Kiitos kauppareissusta

17.05.2015

Meidän pienimmäinen kiitti tänään kauppareissusta, ihan tavallisesta muutaman kilsan lenkistä rattailla Lidliin ja takaisin. Hän nukkui reissusta puolet päiväunia, toisen puolen ihmetteli kaupassa, ihasteli kukkia kun käveltiin kotiinpäin ja hämmästeli siskonsa kanssa pieniä ötököitä. Hänellä oli kivaa, hän nautti reissusta ja koki sen mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi. Niin myös me muut.

Mä nautin ihan suunnattoman paljon niistä tavallisista asioista, joita me yhdessä touhutaan.

Kiireetön kirjastoreissu koko perheen kesken lähikirjastoon on yksi parhaita juttuja mitä mä tiedän. Lapset tekevät palapelejä, lukevat valitsemiaan kirjoja, ja mä saan käydä etsimässä itselleni muutaman dekkarin tai chick litin iltalukemiseksi. Tutkitaan yhdessä lasten kanssa kirjahyllyjä, mikä näyttäisi kiinnostavalta, mikä olisi hyvä iltasatukirja ja mitä voisi lueskella vaikka ihan itsekseen. Onni on loistava lähikirjasto, josta löytyy sekä suomeksi että ruotsiksi paljon mielenkiintoista luettavaa. Tiedän, että nämä kirjastoreissut ovat lapsille ihan yhtä mieluisia kuin mullekin. Eilenkin kirjastossa viihdyttiin toista tuntia ihan huomaamatta, ja kotiin tullessa oli hyllyssä iso pino uutta luettavaa taas pariksi viikoksi eteenpäin.

Yhteinen viikkosiivous lauantai-iltapäivänä on ihan parasta. Robin raikaa, tytöt huiskivat omilla pölyhuiskillaan ja me Oton kanssa laitetaan hihat heilumaan, ja nopeasti koko koti kiiltää puhtautta. Tulee raikas olo, kaikki on järjestyksessä ja voi hyvillä mielin rauhoittua viettämään viikonloppua. Toisinaan (lue: usein) vastakerätyt kynäpurkit kaatuvat ja pölyhuiska lennättää lattialle jotain minkä keräämisessä kestää ikuisuus, mutta ei se haittaa. Siivous lasten kanssa on ehkä hitaampaa, mutta sitäkin paljon hauskempaa.

Ruuanlaitto  lasten kanssa on myös hauskaa. Kuopus haluaa aina kuoria valkosipulinkynnet, mutta heittää ne kynnet aina kuorien mukana roskikseen. Esikoinen repii salaatit ja kattaa pöydän. Hän on myös erityisen hyvä sekoittaja. Välillä keittiössäkin maito kaatuu ja innokas sekoittaja sekoittelee ainekset ympäri pöytää, mutta entä sitten? Ei se ole niin justiinsa.

Iltaulkoilu omalla pihalla ison hiekkalelukassillisen kanssa piristää ruohkaähkyn jälkeen. Lasten kanssa touhutessa itsekin innostuu tekemään vaikka mitä hiekkakakkuja, ja mä ainakin sanon edelleen melkein yhtä innostuneena kuin 20 vuotta sitten, ”Älä tule paha kakku tule hyvä kakku!” Toinen naperoista antaa kuorma-autolleen kyytiä karusellissa, ja toinen tekee hiekkajäätelöt koko perheelle. Ja ulkoa pääsee pois hyvällä mielellä kun muistaa kertoa että kotona odottaa vielä saunominen ennen yöunille käymistä.

Sunnuntaiaamuinen barbieleikki vierähtää nopeasti monen tunnin mittaiseksi, kun innostuu rakentamaan lasten kanssa barbeille ison kodin ja supermarketin notkuvine hyllyineen. Kiireetön leikki lasten kanssa on yksi niitä asioita, mistä nautin arjessa kaikkein eniten. Kun voi heittäytyä täysillä siihen leikin maailmaan, ja unohtaa hetkeksi ne kauppareissut, viikkosiivoukset ja tietokoneella odottavat velvollisuudet. Ehdottomasti yksi parhaita rentoutumiskeinoja.

Välillä on kivaa kun on viikonlopuksi paljon tekemistä, ja toisinaan on kiva viettää näitä viikonloppuja, kun ollaan vaan ihan oman perheen kesken eikä tehdä mitään ihmeellistä. Lapset eivät tarvitse aina sirkushuveja ja hoplopreissuja, vaikka kivoja nekin ovat. He nauttivat kaikkein eniten siitä että heidän jutuissaan on täysillä läsnä. Ja kun jaksaa olla täysillä läsnä, voi hyvillä mielin ja hyvin onnistuen varastaa itselleen sen rauhallisen hetken vaikka keskellä päivää, kun lapset viihtyvät mukavasti alkaneen leikin parissa itsekseenkin ihan hyvän tovin.

