Melkein valmis keittiö

31.07.2015

Me ei olla vieläkään saatu käsiteltyä keittiön pöytää loppuun asti, kun siinä vähän riittää hommaa, mutta muuten keittiö on valmis. Pari viikkoa sitten löysimme Ikeareissulla keittiöön sopivan Ranarp-valaisimen, joka on mun mielestä ihan mielettömän ihana. Se valaisee hyvin, on näyttävä mutta kuitenkin yksinkertainen. Ja sopii täydellisesti keittiön tyyliin mustavalkoisella johdollaan. Myös valaisimen metallivärinen (kulta? messinki?) yksityiskohta piristää kauniisti yleisilmettä.

Keittiöön löytyi matto H&M Homesta. Ihastuin sen kuosiin, joka toi kivasti pyöreämpää muotoa, ja sopii myös olohuonepostauksessa vilauttamiini uusiin verhoihin, joissa on kiemuroita. Kun nyt katsoo tuota keittiötä, ei sitä uskoisi edes samaksi tilaksi joka se oli ennen muutosta. Kodikkaan epäsymmetrinen se on edelleen, mutta nyt paljon enemmän meidän näköinen. Ja voin kertoa, että en koskaan ole onnistunut pitämään keittiötä taukoamatta siistinä näin pitkään. Toki nyt murusia on aina pöydän alla koska niitä tulee sinne heti kun imuroi, mutta pöytätasot eivät notku astioita ja leipäpussitkin ovat löytäneet omat paikkansa siivotuista kaapeista.

Seinälle ripustettiin piirustus, jonka Tiara on tehnyt jo pari vuotta sitten. Tarkoituksena on käydä hakemassa mustia kehyksiä Ikeasta, ja kehystää myös Zeldan piirustus niin että molempien neitien kädenjälki pääsee esille keittiössä. Nyt oli vaan pakko peittää vanhan rikkinäisen kellon seinään jättämä ruuvi, niin ripustettiin sitten nuo vanhat kehykset. Kaikenlaista pientä puuhaahan sitä aina löytyisi, mutta nyt mä olen niin tyytyväinen kuin vain voi olla, meidän keittiö on ihana ja siellä on ilo kokata, hengata, syödä ja lukea vaan lehteä kahvikupposen kanssa.

Hassua miten tuo uusi lamppu teki mun mielestä vielä todella ison muutoksen siihen huoneen ilmeeseen, jos miettii että tässä olivat lähtökohdat, ylempi kuva siis ennen-tilanne vanhalla värityksellä, ja alempi kuva ennen-kuva ilman uutta lamppua:

Matalalle tuleva näyttävä valaisin tuo kivasti sellaista kodikkuutta tuohon, mikä meiltä ennen puuttui korkealla katossa olleen Ikean valkoisen Melodi-valaisimen kanssa.

Keittiön muutos oli rahallisesti edullinen, kaikkineen maaleihin ja muihin, uusiin tuoleihin, valaisimeen ja mattoon meni vain n. 250 euroa, mikä on mun mielestä erittäin kohtuusumma verraten siihen miten iso muutos on tapahtunut. Ja se että keittiö söi niin vähän rahaa jätti kivasti tilaa muun kodin uudistamiselle myös. Uskoisin että pöydän pintakäsittely on valmis aikaisintaan viikon päästä jos oikein optimistisia ollaan, ja silloin pääsen kirjoittamaan siitä sitten enemmän. Näillä mennään kuitenkin siihen asti!

Seuraavat sisustuspostaukset tulevat varmaankin olemaan makuuhuoneista, kunhan ne saadaan valmiiksi, sillä niissäkin on ja tapahtunut ja tulee tapahtumaan vielä isoja muutoksia.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3


Erilainen viikonloppu

30.07.2015

Otto lähtee huomenna viikonlopuksi mökille, ja on siis kaksi yötä poissa. En ole ollut Otosta erossa yötä sitten viime kesän, jolloin heillä oli edellinen poikien mökkiviikonloppu. Mitä sitä kiertelemään, me ollaan Oton kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä kun mahdollista. Mä voisin viettää jokaisen liikenevän sekunnin tuon tyypin kanssa, jota aviomieheksikin kutsun, ja sama toisinpäin. Mutta en silti lähde kieltämään etteikö kavereiden kanssa vietetty aika olisi myös tärkeää, sillä kyllä se todellakin on.

