”Susta tulee isä”

18.01.2015

Parhaita puolia siinä, että on bloggaava aviomies, on se että pääsee itsekin lukemaan oman miehensä ajatuksia ja tunteita. Kun Otto tänään kirjoitti postauksensa siitä, millaista oli saada kuulla tulevansa isäksi ensimmäistä kertaa, mulla tuli itku. Ja samaan aikaan myös halu jakaa oma puoleni päivästä ja hetkistä, joista en koskaan ole kertonut blogin puolella muutamaa sanaa enempää. Millaista oli saada kuulla tulevansa äidiksi, ja millaista oli saada kuulla se viikon seurustelun jälkeen. Ehkä paras puoli siinä, että aviomies bloggaa, on se että te lukijat jotka luette molempien blogeja, saatte joskus lukea meidän molempien näkökulman asioihin.

Neljä vuotta sitten helmikuussa, mä koin ensimmäisiä alkuraskauden oireita. Pidin ne ensin omana tietonani, koska mua pelotti, mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni suhteessa pojan kanssa, joka oikeasti välitti musta, ja josta halusin pitää kiinni. Mä tiesin, että mun ainoa vaihtoehto on pitää vauva, koska en ikinä olisi voinut valita itse toisin, ja siksi pelkäsin kertomista. Pelkäsin että menetän sen kaiken ihanan, mihin olin juuri vasta pääsemässä kiinni. Toisen välittämisen, rakkauden ja tuen, sen ihmisen jonka kanssa musta tuntui että haluan jakaa koko mun elämän.

img_collage1

Mäkin muistan sen illan, mä muistan jopa päivämääränkin, 16. helmikuuta. Me oltiin oltu ulkona Onnelassa kavereiden kanssa katsomassa Johanna Tukiaista, mahtavaa. Otto tarjosi mulle drinkin, jota mä en edes maistanut, koska mä vaan tiesin. Lähdettiin mun Ullanlinnan kämppään jo aika alkuillasta, mä olin tosi väsynyt ja halusin vaan olla Oton kanssa. Makoiltiin sängyllä ja juteltiin kaikkea mahdollista, ja mulle vaan tuli tunne että mun on pakko sanoa se, ja niin mä pamautin ilmoille ”Otto, musta tuntuu että mä oon raskaana”.

Se sai aikaan hiljaisuuden, joka tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka ei todellisuudessa ollut varmaan kovin pitkä aika. Siinä vaiheessa kun mä kerroin, mä olin jo päätökseni tehnyt, en voisi luopua lapsesta vaikka mikä olisi. Ensimmäinen asia joka rikkoi hiljaisuuden, oli se kun mä sanoin Otolle, että ymmärrän kyllä jos hän ei ole viikon seurustelun jälkeen tällaiseen valmis, ja että mä en vaadi häneltä yhtään mitään, enkä ole katkera jos hän ei halua ryhtyä perheenisäksi tähän tilanteeseen tai olla mun kanssa enää missään tekemisissä. Mä en ikinä olisi voinut enkä halunnut pakottaa isäksi ihmistä, joka ei sitä itse missään nimessä halua.

Mä olin maailman surullisin, koska mä luulin tietäväni miten kaikki päättyy. Se ihana poika sanoisi mulle että ”joo kiitti moi, tää oli nyt tässä, pärjäile.” Mutta se ei mennytkään niin. Se ihana poika sanoikin, että ei hän ole menossa mihinkään. Hän on mun kanssa, vaikka mitä tapahtuisi.

img-collage2

Sinä yönä ei tullut nukuttua kovin montaa tuntia, mä en oikein tiennyt mitä ajatella. Enhän ollut tehnyt vielä edes testiä, mutta jotenkin mä vaan olin ihan varma. Seuraavana päivänä me mentiin läheiseen apteekkiin ostamaan raskaustestiä, minä hermostuneesti hihitellen ja Otto kylmän viileästi. Eihän me tumpelot niitä löydetty kun ei koskaan ollut sellaiselle ollut tarvetta, ja jouduttiin vielä kysymään neuvoa apteekkarilta. ”Raskaustesti” luki paketissa, joka pakattiin kivaan pieneen pussiin ja sitä mä sitten kanniskelin tärisevin käsin. Oton piti lähteä töihin, ja mä olin yksin testin kanssa.

