Erilainen viikonloppu

30.07.2015

Otto lähtee huomenna viikonlopuksi mökille, ja on siis kaksi yötä poissa. En ole ollut Otosta erossa yötä sitten viime kesän, jolloin heillä oli edellinen poikien mökkiviikonloppu. Mitä sitä kiertelemään, me ollaan Oton kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä kun mahdollista. Mä voisin viettää jokaisen liikenevän sekunnin tuon tyypin kanssa, jota aviomieheksikin kutsun, ja sama toisinpäin. Mutta en silti lähde kieltämään etteikö kavereiden kanssa vietetty aika olisi myös tärkeää, sillä kyllä se todellakin on.

Meistä kumpikaan ei niinkään kaipaa omaa aikaa toisiltamme, mutta tottakai sitä kaipaa myös aikaa kavereiden kanssa, sellaista aikaa kun saa keskittyä vain niihin kavereihin ja pitämään heidän kanssa hauskaa, olematta vastuussa kenestäkään toisesta. Me käydään molemmat aika harvoin ulkona, yhdessä ainoastaan silloin kun mun äiti on täällä, eli muutaman kuukauden välein, ja yksin ehkä kerran parissa kuukaudessa. Ollaan totuttu siihen että ollaan aina iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä, ja se on mun mielestä ihanaa. Vaikka me kotonakin tehdään paljon omia juttuja eikä kyhjötetä kokoajan kylki kyljessä, niin se toinen on silti aina siinä, seurana.

Tämä viikonlopun mittainen mökkireissu on kuitenkin Oton kaveriporukan jokakesäinen perinne, joka on mun mielestä ihan mahtava. Kaikki saavat irtautua arjesta ja kokoontua tutulle mökille hengaamaan ja rentoutumaan. Vaikka mulle tuleekin kauhea ikävä Ottoa, niin en ikinä pyytäisi Ottoa jäämään kotiin. Mä tiedän että mökkiviikonloppu tekee Otolle hyvää, ja tiedän myös että hyvin me täällä pärjätään tyttöjen kanssa kolmestaankin. Otetaan mekin rennosti, vietetään tyttöjen leffailta ja leivotaan vaikka jotain herkkuja. Kaveritkin ovat lupautuneet pitämään meille seuraa viikonlopun aikana, joten tylsää meille ei ainakaan tule.

En ole koskaan ollut yksin viihtyvä ihminen, enkä ole sitä nykyäänkään, mutta ajattelin käyttää kaksi itseni seurassa vietettävää iltaa hyödyksi ja tehdä kaikki rästihommat pois. Siivota sähköpostin, vastata kaikkiin kommentteihin ja kirjoittaa puhtaaksi kaikkia niitä ajatuksia joita olen nopeasti sutaissut luonnoksiin kesän aikana, mutta en ole ehtinyt viemään pidemmälle. Ei kuulosta yhtään hullummalta mun korvaan valvoa myöhään ja antaa vaan ajatusten lentää. Ja lopuksi voisin vaan lukea kirjaa, ja luultavasti nukahdan sitten kirja naamalla ja yövalo päällä, koska niin mulle käy aina. Tällä kertaa ei vaan ole Ottoa sammuttamassa lamppua ja nostamassa kirjaa mun naamalta, mutta ei se mitään. Pari yötä menee lamppu päälläkin, ja eiköhän se kirjakin siitä naamalta jossain vaiheessa tipu muualle kun kääntää kylkeä.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3


19 Responses to “Erilainen viikonloppu”

  1. dints sanoo:

    moi!
    pakko sanoa, että tämä postaus todella pisti vihaksi :-D
    oma avomieheni on tammikuusta asti ollut armeijassa ja pääsee pois vasta vähän ennen joulua, ja on ollut kuukausien putkia kiinni ja tosi usein kaksi-kolme viikkoakin. hän on niin kaukana armeijassa, etten ole päässyt edes moikkaamaan välillä. tää vuosi tammikuusta alkaen on ollut elämäni paskin, koska mekin ollaan myös niinkuin paita ja peppu, aina ennen koko ajan yhdessä jne. joten ymmärrät varmaan, että tätä postausta oli todella vaikea lukea ärsyyntymättä. herää vain kysymys, miten viitsit tehdä edes tämmöisen postauksen? yksi viikonloppu, haloo. ymmärtäisin jos olisi kyse viikosta-parista mutta ei.

    anteeksi ehkä typerä kommentti, mutta mielestäni tämä postaus oli täysin turha ja yhdestä viikonlopusta valittaminen ei vaan käy järkeeni. muuten kyllä blogisi on ihana.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Mä en mielestäni valittanut kyllä tässä postauksessa, kerroin että tulee ikävä, mutta kenellepä ei tulisi ikävä jos on tottunut olemaan kaiken ajan yhdessä, niinkuin itsekin varmaan tiedät. Tarkoituksena postauksella ei ollut valittaa, kerroin vaan meidän viikonlopun suunnitelmista ja pohdiskelin niiden herättämiä ajatuksia, ihan positiivisessa hengessä mielestäni. Tsemppiä, tuo armeijaleskeys on varmasti raskasta aikaa, en voi edes kuvitellakaan. Kiva että kuitenkin tykkäät blogista, toivottavasti jatkossa ei tarvitse ärsyyntyä :).