Rauhallinen viikonloppu huipentuu siihen, kun saa kirjaimellisesti käpertyä Oton kainaloon peiton alle katsomaan elokuvaa, niinkuin eilen. Onhan siellä paksun peiton alla kahdestaan vähän hikistä, etenkin saunan jälkeen, eikä mistään romantisoidusta kiiltokuvakäpertymisestä suihkunraikkaana-silti-meikit-naamassa-satiinilakanoissa ole tietoakaan. Mutta on tuon oman murusen ihanan tavallisessa kainalossa ihanaa hengailla. Ei ne olosuhteet vaan se seura. Raidalliset trikoolakanat tuntuvat luksukselta, kun niissä saa pötköttää juuri Oton kanssa.

Saan olla onnellinen siitä, että jaan mun arjen ja juhlan harvinaisen samanlaiset arvot kanssani omaavan miehen kanssa. Ollaan molemmat vähän kotihiiriä, tai koti-ihmisiä niinkuin pappikin meitä vihkiessään totesi. Tykätään välillä käydä jossain ja tottakai nähdä myös ystäviä ja sukulaisia, mutta suurimman osan ajasta me viihdytään lököhousuissa (ai että olen edelleen kateellinen Oton banaanisortseista, näytä ne jo instagramissa) kotona, ja se on ihan okei.

Tavallisen ihanat, joidenkin mielestä tavallisen tylsät asiat, on juuri niitä parhaita. Takana äärimmäisen rentouttava viikonloppu, jonka avulla jaksaa hyvin ensi viikon kiireisen työrupeaman isoine kuvauksineen ja muine huippuine juttuineen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin on takana rentouttava viikonloppu :)

 


37 Responses to “Kiitos kauppareissusta”

  1. Sä se saat arjen kuulostamaan juhlalta! :D Olet kyllä täysin oikeassa. Kun saa kiireettä tehdä asioita koko perheen kanssa, ei sen tekemisen tarvitse olla niin kummallista. Pääasia että ollaan yhdessä. Suloisia kuvia. <3

  2. Avatar Erika sanoo:

    Aivan ihana postaus, jälleen! Mun mielestä ihan ehdottomasti parhain juttu sun blogissa on se että kirjotat nimenomaan siitä arjesta. Luen useita blogeja joissa se ”arki” tuntuu usein omasta mielestäni ainakin melko liioitellulta luksukselta. Onhan siitäkin kiva lukea ja haaveilla että ehkä itsekin vielä joskus kutsuu tuollaista arjeksi :-D Kuitenkin tästä teidän tyyppisestä arjesta on kaikista ihanin lukea, kaikki nuo kauppareissu-, barbieleikki- ja lököhousuhöpinät tuo niin hymyn huulille! :-)

  3. Avatar Elisabet sanoo:

    Ihana postaus! Sai hymyilemään ja jälleen toteamaan, et nää tämmöset on kyllä itsellekin niitä lemppareita. :) Me ei myöskään kaivata mitään sen isompia juttuja, vaan ihan jo kauppareissu tai kirjastossa käynti riittää. Tajusin tässä vaan, et voitais kyllä ottaa enemmän mukaan tuo meidän 2v likka ruoan laittoon yms. Ei vaan tuu koskaan mieleen.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitoksia hurjasti <3 :) Lapset rakastaa kun saavat osallistua ruuanlaittoon :D Kyllähän siitä joskus tulee sotkua, mutta ei se ole niin vakavaa, varsinkaan jos ei ole kiire! :D

  4. Avatar Juulia sanoo:

    Kylläpä kuulostaa mahtavalta viikonlopulta! Te ootte ihana perhe <3

  5. Avatar Lauraa sanoo:

    Noista kirjastokäynneistä täytyy sanoo sen verran, että muistan ite vieläki ne kirjastoreissut mitä pienenä tehtiin perheen kanssa. Siitä on jo 15 vuotta aikaa mut silti muistaa sen miten mahtavalta se tuntu ku sai kiertää ympäri kirjastoo ja viedä kotiin kasan kirjoja. Joten uskon, että tytöt varmasti nauttii kirjastokäynneistä yhtä paljon ku minä ja muistavat ne vielä vanhempinakin! :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No sama täällä, mäkin rakastin pienenä käydä kirjastossa! :) Toivottavasti nauttivat, ja ihana että sullakin on jäänyt mieleen rakkaat kirjastomuistot :)!

