Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.

Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.

Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!

Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.

Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.

Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.

Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).

Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀

Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3