Katselin pussia ja jahkailin, en saanut testiä tehdyksi. Pakkasin sen mukaan, kun lähdin ystäväni luokse Vantaalle yökylään tekemään hänelle seuraavaksi päiväksi vanhojentanssikampausta. En olisi varmaan saanut sitä testiä tehdyksi ellei mun ystävä olisi sanonut että nyt ihan oikeasti vaan teet sen, ja mähän tein. Samalla sekunnilla kun pissa osui tikkuun, siihen lävähti kaksi tulipunaista viivaa, ja mä todellakin tiesin mitä se tarkoitti.

Huutonauruitkuhepulia, ja erittäin tärisevin käsin valmistettua tortillaillallista myöhemmin mä sain soitetuksi Otolle. ”Mä OLEN raskaana, kaksi viivaa”. ”Aijaa, okei. Mulla on nyt vähän paha paikka, soitan sulle myöhemmin.” Sillä sekunnilla tuntui että kaikki edellisiltana juteltu valui vessanpöntöstä alas raskauspissan mukana, ja mä jäisin sittenkin yksin. Tosipaikan tullen ei sitten rohkeus riittänytkään, luulin etten kuule Otosta enää ikinä mitään.

Illalla, muutamaa tuntia myöhemmin se Otto sitten soitti. Mun sydän hakkasi varmaan miljoona lyöntiä minuutissa kun vastasin puhelimeen. Hän oli ollut kaupan kassalla kaverin kanssa kun mä soitin, hieno hetki ilmoittaa miehelle että hänestä tulee isä. Me juteltiin, kaikki oli hyvin. Mua itketti helpotuksesta, mutta silti mua jännitti ihan hulluna, pelkäsin kokoajan että Otto herää unesta ja tajuaa mihin on ryhtymässä, eikä haluakaan tätä.

IMG_8948x

Seuraavana päivänä me nähtiin, ja ihan ekana halattiin varmaan ikuisuus. Mentiin Otolle, tehtiin ruokaa ja makoiltiin sängyssä. Otto silitti mun pientä mahaa, jossa ei kyllä näkynyt mitään merkkejä raskaudesta vielä, mutta kuitenkin. Ajatus oli tärkein. Silloin mä tiesin, että ei se oikeasti mihinkään ole lähdössä, vaan tässä se on meidän kanssa. Meistä tulee perhe.

Raskausaika oli meille molemmille kasvun paikka, me hypättiin täysin erilaiseen elämään kuin mitä oltiin siihen asti eletty. Mulle se muutos oli helpompaa hyväksyä ja siihen sopeutua, niinhän sitä sanotaan että naisesta tulee äiti kun testi näyttää plussaa, miehestä isä sitten kun vauva syntyy. Eihän se näin aina käytännössä mene, kummankaan osalta, mutta meillä meni ainakin vähän. Joskus se tuntui pahalta, että mun sukulaisten kesken vauvasta puhuttiin, häntä odotettiin yhdessä innoissaan ja raskaudesta iloittiin. Oton sukua mä en edes silloin tuntenut, eikä heille saanut kertoa mitään, koska Otto ei halunnut.

Loppupeleissä mulle oli kuitenkin tärkeintä se, että Otto pysyi mun rinnalla, Otostahan se meidän vauvan isä oli tulossa, eikä kenestäkään muusta. Kotona me oltiin yhdessä innoissaan vauvasta, ja Otto jaksoi hehkuttaa mun jokaista kirppislöytöbodya ja käydä mun kanssa perhevalmennuksessa. Otto on aina reagoinut asioihin pelaamalla, niin hassulta kuin se tälläisen niin-ei-pelaaja-vaimon korvaan edelleen kuulostaakin. Mä annoin Otolle sen rauhan pelata, ja luotin siihen että sitten kun vauva syntyy, meininki muuttuu.

idP1012573x

Ja niin siinä kävikin. Siitä päivästä asti, kun Tiara syntyi, on tuo mun vieressä tällä hetkellä animea tuijottava kaksilahkeinen ollut maailman paras isä ikinä. Kyllähän se pelaa, ja tekee omia juttujaan, mutta niin sen kuuluukin, niin teen minäkin. Me ollaan vanhempina ja puolisoina tasavertaisia, ja edelleen, neljän vuoden ja kahden lapsen jälkeen ihan tajuttoman rakastuneita ja onnellisia. Toivottavasti niin on aina.

