Vastaukset kysymyksiin osa 3

15.07.2015

Kirjallisten vastausten kolmas osa tulee tässä! Vielä on jäljellä sitten neljäs osa näitä, ja loput tulevat videomuodossa, koska kysymysten kysyjät olivat niin toivoneet.

Kuinka pitkä olet? Oon miettiny tosi kauan, että kuinka pitkiä sä ja Otto olette. Oletko tyytyväinen pituuteesi? Mä olen 167cm pitkä ja Otto on n. 180cm pitkä. Olen ihan tyytyväinen mun pituuteen, joskus nuorempana haaveilin mallinurasta ja silloin tietenkin kirosin puuttuvia viittä senttiä. Nykyään olen jo niin vanha että ei tarvitse mallinurista paljoa haaveilla, niin pituuskin on juuri sopiva.

Mitkä ovat arjessa huonoimpia asioita mielestäsi? Arjen huonoin asia on ehkä se edestakaisin rumbaaminen koti-päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-keskusta -välillä. Toisaalta joskus ne metro-/bussimatkat voi olla joko pieniä lepohetkiä päivän aikana kun syventyy kirjan lukemiseen, tai sitten lapsilta tulee niin hauskoja juttuja bussissa että siinäkin rentoutuu. Eilen ostettu auto tuo vähän helpotusta tähän, mutta toisaalta taas ei kuitenkaan kuljeta niitä työmatkoja autolla, niin kyllä sitä rumbaamistakin edelleen riittää. Toinen inhottava asia (milloin tahansa) on jos joku perheestä on kipeänä, koska se sekoittaa koko arjen, ja mulla ei työt häviä mihinkään vaikka minä tai lapset oltaisiinkin kipeänä, ne vaan sitten kasautuvat.

Mikä on sun motto? Onni on tässä ja nyt.

Mikä ois semmonen dream come true city jossa tahtoisit vierailla? Niitä riittää, mutta ainakin New York ja Tokio.

Minkä eksoottisen eläimen ottaisit lemmikiksi jos ois pakko valita? Jos ne olisivat eläiminä lemmikiksi soveltuvia eikä siitä aiheutuisi niille minkäänlaista kärsimystä, ja voisin suorittaa valinnan pelkästään söpöön ulkonäköön perustuen, niin varmaan apina, sellainen keisaritamariini. Ne on pieniä ja söpöjä.

Oisitko mielummin päivän villasukka vai pipo? entä virtahepo vai muurahainen? Loistava kysymys tää eka! Oisin mieluummin pipo, koska likainen tukka on kivempi ajatus kuin hikinen jalka. Ja virtahepo olisin mieluusti ja lekottelisin jossain lammessa.

Haluaisin tietää, millainen päivärytmi teillä on niin arkena kun vapaapäivinä? 🙂 Arkisin me herätään siinä 7-8 maissa, mennään päiväkodille joskus ysiltä, ja kympiltä mä oon töissä. Lapset haen joskus neljän maissa, tai Otto hakee jos mulla menee töissä myöhempään, ja sitten tullaan kotiin laittamaan ruokaa ja syödään yleensä 17-18 aikaan. Leikitään, käydään ehkä puistossa tai kävelyllä, ja kasilta lapset menee nukkumaan. Mun vapaapäivinä me nukutaan niin myöhään kuin nukuttaa, 9-10 asti, sitten syödään rauhassa aamupalaa ja ulkoillaan. Lounas on yleensä yhden aikoihin joko kotona tai jossain muualla. Zelda lepäilee vielä lounaan jälkeen yleensä pienet päiväunet, ja sillä aikaa mä teen töitä (=blogihommia) ja isompi neiti piirtelee tai lukee kirjoja tai pelaa ipadilla. Illat menevät samalla tavalla kuin arkipäivinäkin. Viikonloppuisin me ei olla rytmeistä kovinkaan tarkkoja, eikä meillä ole mitään samaa kaavaa jolla viikonloput toistuisivat. Nukkumaan lapset menevät kuitenkin aina viimeistään ysiltä, oli päivän sisältö mitä hyvänsä.

Mikä piirre ärsyttää Otossa eniten? Entä mikä hyvä piirre hänellä on mutta sinulta puuttuu? Onpas hankala kysymys! Ei mua ärsytä Otossa mikään kovinkaan paljoa, kun ei tule nyt mieleen. No okei, ehkä se että jos Otto herää aamulla aikaisin niin se on ihan väsynyt koko loppupäivän. Siksi herään aina mieluummin itse lasten kanssa, koska mulle se ei aiheuta mitään väsymystä ja saadaan enemmän aikaiseksi päivän aikana kun kumpikaan ei ole väsynyt.