  6. Avatar lillamy sanoo:

    Niin totta! Arjen pienistä ilon ja onnen hetkistä tulisikin ottaa kaikki irti, täällä suunnassa tulee ihan liian usein valitettua ihan mitättömistä pikkujutuista, vaikka oikeasti joka päivänä tapahtuu niin paljon kaikkea kivaakin. Kiitos ajatukset herättäneestä postauksesta ♥

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos sulle, ihana kuulla että postaus herätti ajatuksia! :)<3 Ja eiköhän jokainen meistä ärsyynny joskus pikkuasioista, ja huomaa vasta jälkeenpäin että miksihän mä tuostakin ärsyynnyin! :D

  7. Avatar Kristina sanoo:

    Hei Iina!

    Ihan tuli nostalginen olo, kun muistin millaista tuo kaikki ihana arki oli. Omat lapseni ovat jo sinun ja Oton ikäisiä, mutta parhaat hetket muistan juuri noina tavallisina lapsiperheen touhuina. Lintsi, Heureka ja etelänmatkat toki olivat mieleenpainuvia, mutta kirjastoreissun ja hiekkakakkujen leipomisen jälkeen olo oli kaikilla just se paras. Käytiin iltapalalle, pesulle ja satuilujen kautta nukkumaan. Se oli oikeasti onnea. Ikävä kyllä oma avioliittoni karahti kiville jo kymmenen vuotta sitten, mutta olen kiitollinen kaikista niistä vuosista jotka sain siinä viettää. Ja ehkä juuri siksi niitä nyt vaalinkin mielessäni erityisellä tavalla.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hei Kristina,

      Kiitos paljon kommentista, se herätti paljon ajatuksia. Susta saisi moni ottaa mallia, kun osaat noin vaalia ihania muistoja ja niitä hyviä hetkiä, etkä katkeroidu siitä että elämä muuttuu erilaiseksi. Ihanaa kesää sinne :)!

  8. Avatar Rebekka sanoo:

    Ai että miten ihanasti kirjotettu taas kerran! Oon ite niin samoilla linjoilla ja rakastan arjen pieniä iloja. Välillä aina pääsee tämä unohtumaan, mutta nyt sun kirjotuksen ansiosta muistan nauttia arjesta ainakin taas seuraavat viikot! :)

  9. Avatar piu sanoo:

    Tää ei kyllä liity mitenkään tähän postaukseen mutta eksysin taas vaihteeksi heikolla hetkellä katsomaan sun ja Oton häävideota ja kyynelkanavathan siinä aukes ensimmäisen 10sekunnin aikana. Olin siis sängyssä yömyöhään kun tää tapahtus, enkä tiedä missä välissä mies oli herännyt ja seläntakaa kuuluu teidän tanssin tullessa että ”Me tullaan nii olemaan yht onnellisii meijän hääpäivänä niinku nääkin ja mieti ettei montaa vuotta että saadaan olla samassa tilanteessa” ♥ Täytyy sanoa että tätäkin postausta lukiessa voin sanoa että oot upee äiti sun lapsille ja että kun joskus jos meille suodaan lapsia, haluan ehdottomasti olla yhtä rakastava ja kaikkensa antava äiti kuten sinä♡ niin ja pieni postaus toive… että tytöiltä sais kysyä kysymyksiä ja he vastais sitten videolle :)!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      VOi vitsi miten ihana kommentti ja miten ihana sun mies ja sinä ja aaww oon ihan sydänsilmäemojina tääl :DDD <3 Olette ihania! Kiitos paljon kauniista sanoista, tuli niin hyvä mieli :) Ja en epäile sekuntiakaan etteikö teistä tulis ihan loistavia vanhempia ja onnellista avioparia :) <3 Kiitos myös postaustoiveesta! Ja ihanaa kesän alkua!

  10. Avatar eltsipeltsi sanoo:

    Arvaa kuka susta tulee mieleen! Se SuperMarjo, Marjo Niittyviita :D

  11. Avatar sanni sanoo:

    Perus arjestakin saa luksusta, kun siihen osaa suhtautua just näin kun sä suhtaudut. Ihana kuulla, miten nautitte pienistä, tavallisista asioista ja yhdessäolo on se ykkösjuttu <3 Sun postaukset saa aina hymyn huulille ja välillä myös liikutuksen kyyneleet silmäkulmaan. Harvoin kommentoin itse kenenkään postauksia, vaikka monia blogeja seuraankin, mutta tää blogi on ilahduttanut jo niin pitkään, joten aattelin sanoa sen myös ääneen. Kiitos huipusta blogista :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon aivan ihanasta kommentista <3 Ihana kuulla että mun tekstit herättää tunteita, ja ilahduttaa, en mä enempää voisi toivoakaan :)! Aivan ihanaa kesää sinne ja iso kiitos vielä<3