 


48 Responses to “”Susta tulee isä””

  1. Sara sanoo:

    Mun on aivan pakko kommentoida, sillä eräs asia sun tekstissäsi kuulosti niin tutulta. Mun mies on himopelaaja ja animen suurkuluttaja. Meidänkään esikoinen ei ollut ihan suunniteltu tapaus. Mä muistan edelleen kuinka A pelasi koneella, no paljon, ennen Samun syntymää. Toivoin, että se muuttuisi ja niinhän se muuttui. Itseasiassa plussatestin tehtyä se lähti ärrältä ostaa pari testiä lisää ”koska mun oli vain pakko saada ne” ja meni pelaamaan pelikoneelle ja mä olin suunnilleen menossa ettimään sitä kun se viipyi ja viipyi :D Mä allekirjotan meidän kohdalla myös ton ”äidiksi tullaan plussatestin jälkeen ja isäksi vauvan synnyttyä”, niin se meni meillä. Ainiin, ja tiedän muuten tasan jos A:ta stressaa enemmän, koska silloin se myöskin pelaa enemmän :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hahah, kuulostaa tutulta, erittäin tutulta ;)! Mutta ihanaa, että teilläkin kaikki sujui hyvin<3 :) Kiitos kun kommentoit ja aurinkoista viikkoa teille! :)

  2. Nimetön sanoo:

    Ihana tarina ♡♡ me olimme mieheni kanssa seurustellut noin 4kuukautta kun tulin raskaaksi :) ihmeellisen hyvin meidän molempien sukulaiset ottivat asian ja kaikki meidän lisäksi oli onnesta sekaisin :) kyllä tiedän että meidän seläntakana ihmiset puhuivan pahan suopeasti et ”ei tule mitään.. yms’ mutta emme välittänyy pätkääkään! Nyt me olemme kahden ihanan lapsen vanhempia :) on vain uskottava omiin tunteisiin ♡ ihania olette, Otto on onnen poika kun omistaa kolme niin ihanaa tyttöä :) Hyvää jatkoa teille!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 :) Ihanaa että teillä meni kaikki hyvin, ja läheiset olivat innoissaan teidän kanssa! :)Kyllä meistäkin seläntakana puhuttiin vaikka jos mitä, mutta sellaisesta on tosiaan aivan turha välittää, kun itse tietää mitä tekee! :D Hyvää jatkoa teillekin ja ihanaa kevättä<3

  3. invisible sanoo:

    Aivan upea teksti, niin liikuttava <3
    Kaikki omat muistoni heräsivät eloon tän myötä, siitä kun kerroin omalle miehelleni olevani raskaana. Mekään ei oltu kovin kauaa seurusteltu (no, 1,5v mutta se tuntui silti lyhyeltä ajalta, kun ei yhdessäkään asuttu). Se oli elämäni vaikeimpia hetkiä, vaikka mies lupasikin pysyä yhä mun vierellä. Meillä on nyt 1,5v poika, ja tää aika on koetellut meitä kovasti. Perheenä meillä on ihanaa yhdessä, mutta jotenkin se parisuhde on unohtunut ja rakkaus himmentynyt. Kumpikin eletään kuitenkin toivossa, että kyllä se tästä helpottaa. <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjasti<3 :) Ja ei se 1,5 vuottakaan tietenkään mikään megapitkä aika ole! Toivottavasti teillä helpottaa ja rakkaus roihahtaa uudelleen, siltä ainakin kuulostaa että molemmat yritätte kovasti, joten miksipä niin ei kävisi!<3 Ihanaa kevättä teille ja kaikkea hyvää! :)

  4. jezz sanoo:

    Voi että miten kaunis ja rakkaudentäyteinen teksti <3 Ihania nuo vahemmat kuva teistä. Olette mahtavia ! :) Ja tosi hyvin käy muuten sulle Iina toi ruskea tukka, näin asiasta poiketen :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan mielettömän paljon<3 :) Hahaa mua naurattaa nuo vanhemmat kuvat kun ollaan iihan lapsia niissä vielä :DD Mulla on joskus ikävä tummaa tukkaa, mutta jotenkin oon silti nykyään enemmän kiintynyt tähän vaaleaan :D

  5. mira/happylifebymira sanoo:

    Tosi hyvät tekstit teillä molemmilla! :) ja huojentavaa lukea, että joku peleihin uppoutunut on isäksi tulon jälkeen vähän vähentänyt, meillä avomies tosiaan pelaa ja sanoi ettei se asia tule muuttumaan edes lapsentulon myötä, mutta jospa sittenkin.. ;D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 :) Hahaa, ehkä se siitä muuttuu, ei se tuleva isä välttämättä ihan tiedä millaista se isyys sitten oikeasti on, ennenkuin se on kokenut itse ;)! Ihanaa kevättä teille<3

  6. kaisla sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu teidän tarinasta. Hahaha kommentoin varmaan aika yksipuolisesti, mutta oon ennenkin sanonut, että oot onnistunut muuttamaan mun ajatuksia monessa asiassa. Jos kuulisin sun tarinan joltain muulta, ”tuomitsisin” raskauden ja ajattelisin, että onpas typeriä kun kuvittelevat selviävänsä vauvasta noin tuoreessa suhteessa. Onneksi te olette tehneet aivan päin vastoin kuin olisin ikinä osannut kuvitella ja olette varmasti aivan yhtä hyviä vanhempia kuin kauemmin yhdessä olleet parit vauvan syntymähetkellä.

    Parasta sun blogissa on se, että olet tehnyt aivan kaiken niin eri tavalla, kuin mä ikinä tekisin ja silti voin katsoa teitä perheenä ihaillen ja ajatella, että vau miten mahtavia ihmisiä. Sun ansiosta olen paljon avarakatseisempi ja vähemmän tuomitseva ihminen! (Ja en tietenkään tuomitsisi ääneen, lähinnä tarkoitan omia ennakkoluuloja)

    Olette kerrassaan ihana perhe ja pari, tällaisen minäkin joku päivä haluan :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hirmuisesti, jälleen kerran<3 :) Mä tiedän että me ollaan aikamoisia tilastopoikkeamia Oton kanssa, ja täytyy sanoa että ennen kuin itselle kävi näin, olisin varmasti ollut hyvin ennakkoluuloinen jos joku mun kaveri olisi ollut samassa tilanteessa :D Mutta nyt kun on itse edennyt tässä niin ''väärässä'' järjestyksessä, ja nähnyt että ei se olekaan virhe vaan maailman suurin onni, en enää olisi ennakkoluuloinen, vaan luottaisin siihen että tyypit tietävät mitä tekevät! :) Avarakatseisemmaksi tässä on itsekin oppinut! :D ihana sinä, ja ihanaa aurinkoista viikkoa sinulle<3

  7. Aivan ihanat tarinat molemmilla! <3 ootte ihania!

  8. nipa sanoo:

    Mä kommentoin Oton postaukseen ja on pakko kommentoida myös sun.
    Kirjotat aina niin kauniisti! tää oli koskettava postaus!
    Otolla on paras vaimo mitä vaan maan päällä voi olla ja tytöillä on maailman paras äiti!
    oikeesti oon onnellinen teidän puolesta!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ihana, kiitoksia ihan hurjasti<3 :) Ihanaa että iloitset meidän onnesta! On meillä tytöilläkin kyllä maailman paras Otto ja isi<3 :D Mahtavaa kevättä sinne!<3

  9. Jellu sanoo:

    ää itkuhan tässä tuli :D meillä myös oltiin mieheni kanssa n. 3kk yhdessä kunnes tulin raskaaksi ja alussa hänkin oli shokissa ja olin ihan varma että nyt hän sanoo heippa ja tyyliin juoksee pois :D mutta tässä vielä ollaan, 6 vuotta yhdessä,kaksi ihanaa lasta ja häitä suunnitellaan ensi vuodelle :) :( mutta edelleen halitaan ja pussaillaan päivittäin kuin vastarakastuneet :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Haha, no ihana että herätti tunteita<3 :D Kiitos<3 Ja ihanaa että nuo miehet osaavat yllättää ;) Haliminen ja pusut pitää suhteen kunnossa<3 Ihanat te! :D

  10. Heidi sanoo:

    Mie rakastan sitä kun saan lukea kahdesta eri näkökulmasta teidän kokemuksia! Jo se, miten eri lailla käytätte samaa kuvaa jostain voileivästä on minusta mielenkiintosta :D seuraavaksi olis kiva lukea miten meni kun saitte tietää Zeldasta :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ihana kuulla, kiitos<3 Mua kieltämättä jännitti, että jaksaako kukaan lukea kun just Otto on kertonut samasta asiasta, mutta samalla mietin että ehkä kuitenkin se on hauska päästä lukemaan just molempien näkökulma :D Pitää pistää mieleen tuo aihe, olis kyllä mielenkiintoista kirjoittaa siitäkin ;)!

