Vain koska olen tyttö

25.07.2015

Olen mukana Indiedaysin ja Alwaysin #LikeAGirl -kampanjassa, jonka myötä sain tehtäväkseni pohtia tyttöyden takia kohtaamiani ennakkoluuloja. Always jatkaa työtään tyttöjen itsetunnon vahvistamiseksi murrosiässä ja sen jälkeen rohkaisemalla tyttöjä uhmaamaan kaikkia ennalta-asetettuja rajoitteita ja olemaan lyömättömiä – #LikeAGirl.

Kahden pienen tytön äitinä tämä aihe erityisesti herättää mussa sekä tunteita, että ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että kukaan ei ole koskaan sanonut mulle että en voisi tai saisi tehdä jotain koska olen tyttö. Tietenkin päiväkodissa on sanottu jotain poikaväreistä, minä kun tykkäsin dinosauruskuvioista, prätkähiiristä ja sinisestä vielä tarhaiässä, ja pukeuduin usein poikamaisina pidettyihin vaatteisiin. Se ei kuitenkaan koskaan suuresti vaikuttanut mun itsetuntoon, mä olin prätkähiirisukistani ylpeä, enkä välittänyt.

Vaikka mulle ei ole sanottu että en voisi tehdä jotain, musta on silti tehty oletuksia sukupuolen perusteella. On haukuttu sillä ikävällä h:lla alkavalla sanalla, koska tykkäsin juhlia ja pitää hauskaa.  On sanottu niin, vaikka ei ole tiedetty mitään mun elämästä oikeasti. Koska olen tyttö. Jos en olisi tyttö, se sana ei olisi ollut se sana vaan jotain ihan muuta.  Te tiedätte kyllä sen sanan mitä tarkoitan, ja se sana on ruma. Näettekö tässä kuvassa huoran, vai kahden lapsen naimisissa olevan äidin?

Ehkä vähän huijasinkin ensimmäisessä kappaleessa, vahingossa, on mulle sanottu että en saa tehdä jotain koska olen tyttö. En saanut juhlia, deittailla ja pitää hauskaa vapaasti nuorena, koska mut tuomittiin siksi, enkä todellakaan ollut ainoa. Koska olen tyttö, mun olisi pitänyt käyttäytyä teini-iässä kuin nunna välttääkseni saamasta mainetta, jollaista en ansainnut. Sen maineen nimittäin saa ihan helposti jos on tyttö, vaikka mitään syytä ei olisikaan. En ole koskaan kohdannut näitä ennakkoluuloja miesten taholta, nämä ovat tulleet naisilta, tytöiltä. Heiltä, joiden pitäisi yhdessä kaataa ennakkoluulot ja ymmärtää, että se että on tyttö voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, eikä ahdasta ja yhtenäistä muottia.

Mä toivon että siinä vaiheessa kun meidän tytöt ehtivät teini-ikään, kukaan ei enää käytä tuota hirvittävää sanaa vaan kaikki tytöt saavat elää elämäänsä juuri niinkuin itse haluavat, tulematta tuomituiksi kenenkään taholta. Ja jos joku sellaista sanaa käyttää, mä aion tehdä selväksi että kukaan muu ei voi heitä määritellä, ja sanat ovat vain sanoja.

Meidänkin lapsiin käsitykset tyttö-ja poikaväreistä ja tyttöjen ja poikien piirroshahmoista ovat jo iskostuneet. Eivät meidän toimesta, vaan päiväkodin ja uusien kavereiden myötä. Vaatekaupassa ei voi ostaa äidin mielestä kivoja mustia leijonakuvioisia leggingsejä, koska esillä olevassa myyntikuvassa legginssit ovat pojalla päällä. He eivät halua käyttää samoja vaatteita, joita pojat käyttävät.

Mua ei haittaa se niin kauan, kun kyseessä on heidän omat makumieltymyksensä, jotka vaikuttavat vain heihin itseensä (he eivät halua itselleen jotain koska ne ovat poikien juttuja). Mutta jos joskus tulee eteen tilanne, jossa he haluaisivat tehdä jotain, mutta eivät uskalla, ”koska se on poikien juttu”, silloin mä aion vaikuttaa. En myöskään halua, että he koskaan sanovat jollekin toiselle, tytölle tai pojalle, että he eivät voi tehdä jotain koska se on tyttöjen tai poikien juttu.