Miten vauvakuumeesta pääsee yli? Miten olet itse päässyt? Mietin vain, kun minulla se on jatkunut jo lähes puoli vuotta jokapäiväisenä. Etsin tietoa lapsista, vauvoista, nimistä ja luen perheblogeja. Silti poikaystäväni ja minun opiskelut ovat vasta siinä vaiheessa, että muutamaan vuoteen ei voitaisi lapsia hankkia. Mahtaako blogisi seuraaminen vain pahentaa sitä? Mä pääsin vauvakuumeesta kaksi kertaa yli kun saatiin meidän vauvat, heh! No ei, kai se vaan laimenee ajan mittaan? En mä osaa neuvoa mitään hyvää keinoa siihen. Ja mä en osaa ajatella omia lapsiani enää yhtään vauvoina, niin tuntuu hassulta ajatella että mun blogi pahentaisi vauvakuumetta, mutta toisaalta, vauvojahan hekin ovat joskus olleet. Vauvakuume on pirulainen, ei se ainakaan mulla lähtenyt mihinkään, mutta ehkä se ajatus helpottaa että joskus voi vielä kuitenkin saada vauvan, eikä sitä tarvitse kokonaan sulkea pois, niinkuin teillä?

Mitä huonoja puolia lapsen saamisessa on? Riippuu vähän mitä ajattelee huonona asiana, ja mitä ajattelee vain erilaisena elämäntilanteena johon sopeutuu ja josta oppii pitämään. Lasten kanssa saa nukkua vähemmän, ehtii tehdä omia juttuja vähemmän ja on vähemmän aikaa parisuhteelle, mutta se kaikki hyvä mitä vanhemmuudesta saa voittaa kyllä noiden asioiden vähenemisen mennen tullen.

Haaveiletteko lemmikeistä? Aiotteko ottaa sen koiran, jos niin millon ja millasen? 😀 Haaveillaan kyllä edelleenkin, mutta juuri kun oltiin ajateltu että voisi olla hyvä hetki koiralle, tulikin pari muuttujaa ja mä aloitin päivätyön ja lapset päiväkodin. Juuri nyt me ei pystyttäisi olemaan koiralle niin hyviä omistajia kuin koira ansaitsee, koska on niin paljon rumbaamista, ollaan paljon pois kotoa ja ei ole aikaa jokapäiväisille pitkille lenkeille.

Asuvatko isovanhemmat lähellä? Mun äiti asuu kaukana Oulussa ja Oton isä asuu PK-seudulla eli lähellä.

Onko lapsilla harrastuksia? Ei vielä, juuri tässä ollaan mietitty syksyksi erilaisia vaihtoehtoja.

Ovatko tytöt perusluonteelta kovin kilttejä kuten vaikuttaa? 🙂 Hyväsydämisiä ja hyväkäytöksisiä, mutta ihan tavallisia lapsia silti. Kyllä meilläkin uhmataan ja kinastellaan barbien kengistä.

Mitä ajattelet tupakoivista vanhemmista? Entä raskaana tupakoinnista? Tupakoivista vanhemmista en ajattele mitään niin kauan kuin se tupakointi ei tapahdu lasten läheisyydessä. Raskaana tupakointi on lapsen hyvinvoinnin vaarantamista, ja sitä en voisi ikinä itse tehdä, enkä ole tehnyt.

Onko lapsiluku teillä täynnä, vai voisiko olla mahdollista, että joskus tulisi vielä lisää lapsia? Haluaisitko seuraavaksi lapseksi tytön vai pojan? Mä olen vasta 23 ja Otto 25, että iän puolesta kaikki on ainakin mahdollista vielä melkein 20:n vuoden ajan. Juuri nyt on hyvä näin, katsellaan sitä tulevaisuudessa sitten.

Osaisitko kuvitella et hankkisitte vielä joskus iltatähden esim. 10 vuoden päästä? 😀 Mahdollisesti. Sitä ei voi vielä tietää.

Mikä on sun lempparijäätelö? ja lempparisuklaa? Lempparijäätelö on Ben & Jerry’s cookie dough ja lempparisuklaa on Cloettan sellanen keltanen pikkusuklaalevy.

