Ensimmäinen päiväkotipäivä

09.03.2015

Tänään oli sitten se tyttöjen pitkään odottama ensimmäinen oikea päiväkotipäivä, iik! Aamulla mua jännitti vähän, tyttöjä ei ilmeisesti ollenkaan. Keiteltiin puurot kaikessa rauhassa, tavarat oli kaikki laitettu jo illalla valmiiksi joten meille ei tullut ollenkaan kiire. Oli sellainen mukavan rento aamu, rennompi kuin yleensä. Olisinpa tajunnut kaikkina niinä kiireisinä aamuina kuluneiden vuosien aikana niinkin yksinkertaisen asian kuin laittaa ihan joka ikisen asian valmiiksi mitä vain mieleen tulee. Olen mä saattanut valita tytöille asut tai pakannut laukun jo illalla, mutta aina on ollut jotain jota olen jäänyt aamulla mietiskelemään, yleensä omaa asua tai jotain muuta yhtä turhaa, mihin on sitten vierähtänyt ylimääräistä aikaa. Nyt kaikki sujui kuin valettu.

Matkakin sujui mukavasti ja oltiin ihan ajoissa päiväkodilla. Siinä kun sitten astuttiin ovesta sisään ja tajusin että ei hitsi, mun pitää oikeasti lähteä nyt pois täältä, niin iski pieni haikeus. Vaihdettiin muutama sana hoitajien kanssa ja sitten mä vaan sanoin tytöille heipat. Rutistin molempia ja pusuttelin hetken ja lupasin tulla yhdessä Oton kanssa hakemaan töiden jälkeen. Sitten tytöt vilkuttivat reippaasti ja huusivat innoissaan ”Hejdååå!” ja mä vaan lähdin. Ei mitään itkua tai draamaa, melkein liian helppoa ollakseen totta.

IMG_2893x IMG_2898x

Mulle tuli turvallinen olo kun päiväkodista luvattiin soittaa heti jos tulee jotain, ja sanottiin että mä saan soittaa koska tahansa ja kysyä miten sujuu, jos siltä tuntuu. No, ei soinut puhelin puolin eikä toisin. Mä en kehdannut soittaa vaikka mieli teki monta kertaa. Onneksi mulla oli sen verran paljon töitä että en ehtinyt keskittyä mietiskelemään sen enempää päivän aikana, ja yllättävän nopeasti kello olikin jo sen verran että oli aika lähteä hakemaan neitokaisia. Treffattiin Oton kanssa päiväkodin portilla ja nähtiin heti tytöt, liukumäessä leikkimässä olivat molemmat.

Ensimmäisenä juteltiin hoitajien kanssa ja he kertoivat että kaikki oli sujunut mainiosti. Nuorempi ei ollut itkenyt kertaakaan, molemmat olivat syöneet hyvin ja nukkuneet puolentoista tunnin päiväunet. Vanhemmalla oli jäänyt leikin tuoksinassa sormi kaapin oven väliin, mikä oli aiheuttanut hetkeksi murhetta, mutta kun hän oli saanut katsoa äidin ja isin valokuvaa, oli kuulemma tullut parempi mieli ja sormikin oli sitten unohtunut. Juteltiin ihan hyvä tovi hoitajien kanssa, muutaman metrin päässä tytöistä, mutta molemmat olivat niin keskittyneitä leikkiin että huomasivat meidän tulleen vasta kun kutsuttiin heitä nimeltä.

IMG_2895x

Sitten sieltä tuli innoissaan tepsutellen kaksi tyytyväistä neitiä valtavan puheripulin kourissa halimaan meitä. Ensimmäinen päivä oli ollut mukava ja jännittävä ja oli leikitty ja laulettu ja ulkoiltu ja nukuttu ja syöty hyvää ruokaa, sitä potaattista ja jotain muuta jonka nimi ei tullut mieleen. Kuulostaa ihan omilta päiväkodiajoilta, mulle tuli nostalgiafiilis ja valtava ylpeys meidän neideistä. On ne vaan jo niin isoja tyttöjä, vaikka ovatkin äidin vauvoja aina.