Linkkasin aiemmin Alwaysin #LikeAGirl –kampanjavideon ja kirjoitin aiheesta tekstin jonka voi lukea täältä. Joku kommentoikin minulle silloin, että ei tarvitse kampanjaa kertoakseen itselleen mitä voi tai ei voi tyttönä tehdä. Hienoa että joku on niin onnekkaassa asemassa, iso osa maailman naisista kun ei ole! Vaikka sitä ei jatkuvasti arjessa tajua  miten paljon naisia arvostellaan ja luokitellaan sukupuolen perusteella, se ei tarkoita etteikö sitä vieläkin tapahtuisi. Sitä ei tarvitse eikä saa hyväksyä.

Oletteko te kohdanneet ennakkoluuloja sukupuolenne takia? Millaisia?


30 Responses to “Vain koska olen tyttö”

  1. Ansku sanoo:

    Kyllä joo, varsinkin töissä. Jos olen mennyt miespuolisen opiskelijan kanssa potilaan luo, on opiskelija automaattisesti kääntänyt katseensa mieheen/poikaan, ja sivuuttanut minut. Usein mieheni kanssa liikkuessani ja keskustellessamme kolmannen osapuolen kanssa, olen jäänyt keskustelusta paitsioon. Miehelleni puhutaan, kun taas minä seison loukkaantuneena vieressä.

  2. Mari sanoo:

    Joo ja ei.

    Mä oon pelannut nettipelejä sen 10 vuotta ja kuten ehkä tiedätte, ala on aika miesvoittoinen. Musta tuntuu, että oon sen kautta oppinut suhtautumaan siihen, että satun nyt vaan olemaan taas vaihteeksi ainoa nainen näiden kaikkien miesten joukossa ja mitä sitten? En koskaan tehnyt numeroa siitä, että olin jotenkin nainen siellä vaan oon aina yrittänyt olla vaan ihminen muiden ihmisten seassa. Toki huomiota on aina saanut osakseen vaan sillä, että sattuu omaamaan ah-niin-ihanan-äänen (etenkin ulkomaisten miesten mielestä, he ilmeisesti uskaltavat kertoa sen), mutta siihenkin on tottunut.

    Sittemmin olin asemaltani esimies, joka sekin on aika usein miesten alaa täällä Suomessa, valitettavasti. Tai ainakin mun kollegat oli kaikki melkein miehiä. Jos olisin ottanut asenteen, että ”sori oon nainen”, olisin todennäköisesti failannut koko esimieshomman alta aikayksikön.

    Niinpä kuljen eteenpäin ihmisenä ihmisten seassa. Se paistaa läpi, jos oma asenne on anteeksipyytävä, myös tässä asiassa.

    Autokorjaamot on mun nykypäivän haaste. Onneksi tiedän jo ulkoa lähes kaikki ranskalaisen auton tyyppiviat, joten korjaamon sedätkin pysykööt ruodussaan.

  3. Kukka sanoo:

    Tulipa mieleen eräs tilanne hiekkalaatikon reunalla: Koolla oli prinsessapukuun sonnustautunut tyttö kavereineen sekä pikkuprinsessan isä. Prinsessa ja isä aloittelivat hiekkakakun tekoa ja isä vaihtoi punaisen lapionsa siniseen sanoen: ”En mä ota tätä, kun tämä on tyttöjen värinen.” Prinsessan kaverit menivät mietteliäiksi ja yksi heistä rohkaisi mielensä todetakseen: ”Ei ole olemassa erikseen tyttöjen ja poikien värejä”. Isä siihen hommiaan keskeyttämättä: ”Kyllä on. Se on vaan nykyajan hömpötyksiä, ettei muka ole”. Siitä sukeutui melkoinen juupas-eipäs näyttely, jota oli aika huvittavaa seurata sivusta.

    Tiedän, että tämä saattaa nostattaa monien niskakarvat pystyyn. Mutta ehkäpä on hyvä keskustella tuollaisista asioista lasten kanssa. Siis ei erikseen opettaa, että on tai ei ole olemassa tyttöjen tai poikien värejä, vaan esittää ajatuksia ja antaa lapsen siten muodostaa oma käsitys asiasta.