    • V sanoo:

      Hei dints,
      Et varmasti tarkoittanut kommentillasi mitään pahaa, mutta…
      Tiedätkös, että jokainen saa kokea ja kokee asiat eri tavoilla ja se, että sinulla on ”kurjempaa” kuin Iinalla ei tarkoita sitä, että Iinan tunteet ikävästä olisivat yhtään sen vähäisemmät kuin sinun. Mä elin vuoden parisuhteessa rauhanturvaajan kanssa, jolloin näimme kokonaiset neljä kertaa vuoden aikana. Parhaimmillaan lomien välit olivat kolme kuukautta. Ikävä oli tietenkin tällöin aivan valtava. Nykyään mies on palannut kotiin ja nykyään ikävä iskee jo parissa yössä, jos ei nähdä. Vuosi sitten olisi ollut vaikea ajatella, että mitä minä nyt kahden yön takia ikävöisin, kun saadaan kuitenkin elää arkea yhdessä. Elämä ja tilanteet muuttuu ja samalla muuttuu myös se, että miten asioita koetaan. Jopa oma suhtautumiseni ikävään on muuttunut vuoden aikana, joten varmasti myös eri henkilöt kokevat asiat eri tavoilla. Ja se jos jokin on täysin oikeutettua eikä tee toisen ikävästä yhtään sen vähäpätöisempää. :)

      Iina, mä en tiedä, että oonko koskaan aikaisemmin kommentoinut, mutta haluan kiittää sua sun blogistasi! Se on niin ihana kuinka kauniisti kirjoitat lapsistasi ja Otosta. Blogiasi on kiva seurata ja postauksista huokuu tosi positiivinen fiilis :)

  2. santsu sanoo:

    Me ollaan miehen kanssa ihan samanlaisia! Ollaan aina kun mahdollista yhdessä. Mun ilta/viikonloppumenot on yleensä silloin kun mies on viikonloppuna töissä. Sama toisinpäin. On nyt vielä helppo järjestää noin kun ei ole lapsia :) sitten muuttuu kun lapsia meillekkin tulee.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hahah mä inhoan kans lähteä yhtään mihinkään jos voisin olla Oton kanssa illan, siksi harvoin käyn just ilman lapsia missään :D Lasten kanssa lähden yksin mielellään just silloin kun Otto on töissä tai sillä on joku muu meno.

  3. Mipsi sanoo:

    Laittahan joskus kuvaa teijjän leipomis sessiosta

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Pitääpä laittaa! On mulla ollut videotakin viimeksi äitienpäivänä siitä kun leivottiin :D

  4. Agu sanoo:

    Siis voi rakkaus noita teidän lapsukaisianne! Niin suloisia. Ja tsemppiä viikonloppuun! Se tekee varmasti hyvää! :)

  5. Minnis sanoo:

    Hellurei!

    En oo tainnukkaa pitkään aikaa kirjoitella mitään. Kesäkin on menny hujauksessa ja syksy jo saapuu :) jipii!
    Mua jotenki naurattaa aina toi, että ei voi olla erosta toisesta. Minä..siis MINÄ (!!!!) olen tämän kesän aikana tavannut miehen. Emme (vielä) seurustele ja nähdäänkin vaa viikonloppuisin :D Vaikka ihan hyvin voitaisiin nähdä viikollakin, mutta työt jotenki on niin raskasta, että ei vaa jaksa aina :D Toki ikävä tulee aina, mutta jotenki en ole yhtään semmonen takertuva. Kai tässä ikisinkkuna on jo tottunut siihen omaan rauhaan ja tekemiseen. Välillä tuntuu, että tässähän pitäis olla niin rakastunut ja onnellinen ja ikävissään mutta njääh :D ja tunne on molemminpuolinen. Toki rakastunut olen ja onnellinen mutta se ikävä ei tule kun vasta loppuviikosta :D Kaverini on seurustellut 5vuotta ja vasta viimeviikolla hän nukkui erossa poikaystävästään esimmäisen yön :D! Omg sanon minä, mutta toisilla vaan se on erilaista ja mä olen tyytyväinen näin :) Ihanaa rakkaudentäyteistä kesää syksyä ja kaikkea :D<3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Hei mahtavaa, ihanaa että olet tavannut miehen ja kiva että teillä menee hyvin :) Varmasti sitä tottuu omiin menoihin ja puuhiin kun on pitkään sinkkuna, eikä siinä ole mitään väärää, kaikki ihmiset on erilaisia, pääasia että omat keinot toimii omassa suhteessa! :) Rakkaudentäyteistä kesän jatkoa ja syksyä sinne myös, ja kiitoksia <3