  11. a sanoo:

    Harvemmin kommentoin mutta nyt oli pakko suorastaan. Aivan ihana tarina, tuli itku silmään. Kuinka ihanaa että olette kokeneet ton kaiken ja yhä onnellisia. :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon, ihana kuulla että teksti herätti tunteita ja tykkäsit<3 :) Ja kyllä sitä jaksaa hämmästellä vieläkin joka päivä, että millainen tuuri meillä on käynyt! :D

  12. Niiskuneiti sanoo:

    Liikutuin jo ekoja lauseita lukiessa! Ihanasti kerrottu ja tää kosketti viel enemmän ku Oton kertomana. Ehkä siks et naisen näkökulmasta. Teistä vois kirjottaa Disneyn prinsessasadun :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hahah, sä oot poikkeus! :D Musta tuntuu et Oton postaus kosketti kaikkia enemmän, koska se on MIES :D<3 Noei, vaan koska se on lahjakas kirjoittaja, sillä on aina ollut sana hallussa! :) Mutta kiitos hurjasti, ihana että tykkäsit<3

  13. st.brigitten sanoo:

    Mä oon niin onnellinen teidän puoesta, että te olette niin onnellisia. Teidän onni näkyy jo kuvista <3 En ole koskaan nähnyt niin rakastunutta paria kuin mitä te kuvissa näytätte olevan. Ihanat<3

  14. Anna Autio sanoo:

    Hei aika kiva. Mäkin tiesin että olin raskaana, tosiaan aikasemmin entä sä (aktin jälkeen, vaikka oli suoja..) ,mutta en uskaltanut uskoa siihen. Oireet tuli ja pelkäsin kropan valmistautumaan kuukautiseen hieman eri tavalla, koska tuuria ei elämässäni ollut. Tein kolme raskaustestiä. Kaikki näyttivät samaa. Olin oikeassa. Lapsen isä sanoi ”okei, haluan nukkua. Olen sairas”. Prkl, siinä sain odotella hänen päätöstään.

    Kuten Otto hän pysyi ja pelaa. Pelasi kyll lapsen syntymisen jälkeen. Hieman vitutti. Asia onneksi muuttui, kun hän sai olla kahden Kiiran kanssa. Nyt olemme naimisissa. Ja koko perhe täynnä rakkautta. Joskus riidellään kuten tänään kun mieheni oli poistanut minun Frozen pelin tabletista. Uhkasin poistaa wowit ja lolit hänen konestaan. Hah.

    Nyt odotellaan että mieheni saa työn joten meillä ois parempi rahatilanne ennenkuin plussaan seuraavan kerran. Pliis, tapahtukoon se pian ;)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ihanaa että teillä kaikki on mennyt ihanasti kuitenkin lopulta ja teidän perhe on täynnä rakkautta<3 Toivottavasti miehesi saa pian töitä niin pääsette jännittämään seuraavaa pikkutyyppiä<3 Kaikkea hyvää teidän kevääseen ja kiva kun kommentoit<3

  15. Iina sanoo:

    Oli pakko lukea molempien näkökulmat! Ihana tarina ja ihanat te♥ Vitsi vaikutatte just oikeilta toisillenne ja oon niin onnellinen teidän puolesta! Ootte myös tosi hyviä vanhempia :)
    Toivon, että meillä se pelaaminen edes vähän vähentyis sitten joskus kun on lasten aika :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ihana, kiva että jaksoit lukea molemmat :) Ja kiitoksia hurjasti kauniista sanoista<3 Ihanaa kevättä teille!<3

  16. Kuu sanoo:

    miten musta tuntuu et saat aina mun hanat auki ku luen sun näitä vähän diipimpiä postauksia. Täälä mä taas vollotan :’D ! Voin samaistua tosi paljon noihin tunteisiin, koska meilläkin plussa tuli pari viikon seurustelun jälkeen (ja sillonkin seurustelu oli salaista, ei kukaan muu tienny ku mun parhaat kaverit :D). Mulla homma pitkitty siten, että mies vasta joskus rv30 jälkeen oli sillee et siitä tulee isä, sitä ennen se aluks ei halunnu olla ollenkaa, mutta sitte me jatkettiin kuitenkin seurustelua ja sit oli vähän pakko päättää… Poika kuitenki synty kahen rakastavan vanhemman ympärillä, joten loppu hyvin vaikka alku olikin aika nihkeetä kun ei raskaudesta oikeen edes puhuttu vaikka maha tuli vastaan pussatessa :D

