Ajatuksia keväästä päiväkodissa

28.05.2015

Eilen oli tyttöjen ihkaensimmäinen kevätjuhla. Molemmat tytöt esittivät omien ryhmiensä kanssa ihania lauluesityksiä, ja juhla sujui todella hyvin. Nuorempi ei ihan hirmuisesti vielä laulanut mukana, mutta hän osallistui hienosti heiluttamaan huivia muiden mukana, se oli aika söpöä. Ja iso ja leveä hymy kasvoillaan hän siellä eturivissä seisoi, että ei ainakaan jännittänyt ihan liikaa.

Vanhempi neideistämme sen sijaan oli ihan täysillä mukana lauluissakin ja muisti kaikki liikkeet joita lauluesitykseen kuului. Molempia katsoessa oli kyllä sellainen ylpeyden ja rakkauden myrsky että meinasi tulla itku. Esitysten jälkeen molemmat kävivät viemässä kukat ja pienet lahjat omien ryhmiensä kaikille ohjaajille ja antoivat halit kaikille, ja kiiteltiin tietysti me vanhemmatkin.

En voi sanoin kuvailla miten loistava tuuri meillä on käynyt että ollaan saatu paikat nimenomaan tuosta päiväkodista. Kodinomainen meininki pienine ryhmineen on korvaamattoman arvokasta, etenkin tässä tilanteessa kun tulee luettua hallituksen hienoista ryhmäkoon kasvatuspäätöksistä. Lapsille heidän päiväkotinsa on kuin toinen koti, vaikka he ovatkin siellä vain alle seitsemän tuntia kolmena päivänä viikossa. Se on tärkeä, tuttu ja turvallinen paikka jonne on kiva mennä, ja jonka aikuisiin he selkeästi luottavat ja turvautuvat myös.

Kolmen kuukauden aikana itkuisia aamuja on ollut molemmilla vain yksi. Kuopuksella parin viikon flunssasta aiheutuneen hoitotauon jälkeen, esikoisella siksi että hän luuli että minä olen lähdössä kokonaan pois päiväkodista sanomatta heippa, vaikka menin vaan laittamaan hänen kenkiään hyllyyn, ja olin tulossa tietenkin halimaan ja pusimaan ja toivottamaan mukavaa päiväkotipäivää. Kun aamut sujuvat kivasti, on itselläkin hyvä mieli jättää heidät sinne ja lähteä itse töihin. Myös se luo turvallisuudentunnetta, että tietää että voi koska tahansa soittaa ja kysyä miten menee, ja aina aamulla hoitajat kyselevät miten viikonloppu/edellispäivä on sujunut ja iltapäivällä taas kertovat kattavasti päiväkotipäivän kulusta ja siitä miten lapsilla on sujunut.

Mä tykkään siitä, että tyttöjen päiväkodissa kaikki tuntevat toisensa nimeltä ja jokaiselle tuntuu riittävän aikaa ja syliä. Kun lapsia ei ole liikaa, tai hoitajia liian vähän, on helpompi myös tukea jokaisen yksilöllisiä tarpeita. Huomaan myös kuinka molempien kielellinen kehitys on ottanut räjähdysmäisen kasvupyrähdyksen. Vanhempi neiti kommunikoi jo ihan sujuvasti myös ruotsiksi, ja nuorempikin ymmärtää ruotsiksi suurimman osan puhutuista asioista, ja vastaa ruotsiksi lyhyin lausein tai yksittäisin sanoin. Joissain asioissa ruotsi on vallannut alaa suomelta, mutta tietenkin se suomi edelleen on kummallakin vahvempi.

Paljon on apua varmasti myös siitä että omat tarhakaverit puhuvat pääosin ruotsia. Kaikki päiväkodin lapset ovat aivan ihania, ja ottavat hienosti kaikki mukaan leikkeihin. Musta on ihanaa miten Tiaran ryhmäläiset halivat aamuisin Zeldaakin ja ottavat myös hänet mukaan, vaikka hän on vielä paljon pienempi.