    Omassa perheessäni olen saanut tehdä juttuja sukupuolen rajoittamatta. Miehen puolen sukulaiset ovat joskus kieltäneet kantamasta jotain painavia taakkoja, jotka kyllä olisin ihan hyvin jaksanut kantaa.
    Ja yksi asia, mikä näin kesäisin ärsyttää on se, että naisena ei ole hyväksyttävää olla ilman paitaa helteellä. Se välillä pistää ärsyttämään, vaikka en olekaan kyllin rohkea kapinoidakseni. Ilman rinstikoita sentään joskus uskalla olla ja ah mikä vapaus se onkaan!

  4. Reeta sanoo:

    Itse olen kohdannut jonkin verran esineellistämistä miesten puolelta. Erään kerran istuin linja-autossa matkalla kotiin, oli jo aika myöhä ja bussista jäi humalainen mies. Ennen pysäkkiä hän katsoi minua päästä varpaisiin arvioiden ja totesi, että tekisi mieli. En sanonut mitään vaikka teki mieli sanoa, että jos sillä olisi hinta niin miehellä ei siihen olisi varaa.
    Minulla on myös kokemus siitä, kun yritetään pistää tiettyyn muottiin. Äitini äiti halusi minusta sellaisen nukkemaisen. Hiusten piti olla vaaleat ja kiharat. Aina piti olla sievä ja siisti, mieluiten joku mekko päällä. Käytöksen piti olla moitteetonta eikä vastaan saanut sanoa. Tytöt ovat tällaisia ja tällaisia. Sitä en tahdo omien lasteni koskaan oppivan.

  5. Kettu sanoo:

    Mulle on varmaan sanottu 20-vuotisen elämäni aikana ties mitä mutta elävimmin mieleen on jääny oman isän vanhanaikainen käsitys, millaisilla menopeleillä tytöt ja pojat voi ajaa. Itse siis halusin 15-vuotiaana mopon, vaihteellisen kaksipyöräisen. Isän mielestä mulle olis sopinu paremmin skootteri, joita vihasin ja karsastan edelleen. Kumpikaan ei antanu periksi joten kompromissi oli ettei hankita mitään. Mopokortti mulla oli muttei mitään millä ajaa… Ja sitte ku pikkuveli täytti 15 nii hänelle toki hankittiin mukisematta Derbi. Edelleen kiinnostaisi ajella kaksipyöräisillä, mutta tuntuu että kynnys on korkeampi koska ei oo tavallaan kokenu sitä ”mopoaikaa”.

  6. laulauu sanoo:

    Itse työskentelen lasten kanssa ja toki stereotypiat näkyvät arjessakin jollain tasolla. Kuitenkin verraten tyttöihin olen ollut enemmänkin huolissani joidenkin poikien kohtaamista ennakkoluuloista, jopa heidän omilta vanhemmiltaan. Tytöillä ja naisilla poikamaisina ja maskuliinisinä pidettyjä piirteitä jopa arvostetaan: fyysisyys, johtajatyyppeys ym. ovat ihan hyväksyttäviä ja arvostettuja. Ns. poikatytöt ovat omien kokemuksien mukaan suosittuja leikkikavereita lasten kentällä eivätkä aikuisetkaan kummastele heitä. Mutta ”tyttöpoikuus” on taas ihan eri tavalla vieroksuttua.

    Perinteiset femiiniset piirteet, kuten herkkyys, nähdään yleensä heikkouksina. Poikia kannustetaan olemaan ”reippaita”, harrastamaan fyysisiä urheilulajeja ja heiltä odotetaan perinteistä poikamaisuutta. Jos poika sattuukin olemaan herkkä ja empaattinen, tykkäämään askartelusta ja vaikka leikkimään barbeilla, saatetaan häntä vieroksua omien vanhempiensakin toimesta (itse nähtyä). Myös taannoinen some-tapaus Lenni-pojasta liittyy juuri tähän.

    Kunpa kaikki saisivat olla sitä mitä ovat!