    Teijän perhe on aivan ihana! Teistä ei vois ikinä uskoo, että teijän juttu on lähteny noin vaikeesta asetelmasta, mutta silti ootte selvinny, saanu lisää lapsia ka ootte naimisissakin. Muutenkin vaikutatte ihan tosi jalat maassa -perheeltä, vaikka molemmilla on suositut blogit ja paljon on tapahtunu muutaman vuoden sisään. Toi on ihan älyttömän ihailtavaa, että ootte saanu kaiken pyörimään niin hyvin! En viiti tähän sen enempää sanoa(vaikka tekis mieli), mut sanon sen tällee lyhyesti: sain tästä postauksesta voimia omaan elämääni perheeseeni liittyen ihan älyttömästi. Rakkaus voittaa kaikki esteet vaikka onki hankalaa ja vaikeita aikoja. Jos te ootte saanu kaiken sujumaan noik hyvin, ni kyllä mekin pystytään varmasti vielä joku päivä <3 kiitos iina :)

  17. Nimetön sanoo:

    Ihana, koskettava postaus! (: Ihan kuin olisit joskus tästä aiheesta kirjoittanut aiemminkin? Asiat nimittäin kuulostivat tutuilta mutta kirjoitustaitosi tosiaan ovat hurjasti kehittyneet :)

    PS. Onko kaikki vanhat postaukset siirtyneet kunnolla tänne Indiedaysin puolelle? Esim. jotain joulukalenterin postauksia en löytänyt joku aika sitten kun yritin :/

  18. elsi sanoo:

    <3

  19. MariA sanoo:

    Mä tulin nyt kommentoimaan tännekin puolelle kun tää teidän tarina on niin liikuttava ja ihana :) Otto ei kirjoittanut tuosta raskaustestipuhelusta mitään, mutta voin niin hyvin samaistua siihen tuntemukseen, kun ensimmäinen reaktio on: ”Aijaa, okei..” Miehet osaa olla tönkköjä välillä väärissä paikoissa vaikkei ne pahaa tarkoita :)
    Kuten Otollekin kommentoin, niin olette mun mielestä molemmat paljon henkisesti kypsempiä kuin moni iältään vanhempi. Ei se ikä tee hyvää äitiä tai isää, vaan se asenne.

  20. Amanda sanoo:

    Voi hymy ja kyyneleet! <3

  21. Minnis sanoo:

    Ihana tarina<3 Muistan ku oot kertonut tästä, kuinka teit testin sun kaverilla ja teitte tortilloja :D Jotenki osasin kuvitella sen tilanteen ja mua ihan jännitti ku tätä luin :D! Just mietin, että mitä sitä turhaa stressaa tulevaisuutta. Kaikki voi tapahtua ihan oikeasti hetkessä! Mistä sitä tietää, vaikka vuoden päästä mullakin olis vauva :D Okei. ei ihan. mutta niin se vaan menee, että suurimmat asiat tapahtuvat huomaamatta :) kaikkea hyvää teille<3

  22. Kaisla sanoo:

    Kyllä se vaan on niin, etta ihan sama kuinka monta kertaa kuulen teidãn ihania muistoja aina on se hymy ja tippa tulee linssiin. Kaikista ihaninta tässä kaikessa on se, että tiiän kaiken olevan totta ja se kaikki tuntuu niin yltiö todelliselta kun teidät tuntee. En välttämätta hirveesti hetkahtais, jos teitä en tuntis. Tajuat varmaan mun pointin. XD Heräsin just joten mun aivot ei ihan toimi :::D

  23. Nessa sanoo:

    Onpas kiva toi teidän viimeisenä oleva perhekuva! Jotenkin tosi sympaattinen.:)

  24. Bee sanoo:

    Sun blogii lukiessa ilme on ku sydänsilmä-emojilla! Vaikka itteä toi perhe-elämä ei niin nappaa, tätä on niin kiva käydä lukemassa. Kaikkea hyvää teille :)

  25. Iina sanoo:

    Tää postaus on kyllä yks sun postauksista mun lempparein. Alusta asti olen ollut mukana sun lukijana, siis ihan melkein ekasta postauksesta asti löysin sut ja tälle tielle oon jäänyt ja edelleen yks suosikkibloggaaajasta olet melkein neljän vuoden jälkeen :) Olet kyllä huippukirjoittaja ja huipputyyppi, samoin on sun perheesi. Tosi kivaa ja aurinkoista tulevaa kevättä koko perheelle!

