Nämä kaksi

28.08.2015

Varsinainen parivaljakko kyllä nämä meidän neidit. Molemmilla vahva oma luonne, heissä on paljon samaa mutta paljon myös suuria eroja. Kummatkin rakastavat My Little Ponyja mutta toinen on aivan ihastunut Frozeniin ja toinen taas on jäätävä Minni Hiiri -fani. Molemmat muistavat hassuja pikkuasioita viikkojen ja kuukausien takaa, muistuttavat aina tietyn talon ohi ajaessa tai kävellessä sen olevan meidän kaverin kotitalo ja bongaavat kaikki samanmerkkiset autot kuin meidän oma, ihan sama kuinka nopeasti ne ajavat ohitse tai kuinka nopeasti me mennään niiden ohi.

A

He ovat empaattisia. Kun toinen istuu vahingossa isin sortsien päälle, toinen hermostuu ja puolustaa isin sortsiraukkoja jotka menevät ihan lyttyyn. Kun toisella kopsahtaa varvas sohvan kulmaan on toinen jo puhaltamassa ja halimassa äidin ja isin apuna. Kun toinen kaataa maidon niin toinen on jo hakemassa paperia ja sanomassa että ei se haittaa mitään. Melkein aina päiväkodista haettaessa he leikkivät samassa porukassa, ja huolehtivat toinen toisistaan. Sitä on niin ihana seurata, varsinkin kun se on jotain sellaista mitä mulla ei ole koskaan ollut!

He näyttävät tunteensa selvästi ja osoittavat toistensa lisäksi rakkautta kaikille muillekin runsain määrin. Toinen on kosaissut unelmiensa aviomiesehdokasta dagiksessa ja saanut myöntävän vastauksen. Toinen on vieläkin vähän äidin ja isin vauva, ja viihtyy sylissä tai kainalossa pötköttämässä pitkiäkin aikoja samalla höpötellen.

He ovat niin me.  Odotusaikana yritin luoda mielikuvia tulevista pienokaisista, miettiä millaisia he olisivat luonteeltaan, miten käyttäytyisivät, miltä näyttäisivät. Nämä kaksi ovat kyllä ylittäneet kaikki toiveet, haaveet ja odotukset, miljoonakertaisesti, vaikka ihanista tyypeistä haaveilinkin. Mä olen saanut kaksi rohkeaa, rakastavaa ja ihanaa tyttöä, joiden kasvua on maailman parasta seurata.

Tyttöjen vaatteet / Zeldan paita Dedicated (T-Shirt Store) / Kaikki muut vaatteet Zara

Ihanaa perjantaita kaikille <3


15 Responses to “Nämä kaksi”

  1. Amp sanoo:

    Aivan ihana teksti! Suloisia tyttöjä 🙂 !

  2. Elisabet sanoo:

    Ihanat ja reippaat tytöt. <3 Se on niin hassua, kun jo tämmöset 2-vuotiaatkin muistaa hirmu paljon asioita ja jonkun ajan takaakin vielä! Meidänkin neitonen muistaa semmosia juttuja, joita itse ei enää edes muista tai ainakaan ole niin mieleen jäänyt pyörimään. 🙂 Ootte ihania kaikki!

  3. Hanna sanoo:

    Moi! Haluaisin lukea tekstin jossa vähän kertoisitte minkä takia valitsitte asua pääkaupunkiseudulla ja kasvattaa lapset myös siellä? Itse asun pienellä paikkakunnalla ja haaveissa muutto sinne. Mietteissä kuitenkin paljon se että minkälaisia haasteita siellä päin lapsen kanssa asuessa on jos on? Ongelmia ja vaaroja toki esiintyy kaikkialla ihan sama kuinka iso tai pieni paikkakunta, mutta mittakaavat erit. 🙂

  4. J sanoo:

    Hei! Halusin vaan tulla sanoon että tässä kun olen jo aika kauan sun (ja Oton) blogeja seurannu, niin vaikutatte tosi ihanilta ihmisiltä (oon varma et jos tuntisin teidät oikeesti, niin viihtyisin teidän kans!!) ja teidän tytöt on niin onnellisen oloisia! Tsemppiä sulle kaiken tän blogihässäkän kanssa, olet ihailtavan hyvä tän kanssa vaikka kaikkea kakkaa sataisikin välillä niskaan!