  6. Kukka sanoo:

    Sama meininki täällä: mies on viikonlopun poissa ja minä lasten kanssa. Me kotiin jäävät olemme valitelleet ikävää jo etukäteen, mutta uskon, että hyvin meillä menee. Voisinkin ottaa sulta vinkkejä siihen, mitä vajaalla miehityksellä voisi puuhailla. Jämähommien hoitamisesta ainakin saisi itselleen aikaansaaneen mielen.
    Minä olen sen verran introvertti ihminen, että odotan innolla sitä, että lapset nukahtavat ja minä saan olla yksin. Aion syödä suklaata ilman, että tarvitsee pelätä että joku on ahmaissut koko levyn parempiin suihin sillä välin, kun minä olen kaikessa rauhassa nautiskellut ensimmäisen palan.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Teillä menee varmasti hyvin! :D Ja se on totta että jämähommien hoitamisesta tulee hyvä fiilis! Ihanaa että osaat nauttia yksinolosta, toivottavasti mäkin opin vielä joskus :D Mulla ei ole tuota suklaaongelmaa kun Otto inhoaa suklaata :D

  7. Heiduska87 sanoo:

    Aivan ihana postaus, mä niin ihailen teitä kahta! ootte aivan uskomattoman ihanat yhdessä. Teitä kahta kattoessa (lukiessa) tulee aina niin hyvä mieli päälle!!! :) <3 Tottakai ikävä tulee, se on nyt selvää. Mut hyvin te pärjäätte tyttöjen kanssa. <3 Oon ennenkin kirjottanu susta ja otosta sun fb sivuille. :) - Heidi Tarv..... :)

  8. Helluw sanoo:

    Moikka! Mä päätin tulla pitkästä aikaa kommentoimaan. Oli nimittäin niin helppo samaistua näihin sun fiiliksiin. Mä oon ollu mun poikaystävän kanssa nyt reilu vuosi yhdessä. Vaikka se ei niin pitkä aika olekaan, niin me ollaan kans ihan niinku paita ja peppu. Molemmilla on tietenki omat kaverit, opiskelut, perhe, harrastukset ja omia menoja, mutta silti.

    Nyt mun poikaystävä on reissussa ulkomailla kahden kuukauden ajan ja tää on mulle tietenki vaikeeta. Just se kun on tottunu siihen, että se toinen on vieressä koko ajan, niin tää pari kuukautta tuntuu ihan mahdottomalta ajalta. Nyt onneks jo kohta kuusi viikkoa mennyt, eli voiton puolella siis jo ollaan. Mäki oon koittanut tehdä nyt kesällä paljon niitä omia asioita: nähdä kavereita, käydä shoppailemassa ja matkustella, että se ikävä ei ois vaan koko ajan mielessä. Onneks sentään siihenki auttaa whatsapp ja skype.

    Mustakin toi on typerää tulla sanomaan, että sulla ei ois ”oikeus” ikävöidä miestäsi kun kyseessä on parin päivän ero. Mäki oon jopa saanut kuulla siitä, että valitan ikävää kun kyseessä on ”vain” kaksi kuukautta erossa olemista. Jokainen ihminen tosiaan on erilainen ja jokaisella on oikeus ikävöidä, olipa kyseessä sitte pari tuntia, pari päivää tai se pari kuukautta.

    Ihanaa tyttöjen viikonloppua teille! ♥ :)

  9. veera sanoo:

    Teidän lapset on niiiiin suloisia:) Hyvää viikonloppua, itse vietän sen töissä:D

  10. jenska sanoo:

    Te ootte kyl niin luotuja toisillenne, nyt taytyy sanoa eetten kesta miten sopoja olette.

  11. patsuli sanoo:

    Silleen hassua kyllä lukea kun inttileskeksi itsekin päätynyt, ja siihen alkaa tottua jo että näkee sen parin päivän ajan parin viikon välein. En siis valita/ei pistänyt postaus suututtamaan erityisemmin mutta harvemmin tapahtuu sitä että en osaisi samaistua/olla samaa mieltä/tms jonkun blogipostauksen kanssa :)

    Viikonloppu menee kyllä ihan hujauksessa! Ja toista on taas ihanampi nähdä pikku tauon jälkeen. Ainakin sen olen tässä ekan kuukauden aikana inttileskinä ollessa oppinut ja kyllä sitä arvostaa sitä toista ihan eri tavallakin.

    Ja pakko kiittää sinua siitä että saan mielenkiintoista luettavaa keskelle tylsää kesätyöarkea miestä odottaessa. Tykkään todella!!<3

Kommentoi