Sulta on varmaan kysytty tätä useamminkin, mutta eikö sulla yhtään mietitytä laittaa lastesi kuvia nimineen nettiin? Entä jos he vanhempana ovatkin jyrkästi sitä vastaan, mutta olet tehnyt sen jo? Tai jakaa esim. lasten kasvutietoja yms. Henk. Kohtaisia asioita? Mitä jos he pahastuvat tästä vanhempana? ”Eikö sulla yhtään mietitytä”, veikkaan että jokainen blogia kirjoittava vanhempi on näitä asioita miettinyt, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kasvutietoja tai muita henkilökohtaisia asioita en ole jakanut lapsista yli vuoteen, koska halusin rajoittaa ne vauvavuosiin. Vauvat ovat vielä aika persoonattomia, ja vauvan kasvutiedoista ja taidoista keskustellaan muutenkin paljon. Nyt kun tytöt ovat jo 2- ja melkein 4-vuotiaita, ei tulisi mieleenkään enää jaella mitään painoja tai muita täällä. Jos lapset pahastuvat, heillä on siihen täysi oikeus, koska minä tämän valinnan olen heidän puolestaan tehnyt. Sen näkee tulevaisuudessa, miten kaikkien maailman perhebloggaajien lapset tähän valintaan suhtautuvat.

Mäkin oon miettinyt, et mistä toi blogin nimi on saanut alkunsa? Blogin nimi tulee LMFAO:n biisin sanoista, ja mä en edelleenkään tiedä miksi juuri se on valikoitunut blogin nimeksi. Joskus, jo kauan ennen blogin perustamista, mä päätin että jos alan kirjoittaa joskus blogia, tulee blogin nimeksi But I’m a human not a sandwich.

Onko lasten ikäero mielestäsi hyvä? Heillähän on aika pieni ikäero, joten kerro parhaat ja huonommat puolet siitä? Lasten 1,5v ikäero on loistava, he ovat hyviä ystäviä toisilleen, pystyvät käyttämään paljon samoja vaatteita ja ovat hirmuisen läheisiä. Hyviä puolia siis juurikin läheinen sisarussuhde, se että kaikki oli Zeldan vauva-aikana tuoreessa muistissa Tiaran vauva-ajalta,  ja muutenkin oikeastaan kaikki. Zeldan vauvavuosi oli rankka, mutta se oli rankka vain koska emme saaneet nukkua juuri ollenkaan, tämä ei siis liity ikäeroon millään tavalla.

Mitä piirteitä arvostat ystävissä? Entäpä kumppanissa? Luotettavuutta, sitä että voi puhua kaikesta ja sitä että voi viettää aikaa rennosti juuri omana itsenä, eikä tarvitse pingottaa. Arvostan sitä että ystävä pysyy rinnalla aina, vaikka elämäntilanteet eivät kohtaisikaan, ja on kiinnostunut kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu, eikä vain siitä koska pääsen seuraavan kerran tekemään jotain ilman lapsia. Yritän tietysti olla myös itse ystävänä samanlainen mun maailman parhaille ystäville, meitä ei ole erottanut edes satojen kilometrien välimatkat. Kumppanissa arvostan tietenkin myös noita samoja asioita, mutta sen lisäksi läsnäoloa arjessa, sitä että on arjessa se toinen puoli jonka kanssa voi jakaa ihan jokaikisen asian, ilot ja surut, lasten hauskat heitot ja uhmat, flunssat ja ruuanlaiton. Mulle Otto on ihan oikeasti mun toinen puoli, eikä tässä maailmassa ole yhtäkään asiaa jota en voisi Otolle kertoa, tai päivää jota en haluaisi Oton kanssa  viettää.

Mikä olisi Otolta sellainen asia/sellaisia asioita mitä et voisi hyväksyä ja päätyisit eroon? Mun tai lasten fyysinen satuttaminen on ajatuksena niin hirveä että sellaista en ikinä voisi antaa kenellekään anteeksi. Onneksi ei ole siitä pelkoa. Eikä mikään henkinenkään satuttaminen kovin mukava ajatus ole mutta sitä on vaikeampi määritellä, että missä raja kulkee.

Miltä tyttöjen hoidon aloitus tuntui alkuun ja miltä se tuntuu nyt? Hyvältä se on tuntunut kokoajan, tietenkin jännittää että miten sujuu taas sitten kun hoito alkaa kuuden viikon tauon jälkeen. Uskoisin kuitenkin ettei mitään ongelmia tule, ja tytöt ainakin juttelevat innoissaan päiväkotikavereistaan ja siitä mitä sitten loman jälkeen tekevät päiväkodissa.

Mitä kouluja olet käynyt? Ja haluaisitko vielä käydä jotain koulu(j)a? Olen käynyt peruskoulun ja lukion josta valmistuin ylioppilaaksi, ja sen jälkeen kävin vajaan vuoden ajan ruotsinkielistä parturi-kampaajalinjaa ammattikoulussa. Haluaisin kyllä opiskella vielä markkinointia ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta juuri nyt se tuntuu liian raskaalta ajatukselta tämän kaiken päälle, ja unelmieni töitä en missään nimessä aio lopettaa koulun takia.