Me ollaan kyllä kaiken puolin todella tyytyväisiä, ja tiedän että lapset menevät ilolla vielä muutaman viikon ajan aamuisin hoitoon ennen kesäloman alkua. Syksyllä on myös kiva palata samaan paikkaan takaisin. Mua pitkään vaivannut asuntokuume on helpottanut, ja oikeastaan vaihtunut peloksi että omg jos meidän pitää muuttaa isompaan asuntoon joskus ennen tyttöjen koulun alkua, koska en haluaisi että tytöt joutuvat vaihtamaan ikinä pois tuosta päiväkodista. Tietenkin asuntoja löytyy varmasti täältäkin missä nyt asutaan, mutta mun kantakaupunkiinmuuttohaaveet on kyllä erittäin ristiriidassa sen kanssa että en haluaisi vaihtaa ikinä päiväkotia. Onneksi näitä asioita ei tarvitse kuitenkaan miettiä nyt, just nyt on hyvä näin.

Me lähdetään viettämään mukavaa iltapäivää Itiksen uudelle leikkiasemalle tyttöjen kanssa! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3


10 Responses to “Ajatuksia keväästä päiväkodissa”

  1. Mulla vähän samat ristiriitaset fiilikset. Kovasti jo haaveillaan omakotitalosta eikä maltettaisi odottaa että päästään ottamaan vähän lainaa ja rakentamaan omaa taloa, MUTTA mä en millään taas haluaisi muuttaa nykyisestä pois, joka on pohjaratkaisulta aivan ihana, tarpeeksi tilava ainakin toistaiseksi (toki lisätilakaan ei yhtään haittaisi, mutta meinaan, että kyllä me tässäkin pärjätään) kaikki mahdollinen on kävelyetäisyydellä, myös juna-asema (tärkeä seikka kun koko suku asuu kouvolassa ja matkaaminen muutenkin rassaavaa niin ainakaan matka junalta meille ei ole pitkä) ja mikä parasta, pojan pieni kotitiloihin rakennettu päiväkotiryhmä on meidän alakerrassa! Tää on vaan niiiiin luksusta! Mutta sitten taas se, että mkaselee ihan järkyttävää summaa vuokraa joka kuukausi ja joskus tästä lähtiessä saa vaan niin sanotusti ´´käärästä paskaset matot mukaansa”…
    Niitä elämän vaikeita valintoja :D

    Ps. aivan arsesta se päiväkoteja koskeva uudistus (ja muutama muukin niistä suunnitelmista…)

  2. Anne sanoo:

    Ihanaa, että ootte löytäny noin hienon päiväkodin!
    Noista avainsanoista tuli mieleen, että ”ruotsin kieli” kirjoitetaan erikseen, ”ruotsinkielinen” taas yhteen. ;)

  3. Ihanaa et päiväkodissa on menny kaikki niin hyvin! Itse lastentarhanopettajaopiskelijana odotan aina sun päiväkotipostauksia! Kiva kuulla vanhempien sekä lasten kokemuksia ja ajatuksia päivähoidosta. Varhaiskasvatuksen tärkein tavoite on onnelliset lapset<3

  4. Meilläkin tällä hetkellä päiväkoti hakusessa, voi kun kävisi tuuri! Hirveän hankalaa tuntuu haku olevan ja paineet on kovat, kun haluaa lapsensa viettävän hyvässä paikassa päivät. Liian suuret ryhmät ressaavat aikuistakin, niin pikkuisen on sitä vielä vaikeampaa jaksaa.

    Kiitos kokemuksista, oli kiva kuulla miten teillä on mennyt.