Mä tiedän jo etukäteen että varmasti joskus niitä itkuisiakin aamuja tulee, ei kukaan voi olla joka aamu hyvällä tuulella. Joskus varmasti väsyttäisi tai olisi kivempi lähteä rannalle heittelemään palloa kuin päiväkotiin nukkumaan, syömään ja ulkoilemaan. Mutta nyt mä saan ihan rauhassa fiilistellä tätä loistavasti sujunutta ensimmäistä päivää, ja pidän sormet ristissä että yhtä hyvin menisi mahdollisimman usein!

Lopuksi vielä Fiskars-arvonnan voittajat! Eli arvonnassa voittajaksi selviytyivät Laura ja Riina. Teille tulee sähköpostia mahdollisimman pian voitosta! Hurjasti onnea ja kiitos kaikille osallistuneille ihan mielettömistä salaattivinkeistä 🙂!

lauravoittaja1 riinavoittaja2

Tää maanantai on 10+!


30 Responses to “Ensimmäinen päiväkotipäivä”

  1. Salla sanoo:

    Mukava kuulla että eka päivä on mennyt noin mutkattomasti! Teidän päiväkotitaipaleen aloittaminen on näin lastentarhanopettajan näkökulmasta katseltuna ollut kovin mielenkiintoista luettavaa 🙂 Tsemppiä jatkoon, teillä vaikuttaisi olevan kaksi upeaa ja hyvin reipasta pientä neitiä! <3

  2. essi sanoo:

    Oi, ihana kuulla että meni noin hienosti! Myöhemmin olis joko otolta tai sulta kiva kuulla, miten tytöt käyttää ruotsia, siis kun tähän mennessä esim kotona ei kai ole käyttänyt(?), ni et miten toi päiväkoti vaikuttaa siihen. Anteeks kamalasti jos tä on enemmänki oton asia, mutku tuli vaa just nyt mieleen 😀 sun on varmaa helppo välittää toive sit eteenpäin 😉
    Ja terkkuja myös Otollekki, et ihan mahtavaa ku puhuu lapsille ruotsia, kakskielisyys on ihan huikee juttu ja nimenomaan toisena kielenä ruotsi 🙂
    Tytöt kuulostaa kyl niin reippailta ja ihanilta ♡

    • r sanoo:

      Ottohan puhuu tytöille ruotsia 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Jee niinpä! Ihan mahtia että on alkanut hyvin 🙂 Ja joo, itseasiassa tuntuu että se on alkanut näkymään heti, etenkin vanhemmalla. Ihan tulee puheen seassa nyt useammin lauseita ruotsiksikin vaikka Otto ei olisi edes kotona, ja hän myös kehottaa kuopusta sanomaan aina ruotsiksi suomen sijaan, jos he puhuvat Otolle 😀 Aina korjaa jos Zelda sanoo vaikka maito, ”nej Zelda, mjölk!” 😀

  3. Juulia sanoo:

    Mahtavaa, että sujui noin hyvin hoidon aloitus! 🙂 Helpompi sitten teillä itselläkin tulevaisuudessa jättää päiväkotiin 🙂

  4. Oi miten kiva kuulla että meni noin hienosti! Aina sitä hoitoon menoa (laittamista) kauhistellaan ja päivitellään niin kovasti. Todellisuudessa kun monet lapse nauttivat siellä tapahtuvasta aktiviteetista ja kavereista. Itsellänikin pelkkiä hyviä muistoja omilta hoitoajoiltani, jotka alkoivat jo 10kk ikäisenä. 🙂

  5. kia sanoo:

    Puhutko sä itse päiväkodin henkilökunnan kanssa suomea vai ruotsia? 🙂 Ja postaustoiveena tyttöjen kielen kehittymisestä dagiksen aloittamisen jälkeen!

    Itse olen täysin ummikkona mennyt ruotsinkieliseen päiväkotiin töihin ja hauskoja juttuja opin lasten suusta. Ihmettelin aluksi kun lapset puhuivat koko ajan kalas sitä ja kalas tätä, pakko oli sitten kysyä mitä se tarkoittaa, en saanut ollenkaan päähäni. Ahh, synttärijuhlat. 😀 Olis pitänyt arvata! Ihmetystä aiheutti myöskin bibban ja hauska oli roskisbil. 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mä puhun melkein kaikkien kanssa suomea, mut parin kanssa puhun ruotsia koska suomi on heille vaikeampaa kuin ruotsi mulle 😀 Ehdottomasti aion postata tästä! Mut huomaa oikeastaan jo nyt sitä kehitystä, mielenkiintoista seurata!

