Viimeinen päivä kotiäitinä

01.03.2015

Näin uuden arjen kynnyksellä tuntuu siltä kuin pitäisi kirjoittaa jonkinlainen tilinpäätös kotona äitinä vietetyistä vuosista. Mitä äitiys on antanut mulle? Mitä on äitiys? Ja millaista mun äitiys on tulevaisuudessa?

Meidän lapset ovat opettaneet mulle niin paljon, niin uskomattoman paljon ettei sitä voi sanoin kuvailla. He ovat opettaneet mulle, miltä tuntuu rakastaa jotain niin paljon että pelkkä ajatuskin sen menettämisestä viiltää koko kropan halki. He ovat opettaneet mitä on epätoivo aamuneljältä, kun ei ole nukkunut kolmeen vuorokauteen ja edelleen joku vaan itkee ja on sitä mieltä että et saa hei nukkua vieläkään. He ovat opettaneet mitä on vanhemman ylpeys. He ovat opettaneet miten voi iloita ihan yhtä paljon siitä että tyyppi onnistuu ensimmäisen kerran osumaan lusikalla suuhunsa, vaikka jugurtit menisivätkin vielä pitkin seiniä, kuin siitä että saisi kymppitonnin ässäarvasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näiden kolmen ja puolen vuoden aikana mä olen kokenut ylitsepääsemättömän onnellisia hetkiä enemmän kuin koskaan ennen mun elämässä, enkä varmasti ikinä ole ollut niin seesteinen ja jatkuvasti onnellinen kuin näinä vuosina. Joskus on ollut surua ja murhetta, väsymystä enemmän kuin laki sallii ja viikkoja jolloin on vaan halunnut että olisi jo seuraava viikko tai edes seuraava päivä. Me ollaan vietetty päiviä joina ollaan naurettu mahat kippurassa aamusta iltaan lasten kanssa halien ja pusien, ja päiviä jolloin ollaan laskettu minuutteja siihen että Otto tulee töistä. Huomattavasti enemmän kuitenkin niitä iloisia päiviä.

Äitiys on antanut kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä opettaa päivästä toiseen samoja asioita, vaikka joskus on pirun vaikea ymmärtää että jollekin ei vielä ole olemassa sellaista käsitettä kuin itsestäänselvyys. Kun toistaa päivän kymmenettä kertaa että ”toiselta ei saa ottaa kädestä” tuntee itsensä joskus voimattomaksi. Mutta se onnistumisen tunne, kun joskus huomaa että on sanonut ja perustellut nuo sanat viisi kertaa harvemmin kuin edellisenä päivänä, se on jotain sanoinkuvailematonta.

IMG_2442x

Äitiys on antanut tilannetajua ja nopeaa reagointikykyä. Kun huomaa että kaupassa alkaa lapsella alahuuli väpättää, oli syy mikä hyvänsä, on oppinut reagoimaan nopeasti ja keksimään jotain mistä lapsi saattaisi ilahtua itkun sijaan, koska minä ainakaan henkilökohtaisesti en nauti siitä että lapsi kiljuu kaupassa. Tällä en tarkoita mitään ”ostetaanko sulle karkkia, piristäiskö se sua?” -ratkaisuja, vaan sitä että spottaa kaupasta äkkiä jotain jolla lapsen mielenkiinnon voi kääntää kyllästymisestä tai harmista muualle, kuten vaikka vessapaperipaketin jonka lapsi voi itse hakea ja nostaa ostoskoriin.

Äitiys on opettanut sanoittamaan tunteita, ja asettumaan lapsen tasolle. Ymmärtämään toisen harmitusta ja lohduttamaan, samalla hillitsemään omia tunteitaan. Miettikää kuinka monta tunnetilaa me äiditkin käymme läpi yhden päivän aikana silloin kun lapsilla on uhmaikä meneillään? Toki me äidit osataan käsitellä tunteemme itse, mutta silti. Taaperon kasvatus on joskus aikamoista tunteiden vuoristorataa myös äidille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitiys on opettanut kyvyn tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, koska joskus on pakko. Tilanteen vaatiessa on oppinut että kaksi mahtuu ihan hyvin yhteen syliin ja samalla voi vielä työntää rattaita, ainakin hetken.

