Mikä tekee pienet tytöt onnelliseksi

30.01.2015

Tyttöjen päivä meni hyvin, ihanasti, loistavasti. Paras päivä pitkään aikaan! Alkaen jo ihan siitä, että ensimmäistä kertaa päivä- tai viikkokausiin ikkunasta pilkisti mikäs muukaan kuin aurinko. Mä pidin tänään kameravapaata loppupäivän, mutta aamuiset pukuleikit oli kerrassaan pakko ikuistaa. Mä päästin tytöt aarreaittaan, mun lipaston sekalaisen koru-ja asustelaatikon kimppuun, jonne olen laittanut kaikki sellaiset korut ja asusteet joista puuttuu tyyliin yksi helmi tai hupilasit joista on irronnut viikset. Juuri tälläisiä tilanteita varten, pukuleikkejä ja sitä varten että lapset saavat tutkia ja ihastella, vailla pelkoa rikkimenemisestä.

Pienenä ihan parasta oli jos sai lainata äidin huiveja, vöitä ja korkokenkiä, ja mä olen halunnut säilyttää omille lapsilleni rutkasti vaihtoehtoja leikkejä varten. En sano että eläisin omaa lapsuuttani uudelleen lasteni kautta, mutta mä haluan tarjota heille kaikkea sellaista, mistä itse pienenä tyttönä innostuin ja mistä haaveilin, ja se näyttää toimivan ihan kivasti. Tietenkään en tyrkyttäisi korkkareita ja pinkkejä kaulakoruja jos he eivät niistä innostuisi, haluan keskittyä tekemään heidät onnelliseksi, enkä saamaan heitä tekemään sitä mikä tekee minut onnelliseksi.

DSC_0800x DSC_0809x DSC_0839x

Mikä sitten teki meidän pienet tytöt tänään onnelliseksi? No pukuleikki, tietenkin. Kiireettömyys, muumitee ja pingviinipeli. Se että kysyin ulos lähdössä, että kävelläänkö vai mennäänkö bussilla. Bussilla mentiin, kuopus nukahti siihen ja esikoinen halusi puiston sijaan kauppaan. Ostoskärryihin ei päässyt kun työntäjiä oli vain yksi ja rattaatkin mukana, mutta vetokorin vetäminen oli hieno vastuutehtävä, josta esikoinen ilahtui ja jaksoi vetää koria kassalle asti vaikka mä kysyin joka välissä että joko väsyttää ja vakuuttelin että otan kyllä korin heti jos hän ei jaksa. Kaupassa käytiin kahdestaan ihastelemassa uutuusbarbeja, ja bongailtiin leluja joita meiltä jo löytyy. Sitten jatkettiin sulassa sovussa vihannesosastolle, ja valittiin sieltä mukaan klementiinejä herkuksi.

DSC_0803x DSC_0823x DSC_0845x

Suurinta riemua aiheutti kotimatkalla auringon ja kuun yhtäaikainen hengailu taivaalla. Ihasteltiin kuinka kuu seurasi meitä koko matkan kotiin asti, vaikka välillä käväisikin piilossa talojen takana. Huudeltiin yhdessä (tyhjällä) tienpätkällä, että ”Kuuu-uuu missä ooooleeeeet?” ja se oli lapsista ihan ratkiriemukasta. Ei mua hävetä höpöttää lasten kanssa, sehän on just parasta että heittäytyy mukaan leikkiin! Ennen kuin mentiin sisälle, me vilkutettiin vielä kuulle heipat, ja kotona kurkattiin ikkunasta, että missä se kuu nyt luuraa.