Haave ammattisi lapsena? Mä olin 7v kun keksin että haluan olla muotisuunnittelija. Ahmin järkälemäisiä kirjoja muodin historiasta ja vielä tänäkin päivänä minä vuonna ilmestyi Christian Diorin New look. Vielä ala-asteella suunnitelmissa siinsi sellainen Balmainin tai Proenza Schoulerin tasoinen oikea muotitalo mun nimissä, mutta siinä vaiheessa kun käsityötunneilla ymmärsin että ompelu ei ole ollenkaan mun juttu mä hautasin tämän suureellisen haaveen. Olen aina kuitenkin halunnut työskennellä jollain tasolla muodin parissa, ja blogin myötä nimenomaan markkinointi on valikoitunut oikeaksi lähestymistavaksi mulle.

Jos saisit olla kuukauden ajan joku julkisuuden henkilö, kuka olisit, ja miksi? Apua, vitsi mikä kysymys! Olisi aika siistiä olla kuukauden ajan vaikka Kendall Jenner ja päästä näkemään muotimaailmaa sitä kautta.

Millainen olisi unelmiesi koti? (oma/vuokra, omakotitalo, kerrostalo, rivari, kuinka iso, missä jne.) Unelmien koti olisi mielellään omistusasunto, vähintään 5h+keittiö, sauna ja parveke tai kattoterassi Helsingin keskustassa. Iso ja sellainen missä on paljon isoja ikkunoita, mä rakastan valoa ja valoisassa kodissa bloggaaminenkin on helpompaa, hihi!

Huh miten pitkä postaus, olen yllättynyt jos joku jaksoi lukea näin pitkälle! Näihin kysymyksiin on niin parasta vastata, kun saa oikeasti miettiä kaikkea sellaista mitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Huomenna luvassa postausta tämän päivän huipusta Lintsi-reissusta. Ihanaa iltaa kaikille ja kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille <3


11 Responses to “Vastaukset kysymyksiin osa 3”

  1. Liizuga sanoo:

    Nää kysymyspostaukset on tänhetkisen lukukokemukseni mukaan parasta antia blogissasi! Vastaat tosi mahtavasti, ajatuksella, mut silti tiivistäen tosi napakasti. Tykkään. Muutenki vaikutatte mahtavalta perheeltä.

  2. Amanda sanoo:

    Moi pitkästä aikaa! Ja terveisiä juurikin Tokiosta! 🙂 Makaan hostellissa sängyllä ja luen mitäpä muutakaan kuin sun blogia! 😀 Kello on täällä kuusi illalla. Mulla katosi eilen korvasta kuulo ja oon ollut siitä huolestunut, niin kävin tänään kaupungilla vain muutaman tunnin ajan ja tulin takaisin, kun huomasin miettiväni vaan koko ajan mun korvaa. Tukkoinen tunne alkaa helpottaa ja kuulenkin jo paremmin, mutta aivan normaalilta ei vielä tunnu. Mutta jees välillä pitää rennompi päivä ja lukea mitä ihmisille Suomessa kuuluu! 🙂

  3. Nimetön sanoo:

    Kiitokset viihdyttävästä blogistasi. Haluaisin vuodattaa tässä kommentissa hiukan tajunnanvirtaa, sekä risuja että ruusuja.

    Aloitetaan kehuista. Sinun ja Oton rakkaustarina on jotain käsinkosketeltavan täydelistä ja kaunista. Uskon, että moni joka elää ihan onnellisessa parisuhteessa kadehtii teidän kahdenkeskistä kemiaa, luottamusta ja ykseyttä. Se, jos joku, on tosirakkautta. Eikä tämä voi olla heijastumattana hyvän energian luojana lapsiinne. Olkoonkin, että kasvatustuntumanne on selvästi muutenkin erinomainen. Kadehdittavan täydellinen niin ikään. Olette onnellinen perhe ja jokainen teistä saa olla ONNELLINEN, että on osana tuota yksikköä.