  5. Miia sanoo:

    Voi että! <3 Teillä on kyllä ihanat tytöt. 🙂

  6. Nea sanoo:

    Teillä kahdella on kyllä ihanimmat tytöt ikinä! Sun blogia alkuajoilta asti seuranneena, on ihana nähdä vihdoin teidän perhe ”kokonaisena”. Loistavaa syksynaloitusta teidän koko perheelle! <3

  7. Nup sanoo:

    Kamalaa (tai ihanaa) miten isoja teidän tytöistä on tullut! Muistan vielä kun Tiara syntyi ja sen kuinka odotin esikoistamme samaan aikaan, kun sinä odotit Zeldaa. Niin se aika vaan menee eteenpäin yht’äkkiä huomaa kuinka lapset on kasvaneet 😀

  8. Silja sanoo:

    Ihana kirjoitus! Sai mut oottamaan ihan hirveästi sitä kun saan itse joskus jokupäivä seurata oman rakkaan pikkuisen elämää ♥

  9. Saarakoo sanoo:

    Missä vaiheessa Tiarasta on tullut noin iso??! Ja vastahan Zeldakin oli ihan minipötkylä… Ihania tyttöjä teillä, vauvakuume kasvaa tasaisesti näitä teidän juttuja lukiessa vaikka teidän lapset ei mitään vauvoja enää olekaan :’)

  10. Heta sanoo:

    Aivan mahtava teksti! Ja pikkusiskona tiiän, et on parasta, ku on joku aina kattomassa perään ja huolehtimassa musta, vaik ois miten kaukana 🙂

  11. Anniina sanoo:

    Mistä tuo teidän matto on ostettu? Aivan ihana!

  12. Tiia sanoo:

    Tuo viimeinen kuva on jotenkin hyvällä tavalla pysäyttävä. Tytöt katsovat toisiaan silmiin ja pitävät käsistä kiinni niin kuin eivät ikinä aikoisi päästää irti ja tietävät, että he ovat aina toistensa tukena. :’)

  13. Amanda sanoo:

    Tuli tästä postauksesta mieleen, että eskarissa olin ihastunut yhteen poikaan ja käskin äidin kirjoittaa sille rakkauskirjeen, jossa piti ihan selvästi lukea ”Minä rakastan sinua”. Vuosia vuosia myöhemmin äiti paljasti, että oli oikeasti kirjoittanut ”Oot kiva!” :’D

  14. henu sanoo:

    Ihanat tytöt, sisarusten keskinäinen rakkaus on jotakin uskomatonta. 🙂 minullakin on kaksi siskoa, isompi ja pienempi. Vaikka meidän välillä on ollut paljon erimielisyyttä ja välissä on paljon kilometrejä, silti ne on parhaita siskoja ja tiedän niiden aina olevan elämässäni mukana. 🙂 ihanaa venetsialais viikonloppua iina!:-)

  15. maku sanoo:

    Teillä on kyllä äärettömän ihanat tytöt 🙂 eipä sillä, kasvatuksesta ja ympäristöstähän se on paljon myös kiinni, eli saatte ehdottomasti kehua myös itseänne tässä asiassa! Ei voisi pikkuisilla parempia vanhempia olla, teidän hoivissa heistä kasvaa parhaat mahdolliset aikuiset.

    Pakko tähän väliin myös kertoa: aloitin sun blogin luvun Oton blogin jälkeen, ja hävettää valtavasti muistella niitä ennakkoluuloja, joita mulla sun suhteen oli. Kaikki lähtöisin ainoastaan pukeutumistyylistä ja ulkoisesta olemuksesta. Kaunis ja tyylikäs siis olit silloinkin, mutta jollakin tapaa olen tottunut ylenkatsomaan tietyn tyylin edustajia ja ajattelemaan, että kaikki ovat sitä pinnallista, teennäistä massaa. Sitten kuitenkin uppouduin sun teksteihin, ja sain heti huomata typerät olettamukseni vääriksi. Vaikutat aivan uskomattoman suloiselta ja sydämelliseltä persoonalta, ja sen lisäksi että pukeudut ja laittaudut kauniisti, olet myös viisaan ja ymmärtäväisen oloinen äiti ja vaimo. Luin hujauksessa kaiken alusta loppuun, ja oikein herkisti seurata samalla sun (ja Oton) kasvua vastuulliseksi vanhemmaksi. En ihmettele lainkaan, miksi Otto on niin rakastunut suhun, enkä sitäkään, miten tasapainoisen onnellisilta koko teidän perhe näin koneen ruudun kautta vaikuttaa 🙂 Kiitos siis, että oot pitänyt tätä blogia. Luen tätä nykyään monta kertaa viikossa sellaisena omana laatuhetkenä, ja oon vihdoin saanut heitettyä ylimieliset ennakkoluuloni romukoppaan (voi että se tekee hyvää!) 🙂

    Paljon tsemppiä tyhmien kommenttien kanssa, ja iloa ja rakkautta lähestyvään syksyyn <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.