DSC_0834x DSC_0846x DSC_0851x

Meillä oli niin hauska päivä, että pakko kyllä pitää näitä päiviä useamminkin! Ruuaksi me syötiin kanaa ja riisiä, ja leikittiin barbeilla siihen asti että Otto tuli töistä kotiin. Lopulta ei edes ehditty katsoa leffaa, kun kaikessa muussa meni niin kauan aikaa. Ihan hyvä vaan, mä olen iloinen että lapset ennemmin leikkivät tänään kun katsoivat leffaa. Illan kruunasi koko perheen yhteinen saunominen, ja se että esikoinen uskalsi ensimmäistä kertaa elämässään heittää pienet löylyt, yleensä meidän saunassa ei siis saa heittää ollenkaan löylyä jos hän on mukana. Hiljaa hyvä tulee, kolmessa vuodessa oppii tykkäämään pienistä löylyistäkin kun saa rauhassa harjoitella.

DSC_0857x DSC_0859x

Parasta näin äidin näkökulmasta on se, että mulla on kaksi noin mielettömän ihanaa pikkutyttöä joiden kanssa tälläisiä päiviä on ilo järjestää, ja jotka näyttävät koko sydämestään sen miten paljon nauttivat. Ihanat perhepäivät eivät vaadi edes sen ihmeellisempää aktiviteettia, ne on ne pienet asiat joista lapset innostuvat, ja jo kotona voi keksiä niin paljon kaikkea hauskaa. Kiitos meidän rakkaille tytöille tästä ihanasta päivästä <3

Ihanaa viikonloppua ja hyvää yötä kaikille! <3

 


25 Responses to “Mikä tekee pienet tytöt onnelliseksi”

  1. Linta sanoo:

    Ihanaaaa!!! Tollasia asioita mä odotan niin kovasti 🙂 vois ruveta keräämään aarrearkkua jo tulevia lapsia varten! Mahtavan oloinen päivä teillä 🙂 Zeldan lasit on kyl ihan huikeet!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 Oli kyllä ihana päivä, musta on mahtavaa kun äitinä saa järjestää näitä ihania hetkiä ja nähdä miten onnelliseksi lapset tulevat! Zeldan lasit on ihan parhaat!

  2. Ritti sanoo:

    Mulla valui kyyneleet kun luin tätä sun postausta! Tytöt vaikuttaa aivan mielettömän ihanilta ja symppiksiltä! Ootte aivan ihana perhe, tuollaista minäkin toivoisin joskus saavani. <3 ja nuo Zeldan lasit sai kyyneleet valumaan lähinnä naurusta! 😀

  3. Voi miten ihania prinsessoja! Meillä on yksi samanlainen! 😉

  4. Emilia sanoo:

    Voi miten ihania tyttöjä! Ja sä olet kyllä myös niin ihana äiti 🙂

  5. Nimetön sanoo:

    Voi miten liikkis koko postaus, lähellä oli itku. :’) Ja mulle tuli taas tätä lukiessa mieleen miten hyvä äiti sä ootkaa. Vaikka tietenkään hyvä äiti ei ookaan mikään titteli, jonka saa kun täyttää tietyt kriteerit, mutta tarkoitan sitä, että sun tai teidän toimintamallit lasten suhteen on prikulleen just niitä miten mä tahtoisin omien lasten kanssa olla ja itseasiasa miten mun vanhemmat on ollu mun kanssa. Eli jotenkin niin, että rajat, rakkaus ja läsnäolo kulkee käsikädessä.
    Oikeestaan tää kirjoitus on suoraan mun unelmista, ihanan ihana arki, läsnäoloa ja pienistä asioista ilon löytämistä ja tietty se, että sais joskus olla ihan vaan äiti!
    Mukavaa viikonloppua teille 🙂

    • Minävaan sanoo:

      Äää, taas mulla jäi kommentista nimimerkki pois. Se ei oo olennainen, mutta en tykkää olla ”nimetön” joten siksi tää paikkailu piti suorittaa kun kerrankin huomasin :”D

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos, ihan hurjan paljon sun kommentista<3 Niin kauniisti sanottu! Rajat rakkaus ja läsnäolo on ne mitkä vanhemmuudessa on kaikkein tärkeintä, ja kulkevat kyllä käsi kädessä! 🙂 Täytyy sanoa että äitinä mä elän mun suurinta unelmaa todeksi, ja se on ihanaa <3 Susta tulee varmasti upea äiti! Mahtavaa sunnuntaipäivää sinne!<3 Ja musta on kiva että kommentoit nimimerkillä, koska se on jäänyt mulle mieleen ja sitten muistan aina että ainiin sä olit se ja se tyyppi joka kommentoi sitä ja sitä! :D<3

  6. Kuulostaapa mukavalta! Ihanaa lukea, kuinka nautit lasten kanssa touhuamisesta. Tällaiset kirjoitukset tuovat hyvää vastapainoa sille, kun toisaalta vanhemmat valittavat lapsiperhearjen rankkuutta.