  7. Henni sanoo:

    Jepp, ala-asteen 5. luokalla vaihdoin koulua ja olin avuttoman surkea käsitöissä. Puutyöt oli mun mielestä paljon hauskempaa kun ei itku kurkussa tarvinnut istua virkkuukoukku ja lankakerä kädessä. Uudessa koulussa toivon pääseväni ”poikien kässään” mutta sen aikainen luokanopettajani/puukässän maikka sanoi minulle kyselylapun palautuksen jälkeen, että ”olis varmaan kivempi et menisit tyttöjen kanssa sinne kässän tunneille, niin me pojat voidaan puukässäs tehdä poikien juttuja ja te tytöt tyttöjen juttuja”.
    Sen verran ujo olin uutta opettajaa kohtaan etten pientä ”no mutta kun en mä tykkää” vasta-argumenttia enempää alkanut vänkäämään ja suostuin sitten ”tyttöjen kässään”. Siellä sitten 6. luokkaan asti väkersin ja puhisin kateellisena pojille, joilla oli taatusti kivempaa puukässän tunneilla.

    Yläasteen pakollisella kässäntunneilla menin jo vanhan tottumuksen ja kaverien perässä kässän tunneille, mutta enpä mä niistäkään tykänny. Hiellä ja verellä hankittu, peruskoulun päättötodistuksen ainoa 8, on juurikin siitä kirotusta kässästä.

  8. Maria sanoo:

    Mulla ei oikestaan ole kokemusta ko.aiheesta. Aloin ihan miettiä.. Muistan kun käytiin äitin kanssa shoppailemassa, katselin sinimustaa hupparia miestenpuolelta ja mietin että haluiaisin sen kovasti. Noh, äitini totesi sitten että ”mikset osta”. Meidän perheessä ei ole koskaan ollut tyttöjen tai poikien värejä. Aina on saanut pitää/käyttää juuri sitä mitä halusi. Mulla oli kauppisaikoina joinain päivinä aika poikamainen tyyli, joskus lökärit ja iso huppari, joskus taas pukeuduin tosi hienostuneesti ja silloin yleensä pari hyvää poikakaveria kehukin että ”oletpa sä kaunis, kun pukeudut noin”. En ole oikeastaan koskaan ajatellut, etten sais pukeutua johonkin tiettyyn vaatteeseen. Joskus muistan kysyneeni, että minkä takia olin kaunis vähän naisellisemmissa vaatteissa tms (koska mua tosiaan kiinnosti), ja yleensä vastaus oli ”naisellinen vaan on kaunista” tms. En sitten enempää osaa artikuloida 😀 mutten ole koskaan kokenut, että oisin pukeutunu ”väärin” 🙂

  9. Maria sanoo:

    Ja jatkaakseni edellistä kommenttia, luin samalla tota ylläolevaa mopo-stooria, niin multa taas isä kysyi että millasen menopelon haluan, kun mopokorttia suoritin. Sanoin sitten haluavani mopon (en jaksanu opetella niitä vaihteita yms) kun isä taas ehdotti jotain poikamaisempaa. Ja tästä olen ylpeä! Toivon kovasti, että veljeni joskus lapsilleen on samalla kaavalla kun tähän asti meidän porukat. Itse en lapsia halua, niin en pääse tätä taitoa jalostamaan 😀 Mutta Iina GO! Hyvän asian puolesta:)

  10. Tintti sanoo:

    Vaikka nykyään rakennusalalla työskentelee jo paljon naisia, tuli mulle maalarina vastaan tämä tilanne pari vuotta sitten. Työskentelen kyseisessä yrityksessä ainoana naisena. Pikkujoulut oli edessä ja samaan paikkaan oli tulossa myös työkaverini kavereita. Työkaverini oli kertonut heille, että mukana on myös yksi naispuolinen työtekijä. Ensimmäinen kysymys oli ollut, että: ”Onkse joku lesbo”. Työkaverini kerrottua, että EI, oli seuraava kysymys ollut, että: ”Onkse sit joku läski ”? Tähänkin työkaverini joutui vastaamaan EI. Kyseisissä juhlissa juttelin näitten ihmisten kanssa ja juttu oli ihan ok, mutta he eivät ilmeisesti vieläkään tiedä, että minä tiedän, mitä he ovat kyselleet. Eli ennakkoluulot sikseen, naiset voivat työskennellä rakennusalalla, koska tykkäävät siitä ja koska todellakin PYSTYVÄT siihen!!