      Haha! Mä opin suomenruotsalaisiin sanoihin kun menin kans ruotsinkieliseen kouluun lukion jälkeen, ja siellä sit tuli noita hauskoja roskisbilejä ja muita hienoja yhdistelmiä 😀 oletan että bibban on kirjasto? 😀

  6. Kristiina sanoo:

    Meillä meni juuriki noin päikyn aloitus kuukausi sitten. Nyt on tullut jo niitä aamujakin kun ei millään haluis lähtee mut sit taas iltapäivällä ei haluis lähtee kotiin

  7. Marikak sanoo:

    Ompa huippu juttu, että kaikki suju noin hyvin! 🙂 tuli tästä jutusta mieleen oma lapsuus, mistä äiti on kertonu. Nimittäin meillä oli ensin aika karmiva hoitopaikka, mutta sitte ku vaihdettiin päiväkotia siskon kanssa isompaan nii äiti on sanonu, että kaikki itkut oli loppunu! Ja nii se on kyllä omissa muistoissaki iha erilainen kuva molemmista paikoista.. Muistan, ku joskus jopa käskin isää hakemaan vasta myöhemmin, ku halusin olla pitempään, kun normaalisti äiti haki melko aikasin, koska on ala-asteen opettaja 😀 että nii pointti oli kai se, että teilläki varmasti toi päiväkoti vaikuttaa paljo ja vaikuttaa tosi toimivalta ja hyvältä paikalta! 🙂

    Pakko vielä sanoo, että sun blogi on kyllä mahtava! Sulla on mahtava asenne elämää ja blogia kohtaan ja se näkyy ammattimaisuutena ja mielenkiintona tässä blogissa 🙂 Vaikka elämäntilanteet ja kaikki on aaivan eri nii silti täällä oon ollu mukana oikeestaan alusta asti 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No huh, onneksi saitte vaihtaa hoitopaikkaa :)! Olisi ollut tosi ikävä jos olisitte joutuneet siellä karmivassa paikassa olemaan koko lapsuuden!

      Ja hei kiitos ihan hurjan paljon, aivan ihana kuulla että olet tuota mieltä <3 Ja mahtavaa että oot seurannut niin kauan! Musta tuntuu hullulta että osa tyypeistä (minä itse mukaanlukien) on roikkunut täällä pian neljä vuotta, mitä hitsiä oikeesti 😀 Mihin_aika_menee?!?!! Mutta joo, ihan huippua kevättä sulle ja toivottavasti pysyt jatkossakin mukana <3

  8. Hanna sanoo:

    Katselin juuri tuon videon ja jäin ihmettelemään, että sulla taisikin periaatteet lasten verkkoidentiteetin suojelusta muuttua sitten viime vuoden? 🙂 Kirjoitit nimittäin silloin, että blogissa ei tulla enää näkemään videoita lapsista. Ainakin omaan silmääni ja pitkäaikaisena lukijanasi en huomaa, että blogisi sisältö olisi muuttunut, edelleen täällä on mielestäni yhtä paljon juttua, kuvia ja videoita lapsistasi. En missään nimessä tuomitse lasten näkyvyyttä blogissa, olisi vain mielenkiintoista kuulla mietteitäsi asiaan, että koetko itse tuon postauksen jälkeen tämän asian muuttuneen blogissasi? 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Koska muistat noin tarkkaan, niin muistat varmasti myös tämän postauksen http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2014/08/03/fiiliksia-blogin-takana/ jonka kirjoitin selventääkseni kirjoittamaani postausta lapsen verkkoidentiteetistä 🙂 Siinä mainitsin jättäväni pois mm. lasten haastatteluvideot, sekä kehityspostaukset joita ennen julkaisin kuukausittain. Mä olen rajannut blogia juuri sillä tyylillä kuin toivoinkin, mutta ilo huomata että se ei ole lukijana juuri pistänyt sinulle silmään, myös sitä toivoin. Että osaisin täytttää blogia muilla aiheilla, ja kertoa vanhemmuudesta ja lapsista ja lapsiperheen arjesta yleisesti, profiloimatta lapsia kuitenkaan yksityiskohtaisesti, ja silti kuitenkin kiinnostavasti ja persoonallisesti omasta näkökulmastani :).

