Meillä oli tosiaan viime viikolla myös se päiväkodin kotikäynti, vaikka mä olinkin kipeänä. Sitä en lähtenyt perumaan, koska se olisi vaikeuttanut tämän viikon aikatauluja ja päiväkotiin tutustumista. Skarppasin hulluna torstaiaamuna vaikka olo oli hutera ja kuume huiteli korkealla, ja selvisin kuin selvisinkin hengissä, vaikka sen jälkeen iskikin hullu väsymys. Käynti kesti tunnin verran ja se meni niin hyvin, että mulla ei ole epäilyksen häivääkään siitä etteikö hoidon aloitus sujuisi lapsilla kivasti.

Heti kun ovi aukesi, lapset olivat aivan täpinöissään ja veivät heti kaikki omaan huoneeseensa leikkimään. Sillä aikaa kun mä kävin Zeldan omahoitajan kanssa läpi kaikki Zeldan tärkeimmät jutut, tytöt esittelivät puolet leluistaan ja piirsivät kahden muun kanssa omassa huoneessa eivätkä kertaakaan kyselleet mun perään. Huoneesta kuului iloinen papatus, ja mun kaikki jännitys kaikkosi saman tien lasten pärjäämisen suhteen. Tytöt tulivat kaikkien kolmen kanssa todella hyvin toimeen, ja uskon että myös toivat omaa luonnettaan ja niitä tärkeimpiä juttujaan esille kattavasti tuon tunnin aikana.

Mua huoletti myös kovasti se ruotsin kieli, joka ei ole meidän tytöillä yhtä vahva kuin suomen kieli. Mutta senkin suhteen mulla on jännitys hävinnyt, kun mä tajusin että tytöt itse eivät kiinnittäneet mitään huomiota siihen että heille ei puhuttu ollenkaan suomea (vrt. yleensä Otto puhuu ruotsia ja minä samalla suomea). Välillä he sanoivat jotain ruotsiksi, ja kovasti selittivät suomeksi touhujaan myös kokoajan. Kaikkien nimet jäivät tytöille mieleen ja kaikki olivat kuulemma kivoja. Arvatkaa vaan ollaanko torstaista lähtien laskettu öitä siihen että päiväkoti alkaa! Yhtenä iltana vielä oikein erikseen tivattiin että milloin päiväkotiin saa jäädä ihan yksin niinkuin isot tytöt ja pojat, ja äiti ja isi lähtevät töihin. Eli homman nimi on heille ainakin selvä, toivottavasti se toimii kivasti myös käytännössä.

Myös Tiaran luonteesta kyseltiin, kuten myös meidän kasvatustavoista ja siitä miten tytöt yleensä käyttäytyvät missäkin tilanteessa, esimerkiksi jos harmittaa tai jos ovat oikein iloisia. Tuntui tosi turvalliselta ja hyvältä saada kertoa näistä asioista, ja musta on todella hienoa että jokaisen lapsen yksilölliset tavat ja tarpeet otetaan huomioon. Sain vastaukset kattavasti myös kaikkiin omiin kysymyksiini hoitopäivistä, tarpeellisista varusteista ja päivien aktiviteeteista. Kiitos paljon teille lukijoille, teidän neuvojen ansiosta osasin kysyä paljon sellaisia juttuja joita muuten en olisi tajunnut ajatellakaan, jotka kuitenkin vaikuttavat paljon tulevaan arkeen!

Edelleen mä olen sitä mieltä, että tämä kotikäynti ja pehmeä lasku päivähoitoon ovat ihan uskomattoman laadukasta ja hienoa palvelua, enkä olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut uneksia että päivähoitoon valmistautuminen voisi olla näin ihanaa, lämminhenkistä ja turvallisen tuntuista. Tämä päiväkoti henkilökuntineen vaikuttaa juuri sellaiselta, johon vien lapset hyvällä fiiliksellä, tietäen että heidät oikeasti otetaan huomioon, heitä kuunnellaan ja heitä autetaan ja tuetaan kaikessa.

Ollaan käyty nyt eilen ja tänään tutustumassa päiväkotiin. Eilen ulkoiltiin yhdessä muiden kanssa, ja tänään oltiin tutustumassa sisätiloihin. Molemmat menivät tosi hienosti, tytöt lähtivät samantien leikkimään ja tutkimaan, eivätkä kiinnittäneet muhun juuri mitään huomiota. Kumpikaan ei olisi halunnut lähteä kotiin edes, vaan jäädä kavereiden kanssa leikkimään. Tänään tytöt saivat nähdä omat naulakkopaikkansa ja omat nukkumapaikat, ja tällä hetkellä molemmat ovat lepäämässä omassa huoneessaan, koska harjoitellaan päiväkodin lepohetkiä varten. Kummasti päiväunet saivat paljon positiivisemman vastaanoton kun oli kyse päiväkotia varten harjoittelusta ;)!

Meidän tämä aamu oli kuin pahimman luokan farssi, tai oikeastaan koko yö. Mulle tuli yöllä niin kova yskä että nukahdin vasta aamuneljältä. Aamulla herättiin kyllä ajoissa, kaksi tuntia ennen lähtöä, ja oltiin laitettu kaikessa rauhassa ulkovaatteista lähtien kaikki jo valmiiksi melkein tuntia ennen kuin piti olla paikalla (matkaan menee lyhimmillään bussilla n. vartti). No, tietenkin viimehetkellä sitten tuli molemmille sellainen hätä joka vaatii kaikkien vaatekerrosten riisumisen ja uudelleenpukemisen, ja näin me hienosti myöhästyttiin molemmista busseista joilla piti mennä. Siitä huolimatta että näistä asioista oli kyllä huolehdittu jo ennen pukemista. Tämän jälkeen hypättiin vahingossa sitten väärään bussiin (jota seistiin odottamassa vartti) kun katsoin yhden numeron väärin ja tehtiin turha ylimääräinen lenkki bussilla, eikä päästy yhtään eteenpäin.

Lopulta me päädyttiin kävelemään koko matka, mikä mun tämän hetkisellä kunnolla tarkoitti erittäin hidasta kävelyä koska muuten olisi tullut hirveä yskä, niinkuin eilen kävi kun kiireessä yritin hiihtää menemään. Ei näin. Huomenna taidan asettaa deadlineksi tuntia aiemman ajan jolloin pitää olla ulkona ovesta, niin jos me vaikka ehdittäisiin. Uskon että nämä kuskaamiset sujuisivat huomattavasti paremmin jos olisin jo täysin terve, mutta nyt kun en ole ihan parhaassa vedossa niin nämä matkat aiheuttavat järjetöntä stressiä, vaikka eivät ole edes pitkiä.

Kuten sanoin hoitajillekin, mua ei enää juurikaan jännitä se miten tytöt pärjäävät hoidossa, vaan enemmänkin se että miten sitä itse tottuu uusiin rutiineihin. Lisäksi jännitän myös tätä flunssaa tai mikä lie onkaan, että voisiko se ystävällisesti lähteä huitsinduudeliin ennen ensi viikkoa, kun ihan oikeasti olisi käyttöä sille koko aivokapasiteetille ja täydelle toimintakyvylle. Tämän viikon jokapäiväiset menot useampaan paikkaan eivät ehkä edesauta paranemista, mutta jos vaikka sitten viikonloppuna ottaisi ihan iisisti eikä liikuttaisi sormenpäätäkään. Vaikka fyysinen olo on kurja, mieli on hyvä. Eiköhän kaikki suju ihan hyvin ensi viikollakin! Kiitos teille kaikille ihanille onnitteluista, ootte parhaita<3

Ihanaa tiistaipäivää <3