    <3 Hannele
    http://www.rakkaudellahannele.fi

  5. Emmye sanoo:

    Kuulostaa tosi hyvältä! Se, että vanhemmalla on myös hyvä fiilis päiväkodista, on todella tärkeää. Omalla tytöllä on huomenna viimeinen päiväkotipäivä. On jo iso eskarilainen, joten ensi syksynä alkaa jo koulu. Mutta päiväkodilla on ollut iso rooli ja ennen kaikkea sillä, että meillä on ollut hyvät ja avoimet välit päiväkotiin ja hoitajiin. Ollaan kerrottu, jos jotain ikävää on sattunut yms. kaikesta, joten ovat osanneet huomioida tyttöä sen mukaan ja hän on saanut tarvittaessa puhua, syliä ja on ymmärretty paremmin, miksi reagoi johonkin asiaan tietyllä tavalla. Luen siis ilolla, kun olet tyytyväinen hoitoon, koska on paljon vanhempia, jotka eivät ole. Osaat kyllä ihanasti jokaisessa postauksessa tuoda ilmi sen, miten tärkeitä ja rakkaita tytöt ovat sinulle. Tässäkin se huokuu monessa kohdassa… <3

  6. Ihanan rennot vaatteet tytöillä! Tulee jotenki mieleen sellanen skeittarityyli. :D

  7. Anna sanoo:

    Hei!
    Sulla on tosi ihana blogi ja söpöt tytöt! Tuli mieleen kysymys blogin nimestä, nimittäin mistä se tulee? Onko sillä jokin tarina? :) En ole ainakaan löytänyt aiheesta postausta, niin olisi kiva kuulla!

  8. Tiia sanoo:

    Näin päikyntätinä on mahtava lukea tämmöstä. Itselle on töissä ihan hirveän tärkeää, että lapsilla on turvallinen olla ja vanhemmat hyvin mielin jättävät lapsensa meidän hoitoon. Joskus sitä ihan miettii, että kuinka paljon sitä uskaltaa halia ja pusutella lapsia, jotka on toisten. Mutta tuskinpa vanhemmat paheksuu sitä että niiden murut on myös meille päikyn täteille tärkeitä ja saavat hellyyttä myös meiltä.
    Eilen oli viimenen työpäivä ja olo on haikea kun kaikki pienet nuppuset piti sinne jättää, mutta nyt on hyvä rentoutua kesä ja odotella oman aarteen syntymää elokuussa <3

    Ihan mahtava, että olette noin loistavan hoitopaikan löytäneet. Hyvä päiväkoti on kyllä kullanarvoinen!

    Tiia

  9. E sanoo:

    Voi, itse ainakin äitinä olen enemmän kuin onnellinen jos muutkin aikuiset osoittavat lapselleni positiivista huomiota ja ovat myös fyysisesti läsnä. Kosketus on pienelle lapselle kuitenkin tosi tärkeää, ja paljon mieluummin hakisin päivähoidosta lapsen jolla posket kosteina pusuista kuin lapsen, joka on kosketuksissa lähinnä vaipanvaihdossa tai toruessa.

    Itsekin hain (ja sain) päivähoitopaikan yksivuotiaalleni joka hoidon aloittaessaan tulee olemaan 1v4kk. Pieni kun on, oli mulle tosi tärkeää lämmin fiilis hoitopaikassa ja sellainen olo, että hoitajien kanssa klikkaa. Ja sehän toteutui! Tutustuessamme hoitajat olivat niiiin ihania että jäi oikein hyvä olo. Ja kuulemma lapsia sylitellään paljon ja jokaista kohdellaan yksilönä ja annetaan paljon kiitosta ja positiivista huomiota. Ja saa ehdottomasti minun puolestani halia ja pussailla, vaikka lapsi on minun, ei idea ole että minä olen ainoa jolla on häntä oikeus rakastaa tai hänestä välittää. Mitä enemmän välittäviä ihmisiä ympärillä, sitä rikkaampaa :)

  10. Veera sanoo:

    Heippa! Mulla olis toivepostausehdotus! Eli välillä törmää netissä artikkeleihin, kun lapsilta kysytään tiukkoja kysymyksiä avioliitosta, rakkaudesta ja muusta, mihin he sitten itse saavat filosofoida mitä mieltä ovat. Musta semmonen postaus olis mielettömän hauska! Netistä löytyisi ihan varmasti liuta jo kysyttyjä kysymyksiä, tai sitten voisit pyytää lukijoita kysymään ja valkata parhaimmat :)

Kommentoi