  9. Ihanaa että ensimmäinen kunnon tarhapäivä meni hyvin! 🙂
    Eikä kannata ennalta pelätä niitä kiukku/itku aamuja, ei niitä välttämättä tule juuri lainkaan vaikka kaikki niistä pelottelee 😉 Meidän jätkä ollut tarhalainen reilu puolivuotta eikä kertaakaan oo jääny itkemää mun perään, pari kertaa olen kuullut ovella että nyt se raasu siellä huutaa – mutta johtunut aina siitä kun joku juttu (yleensä isompien poikien leikkiin sekaantuminen) on kielletty 😀
    Tiedostan kyllä, että meillekin VOI tulla niitä aamuja kun äidin lähtö saa huudon aikaan tai tieto tarhaan lähdöstä saa kiukkupotkuraivarit eteisen lattialle, mutta turha niitä on etukäteen miettiä, ennemmin mä nautin nyt ja oon ylpee reippaasta pienestä 😉

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon tsempistä <3 🙂 Mahtavaa että on sujunut noin hyvin jo puoli vuotta, toivottavasti meilläkin sujuu! 🙂 Ja tottakai, lasten kanssa voi tapahtua mitä tahansa, mutta miksi pelätä etukäteen kun voi nauttia hetkestä, just niinkun sanoit 🙂 IHanaa kevättä teille<3

  10. st.brigitten sanoo:

    Oi, menipä tytöillä helposti ja hyvin eka päivä <3

  11. Tia sanoo:

    Hieno juttu että eka päivä mennyt noin hyvin! Ilmeisesti hyvä päiväkoti osunut kohdalle 🙂 <3

  12. Anne sanoo:

    Onpas kiva kuulla, että eka päiväkotipäivä on sujunut noin mallikkaasti! Toivottavasti jatkossakin on yhtä iloisia sekä leppoisia aamuja 🙂

  13. Emmye sanoo:

    Kuulostaa hyvältä teidän aamu ja tyttöjen hoitopäivä!! Loistavaa! Kiva, että tytöt jäivät hyvällä mielellä ja kaikille jäi hyvä fiilis. Tottakai niitä itku aamujakin tulee ja silloin se poislähteminen on tosi vaikeaa, mutta pakollista. Meillä hoitajat oli myös ihania ja laittoivat viestin, että tyttö rauhoittui kivasti melkein heti, kun olit lähtenyt yms. Toi itselle hyvän mielen. Ja se luottamus hoitopaikkaan on äärettömän tärkeätä, mutta teidän hoitopaikka kuulostaa ainakin tosi kivalta!

  14. anni sanoo:

    Minua kiinnostaisi tietää, että mitä tapahtui sille lupaukselle että lapsista ei enää videoita blogissa näy. Viittaan nyt postaukseesi lasten verkkoidentiteetistä.

  15. Maria87 sanoo:

    Hienolta kuulostaa tyttöjen päiväkotiuran aloitus! 🙂 Sekin on ihan mahdollista että tytöt jäävät jatkossakin sinne rauhallisina ja hyväntuulisina joka aamu. Meidän poika aloitti uudessa päiväkodissa viime syksynä juuri kaksi vuotta täyttäneenä ja ainoatakaan kertaa ei ole jäänyt itkeskelemään, useimmiten juoksee aamupalapöytään tai leikkimään heti kun saa luvan. Ohimennen huutelee heipat jos malttaa 😀 Tsemppiä jatkoon! 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitoksia :)! Ja joo, onhan se mahdollista ja näin toivonkin kovasti! 😀 Ihanaa että teillä on mennyt noin hienosti, toivottavasti meilläkin, ja tsemppiä myäs sinne :)!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.