    Kirjoitin kerran itsekin siitä, kuinka tärkeänä pidän sitä, että lapset oppivat kotonaan iloitsemaan (https://japuupuhkesikukkaan.wordpress.com/2014/08/27/kaamit-kunnossa-ilo-rinnassa/). Ja tässä merkinnässä on kyllä juuri sitä oikeaa meininkiä! Tietenkään aina ei ole mahdollista ottaa kaikkea iloa irti kauppareissusta ja kiire estää pysähtymästä toimimaan lapsentahtisesti, mutta onneksi vanhemmat osaavat luoda myös ”tyttöjen päiviä”.

    Minulla oli lapsuudessa roolivaatelaatikko, ja se oli mieluisa lisä leikkeihin. Olisipa ihanaa luoda omalle lapselle samanlainen. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Ei siihen kyllä lopulta paljon tarvita, että jostakin vaatekappaleesta saadaan leikki aikaiseksi. Sukkahousut vaikka päähän ja jäniksenä pomppimaan!

    Jännää huomata myös se, miten äidin naisellisuuden ilmaiseminen heijastuu eri lailla jo näin pienille lapsille. Selvästi teillä lapset ovat kiinnostuneita korkokengistä, kynsilakoista sun muista, kun taas oma tyttöni ei juurikaan kiinnitä niihin huomiota. Ihmekös tuo, kun omatkin kynteni on lakattu vain yhden ainoa kerran silloin, kun olin viisivuotias!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Pitääpä käydä lukemassa sun teksti! 🙂 Mun mielestä äitiydessä parasta on se kun saa tehdä oman perheen onnelliseksi ja järjestää heille kivoja juttuja! <3 Tietenkin joskus arki on raskaampaa ja siitä pyrkii vaan selviämään, mutta vastapainoksi on ihana sitten kun voi keskittyä täysilä järjestämään ihania kokemuksia ja muistoja! 🙂

      Roolivaatelaatikko on varmasti lapsille mieluisa juttu! 🙂 Ja joo, lapset kyllä ottavat niin paljon vaikutteita vanhemmistaan! 😀 meillä tytöt on aina olleet hurjan kiinnostuneita meikeistä ja koruista ja kengistä, mutta niin eivälttämättä olisi jos en olisi itse niistä innoissaan! 😀 Ei ne vaikutteet mitään haittaa, kunhan lapsella on lupa olla sellainen kun hän itse haluaa, koskaan en pakottaisi lapsia mukaan kauneus- ja vaatehömpötykseen, jos he eivät itse olisi siitä kiinnostuneita! 🙂

  7. sallamalla sanoo:

    komppaan ihan täysillä edellisiä kommentoijia !! ja en oikeesti jaksa, Zelda on ihan kingi !! :_DDD <3

    ps. tein koko edellisyön kauppareissua (unissani) tosta teijän nuudeliwokista, että sitä täytyy muiden hyvien reseptiesi jatkoksi kyllä kokeilla ! :DD

