Hello Oulu

30.06.2015

Tänään sitten aamulla lähdettiin kohti Oulua 6.30 junalla. Junamatka sujui yllättävän hyvin, kuten myös matka juna-asemalle bussilla ja metrolla, kolmen matkalaukun ja kahden mukulan kanssa, ilman rattaita. Mua jännitti etukäteen miten me ehditään junaan ja herätäänkö edes aamulla tarpeeksi ajoissa, mutta onneksi kaikki sujui paremmin kuin hyvin suhteellisen lyhyistä yöunista huolimatta. 11 herätystä aamulla riitti ja päästiin ylös.

Matkustettiin viimeksi pidempi matka junalla lasten kanssa viime kesänä, ja silloin matka meni ihan kivasti vaikka molemmat neidit olivatkin aika väsyneitä ja kaipasivat loppumatkasta jo enemmän viihdytystä että pysyivät paikoillaan. Tänään molemmat istuivat tosi nätisti melkein loppuun asti, viimeiset puoli tuntia nuoremmassa neidissä oli jo aistittavissa  pientä turhautumista ja hän ei oikein olisi halunnut enää istuskella, mutta käytiin sitten pienellä kävelyllä, tutkittiin mun sormuksia ja keksittiin Minion-pehmolelusta tarinoita. Se auttoi ja lopulta oltiin sitten perillä yhden maissa.

Tytöt ovat leikkineet koko loppupäivän mun tädin pihalla mun serkkujen ja Armas-koiran kanssa, pomppineet trampoliinilla ja keinuneet. Mun mummu ja pappakin kävivät jo moikkaamassa meitä ja ylihuomenna mennään mummolaan kunnolla kyläilemään. Molemmat tytöt olivat niin poikki illalla että meidän saunareissun jälkeen Zelda nukahti sohvalle (onneksi vasta iltapalan jälkeen), ja Tiarakin nukahti jo reilusti ennen kahdeksaa. Aika ihanaa, ei selkeästi vaatinutkaan Ruotsin loman jälkeen rytmit sen suurempia korjausliikkeitä, tämä pieni shokkiherätyspäivä teki tehtävänsä ja nyt on taas normaali unirytmi.

Täällä on niin rentoa ja rauhallista, ja ihana nähdä kaikkia! Äidin Armas-chihuvauva oli kuin olikin kasvanut ihan hulluna, en ollut tunnistaa sitä isoa pojankloppia joka mua pomppi innoissaan vastaan. Ihan hassua miten Armaksen tiikeriraidallinen turkki näyttää vaalentuneen tosi paljon ja raidat ovat tulleet selkeämmin esiin. Pikkuhauveli näyttää oikeastikin ihan tiikeriltä.

Nyt ajateltiin viettää vähän leffailtaa Oton, mun tädin ja mun tädin miehen kanssa, ja huomenna menen käymään päiväksi meidän Oulun toimistolle. Ihan parasta olla täällä taas, mulla oli niin ikävä Oulua ja kaikkia rakkaita tyyppejä. Hauskaa tiistai-iltaa kaikille <3


Junibackenissa lasten kanssa

30.06.2015

Lasten kohokohta meidän Ruotsin reissulla oli ehdottomasti Junibacken. Satujen pohjalle rakennettu lasten ihmemaa oli aikuisellekin mukava kokemus, ja ihanaa oli se että kaikki oli hyvin suunniteltua, eikä tarvinnut pelätä että lapset menevät hukkaan vaikka ihmisiä oli hurjan paljon. Hyvin suunnitellulla tarkoitan Junibackenin toteutusta. Tilat olivat pienehköjä, mutta eivät ahtaita, ja jokaisessa eri ”maailmassa” oli todella monta erilaista ja kiinnostavaa aktiviteettia tai paikkaa lapsille.

Ensimmäiseksi oli vuorossa Sagotårget, eli tori jossa oli erilaisia rakennuksia jotka ovat tuttuja satukirjoista. Oli Viirun ja Pesosen taloa, mahtava apinaliukumäki, pieni hiekkaranta, kahviloita ja jopa pienlentokone. Kaikki tismalleen lapsille sopivassa koossa, ja myös ihan pienille, niinkuin meidän Zeldalle, riitti paljon sopivaa ihmeteltävää. Kaikkeen sai koskea ja jokaisessa kohdassa oli liikuteltavia juttuja, liukumäkiä tai kiipeiltävää, palikoita joilla rakennella ja kaikkea muuta mielenkiintoista.

Sagotårgetin jälkeen vuorossa oli Sagotåget, eli satujuna, joka näin aikuisen näkökulmasta oli se kaikkein mielettömin kokemus. Siellä ei saanut kuvata, joten allaolevat kuvat ovat Satutorilta otettuja. Satujunaan sai rannekkeita ostettaessa jonotusajan, ja oman jonotusajan koittaessa pääsi sitten minuutin-kahden jonottamisella suoraan junan kyytiin. Erittäin hyvin organisoitua tämäkin, sillä jonotus on viimeinen asia mitä pienten lasten kanssa haluaa tehdä. Satujuna saattaa olla pelottava pienelle joissain kohti, koska siellä on Eemelin puuvajan ja muiden hauskojen juttujen lisäksi joissain kohdissa myös pimeää ja esimerkiksi astetta jännittävämpi Katla-lohikäärme. Meidän lapset eivät pelänneet onneksi, mutta joku saattaisi pelästyä.