Äitiys on opettanut, että itselle helpoin ratkaisu ei aina todellisuudessa olekaan se helpoin ratkaisu. Voi yrittää tehdä ruokaa nopeasti yksin väsyneiden ja nälkäisten lasten pomppiessa jaloissa, samalla kun itse panikoi jatkuvasti että lentääkö paistinpannulta rasvaroiskeita naperon päälle tai avaavatko ne kohta kattilakaapin ja heittelevät kaiken lattialle. Tai sitten voi ottaa lapset mukaan ja antaa heidän vaikka kuoria valkosipulin kynsiä tai sekoittaa jauhoja tyytyväisenä, jolloin he luultavasti pysyvät yhdessä paikassa ja keskittyvät puuhaan. Sotkua tulee varmasti molemmista, mutta kummasta tulee parempi mieli kaikille?

Äitiys on opettanut priorisoimaan ja keskittymään olennaiseen. Laittamaan lapset kaiken muun edelle, ja luopumaan omastaan. Äitiys on antanut syyn olla parempi ihminen, ja halun tarjota lapsilleen vain parasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus äitiys on tavarat vaipassa ja toisella pissahätä siinä vaiheessa kun ulkovaatteita on puettu päälle vartti ja vihdoinkin olisi voinut lähteä ovesta ulos. Toisinaan äitiys on puristus sormesta ja intensiivinen luottavainen tuijotus suoraan silmiin keskellä yötä kun vauva syö maitoa. Äitiys on räjähtävää naurua muumirypäleille ja onnenkyynel silmäkulmassa kun toinen sanoo ensimmäistä kertaa että rakastaa. Äitiys on märkiä pusuja, lohdutusta ja uuden oppimista.

Huomisesta alkaen mä en ole enää kotiäiti, mutta yhtään vähemmän äitiä töihin meno ei musta tai kenestäkään muusta tee. Tulevaisuudessa äitiys vaatii entistä enemmän suunnitelmallisuutta, periksiantamattomuutta ja varmasti kykyä tehdä joskus vielä useampaa asiaa yhtäaikaa. Läsnäolosta, kiireettömyydestä tai periaatteistani äitinä en silti aio luopua. Mä aion järjestää lapsille hauskoja tapahtumia, rentoja hitaita aamuja satukirjoja lukien ja yhteisiä ruuanlaittohetkiä jatkossakin. Vaikka meidän arki muuttuu, se arki on silti meidän tyttöjen lapsuus. Ja mä haluan että se lapsuus on parasta mahdollista aikaa mitä heille voi tarjota.

Tässä postauksessa kirjoitan omasta näkökulmastani äitinä, yhtään väheksymättä isien roolia lasten elämässä. Ja täytyy sanoa että mä olen ihan mahdottoman ylpeä siitä, miten Otto on ollut mukana tässä kaikessa alusta asti tasavertaisena vanhempana, käynyt läpi samoja tunteita, tilanteita ja opetuksia isänä, kuin minä äitinä. Ja käynyt samaan aikaan töissä. Mä luulen että jos vain otan Otosta mallia siihen miten händlään arjen huomisesta eteenpäin, kaikki menee paremmin kuin hyvin.

Ja meidän lapsia mä haluan kiittää kaikesta hyvästä mitä meillä elämässä tällä hetkellä on. <3


38 Responses to “Viimeinen päivä kotiäitinä”

  1. Avatar Jarno sanoo:

    <3<3<3<3<3<3 Oot ihan paras, kaikki olette! Ihan kauhea ikävä :(

  2. Mä vollotan täällä, oon niin liikuttunu, ja ei en ole raskaana – joten tämä purkaus ei voi johtua hormoneista :D
    Ihan mielettömän upeesti, ihanasti, rakastavasti ja koskettavasti kirjoitettu!