  12. Avatar Jelena sanoo:

    Oi vitsi mulla nous tosta sunnuntaipäivän barbieleikeistä ihanat muistot mieleen!! Mihinköhän mä oon hukannut meidän kaikki barbiet, tekis mieli kaivaa ne jostain ja rakentaa taas hienot kodit ja leikit… Muistan kuinka pienenä me leikittiin siskon kanssa (varsinkin joulusi, ku tuli uudet barbiet lahjaksi) barbieilla monta tuntia ja rakennettiin isot hienot kodit niille ja jätettiin yöksi lattialle, että voidaan seuraavana päivänä jatkaa leikkiä. Haluun noi hetket takasin!´

  13. Avatar Mimmu sanoo:

    Hei mistä nuo ihanat jätskitötterömuotit on? Meijän tyttö ihastuis ihan varmasti noihin, kun rakastaa niin paljon tehdä hiekkakakkuja:)

  14. Avatar Kristarzan sanoo:

    Ihana postaus! Mun mielestä on tärkeää löytää arjesta niitä pieniä ja suuria asioita joista tulee hyvä mieli ja saa voimaa. Välillä ajattelen, että olen tylsä ihminen kun mun unelma on päästä elämään ihan tavallista arkea oman kumppanin kanssa. Mutta ehkä mä vaan osaan löytää niitä ihania asioita arjestakin :) Mukavaa kevättä koko teidän perheelle! :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 Et sä ole tylsä ollenkaan, mun mielestä se on just jännittävää että löytää sitä kauneutta ja luksusta ja ihania asioita ihan tavallisesta elämästä, se on paljon haastavampaa kuin tuntea onnea niinä elämän huippuhetkinä :) Mukavaa kevättä sinnekin<3

  15. Avatar Tiia sanoo:

    Ihana postaus! Arjen pienet ilot on usein niitä parhaimpia. Oon jo pitkään elänyt sillä filosofialla, että kun nauttii nimenomaan niistä pienistä asioista, jokainen päivä voi olla vähintäänkin hyvä, ellei loistava :)

  16. Avatar Mertsi sanoo:

    Valitettavan usein kuulee kenenkään puhuvan arjesta näin kauniisti. Myönnän kuuluvani itsekin siihen ryhmään, joka vain tarpoo arkea lävitse koko ajan odottaen jotain hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaa paljon enemmän. Minulla ei tosin vielä(kään) ole lapsia ja ne ovat yksi asia, jota suuresti odotan. Uskon arjen parantuvan kertaheitolla, kun sitä saa jakaa itselle rakkaiden henkilöiden kanssa. Kuitenkin siis kaikkien pitäisi ottaa tästä mallia ja elää hetkessä, myös arkena, koska sitä suurin osa meidän elämästä kuitenkin taitaa olla. :) Hieno teksti! Ootte edelleen esimerkillisen upea perhe!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Lasten myötä se arjesta nauttiminen on kyllä helpompaa oppia, ja se on tosiaan parasta kun saa jakaa sitä arkea rakkaiden ihmisiten kanssa :) Mutta se ei tarkoita sitä, että elämän pienistä iloista ei voisi oppia nauttimaan jo ennen vanhemmuutta, olisinpa itsekin tajunnut sen jo aiemmin, niinkuin sinä. Kiitos ihan hirmuisen paljon sun kauniista sanoista <3

  17. Avatar E sanoo:

    Ihanaa, että joku suhtautuu arkeen noin positiivisesti, mä olen yrittänyt aina samaa ja toisaalta se on vielä helppoaki, ku lapsi on vasta reilun vuoden. Mut aina, jos meinaa tulla ”blääh”-oloja, muistutan itelleni et ”sinun arkesi on jonkun lapsuus” ja sit taas näkee kaikki ne ruuanlaitot, kauppareissut ja siivoomiset eri silmin – meille aikuisille ne on arkisia ja jopa tylsiä, mut lapselle hauskoja hetkiä ku saa vähän ratsastaa imurilla tai kauppamatkalla ihmetellä heiluvia puun oksia ihan rauhassa. Ja mun yksvuotiaani rakastaa pyykkien ripustamista, ojentaa mulle aina vaatteita ripustettavaks ja ylpeenä taputtaa itselleen ku kehun että tosi taitava pieni apulainen äidillä. Se onni lapsen silmissä saa pyykkihommatki tuntumaan erityisen siistiltä ;)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssa! :) Lapsilla pienistä asioista nauttimisen taito on todella hallussa, ja heiltä sitä voi parhaiten oppia. Ihana yksivuotias pyykkiapulainen, muistan itsekin sen mten hienolta tuntui kun vauvoista kasvoi taaperoita ja he alkoivat ottaa ihan uudella tavalla osaa arjen askareisiin :) Ihanaa kesää teille ja kiitos paljon ihanasta kommentista<3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.