  11. Linkku sanoo:

    Tosi hyvä teksti! Ihan täyden sukupuolineutraaliuden puolesta en puhuisi, koska onhan miehessä ja naisessa ihan fysiologiset erot 😀 Ja itse monissa suhteissa tykkään tulla mielletyksi juuri tyttönä, naisena. Mutta asioita pitää saada tehdä ja asioista saada tykätä huolimatta siitä, onko ne ns. tyttöjen vai poikien juttuja! Eli antaisin omien lasten täysin tykätä mistä väreistä ja harrastuksista ikinä, saisivat tytöt pelata futista ja pojat tanssia balettia jos siltä tuntuu 😀

    • Noora sanoo:

      Just näin, itsekään en kannata mitään täydellistä sukupuolineutraaliutta, koska ei sellaista yksinkertaisesti ole. Mutta tuommoinen puhe tyttöjen ja poikien väreistä, vaatteista ja muista on ihan soopaa. Ihmiset (niin tytöt kuin pojat) nyt vaan sattuu pitämään eri asioista ja olemaan erilaisia. Mutta minusta se värkki jalkojen välissä on yhä se, mikä määrittää sen kumpia me ollaan. Enkä varmasti ole ainoa joka ajattelee näin.

    • tipi sanoo:

      Sukupuolineutraali ei tarkoita sukupuoletonta 🙂 sukupuolineutraalius tarkoittaa puhtaasti sitä, ettei sukupuoleen laiteta täysin mihinkään perustumattomia oletuksia, kuten klassisesti että siniseen pukeutunut on poika ja vaaleanpunaiseen tyttö. Tai että poika on parempi jalkapallossa, tyttö kutomisessa. Tai että miehet ei itke, mutta naiset liiaksi kanssa.
      Juuri sitä, ettei sua mielletä yhtään vähempää naisena vaikka työskentelisit raksalla tai harrastaisit bodausta tai et meikkaisi

      • Linkku sanoo:

        Okei no ehkä mulla oli vähän kärjistetympi käsitys! Olen nimittäin kuullut sellaisistakin sukupuolineutraaleista kasvatustyyleistä, ettei esim. kerrota lapsen sukupuolta, jottei se määrittelisi häntä 😀 Ihan tällaiseen en lähtisi itse, mutta juuri tuossa lievemmässä muodossa kannatan sukupuolineutraaliutta, eli ei lokeroida juuri niitä värejä, harrastuksia ja leluja liian jyrkästi sukupuolen mukaan.

  12. Nanni sanoo:

    Olen miettinyt blogisi nimeä usein… Kun tiedän mistä biisistä on kyse ja miettinyt miksi juuri tämän kappaleen sanat.. Mutta tämä selvitti asian loppuun asti! Itselläni oli villi teini-ikä ja välillä mietin mitä muut elämäntyylistäni ajattelivat, mutta se oli sitä aikaa ja; I like to do it!

  13. Mustikka sanoo:

    Itse nyt lukiosta viimeistä vuotta käyvänä tyttönä olen kohdannut niitä useasti. Vanhemmat ja sukulaiset ovat sitä mieltä ,että poliisikoulu ei olisi minun paikka koska poliisi on miesten ammatti. Ja ennakkoluuloja on ollut että en tulisi pärjäämään ammatissa,sukupuolen ja fyysisten ominaisuuksien vuoksi.Se on ihan järjetöntä. Vanhemmat ja sukulaiset ovat ehdottaneet niitä ”naisten ” ammatteja esim. Kampaaja,sairaanhoitaja mutta mikään niistä ei ole minua kiinnostanut. Olen pitänyt päätöksestä kiinni ja aion hake poliisikouluun kun olen käynyt lukion loppuun. Se on ihan sama mitä he sanovat siihen.Minua ei kiinnosta mitä he ajattelevat koska haluan tehdä sitä työtä mikä itseäni kiinnostaa ja mistä olen unelmoinut pienestä asti.

  14. aspa sanoo:

    Töissä ennakkoluuloja olen kohdannut- ja paljon. Ilmeisesti koska olen nuori nainen, en ole tarpeeksi pätevä. Olen tarjonnut palvelua ja vastannut asiakkaan kaikkiin kysymyksiin perustellen. Asiakas poistuu epäluuloisena paikalta ja lompsii miespuolisen kollegan luokse kysyen samat kysymykset, saaden samat vastaukset. Voi että silloin jurppii, ja näitä tilanteita tulee varmasti eteen jatkossakin- kunnes ehkä vanhempi ikä tuo sitä uskottavuutta… Yleensä asiakkaat ovat vanhempia miehiä tai naisia. Nuoret kuitenkin ”tyytyvät” minun palveluuni sen enempää kyseenalaistamatta.