    Kyllä pakko myöntää, pysähdyin tuohon lauseeseen: ´´Vaikka meidän arki muuttuu, se arki on silti meidän tyttöjen lapsuus. Ja mä haluan että se lapsuus on parasta mahdollista aikaa mitä heille voi tarjota” -pitäisi useammin muistaa juuri tuo, kaiken sen kiiren keskellä, kun tulee nälkäsenä töistä tai koulusta kotiin, riisuu itsensä ja lapsen jonka seurauksena eteinen on pommin jäljiltä, kissat on p*skonnu lattialle, roskat on aamulla unohtunut ja pyykitkin odottaa laittajaa, silti siinä on se kuitenkin maailman tärkein pikku tyyppi, joka tahtoo, tarvitsee ja ehdottomasti ansaitsee sen huomionsa kiireen keskelläkin, jotta hän voi esitellä ylpeänä uutta maalaustaan ♥

    Ihanaa ensimmäistä työpäivää huomiselle ja tytöille reippautta ja kivoja hetkiä päivähoitoon! :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi sinä ihana, kiitos ihan hurjan paljon<3 Ja se on tärkeää muistaa arjen kiireen keskellä, että lapselle se arki on samalla se lapsuus, vaikka tietenkin se on ihan inhimillistä että joskus meillä jokaisella on niitä hetkiä kun ne arjen stressinaiheet vaan painaa liikaa päälle. Kokonaisuus ratkaisee onneksi, ei se jos joskus ei huomaa jotain tai ei ole aikaa johonkin. Ihanaa alkavaa viikonloppua teille<3

  3. Avatar Annina sanoo:

    Iki-ihana kirjoitus Iina, sait kyyneleet mun silmiin <3

  4. Avatar Laura sanoo:

    Ihan hirveä tunneryöppy tuli tästä postauksesta.itkua ja lisää itkua. Meidän poika on vasta reilu 5kk mutta aion taloudellista syistä tai niiden pakottomana palata työelämään kun äitiysloma loppuu kesällä, max 1-2 päiväksi viikossa ja kärsin nyt jo ihan kamalasti koko ajatuksesta!! Se on mielessä monta kertaa päivässä että kuinka voin jättää pienen poikani.Kylläkin isänsä hoitoon

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 Älä murehdi tulevaa vielä, vaan nauti niistä hetkistä mitä teillä on vielä rutkasti edessä ennen osittaista töihinpaluuta! Uskon että ajatus ahdistaa, muakin jännitti aivan hulluna ja pelottikin, mutta hyvin se menee, ja isän kanssa lapsi ei edes ole hoidossa<3

  5. Avatar anna sanoo:

    mukavaa uutta arkea teille ja ennen kaikkea uusia haasteita! Mutta eikö ole ihanaa, että saat olla vielä kotonakin osan aikaa viikosta. :) Äitiys on muakin kasvattunut enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitella.

  6. Avatar Annukka sanoo:

    Aivan ihana teksti, tätä oli ilo lukea! Olet huippuhyvä äiti ja onnistuit pukemaan sanoiksi varmasti monien äitien ajatukset. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja siun työuralle!

  7. Avatar Natali sanoo:

    You are such an admirable and inspiring mom figure! Beautiful words and thoughts, you couldn’t have said it all better. Just as you’re lucky to have your girls, they’re so lucky to have a mom like you. :)

    http://lartoffashion.blogspot.com

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Thank you so much sweetie for your kind words, they mean so much to me! :)<3 You are an amazing mom yourself, a perfect example of a mom who is not afraid to follow her dreams, and who can do anything and at the same time be the best mom ever <3

  8. Avatar Alisa sanoo:

    Aivan ihana postaus! <3

  9. Avatar Julia sanoo:

    Aivan ihana postaus!! ❤️

  10. Avatar Vivian sanoo:

    Aivan ihana postaus, hyvin puit sanoiksi mitä äitiys on! :) Lasten innostuneisuus ja uusien asioiden peloton kokeilu on kyllä mieletöntä, sitä on mahtavaa saada seurata vierestä. ^^

  11. Avatar Emmye sanoo:

    Ihana postaus; tosi kauniisti kirjoitettu! Sulla on varmasti ensimmäisinä päivinä haikea fiilis, mutta se helpottaa. Ja on niin ihana katsoa pienten intoa ja sitä, miten nopeasti oppivat uusia asioita ihan ottamalla mallia kavereista siellä päiväkodissa. :) Meidän tyttö aloitti pienessä päiväkodissa yksi vuotiaana ja jo vähän reilun viikon päästä oli oppinut syömään itse eikä häntä saanut auttaa lainkaan. :D Muistat vaan, että saat itkeä vasta sitten, kun tytöt eivät näe sinua!! Tsemppiä!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hirmusti<3 Tää viikko nyt ei alkanutkaan ihan vielä täysillä kun tytöt olivatkin Oton kanssa, joten ei ollut yhtään haikea fiilis! Mutta katsotaan sitten ensi viikolla kun aloittavat päiväkodinkin :D Kiitos paljon tsempistä<3 Ja olet varmasti oikeassa, lapset oppivat toisiltaan vaikka ja mitä!