  8. maria sanoo:

    mun on aivan pakko tulla kommentoimaan, sillä sä oot muuttunut NIIN paljon! muistan aikoinaan kun joskus ohimennen irc-galleriassa kävin ihailemassa sun kuvia ja vaikutit vähän biatchilta, niin en koskaan siellä uskaltanut kommentoida, mutta blogiis oon kommentoinu yllättävän monesti. ja se johtuu vaan siitä, koska sulle tosissaan uskaltaa kommentoida. sulla on niin ihana sävy vastata kommentteihin, sulla on niin ihana sävy kirjottaa postauksia ja pakko myöntää myös se, että ennenkun sait Tiaran, mä en kauheen hyvällä katellut nuoria äitejä, mutta sä muutit mun näkemyksen aivan täysin. sua ihailen ihan suunnattomasti, koska oot tehny tajuttoman suuren työn. ootte Oton kanssa maailman söpöin pari ja vanhempina aivan uskomattomia, vaikka ei me tänne ruudun toiselle puolelle kaikkea nähäkkään. mutta silti. te vaan ootte Oton kanssa sellanen bloggaja-pariskunta, että jos maailmasta pitäs valita kaks blogia mitä lukee, ne olis kyllä teidän. tästä tuli nyt kamala ylistyskommentti, mutta oon sitä mieltä, että ihmiset kommentoi aivan liian vähän postiivisesti. negatiivisia asioita on niin paljon helpompi kirjottaa jos etsimällä etsii huonoja puolia. tosin teidän blogeista ei niitä kyllä löydykkään! oon tainnut aijemminki kommentoida tästä asiasta, mutta pieni postiivinen ”muistutus” tuskin on pahitteeksi 🙂 onnea teille pian tulevaan 1-vuotis hääpäivään ja jatkakaa samaan malliin:)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voiei mikä ihana kommentti, kiitoksia hurjasti<3 Kieltämättä omia irc-galleriakuvia kun katselee nykyään niin voi herranen aika 😀 En ollenkaan ihmettele ettei musta saanut helpostilähestyttävää kuvaa silloin, vaikka mä koenkin olleeni ihan mukava tyyppi silloinkin, kuvien bitchmäisyydestä huolimatta 😀 Toki olen kasvanut niistä ajoista enkä koe enää tarvetta vaikuttaa kuvissa tai muutenkaan jotenkin coolilta tai bitchiltä 😀

      Sanoit kyllä niin ihania asioita että en edes tiedä mitä sanoa itse! Mutta oon hirveän kiitollinen ja iloinen siitä että olet tuota mieltä, ja Otto lähettää terveisiä myös <3 HUrjan isot kiitokset ja toivottavasti viihdyt jatkossakin meidän blogien parissa<3 Mahtavaa kevättä sinulle!

  9. ia sanoo:

    Voi apua, ensimmäinen kuva on kyllä suloisin ikinä! ^_^

  10. En kestä, teidän lapset on kyllä niin miniversioita (puhun siis ulkoisista seikoista :D) susta ja Otosta! Ihania kuvia 🙂

  11. Äm sanoo:

    Hei mulla tuli mieleen sellanen asia kun ostin saman puhelimen mikä sulla on. Niin siis onks sulla siihen minkäänlaisia kuoria/koteloita? Oon nimittäin hirveen hyvä tiputtelemaan asioita käsistäni niin olis aika kätevä jos niissä olis ees jotain suojaa, haha. 😀 En siis ite oo löytäny ni ajattelin jos sä tietäsit.

  12. Suvi sanoo:

    moips! en tiedä onko multa mennyt ohi (paljon mahdollista), mutta onko hetkeen ollut päivitystä miten tytöt ja oton kommunikointi. Vieläkö puhuvat ruotsia ja miten se tytöiltä sujuu? 🙂

  13. xod sanoo:

    Tuli vaan mieleen miten teillä suhtaudutaan roskaruokaan? Onko tytöt päässeet maistamaan mäkkiä tai heseä, haetteko ikinä kebabia, pizzaa tms? 🙂 Miten meinaatte suhtautua asiaan kun tytöt vähän kasvaa? Käyttekö muuten tyttöjen kanssa ulkona ikinä syömässä?

  14. Marianna sanoo:

    Todella ihana postaus (: Mäkin muistan miten pikkutyttönä oli kivointa kokeilla äitin huiveja ja hattuja!

    Ja ihan mahtava tuo Tiaran prinsessa-asuun yhdistetty niittiranneke! 😀

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.