokoajan lasten kanssa kotona haaveilin välillä että teen jonkun matkan esim yhden yön hotellissa yksin. Nyt kun teen töitä niin yksin oloa tulee enemmän ja nyt jopa niin paljon että tuntuu pahalta 🙁
    Vielä viikko tätä sirkusta ja sit helpottaa.
    Eli se tasapaino on se paras, perheen kanssa, miehen kanssa, välillä yksin, sopivasti kaikkea 🙂 no töitä jos ei tarvis tehdä kun vaan sen mitä haluaa niin se olisi luksusta 😀

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No se kuulostaakin ihan normaalilta että sitä omaa tilaa ja aikaa kaipaa, aina naistenlehdissäkin kehotetaan viettämään aikaa itsensä kanssa ja miettimään ja keskittymään itseensä! 😀 Siksi mä ihmettelenkin että onko mussa joku vikana! Mutta tosiaan, mä kans aina kaipaan vielä entistä enemmän tyttöjen seuraa jos on monta blogimenoa samalla viikolla. Tasapaino on paras todellakin, ehkä silloin ei kaipaakaan sitä omaa aikaa niin paljon jos sitä kokee saavansa jo itselleen riittävästi :)! IHana Kaisu, tsemppiä töihin<3

  12. st.brigitten sanoo:

    Mulla riippuu päivästä, mutta kyllä mä yleensä pienen hetken itsekseni tarvin. Mä tosin olen illat melkeen aina yksin kun lapset nukkuu ja mies on treenaamassa, joten se riittää mulle suurimmaksi osaksi. Joskus kuitenkin kaipaisi enemmänkin aikaa yksin omien ajatusten kanssa.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Haha me vaan möllötetään täällä kotona aina yhdessä kaikki illat 😀 Mä oon niin kotihiiri että treenaankin mieluummin täällä, vaikka kyllä mulla olis aikaa nykyään jo lähteä iltaisin salillekin 😀

  13. riinu sanoo:

    Luulen, että mulle vaikein asia lasten saannissa saattais (tällä hetkellä hyooteettinen tilanne koska muksuja ei ole vielä näköpiirissä) olla juuri se, että oma rauha ja tila katoais. Luultavasti vauva-aika ja se kiinni olo olis mullekin ihan luontaista, mutta eihän ne vauvat pysy vauvoina. Se että omat haahuilut ja puuhailut täytyis lapsen kanssa jatkuvasti olemiseen, huh. Ollaan avomiehen kanssa melkosia kotihiiriä, mutta kaivataan molemmat paljon omaa tilaa ja esim. Tänään hän on koko päivän poissa enkä voisi olla onnellisempi, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen saa tauon päivän ajaksi. Jos olis lapsi niin tuski istuisin sohvalla yökkäreissä klo 11.35 ilman että olen sanonut sanaakaan koko päivänä.

    Oon siis oikeesti myös tosi sosiaalinen ja mulla on paljon ystäviä, mutta viimesen parin vuoden aikana oon tajunnu olevani aikamoinen introvertti kuitenkin. Että osaisko sitä olla sen muksun kanssa täysillä aina.

    Kaamee pohdinta, synnytit mussa nyt tällasen suuren itsereflektion.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Haha, ihanaa että heräsi ajatuksia! 😀 Silloin kun vauva on pieni, niin kyllä sitä saattaa olla yökkäreissä vaikka iltapäivällä vielä 😀 Meillä Tipa oli tosi tosi hyvä nukkumaan, on edelleen, ja tipan vauva-aikana me katsottiin joskus yöllä montakin leffaa ja nukuttiin sitten aamulla pitkään ja vielä päiväunia ym. kun neiti veteli kuitenkin päivälläkin 3-5h päiväunia putkeen aina tunnin hereilläolojaksoilla 😀 Ja ei se muutos onneksi tapahdu yhdessä yössä (välttämättä) että yhtäkkiä kaikki oma aika häviää ja kaikki on vaan lapsiaikaa, meillä ainakin se muutos oli sellaista hidasta, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän kaipaa seuraa. Kunnes sitten taas siinä 1-2vuotiaana lapsi alkaa taas leikkiä enemmän itsekseen ja sitten sitä rauhallista aikaa jää jo päivälläkin 😀

  14. emmi sanoo:

    Mä taas nautin yksin olosta ja tarviin niitä hetkiä yksin. Kyllä mä todellakin viihdyn mun ystävien ja poikakaverin seurassa ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan, mutta en joka päivä ja joka hetki. Mulle riittää se, että nään ystäviä päivän aikana yliopistolla tai käymme yhdessä esim. lounaalla. Vapaa-ajalla nään kavereita ehkä kahtena iltana viikossa, poikakaveria useammin.
    Meidän suhteessa on mielestäni hyvä se, että molemmilla on se oma, välillä paljonkin aikaa vievä harrastus/elämäntapa, jolloin tulee väkisinkin niitä päiviä ettei keritä näkemään. Mulla koirat ja sillä jäkis. Sitten kun nähdään niin se on ihanaa, mutta ihan oikeasti, en kestäisi hänenkään seuraa 247 vaikka ihana ihminen ja yksi parhaista ystävistäni hän onkin. Surullista sinänsä.
    Oon ehkä vähän erakkosielu kun harvemmin oikeastaan kaipaan seuraa tai hakeudun ihmisten seuraan. En siitä tosin kieltäydykkään tai välttele mitenkään ja nautin kyllä seurasta aina kun sitä on. Meidän perheessä oli yhteensä 5 henkeä ja veikkaan, että jotenkin se jatkuva härdelli, meno ja hälinä siinä ympärillä ajoi mut tähän yksin olemisen ja hiljaisuuden palvontaan.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No mutta eiköhän se ole niin, että tärkeintä on se että parisuhdeaikaa ja omaa aikaa on juuri omiin ja puolison tarpeisiin sopivasti! 🙂 Jos te olette tyytyväisiä juuri noin, niin silloin te teette ihan oikein, eikä siinä ole mitään surullista tai väärää! 🙂 IHmiset on erilaisia, ei kaikkien tarvitse olla tämmösiä nyhvääjiä niinkuin minä :DD

  15. minävaan sanoo:

    Mäkään ei pidä yksin olosta , mutta oon joutunu siihen tottumaan kun avopuoliso tekee pitkiä työpäiviä .. 🙁
    Oon toooodella laiska lähtemään kotoa yhtään mihinkään näin talvisin , -20 asteen pakkasella ei tee yhtään mieli kävellä yli 5km keskustaan 😀 bussit on ihan no no .

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.