    Tuo esineellistäminen myös niin tuttua.

  15. Partiotytsy sanoo:

    Mä harrastan partiota ja vaihoin kesän alussa tyttölippukunnasta poikalippukuntaan. Olin edellisessä lippukunnassa yli kuus vuotta. Poikien kaa on helpompi olla mut se et siel on toinenkin nainen ja se on varmaa luonteeltaa sellai et ei huomioi mua ja ei kuuntele mut edellisessä lippukunnas sitä oli viel enemmän. Nyt on kumminki helpompi olla. Kiitos siitä pojille.

    Sun juttui on kiva lukee ja itekki ymmärtää maailmaa paremmi sitte 🙂

  16. Pikkumyy sanoo:

    Itsekkin olen joutunut kohtaamaan huorittelua ja lutkaksi haukkumista vain sen takia, että minulla on myös miespuolisia hyviä ystäviä. Juurikin naisten suusta olen nämä haukkumiset kuullut, sillä eiväthän pojat ja tytöt nyt keskenään voi olla VAIN ystäviä. Toivon että omat tyttösi eivät ikinä joudu kohtaamaan huorittelua, mutta uskon että vaikka joskus ehkä sitä joutuvatkin kuulemaan, olette kasvattaneet heistä niin vahvoja nuoria naisia, että he selviävät siitä suuremmitta ongelmitta, aivan kuten sinäkin 🙂 Mukavaa kesän jatkoa teille kaikille 🙂

  17. ulla sanoo:

    Hyvä teksti! Musta oli kivaa, että valitsit juuri tuon juhlimisteeman tähän. Itse olen vielä näin 3-kymppisenäkin välillä painiskellut samojen huolien kanssa. Erityisesti nyt, kun useat kaverit ovat jo perheellistyneet ja rauhoittuneet, olen välillä joutunut miettimään, että mitäköhän he oikein mahtavat elämäntyylistäni ajatellakaan.

    Pieni soraääni kuitenkin huora-sanaan suhtautumisesta. Huorana toimiminen voi kuitenkin olla ihan harkitusti tehty oma valinta, eikä huora ole mitenkään alhaisista alhaisin nainen. Itse näen huoran vähän samanlaisena haukkumasanana kuin homonkin: sen käytössä ei ole mitään pahaa, jos sattuu olemaan homo, mutta turha sitä on kaikista erilaisista ihmisistä käyttää 🙂 Mutta hyvä teksti kaiken kaikkiaan, teidän lapsilla on loistoäiti roolimallina!

  18. Raakel sanoo:

    Olen muutoin tekstistä samaa mieltä kanssasi, mutta yksi kohta jäi mietityttämään. Ehkä ymmärsin sen toisin kuin oli tarkoitettu?

    ”En saanut juhlia, deittailla ja pitää hauskaa vapaasti nuorena, koska mut tuomittiin siksi, enkä todellakaan ollut ainoa. Koska olen tyttö, mun olisi pitänyt käyttäytyä teini-iässä kuin nunna välttääkseni saamasta mainetta, jollaista en ansainnut.”

    Minulle tulee tästä mieleen ns. väärä tasa-arvo. Tarvitaanko tasa-arvoon ihan oikeasti kärjistetysti vaikka sitä, että tytöt tappelevat nakkikioskilla ja pojat nalkuttavat siivouksesta? 😀 Minusta tietyt asiat nyt vain ovat vahingollisia, oli sitten mies/nainen/yksisarvinen/muu. Yksi sellainen on tietty elämäntapa, joka tulee tuosta lainatusta tekstistä mieleen. Sille ei taida olla mitään tiettyä käsitteitä, mutta se sisältää mm. toisen tunteilla leikkimistä. Esimerkkinä toisen huijaaminen pelkkään seksiin toisen seurustelutoiveista huolimatta (sukupuolesta riippumatta!). Mun tulee niiin paha olo mun kaveripoikien puolesta, joita on ylipäätään vedätetty mielestäni todella ilkeiden tyttöjen toimesta. Toivottavasti tarkoitit tällä tekstillä jotain muuta kuin mitä itse käsitin. 🙂 Ja olet kyllä oikeassa siinä, että poikia pitäisi tuomita tuosta käytöksestä enemmän, koska käytös satuttaa kaikkia yhtä lailla.