Meistä kumpikaan ei niinkään kaipaa omaa aikaa toisiltamme, mutta tottakai sitä kaipaa myös aikaa kavereiden kanssa, sellaista aikaa kun saa keskittyä vain niihin kavereihin ja pitämään heidän kanssa hauskaa, olematta vastuussa kenestäkään toisesta. Me käydään molemmat aika harvoin ulkona, yhdessä ainoastaan silloin kun mun äiti on täällä, eli muutaman kuukauden välein, ja yksin ehkä kerran parissa kuukaudessa. Ollaan totuttu siihen että ollaan aina iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä, ja se on mun mielestä ihanaa. Vaikka me kotonakin tehdään paljon omia juttuja eikä kyhjötetä kokoajan kylki kyljessä, niin se toinen on silti aina siinä, seurana.

Tämä viikonlopun mittainen mökkireissu on kuitenkin Oton kaveriporukan jokakesäinen perinne, joka on mun mielestä ihan mahtava. Kaikki saavat irtautua arjesta ja kokoontua tutulle mökille hengaamaan ja rentoutumaan. Vaikka mulle tuleekin kauhea ikävä Ottoa, niin en ikinä pyytäisi Ottoa jäämään kotiin. Mä tiedän että mökkiviikonloppu tekee Otolle hyvää, ja tiedän myös että hyvin me täällä pärjätään tyttöjen kanssa kolmestaankin. Otetaan mekin rennosti, vietetään tyttöjen leffailta ja leivotaan vaikka jotain herkkuja. Kaveritkin ovat lupautuneet pitämään meille seuraa viikonlopun aikana, joten tylsää meille ei ainakaan tule.

En ole koskaan ollut yksin viihtyvä ihminen, enkä ole sitä nykyäänkään, mutta ajattelin käyttää kaksi itseni seurassa vietettävää iltaa hyödyksi ja tehdä kaikki rästihommat pois. Siivota sähköpostin, vastata kaikkiin kommentteihin ja kirjoittaa puhtaaksi kaikkia niitä ajatuksia joita olen nopeasti sutaissut luonnoksiin kesän aikana, mutta en ole ehtinyt viemään pidemmälle. Ei kuulosta yhtään hullummalta mun korvaan valvoa myöhään ja antaa vaan ajatusten lentää. Ja lopuksi voisin vaan lukea kirjaa, ja luultavasti nukahdan sitten kirja naamalla ja yövalo päällä, koska niin mulle käy aina. Tällä kertaa ei vaan ole Ottoa sammuttamassa lamppua ja nostamassa kirjaa mun naamalta, mutta ei se mitään. Pari yötä menee lamppu päälläkin, ja eiköhän se kirjakin siitä naamalta jossain vaiheessa tipu muualle kun kääntää kylkeä.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3


Viikon arkiruoka #22

30.07.2015

Kokeilin eilen uunissa herkullista vihannespaistosta, joka valmistui nopeasti ja oli superhyvää broilerin ja halloumijuuston kanssa. Mä tykkään kovasti lämpimistä vihanneksista, ja tykkään soveltaa aina vähän erilaisia vaihtoehtoja. Kesällä mun suurin lemppari on ehdottomasti kesäkurpitsa, se vaan on niin maukasta ja hyvää ja sopii monenlaisiin ruokiin, tästäkin sitä löytyy. Kesäkurpitsa on vaan sellainen, että se vaatii ainakin mun mielestä vähän etukäteiskäsittelyä ennenkuin se oikea maku tulee esiin, jos kesäkurpitsaa vaan paistaa sellaisenaan niin se on vähän niinkuin kurkkua paistaisi, vetistä ja mautonta.

Tämä ruoka sopii oikein hyvin valmistettavaksi myös grillissä, mä vaan laiskasti eilen tein kaiken uunissa ja paistinpannulla.

Kesäinen vihannespaistos

1 kesäkurpitsa

2 paprikaa

1 rs kirsikkatomaatteja

2-3 kevätsipulia

Oliiviöljyä

Suolaa

Mustapippuria

Chilirouhetta

Pilko kesäkurpitsat pyöreiksi viipaleiksi. Levitä ne talouspaperin päälle, ja ripottele päälle reilusti suolaa. Anna nesteen nousta pintaan n. 10 minuuttia, ja pyyhi sen jälkeen vesi ja ylimääräinen suola pois.  Pilko sillä aikaa kevätsipulit ja paprikat reiluiksi paloiksi. Paista kesäkurpitsaviipaleita joko pannulla tai grillissä niin että ne saavat vähän väriä pintaan. Laita kesäkurpitsat ja muut vihannekset uuni- tai grillivuokaan. Ripottele päälle mausteet ja öljy. Grillaa tai paista uunissa 225 asteessa n. 10-15 minuuttia. Tarjoile grillilisukkeena, tai vaikka broileripihvien ja halloumijuuston kanssa.

