Melkein valmis keittiö

31.07.2015

Me ei olla vieläkään saatu käsiteltyä keittiön pöytää loppuun asti, kun siinä vähän riittää hommaa, mutta muuten keittiö on valmis. Pari viikkoa sitten löysimme Ikeareissulla keittiöön sopivan Ranarp-valaisimen, joka on mun mielestä ihan mielettömän ihana. Se valaisee hyvin, on näyttävä mutta kuitenkin yksinkertainen. Ja sopii täydellisesti keittiön tyyliin mustavalkoisella johdollaan. Myös valaisimen metallivärinen (kulta? messinki?) yksityiskohta piristää kauniisti yleisilmettä.

Keittiöön löytyi matto H&M Homesta. Ihastuin sen kuosiin, joka toi kivasti pyöreämpää muotoa, ja sopii myös olohuonepostauksessa vilauttamiini uusiin verhoihin, joissa on kiemuroita. Kun nyt katsoo tuota keittiötä, ei sitä uskoisi edes samaksi tilaksi joka se oli ennen muutosta. Kodikkaan epäsymmetrinen se on edelleen, mutta nyt paljon enemmän meidän näköinen. Ja voin kertoa, että en koskaan ole onnistunut pitämään keittiötä taukoamatta siistinä näin pitkään. Toki nyt murusia on aina pöydän alla koska niitä tulee sinne heti kun imuroi, mutta pöytätasot eivät notku astioita ja leipäpussitkin ovat löytäneet omat paikkansa siivotuista kaapeista.

Seinälle ripustettiin piirustus, jonka Tiara on tehnyt jo pari vuotta sitten. Tarkoituksena on käydä hakemassa mustia kehyksiä Ikeasta, ja kehystää myös Zeldan piirustus niin että molempien neitien kädenjälki pääsee esille keittiössä. Nyt oli vaan pakko peittää vanhan rikkinäisen kellon seinään jättämä ruuvi, niin ripustettiin sitten nuo vanhat kehykset. Kaikenlaista pientä puuhaahan sitä aina löytyisi, mutta nyt mä olen niin tyytyväinen kuin vain voi olla, meidän keittiö on ihana ja siellä on ilo kokata, hengata, syödä ja lukea vaan lehteä kahvikupposen kanssa.

Hassua miten tuo uusi lamppu teki mun mielestä vielä todella ison muutoksen siihen huoneen ilmeeseen, jos miettii että tässä olivat lähtökohdat, ylempi kuva siis ennen-tilanne vanhalla värityksellä, ja alempi kuva ennen-kuva ilman uutta lamppua:

Matalalle tuleva näyttävä valaisin tuo kivasti sellaista kodikkuutta tuohon, mikä meiltä ennen puuttui korkealla katossa olleen Ikean valkoisen Melodi-valaisimen kanssa.

Keittiön muutos oli rahallisesti edullinen, kaikkineen maaleihin ja muihin, uusiin tuoleihin, valaisimeen ja mattoon meni vain n. 250 euroa, mikä on mun mielestä erittäin kohtuusumma verraten siihen miten iso muutos on tapahtunut. Ja se että keittiö söi niin vähän rahaa jätti kivasti tilaa muun kodin uudistamiselle myös. Uskoisin että pöydän pintakäsittely on valmis aikaisintaan viikon päästä jos oikein optimistisia ollaan, ja silloin pääsen kirjoittamaan siitä sitten enemmän. Näillä mennään kuitenkin siihen asti!

Seuraavat sisustuspostaukset tulevat varmaankin olemaan makuuhuoneista, kunhan ne saadaan valmiiksi, sillä niissäkin on ja tapahtunut ja tulee tapahtumaan vielä isoja muutoksia.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3


Erilainen viikonloppu

30.07.2015

Otto lähtee huomenna viikonlopuksi mökille, ja on siis kaksi yötä poissa. En ole ollut Otosta erossa yötä sitten viime kesän, jolloin heillä oli edellinen poikien mökkiviikonloppu. Mitä sitä kiertelemään, me ollaan Oton kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä kun mahdollista. Mä voisin viettää jokaisen liikenevän sekunnin tuon tyypin kanssa, jota aviomieheksikin kutsun, ja sama toisinpäin. Mutta en silti lähde kieltämään etteikö kavereiden kanssa vietetty aika olisi myös tärkeää, sillä kyllä se todellakin on.

Meistä kumpikaan ei niinkään kaipaa omaa aikaa toisiltamme, mutta tottakai sitä kaipaa myös aikaa kavereiden kanssa, sellaista aikaa kun saa keskittyä vain niihin kavereihin ja pitämään heidän kanssa hauskaa, olematta vastuussa kenestäkään toisesta. Me käydään molemmat aika harvoin ulkona, yhdessä ainoastaan silloin kun mun äiti on täällä, eli muutaman kuukauden välein, ja yksin ehkä kerran parissa kuukaudessa. Ollaan totuttu siihen että ollaan aina iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä, ja se on mun mielestä ihanaa. Vaikka me kotonakin tehdään paljon omia juttuja eikä kyhjötetä kokoajan kylki kyljessä, niin se toinen on silti aina siinä, seurana.

Tämä viikonlopun mittainen mökkireissu on kuitenkin Oton kaveriporukan jokakesäinen perinne, joka on mun mielestä ihan mahtava. Kaikki saavat irtautua arjesta ja kokoontua tutulle mökille hengaamaan ja rentoutumaan. Vaikka mulle tuleekin kauhea ikävä Ottoa, niin en ikinä pyytäisi Ottoa jäämään kotiin. Mä tiedän että mökkiviikonloppu tekee Otolle hyvää, ja tiedän myös että hyvin me täällä pärjätään tyttöjen kanssa kolmestaankin. Otetaan mekin rennosti, vietetään tyttöjen leffailta ja leivotaan vaikka jotain herkkuja. Kaveritkin ovat lupautuneet pitämään meille seuraa viikonlopun aikana, joten tylsää meille ei ainakaan tule.

En ole koskaan ollut yksin viihtyvä ihminen, enkä ole sitä nykyäänkään, mutta ajattelin käyttää kaksi itseni seurassa vietettävää iltaa hyödyksi ja tehdä kaikki rästihommat pois. Siivota sähköpostin, vastata kaikkiin kommentteihin ja kirjoittaa puhtaaksi kaikkia niitä ajatuksia joita olen nopeasti sutaissut luonnoksiin kesän aikana, mutta en ole ehtinyt viemään pidemmälle. Ei kuulosta yhtään hullummalta mun korvaan valvoa myöhään ja antaa vaan ajatusten lentää. Ja lopuksi voisin vaan lukea kirjaa, ja luultavasti nukahdan sitten kirja naamalla ja yövalo päällä, koska niin mulle käy aina. Tällä kertaa ei vaan ole Ottoa sammuttamassa lamppua ja nostamassa kirjaa mun naamalta, mutta ei se mitään. Pari yötä menee lamppu päälläkin, ja eiköhän se kirjakin siitä naamalta jossain vaiheessa tipu muualle kun kääntää kylkeä.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3