  19. Janna sanoo:

    Olen mielestäni aika muodokas ja muutoinkin hyvännäkönen. En kuitenkaan ole missään muodossa tyttömäinen tyttö. Tämä on tuntunut piinaavan mua koko elämäni ajan.
    Pienestä asti olen enemmän kulkenut isoveljen jalanjäljissä kuin siskoni. Pelannut videopelejä, kuunnellu raskasta musiikkia ja ollut muutenkin enemmän poikien kuin tyttöjen mieleen. Äitini on aina ollut mielissään asiasta koska usein teinitytöt ovat ilkeitä porukoissa. Pojat opettavat elämään rennommin ja hauskemmin ilman sitä turhaa draamaa.
    Kuitenkin yläasteesta asti olen saanut kuulla olevani huomiohuora. ”Pelaat pelejä vaan saadakses poikien huomion. Oot oikeesti vitun läski huora.” Tissit, pitkät kauniit hiukset ja sinällään moitteeton naama ei siis saa ikinä olla oikeesti lähestulkoon poika luonteeltaan. Aina pitäis olla taka-ajatuksia. Mulla on sen verran hyvä itsetunto ja tunnistan selkeästi kateelliset ketkä näitä huutelee. Nämä samat henkilöt väittävät myös olevansa kiinnostunut peleistä. Ja mistä peleistä? Perus änäristä ”koska sillä saa poikien – urheilullisten sellasten huomion eikä mitään vitun nörttejä ketkä hakkaa cs”. Mä en itse pidä massapeleistä, enkä kuuntele radiokanavia. Mulla on selkee kaava kaikis näissä mistä pidän.
    Ei, en moiti tällä ketään, enkä haluakaan, mutta mua inhottaa se että jos oon vähänkin poikamainen niin mut lasketaan heti huomionkipeeks huoraks (tai lesboks :dd) kun satun tulemaan poikien kanssa hyvin toimeen lähinnä sen takia että yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy enemmän kuin se että digattas vaiks samasta musasta.
    Mä en edellämainituista syistä pidä tyttöjenilloista. Pidän huolta ulkonäöstäni ja olen usein huolitellun näköinen vaikka tyyliltäni olen aika rennon poikamainen. Korkkarit on siis harvinaisuus mutta niilläkin kuljetaan joskus yöelämässä ja juhlissa. Kuitenkin jos pitäs valita tyttöjen baari-illan ja poikien lanituksen välillä…. Ei tarttis miettiä sekuntia pidempään.
    Tämä oli mun kokemus. Ei ehkä kiinnostavin kaikista mutta jaoinpaha 😀
    Niin karulta kuin se ehkä kuulostaakin niin ennemmin tulen kutsutuks ”huora” kuin ”tekopyhä/valehtelija”

  20. janita sanoo:

    Noh, vanhempien miesten tytöttely ärsyttää. Isäni esimerkiksi väitellessämme sanoo ”sä oot vaan tuollanen nuori tyttö, et sä tiedä vielä elämästä mitään”. Ja miksihän en tiedä? Miten se sukupuoli tähän liittyy? Olen 23-vuotias, en ole TYTTÖ, olen nainen. Äiti ja vaimo. Isäni vielä ivallisesti naurahti kommenttinsa päälle ja en tosissaan tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Kunnon sovinisti.

    Myös se ärsyttää, että miehet pitävät minua fyysisesti todella heikkona koska satun olemaan nainen. En ole heikko. Vaikka jotkin asiat saattavat vaatia minulta enemmän ponnisteluja, pystyn niihin silti. Varsinkin kun muut odottavat etten pysty, koska olen ”vain nainen”

  21. Ansku sanoo:

    Vuosia sitten kesätöissä eräällä pienellä ulkotyöalan yrityksessä olin ainoa, jolla oli edes jonkinlainen koulutus raivaussahan käyttöön ja olin lopulta ainoa joka sitä ei saanut käytää, koska ”raivaaminen kuuluu miehille ja kitkeminen naisille.” Kun kerroin että mielelläni raivaisin metsää, esimieheni kertoi ettei kumminkaan saisi poikia kitkemään :)))). Edelleen ottaa päähän.