Oli ihana nähdä omasta lapsuudesta tuttujen kirjojen satumaailmat eloon heränneinä. Satujunan kyytiin mahduttiin kerralla koko perhe istumaan, ja se oli mukava kokemus. Juna-ajelu kesti ehkä kymmenisen minuuttia, tai vähemmän, mutta tuntui kymmeneltä minuutilta. Juna etenee rauhassa, eli mitään vuoristoratakyytiä ei tarvitse pelätä.

Junan kyydistä hypättiinkin sitten suoraan Peppi Pitkätossun maailmaan, ja Villa Villekullaan. Kaksikerroksinen Pepin talo oli aivan ihana, ja sielläkin oli paljon asioita mitä tehdä ja kokeilla, ja tietenkin myös liukumäki. Talon ulkopuolella odotti tietenkin myös Lilla Gubben, eli ei-niin-pieni hevonen jonka selkään tytöt kiipesivät isinsä avustuksella aivan innoissaan.

Viimeinen maailma oli Junibackenin uusin tulokas, eli Muumien maailma, joka oli aivan ihana. Siellä oli tosi satumainen tunnelma, hämyinen valaistus ja kaikki tutut muumijutut esillä. Muumitalon lisäksi löytyi metsää, ongintalampea ja uimamökkiä, ja iso puun rungon sisään rakennettu liukumäki josta Tiarakin laski innoissaan kiljuen. Muumimaailmaan pääsi oikotietä myös  Junibackenin oman kirjakaupan läpi, ja me käytiin siellä jo ennen satujunaan menoa, koska meillä oli hieman ylimääräistä aikaa omaa jonotusaikaamme odotellessa.

Kirjakaupassa löytyi ihan huikea valikoima lastenkirjallisuutta niin ruotsiksi kuin muillakin kielillä, sekä kaikenlaista oheistilpehööriä eri satuhahmoihin liittyen. Meidän lapset saivat molemmat valita itselleen ihan minkä kirjan halusivat, ja ostivat ne itse kruunuilla, mikä iloisista hymyistä päätellen oli reissun toinen kohokohta. Se on hauskaa miten lapsille on niin iso ja tärkeä juttu jos he saavat ihan itse asioida kassalla.

Junibackenista löytyy myös kahvila-ravintola ihanalla terassilla varustettuna, siistit ja tilavat vessat sekä ihana piha jossa on hassuja onkia ja kaikkea muuta ihmeteltävää lapsille. Pihalta löytyy myös vaunuparkki, koska sisälle ei vaunuja saa viedä. Junibackenista voi ostaa lukon vaunuille 49 kruunun hintaan, eli ei ollenkaan paha. Meidän lapset valitsivat pinkin söpön lukon ja vaunut odottelivat meitä kiltisti muutaman tunnin pihalla. Sisältä löytyy myös säilytyskaappeja ja naulakoita muille tavaroille, ja ne saa lukittua viiden kruunun pantilla.

Junibackeniin pääsee niin bussilla (nro. 67), kävellen kuin tunnelbanallakin. Me mentiin menomatkalla tunnelbanalla ja jäätin Karlaplanilla, Junibackeniin menee sama t-bana joka menee myös Värta-satamaan ja sieltä keskustaan, eli laivalta sinne on helppo tulla suoraan. Karlaplanilta on n. 10 minuutin kävelymatka perille. Me käveltiin takaisin tullessa Junibackenista Östermalmille parin kilsan matka rantakatua pitkin ja nautittiin upeasta säästä.

Junibackenin välittömässä läheisyydessä sijaitsee paljon muitakin nähtävyyksiä, kuten Nordiska Museet, Wasa Museet ja Djurgården. Aika lähellä on myös Gröna Lund -huvipuisto, joka oli mun lapsuuden suosikkipaikka. Hurjasti nähtävää ja tehtävää, pelkästään tuolla alueella saisi Tukholmassa kulumaan jo useamman päivän. Ylläolevat kuvat on otettu kävelymatkalla Karlaplanilta Junibackeniin.

Liput junibackeniin maksavat aikuiselta 159 kruunua ja lapselta 139 kruunua, eli ei mikään hirveän kallis paikka. Mun mielestä siellä oli hintaan nähden juuri sopivasti nähtävää ja tehtävää lapsille, ja mennään varmasti sinne vielä toistekin kun lapset kasvavat ja ymmärtävät noista saduista vieläkin enemmän. Kuvissa näkyy oikeasti ihan murto-osa kaikesta mitä paikalla on tarjota, koska en mä nyt tietenkään koko reissua viettänyt kamera kaulassa!

Lapsille jäi reissusta hyvä mieli, ja he ovat puhuneet Junibackenista vielä tänäänkin vaikka käynnistä on jo useampi päivä. Kävelymatkalla Junibackenista Östermalmille nuorempikin sanoi että ”Oli niiin kivaa Junibackenissa, voidaanko mennä sinne uudestaan?”. Voidaan mennä, ehdottomasti!

Oletteko te käyneet Junibackenissa? Mitä tykkäsitte?