  12. Avatar Juulia sanoo:

    Olet niin hyvä äiti, etten löydä edes sanoja <3 Täydellinen!

  13. Avatar Srnni sanoo:

    Siis en ehkä kestä, aivan ihana kirjoitus Iina!! <3 En osaa edes sanoa mitään muuta, mutta halusin kuitenkin kommentoida, koska postaus oli niin ihanaa luettavaa! Toivottavasti teidän arki lähtee pyörimään mukavasti :) Tsemppiä siihen ja ihanaa kevättä koko teidän perheelle <3

  14. Avatar Kaisa sanoo:

    Näin esikoista odottavana tämä teksti oli aivan ihana! Osaat todella hyvin kirjoittaa elämästä, arjesta, pienistä hetkistä, jotka kuitenkin ovat juuri niitä tärkeimpiä.. :’)

  15. Avatar Elisabet sanoo:

    Ihana kirjoitus, todella hyvin kuvailtu asioita<3 :)

  16. Avatar Tiia sanoo:

    Eikä miten ihana postaus! <3 sä olet kyllä todella taitava kirjottaja. Toistan itteeni vaan mutta vaikutat aivan mahtavalta äidiltä, oot niin omistautunu lapsilles ja jaksat touhuta ja olla läsnä. Oot kyllä ihan huikee esikuva nuoresta iästäs huolimatta!
    Mä ihan nyyhkin täällä mutta syytän kyllä näitä raskaushormoneja!
    Tiia

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon Tiia <3 Ihanasti sanottu! Kiva että tykkäät ja ihana että teksti herätti tunteita :) Paljon onnea raskauden johdosta ja ihanaa odotusaikaa sinulle<3

  17. Avatar Emilia sanoo:

    Voi että sä sitten osaat kirjoittaa liikuttavasti! Täällä taas kyyneleet vierii pitkin poskia sun kauniiden sanojen takia. En voi ymmärtää että puhut sun tytöistä (tottakai) kauniisti ja ihanasti, niinhän äidin kuuluukin tehdä. Te olette Oton kanssa sellaiset vanhemmat, jollaiseksi mä haluaisin tulla sitten joskus tulevaisuudessa mun lapsilleni. Olette ihania! Kiitos kun jaksatte ja tsemppiä koko teidän perheelle uuden arjen myötä <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ihana kommentti, kiitos ihan hurjan paljon<3 Mä olen varma että susta tulee tulevaisuudessa maailman paras äiti sun lapsille, vaikutat lämpimältä ja rakastavalta ihmiseltä :)! Kaikkea hyvää sinulle<3

  18. Avatar silja sanoo:

    Pakko kommentoida nyt ensimmäistä kertaa! :D
    Aivan ihana postaus, mäkin täällä vollotan kuin viimeistä päivää vaikkei itsellä lapsia olekaan.. Vaikutat niin mahtavalta äidiltä lapsillesi, juuri sellaiselta millainen itsekin haluan olla sitten joskus omilleni :) Kaikkea hyvää teille uuteen arkeenne, kaikki menee varmasti hyvin!

  19. Avatar maiju sanoo:

    Voi olisinpa itsekin joskus noin kaunis, fiksu ja filmaattinen ja jos lapsia on tullakseen, niin toivottavasti nekin olis noin ihania yksilöitä! :3 Sua parempaa bloggaajaa ei löydy! Paljon onnea työelämään :)

    – Uskollinen lukija ekoista postauksista lähtien.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Eikä, huippua että olet pysynyt mukana jo ekoista postauksista lähtien! Kiitos ihan hurjan paljon sun kauniista sanoista, ne merkitsee mulle tosi paljon<3 Ihanaa kevättä sinne ja kaikkea hyvää!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.