    Muuten en ole miesvaltaisilla aloilla törmännyt ennakkoluuloihin, asiakkaatkin ovat olleet yllättyneitä ja iloisia että miesvaltaisella alalla on myös osaavia naisiakin :).

  22. Minna sanoo:

    Tämä ei sinänsä liity aiheeseen, mutta tuli tästä tekstistä ja näistä kommenteista mieleen se, kun keskustelimme ystäväni kanssa yliopistossa käyttämistämme vaatteista. Ystäväni sanoi, ettei halunnut laittaa hametta tai mekkoa parin ensimmäisen viikon aikana yliopistoon, jotta ei antaisi itsestään liian hempeää tai herkkää kuvaa. Jatkuvasti hameita käyttävänä typpina olin ihmeissäni tästä kommentista, mutta jokainen tyylillään. Itse en ole tullut ajatelleeksi, että hameiden käyttäminen housujen sijaan antaisi minusta automaattisesti herkän vaikutelman, mutta jos antaakin, ei se minua haittaa. 🙂

  23. Anna sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus. Tuo h alkava sana on kyllä rumin sana mitä toiselle voi sanoa. Itseänikin haukuttiin nuorempana paljonkin huoraksi, vaikka sillon olin neitsyt enkä ollu edes maistanut alkoholia. Huoran leiman sain siitä, että moni poika oli kiinnostunut minusta. Vieläkin jos kuulen jonku kutsuvan toista tuolla sanalla puutun heti asiaan. Kaikkea hyvää sinulle♡ Olet kyllä niin fiksu ja vahva nainen ja mahtava esikuva tytöillesi.

  24. Tintti sanoo:

    Eri mieltä olen kanssasi joistakin asioista, vaikka suurimmilta osin kirjoitat asiaa. Mua vaan häiritsee suunnattomasti se, että kyltissä lukee ”tulla tuomituksi”, kun mielestäni siihen sopisi paljon paremmin kielellisesti ilmaisu ”tuomituksi tuleminen” 😀

  25. Emilia sanoo:

    Ei nyt liity tähän postaukseen, mutta mulla olisi sulle postaustoive! Nimittäin sellainen ’ystävänpäiväkirja’ -tyylinen postaus, missä Tiara ja Zelda vastaisivat samoihin kysymyksiin! Olisi niin ihana nähdä mitä he esim. pitävät omana lempinimenään, parhaanakaverina, lemppariruokana, toiveammattina sun muuta! Ois kyllä ihan huippua päästä lukemaan 🙂

  26. Pimmiainen sanoo:

    Niin tuttua. Joskus vajaa 20-vuotiaana mua on kutsuttu huoraksi koska kävin usein (samassa) baarissa. Siellä en kuitenkaan tanssinut hitaita, suudellut tms ketään.

    Toisaalta kun olin työpaikallani vuosia myöhemmin perehdyttämässä uutta miespuolista alle 20-v työntekijääni (jonka esimies siis olin) asiakkaat esittivät kysymyksensä hänelle. Oltiin kävelty juuri työpisteelle ja hän oli ollut töissä n.15 minuuttia. Hän ei tietenkään mitenkään voinut tietää vastauksia (harjoittelija-kyltti vielä rintapielessään). Asiakkaat kuitenkin näyttivät uskovan enemmän lähes teini-ikäiseen miespuuoliseen henkilöön kun reilusti yli 20- vuotiaaseen naiseen,

  27. tiian sanoo:

    Olen itsekin joutunut kuuntelemaan teini-iässä juurikin huoraksi huutelua yms, koska viihdyin esimerkiksi riparilla enemmän ryhmämme poikien kanssa kuin tyttöjen ja tulin muutenkin ylä-aste iässä enemmän toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa.

    Nyt parikymppisenä työskentelen asiakaspalvelualalla ja joudun kuulemaan paljon varsinkin vanhempien miesten osalta tytöttelyä ja epäluuloja pätevyydestäni koska olen tyttö. Kyllä se aluksi ärsytti, mutta nykyään annan sen mennä lähinnä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Työpaikkani yhteydessä toimii posti ja olen myös siis postin puolella silloin tällöin töissä, siinä saa usein miehet yllätettyä kun pieni alle 160cm TYTTÖ kantaa helposti parin kymmenen kilon laatikoita. 😉

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.