Vihanneksia voi vaihdella oman maun tai jääkaapin tilanteen mukaan, tähän sopii varmasti oikein hyvin myös porkkana, munakoiso, kukkakaali ja muut herkut.

Herkullista torstaita kaikille!


Kotona työskentely

29.07.2015

Lasten kanssa kotonaoloa on nyt puolitoista viikkoa takana. Samaan aikaan olen siis tehnyt töitä etänä, ja ollut kotiäitinä. Kotiäitiys on jees, etätyöt on jees, mutta yhdistelmä pidempään kuin yhden päivän? No ei ehkä ihan niin jees.

Ollaan me selvitty, ja tämän viikon osalta muut kuin blogityöt alkavat olla kasassa, mutta helppoa tämä ei ole ollut. Huono omatunto on ollut jatkuva seuralainen, ja riittämättömyys päällimmäinen tunne. En ole pitkään aikaan nukkunut näin huonosti, kun on sellainen olo että en tee tarpeeksi. Olen rytmittänyt päiviä niin että lapset ovat saaneet ulkoilla yhtä paljon kuin päiväkodissakin, ja olen jakanut töitä pienempiin pätkiin että olen välillä aina pitänyt taukoja ja leikkinyt lasten kanssa ja kokannut yhteisen lounaan, mutta silti mua on vaivannut se, että en ole heidän kanssaan täysillä.

Ensi viikolla se onneksi jatkuu, se ihan tavallinen arki. Päiväkoti ja toimistolla työskentely, ja mä odotan sitä enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Arjen fiksuja rytmejä, rutiineja, rauhallisia metromatkoja ja touhukkaita aamuja. Iltapäiviä kun lapset kertovat mitä kaikkea siistiä ovat tehneet päiväkodissa, illan puistoreissuja kun voi keskittyä vain lapsiin, rauhallisia lounashetkiä Kallion lemppariravintoloissa ja työkavereita ja meidän hölmöjä läppiä. Ja ennenkaikkea täydellistä keskittymistä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Odotan sitä että viikot eivät ole puuroa, vaan on selkeä työviikko ja sitten on vapaapäivät ja viikonloppu joka tuntuu todelliselta juhlalta aina arjen keskellä. Kaipaan jopa selkeitä aamuherätyksiä ja aikatauluja, silloin olo on paljon tehokkaampi.

En tarkoita etteikö olisi ollut paljon ihaniakin hetkiä tässä kotona ollessa. On meillä ollut, paljonkin. Varsinkin ne hetket kun ollaan ulkoiltu tai ne hetket kun olen voinut täysillä heittäytyä lasten touhuihin ja höpötyksiin. Ne hetket, jotka meillä tavallisestikin on arjessa yhdessä, illat ja viikonloput. Ollaan leikitty merenneitoprinsessoja, pidetty leffailtaa, käyty leikkipuistossa kaveriperheen kanssa ja puhallettu saippuakuplia. Lapset ovat hienosti ymmärtäneet että mun pitää päivällä tehdä töitä, mutta silti musta on tuntunut pahalta heidän puolestaan.

Vaikka olenkin kokenut riittämättömyyden tunteita ja stressannut, olen maailman kiitollisin siitä, että mulla on mahdollisuus tehdä etätöitä ja sopeuttaa työt siihen että lapsille ei ole hoitajaa kahdeksi viikoksi kun päiväkoti on vielä kiinni. On uskomattoman hienoa saada olla työssä jossa tällainen onnistuu, eikä aiheuta katastrofaalista tilannetta, vaikka vähän sumplimista vaatiikin. Ja vaikka tämä on välillä ollut rankkaa, olen silti onnellinen että sain viettää nämä kaksi viikkoa meidän maailman ihanimpien tyttöjen kanssa, sillä kaikesta huolimatta mulla tulee ihan varmasti ikävä heitä silloin kun itse olen töissä ja he päiväkodissa.

Ehkä jo ensi kesänä mullakin on kesäloma, jolloin otan rennosti ja heittäydyn lasten kanssa lomalle, se olisi aika ihanaa. Mutta nyt mä uskon puhuvani koko perheen puolesta, kun sanon että odotamme innolla syksyä ja arkea alkavaksi ihan jokainen. Eikä vähiten siksi, että kaupat ovat pullollaan ihania syysvaatteita ja tarhareppuja! Mutta ne mä säästän toiseen syksyfiilistelypostaukseen.

Onko siellä muita jotka odottavat töihin/kouluun paluuta tai arjen alkamista?