    Seuraava vähän kriittisempi pätkä ei koske pelkästään sinun blogiasi vaan tarkastelen aihetta laajemmin. Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset toteavat, että en voinut ryhtyä malliksi, koska olen liian lyhyt/ minulla on liian pienet tissit/ ohut tukka tai joku muu yksittäinen rajoittava ominaisuus. Minusta, anteeksi vain, se kuulostaa aika itserakkaalta. Että muuten sopisin malliksi (=ole siis niin kaunis, omaan hyvän luuston ja kauniit hampaat ym.), mutta ihan muutamasta sentistä jäi kiinni, että en voinut edes haaveilla siitä. Hhhmpm. Sama pätee koulupaikkaan. Opiskelisin yliopistossa, mutta en nyt vaan ehdi, kun on niin paljon kaikkea mielenkiitoista/ lapset on pieniä tmv. Opiskelemaan ei niin vaan mennä, kun itselle sopii. Sinne pyritään ja vain osa halukkaista pääsee. Etenkin yliopistoon vaatimustaso on nykyään tosi kova. Toinen esimerkki on, että ostaisin jotain, mutta en nyt vain satu viitsimään/ ei ole tullut vastaan tms. Että rahahan ei toki ole esteenä monen tonnin investoinneille.

    Minusta on hienoa, että osa bloggareista on julkaissut itsestään ei niin huoliteltuja -kuvia ja on ollut kaikenlaisia ”itsensähyväksymiskampanjoita”. Sitten kuitenkin toisaalta suurin osa bloggareista haluaa näyttää itsestään vain hyvät puolet ja kertoa vain positiivisia asioita, koska ikävät ovat niin henkilökohtaisia. Tavallaan ymmärrän ja toisaalta en. Jos jollain on paheita (esim. tupakointi, älytön herkuttelu, siivoamattomuus, laiskuus…) niin sitten niistä ei puhuta tai niitä ei myönnetä, vaikka nehän ovat juuri parasta hyväksy itsesi ja ole sellainen kuin olet -kannustinmateriaalia.

    Kuvissa Citymarketin lakanoista ei ole mitään mainintaa, mutta jos tuote on Marimekon, se saa merkin etuliitteekseen. Miksi?

    Viestistäni tuli vähän negatiivinen ja hyökkäävä, pahoittelut. Päällimmäisenä sinusta jää kuitenkin mielikuva sydämellisestä, onnellisesta ja rakastuneesta kahden pienen tytön hyvästä äidistä ja vaimosta.

  4. a sanoo:

    Herranjumala ootko sä 23?? Mä oon 22 ja oon aina luullut sua ainakin muutaman vuoden vanhemmaksi 😀 shokki!

  5. sämpylä sanoo:

    Itse ajattelin aluksi blogisi nimeä jotenkin siihen tyyliin että jossain arjen keskellä kun nälästä kiukkuiset lapset vaativat ruokaa niin tulisi sellainen olo että ”mä olen ihminen, en mä voi käskystä voileiväksi muuttua!”. 😀 En tiedä mistä tuokin mielikuva sitten tuli. Nykyään taas olen löytänyt siitä sellaisen merkityksen että helposti lasten saannin jälkeen aletaan ajatella äitiä pelkästään äitinä eikä enää ollenkaan lapsista irrallisena ihmisenä, ja tässä tapauksessa se sandwich voisi viitata siihen että siinä on tavallaan yhdessä paketissa tai kasassa monta ihmistä, ja sitten se äiti yrittäisi tuolla lausahduksella todeta olevansa yksi ihminen eikä joku kerroshampurilainen. Eh? Taidan tapani mukaan taas löytää liikaa merkityksiä asioissa… 😀

  6. Aino sanoo:

    Ihana kun vastaat kaikkiin kysymyksiin! (Tai ainakin melkein kaikkiin?:)) koska niin monet bloggaajat/vloggaajat poimivat vain muutaman kysymyksen sieltä joukosta ja vastaavat niihin.

  7. Aino sanoo:

    Niin ja aivan sikaihana tuo viimeinen kuva! <3

  8. Plölö sanoo:

    :000 oon luullu et oot vähintään 175cm! Huimaa, kylläpä sitä voi luulla vaikka mitä kuvien perusteella :)!

  9. Linkku sanoo:

    Hah, luin tän hujauksessa ja lopussa ite lähinnä mietin ”joko se loppu” :’D Nää on niin kivoimpia postauksia, huomaa että tykkäät varmasti kans vastailla ajatuksella!

  10. Emilia sanoo:

    Mua ainakin on harmittanut ihan hirveesti omaa vauvakirjaa lukiessa kun jotkut sivut ei ookkaa täytettynä, joten uskon aika vahvasti, että Tiaran ja Zeldan on hauska lukea sun kirjoittamia postauksia heidän vauva-ajoista, mikäli näkevät postaukset vanhempana 🙂

  11. ReeLee sanoo:

    Vauvat ovat persoonattomia?! Wtf? Kamala ku hyppäs silmille tuo sun kommentti. Oon todellakin eri mieltä sun kanssa!!

    Tykkään sun blogista, oon suht uus lukija. Kiva kun postailet useasti 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.