    terveisin,
    kaimasi Iina =D

  26. Nimetön sanoo:

    Siiiis saanko kysyä yhden asian mikä on vaivannut kaikki nää vuodet kun olen lukenut postauksia tästä aiheesta että pamahdit yllättäen paksuksi viikon seurustelun jälkeen?! Eli ettekö olleet kuulleet sellaisesta kuin ehkäisy?! Sitähän olis siinä vaiheessa voinu olla vaikka mita tautejakin toisella että kuulostaa aika vastuuttomalta ja olitte jo sen ikäisiä että tiesitte miten niitä vauvoja saadaan…..? Ihan uteliaisuudesta kysyn! Monesti törmää tähän että hupsis vaan oli yllätys, ei ollut kyllä ehkäisyä mutta silti, ööööö mikä
    Meni vikaan?

  27. -minä sanoo:

    On kans pakko kommentoida! jotain todella herkkää ja rakasta tekstiä! en käsitä miten voi olla noin hyvänäkönen perhe ja niin rakastavat vanhemmat ja ihanat lapset<3 ei voi muutakun ihmetellä sitä miten kaikki on menny teillä näin hyvin mitä oon lukenu (muuta en tiedä), ootte ihana perhe ja todellakin monen kuuluis ottaa mallia tommosesta! hyvää alkanutta vuotta ja onnea elämän haasteisiin, pitäkää rakkaimista huolta!:*

  28. Jonna sanoo:

    Blogloviniin ei jostain syystä päivity sun uudet postaukset?

  29. anna sanoo:

    olen ajatellut myös niin nuorempana kuin joku tuossa kommentoi, että miten ihmeessä ketkään voivat saada/”hankkia” lapsia nuorina (siis alle 25v).. Mutta teidän tarina saa ajattelemaan minut asiaa aivan toisesta näkökulmasta, että miksi ihmeessaä odottaa lasten ”hankinnassa” vaikkapa yli 30 v vanhaksi :) arvostan teidän arvomaailmaa ja sitä miten paljon annatte perheen yhteisen edun hyväksi. Olen siis itse yli 30v ja sain oman lapseni 29-vuotiaana ja se tuntui mulle juuri sopivalta iältä. Enää en siis kuitenkaan ”tuomitse” nuorena lapsia saavia, koska olen sisäistänyt sen vihdoin että ikä ei kerro sitä kuinka kypsä ja fiksu ihminen on.

  30. Anne sanoo:

    Ihan mahtava postaus!

    Mut eikö nää postaukset enää päivity blogloviniin, siellä näyttää uusin postaus tulleen 5 päivää sitten? :o

  31. Julia sanoo:

    Moi, nyt tulee vähän aiheen vierestä kysymys ja tosi epäoleellinen mutta jäi vaan itseäni mietityttämään, kun mainitsit että pyysitte apteekissa apteekkarilta apua, niin oliko se siis ihan itse apteekkari tosiaan keneltä kysyitte vai ihan vain farmaseutti tai muu apteekin työntekijä?:) Ihana postaus kyllä! :)

  32. Anu sanoo:

    Ihana postaus! :)

  33. R sanoo:

    Vau, oikeasti. Siis ihan mahtavaa tekstiä, teiltä kummaltakin. Ite tiedän miltä tuntuu kertoa seurustelukumppanille lyhyen seurustelun jälkeen plussauksesta. Itse olin pelkuri ja kirjoitin skypessä tuloksen. Noin tuntia myöhemmin mies saapui ruusujen ja pehmolelun kanssa. Pelattiin kumpikin siihen aikaan, nyt miun pelaaminen rajoittuu facebook peleihin, mies vaihtoi xboxiin. Välillä ärsyttää tuo ainainen pelaaminen, mutta kyllä hän meidän pojan kanssa leikkii päivällä, ja hoitaa yösyötöt.

    Tää sun tekstis, ja Oton teksti, antaa mulle uskoa, että me myös voidaan tästä tilanteesta ns selvitä. Voidaan jatkaa yhdessä eteenpäin, ja saada vaikka toinen vauva (ja ehkä kolmaskin), ja rakkautta riittäisi ihan hamaan loppuun asti.

    Kiitos

Kommentoi